Jalkapallokulttuuri

Lähellä suurta unelmaa – 30 harvinaisempaa tarinaa Huuhkajat-joukkueesta

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, Huuhkajat, voi varmistaa seuraavassa ottelussa historiallisen arvokisapaikan.

Mikäli Liechtenstein kaatuu Töölön jalkapallostadionilla perjantaina 15.11., Suomi saavuttaa kauan kaivatun EM-kisapaikan myös miesten puolella. Sukupolvien unelma on lähempänä kuin koskaan.

Tästä tekstistä löydät 30 harvinaisempaa tai ainakin harvemmin kuultua tarinaa maajoukkueen pelaajista ja valmentajista. Joukkueesta, joka on lähellä tehdä historiaa.

***

1. Villi tunnelma ”sisäoppilaitoksessa”

Palloliitto käynnisti vuonna 2006 kokeilun, jossa poikien U17-maajoukkue majoittui ennen syksyn karsintoja yli kuukaudeksi Eerikkilään ja pelaajat opiskelivat harjoittelun ohessa Forssan lukiossa. Kustannuksista vastasi liitto. Kokeilu kesti kuitenkin vain kaksi vuotta. Mukana olivat 1990- ja 1991-syntyneiden ikäluokat. Huuhkajat-pelaajista ”sisäoppilaitoksessa” opiskelivat muun muassa Teemu Pukki ja Rasmus Schüller. Schüller on kertonut myöhemmin toimittaja Juha Kanervalle (Teemu Pukki – Koko tarina, 2019), että ”homma meni vähän villiksi, koska olimme liian tiiviisti yhdessä”.

 

2. Lukiopojan vaativa tehtävä

Pornaislaisen Halkian Alkun kasvatti Paulus Arajuuri debytoi Suomi-paidassa vasta U19-maajoukkueessa vuonna 2007. Maajoukkuepelaajien kanssa samalla kentällä Arajuuri esiintyi kuitenkin jo kaksi vuotta aikaisemmin. Karsintaotteluihin Romaniaa ja Tshekkiä vastaan valmistautunut A-maajoukkue kohtasi lokakuussa 2005 Leppävaarassa harjoituspelissä kakkosdivarin FC Espoon, jossa myös 17-vuotias Arajuuri pelasi. Helsingin Sanomien urheilusivuja koristi otsikko: ”Lukiopoika Arajuuri yritti pysäyttää maajoukkueen”. ”Olihan se hieno kokemus nähdä kaverit livenä”, nuori puolustaja kommentoi lehdelle. A-maajoukkue voitti 3-0. Lukiopoika Arajuuren Huuhkajat-debyytti tapahtui neljä ja puoli vuotta myöhemmin, tammikuussa 2010.

 

3. Lyhytsanainen voittaja

Sipoolaisen IF Sibbo-Vargarnan Joona Toivio valittiin vuoden 1997 Helsinki Cupissa alle 10-vuotiaiden sarjan parhaaksi pelaajaksi. Jokaisen sarjan parhaat pelaajat saivat palkinnoksi Englannin matkan. Vanhemmissa ikäluokissa palkinnon saivat muun muassa Sebastian Sorsa ja Dennis Antamo, josta tuli myöhemmin pääsarjatuomari. Helsingin Sanomien haastattelussa 9-vuotias Toivio oli lyhytsanainen. Kun pojalta kysyttiin tuntemuksia parhaan pelaajan palkinnosta, vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”En mä yllättyny.”

 

4. Mestaruutta juhlittiin lasten kuohuviinillä

Lukas Hradeckyn jalkapalloharrastus alkoi Turun Nappulaliigassa. Maalivahti pelasi aluksi Runosmäen aluejoukkueessa. Yksi valmentajista oli Joni Kaukon isä Kai Kauko. Kun Hradeckylta kysyttiin vuosia myöhemmin TuNL:n haastattelussa mukavimpia muistoja lapsuusvuosilta, esiin nousi kolme alueliigan voittoa. Lisäksi maalivahti muisteli erikseen, kuinka kolmannen mestaruuden jälkeen juhlittiin lasten kuohuviinillä.

