Valmennus

Taidon kultivointi osa 3: Edustava mallinnus ja informaation spesifisyys

Viime kerralla käsittelimme ekologisesta näkökulmasta rajoitteita ja eri skaalojen harjoittelua sekä artikkelissa että vlogissa. Kolmannessa Taidon kultivointi -sarjan osassa sukellamme Edustavan mallinnuksen ja informaation spesifisyyden käsitteisiin.

Ekologisen dynamiikan mukaan pelaaja toimii ympäristön informaation perusteella. Harjoittelun vaikutuksesta tämä informaation ja toiminnan välinen suhde vahvistuu ja ilmenee taitavampana pelaamisena. Jotta on mahdollista taata siirtovaikutus harjoitustilanteesta ottelutilanteeseen, voidaan hyödyntää Edustava mallinnus-konseptia: Optimaalisen oppimisen ja siirtovaikutuksen saavuttamiseksi tulisi oppimisympäristön edustaa pelin kilpailuympäristöä.

Konseptin tulee alkuperin Egon Brunswikin tutkimustyöstä. Brunswik väitti, että yksilön tulisi oppia löytämään ja käyttää oleellista aisti-informaatiota toiminnan ohjaamiseen mahdollistaakseen selviytymisen kompleksisissa ympäristöissä. Konsepti edustavuudesta on tarpeellinen, jotta on mahdollista oppia herkistymään oleelliseen informaatioon toiminnan säätelyssä.

Ekologisen dynamiikan viitekehyksessä edustavuus toteutuu harjoittelussa kun harjoitusympäristön tehtävärajoitteet vastaavat ottelun tehtävärajoitteita. Toisin sanoen harjoitteiden tulisi sisältää sama avaininformaatio kuin ottelutilanteeessa.

Pieni muutos tehtävärajoitteissa saattaa muuttaa huomattavasti pelaajien suorittamista ja liikeratkaisuja. Kun baseball -pelaajien lyöntitaitoa on yritetty kehittää heittotykkien avulla, on huomattu, että pelaajien liikesuoritukset eroavat kilpailusuorituksista. Ilmiössä on kyse eri avaininformaatiolle herkistymisestä: Heittäjän käden ja muun vartalon liike on normaalisti lyönnin onnistumisen kannalta oleellista informaatiota lyöjälle. Heittotykillä harjoiteltaessa tämä informaatio puuttuu, joten lyöjän liikesuoritus perustuu vain pallon liikkeeseen. Tällöin lyönnistä tulee erilainen. Eri informaatio – eri toiminta.

Kun runsaasti heittotykillä harjoitellut baseball-lyöjä joutuu aitoon ottelutilanteeseen, ei tämä välttämättä pysty suoriutumaan harjoittelun mukaisella tasolla. Syy löytyy informaation eroavaisuudesta: Koska lyöjä on oppinut toimimaan eri informaation perusteella, ei tämä pysty sopeuttamaan toimintaansa tilanteessa heittäjän liikkeisiin, jolloin informaatio ja toiminta eivät yhdisty optimaalisella tavalla. Juuri tästä syystä ekologisessa viitekehyksessä puhutaan tärkeydestä pitää informaatio ja toiminta kytkettynä yhteen.  

Samanlaisia esimerkkejä on myös jalkapallovalmennuksesta:

Videolla nähdään ensimmäiseksi tapoja käyttää erilaisia välineitä maalivahtiharjoittelussa. Informaation spesifisyyden ja edustavuuden näkökulmasta ongelma on sama kuin baseball-esimerkissä: Välineitä käytettäessä informaatio eroaa aidosta pelitilanteesta ja herkistää pelaajat väärälle informaatiolle. Pallotykkejä käytettäessä puuttuu pelaajan lähestyminen palloon sekä potkuliike, lautoja käytettäessä hyökkääjän liike kohti palloa ja pusku. Edellä mainituista syistä tällaisten välineiden (liiallinen) käyttö voi pitkällä aikavälillä olla haitallista tai tehotonta.

