Valmennus

Manifesti jalkapallotaidon puolesta

Perustaidot, yleistaidot, lajitaidot, havainnointitaidot, tekniset taidot, jalkapallotaidot ja niin edelleen.

Kun alkaa listaamaan eri kategorioita, joihin liittyy jollain tapaa sana ’taito’, ei ole ihmekään, jos aloittelevan ja vähän kokeneemmankin valmentajan sormi menee suuhun. Taitoa pitäisi olla jos jonkinlaista, mutta mikä on oleellista? Ja mitä oikeastaan on taito jalkapallossa?

Wikipedian määritelmän mukaan taito on kyky jonkin asian tekemiseen ja erityisesti sen tekemiseen hyvin. Luontaisista kyvyistä eroten taito edellyttää opettelua.

Taito on siis sanana todella arvokas. Se vaatii asian osaamista hyvin ja on spesifi. Taitava vasaroija ei välttämättä osaa rakentaa kokonaista taloa.

Näin ollen voimisteluvalmentajan tulee lähestyä taitoa siitä näkökulmasta, mitä on voimistelutaito ja vastaavasti jalkapallovalmentajan tulee lähestyä taidon kysymystä siitä näkökulmasta, mitä on jalkapallotaito. Muu on toissijaista.

Kun jalkapallovalmentaja puhuu taitopelaajasta tai taitovalmennuksesta, tarkoitetaan usein pallonkäsittelytaitoja, jotka on erotettava kuitenkin jalkapallotaidosta. Pallonkäsittelytaidoilla tarkoitetaan urheilijan kykyä tehdä tekninen suoritus ilman kontekstia ja vastustajaa. Samoin kuin vasara ja talo -esimerkissä, taitava välineenkäsittelijä ei välttämättä ole taitava jalkapallon pelaamisessa.

Jotta pääsemme kiinni siihen mitä jalkapallotaito on, toinen tärkeä jaottelu, joka täytyy nostaa esiin, on avoimen taidon lajit sekä suljetun taidon lajit. Suljetun taidon lajeissa, kuten voimistelussa tai keihäänheitossa, suoritusympäristö on suorituksen aikana vakaa. Niissä suoritus on etukäteen tarkalleen tiedossa ja tavoitteena on tämän suorituksen mahdollisimman korkeatasoinen suorittaminen. Avoimen taidon lajeissa, kuten joukkuepallopeleissä, suoritusympäristö on epävakaa ja muuttuu koko ajan. Toisin kuin suljetun taidon lajeissa, avoimen taidon lajeissa ei tiedetä etukäteen, mitä suorituksia tehdään ja missä järjestyksessä.

Suljetun taidon lajeissa painoarvo yksittäisellä ennalta opetellulla suorituksella on siis todella iso, kun taas avoimen taidon lajeissa korostuu tarkoituksenmukainen toimiminen muuttuvissa tilanteissa. Taitoluistelussa taidokas suoritus voi olla laadukkaasti suoritettu kolmoislutz, jalkapallossa taitavana pidettävä suoritus voi olla jalan avaaminen laukaukselle lähellä boxia liikesuorituksella, jota pelaaja ei ole aiemmin harjoitellut.

Jalkapallotaitoa määritellessämme oleellista on ymmärtää, että jalkapallo on juurikin avoimen taidon laji, ja jos sitä harjoitellaan, kuten suljetun taidon lajia, ennalta opeteltuja liikemalleja toistaen valmentajan valvovan silmän alla, voi seurata ongelmia. Ongelma tulee siinä, että taidokas jalkapallon pelaaminen ei ole mekaanista. Se on muuta kuin suorituksia suorituksen perään.

Ymmärtääksemme tämän voimme ottaa esimerkin musiikin maailmasta. Jos pianisti soittaa vaikean konserton, hän on vaikeuksissa, jos ajattelee nuottivihon vaikeita kohtia vain suoritteina. Huippupianisti pystyy näkemään konserton kokonaisuutena ja pystyy samalla sopeuttamaan omaa soittoaan muihin orkesterin jäseniin sekä tarkkailemaan kapellimestarin toimintaa. Soittaminen huippupianistille ei ole selviytymistä ja yksittäisiä suorituksia toisensa perään, vaan isompi kokonaisuus.

Mitä jalkapallotaito sitten on?

Erään määritelmän mukaan taitava pelaaja tekee jalkapallotekoja pelitilanteen vaatimalla tavalla.

Määritelmässä verbi ’tekee’ viittaa siihen, että pelaaja toteuttaa kentällä havainnointi-toiminta -sykliä. Taitavassa pelaamisessa havainnointi ja toiminta kulkevat käsi kädessä ja ovat osa jatkuvaa syklistä prosessia. Sanonta ”Havainnoimme, jotta voimme toimia, ja toimimme, jotta voimme havainnoida” kuvaa prosessia hyvin.

