Valmennus

4 hyökkäyspelin periaatetta, jotka valmentaja voi organisoida joukkueensa pelaamiseen

Viime vuosina suomalaisessakin valmennuskeskustelussa on tullut enemmän esille periaatteiden kautta valmentaminen. Mitä periaatteet tarkoittavat pallopelien kontekstissa ja mistä niiden käyttäminen valmentamisessa on lähtöisin?

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Portugalissa Porton yliopiston urheilutieteiden professori Vítor Frade kyllästyi siihen asti vallalla olleisiin jalkapallon harjoitusmetodeihin. Koska pelaamisen kehittäminen oli nähty siihen asti pääosin yksittäisten pelaajien ominaisuuksien kehittämisen kautta, Frade halusi kehittää pallopeliin paremmin sopivan lähestymistavan ja metodologian. Työssä apuna käytettiin muun muassa kaaosteoriaa, fysiologiaa, kompleksisuusteoriaa ja neuropsykologiaa. Näiden pohjalta syntyi metodologia, josta käytetään nimitystä Tactical periodization.

Frade ja kumppanit käsittivät jalkapallon enemmän systeeminä, jossa pelaajat ja joukkueet vuorovaikuttavat keskenään. Lisäksi haluttiin, että kaikissa harjoitteissa olisi mukana jokainen pelin neljästä vaiheesta ja harjoitteiden tulisi simuloida aitoa ottelutilannetta. Fyysinen harjoittelu nähtiin edelleen tärkeänä, mutta alettiin nähdä, että fyysisten toimintojen tuli liittyä aina jollain tavalla taktiseen tarkoitukseen. Tämä oli iso muutos aiempaan, jolloin pelaajien harjoittelu koostui lähinnä peliin liittymättömästä fysiikkaharjoittelusta sekä mekaanisista taitoradoista.

Tactical periodizationin näkemyksen mukaan jalkapalloharjoittelun tulee perustua siihen, miten joukkue haluaa pelata. Tämän pohjalta syntyi termi pelimalli, joka on valmentajan luoma perusta joukkueen pelaamalle pelille. Pelimalli koostuu periaatteista sekä alaperiaatteista.

Periaatteiden tarkoitus on luoda jalkapallopelin kaaoksen keskelle ennakoitavuutta sekä pelaajille yhteisen näkemyksen siitä, kuinka pelin eri tilanteissa tulisi toimia. Ne ovat ikään kuin yleisiä ohjenuoria pelin asettamiin haasteisiin – eivät esimerkiksi valmentajan asettamia valmiita mekaanisia kuvioita.

Fraden aloittamaa työtä ja Tactical periodization -metodologiaa ovat vuosien saatossa hyödyntäneet ja kehitelleet eri huippuvalmentajat José Mourinhosta Liverpoolin Pepijn Lijndersiin.

Tactical periodization -metodologia sisältää myös esimerkiksi viikon harjoitusten rytmittämisen mallin taktisen sekä fyysisen rasituksen mukaan, mutta keskityn tässä artikkelissa avaamaan periaatteita muutaman esimerkin avulla.

Alla esitetyt periaatteet ovat omia subjektiivisia näkemyksiäni laadukkaasta pelaamisesta. Tactical periodization ei anna valmentajille valmiita periaatteita, joita kaikkien tulisi noudattaa vaan metodologian mukaan pelimalli on valmentajan henkilökohtainen idea pelaamisesta ja metodologia kannustaa kaikkia valmentajia luomaan rohkeasti oman pelimallinsa.

Periaate 1: Puhdas eteneminen ensimmäisen linjan ohi

Alaperiaatteet: sijoittuminen kaistoille, edun luominen, pallon liikuttaminen

Kuten espanjalainen valmentaja Juan Manuel Lillo on todennut, avaamisvaiheessa tulisi pyrkiä puhtaaseen etenemiseen, jolloin hyökkäyspelin seuraavat vaiheet ovat paljon helpompia.

Puhtaalla etenemisellä jalkapallossa tarkoitetaan sitä, että joukkue pystyy etenemään seuraavaan linjaan ilman 1v1-tilannetta tai vastustajan painetta pallolliseen pelaajaan. Jotta puhdas eteneminen on mahdollista, joukkueella on oltava muutamia alaperiaatteita.

