Valmennus

Ympäristömme ei kehitä erinomaisia 1v1-pelaajia – jäsentelyä ja pohdintaa aiheesta

Peruspelaamiseen kuuluvista taidoista 1v1-pelaamisen jäsentely on jäänyt viime vuosina vähemmälle huomiolle varsinkin syöttämisen ja tukemisen korostuessa. Yhtään väheksymättä näiden sisältöjen merkitystä, ympäristömme täytyy kasvattaa myös paremmin 1v1-tilanteissa viihtyviä pelaajia.

Aloitetaan muutamalla kysymyksellä. Milloin viimeksi olet nähnyt junioripeleissä erinomaisesti 1v1-pelaamisen taitavan pelaajan? Näyttääkö esimerkiksi 10-vuotiaiden junioreiden peli sellaiselta kuin sen pitäisi ikävaiheessa näyttää? Olemmeko 1v1-pelaamisen jäsentelyssä jämähtäneet vuosien taakse, jolloin opeteltiin harhautusta ja rytminvaihdosta välittämättä vastustajan olemassaolosta?

Se mitä pidämme laadukkaana pelaamisena junioreissa täytyy olla erilaista kuin se, mitä odotamme 10-vuotiaiden peliltä. Aikuisten otteluissa laatua voi olla enemmän pelaajien välillä tapahtuvat syöttökombinaatiot, pallon liikuttaminen ja organisoitu prässipelaaminen. 10-vuotiaat pitäisi sen sijaan olla oppineet mestareiksi pallon kanssa tapahtuvissa asioissa, kuten suojaamisessa, ohittamisessa, kuljettamisessa ja 1v1-puolustamisessa. Jos pelaaminen perustuu aikaisessa vaiheessa syöttökombinaatioihin, se on aikuisten jalkapallon kontekstissa laadukasta, mutta onko se laadukasta ikävaihe huomioiden?

Junioripelejä seuratessa yksi asia vie tällä hetkellä erityisesti huomion. Miksi erinomaiset 1v1-pelaamisen taitajat ovat niin harvassa? Ja jos joku pelaajaa pystyykin ohittamaan, se perustuu usein aikaisen fyysisen kasvun tuomaan etuun eikä suoranaisesti jalkapalloilullisiin kykyihin.

Lähdetään selvittämään sitä, mikä tekee 1v1-pelaamisesta laadukkaan. Opimme varmasti samalla myös sen, että se voi olla muutakin kuin harhautusten opettelua, kovaa juoksemista tai pelkkää asenteen voimalla runttaamista. Lopuksi käydään myös läpi, miten laadukas 1v1-puolustaminen voi auttaa hyökkääviä pelaajia parantamaan toimintaansa entisestään.

Väärän informaation antaminen

Ensimmäiseksi on tärkeä ymmärtää, että jalkapallossa 1v1-tilanteiden tapa toteutua pelissä vaihtelee todella paljon. Tilanne pelissä ei aina ole se klassisin, että hyökkäävä pelaaja kuljettaa kohti puolustajaa isossa tilassa vaan puolustaja voi esimerkiksi rynnätä, sijoittua sivulle suhteessa hyökkävään pelaajaan tai hyökkääjä itse voi olla selkä kohti maalintekosuuntaa. Nämä kaikki ovat erilaisia pelissä tapahtuvia 1v1-tilanteita.

Toinen tärkeä asia on ymmärtää, että pelaaja ei voi toimia 1v1-tilanteissa kuten esimerkiksi suljetun taidon lajeissa toimitaan – voimistelussa parhaat pisteet saa toteuttamalla ennakkoon tiedossa olevan liikesarjan laadukkaasti mutta jalkapallopelissä etukäteen päätetty liikemalli 1v1-tilanteessa ei johda useinkaan etuun pelissä. Olennaista on toimia suhteessa ympäristön ja toimia valmiiden motoristen mallien sijaan periaatteiden ohjaamana. Tämä on myös tärkeä perustelu sille, miksei 1v1-tilanteiden harjoittelu voi olla pelkkää tötsien harhauttelua.

Ensimmäinen periaate on väärän informaation antaminen puolustajalle. Voimme puhua myös vastustajan manipuloinnista tai huijaamisesta ja se voi tapahtua erilaisin keinoin.

