Valmennus

Valmentamisesta.

1

Minulla on aina ollut tarve tietää itseäni kiinnostavista asioista enemmän.

6-vuotiaana tein ensimmäisen ja toisen luokan matematiikan kirjat ennen peruskoulun alkamista. Lukujen lumoissa päädyin jopa opiskelemaan matematiikkaa yliopistosssa hetken aikaa peliuran ohessa.

Myöhemmin samainen pikkupoika sai valmennusuran myötä uuden kohteen, johon sukeltaa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Rakastin jalkapallon pelaamista koko sydämestäni jo aikaisemmin, mutta uusi rooli mahdollisti pelin tutkimisen toisenlaisesta näkökulmasta.

Nuori valmentajanalku ei osannut ajatella kuinka rikkaaksi aihe osoittautuisi vuosien varrella. Jalkapallo on elämä pienoiskoossa, josta riittää ammennettavaa loputtomasti.

2

Blogi on tarjonnut itselleni alustan jakaa tutkimusmatkaani muiden kanssa. Samalla se on vastannut myös toiseen tarpeeseeni: Vaikuttaa asioihin laajemmin kuin yhden joukkueen tai seuran kontekstissa.

Olen kokenut monesti, että jalkapallomme vallitsevat käsitykset eivät pidä paikkaansa tai ovat hyvin puutteellisia. Ehkä tästä kummunnut turhautuminen on toiminut myös polttoaineena tekstien kirjoittamisessa.

Tarve asioiden laajempaan vaikuttamiseen on tyydyttynyt ainakin jossain määrin. Monet ovat tulleet kiittämään blogia ja sen tekstejä, sekä kertoneet muuttaneensa toimintaansa. Onneksi myös kriittisiä mielipiteitä on kuulunut. Lisäksi olen päässyt kehittämään Palloliiton koulutuksia Starttikurssista aina UEFA A:han asti.

Maailma ei ole kuitenkaan koskaan valmis, joten tehtävää riittää vielä.

Toivottavasti tulevaisuudessa suomifutikseen turhautuneet ihmiset vetäisivät tuotokseni täysin kölin alta vastaansanomattomin perustein. Se olisi hienoa.

Ehkä yksi vetäjistä on vanhempi minä, koskaan ei voi tietää.

3

Maailman mennessä yhä enemmän ja enemmän kohti datan hyödyntämistä ja tiedolla johtamista, on oma ajatteluni mennyt päinvastaiseen suuntaan: Kohti elämää, ihmistä, luontoa, ja tietysti peliä.

Tekniset apuvälineet, data, tilastot, ynnä muut, ovat kaikki oikein käytettynä hyviä apuvälineitä. Valitettavasti kulttuurissamme niistä tulee helposti jälleen
yksi keino pyrkiä pakottamaan peli ja ihmisen käyttäytyminen kohti järjestystä, tasapainoa ja ennakoitavuutta. Todellisuus on kuitenkin virtaava, sotkuinen ja ennalta arvaamaton.

Lisäksi kyseisten asioiden merkitystä valmennusprosessissa ylikorostetaan monin paikoin. Ennen numeroita, tilastoja ja muita oheistoimintoja meidän tulisi ensin oppia katsomoa elämää, peliä ja ihmisiä. Olla ja elää ytimessä. Kun ydin on kunnossa, voi toimintaan tuoda lisää asioita.

Ollaan myös rehellisiä: Suomessa on vain kourallinen joukkueita, joiden kannattaisi satsata esimerkiksi kuormituksen seurantaan. En ole aina varma kuuluvatko edes omat joukkueeni siihen joukkoon.

Pitää myös muistaa, että tärkein tieto tulee aina olemaan (ainakin junioritoiminnassa) joukkueella ja valmentajilla itsellään. Hiljainen, tekijän tieto. Tätä tietoa pitäisi mielestäni arvostaa paljon enemmän.

