Haastattelu

Kuinka kielitaidoton opiskelija kasvoi seitsemässä vuodessa Zenitin akatemian urheilutoimenjohtajaksi – Iikka Miettisen tarina

Tarina on uskomaton, mutta totta. Se kertoo ennen kaikkea sinnikkyydestä, työnteosta ja rohkeudesta. Asioista, jotka kantavat pitkälle niin jalkapallossa kuin muussakin elämässä.

Tätä tarinaa ei ole aikaisemmin kerrottu näin laajasti Suomessa. Nyt on korkea aika.

Iikka Miettinen28, nousi seitsemässä vuodessa kieltä taitamattomasta ensimmäisen vuoden opiskelijasta venäläisen jalkapallon jättiläisen Zenitin akatemian urheilutoimenjohtajaksi.

Tässä haastattelussa hän avaa, miten kaikki tapahtui ja millaisten vaiheiden jälkeen hän kasvoi arvostetuksi jalkapallo-osaajaksi.

 

Haaveena opiskelu ulkomailla

Moni asia voisi olla toisin, jos parikymppinen Miettinen olisi saanut kaipaamansa vastauksen Milanon tai Rooman yliopistolta.

Tampereella ja Valkeakoskella kasvanut nuori oli juuri valmistunut lukiosta. Miettisen kipinä ulkomailla opiskeluun oli syttynyt, kun hän oli viettänyt lukioikäisenä vaihto-opiskeluvuoden Italian Algherossa Sardinian saarella.

”Vuosi Italiassa oli opettavaa aikaa – sekä elämän että jalkapallon kannalta. Pelasin paikallisessa juniorijoukkueessa ja opin italian kielen. Tiesin jo silloin, että haluan myöhemmin ulkomaille opiskelemaan ja töihin jalkapallon pariin. Lopullinen päätös tapahtui armeijassa”, Miettinen muistelee nyt.

Juniorina TPV:ssä ja FC Hakassa pelannutta Miettistä kiinnosti nimenomaan liikuntatieteet. Ensisijaisesti hän halusi englantilaiseen tai italialaiseen yliopistoon.

”Englanti jäi pian pois, sillä opiskelu siellä olisi ollut minulle liian kallista. Italian osalta hakuprosessi osoittautui todella hankalaksi. Olin yhteydessä Rooman Foro Italico –yliopistoon, jossa minut ohjattiin aina eri henkilön puoleen. Myös Napolin ja Milanon osalta tapahtui sama kuvio.”

Opiskelupaikka lopulta löytyi, mutta aivan eri suunnasta. Syksyllä 2011 Miettinen aloitti yliopisto-opinnot vuonna 1896 perustetussa Pietarin valtiollisessa liikunnan ja urheilun yliopistossa. Venäjän kieltä hän ei osannut sanaakaan.

”Löysin CIMO -nimisen organisaation (nykyisin Opetushallitus) kautta tiedon, että Pietariin voisi päästä opiskelemaan stipendin tuella. Laitoin paperini järjestölle ja hain heidän kauttaan opiskelupaikkaa.”

Miettinen oli yksi viidestä suomalaisesta, jolle myönnettiin kyseisenä vuonna CIMO:n opiskelustipendi. Samalla hänestä tuli yliopiston ensimmäinen liikuntatieteitä opiskeleva suomalainen.

Ensimmäinen askel kohti tavoitetta, työtä jalkapallon parissa, oli otettu.

 

Opiskelijan arkea Venäjällä – ”Opin valtavasti sinnikkyyttä”

”En osannut odottaa yhtään mitään, kun lähdin Pietariin. Vanhempani kysyivät: ’Olenko varma, että haluan Venäjälle opiskelemaan?’. Sanoin haluavani ulkomaille ja muistutin, että Venäjä on suuri urheilumaa. Olin varma, että pärjään.”

Ensimmäisen vuoden Miettinen opiskeli pelkästään venäjän kieltä. Valmistavan vaiheen tarkoituksena oli karsia pois ne ulkomaalaiset, jotka eivät oppineet kieltä riittävän hyvin.

Varsinaiset aineopinnot alkoivat vasta toisena vuonna edellyttäen, että vaaditusta kielitestistä tuli hyväksytty suoritus.

”Asuin yliopiston asuntolassa. Kämppikseni olivat Makedoniasta ja Montenegrosta. Asuntolassa asui myös esimerkiksi kiinalaisia ja sambialaisia opiskelijoita.”

Opiskelupäivän päätteeksi ulkomaalaiset kokoontuivat usein yliopiston viereiselle kentälle. Samasta maasta kotoisin olleet opiskelijat muodostivat ”maajoukkueen”, joka pelasi muita joukkueita vastaan. Koska suomalaisia opiskelijoita oli vähän, Miettinen pelasi usein Marokon maajoukkueen riveissä. Urheilu yhdisti.

IMG-20190615-WA0002

Iikka Miettinen (keskellä) pietarilaisten koululaisten kanssa. Yliopisto-opintoihin kuului harjoittelujakso koulussa.

Ensimmäisen vuoden kieliopintojen jälkeen Miettinen pääsi varsinaisten perusopintojen pariin. Venäjällä kandidaattivaihe kestää neljä vuotta, vuoden pidempään kuin Suomessa.

Aluksi opintoihin sisältyi muun muassa matematiikkaa, kemiaa, anatomiaa ja fysiologiaa. Myös eri urheilulajit kuuluivat opetussuunnitelmaan.

”Yhtenä lukukautena opiskelimme ensin puoli vuotta eri yleisurheilulajeja ja sitten toisen puolikkaan opetimme lajeja toisillemme. Vasta kolmas ja neljäs vuosi olivat enemmän jalkapallon opiskelua.”

Massaluentojen lisäksi opiskelijat suorittivat seminaareja ja pienryhmätöitä. Kaikki tentit tehtiin suullisesti ja venäjän kielellä.

”Sopeuduin nopeasti uuteen kulttuuriin. Opin kielen ja minut otettiin hyvin vastaan. Opetuksen taso olisi voinut olla parempi, vaikka yliopisto olikin hyvä.”

”Esimerkiksi jalkapalloluennoilla meille kerrottiin, että kauden aikana pitää pyrkiä kuntopiikkeihin, mikä on kuitenkin vastoin nykytietoa. Päinvastoin pre-seasonin aikana tulee saavuttaa tietty taso, joka pitää säilyttää kauden ajan. Monet opit perustuivat yksilölajien teoriaan”, Miettinen kertoo.

Miettisen mukaan yliopiston metodologia perustui vahvasti neuvostoaikojen oppeihin. Harjoittelussa korostettiin toistojen merkitystä. Esimerkiksi ympäristön vaihteluihin tai muuttuviin tilanteisiin ei juurikaan kiinnitetty huomiota.

