Mielipide

Kun sarjapelit alkavat, 13-vuotias Eetu voi joutua odottamaan kuukausia päästäkseen pelaamaan – Onko jalkapallon kilpailumääräyksissä lapsen oikeuksia murentava aukko?

Eetu on innokas 13-vuotias jalkapalloilija. Hän on harjoitellut joitakin viikkoja uudessa joukkueessa. Vanhemmat ovat pitäneet seuran vaihtamista hyvänä ideana, sillä vanha seura on alkanut vaatimaan poikkeuksellisia sitoumuksia perheiltä. Tällainen on ollut esimerkiksi kahden vuoden pelaajasopimuksen allekirjoittaminen ehtona seurassa pelaamiselle.

Eetun perhe on suorittanut kaikki erääntyneet maksut vanhaan seuraan. Perhe on myös valmis maksamaan tietyt tulevat toimintamaksut, joihin lasten vanhemmat ovat sitoutuneet seuran pelisäännöissä.

Uusi seura on tehnyt huhtikuussa 2021 Palloliiton sähköisen järjestelmän kautta siirtopyynnön. Eetu tarvitsee edustusoikeuden voidakseen pelata uudessa joukkueessa. Sarjakauden alkuun on vielä jonkin verran aikaa.

Pari päivää siirtopyynnön tekemisen jälkeen uusi seura on saanut ilmoituksen, että vanha seura ei hyväksy siirtoa. Kieltävän vastauksen perusteena on ollut se, että Palloliiton kilpailumääräysten mukainen vapaa siirtoaika on päättynyt. Uusi seura ja Eetun perhe eivät ole saaneet tietoonsa muita perusteita.

Asetelma on suomalaisessa juniorijalkapallossa harvinainen. Valtaosassa tapauksista seurat sopivat lasten ja nuorten pelaajasiirroista hyvässä yhteisymmärryksessä ympäri vuoden. Seurojen yhteistyöhalukkuus siirtoasioissa on ollut perinteisesti vahvalla tasolla. Nyt tähän lojaalisuuteen näyttää tulleen särö.

Uusi seura on kääntynyt Eetun perheen pyynnöstä Palloliiton puoleen ja pyytänyt, että liitto hyväksyisi pelaajan edustusoikeuden siirron tässä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Palloliiton ilmoitus on lyhyt ja ytimekäs. Liitolla ei ole oikeutta hyväksyä pelaajasiirtopyyntöä.

Tilanne on ikävä erityisesti innokkaan ala-asteikäisen lapsen näkökulmasta. Puuttuvan pelioikeuden takia Eetu ei pääse pelaamaan uudessa joukkueessa, jossa hän on harjoitellut viikkojen ajan. Vanhassa seurassa pelaamisen edellytyksenä on sitoutuminen kahden vuoden sopimukseen ja sen mukanaan tuomiin velvoitteisiin, joita perhe pitää täysin kohtuuttomina.

Käytännössä Eetu ei voi pelata virallisissa otteluissa ennen syyskuuta, jolloin Palloliitto voi hakemuksesta myöntää pelaajalle oikeuden siirtoon.

Vanha seura on toiminut tilanteessa liiton kilpailumääräysten mukaisesti. Määräysten mukainen vapaa siirtoaika, jolloin vanha seura ei voi rajoittaa pelaajan siirtoa uuteen seuraan, on päättynyt 27. helmikuuta. Tämän määräpäivän jälkeen pelaaja voi saada pelioikeuden uuteen seuraan vain aikaisemman seuran suostumuksella.

Palloliitto voi oman tulkintansa mukaan hyväksyä siirtopyynnön vain 2.9. jälkeen tai silloin, kun vanha seura kieltäytyy ilman hyväksyttävää syytä antamasta edustusoikeutta vapaan siirtoajan aikana. Maaliskuun ja elokuun välisenä aikana tätä mahdollisuutta ei ole.

Asetelma herättää paljon kysymyksiä, joista merkittävin lienee: Miksi tällainen pattitilanne sallitaan 13-vuotiaan lapsen kohdalla?

Urheilun oikeusturvalautakunnan käytäntö osoittaa, että riidat lasten ja nuorten urheilussa ovat lisääntyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Monien mielestä kehityssuunta on huolestuttava.

