Valmennus

Taidon kultivointi osa 2: Rajoitteet ja eri tasojen eli skaalojen harjoittelu

Viime artikkelissa ja vlogissa kävimme läpi taidon olemusta ekologisin silmin katsottuna. Lisäksi esittelimme yhden ED-pohjalta syntyneen käytännön valmennusmenetelmän, rajoiteperusteisen menetelmän, periaatteita (constraints-led approach, CLA). Toisessa Taidon kultivointi -sarjan osassa jatkamme taidon kehittymispohdintaa ekologisen dynamiikan ja CLA:n avulla, mutta aloitamme edesmenneen neuvostoliittolaisen neurofysiologin tärkeällä pohdinnalla liittyen liikkeidemme kontrollointiin.

Miten pystymme kontrolloimaan liikkeitämme, vaikka kehomme koostuu niin monista liikkuvista osista? Yhden helponkin liikkeen pystyy tekemään äärettömällä määrällä erilaisia liikeyhdistelmiä, joten miten voimme kontrolloida hyvin monimuotoista liikkumistamme sujuvalla tavalla. Nikolai Bernstein esitti aikoinaan tämän ongelman, joka on edelleen ajankohtainen nimellä Bernsteinin vapausasteongelma. 

Niin yksittäisissä suljetuissa kuin monimuotoisissa avoimissa liikkeissä on olemassa mahdollisuuksien avaruus – urheilija voi suorittaa liikkeen monin eri tavoin. Tätä mahdollisuuksien avaruutta rajoittavat erilaiset rajoitteet ja niiden avulla urheilija ohjautuu kohti hänelle luontevia liikeratkaisuja. Koordinaatio siis syntyy erilaisten rajoitteiden vaikutuksen alaisina, jotka rajoittavat ihmisten toimintaa, mutta samalla myös antavat mahdollisuuksia toiminnoille. 

Esimerkiksi Garrinchan harhautustaitoa rajoittivat muiden muassa hänen kampurajalkansa sekä Brasilialainen kulttuuri, johon sisältyy viranomaisten harhauttamisen ajatus siirtyneenä kentälle. Eksperttipelaamisen kehittyminen on siis sosiokulttuurinen ilmiö, ei pelkästään ihmisen omissa aivoissa. Garrinchan harhauttelu olikin hyvin erilaista kuin mihin oli normaalisti totuttu.

Harjoittelussa rajoitteiden avulla muokataan oppijan etsintää ja käytännön ratkaisuja. Nämä ratkaisut ovat eri urheilijoille erilaisia, koska heidän omat rajoitteensa ovat erilaisia. Tämän vuoksi tehtävissä voi olla sama tavoite, mutta useita eri tapoja päästä siihen. Liikeratkaisujen tulee olla sopeutuvia, koska urheilija ei koskaan kohtaa täysin samanlaista tilannetta.

CLA:n tavoitteet kertauksena antamaan kontekstia videolle:

  1. Horjuttaa urheilijan / ryhmän olemassa olevaa, ei-optimaalista liikeratkaisua
  2. Rohkaista urheilijaa / ryhmää uusien liikeratkaisujen etsintään ja itseorganisoitumiseen
  3. Vahvistaa avaininformaatiota ja auttaa urheilijaa / ryhmää löytämään uusia affordansseja (mahdollisuuksia toimintaan)
  4. Antaa “siirtymäpalautetta” kehityksestä kohti uutta, parempaa liikeratkaisua

Jalkapallomaalivahdilla on useinkin syytä päästä nopeinta tietä palloon. Videolla näemme, että NoPS:n 8-vuotiaalla mv:lla on 1v1-konseptin irtopalloon hyökkäämisessä aluksi hankaluuksia löytää sujuva suoritustapa. Nyt voisimme ajatella, että mv:n tulee tehdä tuhansia toistoja ja erilaisia ositettuja tekniikkaharjoitteita (tämä on toki mahdollista myös) oppiakseen optimaalisen tekniikan, mutta kyseisellä videolla mv oppii nopeasti sopeutumaan tilanteeseen rajoitteiden ympäröiminä (mm. valmentajan antama ohjeistus ja palaute). Tässä nähdään taitavaa, tilanteeseen sopeutuvaa valmennusta ja taitavaa, sopeutuvaa toimintaa nuorelta mv:lta. Valmentaja käytti rajoitteita (tehtävä, palaute) ja pelaaja sopeutui tekemään hienon irtopalloon hyökkäämisen.

