Mielipide

”Tarkkuutta, Mikko Salasuo!” – Missä piileskelevät lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijat?

Maksoin kaksi euroa saadakseni 24 tunnin lukuoikeuden Savon Sanomiin. Syy ostopäätökseeni perustui juttuun, josta tuttu juniorivalmentaja vinkkasi.

Savon Sanomissa maanantaina 1.2.2021 julkaistun jutun otsikko kuului seuraavasti: ”Nuorisotutkija: Tarjolla avoimen sylin sijasta kyynärpäätä”.

Nuorisotutkija Mikko Salasuo kritisoi toimittaja Sanni Hakkaraisen haastattelussa voimakkaasti muun muassa lasten ja nuorten harrastusten nykykäytäntöjä.

Pohdin Salasuon kommentteja urheiluseuratoimijan näkökulmasta. En yllättynyt tekstistä. Onhan Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija profiloitunut viime vuosina kenties näkyvimpänä seuratoiminnan kritisoijana. Savon Sanomien jutun kaltaisia puheenvuoroja tulee vastaan lähes kuukausittain eri medioissa.

Olen jo aikaisemmin ihmetellyt Salasuon hyvin yksiulotteisia avauksia. On selvää, että esimerkiksi seuratoimintaa ja siinä ilmeneviä käytäntöjä täytyy arvioida jatkuvan kriittisesti. Mutta se on varma, että Salasuon maalaama sysimusta kuva suomalaisista urheiluseuroista ja niiden toimijoista ei vastaa todellisuutta.

Mikko Salasuon kommenttien ongelmana on jo pitkään ollut se, että hän ei ole puheenvuoroissaan selkeä. Asiat menevät sekaisin. Tutkija liikkuu yleisellä tasolla esittämättä yksityiskohtaisempia perusteluja. Savon Sanomien jutussa Salasuo ei esimerkiksi lainkaan ota kantaa eri ikävaiheisiin, harrastusten erilaisiin vaatimuksiin tai siihen, kuinka paljon vaikkapa urheilutoimintaan kiinnittymisen taso voi vaihdella perheissä. Nyt nuorisotutkija käsittelee esimerkiksi musiikkiopistoja ja urheiluseuroja yhtenä kokonaisuutena ilman tarkempia rajauksia tai täsmennyksiä.

Yksi iso haaste on nimenomaan se, että Savon Sanomien jutussa lasten ja nuorten harrastamista käsitellään yhtenä isona kokonaisuutena. Kun teema on näin laaja, sen ympärillä on helppo viljellä laiskoja latteuksia pääsemättä kiinni todellisiin ongelmakohtiin.

Jos Salasuo haluaisi aidosti edistää lasten ja nuorten urheilun ympärillä käytävää keskustelua, hän olisi kommenteissaan paljon täsmällisempi. Esimerkiksi ”urheiluharrastusten vaatimusseuloista” puhumisen sijasta järkevämpää olisi arvioida eri kanteilta sitä, missä määrin ja miten lapsia kannattaa jakaa harrastuksissa pienryhmiin lapsen harrastustaustan, innokkuuden tai aktiivisuuden mukaan. Parhaassa tapauksessa toimittajat esittäisivät vielä jatkokysymyksiä, joiden perusteella arviointiperusteisiin päästäisiin entistä tiukemmin kiinni.

Nyt lukija jää pohtimaan, että mitä ihmettä Salasuo oikein tarkoittaa näillä ”vaatimusseuloilla”.

Yksi sana, joka tuntuu olevan Mikko Salasuolle kirosana, on tavoitteellisuus. Tämä käy ilmi jo Savon Sanomien jutun ensimmäisestä kappaleesta.

”Tämän vuosituhannen harrastamisessa lapsilähtöisyys on väistynyt kaupallisuuden ja tavoitteellisuuden tieltä, harmittelee Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija Mikko Salasuo.”

