Mielipide

Kommentti: Herätys, jalkapalloseurat – Olette työnantajia!

Koeaika on pidempi kuin laissa mainittu enimmäiskesto.

Työsuhteen määräaikaisuuden perustetta ei ole ilmoitettu työntekijälle.

Sopimuksessa todetaan, että työsuhteen voi purkaa myös kevyemmällä syyllä kuin työsopimuslain vaatimalla perusteella.

Työntekijän irtisanomisaika on pidempi kuin työnantajan.

Kaikki yllämainitut esimerkit ovat todellisia. Olen lukenut vuosien saatossa useiden suomalaisten jalkapalloseurojen työsopimuspohjia ja -malleja. Sopimuksissa on ollut hyvin usein lainvastaisia ehtoja.

Monella valmentajalla ei ole – ymmärrettävistä syistä – kykyä tunnistaa eteensä saaman sopimusehdotuksen ongelmakohtia. Vain harvalla valmentajalla on mahdollisuus hyödyntää sopimuksen läpikäynnissä asiantuntija-apua.

Jos saisin luettavakseni 20 sattumanvaraisesti valittua valmentajan ja jalkapalloseuran välistä työsopimusta, arvelen, että yli puolet sopimuksista ei kestäisi juristin kriittistä tarkastelua.

Asetelma on monella tavalla kinkkinen. Näin on varsinkin siinä käytännössä yleisessä tilanteessa, että valmentaja havahtuu lainvastaiseen ehtoon vasta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Toisinaan olen törmännyt myös tilanteisiin, joissa työnantajaseura on muuttanut työsuhteen olennaisia ehtoja yksipuolisesti.

Korkea oikeudenkäyntikuluriski aiheuttaa sen, että moni valmentaja ei uskalla, eikä heidän ole välttämättä järkevääkään, viedä mahdollista sopimusriitaa yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuinprosessi aiheuttaa kuluriskin lisäksi myös henkistä taakkaa.

Sovinnolliset neuvottelut puolestaan eivät tuota tulosta, kun työnantajaseuralla ei ole todellista painetta tai intressiä muuttaa työsuhteen ehtoja lainmukaisiksi.

Oikeuksiensa perään kyselevä valmentaja voi myös saada helposti hankalan tyypin maineen, mikä taas vaikuttaa usein rekrytointiprosessiin ja myöhemmin valmentajan asemaan työyhteisössä. Valmentaja saattaa leimautua, ja maine voi pahimmillaan levitä myös muihin seuroihin.

Kaiken yllä esitetyn valossa ei siis ole mitenkään yllättävää, että valmentaja ”tyytyy kohtaloonsa”, eikä ryhdy jatkotoimenpiteisiin – vaikka syytä olisi. Epäluottamuksen siemen on kuitenkin kylvetty.

Suomalaisista jalkapalloseuroista puuttuu usein sekä halu että asiantuntemus huolehtia työsuhteisiin liittyvistä kysymyksistä lainmukaisesti. Ongelma ei kosketa tietenkään kaikkia seuroja, mutta vuosien kokemuksen perusteella uskallan väittää, että ilmiössä ei suinkaan ole kyse yksittäisistä poikkeuksista.

Työntekijä on lähes aina alisteisessa asemassa työnantajaansa nähden. Tällainen tilanne on myös juniorijalkapallossa. Alisteisesta asemasta seuraa, että työntekijä saattaa sitoutua neuvotteluvaiheessa hyvin ongelmallisiin ehtoihin. Esimerkiksi nuorella valmentajalla, joka tekee ensimmäistä kertaa sopimusta työnantajaseuran kanssa, ei ole uskallusta puuttua lainvastaisiin ehtoihin – jos sellaista edes huomaa. Vaarana on, että seura valitsee jonkun toisen.

Toimiva työsuhde seuran ja valmentajan välillä perustuu luottamukseen. Yksi osa tätä luottamusta on se, että valmentajan ja seuran oikeuksia ja velvollisuuksia määrittävä työsopimus ei sisällä lainvastaisia ehtoja. Jos perusta ei ole kunnossa, myöhempi yhteistyö voi olla vaikeaa.

Argumentit, kuten ”me olemme aina tehneet näin” tai ”tämä on vain jalkapalloa”, eivät ole kestäviä tilanteessa, jossa työsopimuksen ehdot ovat ristiriidassa lain pakottavien säännösten kanssa.

Ymmärtävätkö seurat roolinsa työnantajina?

***

Jalkapallo on Suomen harrastetuin laji. Seurat ovat työnantajia sadoille valmentajille ja muille toimijoille. Tähän asemaan liittyy vastuu. Seurat vaikuttavat omalla toiminnallaan merkittävästi siihen, millaisena ammattina juniorivalmentajan tehtävä näyttäytyy.

Onko kyse sellaisesta ammattikunnasta, jonka piirissä työsuhteen ehdoista voidaan sopia ”vähän sinne päin”? Vai suhtaudutaanko työsopimukseen sellaisella vakavuudella, että se laaditaan asiantuntevasti ja selkeästi?

