Valmennus

Jalkapallon juniorivalmennuksen vastuullisuus – talentista potentiaaliin ja yksittäisistä puista metsään

Voiko suomalaisessa juniorijalkapallossa olla pelaajien ystävä niin, että on myös talenttien puolella? Siis siten, että haluaa suojella kaikkia pelaajia yhtä paljon, myös talentteja.1

Jyväskylän yliopisto, Jalkapallon Juniorivalmentajat ja Suomen Palloliitto järjestivät perjantaina 28.5. webinaarin, jossa keskusteltiin pelaajakehityksestä ja tiedosta jalkapallossa. Sain kunnian osallistua Jyväskylän yliopiston dosentti Antti Laineen lempeässä ohjauksessa paneelikeskusteluun (Pelaajakehitys juniorijalkapallossa – missä Suomessa mennään?) yhdessä Palloliiton urheilutoimenjohtajan Hannu Tihisen sekä Jalkapallon Juniorivalmentajat ry:n puheenjohtajan J-P Savolaisen kanssa. 

Keskustelumme oli vilkasta ja on epäreilua keskittyä vain yhteen aiheista, mutta Hannu laittoi kovan syötön suoraan jalkaan ja kehotti syöttämään/kuljettamaan palloa eteenpäin. Joukkuepelaajana otan pelin ja pelitoverien vaatimuksen vastaan ja kerron omat ajatukseni aiheesta nimeltä talenttivalmennus sekä esitän näkökulmamme muuttamista nykyisestä.

Yksi keskustelumme teemoista liittyi isompaan aiheeseen nimeltä Vastuullisuus suomalaisessa juniorijalkapallossa. Kuten Inseadin apulaisprofessori Kaisa Snellman on kertonut HS:n artikkelissa Kerro meille Kaisa2, ja jonka jälkeen hän ja Outi Aarresola keskustelivat aiheesta Twitterissä3, lasten ja nuorten eriarvoistuminen on edelleen ongelma yhteiskunnassamme. Se on ongelma myös urheilussa ja se on ongelma jalkapallossa. Esimerkkinä toimintamaksut, vanhempien kyky maksaa näitä maksuja ja lasten saama valmennuksen laatu. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole lähellekään samanlaista mahdollisuutta olla mukana tasokkaassa toiminnassa ja saada tukevaa maaperää kehitykselleen.

SPL yrittää puuttua tilanteeseen muun muassa Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä -strategiaprojektin4 avulla, jossa pyritään kehittämään valmentajien ydintaitoja laajalla rintamalla. Tämä liittyy osaltaan isompaan Seurojen Palloliitto -kehitysohjelmaan, ”jonka ydintavoitteena on hallintoa keskittämällä siirtää lisää resursseja kentälle.”5. Eri puolilta Suomea on kuitenkin kuulunut ajatuksia siitä, kuinka Seurojen Palloliitto on koettu ennemminkin Isojen Seurojen Palloliittona. Tilanne on se, että useat seurat ja seuratyöntekijät kokevat jääneensä vaille Palloliiton tukea. Samaan aikaan liitolla on merkittäviä rahallisia panostuksia tukiin, jotka kohdistuvat vain pienelle osalle seuroista. Talenttivalmennus on yksi kyseisistä tukimuodoista, joka aiheuttaa elitismiä ja useita muita ongelmia.

***

Talenttivalmennuksen ongelmista

Miten niin elitismiä? Tukea on hyvin vaikea saada pienellä/keskisuurella seuralla, joka kuitenkin tekee erittäin hyvää työtä ja joista pelaajat menevät isoihin seuroihin. Talenttivalmennustukea saadakseen seuran pitää täyttää monenlaisia kriteereitä – käytännössä tukea saavat suureksi osaksi jo valmiiksi vahvat ja isot seurat.