En ymmärrä Salasuon ajattelua. Lapsilähtöisyyttä ja tavoitteellisuutta ei pidä asettaa vastakkain. Harrastustoiminnassa pitää olla tavoitteita: ennen kaikkea se, että lapset nauttivat siitä, mitä tekevät. Ja yleensä tämä nautinto tulee siitä, että lapsi onnistuu ja huomaa kehittyvänsä. Ilman tavoitteita – esimerkiksi siihen pyrkimistä, että lapsen on kiva tulla harrastuksen pariin tai että lapsi kehittyy siellä – lapsilähtöisestä toiminnasta puhuminen on mieletöntä.

En ymmärrä, miksi tavoitteellisuus tuntuu olevan monelle niin negatiivinen termi. Esimerkiksi urheiluseuratoiminnassa mukana olevien lasten iästä, motivaatiotasosta ja muista toimintaympäristön tekijöistä riippuen mukana voi olla paljonkin hyviä tavoitteita, jotka tukevat kokonaisuutta.

Kun tavoitteet ovat selkeitä, järkevästi asetettuja, kommunikoitu perheille ja ne perustuvat lapsen etuun, toiminnassa mukana olevat aikuiset voivat suunnitella harrastustoiminnan niin, että lapset viihtyvät toiminnassa.

Ja tässä tullaan siihen, miksi Salasuon näkemyksistä voisi olla paljon enemmän hyötyä kuin mikä tilanne nyt on. Lähtökohtana ei voi olla lapsilähtöisyyden ja tavoitteiden asettamisen vastakkainasettelu. Pohdinta olisi paljon osuvampaa, jos Salasuo arvioisi vaikkapa sitä, miten lasten urheilujoukkueissa tavoitteidenasetteluprosessi kannattaisi rakentaa ja mitä haasteita siihen voi liittyä.

Salasuon kanssa eri mieltä olevien henkilöiden on vaikea esittää vasta-argumentteja, kun Salasuon omat heitot liikkuvat näin yleisellä tasolla. Tai sitten nuorisotutkija tyrmää jo valmiiksi eri mieltä olevat henkilöt, kuten Savon Sanomien jutussa:

”Jokainen vastarintaan ryhtyvä osoittaa sen, että omat intressit ovat jossain muualla kuin lasten ja nuorten edussa.”

Tällaiset heitot eivät edistä rakentavaa keskustelukulttuuria. Piste.

Olen aidosti huolissani Salasuon ajoittain provosoivista puheenvuoroista. Vastakkainasettelun sijasta pitäisi nähdä enemmän yhteistyön mahdollisuuksia. Otetaan esimerkiksi viime aikoina jonkin verran esillä ollut harrastamisen Suomen malli, jonka ensimmäisiä askeleita otetaan parhaillaan.

Mallin tarkoituksena on yksinkertaistaen edistää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä. En ymmärrä, miksi Salasuo lähtee tässäkin asiassa luomaan kahta eri leiriä. Kun Salasuo arvioi mallin mahdollisia kompastuskiviä, hän nostaa esille sen, että olemassa olevat harrastustoimijat alkavat pitää uutta toimintaa uhkana ja kilpailijana.

Pitkään urheiluseuratoiminnassa mukana olleena näen, että nämä kaksi kokonaisuutta – seuratoiminta ja matalan kynnyksen harrastaminen koulupäivän yhteydessä – voivat merkittävällä tavalla tukea toisiaan. Aika toki näyttää, millaiseksi tilanne muotoutuu, mutta vastakkainasettelun lietsominen tuskin ainakaan edistää asiaa.

Ei ole Mikko Salasuon vika, että häneltä pyydetään niin usein kommentteja lasten urheilua ja liikuntaa koskevista aiheista. Jossain määrin jopa ymmärrän, miksi toimittajat kääntyvät hänen puoleensa. Myös nuorisotutkijoiden näkökulmia tarvitaan. Ideaalitilanteessa urheilu- ja liikuntakeskustelussa kuuluisi useiden eri toimijoiden äänet: muun muassa nuorisotutkijoiden, liikuntatutkimuksen harjoittajien, seuratoimijoiden, lasten vanhempien, kattojärjestöjen työntekijöiden – ja arjen toiminnan kautta myös lasten ääni.