Palloliiton kilpailumääräykset antavat seuroille mahdollisuuden estää lähes mielivaltaisesti, minkäänlaisia perusteita esittämättä, seurassa pelaavan lapsen siirtymisen uuteen seuraan. Lopputuloksena voi olla pahimmillaan se, että ala-asteikäinen lapsi voi joutua odottamaan puoli vuotta päästäkseen pelaamaan virallisen jalkapallo-ottelun. Tapauksia on vielä vähän, mutta yksikin on liikaa.

Kestääkö tällainen systeemi kriittisen tarkastelun lapsen oikeuksien näkökulmasta?

Palloliiton kilpailumääräyksiä on mahdollista peilata Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimukseen, johon Suomi liittyi vuonna 1991.

Sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen. Artiklan ensimmäistä kohtaa täydentää toinen kohta, jossa asetetaan kielto rajoittaa lapsen yhdistymisvapautta muilla kuin välttämättömillä syillä. 

Sopimuksen 31 artiklassa puolestaan turvataan lapsen oikeus vapaa-ajan toimintaan. Tällaiseen toimintaan voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi oikeus valita vapaasti haluamansa harrastusjoukkue.

Kysymys lapsen oikeudesta seuran vaihtamiseen oli esillä myös tammikuussa 2021 annetussa Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisussa. Asia koski kolmen 2005-syntyneen salibandypelaajan oikeutta vaihtaa seuraa.

Alaikäiset pelaajat olivat tehneet kilpailukautta 2020–2021 koskevan sopimuksen vanhan seuransa kanssa. Asiallisesti kyse oli sitoutumisesta seuran yksipuolisesti laatimiin vakioehtoihin. 

Pelaajat halusivat vaihtaa seuraa kesken kauden, mutta vanha seura ei ollut suostunut tähän. Myöskään liitto ei ollut hyväksynyt seurasiirtoja kilpailusääntöihinsä vedoten.

Urheilun oikeusturvalautakunta päätti kuitenkin muuttaa liittohallituksen pelaajasiirtoja koskevaa päätöstä ja salli pelaajien siirrot uuteen seuraan.

Ratkaisussaan lautakunta viittasi muun muassa YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Oikeusturvalautakunta piti liittohallituksen päätöstä kohtuuttomana ja antoi painoarvoa lapsen oikeudelle osallistua vapaasti urheilutoimintaan. Lisäksi merkitystä oli sillä, että pelaajien huoltajat olivat sitoutuneet huolehtimaan taloudellisista velvoitteista vanhaa seuraa kohtaan.

Toisin kuin jalkapallon kilpailumääräykset, salibandyn kilpailusäännöt sisältävät niin sanotun ”poikkeuspykälän”. Liitolla on sääntöjen mukaan mahdollisuus hyväksyä erityisen painavasta syystä juniori-ikäisen pelaajan siirto myös ilman vanhan seuran suostumusta, mikäli pelaaja ja uusi seura tekevät asiasta kirjallisen perustellun hakemuksen liittoon.

Oikeusturvalautakunnan mukaan salibandyn liittohallituksen päätös hylätä alaikäisten pelaajien siirto ei ollut kilpailusääntöjen vastainen, mutta päätös johti kuitenkin yksittäistapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Palloliiton kilpailumääräyksissä ei ole, ainakaan vielä, Salibandyliiton kilpailusääntöjen mukaista ”varaventtiilisääntöä”, joka antaisi kattojärjestölle toimivallan pelaajasiirtojen hyväksymiseen yksittäistapauksissa vapaan siirtoajan ulkopuolella. Eetun kohdalla erityisen painavan syyn vaatimus voisi olla esimerkiksi se, että vanha seura on vaatinut nuorilta pelaajilta sitoutumista hyvin poikkeukselliseen kahden vuoden sopimukseen.

Eetun tapaus osoittaa, että tällaiselle poikkeuspykälälle olisi juuri nyt suuri tarve. Asian merkitys on lapselle suuri. Miten laji-ihmiset perustelevat 13-vuotiaalle pelaajalle, että hän ei pääse pelaamaan useampaan kuukauteen?

Palloliitto on ilmoittanut, että sillä ei ole harkintavaltaa pelaajasiirroissa vapaan siirtoajan päättymisen (27.2.) jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että liiton keinot puuttua seurojen päätöksiin vapaan siirtoajan ulkopuolella ovat hyvin vähäiset. Tilanne lienee myös Palloliitolle harvinainen, sillä normaalisti seurasiirrot eivät aiheuta ongelmia.

Eri lajiliittojen kilpailusääntöjen ja niiden sisältämisen siirtorajoitusten tavoitteena on perinteisesti ollut sujuvan harrastamisen sekä seurojen ja niiden joukkueiden toimintaedellytysten turvaaminen.