Samalla on hyvä muistaa, että suurin osa EM-kisoihin päässeen Suomen A-maajoukkueen pelaajista on pienissä ja keskisuurissa seuroissa jalkapallon aloittaneita pelaajia.6 Nämä seurat tarvitsevat tukea samalla tavoin kuin suuret seurat, ehkä jopa enemmän – esimerkiksi HJK kykenee rakentamaan laadukkaan valmennuspolun ilman Palloliiton ylellisyystuotetta.

Talentteihin liittyen meillä on muitakin eettisiä ongelmia. Olen kirjoittanut jo aiemmin siitä, että teemme pelaajakehitystä ja talenttien tunnistelemista väärän ajattelumallin ohjaamana. Kuka tekee talenttien valinnat seuroissa ja millä tavalla? Emme tiedä, kuka on talentti! 

Lisäksi talenttivalmentaja keskittyy vain muutamiin pelaajiin ja kuulemani mukaan joissakin seuroissa priorisoidaan harjoitteissa talenttipelaajia muiden kustannuksella – kuinka eettistä tällainen toiminta on? Se lisää korruptoitunutta mieltä ihmisissä ja seuroissa, joissa panostetaan mahdollisesti jo 13-vuotiaana tai aiemmin niin sanottuihin talentteihin, eikä auta kehittämään seurakulttuureja, joissa nähdään enemmän potentiaalia ja annetaan laajemmalle joukolle hyvä mahdollisuus kehittyä.

Kerron käytännön esimerkin talenttien valintaan liittyen omalta valmennusuraltani. Olen kokenut tilanteen, jossa seuraan tullut talenttivalmentaja mietti muiden valmentajien kanssa, ketä noin 10 pelaajan talenttivalmennusryhmään otetaan. Ryhmästä oltiin pudottaa pelaaja, joka oli usean valmentajan mielestä seuran potentiaalisimpia pelaajia. Ongelma oli se, että hän oli juuri kasvanut pituutta ja liikkui kuin Bambi. Hän ei näyttänyt talentilta. Lopulta pelaaja valittiin talenttivalmennusryhmään ja nyt hän on ryhmästä ainoa Veikkausliigassa pelaava pelaaja.

Samalla seuran valmennus yleisellä tasolla oli vain välttävää. Useassa ikäluokassa oli vaikeaa saada kasaan joukkueellinen pelaajia, koska niiden toiminta oli niin huonoa. Seurassa oli ylellisyystuotteena talenttivalmennus, vaikka seuralle olisi ollut parempi, että valmennuksen tasoa olisi yleisesti saatu parannettua – se olisi auttanut laajempaa joukkoa pelaajia ja tukenut laajan potentiaalin, ei vain yksittäisten pelaajien, kehittymistä.

***

Talentista potentiaaliin – puista metsään

Ihmisten oppimiseen ja kasvuun liittyen tuon esiin antropologi Tim Ingoldin ajatuksia. Hän esittää kirjassaan The perception of the environment: essays on livelihood, dwelling and skill ajatukset, jotka ovat englanniksi nimeltään enskilment ja wayfinding.

Enskilment on Ingoldin mukaan oppimista metsästäjä-keräilijöiden tapaan sisällä maailmassa ja on erottamatonta tekemisestä ja paikasta. Opittu ei ole siis muistiin varastoitua eksplisiittistä tietoa, joka olisi välitetty oppijan mieleen esimerkiksi opettajan kautta, vaan se on asteittain syvenevää kehollista ja ympäristöön tiiviisti sitoutunutta tarkkaavaisuutta, jossa yksilö oppii herkistymään maailmalle eli esimerkiksi jalkapallolle. Hänen mukanaan kulkijat eli vaikka pelikaverit, vanhemmat tai valmentaja voivat auttaa häntä herkistymään maailmassa tietynlaisille asioille.

