Valmennus

”Liian harva pelaaja pääsee lähelle omaa maksimitasoa” – Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntija on huolissaan hukatusta potentiaalista

Joni Ruuskanen, 32, pohtii vastaustaan tarkkaan, kun keskustelu kääntyy MTV Uutisten lokakuussa 2019 julkaisemaan juttuun.

MTV:n uutinen käsitteli lasten ja nuorten loukkaantumisia seuratoiminnassa. Tärkeää aihetta käsitellyt juttu pyrki avaamaan syitä siihen, mistä loukkaantumiset johtuvat.

Esille nousivat muun muassa kilpailullisuuden kasvu, ammattitaidottomat valmentajat sekä liian varhainen erikoistuminen yhteen lajiin.

MTV haastatteli juttua varten asiantuntijana UKK-instituutin ylilääkäriä Jari Parkkaria.

Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntijana lokakuussa 2019 aloittanut Ruuskanen hämmästelee Parkkarin esittämiä arvioita.

”Uutisessa mainitun tutkimuksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä, että loukkaantumisten määrä johtuisi kilpailullisuudesta. Tutkimuksessa ei myöskään määritelty esimerkiksi sitä, kuinka kauan pelaajat olivat loukkaantumisten takia sivussa.”

”Loukkaantumisten määrän lisääntyminen selittyy paljon sillä, etteivät lapset liiku riittävästi ja monipuolisesti. Jos urheiluun ja harrastamiseen yleisesti tulee varomisen kulttuuria vielä lisää, lapset liikkuvat todennäköisesti entistä vähemmän”, Ruuskanen toteaa.

Ennen Palloliitto-pestiään Ruuskanen on toiminut laji- ja fysiikkavalmentajana Käpylän Pallossa ja KTP:ssa. UEFA A -valmentajatutkinnon suorittanut Ruuskanen opiskelee lisäksi liikuntalääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa sekä jalkapallon fyysistä valmennusta Football Science Institutessa.

Fyysisen valmennuksen asiantuntija pitää jalkapalloa monipuolisena lajina. Lasten vähäinen liikuntamäärä sen sijaan huolestuttaa Ruuskasta.

”Jalkapallo on jo itsessään todella monipuolinen laji. Lajissa tulee erittäin monipuolista liikkumista. Toki hyvin monotoninen, yksipuolinen harjoittelu voi lisätä lasten riskiä loukkaantua.”

”Paljon suurempi ongelma on kuitenkin liikunnan vähäisyys. Useilla suomalaisilla nuorilla toteutetut tutkimukset todistavat, että kokonaisliikunnan määrästä (20 tuntia viikossa) jäädään selkeästi”, valmentaja pohtii huolestuneena.

 

Perusta luodaan lapsena – ”Kokonaisliikuntamäärä on numero yksi”

Pitkään junioripelaajien kanssa toiminut Ruuskanen näkee 6-9-vuotiaiden lasten kohdalla kaikkein tärkeimpänä tekijänä liikunnan määrän.

”Ihan pienimpien, esimerkiksi 6-vuotiaiden lasten, kohdalla tärkeintä on kokonaisliikunnan määrä – se, että lapset liikkuvat nyt paljon. Määrä luo pohjan sille, että pelaajan harjoitettavuus ja tietenkin myös terveys on myöhemmin hyvä.”

Harjoitettavuudella Ruuskanen viittaa pelaajan kykyyn harjoitella laadukkaasti niin paljon, että pelaajalla on mahdollisuus nousta huipputasolle, esimerkiksi ammattilaiseksi Euroopan kentille.

”Jos lajiharjoittelun ja muun liikunnan määrä on pieni, pelaajan harjoitettavuus myöhemmin on huono. Kokonaisliikuntamäärä on numero yksi.”

Monissa suomalaisissa junioriseuroissa joukkueiden viikko-ohjelmaan kuuluu lajiharjoitusten lisäksi myös yksi oheislajitapahtuma. Ruuskasen mukaan oheislaji voi antaa sellaisia hyötyjä, joita jalkapalloharjoittelu ei välttämättä tarjoa.