Informaation köyhdyttäminen (ei nähdä laukaisuhetkeä jne. ) ei monesti ole toimivin ratkaisu. Tehtävää voidaan sitä vastoin yksinkertaistaa. Nappulamaalivahdin esimerkissä on helppo nähdä, kuinka pelaajan on vaikea havaita avaininformaatiota, koska palloa potkaistaan käsistä. Pelaajan toiminta muuttuu heti, kun pallo laitetaan maahan ja potkaistaan normaalisti.

Harjoittelun suunnittelu on todella tärkeää, jotta pelaajien on mahdollista oppia taitoja, jotka siirtyvät ottelutilanteeseen. Katsotaan esimerkki pienpelistä:

Pienpelissä ei ole paitsiota, joten tältä osin harjoite eroaa merkittävästi ottelusta. Videosta huomaamme, että pelaajat toimivat hyvin eri tavalla harjoitteessa kuin normaalissa ottelussa. Pelaajien ei tarvitse ottaa huomioon paitsiota esimerkiksi liikkuessaan syvyyteen vastustajan linjan taakse. Paitsiolinjan korkeus on erittäin oleellinen informaatio, mikäli haluamme hyökätä tilaan vastustajan selustassa. Jos joukkue harjoittelee paljon ilman paitsiota, pelaajien taito tehdä syvyysjuoksuja ei välttämättä kehity optimaalisesti. Liiallinen paitsioton harjoittelu voi olla jopa haitallista johtuen väärään avaininformaatioon herkistymiselle.

Harjoitteiden suunnittelu

Edustava mallinnus -konsepti antaa hyviä suuntaviivoja harjoitteiden suunnitteluun. Valmentajan on analysoitava peliä ja poimittava tilanteista oleellinen informaatio, joka on sisällytettävä harjoitteisiin. Harjoitteet voivat itsessään olla hyvin monimuotoisia: Niiden ei tarvitse välttämättä olla pelejä (vaikka usein ovatkin), kunhan avaininformaatio säilyy.

Esimerkkinä harjoitteen suunnitelusta katsotaan ensiksi video puolustajien prässinpurusta:

Videolla nähdään laitapuolustajien toimintaa vastustajan prässätessä. Tilanteissa puolustajat purkavat prässin kuljettamalla ja ohittamalla prässäävän pelaajan. Mikäli haluamme harjoitella pelaajiemme taitoa purkaa prässi vastaavalla tavalla, niin miten suunnittelemme harjoitteistamme edustavia? Toisin sanoen mikä on videoilla nähtävissä tilanteissa avaininformaatiota? Sitä on esimerkiksi prässäävä vastustaja, vastustajan vauhti ja lähestymiskulma sekä tilat vastustajan takana ja molemmilla puolilla. Sopivaa harjoitetta suunnitellessa on siis pyrittävä sisällyttämään mainittu avaininformaatio harjoitteeseen.

Seuraavaksi johdetaan tilanteesta edustava harjoite prässinpurkuun:

1v1 -harjoite, jossa pallollisen pelaajan tavoitteena on joko syöttää pallo maaliin tai edetä vasemmassa kulmassa olevalle maalialueelle. Puolustavan pelaajan tavoitteena on estää pallollisen maalinteko ja eteneminen. Peli lähtee käyntiin aina topparin syötöstä laitapuolustajalle. Maalin asettaminen laitakaistalle palvelee kahta tarkoitusta: Ensimmäiseksi, se pakottaa puolustajan liikkumaan kohti pallollista ja peittämään maalin, jolloin tilanteesta tulee edustavampi. Usein pelissä pelaajien pitää prässätessään myös peittää samalla syöttösuuntia. Toiseksi, pelissä laitapuolustajan syöttö laitaa pitkin on usein realistinen vaihtoehto.

Voimme helposti huomata, että harjoitteeseen sisältyy aiemmin mainitut avaininformaatiot: Vastustaja, joka prässää tietyllä nopeudella tietystä kulmasta, sekä tila prässäävän vastustajan ympärillä.