Yllä oleva mielipide tulee entiseltä tulevalta matemaatikolta. Mikä tragedia.

4


Edelliseen liittyen: Muilla aloilla kipuillaan kasvaneen metatyön määrästä. Sama ilmiö on rantautunut myös jalkapallovalmennukseen. Ilmiötä kuvaa hyvin, että yksikään SHA-seura ei ole onnistunut ottamaan käyttöönsä MyEway -järjestelmää harjoittelun suunnitteluun ja dokumentointiin alkuperäisen tavoitteen mukaisesti.

Vuosien varrella itselle on herännyt kysymys siitä kuinka tarkasti valmennusprosessi tulisi dokumentoida? Tai esimerkiksi harjoitussuunnitelmat?

Ei pidä käsittää väärin, systemaattisuus ja suunnitelmallisuus ovat tärkeitä asioita valmentamisessa. Kyse on enemmän siitä, mitä painotetaan ja mille annetaan painoarvoa.

Kannattaako tehdä yksityiskohtaista vuosisuunnitelmaa opetussisällöistä, jos et voi tietää mihin joukkueesi on päätynyt kahdessa kuukaudessa puhumattakaan puolesta vuodesta? Tai kannattaako päättää jaksojen pituudet etukäteen pienpeliharjoitteessa, mikäli tavoitteena on opettaa tiettyä asiaa jalkapallossa?

5

Olen sitä mieltä, että hyötyisimme suuresti ekologisesta ja holistisesta lähestymistavasta katsoa ja ymmärtää peliä.

Nyt peli katoaa kaikkien siitä eristettyjen palasten alle. ”Paljon puhetta jalkapallosta, vähän pelistä” kuvaa edelleen hyvin maamme jalkapallokeskustelua. Olemme pelin ympärillä, mutta emme juuri koskaan pääse itse ytimeen vallitsevan paradigman vuoksi.

Puhutaan henkisen valmennuksen prosesseista, kun todellisuudessa jokainen sekunti on henkistä valmennusta.

Korostetaan vuorovaikutustaitojen merkitystä, kun valmentaminen on todellisuudessa hyvin pitkälti, -no juuri sitä vuorovaikuttamista.

Valmentaja on kuin eräänlainen legojen kokoaja, jonka tavoitteena on luoda paloista mahdollisimman hieno rakennelma.

Vaikka monimutkainen ja kompleksinen mielletään synonyymeiksi (ainakin vielä hetken), ne eivät ole.

Ekologisesta viitekehyksestä katsottuna asia nähdään asian toisin. Valmentajana olet kuin löytöretkellä olevan laivan kapteeni: Tiedät mihin suuntaan olet menossa, mutta et tiedä mihin lopulta päädyt tai mitä kaikkea koet matkan aikana.

6

Jos pitäisi valita yleisesti tärkein kehityskohde valmentajille, olisi se pelin ymmärtäminen. Valmennuskouluttajan roolissa tämä asia on noussut esiin yhä uudelleen ja uudelleen.

En puhu nyt esimerkiksi joukkuetaktiikasta tai pelin vaiheiden jäsentelystä, vaan jalkapallon yleisestä ymmärtämisestä ilmiönä ja pelinä.

Tällöin herää muun muassa seuraavia kysymyksiä: Millainen systeemi peli tai joukkue on? Millainen on pelin dynamiikka? Miten peliin syntyy erilaisia rakenteita makrotasolle? Mikä säätelee pelaajien käyttäytymistä? Miten pelaajat kasvavat taitaviksi pelaajiksi?

Asia ei ole uusi. Blogimme historian kolmas virke kuuluu seuraavasti:
”Jotta isojen muutosten tekeminen olisi mahdollista, meidän valmentajien tulisi ensiksi ajattelussamme käydä läpi minkälainen peli jalkapallo on, ja mitä ominaispiirteitä siihen liittyy.”

