Haastattelu

”Olen ollut monessa liemessä ja oppinut todella paljon” – Omin sanoin Mixu Paatelainen

Omin sanoin -juttusarjassa suomalaiset jalkapallovalmentajat ja muut lajitoimijat kertovat ajatuksiaan jalkapallosta sekä työstään lajin parissa. Juttusarjan seitsemäs osa kertoo Mixu Paatelaisesta.

53-vuotias Paatelainen on entinen maajoukkuepelaaja, joka edusti Suomea 70 A-maaottelussa. Hän pelasi ulkomailla ammattilaisena 20 vuoden ajan.

Paatelainen aloitti Skotlannissa 2000-luvun alussa juniorivalmentajana pelaamisen ohessa. Ensimmäinen manageripesti aikuisten tasolla oli vuonna 2005 Skotlannin kolmosdivisioonassa Cowdenbeathissa.

Vuosina 2008-2011 Paatelainen valmensi maan pääsarjassa, ensin Hibernianissa ja myöhemmin Kilmarnockissa. Kauden 2010-2011 päätteeksi suomalainen valittiin Skotlannin vuoden jalkapallovalmentajaksi.

Vuonna 2011 Paatelainen aloitti miesten A-maajoukkueen päävalmentajana. Pesti päättyi kesällä 2015.

Huuhkajien jälkeen Paatelainen on valmentanut muun muassa Dundee Unitedissa, Thaimaan pääsarjassa sekä Latvian maajoukkueessa. Tällä hetkellä hän toimii päävalmentajana Hong Kongin maajoukkueessa.

Tässä haastattelussa Mixu Paatelainen muistelee valmennusvuosiaan Skotlannissa ja Suomessa. Lisäksi hän kertoo, mitä eri ympäristöt ovat opettaneet ja mitä valmentaminen merkitsee hänelle.


 

Miksi valmennus kiehtoi? – ”Ajattelin, että miksi heittäisin tämän kaiken kokemuksen roskakoriin”

”Mietin jo alle 30-vuotiaana Boltonissa pelatessani, että mitä aion tehdä pelaajauran jälkeen – tietämättä sitä, että minulla oli vielä kahdeksan vuotta pelaajauraa jäljellä.

Isälläni Matilla oli bisneksiä, ja mietin, lähdenkö pelaajauran päätyttyä niihin mukaan vai teenkö jotakin muuta.

Olin saanut olla pelaajana huipulla ja kokea paljon niin maajoukkuetasolla kuin seurajoukkueissa. Ajattelin, että miksi heittäisin tämän kaiken kokemuksen roskakoriin ja lähtisin tekemään jotakin muuta.

Päätin, että haluan antaa valmentamiselle ainakin mahdollisuuden. Kun pelasin Wolvesissa vuosina 1997-1998, suoritin jo valmennuskursseja pelaamisen rinnalla.

Pelaajaura antoi minulle pohjan tuntea ja kokea, mitä pelaajat tuntevat eri tilanteissa, esimerkiksi yksittäisessä harjoitteessa tai harjoitusten aikana. Tämä auttoi myöhemmin valmentajana pelaajien käsittelyssä.

Pelaajaura avasi varsinkin valmennusuran alussa mahdollisuuksia. Jos en olisi pelannut pitkään Skotlannissa, kaikkialla olisi ihmetelty, että mikä ihmeen tyyppi oikein olen. Toisaalta valmentajan kohdalla nähdään nopeasti, toimiiko homma vai ei.”

 

Valmennusura alkoi ”Hibsin” junioreissa – ”Olin todella tyytyväinen, että sain lähteä junnuista liikkeelle”

”Pelasin Ranskassa Strasbourgissa vuosina 2001-2002. Minulla oli jo silloin kova halu päästä valmentamaan.

Pelasin ennen Strasbourgia Hibernianissa ranskalaisen Franck Sauzéen kanssa. Kun Franckista tuli vuonna 2001 ”Hibsin” manageri, hän kysyi, olisinko halunnut liittyä hänen valmennustiimiinsä. Sovimme, että kun kausi loppuu Ranskassa, siirryn Skotlantiin ja aloitan valmentamisen Franckin tiimissä.