”Kerran viikossa tehtävät tukilajit, esimerkiksi judo tai paini, luovat erilaisia ärsykkeitä kuin lajiharjoittelu. Todella osaava jalkapallovalmentaja pystyisi varmasti toteuttamaan vastaavat ärsykkeet, mutta se on vaikeaa. Koska alusta ja liikkeet ovat erilaisia, kehoa voidaan kuormittaa eri tavalla kuin jalkapallossa”, Ruuskanen arvioi.

”Monet valmentajat ovat antaneet palautetta, että pelaajat uskaltavat ottaa paremmin kontaktia, kun keho on saanut tukilajissa erilaisia ärsykkeitä kuin varsinaisessa lajiharjoittelussa.”

Vaikka juniorijoukkueen harjoitusohjelmaan kuuluisikin yksi oheislajiharjoitus, kotkalaislähtöinen Ruuskanen pitää tärkeänä, että myös lajiharjoituksissa luodaan monipuolisesti erilaisia ärsykkeitä.

Joukkuevalmentajan rooli monipuolisen harjoittelun mahdollistajana on olennainen.

”Pelaajakehityksen näkökulmasta harjoittelun lasten vaiheessa tulee sisältää mahdollisimman paljon vaihtelua ja monipuolista liikkumista. Lasten liikkumistaitoja ja motorisia taitoja täytyy vahvistaa. Tämän voi toteuttaa helposti esimerkiksi ennen kenttävuoroa ja sen jälkeen.”

Ruuskasen mukaan ennen kenttävuoroa tehtävät harjoitteet, joissa syntyy monipuolisesti erilaisia ärsykkeitä, antavat valmiuksia harjoitella pallon kanssa varsinaisella kenttävuorolla.

”Lapsuusvaiheessa suosittelen keskittymään ennen kenttävuoroa nopeusharjoitteluun eri muodoissa niin, että pelaajille tulee ärsykkeitä juosta kovaa. Pienillä lapsilla toimivat erilaiset kisat ja hipat, joissa syntyy monipuolista liikkumista.”

”Kun ollaan lapsuusvaiheen loppupuolella, esimerkiksi 11-vuotiaissa, pelaajia kannattaa jo alkaa valmistaa pituuskasvun huippuvaiheeseen (PHV). Harjoitteiden toteuttamiseen tulee tässä vaiheessa lisätä ennen kaikkea laatua.”

PHV-vaiheeseen valmistamisessa olennaista on laadukas harjoittelu kehonpainolla tai kevyillä vastuksilla, esimerkiksi kuminauhoilla.

”Pelaajien heikkoja lenkkejä pitää vahvistaa, perusliikemallit täytyy saada kuntoon. Ylettääkö pelaaja sormilla varpaisiin? Pääseekö pelaaja kyykkyyn? Pysyvätkö linjaukset askelkyykyssä? Hallitseeko pelaaja keskivartalon? Osaako pelaaja kiihdyttää, jarruttaa, muuttaa suuntaa, kinkata, hyppiä hyppynarulla ja tulla alas hypyistä pehmeästi yhdellä ja kahdella jalalla?”, Ruuskanen kysyy.

”Kun pelaajalle on muodostunut hyvät motoriset liiketaidot lapsuusvaiheessa, pituuskasvun huippuvaiheen aiheuttamat mahdolliset ongelmat ovat todennäköisesti pienemmät.”

Screenshot 2019-06-17 at 15.54.32

Lapsuusvaiheen monipuoliset ärsykkeet luovat pohjaa nuoruusvaiheen harjoittelulle, jossa määrät nousevat.

Kohti nuoruusvaihetta – Vähemmän vai enemmän?

Palloliitossa pian puoli vuotta työskennellyt Ruuskanen suhtautuu loukkaantumiskeskusteluun vakavasti.

Jalkapallovalmentajia liiton tilaisuuksissa kouluttanut Ruuskanen pitää tärkeänä, että loukkaantumisten syitä pystytään analysoimaan objektiivisesti.

”Jalkapallon osalta on tärkeää arvioida, mitkä ovat tyyppivammoja ja millaisia toimenpideohjelmia näiden vammojen ennaltaehkäisyä varten voidaan tehdä. Tämä on asia, jota on paukutettu esimerkiksi Palloliiton koulutuksissa.”