Onko menty eteenpäin? On ja ei. Tietomme on kasvanut, koulutukset ovat kehittyneet merkittävästi. On kehitys tukenut pelin ymmärtämisen kehittymistä? Mielestäni ei riittävästi.

Muun muassa tähän paradigman muutos reduktionismista holismiin auttaisi merkittävästi.

Pelin (ja elämän) ymmärtäminen on kaiken valmennusosaamisen pohjalla. Se on maaperä, joka mahdollistaa huippuvalmentajien, futisopettajien sekä peliin innostajien kasvun. On siis korkea aika laittaa peli vihdoin ja viimein keskiöön.

7

Laatu. Mitä se on? Millaista on laadukas pelaaminen? Entä laadukas harhauttaminen? Tai pelaajien innostaminen?

Laatua voidaan kuvailla ja siihen vaikuttavia tekijöitä listata, mutta lopulta se pitää kokea.

Raumalla minulla oli tietty käsitys laadusta. Sitten muutin Helsinkiin valmentamaan. Tajusin, että käsitykseni ei pitänyt paikkaansa. En oikeasti tiennyt mitä laatu jalkapallossa on. Seuraavaksi menimme joukkueeni kanssa ensimmäiseen kv-turnaukseeni. Taas käsitykseni romuttuivat.

Shakissa voidaan monesti yksiselitteisesti sanoa, mikä on paras siirto. Jalkapallossa meillä ei ole vastaavaa luksusta. Pelaamisen laadun arviointi on aina jossain määrin subjektiivista. Peliteon laatu selviää vasta peliteon realisoituessa, ei sitä ennen.

Siksi meidän tulee keskustella ja väitellä myös subjektiivisista yksityiskohdista. Olisiko pelaajan pitänyt tukea metrin ylempää vai alempaa? Miten määrällinen ylivoimatilanne laitakaistalla olisi pitänyt ratkaista? Olisinko voinut muotoilla palautteeni eri tavalla pelaajille?

Siksi koulutuksissa emme voi tukeutua pelkästään siihen, että koulutettavat itse muodostavat tietoa keskenään. Tai reflektoivat toistensa harjoituksia. Tarvitaan asiantuntijoiden luentoja, tarvitaan huippujen vetämiä malliharjoituksia. Tarvitaan kokemusta laadusta.

Juniorivalmentaja: tee tekoja sen eteen, että laadun kokemuksesi kasvaa. Mene katsomaan mahdollisimman korkealaatuista juniorijalkapalloa. Mene seuraamaan alueesi (tai maasi) parhaan juniorivalmentajan harjoituksia. Mene kuuntelemaan alueesi parasta luennoitsijaa. Mene katsomaan vaikka huippubalettia.

Tee oma matkasi Raumalta Helsinkiin ja Helsingistä maailmalle.

8

Keskustelukulttuuri. Olen sitä mieltä, että meidän pitää harjoitella keskustelemista ja eri mieltä olemista.

Nyt kritiikistä suututaan. Nyt halutaan löytää väkisin yhteisiä visioita. Nyt vältellään julkista keskustelua tai pyritään viemään se mahdollisimman nopeasti suljettujen ovien taakse.

Tietenkään jalkapallosta ei ole olemassa yhtä totuutta. Sama pätee valmentamiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki mielipiteet ja näkemykset eivät ole saman arvoisia. On eri asia esittää hyvin perustelu mielipide sen sijaan, että toteaa vain ”asian olevan niin”.

Aina on olemassa mahdollisuus, että on itse väärässä. Yritän pitää sen mielessä. Tällöin pysyy nöyränä.

Olisi virkistävää päästä seuraamaan kunnon jalkapallo-debattia, jossa asiat tappelisivat oikein kunnolla keskenään vankoin perustein. Ehkä se toteutuu tulevaisuudessa.