Ensiksi kannattaa tarkastella joukkueen pelaajien sijoittumista kentän kaistoille. Kentän kaikki viisi kaistaa tulisi olla täytetty tasaisesti ja joukkueen pelitilan tulisi olla riittävän laaja. Yleisesti kaistat kannattaa täyttää siten, että joukkueella on kaksi pelaajaa molemmilla laitakaistoilla luomassa leveyttä ja topparit ovat sijoittuneet välikaistoille. Lisäksi, jos joukkue pelaa kolmella keskikenttäpelaajalla, näiden kannattaa sijoittua eri kaistoille toisiinsa nähden. Kahden keskikenttäpelaajista kannattaa sijoittua myös riittävän ylös seuraavan linjan tasalle, jotta pelitila laajenee ja tyhjää tilaa muodostuu esimerkiksi ensimmäisen linjan ohittamiseen kuljettamalla.

Toiseksi puhtaan etenemisen mahdollistamisessa korostuu määrällisen edun luominen. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkueella tulisi olla ensimmäisessä linjassa vähintään yksi pelaaja enemmän kuin vastustajalla.

Määrällisen edun luomiseen ensimmäistä linjaa vastaan on kaksi erilaista tapaa. Jos vastustajan puolustusblokki on ylempänä, joukkueen kannattaa luoda ylivoima tuomalla maalivahti pelaamaan ensimmäistä prässilinjaa vastaan. Jos vastustajan blokki on lähempänä puolta kenttää, joukkue voi tiputtaa yhden keskikenttäpelaajista toppareiden väliin ja luoda näin vastustajan ylintä prässilinjaa vastaan 3v2-tilanteen.

Usein puhtaan etenemisen mahdollistamiseksi joukkueen on lisäksi liikutettava palloa, joten se on kolmas alaperiaate. Pallon liikuttaminen tehdään vapaan pelaajan löytämiseksi ja, jotta se on mahdollista, palloa syöttämällä täytyy pyrkiä liikuttamaan myös vastustajaa. Jos pallo liikkuu vain keski- ja välikaistoilla, vastustajan on helppo pysyä vain muodossaan eikä välejä synny. Palloa kannattaa pyrkiä siis käyttämään myös laitakaistoilla, jotta vastustajan on suurempi mahdollisuus tehdä virheitä sijoittumisessaan ja vapaa pelaaja löytyy todennäköisemmin.

Kuva 1: Vasemmalla joukkue on sijoittunut kaistoille tasaisesti, keskellä joukkue on muodostanut määrällisen edun tiputtamalla keskikenttäpelaajan toppareiden väliin, oikealla joukkue liikuttaa palloa ja löytää vapaan pelaajan.

Periaate 2: Eteneminen säilyttäen etu

Alaperiaatteet: edun luominen, pallon liikuttaminen, intensiteetin muuttaminen, tasapaino

Jalkapallossa pelin vaiheet eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne voivat toimia limittäin ja linkittyvät toisiinsa. Ensimmäisen linjan puhdas ohittaminen linkittyy vahvasti pelin seuraavaan vaiheeseen eli rakenteluvaiheeseen. Ensimmäisen linjan puhtaasta ohittamisesta saavutettu etu pitäisi pystyä säilyttämään sekä etenemään kentällä.

Laadukkaasti periaatteiden kautta organisoitu jalkapallojoukkue luottaa etenemisessään todennäköisyyksiin. Alivoimaisena ilman etua eteenpäin puskeminen voi toimia yksittäisissä tilanteissa, mutta pitkässä juoksussa joukkueen rakentelu ei tule olemaan kovinkaan tehokasta.

Rakenteluvaiheessa ensimmäiseksi huomio kannattaa kiinnittää siihen, kuinka joukkue luo etutilanteita vastustajan keskikenttälinjaa vastaan. Edun voi luoda positionaalista etua hyödyntäen, jolloin kaksi keskikenttäpelaajista sijoittuu vastustajan keskikenttälinjan yläpuolelle, linjojen väleihin. Joukkue voi myös pyrkiä mudostamaan määrällisen edun laitakaistalle toisen keskikenttäpelaajan, laitapelaajan ja laitapakin muodostaman kolmion avulla.

Aina etua ei ole mahdollista luoda , jolloin joukkueen kannattaa pyrkiä jälleen liikuttamaan palloa. Pallon liikuttaminen voi tapahtua kentän sivuttaissuunnassa kaistalle, jossa joukkueella on ylivoima. Joukkue voi myös liikuttaa palloa kentän syvyyssuunnassa, jolloin tarkoituksena on saada vastustajaa liikkumaan ja tilat linjojen välissä kasvavat. Pelaajien tulisi sijoittua kentälle siten, että pallon liikuttaminen on mahdollista. Usein käy niin, että pallon ollessa esimerkiksi laitakaistalla, kaikki kolme keskikenttäpelaajaa sijoittuu samalle ja lähimmälle kaistalle. Joukkueen keskikenttäpelaajien kannattaa pyrkiä sijoittumaan siten, että lähimmällä välikaistalla on yksi pelaaja ja keskikaistalla eri korkeudella kaksi pelaajaa.