Jalkapallossa tilanteet ovat hyvin vuorovaikutuksellisia ja dynaamisia siten, että ympärillä on yleensä useita omia ja vastustajan pelaajia jatkuvassa liikkeessä. Siten pelaajan taidot ovat vuorovaikutuksellisia pelitekoja kuten tilojen peittäminen ja riistäminen. Taitoa ja peliä voi ajatella monen eri tason (skaalan) ja niihin liittyvien toimintojen kautta (kuva 1.).

Kuva 1. Pelin tasot (skaalat). Mukaeltu Ricardo Duarten esityksestä (27.5.2016). 

Lähdetään kulkemaan tasoja kuin tikapuita alhaalta ylös. Pelaajatasolta otamme tarkasteluun jo edellisviikolla käsitellyt haasto- ja ohitustilanteet, joissa pallollinen pelaaja pyrkii etenemiseen haastamalla ja mahdollisesti (mutta ei välttämättä) ohittamalla puolustavan pelaajan. Samalla puolustaja pyrkii etenemisen estoon hidastamalla, ohjaamalla ja mahdollisesti riistämällä pallon (huomataan, että pelaajatasonkin käsittely on aina vuorovaikutuksellista). Kysymme, millaisia nämä tilanteet ovat, mitä taitoja pelaajan täytyy näissä tilanteissa osata ja miten niitä voitaisiin harjoitella? 

Katsotaan esimerkkejä Eden Hazardin haastoista ja ohituksista sekä vastikään Independiente del Vallesta Brightoniin siirtyneen Moises Caicedon (s. 2001) riistoista.

Huomioikaa, millä tavoilla Caicedo liikkuu, ajoittaa toimintansa ja riistää pallon. Haastaminen ja ohittaminen sekä riistäminen ovat hyvin monimuotoisia ilmiöitä. Pelaajien sijoittumiset ja vauhdit suhteessa toisiinsa sekä koko ajan muuttuvat etäisyydet ja tilat tekevät ilmiöstä kompleksisen ja dynaamisen. Yhtä oikeaa tekniikkaa ei ole olemassa, vaan taitavalla pelaajalla on kyky sopeutua monimuotoisiin tilanteisiin menestyksekkäästi.

Miten näitä tilanteita voitaisiin harjoitella? Pitääkö pelaajien opetella ensin “perustaidot” ja sitten siirtyä opettelemaan (vaikeampia?) haastotilanteita vai voidaanko ydinasiaa eli haastamista opetella hyvinkin aikaisessa vaiheessa ekologisesti paremmin peliä vastaavassa ympäristössä kokonaissuorituksena? Taidon kultivointiryhmän vastaus on: kyllä voi. Ydinasiaa voi opetella tehtävän helpottamisella (task simplification) säilyttämällä kuitenkin kokonaistoiminnan ytimen ja tilanteessa olevan avaininformaation.

Lapsi voi jo hyvin pienenä alkaa opettelemaan haasto- ja riistotaitoja esimerkiksi kuljettamalla palloa ja liikuttelemalla sitä eri suuntiin vaikka vanhempaa tai sisarustaan vastaan kotona tai kavereiden kanssa kadulla. Pieni lapsi voi esimerkiksi kuljettaa kohti maalia siten, että vanhempi tai sisarus tulee eri vauhdeilla jostakin suunnasta ottamaan palloa pois. Tällä tavoin lapsi oppii toimimaan rikkaassa ympäristössä, jossa on tarjolla pelinomaisempaa avaininformaatiota. Muistamme, että taidokas pelaaja on oppinut herkistymään avaininformaatiolle ja sopeuttamaan liikkumistaan suhteessa ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin (vahva pelaaja-ympäristö -linkki).