9

Olen huomannut kuinka paljon jalkapallo merkitsee pelaajille ja heidän perheilleen. Mikään ei ole hienompaa kuin tuntea, että joka ikinen pelaaja, taustahenkilö, sekä perheenjäsen on tekemässä parhaansa joukkueen eteen ottelussa. Olen ollut onnekas ja saanut kokea tuon tunteen monta kertaa tänä vuonna.

Samalla olen oivaltanut viimein, että joukkuetoiminnassa on kyse loppujen lopuksi juuri merkityksestä. Puhutaan usein hauskuudesta tai siitä, että pitää olla kivaa. Näin tuleekin olla, mutta oleellisin pointti jää välittymättä. Ei kaiken pidä olla aina ihanaa ja sokerilla kuorrutettua. Eivät ihmiset sen takia kuulu joukkueeseen. Sen sijaan he haluavat olla osa jotain jolla on väliä. Kokea hyvät ja huonot hetket yhdessä.

Nähdä maali Liverpoolia vastaan raivokkaasti kannustavien vanhempien päätyyn. Tuntea Helsinki Cupin finaalin häviämisen jälkeinen suru ja pettymys. Kokea viimehetken voittomaalin euforia. Pelata hyvin ja taidokkaasti yhdessä.

Jos joukkuetta ei koeta merkitykselliseksi, niin esimerkiksi voittamisen merkitys voi helposti ylikorostua. Tällöin joukkueen olemassaolon oikeuttaa vain voitot. Tappiot taas repivät joukkuetta erilleen.

Vuorostaan parhaassa tapauksessa pahinkin rökäletappio on vain yksi karikko matkalla. Seuraavaksi korjataan vahingot, mietitään miten vältetään vastaavat karikot jatkossa ja jatketaan kulkemista yhdessä.

10

Valmentajina olemme merkityksen luojia ja vaalijoita.

Muun muassa tästä syystä blogissa on paasattu jopa kyllästymiseen asti esimerkiksi toimintakulttuurista, vaatimustasosta tai pelin opettamisesta. Mitä valmentajan ryhdikäs olemus, täysillä yrittämisen vaatiminen tai vaikka harjoitteiden huolellinen suunnittelu viestivät?

Sitä, että asioilla on väliä. Tällä joukkueella on väliä. Pelaajilla on väliä.

Joukkueeni ei ole täydellinen, mutta se on minun joukkueeni. Tärkein joukkue maailmassa.

Ei siis ihme, että en hirveästi syty esimerkiksi suurista joukkueko’oista, rastiharjoittelusta tai jatkuvista ryhmämuutoksista.

Ymmärrän, että ne voivat olla ratkaisu hallita suuria pelaajamääriä. Samalla ne kuitenkin syövät pois jotain olennaista valmentamisesta.

Valmentaminen ei ole paikalla käymistä, kerhomaista ohjaamista tai epämääräistä ”valmentelua”. Se on paljon enemmän.

11

Ei ole olemassa parempaa tapaa kuin esimerkillä johtaminen. Ja se on hemmetin raskasta. Pitäisi jaksaa välittää, vaatia ja olla läsnä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Silloinkin kun kukaan muu ei jaksa.

Silti se pitää tehdä. Se on valmentajan tehtävä.

12

Sanotaan, että urheilu valmistaa elämää varten. Pitää varmasti paikkansa, mutta sama ei päde todellakaan toisinpäin: Elämä ei valmista meitä urheiluun. Nykyään elomme on typerryttävän turvallista ja helppoa. Arki on tasaista ja suuret pettymyksen sekä onnistumisen kokemukset ovat harvassa.

Kun asiaa miettii paremmin, niin kontrasti urheiluun on häkellyttävä.
Ei ihme, että ihmisillä on vaikeaa laittaa itseään aidosti likoon tai käsitellä urheilun herättämiä suuria tunteita. Se on meille nykyään vierasta.

Tuoreen habaneron puraiseminenkin saattaa hieman polttaa suussa, mikäli ei ole tottunut tuliseen ruokaan.