Franckin pesti päättyi kuitenkin jo parin kuukauden jälkeen, ja uusi manageri toi koko valmennustiimin mukanaan. Minun paikkani meni siinä.

Kun palasin Ranskasta Skotlantiin, jatkoin pelaamista Hibsissä. Seuran junioripäällikkö tiesi, että olin käynyt valmennuskursseja ja valmentaminen kiinnosti minua. Hän tarjosi minulle valmennuspestiä alle 15-vuotiaiden joukkueessa pelaamisen ohessa. Vastasin heti, että ”ilman muuta!”

Kun 17-vuotiaiden joukkueen valmentaja lähti pois, otin myös U17-joukkueen valmentamisen vastuulleni. Minulla oli siis heti ensimmäisenä vuonna kaksi joukkuetta. Se oli hieno juttu. Olin todella tyytyväinen, että sain lähteä junnuista liikkeelle. Minulla oli alussa paljon kysymyksiä päässä ja pääsin kokeilemaan eri asioita.”

 

Valmentajaksi aikuispelaajien pariin – ”Kannoin ylärimoja niskassani”

”Kun suoritin Skotlannissa UEFA A -lisenssiä vuonna 2003, yksi kurssin kouluttajista oli St Johnstonen manageri Billy StarkHän pyysi minua seuraavaksi kaudeksi seuraan pelaajaksi ja edustusjoukkueen valmennustiimiin assistant manageriksi.

Kaudella 2004-2005 olin St Mirrenissa hieman samanlaisessa roolissa, mutta tehtäviä oli enemmän. Pelasin, olin edustusjoukkueen apuvalmentaja, vedin reservijoukkuetta ja toimin myös U19-joukkueen päävalmentajana. Se oli työntäyteinen vuosi. Opin valmentamisesta todella paljon.

Pelaamiseni loppui 38-vuotiaana polvivammaan, ja siirryin manageriksi Cowdenbeathiin, joka pelasi Skotlannin kolmosdivisioonassa. Ympäristö ja olosuhteet eivät olleet mitenkään ruhtinaalliset, mutta jälkikäteen ajatellen Cowdenbeath oli hienoa aikaa.

Joukkue oli täynnä part-time pelaajia. Kysyin tutuilta valmentajilta, kannattaako tällaiseen pestiin ryhtyä, koska tiesin vaatimustasoni kovaksi. Halusin tehdä kaiken ammattimaisesti ja niin hyvin kuin pystyn. Alex McLeish sanoi, että: ”Anna mennä vain. Jos luotat itseesi ja homma luistaa, pääset kyllä nopeasti eteenpäin.”

Meillä ei ollut Cowdenbeathin treenikentällä koskaan maaleja tai valoja valmiina. Rakensin maaleihin verkot itse ja laitoin maantievalot pysytyn kentän sivuille. Minulla meni yleensä kaksi ja puoli tuntia, että sain treenikentän valmiiksi harjoituksia varten.

Muistan, kun kannoin ylärimoja niskassani ja ajattelin, että joku päivä olen vielä seurassa, jossa kenttä on valmiina ja voin vain viheltää pilliin, niin treenit alkavat.”

 

Aladivari vaihtui Veikkausliigaan – ”Sain hienon mahdollisuuden TPS:ssä”

”Skotlannissa lehdistö on vaativa, ja ympäristö on valmentajalle kova. Pelaajat ovat suomalaisiin verrattuna enemmän konnia ja sanovat helpommin vastaan. Pelaajien käsittely on erilaista ja peli on nopeampaa ja kovempaa, välillä liiankin rajua.

Olin pelannut Skotlannissa pitkään useissa eri seuroissa, joten tiesin, millainen ympäristö se on valmentajalle. Tiesin sen minulle kotoisaksi, enkä kokenut valmentamista Skotlannissa mitenkään pelottavaksi.

