Mielipide

Vieraskynässä Jani Sarajärvi: Tunteiden huomiointi harjoittelussa

Tunteista urheiluharjoittelussa tiedetään jo paljon, mutta onko meillä potentiaalia tehdä harjoitustilanteista vieläkin ”tunteikkaampia”?

Voitaisiin kuvitella tilanne, jossa poliisi tekee tilanneharjoittelua ampumalla ihmisiä esittäviä pahvitauluja. Hän ampuu tauluja ja saa niiden strategisiin kohtiin nätit pienet kasat. Kuvitellaan sitten toinen tilanne, jossa poliisi tekee saman tyyppistä tilanneharjoittelua, mutta pahvitaulujen tilalla ovat oikeat ihmiset harjoitusaseineen ja -patruunoineen. Poliisi ei ammukaan enää pahvitauluja vaan oikeita ihmisiä, ja häntä voidaan ampua takaisin. 

Tällaista tutkimusta ja harjoittelua on tehty ja huomattu, että poliisien kokema ahdistuneisuus on jälkimmäisessä tilanteessa suurempi. Tämä on luonnollista, sillä on erilaista harjoitella oikeaa ihmistä vastaan ja harjoituspatruunoillakin saatu osuma tekee kipeää. Painetilassa tehdyn harjoittelun on kuitenkin huomattu parantavan poliisien toimintaa, koska oikeita tilanteita simuloivien tilanteiden harjoittelu valmistaa heitä paremmin tosielämän tilanteisiin.

Toisaalta, kun kiipeilijöitä on tutkittu muuten samanlaisilla, mutta eri korkeuksille sijoitetuilla radoilla, on huomattu korkeammilla radoilla kiipeilevien koetun ahdistuksen ja sydämen sykkeen nousevan matalammilla radoilla kiipeileviä korkeammaksi. Lisäksi korkealla kiipeily, vaikkakin samanlaisella radalla, tekee kiipeilystä hitaampaa ja varmistelevampaa. Toiminta painetilanteissa yhdistyy intensiivisiin tunnetiloihin.

Laadukkaasta harjoittelusta on kirjoittanut ja puhunut viime aikoina muun muassa Lauri Hakala Coach Hakala -blogissaan ja esityksessään Juniorivalmentajapäivässä (14.11.). Esityksen lopun kysymysosiossa puhuttiin myös tunteiden roolista harjoittelussa. Tässä kirjoituksessa haluaisin tuoda yhden jo kaikille varmasti periaatteessa tutun asian laadukkaaseen harjoitteluun ja tunteisiin liittyen. Vaikka asia onkin tuttu, niin uskoakseni voimme katsoa sitä hieman eri näkökulmasta, kiinnittää siihen nykyistä enemmän huomiota ja lisätä taitojamme siihen liittyen.

Urheiluharjoittelun avulla halutaan kehittää lajissa tarvittavia taitoja. Tunteiden on ajateltu häiritsevän urheiluharjoittelua ja urheilijan on pitänyt pysyä ”kylmänä” tehdessään toimintapäätöksiä. Samoin tunteiden on ajateltu ajoittain häiritsevän taidon oppimista. Tunteet ovat kuitenkin jakamaton osa urheiluharjoittelua. Miten ja mitä urheilija tuntee, vaikuttaa hänen oppimiseensa ja kilpailusuoritukseensa. Tässä kirjoituksessa pohditaan tunteiden osaa urheiluharjoittelussa sekä sitä, miten tunteet voitaisiin ottaa harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon entistä tiiviimmin.

Ross A. Pinder ja kollegansa ovat esittäneet urheiluun käytettäväksi termiä representative learning design (RLD), joka on saanut inspiraationsa Egon Brunswikin 50-luvulla psykologiaan kehittämästä termistä representative design. Brunswik halusi kehittää psykologista tutkimusta siten, että tutkimuksessa otettaisiin perinteisen riisutun koeasetelman sijaan huomioon ihmisen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutus. Koeasetelmien tuli Brunswikin mielestä paremmin edustaa ihmisen normaalia toimintaympäristöä.