Katseeni kääntyykin niihin henkilöihin, joita pyörii lajiliitoissa, Olympiakomiteassa ja muissa urheilujärjestöissä esimerkiksi ”lasten liikunnan asiantuntija” -nimikkeillä.

En ole kuullut näiden asiantuntijoiden ääntä juuri koskaan julkisuudessa. Missä nämä henkilöt ovat, kun tarvittaisiin kiihkottomia ja faktoihin perustuvia puheenvuoroja lasten ja nuorten liikunnasta ja urheilusta? Toimijat tekevät varmasti tärkeää työtä, mutta heitä tarvittaisiin myös julkisessa keskustelussa.

En ole yllättynyt, että niin moni ruohonjuuritason toimija on hämmentynyt esimerkiksi Olympiakomitean roolista lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan sektorilla. OK:ssa on paljon tämän sektorin parissa työskenteleviä asiantuntijoita, mutta näistä henkilöistä ei ole ollut aktiivisiksi keskustelijoiksi. Se on valtava sääli. Moniäänisyyttä ja monipuolisia näkökantoja esiintyy nyt liian vähän.

Esitän lopuksi henkilökohtaisesti muutaman toiveen Mikko Salasuolle.

Ole selkeämpi ja tarkempi ongelmakokonaisuuksien asettelussa ja esiintuomisessa. Se antaa paremman pohjan rakentavalle ja asioita eteenpäin vievälle keskustelulle. Toivottavasti näkisit jatkossa urheiluseuratoiminnasta myös hyvät puolet. Silloin olisi helpompi päästä kiinni aitoihin haasteisiin. Vastakkainasetteluja tarvitaan, mutta ne kannattaa rakentaa asia edellä – ja silloinkin mahdollisimman objektiivisesti.

Jos nämä asiat näkyisivät jatkossa selvemmin puheenvuoroissasi, kommenteistasi voisi olla paljon hyötyä, kun Suomessa keskustellaan lasten ja nuorten liikunnasta ja urheilusta.

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Mielipide

10 replies »

  1. Erittäin hyvä kirjoitus Erkko monella tavalla. Hyvä haasto myös tänne Olympiakomitean ja lajien suuntaan siitä, että voisimme olla huomattavasti aktiivisempia viestimään. Omalta osaltani yritän aktivoitua.

    Monien lajiliittojen pitkäjänteinen kehitys laajan toimintavalikon osalta ansaitsee huomattavasti enemmän huomiota. Jääkiekolla on esimerkiksi todella selkeä LÄTKÄÄ LÄPI ELÄMÄN -kokonaisuus, jossa on kilpailullisen ja huipputavoitteisen toiminnan lisäksi laaja valikko erilaisia lajin harrastamista edistäviä toimintamalleja kuten EasyHockey, Leijona Kiekkokoulut, Pipolätkät etc.. Palloliiton Kaikki Pelaa -ohjelma käynnisti jo yli 20-v sitten merkitävän kehityskulun, jossa seurojen toimintavalikkoihin kehittyi erittäin monipuolista toimintaa eri kohderyhmille.