Siirryin Cowdenbeathista Suomeen ja Turun Palloseuraan vuonna 2006. Sain hienon mahdollisuuden – sellaisen, jota olin Cowdenbeathissa ajatellut.

TPS on upea seura, jossa oli silloin kova myötätuuli. Seurassa oli kova halu tuoda TPS takaisin Suomen eliittiin.

Cowdenbeathiin verrattuna pelaajat olivat ammattilaisia, ja toiminta oli ammattimaisempaa. Sijoituimme Veikkausliigassa kolmanneksi ja saimme paikan Intertoto Cupin karsintoihin.

On harmi, että aikani TPS:ssä jäi vain yhden kauden pituiseksi. Tein pitkän sopimuksen, mutta sain nopeasti tarjouksen Hibernianista. Siirryin talvella 2008 kesken Skotlannin pääsarjakauden manageriksi Hibsiin.”

 

Skotlannissa valmentajien eliittiin – ”Sain pelaajat rooleihin, joissa he tykkäsivät pelata ja onnistuivat”

”Se, millaiset pelaajat valmentajalla on, vaikuttaa hyvin ratkaisevasti. Minulla oli onni, että sain työskennellä ensin Hibernianissa ja sitten Kilmarnockissa hyvin pelaajien kanssa. Pystyimme Hibsissä kääntämään alakuloisen suunnan ja pääsimme sarjassa lopulta Top Sixiin. Myös seuraavalla kaudella olimme kuuden parhaan joukossa.

Hibsissä kakkosvalmentajani oli Donald Parkjoka oli pelaajien kanssa aivan huipputyyppi. Olin vielä nuori valmentaja ja halusin kokeneen valmentajan vierelleni.

Muistan, että keskustelin melkein joka treenien jälkeen ”Parkyn” kanssa siitä, kuinka halusin mukaan enemmän taktiikkaa. Parky oli omalla tavallaan vanhan koulukunnan miehiä ja hän oli sitä mieltä, että pelaajat väsyvät henkisesti, jos taktiikkaa olisi liikaa.

Kilmarnockissa oli paljon vähemmän pelaajia kuin Hibsissä, Kun siirryin seuraan kaudeksi 2010-2011, sopimuspelaajia oli alkuvaiheessa vain 13, joista kolme oli nostettu U19-joukkueesta edustukseen.

Onnistuimme tuomaan joukkueeseen sellaisia pelaajia, jotka sopivat minun juttuuni. Muun muassa ”Losa” Eremenko oli aivan fantastinen kyseisellä kaudella. Sain pelaajat rooleihin, joissa he tykkäsivät pelata ja onnistuivat.

Parky ei tullut mukanani Kilmarnockiin, ja päätin, että pelaajat saavat joka päivä taktisesti jotain – joko kentällä tai videoiden kautta. En halunnut tuhlata yhtäkään päivää niin, että pelaajat eivät saisi jotakin sellaista, jonka avulla he voisivat pelata seuraavassa pelissä paremmin. Tämä oli yksi syy, miksi homma toimi niin hyvin Kilmarnockissa. Otin ison askeleen valmentajana.

Valmentajaurani kannalta molemmissa seuroissa oli merkittävää se, että sain kokeilla paljon asioita. Valmennusajatukseni muovautuivat koko ajan sitä mukaa, kun sain kokemusta ja oppia.

Hibernianissa ja Kilmarnockissa ymmärsin, että pelaajat täytyy saada sopiviin rooleihin, ja toimintaa näissä rooleissa täytyy hinkata ja kehittää.”

 

Isänmaan kutsu – ”Teimme ison nuorennusleikkauksen aika raa’alla kädellä”

”Minulla oli Kilmarnockissa hieno vuosi, joka meni yli odotusten. Oli suuri kunnianosoitus, että Suomen Palloliitosta otettiin yhteyttä. Vaikka Kilmarnockissa oli kaikki hyvin, en voinut sanoa ”ei” mahdollisuudelle toimia oman maan maajoukkueen päävalmentajana.