Wayfindingin puolestaan voisi ajatella metsässä kulkemisena, jossa ollaan menossa jonnekin, mutta ei olla tarkasti määritelty koordinaatteja. Polulla kulkiessa päivitetään koko ajan suuntaa riippuen siitä, miltä maasto näyttää – polkua ei ole siis määritelty ennakolta, vaan sitä tunnustellaan matkan aikana. Jälleen mukana kulkija voi auttaa maaston tunnustelussa ja suunnan löytämisessä.

Näihin ajatuksiin liittyy meille tuttu education -sana, joka tulee Ingoldin mukaan latinan sanastaex-ducere. Se puolestaan tarkoittaa vapaasti suomennettuna ohjata ulos. Ingoldin mukaan asiaa voisi ajatella siten, että lasta tai aikuista ohjataan herkistämään aistinsa kohti maailmassa olevia asioita. Tähän taas liittyy attention -termi, joka tulee Ingoldin mukaan latinan termistä ad-tendere, tarkoittaen jälleen vapaasti suomennettuna ojentua kohti jotain. Oppija siis ohjautuu ulos maailmaan, ojentuu sitä kohti ja herkistyy sen sisältämälle informaatiolle. Tällä tavoin hän oppii kasvamaan sisään siihen maailmaan, jossa elää.

Mitä tekemistä yllä mainituilla on talenttivalmennuksen kanssa? Muiden muassa Hollannin Palloliiton Jorg van der Breggen ja Jan Verbeek ovat puhuneet siitä, että talentin sijaan meidän kannattaisi miettiä potentiaalia.7 Talenttius on asia, jonka uskomme näkevämme aikaisin ja joka ei paljoa muutu lapsen kasvaessa. Se on suhteellisen pysyvä ominaisuus, pelaaja joko on tai ei ole talentti. 

Potentiaali sen sijaan on asia, jota voi löytää paljon laajemmasta joukosta lapsia. Se voi olla piilossa ja alkaa puhjeta kukkaan vasta myöhäisemmässä nuoruusvaiheessa tai joskus jopa aikuisiällä. Potentiaaliajattelussa keskitytään yksilön sijaan enemmän ympäristön luonteeseen – laitetaan ikään kuin metsän perusta kuntoon, jotta pienet taimet voivat kasvaa terveiksi puiksi. Ei keskitytä vain parhaisiin taimiin ja anneta niille suurta osaa huolenpidosta eikä keskitytä vain isoon metsään vaan myös pienempiin metsän osiin.

Tämä on holistinen ekologinen lähestymistapa pelaajakehitykseen. Keskitytään valmennuksen laatuun, jossa autetaan mentoreita kulkemaan lasten ja nuorten sekä heidän valmentajiensa viereen. Enskilment ja Wayfinding.

***

Mitä nyt…

Talenttivalmennus on tällä hetkellä Hannu Tihisen esittämän mukaan 810 000 euron kokonaisuus ja kohdistetaan maksimissaan 30 työntekijään.

Talenttivalmennus kohdistuu muutamaan kymmeneen seuraan ja muutamaan sataan pelaajaan, kun meillä on Suomessa melkein 1000 seuraa ja yli 130 000 rekisteröityä pelaajaa (huom. korona-aika on muuttanut tilannetta).8 Samalla tiedämme, että yhteiskunnassamme, urheilussamme ja jalkapallossamme on eriarvoisuutta. Jalkapallo maksaa yleisellä tasolla liian paljon, vanhemmilla ei ole aina varaa maksaa siitä ja hyvä valmennus jakautuu räikeän epätasaisesti. 

Palloliiton työntekijöillä ja tukemilla kouluttajilla (esim. valmennusosaamisen kehittämistuet)9 ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta auttaa seuroja Suomessa laajalti. Esimerkiksi Lapissa RoPS:n Antti Okkonen toimii 50% seuran junioripäällikkönä ja 50% yhteistyöseurojen valmennustoiminnan kehittäjänä (10 yhteistyöseuraa ympäri Lapin). Samalla Lapin seuroja pitäisi auttaa mm. aluevalmentaja Mika Nurmelan, jolla on paljon töitä maajoukkuetoiminnassa niin kuin normaalisti aluevalmentajilla. Alueen seuroja ei kyetä auttamaan tarvittavalla tavalla. 