    Seurojen toiminnan monimuotoisuus, monentasoinen toimintavalikko ja monen hintainen toiminta tulee tosiaan saada selkeästi enemmän esille mediassa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Minäkin luin tämän jutun ja ostin lukuoikeuden, sillä työskentelen kunnassa Suomen mallin parissa. Luettuani ihmettelen kovasti tätä kirjoitusta. Eihän siinä ole päätä tai häntää. SS jutussa käsitellään kaikkea harrastamista ja Suomen mallia eikä urheiluseuroja. Jutussa mainitut lasten ja nuorten etu tai yhdenvertaisuus ovat suoraan lasten oikeuksien sopimuksesta sekä nuoriso- ja liikuntalaista. Ne ovat myös Suomen mallin lähtökohtia. Tämä on peruskauraa meille kunnassa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville, mutta ilmeisen vieras tämän jutun kirjoittajalle? Miksi ihmeessä joku tutkija alkaisi kommentoida yksityiskohtaisemmin urheiluseura asioita, kun puhutaan uudenlaisesta harrastamisen tavasta, joka tarjoaa meille kunnille mahdollisuuden edistää nuorten hyvinvointia ja ehkäisyä syrjäytymistä. Tavoitteet joita tutkija mainitsee ovat mainittu Suomen harrastamisen strategiassa ja niihin pitää sitoutua myös valtionavustuksissa ja kunnissa. Juuri tämän kirjoituksen kaltaiset subjektiiviset ja ympäritietämättömät puheenvuorot ovat niitä, jotka aiheuttavat meille isossa kunnassa ongelmia ja vastakkainasettelua. Ei tiedetä tai ymmärretä, että harrastamisen tavoitteet ja lähtökohdat ovat yhteiskunnassa määritelty ja tämäkin jutun kirjoittaja luulee niiden tulevan oman toimintansa sisältä. Tämä on juuri se SS::n jutussa mainittu kompastuskivi, kun osa harrastusten järjestäjistä ei tunne edes perusasioita, jotka lakisääteisesti ohjaavat lapsiin ja nuoriin kunnissa liittyvää toimintaa. Meidän kunnassa monissa urheiluseuroissakin näihin asioihin on perehdytty ja sitouduttu. Sen ansiosta voimme tarjota yhä useammalle nuorelle mieluisan harrastuksen. Hakemuksia Suomen malliin osallistumiseen on tullut satoja ja tälläista disinformaatiota näkee enää harvoin.

    Tykkää

    • Moi,

      kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Jos luet tekstin tarkkaan, en ota siinä kantaa harrastamisen Suomen malliin, vaan siihen, että Salasuolla on taipumusta sekoittaa asioita, eikä hän ole kannanotoissaan täsmällinen. Tämä on haaste, jonka moni harrastustoimija on jo aikaisemmin nostanut esille. Tässä suhteessa kritiikkisi menee ohi tekstin.

      EDIT: Mitä tulee vastakkainasetteluun, niin tekstissähän peräänkuulutan nimenomaan mahdollisimman erilaisten näkemysten esiin tuomista ja totean, että myös Salasuon kommenteille on tilausta. Mikäli haluat, voit kirjoittaa blogiimme vieraskynän/vastineen tekstiini. Kunnallisten toimijoiden näkemykset tuovat myös tärkeää lisäarvoa.

      EDIT 2: Koska aihe on tärkeä ja vaatii mielestäni avoimuutta, olisin toivonut sinun esiintyvän asiassa nimellä. Joka tapauksessa kiitos kommentista.

      Erkko

      Tykkää

      • En ole kiinnostunut sen enempää kirjoittamaan. Kunhan sunnuntain ratoksi kirjoittelen, kun olen aihetta työssäni pitkään seurannut ja Suomen malli innostaa kunnissa. Me kunnissa järjestämme harrastamista nojaten lakeihin ja ministeriöiden linjauksiin sekä lasten oikeuksiin. Ja perehdymme aiheeseen huolella. Kirjoituksesi osoittaa ettet tunne näitä taustoja ja lähtökohtia, kun esimerkiksi käsittelet tavoitteellisuutta. Lasten urheiluhan jätettiin juuri siihen liittyvien ongelmien takia kokonaan pois ja mainitsematta YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa – koska ulkopuolelta/aikuisten taholta asetettujen tavoitteiden liian suuri asema siinä estää lasten oikeuksien toteutumisen. Tämäkin on sellaista aiheen perustuntemusta, jonka puuttuminen kirjoituksessasi kiinnitti huomioni. Onkin vähän hassua että puhut epätarkkuudesta, kun itseasiassa et ilmeisesti tunne harrastus keskustelun lähtökohtia. Kirjoituksesi on karikatyyri ongelmasta, johon me kunnissa välillä törmätään – jotkut harrastuksen järjestäjät pitävät toimintaa itseisarvoisesti lapsille niin sopivana, etteivät perehdy niihin liittyviin ongelmiin ja jättävät lakien ja säädösten mukaiset toimet tekemättä. Sinulla on varmaan hyvä tarkoitus, mutta tällaiset mutu-kirjoitukset eivät edistä lasten ja nuorten harrastamisen asiaa.