 

5. Ei vain jalkapalloa, vaan myös jääkiekkoa

Simpeleen Urheilijat, SiU, on noin kolmen tuhannen asukkaan Rautjärven kunnan ylpeys. Maalivahti Jesse Joronen debytoi SiU:n edustusjoukkueen maalilla jo 13-vuotiaana. Jalkapallon lisäksi Joronen pelasi myös jääkiekkoa. Jäällä hyökkääjänä viilettänyt Joronen valittiin 13-vuotiaana jääkiekon perinteiselle ”Tulevaisuuden tähdet” -koulutusleirille Kuortaneelle. Myös Joel Pohjanpalo pelasi jääkiekkoa HIFK:ssa 13-vuotiaaksi asti. Teemu Pukin on puolestaan kerrottu harrastaneen lapsena vain jalkapalloa.

20181118_Unkari-Suomi_030

Jesse Joronen marraskuussa 2018. Kuva: Jussi Eskola.

6Palkintokaappi täynnä taitokisamitaleja

Joni Kauko kunnostautui juniorina valtakunnallisissa taitokilpailuissa. TuNL:ssa lajin aloittanut ja TPS:ää 15-vuotiaaksi asti edustanut Kauko voitti SM-kilpailut 1990-syntyneiden ikäluokassa peräti neljä kertaa (2000, 2002, 2003 ja 2005). Vuonna 2002 Kaukon kanssa palkintopallilla olivat FC Hongan Tapio Heikkilä ja KuPS:n Petteri Pennanen. Vuonna 2001 Kauko oli kolmas. Samana vuonna vanhemmissa ikäluokissa mitalisijoille ylsivät myös Tim Sparv (Norrvalla FF) ja Joona Toivio (HJK). Eri-ikäisten Huuhkajat-pelaajien tiet ovat kohdanneet siis jo juniorivuosina.

 

7. Telakan levyseppien seura

Keskikenttäpelaaja Glen Kamara aloitti jalkapallon pienessä espoolaisessa Olarin Tarmossa. Seura sai alkunsa vuonna 1977, kun Pirkkolan urheilupuistossa jalkapalloa pelannut Helsingin telakan levyseppien porukka päätti perustaa yhdistyksen harrastustaan varten. Alkujaan seuran nimi oli Jaakkiman Pallo-77, sillä perustamiskokous pidettiin Jaakkimantiellä Espoossa. Jalkapallon junioritoiminta käynnistyi vuonna 1985. Kamara pelasi juniorivuosinaan Suomessa Olarin Tarmon lisäksi Espoon Palloseurassa ennen muuttoaan Englantiin.

20190608_Suomi-Bosnia-H_056

Glen Kamara kesäkuussa 2019. Kuva: Jussi Eskola.

8. Porvoon juniorit juhlivat 

Perinteinen Helsinki Cup -turnaus on ollut varsinkin nuoremmissa ikäluokissa usein HJK:n, FC Hongan ja KäPan juhlaa. Vuonna 2007 Töölön futisstadionilla todistettiin kuitenkin porvoolaisen FC Futuran juhlaa. Joukkue voitti 11-vuotiaiden finaalissa HJK:n 4-1. Futuran maalintekijöinä olivat tutut nimet: Fredrik Lassas, Richard Jensen – ja vuoden muita nuorempi Fredrik Jensen. ”Pikku” Jensen on jatkanut maalien tekemistä myös Huuhkajissa. ”Joka päivä 5-10 tuntia”, vastasi kapteeni Lassas finaalin jälkeen, kun Ylen toimittaja kysyi, kuinka paljon pojat harjoittelevat kesäisin. 12 vuotta myöhemmin Jensen voi juhlia samalla stadionilla Huuhkajien arvokisapaikkaa.

 

9. Tuhansia kilometrejä auton kyydissä

Monet maajoukkuepelaajat ovat korostaneet vanhempiensa merkitystä uransa aikana. Huuhkajat-kapteeni Tim Sparv harjoitteli nuorena usein Pietarsaaressa FF Jaron kanssa, vaikka asui itse 75 kilometrin päässä Vöyrillä. Sparv on muistellut, kuinka isä Tor Sparv kuljetti aina poikaansa Pietarsaareen ja takaisin. ”Olemme viettäneet yhdessä uskomattoman paljon aikaa halleissa ja tiellä”, Sparv on muistellut Jalkapalloblogin haastattelussa. Myöhemmin Tor Sparv on toiminut muun muassa Liverpoolin pelaajatarkkailijana Suomessa. Isä Sparv vaikutti esimerkiksi siihen, että toinen Huuhkajat-pelaaja Simon Skrabb pääsi 12-vuotiaana harjoitusleirille Liverpooliin.

