Mielipide

Arkinen taikapiiri

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi asteli huhtikuussa 2017 Kansallisteatterin lavalle. Kokenut toimittaja kertoi HS:n Musta Laatikko -esityksessä yleisölle tarinan, joka viitoitti hänen tietään journalistiksi.

Vuonna 1987 13-vuotias Niemi näytteli virolaisen kirjailijan Rein Salurin näytelmässä Lähtö. Estradina oli tarunhohtoinen Kansallisteatteri.

Lähtö-näytelmä kertoi virolaisesta talonpoikaisperheestä vain hetki ennen kyyditystä Siperiaan. Perhe teki surutyötä, sillä lähdön järkytyksen lisäksi äiti ja lapset kaipasivat kuollutta isää. Niemi näytteli perheen kapinoivaa teini-ikäistä poikaa, joka kaipasi kuitenkin äidin turvaa.

Eräänä iltana Niemi koki hetken, joka oli myöhemmin muuttava hänen tulevaisuutensa merkittävällä tavalla.

Näyttelijät olivat asettuneet esityksen jälkeen riviin kiittämään yleisöä. Yhtäkkiä näyttelijöitä alkoi lähestyä yleisöstä tuntematon mies kukkakimppu kädessä. Mies viittoi Niemen luokseen ja asetteli sanat.

”Minä olin esittämäsi poika.”

Kohtaamisen jälkeen Niemi ja hänen isänsä tapaavat virolaisen professorin Karl Õigerin teatterin ulkopuolella.

1980-luvun lopulla Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa. Niemi vieraili Suomenlahden toisella puolella useaan otteeseen tapaamassa Õigeria. Isäntä avautui hurjista kokemuksistaan. Niemen ja Õigerin perheet ystävystyivät.

Vuonna 1990 Niemi osallistui Õigerin kutsusta Tallinnan laulujuhlille. Nuori mies pääsi todistamaan, kuinka Virossa elettiin sen nykyhistorian kenties tärkeintä käännekohtaa.

”Vierailut Tallinnassa ja koko Karlin tarina vaikuttivat ratkaisevasti elämääni. Halusin tietää lisää. Halusin olla todistamassa historiaa”, Niemi on muistellut.

Vierailut Virossa sysäsivät Kauis Niemeä kohti journalistin uraa. Hän aloitti Helsingin yliopistossa opiskelemaan poliittista historiaa. Niemi halusi raportoida maailman tapahtumista ja välittää tietoa.

 

Uteliaisuuden eteenpäin työntävä voima

Samoihin aikoihin, kun Kaius Niemi aloitti opintojaan yliopistolla, jalkapallovalmentaja Martti Kuusela teki historiaa Unkarissa. Kuusela oli johdattanut Budapest Honvédin Unkarin mestariksi. Saavutus on suomalaisittain historiallinen.

Tullaakseen jalkapallovalmentajaksi on elettävä jalkapallovalmentajan elämä.

Olisiko Martti Kuuselasta koskaan tullut suomalaisen jalkapallovalmennuksen pioneeria, jos hän ei olisi hakenut pankista lainaa ja lähtenyt vuonna 1979 Kölnin urheilukorkeakouluun hakemaan oppia viisaammilta?

Sattuma voi avata oven, mutta uteliaisuus ja halu tietää enemmän puskevat ihmisen ovesta sisään. Välinpitämättömyys ja laiskuus sulkevat oven kiinni.

Kun halu laajentaa ymmärrystä on riittävän vahva, se sysää tieltään esteet ja hidasteet.

”Aika Saksassa oli perheelleni raskasta. Meillä ei ollut aluksi asuntoa, vaan asuimme hotellissa. Muutimme monta kertaa vuoden aikana. Vasta loppuvaiheessa saimme asunnon läheltä korkeakoulua”, valmentajalegenda Kuusela on muistellut myöhemmin.

”Koulutuksen järjestäjät halusivat minusta ensin vain kuunteluoppilaan. Jouduin vääntämään heidän kanssaan, että sain suorittaa tutkinnon. Sanoin, että olin uhrannut koulutuksen eteen rahani ja perheeni. Lopulta he suostuivat.”