Vaikka Venäjä on merkittävä urheilumaa, eri urheiluvälineiden ja -laitteiden vanhanaikaisuus yllätti suomalaisen.

”Kun teimme tutkimuksia esimerkiksi fysiologiassa, laitteet olivat ’kirppiskamaa’. Mittauslaitteisiin oli kiinnitetty teipillä erilaisia letkuja ja putkia. Monesta seikasta huomasi, että valtio oli laittanut enemmän rahaa esimerkiksi armeijaan ja poliiseihin kuin koulutukseen.”

”Opiskeluni sujuivat kuitenkin hyvin ja vain ensimmäinen vuosi oli vaikea. Kielen opiskeluun meni tietysti jonkin verran aikaa. Opin valtavasti sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.”

 

Mahdollisuus avautuu – Harjoittelijaksi Zenitiin

Miettinen tiesi jo Pietariin muuttaessaan, että hän aikoo erikoistua opinnoissaan jalkapallovalmennukseen. Pian myös kaupungin suurseura Zenit astui mukaan kuvioon.

Zenit on kaikilla mittareilla absoluuttinen huippuseura. Pelkästään seuran junioriakatemian budjetti on yli 3,5 miljoonaa euroa vuodessa. Maakaasuyhtiö Gazpromin taloudellinen tuki mahdollistaa erinomaiset olosuhteet.

Zenitin edustusjoukkue on pelannut säännöllisesti Mestareiden liigan lohkovaiheessa. Venäjän mestaruuksia on 2010-luvulta neljä.

Viimeisten vuosien aikana seurassa ovat toimineet monet huippuvalmentajat, kuten André Villas-Boas ja Roberto Mancini.

Vaikka Zenitin ja yliopiston välillä ei ollut virallista yhteistyösuhdetta, opiskelijoille avautui mahdollisuus päästä mukaan seuran toimintaan. Iikka Miettinen oli yksi kiinnostuneista.

”Zenitin junioriakatemian videoanalyyttisen osaston pomo oli ilmoittanut yliopistolle, että Zenit hakee akatemiaan opiskelijoita harjoittelujaksolle. Tarkoituksena oli, että opiskelijoita putoaa koko ajan pois niin, että lopulta vain parhaat ovat jäljellä”, Miettinen muistelee.

”Kilpailu oli todella kovaa. Meitä oli aluksi 50, lopuksi jäljellä olivat vain minä ja eräs toinen opiskelija. Opiskelijoita karsittiin säännöllisesti pois. Kuvasimme tapahtumia, teimme analyysejä ja klippejä, kirjoitimme raportteja ja scouttasimme pelaajia. Toimimme ryhmissä, mutta kilpailimme kaikki toisiamme vastaan.”

Yksi Zenit-juniori, josta Miettinen teki analyysejä ja klippejä, oli HJK:ssa nykyään pelaava maalivahti Maxim Rudakov.

IMG-20190615-WA0016

Miettinen kuvaamassa Zenitin harjoituksia. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Zenitin junioriakatemiaan kuuluvat ikäluokat U7-U17. Miettisen mukaan akatemiasta löytyvät kaikki ne asiat, joista jalkapalloileva nuori voi haaveilla.

”Akatemialla on viisi omaa kenttää, kaksi sisähallia ja kuntosali. Ykkösjoukkueen treenikeskuksessa on vielä neljä kenttää lisää. Reservijoukkueellakin on kaksi omaa kenttää.”

”Zenitillä on satelliittiseuroja sekä Pietarissa että sen ulkopuolella. U12-vaiheeseen asti pelaajat tulevat Pietarin alueelta. Sen jälkeen rekrytoimme pelaajia myös kaupungin ulkopuolelta. Nuorimmat asuntolassa asuvat pelaajat ovat 13-vuotiaita.”

Zenitin suurseura-asema näkyy seuran henkilökunnan määrässä. Pelkästään päätoimisia analyytikkoja on yhdeksän, joista kolme toimii akatemiassa. Ammattivalmentajia on akatemiassa yhteensä 39 – siihen kuuluvat joukkuevalmentajat, maalivahti- ja kuntovalmentajat sekä henkilökohtaiset valmentajat, jotka opettavat esimerkiksi vain hyökkääjiä.

Lisäksi seuralla on psykologi, lääkäreitä ja sairaanhoitajia sekä niin kutsuttuja ’kasvattajia’, jotka opettavat pelaajille asuntolassa esimerkiksi pyykinpesua ja huolehtivat pelaajien koulunkäynnistä.

”Zenit on maineeltaan ja olosuhteiltaan yksi Venäjän parhaista akatemioista. Suhteessa muihin seuroihin emme ole kuitenkaan kasvattaneet niin paljoa pelaajia ykkösjoukkueeseen. Zenitin kasvatteja pelaa monissa Venäjän pääsarjaseuroissa, mutta aivan maan TOP-joukkueissa heitä on kuitenkin vähän”, Miettinen arvioi.

Suomalaisen harjoittelujakso analyytikkona kesti puoli vuotta. Hän pääsi läheltä näkemään, kuinka suurseuran junioriakatemia toimii. Muut opiskelijat putosivat aikaisemmissa vaiheissa pois.

Analyytikkoharjoittelijan tehtävän päätyttyä Miettinen aloitti valmentamisen yhdessä Zenitin satelliittiseurassa Pietarin alueella.

Yksi yhteistyöseuran valmentajista toimi liikunnanopettajana samassa koulussa, jossa suomalainen suoritti yhtä harjoittelujaksoistaan. Yksi asia johti toiseen ja pian Miettinen valmensi seurassa 9- ja 11-vuotiaita.

Uusi valmentaja tuli heti hyvin toimeen pelaajien kanssa.

”Kun aloitin valmentamisen, puhuin venäjää jo hyvin. Lapset kuuntelivat minua todella tarkkaan, kun he saivat tietää, että olen Suomesta. He olivat erityisen kiinnostuneita minusta, koska olin ulkomaalainen. Kaksi ensimmäistä harjoitusta he olivat oikeastaan vain hiljaa ja kuuntelivat minua”, Miettinen hymyilee.

 

Toiminta- ja valmennuskulttuuri Zenitissä – ”Kilpailu on kovaa”

Aloittaessaan pietarilaisessa jalkapallojätissä Miettinen huomasi nopeasti eron Suomeen.

”Zenit on aivan eri maailma kuin esimerkiksi Haka, jossa pelasin monta vuotta nuorena. Ympäristö Pietarissa on todella vaativa. Kommunikointikulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Pelaajille kerrotaan, mitä heiltä vaaditaan ja mitä heiltä odotetaan kentällä. Lapsilta ei kysytä, mitä mieltä he ovat jostakin asiasta.”