Koskaan ei voi tietää, olisiko tällaista mahdollisuutta tullut myöhemmin.

Muistelen paljon aikaani maajoukkueen päävalmentajana. Se oli aikaa, jolloin edessä oli iso nuorennusleikkaus. Teimme tämän aika raa’alla kädellä, ja joukkueesta jätettiin pois sellaisia pelaajia, jotka olisivat vielä silloin voineet pelata A-maajoukkueessa.

Lähdimme rakentamaan tulevaisuutta. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä raaka päätös nuorentaa rohkeasti joukkuetta.

Maajoukkueympäristö oli täysin erilainen kuin seurajoukkueet. Muistan ihmetelleeni ensimmäisen vuoden tätä eroa. Mietin monta kertaa vuoden aikana, että olen valmentaja, mutta en valmenna.

Maajoukkueessa käytettävissä oli seurajoukkueeseen verrattuna minimaalinen aika valmistaa pelaajia taktisesti, fyysisesti ja henkisesti seuraavaan peliin. Tästä seuraa, että valmentaja joutuu koko ajan priorisoimaan ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nämä tilanteet kehittivät minua paljon valmentajana.

Meillä oli maajoukkueessa hyvä tiimi – eivät vain muut valmentajat, vaan koko taustatiimi. Moni oli ollut mukana jo silloin, kun itse pelasin maajoukkueessa. Painotin taustatiimille koko ajan, että olemme pelaajia varten.

”Rive” (Markku Kanerva) oli ollut valmennustiimissä jo ennen minua, ja tunsin hänet hyvin. Rive ajatteli aina, että ”entä jos”, mikä toi paljon lisäarvoa valmennukseen.

Toiseksi apuvalmentajaksi halusin Sami HyypiänTiesin, että Sami ei ollut valmentanut aikaisemmin, mutta minulla ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö Samilla olisi ollut paljon annettavaa. Hän antoi pelaajille paljon yksilöinä.

Taustatiimi maajoukkueessa oli loistava.”

 

Maajoukkuepesti päättyi vuonna 2015 – ”Olen edelleen kiitollinen, että sain olla A-maajoukkueen päävalmentaja”

”Olen ylpeä siitä, että maajoukkueeseen tuli paljon uusia pelaajia, jotka ovat tänä päivänä kantavia voimia. Näiden pelaajien kanssa toimiminen oli palkitsevaa.

Jo pelkästään se, että sain olla A-maajoukkueen päävalmentaja, oli minulle iso kunnia-asia, josta olen edelleen kiitollinen.

Ajattelen, että on turhia miettiä, mitä olisi seurannut, jos olisin tehnyt tämän ja tuon asian toisin. En halua liikaa jossitella.

Voin kuitenkin sanoa, että hyökkäyspelaamisessa olisimme voineet olla hieman maltillisempia. Olimme todella rohkeita ja puskimme usein niin, että molemmat laitapakit olivat ylhäällä. Pelasimme aika expansive jalkapalloa. Tietyissä peleissä meidän olisi kannattanut olla maltillisempia ja luottaa siihen, että pystymme kyllä nopeuden ansiosta käyttämään tilan edessä hyödyksi.

Minulla on jäänyt maajoukkueesta mieleen monia muistoja, yksittäisenä tietysti tasapeli vieraissa hallitsevaa maailman- ja Euroopan mestaria Espanjaa vastaan. Nousu tasoihin antoi upean fiiliksen. Sekä hienoja että huonoja hetkiä oli paljon. Sellaista urheilu on.”

Mixu Paatelainen

Mixu Paatelainen Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana Olympiastadionilla kesäkuussa 2013. Kuva: Jussi Eskola.

Tärkeimmät arvot valmentajana – ”Vastaus voi olla kipeä pelaajalle, mutta se pitää silti sanoa”

”Olen oppinut matkan varrella kaikilta valmentajilta, joiden kanssa olen toiminut – myös sellaiselta, joka on potkinut minua, jos en pelannut riittävän hyvin.