Pinder ja kollegansa ovat esittäneet, että myös urheiluharjoittelu tulisi olla suunniteltu mahdollisimman paljon oikeaa urheilusuoritusta edustavaksi. Esimerkiksi joukkueurheilussa pelitilanteet tulisi heidän mukaansa mallintaa mahdollisimman tarkasti harjoitteeseen, jotta oppimis- ja siirtovaikutukset olisivat mahdollisimman suuret.

Tätä yllä lyhyesti esiteltyä teoriaa on osaltaan kehittänyt eteenpäin Jonathon Headrick kollegoidensa kanssa esitellessään termin affective learning design (ALD). He väittävät aiemmin esitellyn kaltaisesti, että urheiluharjoittelussa tunteet on usein jätetty sivurooliin. Tunteiden, joko positiivisten tai negatiivisten, on saatettu ajatella häiritsevän urheilusuoritusta. Headrick ja kollegat muistuttavat ajattelusta, jossa tunteet on pitänyt siirtää sivuun ja tehdä kylmänviileät, rationaaliset päätökset. Aktiivinen tunteiden tukahduttaminen urheiluharjoittelussa on ollut heidän mukaansa suositeltavaa ja kognitio ja tunteet on eroteltu toisistaan.

Tunteiden syrjään jättäminen urheiluharjoittelusta voi kuitenkin rikkoa tärkeän yhteyden urheilijan tunteiden ja kognition välillä. Urheiluharjoittelun voisi ajatella olevan yhtä lailla tunteiden kuin taitojen harjoittelua, koska tunteet ovat aina osa taidon kehittymistä. Tunteita ei tästä näkökulmasta katsottuna voi ikinä jättää pois, kun halutaan kehittää urheilussa tarvittavia taitoja. Tunteet täytyvät olla vahvasti mukana harjoittelussa. Pinder muistuttaakin tunteiden huomioonottamisen olevan harjoittelussa tärkeää siksi, että urheilusuoritukset ovat tiiviissä yhteydessä tilannekohtaisiin tunteisiin.

Eli, kognitio ja tunteet ovat tiiviissä yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa, jos erottelua näiden kahden välillä voi edes tehdä. Voisi ajatella kognition synnyttävän ja muovaavan tunteita ja toisinpäin. Ehkä Humberto Maturana on jonkin jäljillä sanoessaan:

”We say we are rational beings, but what we are, we are emotional beings that use reason to validate or negate our emotions.”

Tältä pohjalta voidaan väittää, että meillä tulisi paremmin ymmärtää kognition ja tunteiden välinen yhteys sekä se, miten nämä vuorovaikuttavat urheiluharjoittelussa ja itse urheilusuorituksessa.

Spesifinä esimerkkinä jalkapallon maalinestopelaamiseen kuuluva laukausten blokkaaminen. Tämän voidaan sanoa olevan jalkapallon pelaajalle, erityisesti puolustajalle (mutta ei ainoastaan), tärkeä taito. Nykypelaajista FC Juventuksen puolustaja Giorgio Chiellini on laukausten blokkaamisen ekspertti. Hän liikkuu pallon eteen taitavasti siten, että blokkaa paljon laukauksia. Voimme muistaa lähimenneisyydestä kauniita tilanteita, joissa Chiellini blokkaa vastustajan laukauksen, jonka jälkeen maalivahti Gianluici Buffon suutelee hänen otsaansa kiitokseksi.

Laukausten blokkaaminen on siitä mielenkiintoinen taito, että siihen liittyy pelko kivusta. Pallo voi osua pelaajaan kipeästi, vaikka päähän tai vatsaan. Sen vuoksi useat pelaajat väistävät laukausta. Tilanteita, joissa pelaajat väistävät palloa, näkee koko ajan, joka tasolla. Laukausten blokkaamista jalkapallossa ei ole myöskään arvostettu aiemmin kovin korkealle. Merkityksen sisäistäminen onkin tärkeä osa itse toimintaa. Harjoittelussa ja pelissä tarvitsee ymmärtää laukausten blokkaamisen merkitys, jotta toimintaan voi saada sopivan tunnetilan.