Jotta eteneminen edulla on mahdollista, joukkueen tulee osata muuttaa intensiteettiä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kun on mahdollista edetä, joukkue kasvattaa pelitekojen intensiteettiä (kuljetukset ja liikkuminen vauhdikkaammin, syötöt kovempia). Jos etu menetetään etenemisyrityksen aikana, joukkueen tulisi pienentää intensiteettiä, syöttää pallo ahtaasta tilasta pois ja jatkaa rauhallisemmilla syötöillä uuden edun etsimistä.

Viimeinen alaperiaate on tasapaino, jolla valmistaudutaan tilanteenvaihtoihin. Joukkueen tulee pystyä säilyttämään tasapaino jokaisessa pelin vaiheessa. Jos tasapainoa ei ole, vastustaja voi pallon riistäessään saada ison edun vastahyökkäyksiä, jotka näkyvät varmasti tulostaululla ja sarjataulukossa. Tasapainoa joukkue voi hyökätessä ylläpitää siten, että toppareiden edessä pelintekoalueella on aina vähintään yksi pelaaja. Lisäksi kun pallo on vastakkaisella puolella, painottoman puolen laitapuolustajan kannattaa liikkua lähemmäs toista topparia puolustusvalmiuden ylläpitämiseksi. Näin vastustajan hyökkääjiä vastaan on jatkuvasti määrällinen ylivoima.

Kuva 2: Vasemmalla joukkue muodostaa edun keskikenttälinjaa vastaan, keskellä joukkue liikuttaa palloa kaistalle, jossa sillä on etu, oikealla joukkue etenee tasapainon säilyttäen – vastustajan hyökkääjiä vastaan on 4v2-ylivoima.

Periaate 3: Eteneminen syöttöalueille

Alaperiaatteet: edun luominen, pallon liikuttaminen, tasapaino

Kuten todettua, laadukas jalkapallojoukkue luottaa pelaamisessaan todennäköisyyksiin. Aikaisemmissa pelin vaiheissa todennäköisyydet liittyivät edun kautta etenemiseen, kun taas maalintekotilanteen luomisessa joukkueella tulee olla yhtenäinen näkemys, miltä alueilta pallon toimittaminen maalille saa korkean onnistumisprosentin. Korkea onnistumistodennäköisyys tarkoittaa tässä sitä, kuinka mahdollisesti syötön jälkeen joukkue pääsee yrittämään maalintekoa niin sanotulta ykkösalueelta.

Korkean todennäköisyyden syöttöihin ei kuulu keskitykset kaukaa sivurajalta, joten joukkueen kannattaa pyrkiä etenemään syöttöalueille. Parhaiksi syöttöalueiksi voidaan laskea boksin reunat sekä boksin ulkopuolelle jäävät kulmat. Jälkimmäinen syöttöalue tunnetaan alueena, josta Manchester Cityn Kevin de Bruyne antaa usein kierteisiä syöttöjään hyökkääjille.

Näille alueille edetäkseen, joukkueen tulee pystyä jälleen luomaan etutilanteita vastustajan pelaajia vastaan. Maalintekotilannetta luotaessa laidalta, joukkueen kannattaa pyrkiä luomaan määrällinen etu vastustajan laitapuolustajaa vastaan. Käyttökelpoinen tapa tähän on aloitteet syvyyteen välikaistaa pitkin: jos laitapelaajalla on pallo jalassa, esimerkiksi toinen ylempi keskikenttäpelaaja voi liikkua välikaistaa pitkin selustaan ja saada pallon lähelle syöttöaluetta. Jotta liikkeet välikaistaa pitkin ovat mahdollisia, kyseinen väli kannattaa jättää tyhjäksi liikettä varten ja tehdä sitä pitkin vain yksi liike, jotta tilat eivät tukkeudu. Määrällisen edun lisäksi myös laadullinen etu on mahdollinen: jos laitapelaaja pääsee hyvään vauhtiin isossa tilassa eikä pallollisen puolustajalla ole tukea, kannattaa laitapelaajan haastaa 1v1-tilanteessa.

Paras mahdollinen syöttöalue voi myös muuttua tilanteen aikana. Tällöin joukkueen pitäisi pystyä hyödyntämään pallon liikuttamisen alaperiaatetta. Esimerkiksi joukkueen edetessä syöttöalueen lähettyville, vastustaja voi tuoda nopeasti pelaajia pallollisen lähelle, jolloin syöttäminen maalille on haastavaa. Joukkueen kannattaa pyrkiä näissä tilanteissa liikuttamaan pallo toiselle syöttöalueelle boksin ulkopuolelle. Jos syöttäminen maalille ei ole sieltäkään mahdollista, on pallon liikuttamista jatkettava alueelle, josta eteneminen maalipaikkaan olisi todennäköisempää.