Millaista pelaajaa tässä autetaan kehittymään? Pelaajia, jotka kykenevät haastamaan ja ohittamaan sujuvasti dynaamisissa, muuttuvissa tilanteissa, joissa on aina läsnä useita pelaajia. Sama perustelu liittyy riistämiseen, riistotilanteet ja -taidot vaihtelevat paljon.

Rajoitteina tällaisessa harjoittelussa toimivat mm. tehtävä, pelaaja(t) ja tilat. 

Ryhmätason toiminnassa rajoitteilla vaikutetaan sekä yksittäisten pelaajien että ryhmätason toimintaan. Ryhmätasolla taitoa voidaan ajatella pelaajien yhteiskoordinaationa tai synergioina. Taito ei ole siis pelkästään yksilön taitoa vaan kykyä toimia ryhmässä toista ryhmää vastaan. Katsokaa seuraavalta videolta esimerkiksi sitä, miten pelaajat pyrkivät yhteistoiminnassa peittämään tiloja. Tilojen peittämiseen valmentaja voi videolla vaikuttaa nopeasti esim. muuttamalla pelialueen kokoa tai antamalla ryhmälle erilaisia mielikuvia toiminnasta. Rajoitteita ryhmätason toiminnassa ovat esimerkiksi ohjeistus, säännöt, tilat, ja palautteenanto.

Pelissä joukkuetason toimintaa rajoittavat esimerkiksi joukkueen yhteiset periaatteet. Junioreillakin kannattaa olla peleissään periaatteita, jotka ohjaavat heidän avaininformaation etsintää ja auttavat synnyttämään laadukasta yhteistoimintaa – taito kun ei ole junioreillakaan vain pelaajan päässä vaan pelaaja-ympäristö-vuorovaikutuksessa. Alla olevalla videolla nähtävä FC Ylivieskan P08-joukkue on yhdessä sopinut periaatteita, joihin kuuluu mm. pallonmenetyksen jälkeinen vauhdikas juoksu kohti omaa maalia.

Aikuisilla periaatteet voivat olla joukkueesta riippuen tarkempia. Pelin avaamisessa periaatteena voi olla esimerkiksi Estorilin tavoin vastustajan 1. prässilinjan ohittaminen kohteena laitapuolustaja (jos esim. ennen peliä on ennustettu, että vastustaja tulee peittämään vahvasti keskikaistoja). 

Näemme, että rajoitteet ohjaavat toimintaa, mutta lopulliseen päämäärään on monta eri reittiä. Näissä klipeissä taito on ryhmätason taitavaa yhteiskoordinaatiota ja synergioiden rakentumista. Yhdessä ollaan vahvempia! Tavoitteeseen ei aina päästä ja silloinkin pitää pystyä sopeutumaan (esim. järjestämällä vapaapotku omalle joukkueelle).

Pelin taso on viimeinen tarkastelun alla oleva ilmiö. Pelin dynamiikkaa rajoittavat muiden muassa jalkapallon säännöt. Esimerkiksi kentän rajat, pelaajamäärä ja pelin tavoite rajoittavat ja ohjaavat koko pelin dynamiikkaa. Pelin dynamiikan ymmärtäminen on kaikkien muiden tasojen lisäksi tärkeää halutessamme kehittää taitavaa pelaamista. Katsotaan pelin dynamiikkaa tactical camista. Miltä jalkapallopeli näyttää? Millaista dynamiikkaa siinä on sisäänrakennettuna?

Joukkueen tasolla taitava toiminta on kollektiivista yhteistoimintaa ja siinä pitää huomioida pelin monimuotoinen dynamiikka. Taito jalkapallossa on siis rajoitteiden ohjaamaa, monimuotoista eri tasoilla ymmärrettävää toimintaa. Näitä aiheita käsitellään jälleen perjantain vlogissa, nähdään silloin!

ps. Kiitokset FC Ylivieska P08, Independiente Del Valle U12 & NoPS!

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Kategoriat:Valmennus

Tagged as: ,

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s