Klassisin tapa on antaa väärää tietoa harhautuksilla. Yksinkertaisimmillan harhautukset voivat olla ylävartalon nojaaminen sivulle tai askel pallon viereen. Hieman unohdettu tapa on hyödyntää harhauttaessa muita omia pelaajia. Pallollinen pelaaja voi ladata syöttöä vapaaseen tilaan tekevälle kanssapelaajalle samalla nostaen katseen kohti pelaajaa. Kun puolustaja on saatu luulemaan syötön lähtevän, ohittaminen toiselta puolelta tulee mahdolliseksi.

Toinen erinomainen keino antaa väärää informaatiota on suunnata kosketukset tiettyyn suuntaan. Jos pelaaja haluaa ohittaa oikealta, kosketukset voi suunnata hieman vasemmalle, jolla vastustajan saa sivuttaisliikkeeseen. Tämän jälkeen ohittaminen oikealta helpottuu vastustajan liike-energian suuntautuessa eri suuntaan. Sama keino toimii pelaajan pelatessa selkä kohti maalintekosuuntaa: paikalleen ei usein kannata jäädä kamppailemaan vaan saada pallokosketuksia ottamalla vastustaja seuraamaan ja kääntyä sitten tyhjäksi jääneeseen tilaan.

Tilanteen mukaan toimiminen

Väärän informaation antamisen ja puolustajan manipuloinnin lisäksi tärkeää on pyrkiä toimimaan tilanteen mukaan. Freestyle-temppuilijat voivat toimia ympäristöstä välittämättä, mutta jalkapallossa vastustaja on otettava huomioon. Aina vastustaja ei 1v1-tilanteissa odota hyökkääjän tekevän aloitetta, vaan ryntää palloon. Tällöin väärän tiedon antamista ei tarvita vaan oleellista on reagoida nopesti muuttuneeseen tilanteeseen ja vain siirtää pallo vastustajan ohi tai sivulle tyhjään tilaan.

1v1-tilanteissa yksi havainnoinnin kohteista kannattaa siis olla vastustajan toiminnassa. Kun pelaaja tekee harhautuksen, meneekö vastustaja siihen vai pysyykö tämä staattisesti paikallaan? Mihin vastustajan liike-energia suuntautuu? Yksi varmasti parhaista 1v1-pelaajista, Lionel Messi, on haastatteluissa kertonut seuraavansa pallon sijaan vastustajan polvien sekä lantion asentoa ja päättelevänsä sen perusteella sekunnin murto-osissa, mihin suuntaan vastustaja lähtee. Kun vastustaja on saatu menemään harhautukseen ja tämän liike-energia suuntautuu selvästi johonkin suuntaan, ei ole järkevää enää toteuttaa turhaan harhautuksia vaan pelaajan on peliä edistääkseen yritettävä hyödyntää saavutettu etu.

Vastustajan lähimmän pelaajan lisäksi hyökkäävän pelaajan kannattaa 1v1-tilanteissa seurata sitä, missä mahdollinen puolustuksen tuki on. Jos pelaaja yrittää ohittaa usein tuen puolelta, peli ei edisty vaan pelaaja päätyy ahtaaseen tilaan ja uuteen 1v1-kamppailuun.

Tilanteiden luonne vaihtelee myös sen mukaan, millä osalla kenttää ollaan. Alimmalla kolmanneksella voi olettaa, että puolustajat hyppivät enemmän prässäämään kohti palloa, joten siellä siirrot sivuun voivat olla käyttökelpoisia prässääjän ohittamiseksi. Ylhäällä laitakaistoilla korostuu ohittaminen. Keskellä kenttää ja parhaiden maalintekosektoreiden läheisyydessä 1v1-tilanteen tarkoitus on enemmän jalan vapaaksi pelaaminen syötölle tai laukaukselle. Kun tarkoituksena on pelata jalka vapaaksi, pienikin väylä syötölle tai laukaukselle riittää. Näin ollen keinot manipuloida vastustajaa ei tarvitse olla suurieleisiä vaan pienet syöttö/laukaisuharhautukset tai pallon pysäyttäminen hetkeksi ja siirto uudelleen liikkeeseen ovat usein hyödyllisiä.