”Jos joku ei pärjää, hänen tilalleen otetaan uusi pelaaja. Ne, jotka selviytyvät, pärjäävät erittäin hyvin. Kilpailu on kovaa.”

Suuri osa Zenitin akatemiavalmentajista on seuran vanhoja junioripelaajia, jotka ovat käyneet pelaajana akatemiaputken läpi, mutta joiden oma pelaajaura on syystä tai toisesta päättynyt. Monella on taustaa pääsarjasta tai ykkösdivisioonasta.

”Muutos alkoi, kun Zenitin akatemiaan rekrytoitiin hollantilainen johtaja Shakhtar Donetskista. Toimiessaan Shakhtarissa hän halusi tuoda mukanaan oman metodologiansa ja jalkauttaa sen seuraan. Hyvin pian hän kuitenkin huomasi, että seurassa kymmenen vuotta toimineet ukrainalaiset valmentajat eivät halunneet muuttaa toimintatapojaan.”

Aloittaessaan Zenitissä uusi päällikkö valitsi toisenlaisen lähestymistavan: vanhat valmentajat siirrettiin uusiin tehtäviin, esimerkiksi scouteiksi, tai heidät potkittiin seurasta kokonaan pois. Tilalle palkattiin uusia valmentajia, joilla oli pelaajataustaa Zenitistä, mutta jotka olivat valmentajina vielä avoimia uusille ajatuksille.

Maaperä uudelle metodologialle oli otollisempi.

Vaikka akatemiapäällikkö on jo vaihtunut, metodologian perusteet ovat seurassa vielä taustalla. Samaan hengenvetoon Miettinen kuitenkin muistuttaa, että metodologia-ajattelu on Venäjällä monessa suhteessa harvinaista.

Valeri Lobanovskilla oli oma vahva metodologiansa, samoin Spartak Moskovassa. Monessa seurassa on kuitenkin – varsinkin aikaisemmin – vallinnut ajattelutapa, että yksi valmentaja ottaa haltuunsa esimerkiksi 10-vuotiaiden joukkueen ja valmentaa kyseisiä pelaajia vanhimpiin junioreihin saakka. Jokainen valmentaja tekee oman joukkueensa kanssa, mitä itse haluaa.”

Isoimmissa akatemioissa on vasta viime vuosina yleistynyt suuntaus, jossa tietty valmentaja erikoistuu tietynikäisten lasten, esimerkiksi 9-10-vuotiaiden, valmentamiseen.

Suurista pelaajakasvatusseuroista muun muassa Zenit, Rubin Kazan ja Krasnodar ovat päättyneet tähän lähtökohtaan. Haasteita on kuitenkin edelleen.

IMG-20190615-WA0021

Miettinen aloitti Zenitissä analyytikkoharjoittelijana junioriakatemiassa. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

”Juniorivalmentajat saattavat tulkita seuran ideologiaa hyvin eri tavalla. Esimerkiksi Zenitissä haluamme pelata maata pitkin, edetä laitojen kautta luoden 2vs1 -tilanteita sekä prässätä korkealta. Ongelma on kuitenkin siinä, että esimerkiksi prässin alaprinsiippejä ei ole määritelty, kuten millä alueilla prässätään tai miten triggereitä käytetään. Tällöin jokainen valmentaja tulkitsee korkeaa prässiä eri tavoin”, Miettinen pohtii.

Akatemiassa pelaaminen on junioreille maksutonta. Seuran juniorijoukkueet pelaavat säännöllisesti muita venäläisiä ja ulkomaalaisia seuroja vastaan. Joukkueet osallistuvat turnauksiin muun muassa Italiassa ja Keski-Euroopassa.

Zenitin U14-joukkue voitti vastikään Venäjän mestaruuden. Nuorisomaajoukkueissa Zenitin pelaajia on keskimäärin yhdestä kolmeen per ikäluokka.

Akatemian budjetti on Venäjän toiseksi suurin. Vain Krasnodarilla on suurempi – noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Kilpavarustelu Venäjällä on hurjaa.

”Zenitin olosuhteet ovat todella hyvät, mutta Krasnodarin puitteet ovat jopa maailman mittakaavalla huikeat. Olen nähnyt monta hienoa paikkaa Qatarin Aspire Academystä alkaen, mutta Krasnodarin olosuhteet ovat vieläkin hienommat.”

 

Harjoittelijaksi Kroatiaan – Tärkeä ajanjakso Dinamo Zagrebissa

Liikuntatieteen opintoihin kuului kaksi harjoittelujaksoa. Ensimmäisen Miettinen suoritti paikallisessa koulussa. Puolivuotisjakso Zenitin akatemiassa oli opiskeluista erillinen projekti.

Toisen harjoittelupaikan Miettinen halusi löytää ulkomailta. Kandidaatin opinnot olivat jo loppusuoralla.

”Lähetin yli sata hakemusta ulkomaisiin seuroihin – Brasiliasta Japaniin. En pyytänyt korvausta, vaan olin valmis tekemään töitä palkatta. Minulla ei ollut suoria kontakteja, vaan laitoin hakemuksia joka paikkaan.”

Lopulta harjoittelupaikka löytyi Kroatiasta. Maan ykkösseura Dinamo Zagreb vastasi yhteydenottoon ja tarjosi palkatonta harjoittelupaikkaa seuran akatemiasta.

Osittaisen taloudellisen varmuuden takasi opintotuki Suomesta. Lisäksi Miettinen teki harjoittelujaksoa edeltävän kesän töitä tamperelaisessa kahvilassa saadakseen riittävät rahat kasaan Kroatiaa varten.

Venäjän valtio maksoi Miettiselle opintotukea noin 30 euroa kuukaudessa. Tuki saattoi nousta hyvien arvosanojen myötä tai lakata kokonaan, jos hylättyjä suorituksia tuli liikaa.

Dinamo Zagrebista on ponnistanut useita huippupelaajia eurooppalaisiin suurseuroihin. Esimerkiksi nimet Luka Modrić ja Mateo Kovačić ovat tuttuja lähes jokaiselle jalkapallon seuraajalle.

Akatemian toiminnan taso teki Miettiseen suuren vaikutuksen.

”Laadin U15- ja U17-joukkueiden analyysit. Lisäksi tein seuran analyytikon kanssa tutkimusta, kummalla jalalla pelaajat ottavat pallon haltuun eri tilanteissa – sisemmällä vai ulommalla jalalla. Tarkoituksena oli arvioida, miten haltuunottamisen tapa vaikuttaa pelin jatkumiseen ja seuraaviin pelitekoihin.”