’Jalkapallotekoja’ määritelmässä viittaa pelissä tapahtuviin keinoihin, joilla pyritään pääsemään pelin tavoitteeseen. Jalkapalloteot eivät voi tapahtua tyhjiössä vaan ne toteutetaan aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Jalkapallotekoja ovat esimerkiksi kuljettaminen, tukeminen, syöttäminen, taklaaminen ja laukominen.

’Pelitilanteen vaatimalla’ tavalla viittaa pelin muuttuviin tilanteisiin. Taitava pelaaja mukauttaa toimintaansa esimerkiksi suhteessa tilaan ja kanssapelaajien liikkeisiin sekä pelin strategisiin vaatimuksiin (onko joukkue tappiolla vai johdossa).

Jalkapallotaito on siis kykyä tehdä oikeita jalkapallotekoja oikeaan aikaan. Jalkapallon tapauksessa on hyvin kyseenalaista puhua yksilötaidoista tai henkilökohtaisista taidoista, koska taidot voivat ilmetä vain pelissä muiden pelaajien kanssa.

Miksi Messi on taitava jalkapalloilija?

Jotta pääsemme syvemmin kiinni taitoon jalkapallossa, otetaan seuraavaksi esimerkki. Aiemmin tekstissä esitetyillä kriteereillä voimme varmasti kiistatta todeta Lionel Messin olevan taitava jalkapalloilija, taitopelaaja.

Alla olevassa videoklipissä analysoidaan Messin harhautuksia, ja sitä kuinka ne pelissä ovat niin toimivia. Videon avulla saamme paremman käsityksen siitä, mitä taito oikeasti jalkapallossa on.

Messin harhauttamisen taito ei ole hänen aivoihinsa tallentuneita motorisia liikemalleja, vaan kyse on Messin liikkeiden suhteesta ympäristöön. Voimme siis todeta, että Messin taitojen kopioiminen ei onnistuisi todennäköisesti kovinkaan hyvin opettelemalla hänen pelissä käyttämänsä liikkeet pelkästään motorisesti. Jonkin verran hyötyä siitä toki voisi olla, mutta emme siinä tapauksessa voisi puhua vielä taidosta.

Liikkeiden motorinen opettelu olisi lisäksi todella aikaa vievää puuhaa, ellei jopa mahdotonta, sillä Messin jokainen kosketus palloon on hieman erilainen. Kahden täysin samankaltaisen liikkeen tunnistaminen olisi kuin etsisi vettä aavikolta.

Messin taidot eivät siis löydy tallennettuina aivoihin, ja se erottaa jalkapallotaidon esimerkiksi parhaiden freestyle-jalkapalloilijoiden taidoista.

Messin jalkapallotaito on sitä, että hän vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa: pallokosketuksilla hän joko liikuttaa vastustajaa, siirtää pallon pois vastustajan ulottumattomilta tai hyödyntää muodostunutta tilaa. Hänen katseensa on ohitustilanteissa kiinnittynyt siihen, minne tyhjä tila muodostuu ja siihen, milloin vastustajan jalka kurottaa kohti palloa. Messi menee tilanteeseen toimimaan ympäristön mukaan, eikä varmasti koskaan siten, että olisi tilanteeseen mennessään jo valmiiksi päättänyt, millaisen motorisen suorituksen tekee ohittaakseen vastustajan.

Jokainen, joka on harjoitellut jalkapalloa alkeita pidemmälle, osaisi varmasti tehdä Messin yleisimmin käyttämät liikkeet ilman vastustajia, mutta ero amatöörin ja ekspertin välille tuleekin siinä, kun mukaan otetaan pelikonteksti, ja liikkeet pitää pystyä sopeuttamaan ympäristöön.

Kun katsoo Messin harhauttamisen taitoa, on nurinkurista, että pidämme jalkapallon taitoharjoitteluna harjoittelua, joka tapahtuu ilman pelikontekstia ja pidämme taitavina pelaajia, jotka osaavat tehdä paljon erilaisia liikesuorituksia pallon kanssa ilman vastustajia. Taito jalkapallossa on jotain paljon arvokkaampaa.

Kuinka taitavaksi opitaan?

Kuten aiemmin totesimme, taidon erottaa luontaisista kyvyistä se, että taitojen kehittyminen edellyttää opettelua. Yksinkertaistettuna voi todeta, että mitä enemmän harjoittelee, sitä taitavammaksi tulee.