Seurojen valmennuspäälliköillä (joilla sellainen on) pitäisi tehdä kenttätyötä ja auttaa seurojensa valmentajia, mutta heidän aikansa menee usein kaikenlaiseen byrokratiaan ja tiedon keräämiseen. Olemme tilanteessa, jossa jalkapallossa on edelleen paljon byrokratiaa ja tiedon keräämistä eikä kaikista tärkeintä, kentällä laajasti laadukasta valmennusta ja valmentajien mentoreita auttamassa heitä kehittymään.

Jääkiekkoliitossa on toisenlainen meno. Siellä on töissä valmentajakouluttajia, jotka kulkevat seuroissa opastaen valmentajia taitavampaan valmennukseen. Jääkiekkoliiton kouluttaja käy esimerkiksi auttamassa pienen Ylivieskan Jääkarhujen toimintaa sillä tuloksella, että ainakin yksi tuntemistani seuran valmentajista on hyvin tyytyväinen saamaansa opastukseen toisin kuin jalkapallossa, jossa hänen valmennustaan ei käy Palloliitosta (tai mistään muualtakaan) opastamassa kukaan.

Jääkiekossa liiton kouluttajat menevät auttamaan valmentajia heidän omaan maailmaansa. Valmennuskoulutuksen ja mentoroinnin pitäisi jalkapallossakin lisääntyä ja siihen suuntaan, että valmentajia autetaan toimimaan kentällä – heidän maailmassaan. Meillä pitäisi keskittyä enemmän siihen, mitä valmentajat osaavat kentällä, ei kentästä – ja lapsien kanssa, ei lapsista.

Fokuksen pitäisi olla enemmän siinä, mitä ympäristössämme tapahtuu ja miten voimme siihen vaikuttaa. Tämä tarkoittaa suurempien suuntaviivojen lisäksi aivan käytännön työtä. Miten luomme joukkueelle urheiluun kiinnittymistä ja kehittymistä edistävän ilmapiirin? Muiden muassa Keith Davids ja Carl Woods10 ovat puhuneet oppimisympäristöjen rakentamisen tärkeydestä. Tähän voimme vaikuttaa liittotasolla koulutuksen kehittämisenä ja osaamisen levittämisenä mahdollisimman laajalle.

Olen kuullut erään suomalaisen ison profiilin jalkapallovaikuttajan sanovan, että miten voisimme viedä hyvää valmennusta ympäri Suomen, eihän meillä ole hyviä valmentajia. Sanoisin tähän kaksi asiaa. Ensinnäkin voimme kehittää hyviä valmentajia samoin kuin hyviä pelaajia. Toiseksi väitän, että meillä on jo nyt hyviä valmentajia töissä JA tekemättä töitä. Useat hyvät valmentajatyypit eivät ole valmentamassa, koska eivät koe jalkapallon ja seurojen ilmapiirejä sellaisiksi, joissa tykkäisivät työskennellä. Heidät pitää saada mukaan valmentamaan. Lisäksi valmentajia voidaan rekrytoida myös ulkomailta.

Nyt meillä ei ole tarpeeksi polulla mukana kulkijoita kouluttajien tai mentorien roolissa. Rahaa meillä on rajallisesti ja sillä rahalla pitää saada laaja vaikuttavuus. Melkein miljoona talenttivalmentajuuteen on iso raha niin sanottuun luksustuotteeseen, joka kohdistuu vain hyvin pienelle osalle pelaajia. 

***

…mitä sitten?

Palloliiton rahat eivät riitä kaikkeen, joten asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Seurojen ja valmentajien laatu on meille suomalaisille hyvin tärkeää. Lapsilla ja nuorilla sukupuoleen, ikään ja asuinpaikkaan katsomatta on oikeus saada hyvää valmennusta. Se kuuluu lasten perustavanlaatuisiin oikeuksiin.