”Analysoimme akatemian 1998- ja 1999-ikäluokkien jokaisen pelaajan haltuunotot ja tutkimme, mitä niistä seurasi. Tutkimme esimerkiksi, kuinka paljon pelaaja otti kosketuksia otettuaan syötön ulommalla jalalla haltuun. Vertasimme saatuja tuloksia sitten eurooppalaisten huippuseurojen vastaaviin lukuihin, joita olimme myös analysoineet.”

Esimerkki kuvastaa sitä tosissaan tekemisen kulttuuria, joka kroatialaisseurassa oli asetettu tavoitteeksi. Kaikki mahdolliset yksityiskohdat haluttiin selvittää.

”Dinamossa pohdittiin koko ajan, mihin suuntaan jalkapallo kehittyy. Pelijärjestelmiä sekä teknisiä ja fyysisiä vaatimuksia arvioitiin säännöllisesti. Kun tutkimustulokset osoittivat, että esimerkiksi Juventuksessa pelaajat ottivat 83 % syötöistä haltuun ulommalla jalalla ja Dinamossa vastaava luku oli vain 72 %, johtopäätöksenä oli, että toiminta on vielä kaukana huipputasosta.”

Miettisen ja Jasmin Osmanovicin tutkimuksen pohjalta Dinamo Zagreb ja Kroatian jalkapalloliitto tilasivat Opta -nimiseltä yritykseltä laajan tutkimuksen aiheeseen liittyen. Tutkimus otettiin myöhemmin pohjaksi Kroatian liiton ohjeistukseen.

IMG-20190615-WA0004

Iikka Miettinen toimi syksyllä 2015 neljä kuukautta harjoittelijana Kroatian suurseura Dinamo Zagrebissa.

Venäjällä Miettinen huomasi kuitenkin eron suhtautumisessa tehtyyn tutkimukseen ja sen hyötyihin. Vastaanotto oli täysin erilainen kuin Kroatian liitolla.

”Kun menin esittelemään yliopiston professorille tutkimusta lopputyöni aiheeksi, hän ei nähnyt siinä ”mitään pointtia”. Jouduin sitten tekemään kokonaan uuden työn. Aiheena oli lopulta, miten analysointi tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan peliin ja toimintaan jalkapallossa”, Miettinen naurahtaa.

Aikaansa Dinamossa Miettinen muistelee edelleen lämmöllä. Akatemian valmentajissa oli sekoitus entisiä pelaajia ja yliopistossa opiskelleita nuorehkoja pelin sisältöosaajia.

Valmentajat täydensivät toisiaan. Entiset pelaajat ymmärsivät pukukoppielämän lainalaisuuksia ja akateemiset nuoret toivat seuraan pelin teoreettista sisältöä.

”Puhuimme koko ajan pelistä. Kun keskustelin valmentajien kanssa, puhe kääntyi jossain vaiheessa aina itse peliin”, Miettinen muistelee.

”Zenitissä puhutaan valmennuspalavereissa usein hienoista maaleista tai tuloksista, mutta Dinamossa väiteltiin muun muassa siitä, miksi 4-3-3 tai 3-4-3 on paras muoto. Muotoja vertailtiin ja pohdittiin, mikä toisessa on parempaa kuin toisessa. Monet seurassa ajattelivat, että 3-4-3 on se pelimuoto, joka tulee olemaan tulevaisuudessa usein käytetty syrjättäen 4-2-3-1 -systeemiä.”

Kilpailutilanne akatemiassa oli vielä kovempi kuin Zenitissä. Pelaajilta vaadittiin todella paljon.

”Zenitissä saattaa olla 13 todella kovaa pelaajaa ikäluokassa ja loput ovat vain täytteenä. Dinamossa oli usein 24 todella hyvää pelaajaa joukkueessa. Kaikissa treeneissä kilpailtiin. Katsoin esimerkiksi yhden ikäluokan kolmet treenit, enkä voinut olla varma, ketkä ovat avauksen pelaajia. Taso oli niin laaja.”

Neljän kuukauden ajanjakso Kroatiassa oli Miettiselle korvaamattoman tärkeä. Moni asia loksahti paremmin paikoilleen hänen jalkapalloajattelussaan.

”Opin Kroatiassa ymmärtämään peliä paremmin, sillä siellä puhuttiin koko ajan sisällöistä. Aloin hahmottamaan, mistä asioista peli koostuu ja jäsentämään peliin liittyviä prinsiippejä. Peli alkoi muodostua päässäni loogiseksi kokonaisuudeksi.”

 

Mukaan edustusjoukkueeseen – ”Villas-Boas meni syvälle detaljeihin”

Kun harjoittelujakso Dinamo Zagrebissa oli päättynyt joulukuussa 2015, Miettinen palasi takaisin Pietariin.

Zenit oli hakenut syksyllä analyytikkoja edustusjoukkueen valmennustiimin tueksi. Hakuaika pestiin oli päättynyt jo marraskuussa, eikä Miettinen ollut hakenut tehtävään.

Kroatiasta palannut opiskelija sai kuitenkin pian puhelun. Zenit oli kiinnostunut rekrytoimaan suomalaisen.

”Minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tekemään Zenitissä analyytikon hommia. Vastasin myöntävästi.”

”Minulle lähetettiin testitehtäviä: tilastojen arviointia, videoklippien analysointia, videoiden tekemistä sekä vastustajan pelaajien arviointia. Palautin tehtävät ja sain pari päivää myöhemmin kutsun tapaamiseen. Minulle tarjottiin harjoittelijan paikkaa edustusjoukkueen videoanalyytikkona.”

Zenitin ykkösjoukkueen palkintokaapista löytyy 2010-luvulta muun muassa neljä Venäjän mestaruutta ja kaksi cup-voittoa. Mestareiden liigassa joukkue on edennyt 16 parhaan joukkoon kolmesti.

IMG-20190615-WA0018

Miettinen pääsi Zenitissä elämään ja näkemään läheltä huippuseuran päivittäistä toimintaa. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Iikka Miettisen uusi toimintaympäristö edusti eurooppalaista huipputasoa.

”Olin kevään 2016 André Villas-Boasin tiimissä. Tein klipit ja analyysit vastustajien erikoistilanteista ja esittelin suositukset, miten niitä vastaan kannattaa pelata. Edustusjoukkueen analyytikkotiimissä oli minun lisäksi kaksi muuta henkilöä – yksi venäläinen ja Tottenhamista siirtynyt britti.”

”Zenitissä oli periaate, että harjoittelija ei esitä mitään analyysejä päävalmentajalle. Annoin työni kahdelle muulle analyytikolle, jotka veivät ne eteenpäin Villas-Boasille. Teimme töitä yhdessä analyytikkotiimin kanssa.”

Miettinen opiskeli päivät ja työskenteli illat. Viikonloput hän teki yliopiston lopputyötä. Vuokra-asunnossaan hän kävi lähinnä nukkumassa. Sama kaava toistui puolen vuoden ajan.