ALD ammentaa RDL:stä oletuksen siitä, että urheiluharjoittelussa tulisi tarkasti simuloida oikean urheilusuorituksen avaintekijöitä. ALD kuitenkin rakentaa tästä oletuksesta eteenpäin ja lisää urheiluharjoitteluun oikean suorituksen tunnetilojen simuloinnin. ALD:ssä annetaan harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa huomiota urheilijan tunteille sekä tunteiden ja käyttäytymisen yhteisvaikutuksen ymmärrykselle. Lisäksi yritetään mallintaa oikeassa suorituksessa koettuja paineita ja tunteita. Oikeasta urheilusuorituksesta siis kerätään myös tunteisiin liittyvää tietoa, jotta voidaan tehdä harjoitteista mahdollisimman oikean tuntuisia.

Tunnetilojen manipuloinnilla harjoittelussa ajatellaan kyettävän kehittämään oppimista ja urheilusuoritusta. Lisäksi urheilijoiden motivaatio harjoitteita kohtaan saattaa olla suurempi silloin, kun ne edustavat paremmin oikeaa kilpailutilannetta.

Liittyen ryhmän ja urheilijan väliseen suhteeseen, voidaan ALD:ssä ottaa huomioon sekä ryhmä että urheilija ja näiden vuorovaikutus ympäristön kanssa. Ei, niin kuin jotkut mentaalivalmentajat tai urheilupsykologit tekevät, keskitytä pelkästään yksilöön ja hänen tunteisiinsa irrallisina ympäristöstä.

Mielestäni ryhmän toimintaan vaikuttamalla voidaan saada urheilijassa aikaan joissakin tapauksissa jopa suurempi vaikutus kuin pelkästään yksilön näkökulmasta toimiminen. Urheilija otetaan tietysti huomioon pyrkimällä ymmärtämään hänen kognitionsa ja tunteensa eri aikaskaaloilla sekä vaikuttamalla niihin, mutta ymmärtäen urheilijan ja ympäristön vuorovaikutus.

Urheiluvalmentajien ja muiden urheilijoiden kanssa (esim. urheilupsykologit) työskentelevien tulee siis ottaa huomioon urheilusuoritukseen liittyvät tunnetilat ja sopivalla tavalla simuloida niitä harjoittelussa. Avainkysymyksiä ovatkin, miten urheilijoita voidaan auttaa erilaisten tunnetilojen kokeilussa ja käytössä, kun tavoitteena on tehdä kestävästi erinomainen suoritus tositilanteessa? Miten edellä mainittuja asioita voisi käyttää käytännön toiminnassa?

Esimerkiksi laukausten blokkaamisharjoittelussa pitäisi olla sisäänrakennettuna ymmärrys asian tärkeydestä, joka voisi osaltaan lisätä koko pelaajaryhmän sopivaa aggressiivisuutta laukaisutilanteita puolustettaessa. Lisäksi harjoittelussa pelon pallon osumasta tulisi olla läsnä, jotta pelaajat oppisivat toimimaan sen kanssa. Tätä pelkoa pitäisi oppia hallitsemaan, jotta pelissä ei väistäisi palloa. Pitäisi ottaa osumia harjoituksissa ja tottua kipuun. Eli, jos joku asia pelottaa urheilijaa oikeassa suorituksessa, niin ei paeta tätä pelkoa vaan totutellaan siihen harjoittelussa. Ei tehdä urheilijasta heikkoa pakenemalla vaikeita tunteita, vaan opitaan kohtaamaan ne jo harjoituskentällä. Blokataan palloja ja totutaan kipuun.

