Haastattelu

”Joku herkempi olisi tehnyt rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta” – Omin sanoin Juha Valla

Omin sanoin -juttusarjassa suomalaiset juniorivalmentajat ja muut jalkapallotoimijat kertovat ajatuksiaan jalkapallosta sekä työstään lajin parissa. Juttusarjan neljäs osa kertoo Juha Vallasta.

Helsinkiläinen Valla, 57, on toiminut juniorijalkapallon parissa yli 30 vuotta. Kokenut juniorivalmentaja on työskennellyt valmennuspäällikkönä sekä HJK:ssa että Käpylän Pallossa. Viimeisen vuoden ajan Valla on ollut HJK:n U9-U12 -ikäluokkien valmennuspäällikkö akatemia- ja haastejoukkueissa. Aikaisemmin hän on ollut mukana myös Palloliiton lasten valmennuksen kehitystyöryhmissä.

Kiihkeimpinä Kaikki Pelaa -vuosina Valla kuului harvoihin kilpajalkapallon puolustajiin. Pitkän linjan valmentaja on tullut aina tunnetuksi räväköistä kannanotoistaan. Tässä haastattelussa Juha Valla kertoo, mitä kaikkea hän on todistanut suomalaisessa juniorijalkapallossa viimeisten vuosikymmenten aikana.

***

Ensiaskeleet Klubissa – ”Se oli rakkautta ensisilmäyksellä”

”Kasvoin Helsingin Laajasalossa. Faijani oli todella kova urheilufani, mutta hän ei tiennyt jalkapallosta mitään. Kaupunginosassa oli siihen aikaan kaksi seuraa: HJK ja Laajasalon Työväen Reippailijat. Kun kerroin faijalleni, joka oli porvarihenkinen, että haluaisin aloittaa jalkapallon ja mennä Reippailijoihin, hän sanoi suoraan: ”Et mene!”

Aloitin HJK:n kaupunginosajoukkueessa 6-vuotiaana. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Innostuin pallosta ja sen kanssa leikkimisestä. Kasvoin pihapeleissä, monessa leikissä oli pallo mukana.

HJK ei ollut siihen aikaan Suomen ykkösseura. Kaupunginosatoiminta oli vasta kasvamassa. Pelasimme HJK:ssa kaupunginosasarjaa muiden kaupunginosien HJK-joukkueita vastaan. Muiden seurojen joukkueita vastaan emme pelanneet koskaan. Halusin päästä HJK:n edareihin pelaamaan.

Kysyin äidiltäni usein, että missä ne HJK:n tarkkailijat oikein ovat ja odotin hyväksymiskirjettä. Olin 11- tai 12-vuotias, kun sitten pääsin Klubin edustusjoukkueeseen. Äitini kertoi myöhemmin, että kirjeiden lähettäminen ei kuulunut prosessiin, mutta koska olin niin paljon odottanut sellaista, hän pyysi HJK:n edustajaa lähettämään vielä vahvistuskirjeen.

Puberteetti alkoi kohdallani todella myöhään ja olin hyvin pienikokoinen. Olin C-junioreihin asti ’ihan ok’ pelaaja. Hinkkasin sinnikkäästi teknisiä toistoja. Kaksi vuotta nuorempi pikkubroidini Eki (Erkki) pelasi usein minun ikäisteni peleissä. En voinut lapsena sietää sitä. Voin kertoa, että olen ”sukittanut” pelitilanteissa Ekiä aika monta kertaa. Hän oli parempi pelaaja kuin minä ja nousi aikuisena maajoukkueeseen asti. Olin aina ylpeä Ekin pelaamisesta, sillä hän oli ”yleisöystävällinen” pelaaja, taitava ja viihdyttävä.

HJK:n myöhempi menestystarina alkoi juuri 1960-luvulla syntyneistä pelaajista. Monesta on tullut myöhemmin valmentaja. Esimerkiksi Markku Kanerva, Jari Europaeus, Pasi Rautiainen, Sixten Boström ja Pasi Rasimus pelasivat samoihin aikoihin Klubin junioreissa.

Muistan, kuinka Taliin tuli 1970-luvulla kuplahalli. Alustana oli kuoppainen hiekka ja kentän pituus oli hädin tuskin 60 metriä. Ahtaassa hallissa harjoittelivat peräkkäin HJK:n miehet ja juniorit. Nykyään tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että esimerkiksi miesten joukkue harjoitteli sellaisissa olosuhteissa. Silloin ajattelin, että nyt kyllä voitamme maailmanmestaruuden, kun olosuhteet on saatu kuntoon.”