Portossa muun muassa Eurooppa-liigan voittaneen Villas-Boasin työskentelyote oli ajoittain maaninen.

”Villas-Boasilta saattoi tulla välillä joidenkin mielestä aika erikoisia pyyntöjä. Hän meni syvälle detaljeihin. Tein hänelle esimerkiksi laskelmia siitä, miten yleisömäärät vaikuttavat pelien tuloksiin tai miten säätila vaikuttaa otteluihin.”

”Peliä edeltäviin palavereihin hän teki kaikki piirrokset käsin palaveria edeltävänä yönä. Hän kirjoitti esityspaperit valmiiksi hotellihuoneessaan. Jos jokin kohta meni pieleen, hänelle piti tuoda kokonaan uusi paperi. Mitään mokia ei saanut olla”, Miettinen muistelee.

Villas-Boas

Iikka Miettinen pääsi näkemään läheltä eurooppalaisten huippuvalmentajien työtä. Vuonna 2016 hän toimi portugalilaisen André Villas-Boasin tiimissä. Kauden kruununa oli Venäjän cupin voitto. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Miettinen toimi Zenitin edustusjoukkueessa kolmen päävalmentajan aikana: ensin portugalilaisen Villas-Boasin staffissa, sen jälkeen romanialaisen Mircea Lucescun tiimissä ja lopuksi vielä italialaisen Roberto Mancinin kanssa.

Analyytikon vastuu kasvoi koko ajan. Miettinen nousi harjoittelijasta vakituiseen pestiin. Varsinkin Mancinin, joka oli vuonna 2012 voittanut Manchester Cityn kanssa Valioliigan, aikana nuori suomalainen oli isossa roolissa.

”Lucescu tuli usein harjoituksiin puoli tuntia ennen alkua ja hän oli ainoa, joka tiesi, mitä tullaan harjoittelemaan. Välillä muut valmentajat tulivat kyselemään meiltä analyytikoilta, mitä harjoituksissa tehdään. Lucescun kanssa klippien ja analyysien käyttö oli välillä ihan järkyttävää. Saatoin olla läppäri kädessä hänen kanssaan joukkueen edessä ja kelailimme peliä eteenpäin ilman mitään struktuuria.”

”Mancinilla oli kaudella 2017-2018 paljon selkeämpi ajatus, mitä pelaajille näytetään ja missä järjestyksessä. Toiminnassa oli enemmän struktuuria, vaikka hän on tietyllä tavalla ’intuitiovalmentaja’. Mancinin aikana tein yksityiskohtaiset klipit myös vastustajan hyökkäämisestä ja puolustamisesta – erikoistilanteiden lisäksi. Kun pelasimme Red Bull Leipzigiä vastaan Eurooppa-liigan neljännesvälierissä, tein klippejä muun muassa siitä, miten Timo Werner tekee pystyjuoksuja tai miten Yussuf Poulsen liikkuu toppareiden välissä.”

”Analyytikon tehtävät ovat auttaneet minua ymmärtämään peliä paremmin. Olen aina halunnut olla valmentaja. Jos olisin aina ollut vain kentällä ja nyt joku tulisi kysymään minulta esimerkiksi maaliodottamasta, en ymmärtäisi. Pitkässä juoksussa sen merkitys kuitenkin korostuu. Suhteeni peliin on muuttunut verrattuna aikaisempaan.”

IMG-20190615-WA0022

Iikka Miettinen Zenitin päävalmentajan Roberto Mancinin kanssa vuonna 2018.

Miettisen yksi parhaista muistoista on keväältä 2016, kun Zenit voitti Venäjän cupin finaalissa TsSKA Moskovan peräti 4-1.

”Teimme maalin kulmapotkusta, joka annettiin antamani suosituksen mukaan. Suunnitelma siirtyi paperiltani kentälle. Siitä tuli hieno tunne. Tiesin, että lyhyissä kulmapotkuissa Leonid Slutskin valmentaman joukkueen linja nosti nopeasti ylös. Pelasimme kulmassa pallon linjan taakse taaempaa juosseelle Artur Yusupoville, joka teki maalin.”

IMG-20190615-WA0010

Venäjän pääsarja on monille suomalaisille tuntematon. Miettinen ja Krylia Sovetovissa pelannut Berat Sadik Krylian kotistadionilla. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

 

Taustalla hurja määrä työtä – ”Olen tehnyt kovia valintoja”

Miettinen oli aloittanut opiskelut Venäjällä syksyllä 2011 vailla kielitaitoa. Neljä ja puoli vuotta myöhemmän hän toimi jäsenenä maan yhden suurimman seuran edustusjoukkueen valmennustiimissä. Kilpailu paikoista oli ollut kovaa.

Ympäristö oli kuin viidakko, jossa vain harvat selviävät.

Mitkä tekijät mahdollistivat näin nopean kehityksen?

”Työn laatu on todella tärkeää. Jos työt tekee huonosti, on vaikea päästä eteenpäin. Olen tehnyt kovia valintoja. En osannut sanaakaan venäjää, kun muutin Pietariin. Lähdin Kroatiaan tekemään töitä ilman palkkaa omilla rahoillani. Harvoin kukaan tulee hakemaan sinua kotiovelta, vaikka olisit kuinka hyvä.”

”On työnnettävä naamansa joka paikkaan. Mutta se ei tarkoita pyrkyrinä olemista. On oltava kiinnostunut ja utelias. Olen lähettänyt sähköposteja moneen paikkaan ja ymmärtänyt oman kehitysvaiheeni. Kroatiaan lähtiessäni en ollut niin hyvä, että olisin voinut pyytää palkkaa. Pohja oli olemassa, mutta en ollut vielä ammattilainen.”

”Kun olen käynyt koulutuksissa ulkomailla, en ole melkein koskaan törmännyt siellä suomalaisiin valmentajiin. Pitää muistaa, että mahdollisuus verkostoitua on usein paljon tärkeämpää kuin itse koulutuksen sisältö. Suomesta on oltu minuun muutenkin todella vähän yhteydessä. Vain jotkut yksittäiset valmentajat ovat lähestyneet.”

Työ esimerkiksi Zenitin edustusjoukkueen yhtenä videoanalyytikkona vaati pitkiä päiviä.

IMG-20190615-WA0019

Miettinen nousi Zenitin junioriakatemian analyytikkoharjoittelijasta lopulta seuran edustusjoukkueen analyytikkotiimiin. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

”Normaalisti aloitin työpäivän aamukahdeksalta. Kävimme aluksi muiden analyytikkojen kanssa läpi, mitä videoita joukkueelle tehdään edellisestä pelistä. Ennen harjoituksia valmistelimme videohuoneen valmiiksi joukkuepalaveria varten. Treenien jälkeen aloitimme työstämään klippejä tulevasta vastustajasta. Työpäivä kesti yleensä iltaseitsemään asti.”