Valmentajat tarvitsevat ympäri Suomen hyvää koulutusta ja mentoreita auttamaan heitä matkallaan taitavaan valmentamiseen – huolimatta seuran koosta ja sijainnista. Sekä talenttivalmennus- että valmennusosaamisen kehittämistukien hakukriteerit ovat kuitenkin suunniteltu siten, että ne suosivat isompia ja hyvin toimeentulevia seuroja. Pienemmillä seuroilla on hyvin vaikea päästä käsiksi näihin tukiin, jotka ovat yhteismitassaan reilusti yli miljoona euroa. 

Tällainen toiminta on omiaan laajentamaan kuilua isojen ja pienien sekä varakkaiden ja köyhempien seurojen välillä eikä sillä edistetä tasa-arvoisen jalkapalloyhteiskunnan kasvua vaan päinvastoin lisätään elitismiä ja korruptoitunutta mieltä.

On tietysti iso haaste jakaa resurssit koko Suomeen. Tässä projektissa auttaisi se, että noin miljoona euroa talenttivalmennuksesta, (ja aiemmin esittämäni mukaan Taitokisojen lopettamisesta sekä kehittymisen seurantakonseptin testitoimintaa supistamalla) siirrettäisiin valmennuskoulutukseen ja valmentajien auttamiseen kentällä. 

Rahat pitää ohjata luksustuote talenttivalmentajuudesta, turhista taitokisoista ja turhasta testaamisesta (huom. ei kaikesta testaamisesta!) kohti parempaa seuratoimintaa ja valmentajuutta – tarvitsemme enemmän hyviä valmentajia kulkemaan matkaa pelaajien kanssa, tarvitsemme laajan ja hyvän maaperän metsälle, josta pelaajat voivat kasvaa potentiaalista parhaaksi itsekseen. 

***

Ehdotus valmentaja- mentorikouluttajajärjestelmästä

Ehdotukseni on, että lopetetaan elitismiä ja eriarvoisuutta lisäävä talenttivalmennus. Aiemmin olen jo ehdottanut taitokisojen lopettamista sekä kehittymisen seurantakonseptin testien supistamista. Näistä voidaan ohjata rahaa useiden kymmenien valmentaja- ja mentorikouluttajien kouluttamiseen ja palkkaamiseen eri puolille Suomea. Valmentajakouluttajat keskittyisivät valmennuskoulutuksiin ja mentorikouluttajat mentorointiin sekä seuramentoreiden kouluttamiseen – ei keskittymistä talenttiin vaan keskittyminen potentiaaliin, metsän perustan kuntoon laittoon ja metsässä kulkemiseen yhdessä.

Suomessa on tällä hetkellä 19 maakuntaa. Varojen uudelleenjärjestelyllä voitaisiin tukea valmentaja- ja mentorikouluttajien palkkausta ja mietittäisiin eri kriteereiden kautta, miten valmentaja- ja mentorikouluttajat sijoitettaisiin maantieteellisesti. Harvaan asutumpiin ja vähemmän pelaajia sisältäviin maakuntiin riittäisi vähemmän kouluttajia paitsi, jos koettaisiin maakunnassa olevan demografian ja muiden syiden vuoksi suuri uusien pelaajien potentiaali.

Järjestelmä voitaisiin integroida jo olemassa olevaan aluevalmentaja- ja VOK-toimintaan siten, että aluevalmentaja, VOK:it sekä valmentaja- ja mentorikouluttajat työskentelisivät yhdessä koordinoidusti. Suurempi VOK-tuki säilyisi edelleen Palloliiton tasojärjestelmässä korkeammalle sijoittuville seuroille, mutta valmentaja- ja mentorikouluttajat tekisivät töitä kaiken kokoisille seuroille ja pienempi VOK-tuki sulautettaisiin valmentaja- ja mentorikouluttajajärjestelmään.