 

Pelaajauran huippuhetki Huopalahden Hurjissa

”Huomasin aika nopeasti, että minusta ei voi tulla hyvää futaria. Pelasin parikymppisenä vielä yhden kauden Huopalahden Hurjissa Kakkosta. Pyrin samoihin aikoihin opiskelemaan Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta en päässyt vielä ensimmäisellä yrityksellä sisään.

Sen ajan Kakkonen oli aika hurjaa touhua. Pahat kielet kertoivat, että pelien lopputuloksista sovittiin Bolliksen pukukopeissa. Jotkut puhuivat, että syksyn sarjapisteet olivat usein myynnissä parin kaljakorin korvauksella. Pidin itseäni taitavana pelaajana, mutta haaveiden ja realiteetin ero oli valtava. Tein yhden maalin Kakkosessa. Se oli pelaajaurani huippuhetki.

Aloitin pian valmentamisen HJK:ssa. Vuosi oli 1982. Joukkueena oli HJK:n 10-vuotiaiden edustusjoukkue, joka oli perustettu syksyllä 1981. Pääsin samoihin aikoihin myös ”valtsikaan” opiskelemaan. Yksi pelaajista, jota valmensin Klubin junnuissa, oli Erkka V. Lehtola. Hänestä on tullut myöhemmin yksi parhaista ystävistäni.

Olin HJK:ssa vastuuvalmentajana ja apuvalmentajana eri ikäluokissa. Valmensin lähes kaikenikäisiä pelaajia. Pidin kerran treenit jopa omana hääpäivänäni. Vedin harjoitukset aamulla ja lähdin sen jälkeen valmistautumaan juhliin. Olen saanut tästä ”kredittiä” myöhemmin.

En valmentanut ammatikseni, vaan opiskelin yliopistolla. Luin aluksi viestintää, mutta vaihdoin nopeasti poliittiseen historiaan. Valmistuin valtiotieteen maisteriksi vuonna 1990. Valmistumisen jälkeen laadin tekstejä freelancer-toimittajana ja työskentelin muun muassa Urheilumuseossa. Suunnittelin myös tohtoriopintoja, mutta väitöskirja ei lopulta valmistunut koskaan. 1990-luvun puolenvälin aikoihin olin HJK:ssa myös valmennuspäällikkönä.

Minulla tuli kolmekymppisenä paha futisburnout. Silloin oli paukut vähissä. Olin valmentanut 10 vuotta ja pitänyt vain pieniä breikkejä. Olen aina ollut on-off -tyyppi. Ajattelin silloin, että voisin jättää jalkapallon kokonaan – ja jätinkin, mutta vain väliaikaisesti. Kävin todella vähän katsomassa pelejä. Olin lähes viisi vuotta pois jalkapallosta. Kirjoitin joskus Futis-Sanomiin, mutta siinä kaikki.”

 

Paluu valmentajaksi – NappulaKlubi syntyy 

”Päädyin takaisin jalkapallon pariin varsin tyypillisellä tavalla. Oma poikani kävi muutaman kerran HJK:n kesäleiritapahtumissa. Petteri Jaatinen toimi silloin Klubin kaupunginosien valmennuspäällikkönä. Hän onnistui jotenkin houkuttelemaan minut takaisin valmennuksen pariin.

En ollut aluksi innoissani, mutta ajattelin, että ”why not”. Tarkoitukseni oli vain jeesata vähän. Huomasin kuitenkin pian, kuinka paljon tykkään jalkapallosta. Aloitin HJK/Munkkiniemen 1996-syntyneiden valmentajana.

Valmensin Munkassa pari vuotta, kunnes siirryin 1996-syntyneiden edarijoukkueeseen, joka oli juuri perustettu. Erkka tuli kakkosvalmentajaksi. Jossain vaiheessa vaihdoimme rooleja päittäin.

Vuosi taisi olla 2006, kun perustimme NappulaKlubin pienemmän pään tavoitteellisille HJK-juniorijoukkueille. Aikaisemmin juniorijoukkueet olivat toimineet hyvin erillään toisistaan. Erkka oli hankkeen primus motor. Hän oli aluksi puolipäiväinen valmennuspäällikkö, mutta rooli muuttui pian täysipäiväiseksi.