 

Puhelu seuran presidentiltä

Zenitin asema Pietarissa on todella merkittävä. Vaikka jääkiekkoseura SKA Pietari on menestynyt hyvin KHL-sarjassa, Zenit on huomattavasti suurempi toimija. Esimerkiksi kaudella 2017-2018 Zenitin yleisökeskiarvo oli Venäjän liigan selvästi paras – noin 44 000 katsojaa ottelua kohden.

Zenitin aseman vankistamiseksi seuran merkittävin sponsori maakaasu- ja öljykonserni Gazprom neuvotteli kaupungin kakkosseuran Pietarin Dinamon kanssa seuran siirtämisestä Sochiin, jossa perustettiin Dinamon pelaaja- ja työntekijäpohjalta FK Sochi. Järjestely kuvastaa osaltaan sitä, kuinka tärkeää Venäjällä yksittäisen seuran dominoiva asema voi olla.

Toimittuaan kolme kautta pietarilaisjätin edustusjoukkueen analyytikkotiimissä Miettinen huomasi kaipaavansa valmentajan hommiin. Halu kehittyä hyväksi valmentajaksi oli ollut yksi tärkeimmistä syistä, miksi Miettinen oli lähtenyt Suomesta ulkomaille.

”Minulla oli koko ajan idea, että kun lähden ulkomaille, opin kaiken sen, mitä voin oppia myös Suomessa – ja vielä paljon enemmän.”

”Omissa silmissäni Suomessa on kuitenkin menty eteenpäin. Veikkausliigassa on valmennustiimejä ja pelistä puhutaan enemmän. Esimerkiksi Venäjällä ei ole tarvetta etsiä kilpailuetua, kun laadukkaita pelaajia tulee säännöllisesti. Toisaalta esimerkiksi kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia hakea oppia muista maista”, Miettinen huomauttaa.

Kun kausi 2017-2018 oli päättymässä, Miettinen ilmoitti Zenitin seurajohdolle, että hän hakee töitä muualta Euroopasta. Valmentaminen kiinnosti enemmän kuin analyytikon työt.

IMG-20190615-WA0015

Analyytikko työn parissa. Iikka Miettinen toimi Zenitin edustusjoukkueessa vuosina 2016-2018. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Miettinen neuvotteli mahdollisuudesta siirtyä Bundesliiga-seura RB Leipzigin organisaatioon, kunnes Zenitin seurajohdosta soitettiin jälleen. Tällä kertaa puhelimen toisessa päässä oli korkein mahdollinen toimija – seuran presidentti.

”Hän kysyi, olenko varma, että haluan jättää Zenitin. Ilmoitin, että en halua välttämättä Zenitistä pois, mutta analyytikon hommia en enää tee. Sen puolen olen ainakin tällä erää nähnyt, kerroin. Sovimme tapaamisen presidentin toimistolle seuraavaksi päiväksi.”

”Keskustelimme presidentin ja junioripuolen johtajan kanssa, mitä olen tehnyt Zenitissä ja mitkä ovat vahvuuteni. Seuralla oli ollut jo pitkään tavoitteena kehittää akatemiaa entistä paremmaksi ja he halusivat isoon rooliin nuoren, jolla on paljon ajatuksia ja halua kehittää akatemian toimintaa. Istuin heinäkuussa joka päivä tapaamisissa, joissa keskustelin akatemian toimijoiden kanssa tulevaisuuden tavoitteista”, Miettinen avaa.

”Lopulta minulle tarjottiin akatemian urheilutoimenjohtajan paikkaa.”

IMG-20190615-WA0025

Zenitin akatemian urheilutoimenjohtaja Iikka Miettinen seuran työntekijöiden kanssa tapaamisessa Katalonian jalkapalloliiton kanssa.

 

Datan keräämistä, pelaajien auttamista eteenpäin ja kansainvälisiä suhteita – ”Mielipide ei ole aina totuus”

Urheilutoimenjohtajan alaisuudessa toimivat Zenitin akatemian scoutit ja analyytikot. Alaisia on yhteensä noin 15. Valmentajia johtaa akatemian valmennuspäällikkö ja muita työntekijöitä hallintopäällikkö.

Analyytikkojen ja scouttien johtamisen lisäksi Miettisen tehtäväksi annettiin rakentaa seuran akatemiajoukkueille yhteinen tietokanta, johon kerätään arviointeja, raportteja ja analyysejä niin joukkuevalmentajilta, psykologeilta, analyytikoilta, kuntovalmentajilta, scouteilta kuin lääkäreiltäkin.

Tietokannan tarkoituksena on tukea pelaajakehitystä ja tarjota dataa päätöksenteon tueksi. Mutusta halutaan siirtyä faktaan.

”Jokaisesta akatemian pelaajasta löytyy tarkat tiedot koskien esimerkiksi harjoittelua, rasvaprosenttia, pituuden ja painon kehitystä sekä pelaajan suorituskykyä, joka perustuu valmentajien arvioon. Tiedon määrä lisääntyy sitä mukaan, kun pelaaja tulee vanhemmaksi. Esimerkiksi psykologin arvio pelaajan motivaatiosta ja keskittymiskyvystä on todella tärkeä.”

Yksi keskeinen osa Miettisen tehtävää on auttaa Zenitin pelaajia urallaan eteenpäin, jos paikka edustusjoukkueessa ei aukea. Suomalaisen etuna on kielitaito. Venäläisistä valmentajista harvaa puhuu englantia, suomesta puhumattakaan.

”Esimerkiksi FC Lahdessa aikaisemmin pelannut maalivahti Aleksandr Vasjutin ja HJK:ssa tällä hetkellä pelaavat maalivahti Maksim Rudakov ja laitapelaaja Ivan Tarasov ovat siirtyneet Suomeen kauttani. Olen auttanut pelaajia löytämään sopivan ympäristön, jos he ovat Zenitissä liikkuneet ykkös- ja reservijoukkueen välillä ilman kunnon vastuuta.”

”Edistän myös Zenitin kansainvälisiä suhteita. Suomessa teemme yhteistyötä HJK:n ja FC Lahden kanssa. Tarjoamme Lahteen aikuispelaajia ja pelaamme HJK:n kanssa ystävyysotteluita junioreissa ja osallistumme turnauksiin. Lisäksi meillä on Gazprom-yhteyden kautta toimintaa FC Schalke 04:n ja Crvena Zvezdan kanssa. Yhteistyö ei ole vielä kuitenkaan riittävän systemaattista.”

img-20190615-wa0009.jpg

Miettinen auttoi monia Zenit-pelaajia, jotka eivät tehneet seurassa läpimurtoa, urallaan eteenpäin. Yksi heistä oli Aleksandr Vasjutin, joka päätyi Miettisen avustuksella FC Lahteen.