Ihmiset oppivat taitaviksi parhaiten omassa maailmassaan ja omaan maailmaansa tuodulla opastuksella. Valmentaja- ja mentorikouluttajatoiminnassa pyrittäisiin Jääkiekkoliiton tavoin viemään koulutusta mahdollisimman lähelle arkea, jolloin valmentaja- ja mentorikouluttajat pyrkisivät järjestämään koulutuksia myös arki-iltoina ja tekemään sekä yksittäisiä seurakäyntejä että muutaman toisiaan lähellä sijaitsevan seuran yhteisiä tapahtumia.

Valmentaja- ja mentorikouluttajat veisivät seurojen arkeen Palloliiton tärkeäksi kokemia asioita, esimerkiksi tällä tavoin saataisiin jo aiemmin esitettyä paradigman muutosta peliin, taitoon ja taitavien pelaajien kehittymiseen liittyen nopeammin käytäntöön. Mentorikouluttajat mentoroisivat valmentajia sekä auttaisivat seuraihmisiä auttamaan toisiaan eli kulkemaan toistensa matkassa omassa ympäristössään (taulukko 1).

Taulukko 1. Valmentaja- ja mentorikouluttajien tehtäviä.

ValmentajakouluttajatMentorikouluttajat
1. Valmentajakoulutus seuroissa ja muutamien seurojen yhteispäivinä. 
2. Palloliiton linjausten vieminen käytäntöön – esim. paradigman muutos peliin, taitoon ja taitavien pelaajien kehittymiseen liittyen. 
1. Valmentajien mentorointi ja uusien seuramentorien kouluttaminen (yksittäisinä seurapäivinä sekä muutamien seurojen yhteispäivinä).

Jos koetaan, että valmentaja- ja mentorikouluttajien ei tulisi olla Palloliiton palkkalistoilla, heidän toimintansa voitaisiin rakentaa samoin kuin VOK-toiminta, jossa alueen vahvempi seura ottaa sateenvarjonsa alle pienempiä seuroja ja tarjoaa heille VOK:ien tapaan koulutusta ja tukea. Seurat hankkisivat itse osan kouluttajien rahoituksesta.

Toiminnan voi organisoida monella muullakin tavalla, kunhan pääasia eli useita valmentajia vähälle osalle seuroja ja pelaajia korvataan toiminnalla, jossa päästään auttamaan suurempaa osaa seuroja ja pelaajia.

***

Lopuksi

Palaan takaisin kirjoituksen alussa esittämääni kysymykseen: Voiko suomalaisessa juniorijalkapallossa olla pelaajien ystävä niin, että on myös talenttien puolella? Siis siten, että haluaa suojella kaikkia pelaajia yhtä paljon, myös talentteja.

Vastaukseni on kyllä, mutta meidän pitää vaihtaa talentti potentiaaliin ja auttaa juniorijalkapallon metsää laaja-alaisesti. Siksi talenttivalmennustuki, kehityksen seuranta ja taitokisat täytyy uudistaa ja siirtää varoja laaja-alaisesti suomalaisen juniorivalmennuksen kehittämiseen. 

Tämä voidaan tehdä lisäämällä laadukasta valmennuskoulutusta sekä lisäämällä kentällä toimivia valmentajakouluttajia ja mentoreita.