NappulaKlubissa oli osittain kyse brändäämisestä, sillä Erkka on aina ollut hyvä tarinankertoja. Mutta ennen kaikkea halusimme yhtenäistää toimintatapoja, luoda visioita sekä vahvistaa seurayhteisöllisyyttä. Joku sanoi rumasti, että kyse oli liukuhihnatoiminnasta, mutta halusimme oikeasti vahvistaa seuran yhtenäisyyttä.

Teimme pitkiä päiviä todella pienellä korvauksella. Usein saatoimme vetää kolmen ikäluokan treenit putkeen. Saimme todella vahvan rutiinin lasten valmentamiseen. En valmentanut ammatikseni, mutta tein jalkapallon parissa hommia usein viisi tuntia päivässä. Muun ajan toimin freelancer-toimittajana.

Olen aina kokenut tuskaa suomalaisen jalkapallon menestymättömyydestä. Olen halunnut tehdä asioita eri tavalla. Siitä NappulaKlubissakin oli kyse. Yrityksestä homma ei jäänyt kiinni.”

 

”Tosi hyvä, että tulee näitä linjauksia. Tietää ainakin, miten ei pidä toimia.”

”Ajauduin pian mukaan Kaikki Pelaa -sotaan. NappulaKlubi oli osittain syntynyt vastavetona Kaikki Pelaa -ohjelman linjauksiin. Pelejä sai pelata todella vähän vuodessa ja tasojoukkueet tuli perustaa vasta 14-vuotiaissa. Saatoin itse kysyä, että milloin harjoituksiin tulee 200 tatsin takuu. Toiminta oli niin löperöä silloin.

Jos kaikki suomalaiset seurat olisivat noudattaneet ohjelman linjauksia, kilpafutis olisi kuollut Suomessa.

En ole erityisen kunnianhimoinen ihminen, mutta ajattelin, että jos jotakin tehdään, se pitää tehdä mahdollisimman hyvin. Minua ärsytti Kaikki Pelaa -ohjelmassa painotettu puolivillainen vasurilla tekeminen. Puolittaista puuhastelua pidettiin silloin – ja ehkä nykyäänkin – jotenkin moraalisesti ylevämpänä.

Erkka sai pahimman ”shitin” päälleen. Muistan, kuinka meitä haukuttiin ”henkisiksi pedofiileiksi”. Joissakin puheenvuoroissa annettiin ymmärtää, että kilpailusuuntautunut toimintamme oli lähellä Hitler-Jugendin toimintaa. Se oli ala-arvoista. Joku herkempi olisi tehnyt rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta.

Nuoren Suomen piti luoda pohja huippu-urheilulle, mutta tämä ulottuvuus unohtui täysin. Pehmeät linjaukset upposivat otolliseen maaperään. Pertti Alajan asema Palloliitossa oli ylivertainen. Hän oli fiksu ja osasi esiintyä eri näyttämöillä. Kaikki Pelaa oli hänen lapsensa.

Palloliiton asema suomalaisessa jalkapallossa on todella vahva. Seurat puolestaan ovat heikkoja. En usko, että maailmassa on kovin montaa Palloliiton kaltaista urheilun keskusjärjestöä tai liittoa, joka on paljon vahvempi kuin seurat. Tämä luo korruptoituneille toimintamalleille otollisen ilmapiirin. Siihen aikaan Palloliitossa ei viety juuri mitään asioita maaliin, mutta Kaikki Pelaa -ohjelma sitten saatettiin loppuun asti.

Muistan, kuinka halusimme laskea HJK Cupissa sijoitukset myös alle 10-vuotiaiden sarjassa ja jakaa palkinnot parhaille joukkueille. Siihen aikaan tällaiseen toimintaan piti hakea liiton suostumus. Emme tietystikään hakeneet mitään lupaa. Pian Erkka sai uhkauksen toimitsijakiellosta.

Kaikki Pelaa -aikoihin Käpylän Pallo teki suuren muutoksen. Broidini Eki, Repe Linna ja muutamat muut KäPassa toimineet valmentajat keksivät sloganin: Kaikki pelaa – omalla tasollaan. Se oli hyvä kuitti – ja samaan aikaan kritiikki – liitolle. Useat muut seurat noudattivat sokeasti Palloliiton suosituksia.

Muistan, kuinka KäPassa valmennuspäällikkönä toiminut Eki sanoi kerran: ”Tosi hyvä, että tulee näitä linjauksia. Tietää ainakin, miten ei pidä toimia.” Palloliitto laittoi usean vuoden ajan kapuloita kilpajalkapallon rattaisiin. Meitä kutsuttiin liiton piirissä maanalaiseksi armeijaksi.