”UKK-instituutti on jo aikoja sitten suomentanut FIFA 11+ -ohjelman (Terve urheilija), joka tutkitusti vähentää loukkaantumisten määrää nuorilla ja aikuisilla.”

”Palloliitto on koulutusuudistuksen yhteydessä kääntänyt ja kuvannut ”FIFA 11 Kidsin”, joka on tarkoitettu lasten valmentajille pelaajien motoristen taitojen vahvistamista ja loukkaantumisten ennaltaehkäisyä varten”, Ruuskanen jatkaa.

Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa pelaajien murrosikävaihe nähdään kriittisenä taitekohtana. Miten seuroissa voidaan varmistaa, että pelaajat pysyvät kunnossa? Kuinka loukkaantumisia voidaan välttää?

Ruuskasen mukaan lapsuusvaiheen harjoittelussa tehdyt asiat heijastuvat väistämättä myöhempään vaiheeseen. Hyvät motoriset valmiudet antavat tukea.

”Harjoitettavuus” on sana, joka toistuu Ruuskasen kommenteissa säännöllisesti. Kysymys on esimerkiksi siitä, kuinka pelaaja kestää kovaa harjoittelua.

”Pituuskasvun huippuvaiheessa pelaajalla pitäisi olla kyky toteuttaa perusliikemallit laadukkaasti. Tämä mahdollistaa sen, että voimaharjoittelu voidaan aloittaa riittävän aikaisessa vaiheessa.”

Miksi voimaharjoittelu sitten pitäisi aloittaa riittävän aikaisessa vaiheessa?

”Voimaharjoittelulla on suojaava efekti vammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Lisäksi riittävän aikaisessa vaiheessa aloitettu systemaattinen voimaharjoittelu – joko ilman lisäpainoja tai niiden kanssa – mahdollistaa sen, että pelaajien suorituskyky ja harjoitettavuus paranee. PHV:n jälkeen voidaan aloittaa harjoittelu, jossa saadaan jo tehoja irti”, Ruuskanen täsmentää.

Suomalaisessa juniorijalkapallossa on esimerkkejä seuroista, joissa harjoittelun määrää on vähennetty pituuskasvun huippuvaiheen aikana. Joissakin joukkueissa on esimerkiksi tarkistettu ohjattuja harjoitusmääriä.

Ruuskasen mukaan aiheeseen liittyy paljon väärinkäsityksiä. Monet valmentajat ovat varuillaan. Ruuskanen ymmärtää huolen.

”Puhe PHV:sta voi synnyttää valmentajille sellaisen käsityksen, että nyt pitää varoa kaikkea. Pyörä kääntyy tässä mielessä väärään suuntaan. Jos varomme liikaa, pelaajien harjoitusmäärät putoavat – miten voimme tällaisessa tilanteessa valmistaa pelaajia peliin?”

”Sen sijaan, että pohdimme, mitä meidän pitäisi ottaa pois, meidän pitäisi ajatella mieluummin sitä, mitä lisäämme harjoitusarkeen.”

Mitä pelaajien harjoitteluun pitäisi lisätä pituuskasvun huippuvaiheessa?

”Pelaajien heikot lenkit löytyvät usein keskivartalon hallinnasta, liikkuvuudesta ja voimasta. Pienillä kuminauhoilla saadaan aktivoitua ongelma-alueita. Pidemmillä ja jäykemmillä vetokumeilla sekä kahvakuulilla pystytään lisäämään voimaa ja parantamaan kehonhallintaa. Ongelma-alueita ovat esimerkiksi pakaran voima ja aktivoituminen, takareiden voima ja liikkuvuus sekä lähentäjien voima ja liikkuvuus.”

”Lisäksi jänteille aiheutuu kovaa rasitusta, kun lihasvoima puuttuu.”

Ruuskanen muistuttaa, että valmentajien ei tarvitse painia ongelmien kanssa yksin.

Palloliiton YouTube-kanavalla on paljon erilaisia esimerkkivideoita. Muun muassa jarruttavia liikkeitä ja keskivartalon hallintaa kehittäviä liikkeitä kannattaa tehdä säännöllisesti, Ruuskanen huomauttaa.

20200207_080333

Joni Ruuskanen on työskennellyt Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntijana lokakuusta 2019 lähtien.