13

Itselläni on välillä vaikea suhtautua vallitsevaan narratiiviin huippupelaajista ja huippupelaajaksi kehittymisestä. Koen, että näkemys on monin paikoin idealisoitu. On lohdullinen ajatus, että loppujen lopuksi ratkaisevaa on sisäinen motivaatio, omatoimiharjoittelun määrä tai raaka työnteko. Tällöin asia on ikäänkuin omissa käsissäsi.

Asia ei kuitenkaan ole aivan niin: Jotkin ihmiset vain tulevat paremmiksi joissain asioissa kuin toiset ihmiset.

Ihmiset yllättyisivät, jos tietäisivät kuinka korkealla tasolla voi olla pelaajia, jotka ovat harjoitelleet yllättävän vähän omalla ajalla, joiden elämäntavat ovat surkeat, tai jotka eivät välttämättä edes pidä jalkapallosta hirveästi.

14

Huippupelaajan kasvu on kompleksi prosessi, johon on mahdotonta löytää yhtä kaikille sopivaa kaavaa. Huipulle voi päästä monin tavoin, mutta harva meistä on vain riittävän hyvä.

Valmentajalle viesti on yksinkertainen: Et voi tietää kenestä tulee mitäkin, joten turha vaivata itseään asialla. Parempi keskittyä auttamaan jokaista pelaajaasi parhaasi mukaan ja kohtele heitä kokonaisuutena.

On myös annettava arvoa jalkapallotoiminnalle sellaisenaan ilman välinearvoa. Pelaajakehityksestä puhuminen on varmasti tärkeää, mutta se ei saa olla jalkapallojoukkueen ainoa olemassaolon tarkoitus.

Esimerkiksi turnausvoitoilla ei välttämättä ole pitkässä juoksussa suurta merkitystä pelaajakehityksen kannalta. Niillä voi olla kuitenkin merkitystä tässä ja nyt: Mikä kokemus Hesa Cupin voitto on ja kuinka hieno muisto siitä jääkään!

15

Valmentaminen on äärimmäisen vaikeaa. Vain pienestä osasta on todelliseksi jalkapallon opettajaksi, kasvattajaksi ja innostajaksi. Erinomainen valmentaminen vaatii ihan älyttömästi. Fakta, jonka kanssa itsekin kipuilen usein.

Jalkapallossa tämän pitäisi kaiken lisäksi tapahtua usein vielä minimaalisella korvauksella ilman asianmukaista koulutusta.

Lähtökohdista huolimatta monet laittavat itsensä likoon päivästä ja viikosta toiseen harjoituskentällä. Mielestäni tämä on jo itsessään todella hienoa. Lisäksi juniorivalmentajan tekemä työ on monella tavalla hyvin tärkeää niin yksittäisen ihmisen kuin yhteiskunnan tasolla.

Toivottavasti ymmärrämme sen arvon tulevaisuudessa yhä paremmin ja paremmin.

16

Kuten aiemmin totesin, loppujen lopuksi mieleen jäävät yhdessä koetut hetket.

Seuraavaksi kerron muutaman kokemuksen Erkon ja Apin kanssa omasta näkökulmastani:

Muistan, kun jäimme jumiin ruuhkaan Erkon kanssa Keravalla. Olimme juuri hävinneet karsinnassa toisen pelin putkeen selvin numeroin ja Etelä-liigaan pääseminen näytti hyvin epävarmalta. Voin kertoa, että silloin tunnelma ei ollut Erkon vanhan BMW:n (rip) katossa.

Kävi niin, että pääsimme kuin pääsimmekin Etelä-Liigaan voittamalla karsintasarjan viimeisen kierroksen ottelun. Lisäksi pelasimme todella hyvin. Siitä pelistä lähtiessä fiilikset olivat hieman erilaiset.

Kaiken kukkuraksi voitimme koko Etelä-Liigan syksyllä. Ajatus, joka ei tainnut käydä kummankaan meistä mielessä silloin Keravalla.

