Mielipide

Kohti viisaampaa keskustelua – Kommenttipuheenvuoro jalkapalloa ja valmennusta koskevaan keskusteluun

Suunnanmuutos-jalkapalloblogissa on käyty mielenkiintoista keskustelua taidosta ja pelaajakehityksestä, erilaisista pedagogisista lähestymistavoista valmennukseen sekä yleisesti jalkapallosta pelinä ja pelaajien toiminnasta.

Tällaista keskustelua voi tervehtiä ilolla. Se osoittaa kiinnostuksen näitä asioita kohtaan. Ja on tärkeä merkki valmennuksen parissa toimivien halusta kehittää omaa toimintakenttäänsä sekä käytännössä että teoriassa.

Esimerkkinä tästä vaikkapa Taidon kultivointi -teeman alla tehdyt kirjoitukset. Tähän liittyen teorian ja käytännön suhteesta kirjoitti Erkka V. Lehtola puheenvuoron SPL:n blogissa. Erkko Meri tarkasteli puolestaan tällä sivustolla kirjoituksessaan yleisesti uuden tiedon etsinnän merkitystä valmentajien työssä sekä kommentoi melko kipakasti Lehtolan kirjoitusta.

Hetkeä aikaisemmin Jani Sarajärven ja Kyösti Lampisen välillä käytiin napakkaa keskustelua Sami Hyypiä Akatemian pelaajakehityksen konseptista ja talenttien tunnistamisesta.

***

Mielestäni kaipaamme valmennusta, peliä ja pelaajien toimintaa koskevassa keskustelussa enemmän tajua siitä, että ymmärtäminen ja tiedon muodostus – olkoon se kuinka hienoa ja modernia tahansa – on aina tuomittu rajallisuuteen ja vajavaisuuteen.

Vaikka yritämme millä tahansa keinoin muodostaa käsitystä pelaajista ja pelin systeemisestä kokonaisuudesta tai rakennamme maailman kehittyneimmän supertietokoneen jalkapallossa valmennuksen ja tutkimuksen palvelukseen, emme kykene vastaamaan kysymyksiin kuin hyvin vajavaisesti.

Meillä ei myöskään ole mitään tiedollista tapaa päästä välittömästi kiinni todellisuuteen samalla tapaa kuin maalivahti nappaa pallon käsiinsä.

Tiedonhankinta on sitä, että yritetään tietää, tulkita ja ymmärtää sitä, mikä on jo jollakin tapaa ymmärretty ja käsitetty ennen tiedon muodostamisen aloittamista.

Siis tiedetään jostakin jotakin, kun lähtökohdat tiedon muodostuksessa ovat jo etukäteen rajatut.

Tähän perustuvat eri tieteenalat, niiden sisällä olevat monet koulukunnat sekä yleisesti koko tieteellisen ja tiedollisen toiminnan kehitys. Ei ole yhtä supertiedettä, joka voisi selittää esimerkiksi ihmisestä kaiken. On erilaisia tutkimusaloja ja niiden sisällä koulukuntia, jotka yrittävät ymmärtää ihmisestä jotakin.

Tämä lähtökohta koskee myös valmennusta ja valmennuksen eri tiedonaloja sekä kaikkinaista jalkapalloa koskevaa ymmärtämistä ja tutkimusta.

Esille tulee aina väistämättä hyvinkin erilaisia käsityksiä ja näkemyksiä, joilla perustellaan sekä tietoa että myös itse käytännön valmennuksellista toimintaa ja ratkaisuja.

***

Oma toivomukseni on, ettei jalkapallon valmennuskeskustelu hairahtuisi sille loputtoman kiistelyn tielle siitä, mikä teoria jäsentää valmennusta, pelaajien ja valmentajien toimintaa parhaiten.

Eikä kiistelisi siitä, mikä on käytännössä se oikea, paras ja vastaansanomaton metodi, jolla toimia.

Myöskään käytäntöä ja teoriaa ei tule asettaa vastakkainen, koska ne aina väistämättä limittyvät toisiinsa kaikessa ihmistyössä.

Paras lääke keskustelun epäkypsyyttä vastaan on moniarvoinen ja ideoiltaan rikas valmennus- ja urheilukulttuuri. Kulttuuri, joka hyväksyy lähtökohdakseen sen, että urheilussa, valmennuksessa ja omassa lajissamme jalkapallossa on lukemattomia eri teitä hahmottaa todellisuutta ja toimia.

Kuten eräs filosofi sen sanoi toisessa yhteydessä: ”Riippumatta siitä, miten kiihkeästi vetoamme elämän eri käytäntöjä koskevissa kysymyksissä tietoon, eettisiin teorioihin, uskonnollisiin oppeihin tai yleiseen hyvään emme pääse yli siitä, että toisen ihmisen hyve on toisen pahe.”

Ei myöskään kannata ihmistyössä hukata liikaa aikaa siihen, onko esimerkiksi terapiatyössä ”kognitiivinen ratkaisukeskeinen teoria ja terapia” parempi teoreettinen ja käytännöllinen malli kuin ”psykodynaaminen teoria ja terapia”.

Tai vastaavasti käydä valmennustyön alueella loputonta väittelyä siitä, pitääkö valmennuksen lähtökohdaksi ottaa ekologinen dynamiikka, Ekkono-metodi, SPL:n valmennuslinja, holistisen valmennuksen ideat, pelin tilastomatemaattinen lajianalyysi tai lukematon määrä muita tarjolla olevia teorioita ja käytännön valmennuksen vaihtoehtoja.

Kannattaa toimia niiden näkemysten pohjalta, jotka kokee itse oikeiksi ja arvokkaiksi sekä kunnioittaa muiden vastaavia pyrkimyksiä.

***

Jyri Puhakainen

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja jalkapalloseura LAUTP:n valmennuspäällikkö.

Kategoriat:Mielipide

1 reply »

  1. Hvsiä kommentteja, kiitos niistä.
    On arvokasta, että meillä on monikäsitteinen ja -polkuinen maailma edessämme jo lapsuudesta lähtien. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin metodinen linjakkuus kaikessa hyväksi kokemassamme valmennustietoudessa. Uskon siis, toisin kuin ehkä artikkelin kirjoittaja, että on mahdollista luoda tiettyjä laadullisia kriteerejä, joiden pohjalta melko suurellakin tarkkuudella voimme arvioida valmennustyömme laatua. Ilman metodia ei voi olla tarkkoja laadullisia arviointikriteereitäkään. En siten täysin yhdy kirjoittajan relatiiviseen valmennuskäsitykseen. Tosin itse elämän kannalta monimuotoisuus ja mahdollisuus vapaaseen valintaan on kaiken avain.

    Kaikki kukat voivat kukkia, mutta toiset niistä tuottavat suurimman nautinnon.
    T. Kustaa Jaroma

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s