Pallon kanssa vai ilman?

Kysymys fysiikkaharjoittelun integroimisesta osaksi esimerkiksi pelitapaharjoitteita on herättänyt valmentajien keskuudessa paljon keskustelua. Varsinkin aikaisemmin suomalaisessa jalkapallossa oli vallalla kulttuuri, jossa fysiikkaharjoittelu nähtiin muusta harjoittelusta irrallisena kokonaisuutena.

32-vuotias Ruuskanen ei näe asiaa mustavalkoisena joko-tai-asetelmana, vaan toteaa molemmissa tavoissa olevan hyviä puolia.

”Varsinkin PHV:n kohdalla on tärkeää, että liikkeissä on laatua ja kontrollia. Jos lajiharjoittelun yhteyteen halutaan integroida tiettyjä painopisteitä, näitä tilanteita voi olla vaikeampi kontrolloida osana lajiharjoittelua.”

Ruuskanen täsmentää asiaa konkreettisella esimerkillä.

”Jos haluamme harjoitella esimerkiksi hypystä alastuloa, meidän kannattaa opettaa sitä ensin erillisharjoitteena. Suoritus voidaan lisätä esimerkiksi rataan sen jälkeen, kun olemme varmoja, että pelaajat osaavat tulla oikein alas.”

”Kestävyysharjoittelu on puolestaan helpompi integroida lajiharjoitteluun esimerkiksi pienpelien kautta. Nopeusharjoittelua taas kannattaa tehdä myös erikseen”, Ruuskanen arvioi.

”Kun pelaajat juoksevat peleissä usein pitkiä matkoja kovaa, on tärkeää huolehtia, että myös harjoituksissa tulisi ainakin kerran viikossa pidempiä juoksumatkoja. Pidempien juoksumatkojen (15-30 metriä) integroiminen esimerkiksi drilliin voi olla kuitenkin vaikeaa. Siksi tarvitaan myös erillisharjoitteita. ”

 

Enemmän pelaajia putken läpi

Ennen Palloliitto-pestiään Käpylän Pallon talenttivalmentajana työskennellyt Ruuskanen on nähnyt läheltä ikäluokkansa parhaimpien suomalaisjunioreiden harjoittelua ja pelaamista. Keväällä 2019 Ruuskanen oli mukana myös U15-maajoukkueen valmennustiimissä.

Ruuskanen myöntää olevansa huolissaan siitä, autetaanko pelaajia Suomessa riittävästi.

”Minulla on tunne, että voisimme saada putken läpi enemmän pelaajia, jos auttaisimme heitä paremmin. Toki putken läpi tulee säännöllisesti yksittäisiä hyviä pelaajia, mutta monet jäävät putkeen kiinni. Liian harva pelaaja pääsee lähelle omaa maksimitasoa”, Ruuskanen aprikoi.

”Pelaajia ei tueta riittävästi esimerkiksi kehonhallinnan ja voimaharjoittelun osalta. Olen myös varma, että nopeus tulee jatkossa korostumaan entisestään.”

Ongelmakohtiin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Ruuskanen painottaa myös, että fysiikkaharjoittelu ei saa ylikorostua suhteessa muuhun jalkapalloharjoitteluun.

Kaksi yksityiskohtaa on kuitenkin erityisesti Ruuskasen mielessä.

”Minulla on vahva näkemys siitä, että pelaajien kyky tulla hypyistä alas ja kyky jarruttaa eivät ole tarpeeksi hyvällä tasolla. Kyky laskea painopistettä ja jarruttaa useammalla askeleella antaa mahdollisuuden vaihtaa suuntaa nopeammin sekä vähentää kehoon kohdistuvia voimia ja sitä kautta loukkaantumisriskiä. Näihin pitäisi laittaa paukkuja. Erot ovat näkyneet esimerkiksi kansainvälisissä peleissä.”

 

Miten taata laadukas arki? 

Pelaajan laadukas arki on yksi Palloliiton tärkeimmistä strategisista kokonaisuuksista. Käsitettä on käytetty paljon ja sen konkreettinen sisältö on jäänyt monesti epämääräiseksi. Ruuskanen lähestyy asiaa ennen kaikkea harjoittelun näkökulmasta.

Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntijan mukaan laadukas arki rakentuu – tai sen pitäisi rakentua – selkeän viikkorytmin ympärille. Tältä osin nuoruusvaiheessa on vielä selviä puutteita.

”Nuoruusvaiheen ongelma on, että emme saa harjoitteluun samanlaisia ärsykkeitä kuin mitä peleissä syntyy. Tämä johtuu pitkälti siitä, että harva joukkue harjoittelee koko kentän alueella.”

”Seurojen, jotka panostavat tosissaan nuorten harjoitteluun, tulisi mahdollistaa B-junioreille – ja mielellään myös C-junioreille – yksi harjoitus kerran viikossa isolla kentällä. Tällöin valmistamme pelaajat pelin vaatimuksiin paremmin. Mikäli tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, harjoittelussa tulee huomioida esimerkiksi kovavauhtisen juoksun sisällyttäminen viikkorytmiin.”

”Paras päivä viikkorytmissä olisi kaksi tai kolme päivää ennen peliä ja aikaisintaan kolme päivää pelin jälkeen. Jos joukkue pelaa rytmillä lauantai-lauantai -peli, koko kentän harjoitus tulisi olla tiistaina, keskiviikkona tai torstaina”, Ruuskanen selventää.

Ruuskanen pitää tärkeänä, että erityisesti B-junioreiden SM-sarjassa olisi vakiopelipäivä, lauantai, jolloin pelattaisiin aina kaikki pelit. Selkeä viikkorytmi helpottaisi harjoittelun ja kuormituksen suunnittelua.

”Nuoriso- ja aikuisvaiheessa pelien tulisi määrittää harjoituspäivät, mutta Suomessa joudumme menemään kuitenkin liikaa vuorojen ehdoilla. Kun pelipäivät vaihtelevat, mutta harjoitusvuorot pysyvät samoina, menetämme kehittäviä harjoituksia.”

Miten esimerkiksi B-juniorijoukkueen viikko kannattaisi rakentaa, jos tavoitteena on pelaajien mahdollisimman hyvä suorituskyky pelissä?

”Optimikuormitus olisi, että lauantain pelin jälkeen sunnuntai olisi vapaa tai kevyttä ja omatoimista palauttavaa harjoittelua. Maanantaina olisi kevyempi harjoitus ja tiistaina kova. Kovalla tarkoitan harjoitusta, joka vastaa kansainvälisen juniorijalkapallon vaatimustasoa.”

”Erikokoiset alueet luovat erilaisia ärsykkeitä. Peliä edeltävän harjoituksen voi vanhemmissa ikäluokissa varata otteluun valmistautumiseen. C- ja B-junioreiden kohdalla peliä edeltävät päivät eivät kuitenkaan ole yhtä kriittisiä kuin aikuistasolla, mutta ottelun jälkeiset päivät ovat lähes yhtä olennaisia” Ruuskanen sanoo.

Ruuskasen mukaan paras tilanne nuorten harjoittelussa olisi se, että joukkue pelaisi kerran viikossa samana päivänä, ja viikkorytmissä olisi kaksi tai kolme selkeästi suorituskykyä kehittävää jalkapalloharjoitusta.

”Toisen näistä harjoituksista tulisi sisältää kestävyyden kehittämisen kannalta pelejä pienellä alueella ja kovalla intensiteetillä, jolloin syke on korkea. Pienpeliharjoitteissa pelaajat toteuttavat paljon kiihdytyksiä, jarrutuksia ja suunnanmuutoksia, jotka kuormittavat pelaajia paljon ja valmistavat näin hyvin kasvaviin vaatimuksiin.”

”Toisessa harjoituksessa taas tulisi olla harjoitteita isolla alueella, jossa pelaajat juoksevat kovalla teholla pidempiä matkoja. Mahdollisissa aamuharjoituksissa tulisi panostaa enemmän yksilön teknistaktiseen harjoitteluun sekä voimaharjoitteluun. Näin saadaan rakennettua todella hyvä viikko.”