Tämän takia taidon oppimisen teoriat ovat korostaneet paljon harjoittelun ja mekaanisten toistojen määrää ekspertiksi kehittymisessä. Tunnetuin harjoittelun määrää korostavista teorioista on varmasti professori Anders Ericssonin 10 000 tunnin sääntö. Nykyään on kuitenkin ymmärretty, että määrän lisäksi tarvitaan myös laatua.

Mitkä asiat sitten tuovat laatua harjoitteluun?

Taitavan jalkapalloilijan osaaminen tapahtuu siis aina pelikontekstissa, riippuvaisena ympäristöstä. Monesti tämänkaltaisesta osaamisesta puhutaan pelisilmänä tai jonain muuna synnynäisenä kykynä. Olennaista ei ole kuitenkaan lahjakkuus, vaan harjoittelu.

Taitava pelaaja on vuosien varrella päässyt kokemaan paljon harjoitteita, joissa informaatio vastaa oikeaa kilpailuympäristöä. Runsas määrä kilpailutilannetta vastaavia pelitilanteita harjoituksissa tai joukkueharjoitusten ulkopuolella on auttaut pelaajaa löytämään omat uniikit liikeratkaisunsa ja sopeuttamaan ne muuttuvaan ympäristöön.

Valmentajan ydintehtävä on luoda ympäristö, jossa on pelaajien kehitystasolle sopiva määrä informaatiota. Tämä tapahtuu yksinkertaistamalla harjoitetta siten, että oleelliset informaatiolähteet säilyvät. Tässä tapauksessa esimerkiksi monien valmentajien suosima eriväristen tötsien käyttö havainnointiärsykkeinä ei ole oleellista informaatiota. Aikaisemmin nähdyllä videolla Messi sopeuttaa liikkeitään ympäristöönsä – suhteessa vastustajiin, tilaan ja pelikavereihin. Ei suhteessa valmentajan nostamaan tötsään.

Lisäksi valmentajan ammattitaitoa on se, että hän pystyy analysoimaan joukkuettaan ja suunnittelemaan harjoittelun sen mukaan, mitä joukkue tarvitsee. Esimerkiksi syöttämistä on turha harjoitella, jos pelaajat eivät osaa tukea pallollista pelaajaa ja luoda syöttösuuntia. Varsinkin alkuvaiheessa joukkueen pelaajat tarvitsevat myös pallonkäsittelytaitojen harjoittelua suuresti yksinkertaistetussa ympäristössä, jotta palloon keskittyminen ei vie niin paljoa kapasiteettia ympäristön havainnoinnilta.

Harjoite voi siis olla muutakin kuin peli. Näin ollen esimerkiksi drillit vastaan pienpelit -vastakkainasettelu on täysin turha, sillä kyse on siitä, mitä pelaajat milläkin hetkellä tarvitsevat. Vaarana on, että keskustelu alkaa kiertää kehää: ensin tekniikka on tärkeää, sitten pienpelit, sitten taas tekniikka ja sen jälkeen pienpelit. Oleellista vastakkainasettelun sijaan on se, että valmentajalla on laaja arsenaali työkaluja optimaalisten oppimisympäristöjen suunnitteluun.

Jos pelaajaa pääsee harjoituksissa kokemaan paljon erilaisia tilanteita, jotka vastaavat kilpailun ympäristöä, tämä oppii havainnoimaan olennaisia asioita nopeammin vilkaisemalla sekä ääreisnäöllään ja enemmän kapasiteettia jää päätöksenteolle.

Jalkapallossa taitavaksi kehittyminen vaatii joukkueen kanssa harjoittelun lisäksi huomattavan paljon omatoimista harjoittelua. Aina pihapelit eivät ole mahdollisia, joten miten nuoren futarinalun tulisi harjoitella joukkuetreenien ulkopuolella? Mekaanista liikemallien toistamista kannattaa välttää ja pitää huoli, että harjoittelu sisältää paljon vaihtelua. Vaihtelua voi olla esimerkiksi seinästä kimpoava pallo, erikokoisilla palloilla harjoittelu tai parin kanssa pelattavat kisat/pelit.

Vaihtelun merkityksestä kertoo se, että eräässä tutkimuksessa todetiin lontoolaisten taksikuskien aivojen hippokampusalueen olevan suurempi kuin paikallisilla bussikuskeilla. Taksin ajaminen sisältääkin varmasti enemmän vaihtelua kuin bussilla samaa linjaa pitkin ajaminen.

Kuten seminaaripuheissa, tämän kirjoituksen take home -ajatus voisi olla: mieti tarkkaan, missä merkityksessä käytät sanaa taito. Ja muista, että jalkapallotaito voi ilmetä vain vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa.

Aleksi Piirainen

JP Savolainen

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s