Edun hyödyntäminen

Positional playn käsitteistöstä tuttu etu tarkoittaa jalkapallossa sitä, että pelaaja on paremmin sijoittunut kuin vastustajan lähin tai lähimmät pelaajat. 1v1-tilanteen jälkeen etu voi muodostua joko pallolliselle itselleen esimerkiksi ohituksen ansiosta tai jollekkin muulle pelaajalle, jos pallollinen on imenyt vastustajia ympärilleen.

Kun pelaaja on saanut manipuloitua puolustajaa ja saanut tämän hieman jäämään jälkeensä, edun voi silti helposti menettää, koska puolustaja pyrkii palaamaan pallon alapuolelle nopeasti. Ohitusyrityksessä pelitekojen intensiteetin täytyy muuttua ja lisäksi hyökkäävän pelaajaan on olennaista heti ohituksen jälkeen pyrkiä leikkaamaan kuljetussuunta vastustajan juoksulinjalle ja laittamaan sisempi käsivarsi vastustajan ja pallon väliin. Tähän sääntöön on toki poikkeuksena esimerkiksi tilanteet, joissa tarkoituksena on ohittaa keskitystä tai laukomista varten.

1v1-tilanteet eivät ole ikinä eristettyjä vaan muiden kanssapelaajien tilanne on otettava myös huomioon. 1v1-haastamista voi käyttää myös tapana sitoa pelaaja tai enemmän pelaajia pallon lähelle, jolloin jonkun muun pelaajan etu kasvaa ja syöttö tälle tulee peliä edistävimmäksi valinnaksi. 1v1-tilanteissa on siis todella tärkeä havainnoida kanssapelaajien tilannetta ja videopelimaailmasta vertausta hakien pitää syöttönappi valmiudessa jatkuvasti.

Kuva: Taitavat suomalaiset 1v1-pelaajat ovat harvassa. Kuvassa Pyry Soiri.

1v1-puolustaminen harjoittelulla haastetta myös hyökkääville pelaajille

Sisältöjen kehittämisen lisäksi 1v1-hyökkäämisen opettelussa on tärkeää vaatimustaso ja se, että pelaajat joutuvat toimimaan koko ajan taitojensa ylärajoilla. Tämän takia sisältöjä ja pelaajien osaamista kannattaa kehittää myös vastakkaisen roolin eli 1v1-puolustamisen osalta.

Samalla tavalla kuin hyökkäämisessä myös puolustamisessa on 6-10 -vuotiaiden valmentajan huomion on oltava joukkuepelaamisen sijaan siinä, mitä pallon lähellä tapahtuu. 10-vuotiaan pelaajan tulisi osata 1v1-tilanteissa puolustaa selustansa ja osata muutamat riistotekniikat, tunnistaa ketä vastaan pelaa ja ymmärtää jo hieman, miten toimitaan pallollisen puolustajan tukena.

Kuten aiemmin todettiin 1v1-tilanteissa on paljon vaihtelua ja myös puolustamisen osalta on tärkeä sopeutua tilanteeseen. Muutamia nyrkkisääntöjä löytyy.

Klassisimmassa 1v1-tilanteessa, jossa hyökkääjä kuljettaa kohti puolustajaa, ensimmäisenä periaatteena on ohituksen välttäminen. Pelaajan kannattaa mennä nopeasti pallollisen lähelle, jotta tälle tulee tila- ja aikapainetta. Puolustajan kannattaa kuitenkin välttää ryntäämistä tai jalka edellä kurottamista kohti palloa, koska pallollisen on tällöin helppo ohittaa.

Puolustajan kannattaa ohjata hyökkääjää poispäin maalista, sijoittua hieman diagonaaliin suhteessa pallolliseen ja ottaa matala painopiste kylkiasennossa. Jalat kannattaa pitää liikkeessä, jotta hyökkääjän liikkeisiin on helpompi reagoida. Riistoa yrittääkseen puolustajan kannattaa seurata sitä hetkeä, kun hyökkävän pelaajan kosketus on liian pitkä (pallo karkaa) tai tämä yrittää ohitusta. Näissä tilanteissa pelaajan kannattaa yrittää riistoa ja siihen löytyy muutama tekniikka. Jos puolustaja pääsee nopealla regoinnilla hieman lähemmäs palloa kuin hyökkäävä pelaaja, tämä voi sisemmällä kädellään yrittää työntää hyökkääjän pois pallosta. Toinen toimiva tapa on leikata oma juoksulinja pallon ja hyökkääjän väliin.