 

Miten pelaajat palautuvat? – ”Pienten lasten valmentajien ei tarvitse olla huolissaan”

Pelaajan optimaaliseen suorituskykyyn vaikuttaa luonnollisesti pelaajan kyky palautua rasituksesta. Ruuskasen mukaan aiheen tärkeys vaihtelee ikäluokasta riippuen.

”Pienen kentän joukkueiden valmentajien ei tarvitse olla huolissaan lasten palautumisesta. Nuoruusvaiheessa, mitä lähemmäs mennään aikuistasoa, esimerkiksi turnausten määrää kannattaa miettiä tarkkaan. Koko viikonlopun kestävissä turnauksissa voi tulla sellainen kuormitus, joka näkyy myöhemmin mahdollisina ongelmina. Tämä on haaste etenkin pituuskasvun huippuvaiheessa.”

Ruuskanen arvioi, että eri toimenpiteiden vaikutuksesta palautumisen edistymiseen on hyvin erilaista näyttöä.

”Ison kentän joukkueiden osalta alueiden koon, harjoitteiden pelaajamäärän, pelien keston sekä palautuksien vaihtelu viikkorytmin sisällä on hyvä tapa säädellä kuormitusta ja vaikuttaa näin palautumiseen. Mitä vanhemmaksi mennään, sitä enemmän tähän kannattaa kiinnittää huomiota.”

Kaikkea vastuuta ei pidä kuitenkaan asettaa valmentajien harteille. Ruuskasen mukaan myös pelaajan omalla toiminnalla on suuri merkitys suorituskyvyn ja terveenä pysymisen kannalta.

”Pelaaja voi aloittaa ammattilaisen ohjeiden mukaisen kevyillä vastuksilla tehtävän voimaharjoittelun jo PHV:n aikana. Pituuskasvun huippuvaiheen jälkeen korostuu tehontuoton kehittämiseen tähtäävä nopeus- ja maksimivoimaharjoittelu.”

Ruuskasen mukaan esimerkiksi Palloliiton YouTubeen kokoamiin liikepankkeihin kannattaa tutustua. Hän toteaa, että pelaajat voivat lyhyen opastuksen jälkeen suorittaa liikkeitä myös itsenäisesti.

blogiin

Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntijan Joni Ruuskasen mukaan selkeä viikkorytmi olisi tärkeä huippupelaajakasvatuksessa.

Valoa tunnelin päässä? –”Fysiikkavalmennuksen taso on nousemaan päin”

Ruuskanen on nähnyt viime vuosina läheltä suomalaisen fysiikkavalmennuksen kehityssuuntia. Monet seurat ovat palkanneet oman fyysisen valmennuksen asiantuntijan, joka työskentelee päivittäin joukkueiden arjessa.

”Fysiikkavalmennuksen taso on ollut Suomessa nousemaan päin. Lajin pariin on tullut henkilöitä, jotka ovat selvästi keskittyneet nimenomaan jalkapallofysiikan valmentamiseen.”

”Fysiikkavalmennus on kehittynyt siihen suuntaan, että se on myös suorituskyvyn parantamista, joka voidaan integroida osaksi lajiharjoittelua”, Ruuskanen toteaa.

Kun fysiikkavalmentajilla on ymmärrys lajispesifisistä vaatimuksista, vuoropuhelu lajivalmentajien kanssa on usein paremmalla tasolla. Kommunikointi on selkeämpää ja väärinymmärryksiä syntyy todennäköisesti vähemmän.

Suorituskyvystä ja palautumisesta puhuttaessa ei sovi unohtaa ravinnon ja unen merkitystä. Keskustelu näistä teemoista on lisääntynyt myös Suomessa.

”Vaikka puhumme vammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta tietyistä liikkeistä, kokonaisuus on kuitenkin se, mikä ratkaisee. Jos pelaaja nukkuu säännöllisesti alle kahdeksan tuntia vuorokaudessa, loukkaantumisriski kasvaa selvästi”, Ruuskanen kertoo.

”Valmentaja voi tietysti vaikuttaa tähän opastamalla ja neuvomalla, mutta kaikkea ei pidä sysätä valmentajien vastuulle. Valmentajien niskaan kaadetaan todella paljon eri vaatimuksia. Tiedän, että monet valmentajat yrittävät tehdä kaikkensa pelaajien eteen.”

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

 

 

 

 

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s