Valmennus

Taidon kultivointi osa 5: Taito pelaaja- ja ryhmätason ilmiönä (ja hieman ekspertiisistä)

Taidon kultivointi on edennyt kultivointimatkallaan päätösjaksoon. Aiemmat blogimme ja vlogimme voi käydä lukemassa ja katsomassa Jalkapalloblogista ja Youtube-kanavaltamme. Kultivointia voi edistää myös Twitter-tilillämme @TKultivointi.

Viimeisessä Taidon kultivoinnin blogissa palaamme rosvon lailla rikospaikalle eli jo ensimmäisessä jaksossa käsiteltyyn taidon olemukseen. Nyt keskitymme tarkastelemaan taidon olemusta pelaaja- ja ryhmätason ilmiönä sekä eksperttitasoa jalkapallossa.

Taitokäsityksillä on Suomessa hyvin palapelimäinen pohjavire. Asian ydin pilkotaan osiin ja harjoitellaan näitä osia eli perusliiketaitoja, peruslajitekniikoita, fysiikkaa, mentaalista puolta ym. tiettyinä herkkyyskausina (joka konsepti on kohdannut vahvaa kritiikkiä). Lopulta tekniikat ja muut osat laitetaan yhteen ja kas kummaa – taitava pelaaja on valmis! Taidon kultivointityöryhmä on osaltaan haastanut tällaisen osittuneen käsityksen ja puhunut siitä, että kaikkein tärkeintä meille olisi ymmärtää taidon ydin ja sen syvin olemus.

Olemme kuvanneet taitoa aina suhteessa ympäristöön tapahtuviksi, vuorovaikutuksellisiksi peliteoiksi – kuin kauniiksi tanssiksi muiden kanssa.

Taitoa ja taidokasta pelaamista voidaan ymmärtää eri tasoilta analysoituna (kuva 1.). 

Kuva 1. Taito eri tasoilla.

Joukkuepallopelissä, kuten jalkapallo, taitoa on ensinnäkin laadukas kollektiivinen toiminta, jossa joukkue kykenee laadukkaisiin yhdessä tehtyihin suorituksiin kuten pitämään joukkueen tiiviinä, prässäämään koko joukkueena tai avaamaan peliä yhdessä. 

Toiseksi ryhmätason taitoa on yhteiskoordinaatio, jossa ryhmä pelaajia toimii keskenään sujuvasti kuin vuosia yhdessä tanssinut tanssiryhmä. Esimerkkinä puolustuslinjan toiminta, jonka yhteinen koordinoituminen viimeiseen asti hiottuine liikkeineen on parhaimmillaan kuin kaunista tanssia. Yhteistä koordinoitumista voi olla myös vastustajan hyökkäyksen viivyttäminen ja etenemisen esto tai laukausten peittäminen yhteistyössä puolustajien kanssa.

Kolmas ryhmätason taitoon liittyvä asia on synergiat, joiden avulla taitavat pelaajat tulevat vahvemmiksi kuin olisivat yksinään. Kaksi “yksilönä” keskivertoa pelaajaa voivat olla supervahvoja yhdessä, sama koskee koko joukkuetta. 

Kaikki edellä mainitut ilmiökuvaukset ohjaavat meitä ajattelemaan taitoa yhdessä toteutettavana toimintana – hyvin tärkeää sekä lasten- että huippujalkapallossa.

Pelaajatasolla taitoa voidaan ajatella pelitekoina kuten kuljettaminen, syöttäminen, prässääminen, riistäminen tai purkaminen. Useat peliteoista eivät tapahdu pallon välittömässä läheisyydessä, esimerkkinä tilojen peittäminen ja puolustuslinjan pelaajien tilojen hallinta dynaamisine sijoittumisineen ja kehon orientoitumisineen. Kaikki peliteot ovat vuorovaikutuksellisia, mitään ei jalkapallossa tehdä ikinä yksin. 

Vaikka pallolliset peliteot kuten haastot ja ohitukset jäävät usein ihmisten mieliin, on suurin osa peliteoista pallottomia. Esimerkiksi pelattavaksi liikkuminen ja tilojen peittäminen ovat taitavien pelaajien pelitekoja. 

Pallottomat peliteot eivät ole synnynnäisiä tai itsekseen kehittyviä taitoja, eivätkä ne ole tärkeysjärjestyksessä pallollisen toiminnan jäljessä. 

Pallottomia taitoja voi ja pitää opiskella heti lapsuudesta asti ja niiden oppimista voi helposti viedä eteenpäin pallollisten pelitekojen opettelun kanssa. Itse asiassa nämä kaksi asiakokonaisuutta tukevat toistensa oppimista – kun pelaajat tulevat paremmiksi pallottomissa peliteoissa, täytyy pallollisten pelitekojen myös kehittyä ja päinvastoin.