On tärkeää lisätä harjoitteeseen vaihtelua manipuloimalla puolustavan pelaajan vauhtia ja lähestymiskulmaa sekä alueelle syöttävän pelaajan pelipaikkaa ja etäisyyttä. Lisäksi tehtävärajoitteita voi manipuloida esimerkiksi seuraavasti:

Harjoitteessa on muutettu maalin paikkaa vasempaan yläreunaan. Tällä on tarkoitus simuloida syöttösuuntaa alemmalle keskikenttäpelaajalle. Muutos pakottaa puolustajan peittämään keskustan, jolloin todennäköisesti pallollisella pelaajalla on mahdollisuus edetä laidan kautta maalialueelle.

Otetaan toinen esimerkki edustavasta mallinnuksesta harjoitteen suunnittelussa:

Videolla harjoitellaan pitkää syöttöä maalipotkussa. Maalivahdin tavoitteena on syöttää pallo ilmassa vasemmalle laitapuolustajalle. Harjoitteeseen lisätään variaatio kerrallaan informaatiota rajoitteita manipuloimalla. Ensin tavoitteena on vain saada syötettyä pallo laitapuolustajalle. Tämän jälkeen lisätään prässääjä, jolloin tavoitteena on syöttää pallo laitapuolustajalle niin, että prässääjä ei ehdi palloon. Seuraavaksi lisätään harjoitteeseen toinen prässääjä ja pallolliselle joukkueelle keskikenttäpelaaja. Nyt tavoitteena on syöttää pallo laitapuolustajalle niin, että tämän on mahdollista jatkaa pallo keskikenttäpelaajlle. Viimeisessä variaatiossa peli jatkuu vielä keskikenttäpelaajan syötöllä maalivahdille, jonka jälkeen pelataan 3v2-tilanne.

On huomionarvoista, miten maalivahti alkaa sopeuttamaan toimintaansa rajoitteiden muuttuessa. Lisäämällä prässäävän pelaajan ja muuttamalla tavoitetta, pelaaja alkaa luonnostaan itseorganisoituen etsimään sopivaa liikeratkaisua tehtävään. Pikku hiljaa syötöt alkavat tippumaan laitapuolustajan etupuolelle. Koska tilanne on edustava (etäisyydet, tilat, vastustaja), siirtyy harjoittelu todennäköisemmin ottelutilanteeseen, eli oppiminen on tehokkaampaa.

Harjoitteessa maalivahdin tarkkaavaisuuden kohde on kaukana kehon ulkopuolella. Tämä eroaa perinteisestä tekniikkarjoittelusta, jossa tarkkaavaisuus on kehossa sisällä, kuten esimerkiksi nilkan asennossa tai tukijalan paikassa.

Yllä videolla nähty harjoite ja sen variaatiot piirroksena. Samaa harjoitetta voidaan käyttää myös nuoremmilla maalivahdeilla helpottamalla harjoitetta esimerkiksi pienentämällä etäisyyksiä tai aloittamalla maassa annettavalla syötöllä.

Kuten olemme aiemmissa artikkeleissa ja vlogeissa todenneet, taito nähdään jalkapallossa usein pallollisen pelaajan toimintana. Taito on kuitenkin paljon muutakin. Alla olevissa videoissa nähdään esimerkkejä laukauksen blokkaamisen ja pallon riistämisen taidoista sekä yhdestä tavasta harjoitella blokkaamista:

Edellisiä esimerkkejä seuraten katso video ja analysoi mikä on avaininformaatiota laukausten blokkaamisessa ja pallon riistämisessä. Tämän jälkeen suunnittele edustava harjoite, joka sisältää tarvittavan avaininformaation. Millainen harjoitteesta tuli? Miten sitä voisi varioida?

Spesifi informaatio ohjaa pelaajien toimintaa ja edustavan mallinnuksen avulla on mahdollista säilyttää avaininfrmaatio harjoitteissa ja suunnitella tehokkaita oppimisympäristöjä. Jatkamme aiheen käsittelyä perjantain vlogissa, palataan silloin asiaan.

ps. Kiitokset FC Ylivieska P08, Independiente Del Valle U12 & NoPS, TPV ja Ilves

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s