Tim Sparv. A-maajoukkueen harjoitukset. Helsinki 4.9.2018. Photo: Jussi Eskola

Tim Sparv syyskuussa 2018. Kuva: Jussi Eskola.

10. Taituri Thaimaassa

Joel Pohjanpalo lomaili lapsena usein perheensä kanssa Thaimaassa. Nuoren pelaajan kyvyt huomattiin myös kaukana Aasiassa. Isä Risto Pohjanpalo on kertonut Ylelle, kuinka perhe sai hotellin henkilökunnalta erityiskohtelua ja tavallista parempaa palvelua, kun ”Jolle” esitteli kikkojaan hotellin työntekijöille ja muille vieraille.

 

11. Edellytyksiä on, arvioi maajoukkuevalmentaja

Teemu Pukki valittiin marraskuussa 2006 vuoden poikapelaajaksi. Valintaperusteluissa U17-maajoukkueen silloinen valmentaja Timo Liekoski kehui suojattiaan, mutta ei vielä maalannut tähtiä taivaalle: ”Pukki on taitava, nopea ja hyvin liikkuva pelaaja, jolla on edellytykset kehittyä hyväksi jalkapalloilijaksi.” Vuosien saatossa edellytykset ovat muuttuneet konkretiaksi.

 

12. Erilainen polku maajoukkueeseen

Puolustaja Albin Granlund on ainakin yhdessä asiassa harvinainen poikkeus. Granlund ei pelannut yhtä ainoaa poikien tai nuorten maaottelua, ja A-maajoukkuedebyyttikin tapahtui vasta 27-vuotiaana. Samaan aikaan (vuonna 2006), kun esimerkiksi Teemu Pukki debytoi Veikkausliigassa ja Joona Toivio neuvotteli siirrosta Hollannin AZ Alkmaarin organisaatioon, Granlund pelasi Pargas IF:n reservijoukkueessa 4. divisioonassa. Pelaajan kummiyritys oli paikallinen perheyritys Oy HL-Metal Ab, joka valmistaa muun muassa teräsrakenteita.

 

13. ”Keho” Keravalta

Jukka Raitala pelasi lähes koko juniori-ikänsä Keravalla KP-75:n riveissä. Keravalaisseurassa lempinimen ”Keho” saanut Raitala pelasi samaan aikaan useammassa ikäluokassa. B-junioreiden taustoissa toiminut Paavo Mattila kuvasi blogissaan kaksi vuotta muita nuorempaa Raitalaa varsin ylistävään sävyyn: ”Aina kun (Raitala) kerkesi pelaamaan, niin tuli ja oli täysin omaa luokkaansa kentällä.” Puolustaja siirtyi KP-75:stä HJK:hon 16-vuotiaana. Raitalan vanhat KP-75 -joukkuekaverit reissaavat yhä säännöllisesti katsomaan seuran tunnetuimman kasvatin pelejä. Viimeksi ”delegaatio” vieraili Montrealissa lokakuussa 2018. Ottelun jälkeen Raitala lahjoitti pelipaitansa vietäväksi KP-75:n toimistolle.

 

14. Kuudessa joukkueessa yhden kauden aikana

Harva pelaaja ehtii pelaamaan kauden aikana kuudessa eri joukkueessa. Jere Urosen kohdalla tämä tapahtui kaudella 2011. Kauden alussa Uronen pelasi vielä TPS:n A-junioreissa, kunnes nousi nopeasti Kakkosessa pelanneen reservijoukkue ÅIFK:n ryhmään. Veikkausliiga-debyytti TPS:n paidassa tapahtui puolestaan kesäkuussa 2011. Kun mukaan lisätään vielä maaottelut U18-, U19- ja U21-ryhmissä, vuosi oli varsin vauhdikas turkulaisnuorelle. ”Tässä vaiheessa takki alkaa olla jo vähän tyhjä, mutta takana oleva hieno kausi piristää mukavasti”, Uronen kommentoi Pallopiiri-lehdelle loppuvuodesta 2011. Seuraavana vuonna puolustaja siirtyi ruotsalaiseen Helsingborgs IF:ään.