Hannu, olemme lähestymässä maalintekoa. Vastaustasi odottaen,

Jani Sarajärvi

***

Kysymys on muokattu sosiologi, yhteiskuntatieteiden tohtori ja tietokirjailija Salla Tuomivaaran esittämästä, ihmisten ja eläinten suhteeseen liittyvästä kysymyksestä, josta keskustellaan Perttu Häkkinen -ohjelmassa Yle Areenassa (1.5.2018) jaksossa nimeltä Soutajat: https://areena.yle.fi/audio/1-4416514

Veera Luoma-ahon artikkeli Kaisa Snellmanista Helsingin Sanomissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000007971601.html

Outi Aarresolan ja Kaisa Snellmanin Twitter-keskustelua: https://twitter.com/outiaarresola/status/1393456549696315393?s=11

4 Strategiaprojekti: Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä: https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/strategiaprojekti-kehitamme-lasten-valmentamisen-ydintaitoja-seuraymparistossa

5 Mitä Seurojen Palloliitto on? https://www.palloliitto.fi/seurojen-palloliitto/mita-seurojen-palloliitto

Erkko Meren listaus EM-kisajoukkueen pelaajien jalkapallon aloitusseuroista Twitterissä: https://twitter.com/ErkkoMeri/status/1399796713511063556

van der Breggen, Jorg & Verbeek, Jan. 2020. Building an Evidence Based Youth Football Development Programme. MSAI 2020 Webinars #7: https://www.youtube.com/watch?v=DVTXzN0fE0k

Palloliitto: https://www.palloliitto.fi/info/palloliitto

Valmennusosaamisen kehittämistuen haku on nyt auki – hae heinäkuun loppuun mennessä: https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/valmennusosaamisen-kehittamistuen-haku-nyt-auki-hae-heinakuun-loppuun-mennessa

10 Woods et al. 2020. Sport Practitioners as Sport Ecology Designers: How Ecological Dynamics Has Progressively Changed Perceptions of Skill ‘Acquisition’ in the Sporting Habitat, Frontiers in Psychology 11(654):1–15.

11 Talenttivalmennustuen seurahaku on käynnissä: https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/talenttivalmennustuen-seurahaku-kaynnissa

Kategoriat:Valmennus

3 replies »

  1. Arvokas puheenvuoro. Yksittäisen pelaajan, joukkueen tai valmentajan kannalta Palloliiton ongelma on, ettei se näy käytännössä millään tavalla kenttätason arjessa. Hyvä starteginen kysymys tietenkin on, pitäisikö sen näkyäkään vai onko SPL:n tarkoitus olla vain instanssi, joka lobbaa valtakunnan tason päättäjiä ja järjestää maajoukkuetoimintaa? Jos vastaus on ensiksimainittu, niin SPL:n pitäisi muuttaa toimintaansa isolla kädellä.

    Suomalaisen jalkapallotoiminnan keskeinen ongelma on eriarvoisuus, joka heijastuu yksittäisten pelaajien mahdollisuuksiin kasvaa hyväksi jalkapalloilijaksi. Toisin kuin Jani edellä kirjoittaa, eriarvoisuus ei näy pelkästään paikkakuntien ja seurojen välillä vaan myös seurojen sisällä. Nuorena ns. akatemiaputkeen ja ykkösjoukkueisiin päässyt pelaaja voi jatkaa putkessa aikuiseksi saakka, vaikka esim. haastejoukkueissa olisi parempia pelaajia. Vastaavasti seuran paremmille joukkueille alloikoidaan paremmat harjoittelufasiliteetit ja enemmän ja parempia valmentajia, mikä toisaalta maksaa myös enemmän. Näin luodaan myös taloudellinen este, jossa lajin intensiivinen harrastaminen on vain varakkaimpien perheiden lapsien mahdollisuus. Kun lisäksi joukkueiden välinen pelaajavirta minimoidaan, luodaan myös psykososiaalinen este, jossa haaste- tai harrastejoukkueen pelaaja kokee jo lähtökohtaisesti olevansa huonompi pelaaja, vaikka hänen taitonsa saattavat olla parempia kuin kilpajoukkueen pelaajalla. Pahimmillaan kyse on siis rakenteellisesta syrjinnästä, joka alkaa jo varhain.