Jalkapallossa vapaan siirtoajan ajoittaminen marraskuun ja helmikuun väliseen aikaan palvelee esimerkiksi sitä, että seurasiirrot nuorten jalkapallossa tapahtuisivat sarjojen päätyttyä ja hyvissä ajoin ennen seuraavan pelikauden alkamista. Varsinkin pelaajamäärältään pienemmissä joukkueissa parinkin pelaajan poislähtö voi hankaloittaa joukkueen osallistumista sarjaan.

Eetun tapaus osoittaa kuitenkin ilmeisen tarpeen tarkastella Palloliiton kilpailumääräyksiä myös lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Yli 15-vuotiaiden pelaajien kohdalla erilaiset siirtorajoitukset voivat olla helpommin perusteltavissa. Mitä nuoremmista pelaajista on kyse, sitä ongelmallisempia kilpailumääräysten rajoitukset ovat. Viime kädessä järjestelmän valuvioista kärsivät yksittäiset lapset, joilta evätään mahdollisuus pelata.

Kun kilpailumääräyksistä puuttuu poikkeuspykälä, joka antaisi liitolle mahdollisuuden puuttua yksittäisiin siirtotilanteisiin vapaan siirtoajan ulkopuolella, perheiden on hankalaa saada oikeusturvaa Eetun tapauksen kaltaisissa tilanteissa.

Eetun tapaus näyttää osoittavan, että Palloliiton kädet ovat asiassa sidotut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nykytilannetta voisi pyrkiä muuttamaan.

Vaihtoehtona on ottaa Palloliiton kilpailumääräyksiin Salibandyliiton kilpailusääntöjen tapainen poikkeuspykälä, joka mahdollistaa sen, että pelaajan siirtyminen uuteen seuraan ei ole ”siirtoikkunan” ulkopuolella pelkästään vanhan seuran päätöksen varassa.

Vanhalla seuralla tulisi olla velvollisuus perustella, minkä takia se katsoo siirron epäämisen olevan perusteltua. Tällöin esille voisi nousta vanhan seuran ja sen yksittäisen joukkueen toimintaedellytyksiin liittyviä seikkoja. Vastaavasti uuden seuran tulisi tehdä liitolle yhdessä pelaajan perheen kanssa perusteltu hakemus siirron hyväksymisestä. Eetun tapauksessa perustelut olisivat kiistatta olemassa.

Toinen vaihtoehto on laajentaa vapaata siirtoaikaa niin, että alaikäinen pelaaja ei joudu odottamaan uuden siirtoajan alkamista yli puolta vuotta. Tällä hetkellä vapaa siirtoaika on 16.11.–27.2., jota monet ovat kritisoineet lyhyeksi – varsinkin, kun puhutaan 12- ja 13-vuotiaista pelaajista.

Kolmas mahdollisuus purkaa ongelmallista järjestelmää olisi muuttaa kilpailumääräysten 13 §:n toista kohtaa, jonka mukaan vanha seura ei saa evätä 11-vuotiaan tai nuoremman pelaajan vapaata siirtoa, jos pelaaja on täyttänyt velvoitteet vanhaa seuraansa kohtaan. Tämän ikärajan nostamista hieman korkeammalle olisi syytä pohtia.

Kaikki kolme vaihtoehtoa voisivat tarkoittaa parannusta nykytilanteeseen merkitsemättä kuitenkaan liiallista heilahdusta toiseen suuntaan. Joukkueiden toimintaedellytykset pystyttäisiin edelleen turvaamaan, eivätkä muutokset vaarantaisi myöskään sarjojen käytännön toteuttamista.

Jatkossa 13-vuotias lapsi ei saa enää joutua kärsimään siitä, että pelaajan vanha seura voi täysin vapaan harkintansa mukaan estää lapsen siirtymisen toiseen seuraan. Eetun kohdalla tämä tarkoittaa pahimmillaan sitä, että hän joutuu odottamaan kesän yli syksyyn päästäkseen pelaamaan uudessa joukkueessa.

On surullista, että harrastajamääriltään Suomen suurimman lajin kilpailumääräyksissä on tällainen lapsen oikeuksia heikentävä aukko.

Toteutuuko tällaisessa tilanteessa lapsen etu?

Tekstissä esiintyvän Eetu-pojan nimi on muutettu. Kirjoittajalla ei ole liityntää kumpaankaan tekstissä viitattuun seuraan.

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Mielipide

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s