Kerran oli viikko, kun Urheilulehdessä ilmestyi ensin minun kritiikkini Kaikki Pelaa -ohjelmalle, ja sitten Veikkaajassa Ekin haastattelu samasta aiheesta. Ekin vanha pelikaveri ja Pertti Alajan hyvä ystävä Jallu Rantanen valmensi tuohon aikaan KäPassa. Hän sanoi Ekille, että ”ei näitä lehtiä pysty enää lukemaan, kun auotte koko ajan päätänne.”

Helsingin piirin Futis-Sanomat -lehti oli meille tärkeä foorumi. Erkka ja hänen faijansa Markku A. Lehtola toimittivat julkaisua. Meillä oli todella kriittinen lähestymistapa. Uskalsimme puhua asioista reippaasti. Suurin osa jalkapalloihmisistä oli hiljaa. Pelon ilmapiiri oli voimakas. Futis-Sanomat oli meidän sosiaalinen mediamme ­– media, jota olimme myös valmiita käyttämään. Annoimme kuitenkin aina viimeisen sanan niille, jotka halusivat ruoskia meitä.”

Juha Valla töölöläisessä kahvilassa elokuussa 2019. Kuva: Erkko Meri.

Juha Valla töölöläisessä kahvilassa elokuussa 2019. Kuva: Erkko Meri.

 

Havaintoja seuroista ja ilmapiiristä – ”Lapsia ei ole todellakaan poltettu loppuun”

”Vieroksun jalkapalloyhteiskunta -keskustelua. Meidän pitäisi olla sinut sen kanssa, että emme ole vielä niin hyviä. En ymmärrä yhtään jääkiekon tai muiden lajien väheksyntää. Vaikka tykkään jalkapallosta, en ajattele, että se on parempi laji kuin joku muu.

Vain pieni piiri Suomessa ymmärtää, kuinka kovaa kilpailua jalkapallo on. Urheilu on turvallinen paikka testata itseään, ottaa tytöstä tai pojasta mittaa. Koska Palloliiton asema on edelleen niin vahva, toivoisin liiton ottavan tässä asiassa unilukkarin roolin.

Olemme vasta vähitellen ymmärtäneet, kuinka olennainen instanssi seura on. Jos meillä ei ole riittävästi laadukkaita seuroja, voimme unohtaa kaiken.

Parantuneet olosuhteet mahdollistavat yhteisöllisyyden. Usealla seuralla on jo oma harjoituskeskus. Pelien taso ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa kuin esimerkiksi päätoimisten valmentajien määrä. Onneksi meillä on joitakin yksittäisiä esimerkkejä seuroista, jotka ovat skarpanneet myös pelaajakehitystään.

Esimerkiksi Vantaan Jalkapalloseura oli aikanaan Kaikki Pelaa -järjestelmän mallioppilas. Seura on kuitenkin muuttanut selkeästi toimintaansa. Tämä olisi ihan oman jutun arvoinen asia. Nyt esimeriksi VJS:n 2005-syntyneet olivat finaalissa liiton lopputurnauksessa. Edes Suomessa yksikään joukkue ei ole sattumalta finaalissa. Toinen esimerkki on Ilves. Myös KäPan nousu haudan partaalta yhdeksi Suomen johtavista seuroista on merkittävä. Näitä esimerkkejä pitäisi kuitenkin olla paljon enemmän.

Henkilö, joka väittää näiden seurojen tai esimerkiksi HJK:n menestyksen syyksi värväämistä, puhuu ihan hölynpölyä. Kun tein Valmentajan Erikoisammattitutkintoa Eerikkilässä, kävin muun muassa kaikki KäPan maajoukkuepelaajat läpi. Pelaajilla oli junnuedustusvuosia yhteensä vajaa 300, joista pelaajat olivat olleet KäPassa yli 250 vuotta. Valtaosa pelaajista oli siis ollut seurassa jo pienestä pitäen.

Ilmapiiri juniorijalkapallossa ei ole enää niin ahdistunut kuin aikaisemmin. Pelaajilla on vähemmän vääränlaista herranpelkoa. Teemme kuitenkin pienistä asioista isoja ongelmia. Esimerkiksi erilaiset Kannusta mua -jutut menevät överiksi, koska ne tarttuvat jälkijättöisesti asioihin, jotka eivät ole ongelmia. Mietin usein kaikkien Ilmianna futisäiti -kampanjoiden keskellä, että missä sitä futissisältöä oikein on. Ilmapiiri ei ole negatiivinen, se on lattea.