Apin kanssa olimme aikoinaan turnausmatkalla Ahvenanmaalla. Meillä oli neljän hengen huone yhdessä huoltajan ja joukkueenjohtajan kanssa. Ensimmäisenä yönä en nukkunut varmaan sekuntiakaan huoltajan ja jojon muodostaman kuorsaus-duon ansiosta. Samalla sain kehitettyä itselleni kunnon flunssan.

Seuraavana aamuna hallille päästyämme mietin mihin tuli taas lähdettyä. Sen jälkeen taisimme Apin kanssa varmistaa, että saamme aina kahden hengen huoneen reissuilla.

Satuimme Apin kanssa voittamaan ensimmäisessä Helsinki Cupissamme heti kultaa. Valmensin finaalin tyylikkäästi siviiliverkkareissa. Muistan, että ottelun jälkeen harmittelimme Apin kanssa, ettemme pystyneet pelaamaan kovin hyvää peliä finaalissa. Hieno voittomaali sentään pelasti jonkin verran.

Sittemmin olemme oppineet juhlimaan voittoja paremmin (tjeu Api 2021 Helsinki Cupin finaali) ja seuran verkkaritkin löytyvät allekirjoittaneelta.

Olen vetänyt yhden kerran todellisen hiustenkuivaajan. Omassa kevätturnauksessa olimme pelanneet huonosti ja yhden pelin jälkeen pelaajat nahistelevat vastustajajoukkueen kanssa. Mietin hetken miten hoidan tilanteen. Sitten kävelin koppiin, paiskasin pukukopin oven kiinni ja annoin mennä.

Erkko taisi yllättyä toden teolla. Mieleen jäi myös jojon sanat tilanteen jälkeen: ”Jo oli aikakin!”.

Päätimme Erkon ja Apin kanssa nauhoittaa pari podcastia. Välineet olivat lievästi sanoen alkeelliset: Erkon kännykkä ja muutama pala vessapaperia. Lisäksi setti piti saada yhtenä ottona putkeen. Podcastia nauhoittaessa Api repesi aina tietyssä kohtaa, jolloin jouduimme aloittamaan luonnollisesti alusta. Kolmannen uudelleenaloituksen kohdalla epätoivo alkoi pikku hiljaa hiipimään takaraivoon. Mietin pääsenkö kotiin ennen puolta yötä.

Lopulta Apin pokka piti ja nauhoitus saatiin purkkiin. Podcastista tuli yllättävän hyvä, –synnyinkaupunkini paikallislehdessä ilmestyi jopa kolumni sen pohjalta.

Pitää jakaa vielä yksi usein toistunut tapahtuma blogista: Erkko laittoi meille viestiä, että nyt pitää kirjoittaa blogiteksti jostain esiin nousseesta aiheesta ja sanoi julkaisevansa sen muutaman päivän kuluttua. Yleensä kävi kuitenkin niin, että teksti oli valmis paljon aikaisemmin, usein jopa samana päivänä!

Aloimme Apin kanssa jossain vaiheessa epäilemään, että Erkon koko muu elämä on vain kulissia. Todellisuudessa mies käyttää kaiken valveillaoloaikansa blogin kirjoittamiseen.

17

Syksy 2021. Suunnanmuutos- jalkapalloblogin tarina on päättynyt. Erkko on lopettanut valmentamisen, Api muuttaa kohta Tampereelle. Ei kahta ilman kolmatta, sanotaan. Niin nytkin. Vietän kauden 21-22 opintovapaalla poissa päivittäisestä seuratoiminnasta. Marraskuussa odottaa menolippu Lissaboniin.

Aikansa kutakin. Onneksi se aika oli hienointa laatua.

Kiitos Erkko. Kiitos Api. Kiitos vieraskirjoittajat. Ja kiitos erityisesti sinä lukija.

JP Savolainen

Kategoriat:Valmennus

2 replies »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s