Sisällöllisesti pätevä työsopimus, joka sisältää keskeiset vähimmäisehdot (esimerkiksi työtehtävät, työaika ja työsuhteen laatu), turvaa myös työnantajan asemaa. Mitä huolellisemmin sopimus on laadittu, sitä vähemmän se herättää epäselvyyksiä työsuhteen aikana ja sitä paremmin sopimus ennaltaehkäisee mahdollisia riitoja. Osapuolet voivat luottaa toisiinsa.

On todennäköistä, että erilaiset vastuullisuuteen liittyvät kysymykset läpäisevät 2020-luvulla voimakkaasti myös juniorijalkapallokentän. Sellaiset seikat, kuten hyvä työnantajamielikuva, laadukas rekrytointiprosessi ja työntekijöiden työhyvinvointi, voivat nousta suureen rooliin. Varsinkin kokeneemmat ammattivalmentajat vertailevat eri seuroja ja vaihtavat ajatuksia keskenään. Seuran huono maine voi kiiriä kauas.

Juniorijalkapallossa menestyvät tulevaisuudessa sellaiset seurat, joissa valmentajat voivat hyvin ja joissa luottamuksen ilmapiiri näkyy muuallakin kuin seuran nettisivujen iskulauseissa.

Suomalaisten junioriseurojen hallituksissa ja johtokunnissa istuu monesti korkeassa asemassa ja vastuullisissa työtehtävissä toimivia henkilöitä. Kuinka hyvin nämä päättäjät tietävät, millaisia työsopimuksia heidän seurassaan tehdään? Hyväksyisivätkö he esimiehinä lainvastaisia ehtoja omissa siviilitehtävissään?

***

Kokemukseni mukaan tietoisuuden puute on suurin syy siihen, että jalkapalloseuran ja valmentajan välinen työsopimus sisältää lainvastaisia ehtoja. Seura ei tunne työsopimuslain sisältöä riittävän hyvin, eikä valmentaja ole perillä oikeuksistaan. Välillä tietoisuuden puutetta suurempi ongelma on puhdas laiskuus tai opportunistiset pyrkimykset.

Ne seurat, joissa työsopimusasiat hoidetaan puolivillaisesti, ovat usein yhteisöjä, joissa myös valmentajien kouluttaminen ja muu ammatillisen osaamisen kehittäminen on retuperällä. Kouluttaminen ei tietystikään koske vain ammattivalmentajia, vaan se on ratkaisevan tärkeää myös vapaaehtoisten ja oman toimensa ohella toimivien henkilöiden kohdalla.

Muiden valmentajien kanssa keskustellessani minulla tulee usein sellainen tunne, että suomalaisille junioriseuroille riittää se, että homma ainoastaan pyörii. Laadun, kehittymisen ja osaamisen sijasta huomio on status quon säilyttämisessä tai ”tulipalojen sammuttamisessa”.

Milloin suomalaisessa juniorijalkapallossa ymmärretään aidosti, että ihmiset ovat seuran tärkein voimavara?

Joka kerta, kun olen kuullut seuratoimijan voivottelevan rekrytoinnin vaikeutta, olen kysynyt vastakysymyksen: Miten koulutatte ja kehitätte nykyisiä työntekijöitä?

Välittyykö ulkopuoliselle kuva, että seurassa on aidosti mahdollisuus kasvaa jalkapallo-osaajana? Tunnetaanko yhteisö siitä, että se on valmentajille hyvä paikka toimia?

***

Suomalainen jalkapallo elää juuri nyt hienoja aikoja. Menestys ei saa kuitenkaan sokaista. Pahin pelkoni on, että kirkkaiden valojen loistaessa unohdamme sen, missä suomalaisen jalkapallon kehitys todella tapahtuu – siis seuratasolla.

Pelaajat kehittyvät, kun valmentajat kehittyvät. Valmentajat kehittyvät, kun seura kehittyy. Seura kehittyy, kun seurassa toimivat ihmiset voivat hyvin ja antavat panoksensa tärkeäksi kokemalleen yhteisölle.

Se, kuinka tämä vuorovaikutussuhde toimii, riippuu hyvin paljon siitä, hallitseeko yhteisön toimintaa luottamus vai epäluottamus.

Luottamukseen perustuvassa jalkapalloseurassa sopimukset tehdään lainmukaisesti, työntekijät tietävät, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on, ja työnantaja on kiinnostunut siitä, miten valmentajien ammattitaitoa voidaan kehittää.

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Mielipide

1 reply »

  1. Mielenkiintoisia havaintoja.
    Luulen, että taustalta löytyy laajempaa työelämätaitojen puutetta.
    Meillä on paljon erittäin osaavia ja taitavia johtajia. Mutta he eivät tiedä juuri mitään työelämää määrittävistä laeista ja sopimuksista.
    Meillä on paljoin erittäin osaavia ja taitavia työntekijöitä. Mutta he eivät tiedä juuri mitään työelämää määrittävistä laeista ja sopimuksista.
    Kun nämä kaksi osapuolta laitetaan tekemään työsopimuksia, niin lopputulos ei yllätä.
    Ehkä työvalmiuksia antavissa koulutuksissa, molemmin puolin, on kokonaan unohdettu tämä melko tarkkaan määritetty ja säädetty osa-alue?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s