Kun Sami Hyypiä Akatemiassa on tehty psykologisia testejä, suomalaisten pelaajien tavoite- ja kilpaorientaation suhde on ollut vino. Tanskalaisilla ja hollantilaisilla pelaajilla molemmat ovat korkealla. Välillä olen kuullut, että Mikko Salasuo ja kumppanit ovat perustelleet matalaa kilpaorientaatiota sillä, että olemme vetäneet kilpailun överiksi. Nämä puheet ovat minulle ihan mysteeri. Väitän, että asia on täysin päinvastoin. Lapsia ei ole todellakaan poltettu loppuun. Ylläpidämme ihan liikaa epämääräisiä myyttejä, jotka sitten uppoavat ihmisiin.

Kilpaurheilussa ei voi saada hyviä kokemuksia ilman, että kokee välillä huonoja asioita. Urheilussa pitää olla kontrastia. Tässä asiassa olemme todella kuutamolla. Niille, jotka väittävät suomalaista juniorijalkapalloa liian kilpailulliseksi, suosittelen puolen vuoden kenttätutkimusta esimerkiksi saksalaisen HSV:n junioriakatemiassa. Siellä kilpailu on joka tasolla ja jokaisessa ikäluokassa tylympää. Mutta toiminta on läpinäkyvää: 95 % vanhemmista ja lapsista tietää, mihin he ovat tulleet ja mistä hommassa on kyse.”

 

Kilpailijaseuran riveihin – ”En jaksanut käyttää aikaani riitelyyn”

”Olin 2010-luvun alussa valmennustehtävien lisäksi HJK ry:n hallituksen jäsen. Se oli silloin todella riitaista aikaa. Riitoja oli joka suuntaan: akatemiapuolen ja kaupunginosatoimijoiden välillä oli erimielisyyksiä, minkä lisäksi ry:llä oli kiistaa liigaosakeyhtiön kanssa.

Olin viisikymppinen ja ajattelin, että en jaksa käyttää aikaani riitelyyn. Käpylän Pallon silloinen puheenjohtaja Jukka Korkka oli pyytänyt minua muutaman kerran valmentajaksi KäPaan. Broidini Eki ei ollut kysynyt koskaan. Ajattelin, että ”nyt tai ei koskaan”.

Olin ollut aikaisemmin koko ikäni Klubissa. Siirryin vuonna 2013 Käpylään todella matalalla profiililla. Olin aluksi nuoren Teemu Tavikaisen kakkosvalmentajana 2000-syntyneiden joukkueessa. Pidin valmentamisesta Teemun kanssa todella paljon. Olimme sopivalla tavalla erilaisia. Luulen, että Teemu suhtautui minuun aluksi epäillen, mutta yhteistyömme toimi.

Viimeisin joukkue, jota olen valmentanut, oli KäPan 2001-syntyneet. Voitimme vuonna 2016 Kai Pahlman -turnauksen finaalissa Klubin, jota Teemu oli siirtynyt valmentamaan. Vuodesta 2017 eteenpäin olen toiminut pelkästään valmennuspäällikön tehtävissä, ensin KäPassa urheilutoimenjohtajana ja nyt HJK:ssa.

Tykkäsin KäPasta todella paljon. Pääsin katettuun pöytään, kuten aikanaan NappulaKlubissa, jossa Erkka oli tehnyt ison työn. KäPa olisi monelle suomalaiselle seuralle parempi esimerkki – benchmark – kuin HJK, sillä sen resurssit ovat niin pienet. Pieni juna voi puksuttaa valtavalla innolla ja halulla. Todella iso muutos struktuurissa voi viedä asioita uudelle tasolle.

Olemme mielestäni menneet liiaksi pelaajakehityslöpinään ilman, että puhumme tuloksista. ”The test of the pudding is in the eating.”

Myös pelaajissa näkee itsekeskeisyyden kulttuuria. Pelaajan hyvyys on siinä, että hän tekee itsensä hyödylliseksi joukkueelle. Nykyään useiden pelaajien pää on pilvissä ja he selittelevät, että ”koutsi ei ole kovin hyvä”, ”vika on muissa pelaajissa” ja niin edelleen. Vaikka pelaaja itse olisi pelannut päin p*rsettä. Tämä on turmiollista.