Vastaavasti: Olisiko Kaius Niemestä koskaan tullut Suomen suurimman sanomalehden päätoimittajaa, jos hän ei olisi halunnut tietää lisää Karl Oigerin tarinasta?

Uteliaisuus työntää ihmistä eteenpäin – jalkapallossa, journalismissa ja elämässä.

1990-luvun puolivälissä Niemi oli lähdössä pitkälle reissulle Aasiaan. Ennen matkaansa poliittisen historian opiskelija soitti itse Ylen puhelinvaihteeseen. Niemi pyysi yhdistämään henkilölle, jonka vastuulla oli Ylen ulkomaanjournalismi.

Neuvottelujen jälkeen Niemi sai Yleltä lainaksi videokalustoa, jonka avulla hän pystyi tekemään freelancer-pohjalta televisioreportaaseja.

Vajaa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin Martti Kuusela oli pakannut omaisuutensa kahteen pahvilaatikkoon pienen auton katolle ja lähtenyt ajamaan kohti Saksaa.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes kirjoitti jo 1600-luvulla, kuinka ”uteliaisuus – halu tietää, miksi ja miten – on ihmisen ominaisuus, joka erottaa meidät muista elävistä olennoista”.

 

Arkinen taikapiiri

Uteliaisuus on kysymysten esittämistä. Haastamista ja sparraamista. Väittelyä.

Se, millaisessa ympäristössä ihminen elää ja toimii, on uteliaisuuden kannalta kriittisen tärkeää.

Valmentaako esimerkiksi juniorivalmentaja seurassa, jossa ympäristö ruokkii uuden tiedon etsimistä ja jatkuvaa kehittymistä?

Vuonna 2018 menehtyneen englantilaisen teoreettisen fyysikon ja kosmologin Stephen Hawkingin viimeiseksi teokseksi jäi Brief Answers to the Big Questions (suomeksi Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin).

Kirjan epilogissa Hawkingin tytär Lucy kertoo, kuinka hänen isänsä vei lapsiaan usein erilaisiin tieteellisiin seminaareihin. Hawking korosti lapsilleen, että aina pitää kysyä kysymyksiä, sillä niissä piilee uuden tiedon alku.

Kun arvostetuissa tieteellisissä tapahtumissa oli kysymysten aika, äänessä saattoivat olla sekä kokeneet tiedemiehet että Hawkingin lapset.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kuvaili Musta laatikko -esityksessään Kansallisteatteria ”arkiseksi taikapiiriksi”. Ympäristössä ei ollut Niemen mukaan mitään romantiikkaa tai glamouria. Se oli arkinen. Mutta silti samaan aikaan jännittävä.

Ympäristön arki on isossa roolissa myös urheilussa, sillä se vaikuttaa uteliaisuuteen.

Suomalaisessa jalkapallossa ja koripallossa on tai on ollut kaksi mikroympäristöä, jotka ovat poikenneet ainakin jossain määrin muista.

Näistä kahdesta ympäristöstä on kasvanut enemmän ammattilaisvalmentajia kuin monesta muusta paikasta.

Espoolaisessa FC Hongassa toimi 2010-luvun alussa joukko henkilöitä, jotka ovat myöhemmin päätyneet eri suuntiin.

Hongassa valmensivat tai pelasivat samoihin aikoihin muun muassa Mika LehkosuoJarkko TuomistoTuomas Peltonen, Jyri Nieminen, Vesa Vasara, Mikko Lignell ja Gert Remmel.

Lehkosuo rekrytoi Tuomiston ja Remmelin, Tuomisto löysi Niemisen, Remmel houkutteli mukaan Lignellin, Peltonen kasvoi pelaajasta valmentajaksi muiden valmentajien seurassa, ja niin edelleen.

”Meillä oli vähintään kerran viikossa Dream Room -palaveri, jossa keskustelimme pelistä useita tunteja. Olimme hulluja, joille mikään ei riittänyt. Etsimme nälkäisesti uutta tietoa. Tuo henki oli poikkeuksellinen”, Norjassa nykyään valmentava Lehkosuo muistelee.

Ihmiset muovaavat ympäristöä ja ympäristö muovaa ihmisiä. Saamme toisiltamme vaikutteita joka päivä – sekä tietoisesti että tiedostamatta.