Myös maalintekotilanteen luomisen vaiheessa joukkueen tulee säilyttää tasapaino tilanteenvaihdon varalle. Nyrkkisääntönä toimii se, että vastustajan hyökkääjiä vastaan on hyvä pitää kahden pelaajan ylivoima

Kuva 3: Vasemmalla joukkue muodostaa määrällisen edun laitapuolustajaa vastaan ja etenee syöttöalueelle 1, keskellä vastustaja tuo pelaajia pallon lähelle syöttöalueella 1, joten joukkue liikuttaa pallon syöttöalueelle 2, oikealla joukkue säilyttää tasapainon tilanteenvaihdon varalle.

Periaate 4: Viimeistely korkean maalinteko-odottaman alueilta

Alaperiaatteet: maalintekoalueiden täyttäminen, pelattavaksi liikkuminen, vapaimman pelaajan löytäminen

Muutama päivä sitten julkaistu tilasto Erling Hålandista osoittaa, että jalkapallomaailma on suhtautuu nykyisin eri tavalla maalintekoon kuin aiemmin. Håland on pelannut Dortmundissa hieman yli vuoden ja on laukonut boksin ulkopuolelta ainoastaan kolme kertaa. Tämä kertoo toki Hålandista itsestään pelaajana, mutta taustalla on myös joukkueen harjoittelemia periaatteita. Viimeistelyä halutaan ensisijaisesti yrittää alueilta, joilta se on todennäköisintä.

Kun parhaimmat syöttöalueet ovat boksin reunoilla, ensisijainen maalintekoalue sijaistee boksin keskellä. Jotta viimeistely-yritys alueelta on mahdollista, alue tulisi ensiksi pyrkiä täyttämään. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kolme pelaajaa liikkuu ensisijaiselle maalintekoalueelle ja alue täytetään järjestyksessä: etualue, keskikaista, taka-alue. Pelaajien tulee pyrkiä sijoittumaan myös eri korkeuksille. Jos kaksi pelaajista liikkuu syvälle, yhden pelaajista kannattaa pysähtyä ja tarjota vaihtoehto niin sanotulle cut-back -syötölle takaviistoon.

Kun alueet on täytetty pelaajien tulisi pystyä liikkumaan pelattavaksi (viimeistely vartioituna pelaajana ei ole helpointa). Maalinteon todennäköisyyttä lisää se, että hyökkääjä pääsee yrittämään maalintekoa liikkeestä ja riittävän tyhjästä tilasta. Ennen keskityksen lähtöä hyökkääjä voi käydä lähellä topparia, jolloin toppari saadaan luulemaan, että pelaaja on hänellä kontrollissa. Ensimmäistä liikettä tulisi kuitenkin seurata toinen liike, jolla hyökkääjä irtoaa tyhjään tilaan esimerkiksi toppareiden väliin. Muita tapoja pelattavaksi liikkumiselle on esimerkiksi hyökkääjän liike ensin puolustajan selän taakse pimeälle puolelle ja sen jälkeen etupuolelle.

Pelaajat voivat tehdä maalintekoalueella tilaa myös toisilleen. Esimerkiksi yksi hyökkääjistä voi viedä vartioivan pelaajan kohti etualuetta, jolloin cutback -syöttöä tarjoava pelaaja jää vapaaksi.

Kolmas ja viimeinen alaperiaate on vapaimman pelaajan löytäminen. Joukkueen tulisi syöttöalueille ollessaan toimittamaan pallo sellaiselle pelaajalle, jolla on suurin todennäköisyys tehdä tilanteessa maali. Esimerkiksi, jos pallo pelataan maalintekoalueen keskellä olevalle pelaajalle, mutta vastustaja ryntää kahden pelaajan voimin kohti, pallo kannattaa pyrkiä siirtämään vielä vapaaksi jääneelle pelaajalle.

Kuva 4: Vasemmalla joukkue täyttää ensisijaisen maalintekoalueen kolmella pelaajalla, oikealla joukkue löytää vapaimman pelaajan.

***

Lopuksi suosittelen kaikille luettavaksi Xavier Tamaritin kirjoittamaa kirjaa What is Tactical Periodization? Se avaa hyvin metodologiaa, joka perustuu pelin näkemiseen systeeminä. Kirjaa on käytetty myös tämän artikkelin lähteenä.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

2 replies »

  1. Kiitos Aleksi erittäin selkeästä kiteytyksestä! Mielenkiintoista luettavaa. Loogisia periaatteita. Näiden valmentaminen sopivina palasina vaatii paljon osaamista ja näkemystä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s