 

15. Kai Pahlman -muistoja, osa 1

Vuoden 2012 Kai Pahlman -lopputurnauksen finaalissa kohtasivat HJK ja KäPa. 1997-syntyneiden joukkueiden valmentajina toimivat Toni Koskela (HJK) ja Simo Valakari (KäPa). Joukkueissa oli myös kaksi tulevaa Huuhkajat-pelaajaa, KäPan Leo Väisänen ja Klubin Fredrik Jensen. Käpyläläiset veivät himoitun mestaruuden Mikkelin urheilupuistossa. Seitsemän vuotta myöhemmin samat seurat kohtasivat samassa paikassa uudestaan: mestari vaihtui ja HJK voitti 15-vuotiaiden SM-tittelin. Aika näyttää, nouseeko myös 2004-syntyneistä tulevia Huuhkajat-pelaajia.

 

16. Maalivahtivalmennuksen merkitys

Lukas Hradecky aloitti maalivahtina pelaamisen 9-vuotiaana. Varsinainen maalivahtivalmennus alkoi 12-vuotiaana, kun Hradecky siirtyi TuNL:sta TPS:ään. Myöhemmin Hradecky on korostanut juniorivuosina tapahtuneen säännöllisen maalivahtivalmennuksen merkitystä (lähde: Juuso Kevarin AMK-tutkimus). Hradecky sai TPS:ssä maalivahtivalmennusta kahdesti viikossa ja määrä kasvoi myöhemmissä ikävaiheissa. Suunnanmuutosten kehittämisessä Hradecky nosti esiin sulkapallon pelaamiseen merkityksen.

 

17. Pitkä tie

Ensimmäisistä juniorimaajoukkuetapahtumista on erittäin pitkä matka Huuhkajat-paitaan. Eerikkilässä järjestettiin kymmenen vuotta sitten 1994-syntyneiden maajoukkueeseen ehdolla olevien pelaajien leiri. Mukana leirillä oli 50 ikäluokan parasta pelaajaa. Kymmenen vuotta myöhemmin Huuhkajien ryhmään ovat tuosta ehdokaskatraasta murtautuneet ainoastaan Joel Pohjanpalo ja Jere Uronen. U15-maajoukkueen valmennusryhmään kuului juuri valmentamisen aloittanut Antti Niemi. Tällä hetkellä Niemi toimii Huuhkajien maalivahtivalmentajana.

 

18. Yhdentoista vuoden tauko

Kemissä jalkapallo-oppinsa saanut maalivahti Anssi Jaakkola siirtyi vuonna 2007 italialaisen AC Sienan riveihin. Serie A:ssa Jaakkola pääsi pelaamaan ainoastaan 20 minuuttia, kun hänet vaihdettiin kentälle toukokuussa 2008 Palermoa vastaan. Palermon nuori hyökkääjä Edison Cavani ei osunut pelissä. Seuraavaa suomalaisvahtia Serie A:ssa piti odottaa yli 11 vuotta ennen kuin Huuhkajat-kollega Jesse Joronen debytoi Brescian riveissä.

 

19. Tulevia pääsarjavalmentajia kentällä

Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva valmensi vuonna 2003 Ykkösessä pelannutta FC Viikinkejä. Kausi oli Kanervan ensimmäinen päävalmentajana. Heinäkuussa vuosaarelaiset kohtasivat Suomen Cupin neljännesvälierissä hallitsevan Suomen mestarin HJK:n. Ottelu päättyi Veikkausliiga-joukkueen voittoon tennislukemin 6-3. Kentällä (ja sen laidalla) nähtiin useita tulevia pääsarjavalmentajia (suluissa seura vuonna 2019). FC Viikinkien Jani Honkavaara (KuPS) teki maalin. HJK:lta osuivat puolestaan muun muassa Alexei Eremenko Sr. (SJK) Christian Sund (VPS) ja Toni Kallio (Ilves). Klubin valmentajana toimi Keith Armstrong (KuPS).

 

20. Mestaruus myös lippupallossa

Robin Lod oli voittamassa 14-vuotiaana lippupallon (amerikkalaisen jalkapallon kevyt versio) Suomen mestaruutta. Pohjois-Haagan yhteiskoulun joukkue pääsi samalla kahdeksan joukkueen EM-kisoihin Saksan Frankfurtiin. Lodin kanssa samassa koulun joukkueessa oli myös esimerkiksi jääkiekon SM-liigassa Suomen mestaruuden myöhemmin voittanut puolustaja Otso Rantakari. Yläasteikäisiä poikia valmensi kaksi vuotta vanhempi Antto Nikkarinen, tuleva korisammattilainen.