Miettinen kritisoi voimakkaasti Venäjällä vallitsevaa kulttuuria, jossa puhe pelaajista ja pelistä on liian epämääräisellä tasolla. Scoutit saattavat kuvailla pelaajia vain adjektiiveilla ’hyvä’ tai ’lahjakas’.

”Pelaajista on vaikea tehdä arvioita, jos ei ole käytössä tilastoja. Yksi laitapelaajistamme pelaa Venäjän poikamaajoukkueessa. Hän on kaikkien mielestä loistava harhauttelija ja näyttävä pelaaja. Kun saimme dataa, paljastui, että hän on joukkueen huonoin ohittaja.”

”Mielipide ei ole aina totuus”, Miettinen korostaa.

”Toinen esimerkki liittyy 2003-syntyneeseen pelaajaan, joka tuli Zenitiin viime kaudella Kazakstanista. Hän oli aikaisemmin lähes aina vaihtopenkillä. Kun pelasimme AZ Alkmaaria vastaan tiukan kaksipäiväisen turnauksen, hän oli tilastojen mukaan ainoa pelaaja, joka kykeni syötöillään ja haltuunotoillaan edistämään peliä. Pelaaja ei ole näyttävä, nopea tai ketterä, mutta hän sijoittuu kentällä hyvin – ja tekee muut pelaajat paremmiksi.”

Zenitin merkitys Iikka Miettisen uraan on kiistaton. Pietarissa hän kasvoi jalkapalloammattilaiseksi. Tavoite, joka nuorella opiskelijalla oli vuonna 2011, on täyttynyt, mutta vasta osittain.

”Kun tulin Venäjälle, olin täysin raakile. Olin innostunut jalkapallosta, mutta vasta Zenitissä ja Dinamo Zagrebissa opin kaiken sen, mitä nyt osaan. Olen ymmärtänyt, miten peli toimii ja miten eri vaiheet liittyvät toisiinsa. Olen kasvanut valtavasti.”

 

Voimakas palo valmennuskentälle – ”Haluan nimenomaan valmentaa”

Iikka Miettinen on toiminut Zenitin urheilutoimenjohtajana pian vuoden. Vaativa pesti on päättymässä. Yli seitsemän vuotta Venäjällä asunut Miettinen muuttaa kesän aikana Pohjois-Italian Castelfranco Venetoon. On uusien haasteiden aika.

Suomalainen valmentaja aloittaa heinäkuussa Giorgione Calcion edustusjoukkueen ja U19-joukkueen valmennustiimissä yhdessä Stefano Espositon ja Gert Remmelin kanssa. Venäläinen jättiseura vaihtuu pieneen italialaiseen amatööriseuraan.

IMG-20190615-WA0017

28-vuotias Miettinen siirtyy kesällä 2019 Zenitistä italialaiseen Giorgione Calcioon. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Miettisellä oli viime kauden päätteeksi käynnissä keskustelut myös liittymisestä analyytikkona Roberto Mancinin valmennustiimiin Italian A-maajoukkueeseen. Maan jalkapalloliitto oli kuitenkin leikannut Azzurrin määrärahoja ja sopimus jäi tekemättä.

”Haluan nimenomaan valmentaa Italiassa. Tein jo aikaisemmin päätöksen, että kun lähden Zenitistä, aion seuraavaksi keskittyä valmentamiseen. Gert ja Stefano saavat ensi kaudeksi miesten joukkueen ja vanhimman juniorijoukkueen. Seuralla on mahdollisuus ottaa uusi työntekijä. Valmentajien työmetodologia on yksi kovimmista, jonka olen nähnyt. Toimintaprinsiipit ovat vakuuttavat.”

Giorgione Calciossa on käynnissä Miettisen mukaan erittäin mielenkiintoinen prosessi.

”Minulla on vahva fiilis, että voin kehittyä Giorgionessa valmentajana sekä auttaa pelaajia ja muita valmentajia sillä osaamisella, jota olen saanut Venäjällä. Kokemukseni analyytikkona on varmasti hyödyllinen ja voin tuoda pieneen seuraan huippuseuran tasoisia analyysejä.”

”Odotan, että minulla kasvaa Italiassa valmentajaidentiteetti. Olen kyllä valmentanut aikaisemmin ja minulla on olemassa prinsiipit, mutta odotan, että saan tulevaisuudessa vahvat kenttärutiinit ja selkeän valmentajaprofiilin”, Miettinen arvioi.

 

”Hän on sisältöautisti, eikä omahyväinen selfieglamour-gigolo”

Italiassa vuodesta 2016 valmentanut Gert Remmel vaikutti merkittävästi Miettisen rekrytointiin. Valmentajat ovat olleet säännöllisesti yhteydessä useamman vuoden ajan.

”Giorgione tarvitsee Iikka Miettistä ja Iikka Miettinen tarvitsee Giorgionea”, Remmel arvioi puhelimitse.

Miettinen oli aikanaan ottanut Remmeliin yhteyttä ja kysynyt, olisiko virolainen hänelle jonkinlainen mentori tai sparraaja. Valmentajat ovat vuosien ajan välittäneet toisilleen erilaisia tutkimuksia, videoita, eri metodien erilaisia piirroksia, pelinäkemyksiä ja -epäilyksiä sekä keskustelleet ja väitelleet muun muassa pelistä ja valmentamisesta.

Remmelin mukaan Miettisen työkulttuuri on vertaansa vailla.

”Tärkeä tai jopa tärkein asia on, että Iikka on oikeasti vahva ihminen. Lapasten tai inisijöiden kanssa emme pysty toimimaan Giorgionessa. Monet jalkapalloihmiset pitävät itseään vahvoina. Harvoja jalkapalloihmisiä on kuitenkaan oikeasti testattu juuri vahvuuden osalta. Iikka on osoittanut koko aikuisiän elämänsä ajan, että vahvuus ja äärivahvuus ovat hänen normaalitilansa”, Remmel toteaa.

”Kuvaavaa on, että Iikka on viettänyt kahden vuoden aikana kolme kertaa harvat vapaapäivänsä täällä Castelfrancossa tutkimassa toimintatapaamme. Ottaen huomioon hänen todellinen kontaktiverkostonsa – joka on siis todella laaja ja syvä –hänelle olisi löytynyt valmennusuran käynnistämiseksi muitakin optioita – sellaisissa ympäristöissä, joissa kiiltää enemmän glamouria kuin meillä. Mutta täällä hän on. Iikka on sisältöautisti, eikä omahyväinen selfieglamour-gigolo.”