Edellä kuvattu on jalkapallotaidon ydintä. Taidon ydintä ei ole 50:llä eri tavalla pallon pomputtelu, kärrynpyörät tai x-hypyt. Kaikki ihmisen liikunta ja erilaiset liiketaidot voivat auttaa pelaajia tulemaan taitaviksi, mutta niiden pitää pysyä omassa roolissaan – ne eivät ole ydintä eivätkä siksi saa liian isoa roolia. Eri tasojen peliteot saavat suuren roolin, koska ne ovat taidon ydintä.

”Technique is not being able to juggle a ball 1000 times. Anyone can do that by practicing. Then go and work in the circus.”

Johan Cruyff

Koska olemme keskittyneet Suomessa liikaa taidon osatekijöihin kuten tekniikkaan, olemme kehittäneet pelaajista sopeutumattomia, geneerisiä pakottajia. Esimerkkinä useat kansainvälistä läpimurtoa tekemään pyrkineet laitahyökkääjät, jotka eivät tanssi pelitilanteissa muiden kanssa vaan yksin pallon kanssa. Pelaajamme saattavat olla teknisiä, mutta eivät taitavia, jolloin he pakottavat liikesuoritukset koneistosta ulos ilman suurempaa ymmärrystä. He eivät tulisi paremmiksi lisäämällä 1-2 geneeristä harhautusta työkalupakkiinsa, vaan ymmärtämällä taidon todellisen olemuksen ja tulemalla paremmaksi siinä.

Esimerkkeinä käyttämämme haasto- ja ohitustilanteet ovat ytimeltään aivan eriä kuin geneeriset harhautustaidot. Ne ovat kuin tanssia toisten ihmisten kanssa, ja tähän tanssiin kyetäkseen täytyy…harjoitella tanssia muiden kanssa.

Taitava pelaaja on sopeutuva. Hänen ei tarvitse olla pallojonglööri tai superfyysinen, koska taidon ydin ei ole tekniikka, fysiikka, taktiikka eikä psyyke. Nämä kaikki asiat ovat osa taitoa, mutta ne eivät ole ydintä eivätkä siksi saa ottaa liian suurta roolia taidokkaan pelaamisen kehittämisessä.

Taidokas pelaaja eksperttinä

Ekspertiisi jalkapallossa tarkoittaa pelaamisen erityisen korkeaa suorituskykyä. Vanhassa taitoajattelussa ekspertiisi perustuu symboliseen käsitykseen taidosta ja vahvoihin prosesseihin aivoissa (laaja tietopankki, hyvä muisti, kyky varastoida ja hakea tietoa ym.). Ekspertillä on paljon liikemalleja aivoissaan ja kyky informaation prosessoinnin jälkeen toteuttaa ne tarkasti ja nopeasti. Ekspertillä on paljon tietoa jostakin (esim. pystyy kuvaamaan pelitilannetta kuvasta katsotun perusteella) ja tieto voidaan erottaa liikkeestä. Tämän vuoksi vanhassa taitoajattelussa koetaan, että pelaajan taitoa kyetään kehittämään ja tutkimaan erillään taidon toteuttamisesta esimerkiksi kyselyin ja teknisin testein.

Ekologisen dynamiikan mukaan taito ei ole pelaajan päässä eikä ympäristössä vaan pelaajan ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Ekspertillä on tietoa jossakin (esimerkiksi pelitilanteen sisällä), koska hän on herkistynyt merkitykselliselle informaatiolle ja kykenee sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaansa informaation perusteella. Ekspertti ei välttämättä kykene kertomaan taidosta, mutta kykenee kuitenkin toimimaan taitoa vaativissa tilanteissa “kuin kala vedessä.” 

Siksi ekspertiisiä täytyy ajatella kykynä toimia spesifeissä tilanteissa, ei kykynä vastata kysymyksiin tai kykynä kiertää tötsiä. Tällainen ekspertiisikäsitys sopii hyvin yhteen aiemmin tekstissä esittämämme taitoajattelun kanssa. 

Tekstissämme kuvattuun mieltä ylevöittävään taitokäsitykseen päättyy Taidon kultivoinnin blogimatka tältä erää. Haluamme kiittää kaikkia Taidon kultivoinnin matkassa olleita ja meitä auttaneita ihmisiä!

Palautetta on tullut paljon ja on ollut ilahduttavaa nähdä, että jalkapallolla on merkitystä ja suomalaisilla on laajasti halua kehittää taitokäsityksiä. Ennen lopullisia jäähyväisiä tapaamme vielä kerran perjantaina, jolloin kultivoidaan viimeisen vlogin muodossa. Hyvää viikon jatkoa, nähdään perjantaina!

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s