Siinä missä FC Honka ja Espoo toimivat kasvualustana monille nykyään ulkomailla toimiville jalkapallovalmentajille, koripallossa vastaavanlainen merkitys on ollut Kouvolalla.

Toimittaja Janne Eerikäisen ansiokas raportti Elmo-lehdessä (4/2020) piirtää kuvaa suomalaisen koripallovalmennuksen eräänlaisesta tähtitehtaasta.

Suomalaisen koripallovalmennuksen useita kärkinimiä, kuten Jukka ToijalaaDanny JanssoniaTuomas ja Joonas Iisaloa sekä Pieti Poikolaa, yhdistää se, että kaikki he ovat joko valmentaneet Kouvolassa tai saaneet sieltä muuten merkittävästi vaikutteita.

”Kaupunki on pieni, korisyhteisö on tiivis. Lajia seurattiin jo nuorena, katsottiin toisten pelejä ja treenejä. Keskustelukulttuuri oli analyyttinen. Korista harrastetaan Kouvolassa paljon, lajista on puhuttu lounas- ja kahvipöydissä”, Viron päävalmentajana toimiva Toijala toteaa Elmo-lehdessä.

”Kulttuuri mahdollisti, että oli pienestä pitäen selvää, että tulisin valmentamaan”, Saksan Bundesliigassa pelaavan Ulmin kakkosvalmentaja Jansson puolestaan kertoo.

Makrokulttuurin muuttaminen yksin voi olla vaikeaa, mutta yksittäisistä ihmisistä muodostuva yhteisö voi rakentaa oman mikroympäristön, joka ravistelee laajemmin lajikulttuuria. Näin on tapahtunut Espoossa ja Kouvolassa.

 

Tarpeen täyttämistä

Lähes 30 vuotta journalismin parissa toiminut Kaius Niemi raportoi 2000-luvun alussa tapahtumista Afganistanissa. Toimittaja uutisoi sodan hetkistä kapinallisjoukkojen panssarivaunujen seassa. Työ poikkeuksellisissa olosuhteissa toi Niemelle vuonna 2001 Vuoden journalisti -palkinnon.

Niemi toteutti Afganistanissa – ja aikaisemmin Tallinnassa – sitä tarvetta, jota hän kuvaili myöhemmin esityksessään Kansallisteatterin lavalla vuonna 2017.

”Halusin olla todistamassa historiaa. Toimittajan työ tarjosi mahdollisuuden tehdä juuri tätä: raportoida dramaattisista vaiheista ympäri maailmaa, kertoa ja lisätä ymmärrystä. Se on edelleen tämän työn hienoimpia puolia.”

Psykologian tohtori Scott Barry Kaufman on julkaissut tänä vuonna tuoreen teoksen Transcend – The New Science of Self-Actualization. Kirjassaan Kaufman pohtii itsensä toteuttamisen teemaa. Aihetta, josta myös Niemi puhuu.

Vuosina 2014-2017 Pennsylvanian yliopistossa työskennellyt Kaufman on tutkinut muun muassa luovuutta ja älykkyyttä.

Kaufmanin vastikään julkaistun teoksen mukaan kasvu muodostuu kolmesta tekijästä: exploration, love and purpose.

Näistä aiheista on puhuttu suomalaisessa juniorijalkapallossa vain vähän. Tulenpalavaa kiihkoa, uteliaisuutta ja tosissaan tekemisen kulttuuria, jota myös rakkaudeksi voi kutsua, ei ole vielä riittävästi.

Jalkapallovalmentajat, jotka ainoastaan ”luovat uraa” tai ”rakentavat CV:tä”, tuskin menestyvät. Sen sijaan tiedonjanoiset valmentajat, jotka haluavat seurata omaa polkuaan ja etsivät uteliaana uutta tietoa, pärjäävät todennäköisesti aina.

Kysy paljon. Etsi jatkuvasti uutta tietoa. Ole kriittinen. Mieti, millaisessa ympäristössä toimit. Seuraa rohkeasti omaa polkuasi.

Kaius Niemen tarinassa piilee pohdittavaa jokaiselle valmentajalle.

Millainen on oma arkinen taikapiirisi? Millaista polkua pitkin kuljet?


Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Mielipide

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s