Kilpafutistalkoissa on edelleen liian vähän seuroja. Parhaissa seuroissa taso on vähän parantunut, mutta tarvitsemme kinkereihin enemmän osallistujia. Kysymys kuuluu: Huvittaako seuroja?

Suomessa selitellään liikaa. Myös pohjoismaisista sosiaalidemokraattisista puolionneloista voi tulla särmikkäitä pelaajia. Tämän näkee ihan vain katsomalla tanskalaisia junioripelaajia. Olimme voittaneet KäPan kanssa vuonna 2016 Suomen mestaruuden päästämättä maaliakaan, mutta Tanskan turnauksessa pelasimme tasaväkisesti maan 15. parasta juniorijoukkuetta vastaan. Suomessa nämä pelit ovat helposti 10-0.

Palloliiton pitäisi vaatia tiukemmin tuloksia suomalaisilta seuroilta. Nyt unilukkareina saattavat toimia ainoastaan yksittäiset juniorivalmentajat. Myös erilaisten metodipuheiden kanssa pitäisi olla todella tarkkana. Metodit eivät välttämättä näy mitenkään peleissä. Kyllä peli kertoo kaiken. Tällä hetkellä tilanne on se, että moni pelaaja ei osaa juosta tai kääntyä. Tämä pitäisi laittaa heti aluksi kuntoon.”

 

Tärkeimmät ihmiset – ”Olen saanut paljon enemmän kuin antanut”

”Myös jalkapallossa pitäisi olla kiitollinen kriittisestä palautteesta. Siitä saa paljon enemmän hyötyä kuin mielistelevistä kiitoksista.

Jos joku on osoittanut, että henkilö on ollut väärässä, kuka siitä hyötyy eniten? Se, joka saa kritiikkiä. Tässä asiassa toivoisin suomalaisessa jalkapallossa muutosta. Emme löydä ratkaisuja, jos emme uskalla keskustella asioista niiden oikealla nimellä ja suoraan. Angstimme on liian syvä ja liian monella on defenssit päällä.

Minulla on yhä tavoitteita jalkapallossa. Haluan olla omalta osaltani mukana viemässä HJK:ta seuraavalle tasolle. Mikko Lignell ja muut ovat tehneet ison duunin HJK:n valmennusjärjestelmän kehittämisessä uudelle tasolle.

On ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet minuun paljon. Puhtaalla jalkapallo-osaamisella minut on vakuuttanut eniten Sami Hyypiä Akatemiassa Ekkono -koulutuksia pitävä Pol Deulonder. Välillä minua nolottaa keskustella futiksesta hänen kanssaan. Pelin ymmärtämisessä voisimme ottaa valtavia steppejä Suomessa. Pelkään, että emme ole riittävän pitkäjänteisiä Ekkonon suhteen. Haemme vain ”quick fixejä”.

HJK:n valmennuspäällikkö Jari Rantasella on ollut valtava merkitys Klubissa. Kun HJK:ssa oli kriisejä tai riitoja, hän selvitti niitä. Siinä on ollut esikuvallinen ihminen minulle.

Myös Klubin juniorivalmentaja Jyrki Ahola on vaikuttanut minuun paljon. Hänessä ilmenee paljon niitä asioita, joita meidän jalkapallostamme puuttuu. ”Jykän” olemuksesta näkee, että jalkapallo on hänelle merkityksellinen asia, ja hän osaa tartuttaa sen pelaajiinsa. Tämä on ihan ensimmäinen edellytys valmentamisessa.

Suhteeni jalkapalloon on muuttunut vuosien saatossa. Nuorempana futis oli minulle pakkomielle. Nyt olen jo rauhoittunut.

Olen halunnut tehdä asioita eri tavalla. Ehkä ylilyöntejäkin on tullut joskus. Mutta olen aina ollut myös itsekriittinen. Urheilullisessa mielessä en ole saavuttanut juuri mitään.

Olen kuitenkin saanut jalkapallosta paljon enemmän kuin olen antanut. Moni asia elämässä olisi jäänyt tapahtumatta ilman jalkapalloa.”

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

1 reply »

  1. Onneksi Helsingin seudun juniorijalkapallo rupeaa jäämään muun Suomen jalkoihin.Tähän asti on värjätty pelkällä massalla mutta nyt muualla Suomessa on kehittynyt nuoria valmentajia jotka oikeasti osaavat valmentaa

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s