 

21. Eri maa, eri sarja, eri aika mutta sama hyökkääjä ja maalivahti 

Teemu Pukki siirtyi 17-vuotiaana espanjalaisen Sevillan organisaatioon. Debyyttinsä Sevillan kakkosjoukkueessa Pukki teki Real Sociedadia vastaan lokakuussa 2008. Hyökkääjä onnistui tekemään heti avausottelussaan maalin Sociedadin maalivahti Claudio Bravon taakse. 11 vuotta myöhemmin chileläismaalivahti sai todistaa vierasjoukkueen vaihtopenkiltä, kun Pukin Norwich kaatoi kotonaan sensaatiomaisesti Manchester Cityn 3-2. Suomalainen iski jälleen voittomaalin, aivan kuten vuosikymmen aikaisemmin Espanjassa.

 

22. Valkeakoski, Nappulaliiga – ja Arsenal

Juha Pirinen aloitti jalkapallon Valkeakosken Nappulaliigassa. Nappulaliiga oli perustettu junioripelaajia varten vuonna 1960. VaNL järjesti 12 joukkueen sarjan. Joukkueen nimet muodostettiin silloisen pääsarjan joukkueiden mukaan, tosin HIFK ei antanut lupaa nimensä käyttöön. Yhdestä joukkueesta tulikin Arsenal englantilaisen esikuvansa mukaisesti. Nappulaliigasta Huuhkajat-puolustaja Pirinen jatkoi Valkeakosken Hakaan.

 

23. Kolme tulevaa ammattilaispelaajaa nappulajoukkueessa

On perin harvinaista, että pienehköstä 8-vuotiaiden kaupunginosajoukkueesta kasvaa myöhemmin peräti kolme ammattilaisjalkapalloilijaa. PK-35:n 1994-syntyneiden City-joukkue muodostui Helsingin Ruoholahden alueen pelaajista, vaikka seuran pääaluetta on Pukinmäki ja Pihlajamäki. Ryhmä voitti vuonna 2002 Helsinki Cupin 8-vuotiaiden loppuottelun. Olympiastadionin nurmella kirmasi tuleva maajoukkuepelaaja Joel Pohjanpalo. Lisäksi PK-35:n riveissä pelasi kaksi tulevaa Veikkausliiga-pelaajaa, Matti Klinga ja Youness Rahimi. 7-vuotiaan Pohjanpalon kommentit ikuistettiin voitokkaan pelin jälkeen Helsingin Sanomiin: ”Pelailen sen takia, kun kesällä ei ole muutakaan tekemistä.”

20191015_Suomi-Armenia_027

Huuhkajat juhlimassa Armenia-voittoa lokakuussa 2019. Kuva: Jussi Eskola.

24. Kai Pahlman -muistoja, osa 2

Myös vuoden 2013 Kai Pahlman -turnauksen finaalissa nähtiin tulevia Huuhkajat-pelaajia. Lassi Lappalainen edusti HJK:ta ja Benjamin Källman FC Honkaa. Lisäksi 1998-syntyneiden välisessä ottelussa kentällä olivat muun muassa Mikael Soisalo, Aapo Halme, Lucas Lingman sekä Hugo Keto. Varsin todennäköistä on, että nelikoista löytyy myös tulevia A-maajoukkuepelaajia. HJK voitti loppuottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Tasainen finaali on yhä katsottavissa YouTubesta.

 

25. Yleensä rauhallinen ”Gene” suuttuu

Fysioterapeutti Jari-Pekka ”Gene” Keurulainen on kuulunut A-maajoukkueen valmennusryhmään jo pitkään. Vuonna 1993 Keurulainen valmensi toista kauttaan HJK:n Veikkausliiga-joukkuetta. Klubin maalivahtina oli puolestaan Huuhkajien nykyinen maalivahtivalmentaja Antti Niemi. Normaalisti hillitty päävalmentaja ei ollut täysin tyytyväinen joukkueensa esitykseen liigaottelussa TPV:tä vastaan. Myös maalivahti Niemi sai osansa kritiikistä. ”Maalivahti Antti Niemi pelasi kauden heikoimman ottelunsa. Sitä en myöskään voi ymmärtää, miten Jari Vanhala voi saada pallon ohi maalin parin metrin päästä”, Gene avautui Helsingin Sanomissa 15.7.1993.