Esposito, Remmel ja muu valmennustiimi, Miettinen mukaan lukien, aloittavat tehtävissään 20. heinäkuuta. Italialainen Esposito toimii Giorgionen edustusjoukkueen päävalmentajana. Virolainen Remmel on puolestaan U19- eli reservijoukkueen päävalmentaja.

Miettisen roolina on toimia assistenttina molemmissa joukkueissa. Tehtäviä on niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

”Meillä on vastuu koko seuran taktis-teknisesta ja toimintakulttuurillisesta kehityksestä ja johtamisesta 6-vuotiaiden jalkapallokoulusta edustusjoukkueeseen. Iikalla tulee olemaan myös siinä oma merkittävä roolinsa. Odotan paljon Iikan ja Francesco Bordinin (Italian U20-maajoukkueen analyytikko) kehitysyhteistyöltä. ’Paljon’ tarkoittaa sellaista innovaation tasoa, jota ei ole yhdessäkään toisessa italialaisessa seurassa.”

Suomessa aikaisemmin pitkään valmentaneen Remmelin mukaan Miettinen on paljon enemmän kuin analyytikko.

”Harva tietää, että Iikka on ollut monessa asiassa koko Venäjän ammattijalkapallon analyysisektorin edelläkävijä, suuntaviivoja antava ammattilainen. Odotamme, että hän tuo aggressiivisesti lisää toimintaosaamista kahteen asiaan: Miten saamme tiettyjä universaaleja pelitotuuksia paremmin datasta treenikentälle ja treenikentältä peleihin?”

Vaikka Giorgionessa odotetaan Miettisen tuovan tärkeää osaamista seuraan, Remmel korostaa myös toista puolta: näkyvän kehityksen vaatimusta.

”Iikalla ei tule olemaan sopeutumisongelmia, sillä hän puhuu todella hyvin italiaa ja hänen koko elämänsä kaari on todisteena siitä, että sopeutuminen ei ole edes kysymys. Odotamme hänen kenttärutiiniensa stabilointia ja toimintahyötyä käytännössä heti.”

”Meillä ei ole aikaa eikä varaa odottaa jotain epämääräistä positiivista ja loputonta kehitysohjelman realisointia. Tiettyjen asioiden pitää toimia heti. Heti. Jos ne eivät toimi, ystävyytemme Iikan kanssa säilyy, mutta yhteistyö loppuu”, Remmel selventää.

”Minulle selvisi nopeasti jo vuosia sitten, että Iikassa on potentiaalia kasvaa kaikkien aikojen suomalaiseksi valmentajaksi. Valmentajaksi, joka on suomalainen passiltaan, mutta joka ei tule päivääkään valmentamaan Suomessa. Me ja Giorgione voimme olla hänelle ponnahduslauta kohti oman potentiaalin maksimointia.”

 

Kirkas tavoite – ”Haluan valmentaa isossa eurooppalaisessa pääsarjassa”

Miettisen jalkapalloon liittyvät tavoitteet ovat pysyneet samoina jo pitkään – siitä lähtien, kun hän muutti Tampereelta Pietariin. Ajatukset ovat vuosien varrella vain vahvistuneet.

”Haluan valmentaa ammatikseni isossa eurooppalaisessa pääsarjassa. Se on motivoinut minua eteenpäin. Ehkä viiden vuoden päästä minulla selkiytyy se, päädynkö päävalmentajaksi vai apuvalmentajaksi. Jossain valmennusroolissa haluan toimia joka tapauksessa.”

Menestys on sana, joka toistuu, kun Miettinen pohtii seikkoja, jotka mahdollistavat tavoitteen.

”Valmentajan pitää menestyä. Hyvät ideat eivät auta, jos ei tule tuloksia. Tulevalla kaudella meidän täytyy menestyä Giorgionessa ja saavuttaa hyviä tuloksia.”

”Olen saanut vuosien aikana kontakteja, jotka voivat avata ovia. Jos valmentajalla ei ole kontakteja, ketään ei kiinnosta. Olen tavannut fiksuja tyyppejä, jotka eivät kuitenkaan tunne ketään, eivätkä saa itseään eteenpäin. Minulla on ainakin mahdollisuus, että saan tärkeät futisihmiset kiinnittämään huomiota siihen, mitä teemme Giorgionessa.”

20190615_123752.jpg

Iikka Miettinen Helsingissä kesäkuussa 2019.

Heinäkuussa 29 vuotta täyttävä Iikka Miettinen on nähnyt nuoresta iästään huolimatta paljon – enemmän kuin moni muu valmentaja koko uransa aikana. Tarina on kuitenkin vasta alussa.

Miettinen on joutunut jatkuvasti ylittämään esteitä. Venäjän kieli piti oppia riittävän hyvin ensimmäisen vuoden aikana. Zenitin akatemiassa hän kilpaili muita opiskelijoita vastaan jatkuvasti.

Ennen kuin Miettinen pääsi Kroatiaan, hän oli lähettänyt yli sata hakemusta ja kerännyt tamperelaisessa kahvilassa tarvittavat rahat elämiseen. Zenitin ykkösjoukkueessa osaaminen on täytynyt osoittaa joka päivä. Urheilutoimenjohtajana hän on toiminut pomona useille työntekijöille.

Tie on ollut pitkä.

”Koko ajan” on vastaus, kun kysyn Iikka Miettiseltä, kuinka usein hän miettii, miten vähän tietääkään jalkapallosta.

Miettinen kasvoi vaativassa ja äärikilpailullisessa ympäristössä ammattilaiseksi. Harva ulkopuolinen ymmärtää venäläistä jalkapallokulttuuria, sen lainalaisuuksia ja vaatimustasoa. Huippuseurassa on oltava huippuammattilainen, muuten joku muu tulee tilalle.

Seuraavaksi Miettinen aikoo hyödyntää oppejaan uudessa ja erilaisessa ympäristössä. Tiedonjano ja halu kehittyä on edelleen valtava.

”Olen elänyt jalkapalloa 5-vuotiaasta lähtien. Se on seurannut minua koko elämäni ajan. Ammatin suhteen minulla ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jalkapallo.”

”Minua kiinnostaa kaikki jalkapalloon liittyvä. Haluan ymmärtää, miten peli kehittyy ja mihin suuntaan se menee. Mitä syvemmälle johonkin asiaan menee, sitä enemmän se kiinnostaa.”

Yksi ovi on sulkeutunut ja toinen on auennut. Yksi tarina on päättynyt ja seuraava on alkamassa.

Yksi asia ei ole muuttunut siitä, kun parikymppinen suomalainen opiskelija lähti kahdeksan vuotta sitten Pietariin.

”Jos teen paljon töitä, pärjään kyllä.”

***

Teksti: Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kuvat: Iikka Miettinen, Erkko Meri ja Vyacheslav Evdokimov

Kategoriat:Haastattelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s