    Suomalaisessa koulutuspolitiikassa tajuttiin sotien jälkeen, että Suomi on globaalisti pieni ja vähäväkinen maa, jossa ei ole varaa haaskata lahjakkuuksia. Tästä syystä maahan luotiin laaja alueellinen koulu- ja yliopistoverkosto, että mahdollisimman monille olisi tarjolla hyvätasoista koulutusta mahdollisimman lähellä. Vaikka jalkapallo on harrastajamääriltään Suomen suurin laji, suomalaiset pelaajat ovat suhteessa vain pieni pisara isojen jalkapallomaiden harrastajista. Meillä ei ole varaa menettää pelaajia huonojen rakenteiden vuoksi.

    Tykkää

    • Kiitos tärkeästä huomiosta Miika. Seurojen sisäinen eriarvoisuus on olemassa oleva ongelma, joka näkyy käytännössä esittämilläsi tavoilla. Usea seura satsaa niin sanottuihin talentteihin, jotka otetaan ikäluokan edustusjoukkueeseen. Tähän joukkueeseen hankitaan hyvät olosuhteet ja valmennus, kun samalla toiset ei-niin-talentit saavat huonot olosuhteet, huonomman valmennuksen ja pienen mahdollisuuden nousta edustusjoukkueeseen.

      Nämä rakenteet meillä pitää ensinnäkin huomioida – niitä todellakin on olemassa. Sen jälkeen meillä täytyy muuttaa ne, nykyinen toiminta on eriarvoista.

      Tykkää

    • Hei Jani,
      Kiitokset hienosta ja arvokkaasta kirjoituksesta. Olen oman siviilityöni ohella palalillut takaisin jalkapallon pariin seuran osaomistajana Espanjan 4:lla sarjatasolla jossa jo budjetti on keskitason veikkausliigaseuran tasolle, kuten myös pelaajien pelitasokin…

      Viimeisen 10 vuoden ajan olen saannut kunnian tutustua/vierailla huippuakatemioissa kuin myös hiukan pienemmissä aina Argentiinasta, naapurimaahan Ruotsiin. Voimme aina kysellä niin huippupelaajien kuin valmentajienkin perään joilla Suomen passi on voimassa. Meille lupaava pelaaja maajoukkueeseen voi olla jopa 23 vuotias. Muualla kuten Sporting Club De Portugal akatemiassa se tarkoittaa 15-17 vuotiasta ja jo 18 vuotiaana kuuluu jo seuran edustus miehistöön. Taso seuran mukainen..

      Kilpailun puute niin jalkapallossa kuin myös työelämässä tekee meistä pehmeitä ja tavoitteita kaihtelevia. Ainakaan suurta sanktioita ei ole tulossa jos niihin ei ylletä. Palloliitto/pöllöliitto (pardon my french) on organisaatio siinä missä muutkin hallinnolliset organisaatioit, ilman todellisia vaatimustasoja. Kiva työpaikka ja kauniita sanoja… Kaikki pelaa asenteella. Ei saa olla epämukavaa ja varotaan astumasta kenenkään varpaille.

      En lähde nyt avaamaan pelillisiä asioita tai valmennusoppeja joita täällä(Suomess) viljellään. Puhutaan havainnoinnista ym asioista junioripalloilussa kun ei paineistettuna saada edes laadukasta syöttöä aikaiseksi tai kyetä sellaista vastaanottamaan. Tämä näkyy myös aina meidän liigatasolla. Eli takaisin perusasioihin. Jos valmennus ei tiedä mitä tekee ja vain käyttää palloliiton samoja harjoitteita kaikille ikäluokille ja taitotasoille niin on meillä pitkä matka.
      Kyllä meidän on saatava resurssit seuratasolle ja saatava niin pelaajat kuin valmentajatkin maailmalle aikaisemmin oppia hakemaan ja kilpailemaan paikasta auringosta.

      Enemmän liike-elämän tavoitehakuisuutta ja prosessien todentamista kehiin… Vielä kerran kiitokset.. Innostuin kun aihe kuumottaa..

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Jani Sarajärvi Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s