Yksi tärkeimmistä arvoistani valmentajana on rehellisyys kaikkea, erityisesti pelaajia, kohtaan. En arvostanut pelaajana sitä, että kun menin kysymään valmentajalta, miksi en ollut avauskokoonpanossa, valmentajalta tuli kiertelyä ja kaartelua.

Itse olen halunnut pitää sellaisen linjan, että kun pelaaja tulee kysymään minulta peliajasta, voin aina esittää syyn. Vastaus voi olla kipeä pelaajalle, mutta se pitää silti sanoa. Silloin pelaaja tietää, missä hän menee.

Olen halunnut olla myös systemaattinen. En ole halunnut poukkoilla asiasta toiseen, vaan olen halunnut olla toiminnassani järjestelmällinen ja looginen.

Mielestäni valmentajan ei pidä olla tasapuolinen kaikkia pelaajia kohtaan. Vaikka pelaajia pitää käsitellä yksilöllisesti ja kunnioittavasti, tasapuolisuus ei ole välttämätöntä.

Lisäksi valmentajan tulee olla treenikentällä ja palavereissa selkeä, jotta pelaajat tietävät, mitä heiltä odotetaan. Muuten pelaajat voivat olla sekaisin, eivätkä he välttämättä tiedä, mitä heidän täytyy omassa roolissaan tehdä.”

 

Eksoottisesta Thaimaasta Latvian maajoukkueen peräsimeen ”Latvia poikkesi jalkapalloympäristönä Suomesta”

”Aloitin Thaimaan Premier Leaguessa valmentajana vuonna 2018. Ympäristö oli todella mielenkiintoinen. Seurajohtajat olivat voimakkaita, eikä paikallinen seura sopinut siinä tilanteessa minulle. Olin Thaimaassa valmentajana lopulta vain 4-5 kuukautta, sillä halusin sieltä pois.

Euroopassa toiminut hyvä ystäväni kertoi, että Latvian maajoukkueessa oli valmentajan paikka auki. Latviassa tiedettiin, että olin ollut Suomen päävalmentajana reilut neljä vuotta. Halusin itsekin takaisin Eurooppaan ja hain paikkaa. Haastattelujen kautta sain tehtävän Latvian maajoukkueen päävalmentajana toukokuussa 2018.

Latvia poikkesi jalkapalloympäristönä Suomesta. Maa ei ollut samalla tasolla kuin Suomi, mutta siellä oli paljon potentiaalia. Myös ongelmia oli paljon.

Tykkäsin valmentaa Latvian maajoukkueessa. Pelaajat halusivat oppia ja mennä eteenpäin. Suurin osa pelasi kotimaan sarjassa, joten tilanne oli erilainen kuin Suomen maajoukkueessa.

Olin pelaajakehitykseen liittyvien asioiden osalta eri mieltä Latvian jalkapalloliiton silloisen puheenjohtajan kanssa. Tein jo alun perin lyhyen sopimuksen ja ilmoitin hyvissä ajoin ennen vuoden loppua, että en halua jatkaa sopimusta enää joulukuun jälkeen.

Pelitapa, jota toin Latvian maajoukkueeseen, oli täysin erilainen kuin mikä Suomen maajoukkueella oli ollut. Pelasimme usein 4-4-2-muodolla, jossa keskikentän nelikko oli timanttimuodossa. Tämä toimi alussa hyvin, ja voitimme esimerkiksi Baltic Cupin.

Kovempia maita vastaan vaihdoimme muodon kuitenkin 4-2-3-1-ryhmitykseen, sillä siinä saimme puolustussuuntaan paremmin leveyttä kuin timantinmuotoisella keskikentällä. Kaiken kaikkiaan ajatus ja asetelma oli erilainen kuin Suomella.”