Pelissä tulee myös 1v1-tilanteita, joissa puolustaja voi olla aggressiivisempi. Niitä ovat tilanteet, joissa hyökkääjä ei kuljeta liikkeessä kohti puolustajaa. Esimerkiksi, kun hyökkääjä on selkä maalia kohti puolustajan kannattaa olla riittävän lähellä ja pyrkiä käsivarsilla horjuttamaan pelaajaa ennen kuin tämä saa pallon. Jos syöttö on lyhyt, puolustajan ei kannata kuitenkaan yrittää riistoa syötön aikana vaan tämän kannattaa odottaa hyökkääjältä yksi kosketus, jonka jälkeen pyrkiä riistämään pallo. Jos riistoa yrittää liian aggressiivisesti jo syötön aikana, hyökkääjän on helppo käännähtää vapaaksi kroppaansa hyödyntäen.

Kun vastustaja on staattisesti paikallaan pallon kanssa lähellä omaa boksia 1v1-tilanteessa, puolustajan ei kannata lähteä juoksemaan pallollisen perässä hölmösti vaan valita linja, jota puolustaa ja minkä ohi vastustaja ei saa edetä ilman aggressiivista riistoyritystä. Lähellä maalia linja on usein boksin raja. Ylempänä kenttää pelaajan kannattaa useimmiten pyrkiä hakemaan kontakti vastustajan yläkroppaan ja yrittää riistoa jaloillaan, jos se on tilanteessa mahdollista.

Laukausten blokkaamisessa lähellä maalia lapsiurheiluvaiheessa pelaajan tulisi ensinnäkin säilyttää rintamasuunta koko ajan palloa kohti eikä hyppiä tai yrittää voittaa pallo menemällä maahan liian aikaisin. Puolustajan pitäisi laukaustilanteessa pitää jalat liikkeessä tiheällä askeltiheydellä ja pysyä pallon ja maalin välissä myötäilemällä hyökkäävän pelaajan liikkeitä. Myöhemmin lapsiurheiluvaiheen jälkeen laukausten blokkaamisessa korostuu puolustajien ja maalivahdin yhteistyö, mutta aikaisessa vaiheessa kannattaa korostaa periaatteita pallollista lähimmän puolustajan näkökulmasta.

Puolustamisen harjoittelulla on iso vaikutus toki puolustuspelaamisen laatuun, mutta myös vaatimustason nousemisen kautta hyökkäävät pelaajat joutuvat laittamaan parastaan 1v1-tilanteissa ja kehitystä tulee myös heille.

Lopuksi

Kyvykkyys 1v1-tilanteissa mitataan tosissaan silloin, kun fyysiset erot ovat tasaiset. Ja se tapahtuu viimeistään aivan huipputasolla, usein jo aiemmin, esimerkiksi ensimmäisissä poikien/tyttöjen maaotteluissa. Jos pelaajan koko pelaaminen on perustunut vuosia pelkkään fyysiseen etuun – esimerkiksi nopeusominaisuuteen – siitä jää aivan varmasti kiinni ennemmin tai myöhemmin. Tämän takia 1v1-tilanteiden periaatteiden opettelulla on valtava merkitys varsinkin lapsiurheiluvaiheessa.

Juniorivalmentajilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja malttia. Pelaamisen ei tarvitse (eikä pidä olla) 6-10 -vuotiailla olla etujen etsimistä syöttämällä tai organisoitua prässipelaamista vaan keskiössä tulisi olla pallon välittömässä läheisyydessä tapahtuvat asiat kuten pallon pitäminen itsellä suojaamalla tai tekemällä pieniä käännöksiä, kuljettaminen kohti tyhjiä tiloja suuntaa vaihtaen tai ohittaminen 1v1-tilanteissa. Pelaajien osaamista tulisi arvioida ja kehittää enemmän ikävaihe huomioiden.

Muistetaan lisäksi, että taidot eivät kehity pelkästään tötsiä harhauttelemalla vaan 1v1-tilanne vaatii toimintaansa varioivan puolustajan päihittämisen ja muun ympäristön kanssa vuorovaikuttamisen.

Toivottavasti tulevaisuudessa näemme junioripeleissä enemmän taidokkaita 1v1-pelaajia hyvien syöttelijöiden lisäksi.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s