        Tykkää

      • Ymmärrän pointtisi, mutta näkökulmasi on liian yksioikoinen ja luo tarpeetonta vastakkainasettelua. Kirjoitan joskus tarkemmin, että miksi näin on.

        Tykkää

  3. En vielä malta olla kysymättä, kun ryhdyin selailemaan aihetta koskevia asiakirjoja. Kun siis SS::n haastattelema asiantuntija esittää tismalleen saman havainnon kuin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen taustoissa, Suomen harrastamisen strategiassa ja meidänkin kunnan lasten harrastuskyselyn tuloksista ja ihan työni arkihavainnoissa, niin se on provosoivaa vastakkainasettelua? Vai onko YK kenties edistänyt vastakkainasettelua? Eikö se juuri olisi kummallista, jos asiantuntijat eivät näitä lasten harrastamisen ongelmia toisi esiin? Kuka niistä puhuisi? Etkä muuten ymmärtänyt minun pointtia. Se oli hienovaraisesti vihjata, että tekstisi on em. syistä kovin kummallinen tai ainakin heppoisen tiedon varassa tehty.

    Tykkää

    • Moi,

      Missaat nyt koko pointin (juuri siksi sanoin aluksi, että kritiikkisi menee tekstin ohi).

      Ei lasten harrastamisesta voi käsitellä noin yleisellä tasolla, kuten Salasuo tekee. Se on tässä se ongelma. Sinun huomiosi on paljon jäsennellympiä, kiitos siitä, mutta nyt emme käsitelle sinun kattavia vastauksia, vaan Salasuon epämääräisiä kommentteja. Mitä urheiluseurojen vaatimusseulat esimerkiksi tarkoittavat? Näihin kaipaan tarkkuutta! Ei urheiluseuroja voi niputtaa tällä tavoin yhteen. Moni lukija on ihmetellyt ihan samaa.

      Tykkää

      • Sinä missaat nyt harrastamisen mallin pointin. Siinä nimenomaan puhutaan harrastamisesta yleensä ja tästähän löytyy ihan tutkittua tietoa. Lapset saavat valita itselleen mieluisan harrastuksen. Ja eiköhän se ole toimittaja, joka valikoi mitä käsitellään ja millaisia sitaatteja keskustelusta valitaan juttuun. Asettelee ne sitten haluamallaan tavalla. Jutustahan voi lukea, että siinä käsitellään harrastamisen Suomen mallia eikä mitään tiettyä harrastamista tarkemmin. Ja jos väittää ettei joissain lasten urheiluharrastuksissa ja taideharrastuksissa ole monenlaista seulontaa, niin on joko sokea tai tietämätön – aivan sama miksi sitä nimittää. Eikä se edes ole jutun aihe, vaan yksi syy luoda kaikille lapsille avoin Suomen malli. Googlettelin Suomen mallia ja luulin aluksi sinun tekstiä trolliksi, kun se menee täysin ohi aiheen. Suoraan sanottuna en ole vieläkään ihan varma, onko teksti tehty vakavissaan.

        Tykkää

      • Väistit taas taitavasti pointtini! Harrastamisen malli on tärkeä. Tässä ei kuitenkaan ole siitä kyse, vaan siitä, miten tutkijat esittävät ajatuksiaan. Olen painottanut, että tutkijoiden täytyy olla kannanotoissaan tarkempia. Tämä riippuu toki myös toimittajasta. Nyt harrastaminen niputetaan yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi, mikä ei vastaa todellisuutta. Sellainen ei vie keskustelua eteenpäin, vaan sekoittaa asioita. Salasuon kommentit ovat liian epämääräisiä. Kyllä hänellä on annettavaa julkiseen keskusteluun, toivottavasti toimittajat ovat jatkossa tarkempia.

        Kiitos joka tapauksessa keskustelusta. Tämä antoi minulle hyviä ajatuksia. Mielenkiinnolla seuraan uuden mallin toimintaa käytännössä.

        Tsemppiä kunta-arkeen! Pidä vieraskynäehdotus mielessäsi!

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s