 

Uusia haasteita Hong Kongissa – ”Futis ei ole täällä mikään vähäpätöinen asia”

”Toimin tällä hetkellä päävalmentajana Hong Kongin maajoukkueessa. Hong Kong on paikkana todella mielenkiintoinen. Täällä näkyy sekä Kiinan läheisyys että länsimaalaiset vaikutteet.

Minut otettiin valmentajana hyvin vastaan, eikä mitään yllätyksiä ole tullut. Hong Kongilla on ollut kuitenkin viimeiset 10-15 vuotta ulkomaalainen valmentaja.

Hongkongilaisessa jalkapallossa on paljon tekemistä. Suurin osa maajoukkuepelaajista pelaa paikallisessa sarjassa ja vain muutama pelaaja pelaa Kiinassa. Hong Kong ei ole sillä tasolla, jossa se voisi olla. Pelaajakehitysrintamalla on paljon tekemistä, eivätkä pelaajat ole vielä valmiita kansainvälisiin peleihin. Tilanne voi muuttua, jos pelaajakehitys muuttuu systemaattisemmaksi.

Jalkapallo merkitsee kuitenkin Hong Kongin ihmisille paljon, mikä on mahdollisuus. Futis ei ole täällä mikään vähäpätöinen asia. Se on myös valmentajan näkökulmasta hieno asia.

Hong Kongin paikallisessa sarjassa pelaajien keski-ikä on korkea ja sarjassa pelaa jonkun verran brasilialaistaustaisia pelaajia, jotka ovat saaneet Hong Kongin kansalaisuuden.

Tällä hetkellä täällä harjoitellaan koronaviruksen takia kahdeksan pelaajan pienryhmissä, ja pelit jatkuvat vasta lokakuussa. Pelaamme ensin Irania vastaan vieraissa ja sen jälkeen Irakia vastaan kotona. Maat ovat lohkomme kovimmat. Pahat matsit ovat tulossa, mutta aiomme pistää kampoihin.”

 

Matka valmennuksen parissa jatkuu koko ajan – ”Valmentaja ei lopeta koskaan oppimista”

”Olen ollut valmentajana onnellisessa asemassa, sillä olen päässyt toimimaan hyvin erilaisissa kulttuureissa ja ympäristöissä.

Olen ollut seuroissa, jotka ovat pelanneet mestaruudesta ja toisaalta seuroissa, jotka ovat taistelleet putoamista vastaan. Olen ollut monessa liemessä ja joutunut miettimään, miten eri tilanteissa voi selviytyä. Olen oppinut tätä kautta todella paljon.

Valmentaminen on ollut jo tähän asti todella antoisa reissu. Valmentaja ei lopeta koskaan oppimista. Haluan koko ajan oppia lisää. Mitä enemmän opin, sitä parempi valmentaja olen. Minulle on todella tärkeää, että myös pelaajat ovat sataprosenttisesti mukaan. Haluan edelleen oppia erilaisista tilanteista ja ympäristöistä.

Minulle antaa valmentajana kaikkein eniten se, että pelaaja kehittyy. Joku voi sanoa, että ”ethän sä mikään junnuvalmentaja ole.” Pelaajan kehittyminen ei kuitenkaan lopu koskaan. Pelaaja kehittyy suunnattomasti vielä 30-vuotiaana ja myöhemmin, kunhan kehittymistä ruokitaan koko ajan.

Minulle isoin asia valmentajana on kehittää pelaajia heidän rooleissaan sekä auttaa heitä ratkaisemaan ongelmia kentällä ja soveltamaan asioita, joita olemme harjoitelleet treenikentällä.

Minulla on lista, johon merkitsen aina plussat ja miinukset sen mukaan, miten olen toiminut valmentajana. Toivon, että ainakaan samoja virheitä ei tule toistettua.

Olen onnekas, että olen saanut jalkapallosta ammatin nuoresta iästä lähtien. Saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan. Tulee onnistumisia ja virheitä, itkua ja nautintoa.”

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

 

Omin sanoin -juttusarjan aikaisemmat osat:

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s