 

26. Suomi-paitaan vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä – tai myöhemmin

Maajoukkueeseen voi ponnistaa myös myöhemmällä iällä. Paras esimerkki tästä on jo mainittu puolustaja Albin Granlund. Myös muita esimerkkejä löytyy. Huuhkajat-ryhmässä on useita sellaisia pelaajia, jotka eivät olleet maajoukkueessa lainkaan mukana U15-U17-vaiheessa. Esimerkiksi Anssi Jaakkola, Paulus Arajuuri, Robin Lod, Pyry Soiri, Jasse Tuominen ja Rasmus Karjalainen pelasivat ensimmäiset maaottelunsa vasta U18-vaiheessa tai jopa sitä myöhemmin.

 

27. Kaikki alkoi Sipoosta

Toppari Joona Toivio ei ole unohtanut juuriaan, vaikka hän siirtyi ensimmäisestä seurastaan Sibbo-Vargarnasta HJK:hon jo 10-vuotiaana. Toivio on jakanut jo monen vuoden ajan yhdessä isänsä Erkki Toivion kanssa vuosittaisen kiertopalkinnon sipoolaisseuran junioripelaajille. Ensimmäisen kerran vuoden lupaava pelaaja -palkinto jaettiin vuonna 2007. Toivio on myös vieraillut kasvattajaseuransa kauden päättäjäisissä säännöllisesti. Huuhkajat-pelaaja oli päättänyt jo nuorena haluavansa perustaa myöhemmin vuosittain jaettavan kiertopalkinnon, mikäli pääsee ammattilaiseksi. Haave toteutui ja Joona Toivio -palkinto perustettiin.

 

28. Mikä ihmeen AC Täysosuma?

Huuhkajien valmennusryhmään kuuluva Kari Martonen aloitti valmennusuransa vuonna 1999 apuvalmentajana AC Täysosuma -nimisessä seurassa, jonka edustusjoukkue pelasi kakkosdivisioonassa. Erikoiselta kuulostava nimi oli peräisin pääsponsorina toimineelta vedonlyöntiyhtiöltä. Täysosuman taival loppui kuitenkin jo seuraavana syksynä, ja seura luopui futsalin ja jalkapallon sarjapaikoistaan. Juniorijoukkueet puolestaan yhdistyivät Hämeenlinnan Pallokerhon, Pallo-Kärppien ja Hämeenlinnan Palloilijoiden kanssa. Syntyi uusi seura, Hämeenlinnan Jalkapalloseura (HJS), joka on alueen aktiivinen toimija vielä tänäkin päivänä.

 

29. B-juniorina penkillä, nyt Huuhkajissa

Sauli Väisänen kantoi Suomi-paitaa ensimmäisen kerran vasta U20-maajoukkueessa. Kun Väisänen pelasi 2010-luvun alussa FC Hongan junioreissa ja reservijoukkue Pallohongassa, Huuhkajat-paita oli vielä kaukainen haave. Vielä B-junnuissa hän istui penkillä. Kun espoolaisseurassa järjestettiin junioreille aamuharjoituksia, Väisänen oli kuitenkin aina paikalla. Moni muu pelaaja vetosi usein mitä erilaisimpiin tekosyihin – jopa sellaiset pelaajat, joilla oli poikien maaotteluita takana. Väisänen ei ollut paras, mutta hän oli yksi ahkerimmista. Pitkäjänteinen työ on tuonut myöhemmin palkinnon.

 

30. Salaa harjoittelemaan

Oulussa kasvanut Rasmus Karjalainen harjoitteli, muiden Huuhkajat-pelaajien tavoin, ahkerasti lapsena. Aina harjoittelu ei ollut kuitenkaan helppoa. Oulun Heinäpään hallissa oli kiellettyä harjoitella ilman varattua vuoroa. Vahtimestari piti tarkasti huolta siitä, että kentälle ei livahtanut sinne kuulumattomia pelaajia. Karjalainen pakoili monet kerrat vahtimestaria ja hiipi kentälle salaa, jotta pääsi harjoittelemaan omatoimisesti. Esteet on tehty ylitettäviksi.

Suomi - Armenia. EM-karsinta. Turku. 15.10.2019. Photo: Jussi Eskola

Suuri unelma on lähellä. Kuva: Jussi Eskola.

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Jalkapallokulttuuri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s