Muita esimerkkejä tunnepitoisten harjoitteiden luomisessa ovat stabiilien sekä ennalta arvaamattomien, oikeassa urheilusorituksessa mahdollisesti vastaan tulevien tilanteiden simulointi. Voidaan luoda esim. aikarajoitteita ja vaihdella suoritustiloja sekä häiritä valmistautumista, jotta urheilija kykenee urheilusuoritukseen ketterästi erilaisissa olosuhteissa. Voidaan myös väsyttää urheilijaa, jotta tämä oppii tekemään suorituksia väsymystilassa.

Merkityksellisten ja tunnepitoisien, urheilijoille painetta luovien tehtävien luomiseen on monia muitakin mahdollisuuksia. Voimme miettiä, miten eilen vetämämme harjoitus voisi olla vielä ”tunteikkaampi”?

Urheiluharjoittelua voidaan kehittää entistä enemmän siten, että varmistetaan kestävät ja luotettavat oppimistulokset sekä urheilusuoritukset omaksumalla tunteiden rooli vielä tiiviimmäksi osaksi harjoittelua. Erilaisten tunteiden kokeminen harjoittelussa auttaa urheilijoita suoriutumaan kilpailussa.

Rohkaisenkin kaikkia pyrkimään liittämään tunteet tiiviisti harjoitteluun, erityisesti urheilusuoritusta mallintavan harjoittelun avulla. Tällä tavalla saatamme blokata pallot tai kiivetä korkeammalle halliten pelon ja muut suorituksiin liittyvät tunteet.

Jani Sarajärvi

Kirjoittaja on jalkapallovalmentaja ja jalkapallon tohtoriopiskelija Lissabonin yliopistossa.

Lähteet:

Headrick, J., Renshaw, I., Davids, K., Pinder, R. A., & Araújo, D. (2015). The dynamics of expertise acquisition in sport: The role of affective learning design. Psychology of Sport and Exercise, 16, 83–90.

Hutto, D.D., Kirchhoff, M., & Renshaw, I. Emotions on the Playing Field [PDF]. Haettu: https://www.academia.edu/26080005/Emotions_on_the_Playing_Field

Pinder, R. A., Davids, K., Renshaw, I., & Araújo, D. (2011). Representative learning design and functionality of research and practice in sport. Journal of Sport and Exercise Psychology, 33(1), 146–155.

Kategoriat:Mielipide, Valmennus

2 replies »

  1. Hyvä näkökulma ja taitojen siirtyvyys treeneistä peleihin on varmastikin laadukkaan ajankäytön kannalta yksi keskeisistä havainnoitavista mittareista. Samalla kun luodaan harjoitustilanteista peliä vastaavia niin olisi hyvä kiinnittää huomiota myös toimiviin tunteiden käsittely (ei niinkään hallinta) taitoihin. Pelaajan olisi hyödyllistä oppia miten tunteiden kanssa toimia, jotta huomion saisi pidettyä olennaisessa ja tarvittavat teot tehtyä samalla kun kokee erilaisia (ajatuksia ja) tunteita. Voidaan puhua tällaisesta kokemuksellisen hyväksynnän taidosta. Esim. Hyväksymis- ja omistautumisterapia (Acceptance and commitment therapy) on sovellutus, jossa ko.taitoa kuvataan ja harjoitellaan. Lukuvinkkinä kirja, jossa HOT urheilukontekstiin käännettynä: Gardner, F. L., & Moore, Z. E. (2007). The psychology of enhancing human performance: The Mindfulness-Acceptance-Commitment (MAC) approach. Springer Publishing Co.

    Teillä on kiinnostavia tekstejä täällä, kiitos kun jaatte näkemyksiänne!

    Tykkää

    • Kiitos Tuomas, tärkeä pointti. Tavoite tosiaan olisi se, että harjoitustilanteissa kohtaisimme erilaisia, haastaviakin tilanteita. Näin olisimme niihin valmiita tunnetasollakin peleissä. Tutustun aiheeseen, kiitos vielä vinkistä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s