Mielipide

Yhden aikakauden loppu – Mika Lehkosuon vaikutus suomalaiseen valmennuskulttuuriin

Mika Lehkosuo nosti espoolaisen FC Hongan Veikkausliigaan kaudeksi 2006. Nousu ratkesi Helsingin Myllypurossa syyskuussa 2005. PK-35 kaatui numeroin 2-0 ja FC Hongan kannattajat, Hongankolistajat, lauloivat.

”Kuka on kingi? Bana on kingi!”

Lehkosuon ensimmäinen ottelu Veikkausliiga -valmentajana oli 19.4.2006 Vaasan Palloseuraa vastaan. Viimeinen ottelu, ainakin tällä erää, nähtiin 20. toukokuuta 2019 Lahdessa. HJK erotti pitkäaikaisen valmentajansa tänään keskiviikkona 22.5.

Kolmentoista vuoden ajanjakso on pitkä. Tuossa ajassa Lehkosuo nousi suomalaiseen valmentajaeliittiin. FC Hongassa hän vakiinnutti paikkansa, HJK:ssa tapahtui viimeistään nousu aivan terävimpään kärkeen.

Tittelit ovat yksi osa, vaikutus peli- ja valmennuskulttuuriin toinen puoli. Millaisen jäljen 49-vuotias Lehkosuo on jättänyt suomalaiseen jalkapalloon, erityisesti valmennuskulttuuriin?

Suomalaisen jalkapallon vaatimaton historia on näkynyt kielessämme, tarkemmin sanottuna siinä puhetavassa, miten olemme arvioineet jalkapalloa pelinä. Mika Lehkosuo on ollut yksi niistä valmentajista, joka on saanut käyttämistään käsitteistä ivaa osakseen. Peliasennot, liikekuvamallit, diagonaalisyötöt, transitiot – nämä termit olivat arkipäivää 2010-luvun alun FC Hongassa.

Valmentajat halusivat ymmärtää yksittäiset peliteot samalla tavalla, puhua pelistä yhteisellä kielellä. Kehittää mikroympäristön, jossa peliin liittyvä sanasto olisi muuta kuin epämääräistä muminaa.

Monet naureskelivat – ja naureskelevat yhä – uusille käsitteille. Nykyään useimmat termeistä ovat kuitenkin jokapäiväisessä käytössä, Palloliiton valmentajakoulutuksista lähtien. Akateeminen ajattelu on lisääntynyt maltillisesti Suomi-futiksessa, vaikka välillä tuntuu, että otammekin takapakkia.

Lehkosuo on kertonut, kuinka hän pyysi yhteen aikaan FC Hongassa pelaajia asettamaan järjestykseen seuraavat toimijat suomalaisessa jalkapallossa sen mukaan, mikä toimija on lähimpänä eurooppalaista tasoa: erotuomarit, media, pelaajat, seurajohtajat ja valmentajat. Kun monen pelaajan listan ykkösenä oli tuomarit, Lehkosuo kysyi retorisesti, kannattaako erotuomareiden kritisointiin käyttää energiaa.

Yksi toimijataho kyseiseltä listalta on kiistatta nostanut osakkeitaan vuosien saatossa: valmentajat. Suomalainen jalkapallo on ainakin osittain kiinnittynyt siihen yleiseurooppalaiseen kehitykseen, jossa huomiota on enenevässä määrin laitettu niin täsmävalmennukseen, valmennustiimiajatteluun kuin pelin valmentamiseen.

Monen Veikkausliiga-seuran arkiympäristö ei kalpene enää ainakaan merkittävästi esimerkiksi muille pohjoismaisille seuroille. Pelin evoluutio on syrjäyttänyt ne valmentajat, jotka eivät ole pysyneet kehityksen perässä.

Mika Lehkosuon voidaan kiistatta sanoa edustaneen tässä oikeasuuntaisessa kehityksessä suomalaisten valmentajien etujoukkoa.

Lehkosuo on aggressiivisesti etsinyt ja hakenut ympärilleen valmentajia, joiden hän on uskonut voivan tuoda lisäarvoa valmennusprosessiinsa. Nimilista on pitkä: Gert Remmel, Jarkko Tuomisto, Vesa Vesara, Toni Koskela, Jose Riveiro, Anton Matinlauri, Jani Sarajärvi, ja niin edelleen.

Useimmat mainituista valmentajista eivät ole olleet niin sanottuja suuria nimiä. He eivät ole olleet mediaseksikkäitä hahmoja, jotka villitsevät sosiaalisessa mediassa jalkapallokansaa.

Esimerkiksi Remmel ja Tuomisto olivat valmentaneet korkeimmillaan Kakkosessa ennen kuin he aloittivat Lehkosuon tiimissä FC Hongassa loppuvuodesta 2009. Matinlauri oli myös tuntematon osaaja, kun hän aloitti HJK:n Fitness Coachina noin puolitoista vuotta sitten.

Rekrytoinneissa on painottunut ammatillinen sisältöosaaminen, lisäarvo – ei nimi tai henkilökohtainen ystävyys. Lehkosuo on kritisoinut aiemmin vallinnutta kulttuuria, jossa kakkosvalmentajat olivat tötsänkerääjiä, päävalmentajan kavereita.

Kaiken huomion pitäisi olla valmennustiimissä, sen jäsenten jalkapallo-osaamisessa. Terve riitely ja verbaalinen kyseenalaistaminen kuuluvat asiaan. Selkääntaputtelijoiden aikakausi on jo ohi Veikkausliigassa – vai onko?

”En ole koskaan halunnut tiimiini tötsän keräilijöitä. Kun olen valinnut jäseniä valmennustiimiin, olisi tyhmää, jos en antaisi heille tilaa ja vastuuta”, valmentaja totesi Suunnanmuutos -jalkapalloblogin haastattelussa lokakuussa 2018.

Valmentajakollegat ovat menestyneet hyvin myös sen jälkeen, kun yhteistyö Lehkosuon kanssa on päättynyt.

Koskela, Riveiro ja Vasara ovat päävalmentajina Veikkausliigassa. Varsinkin kahden viimeksi mainitun valmentajan joukkueet, FC Inter ja FC Honka, taistelevat kuluvalla kaudella jopa Suomen mestaruudesta. Koskela puolestaan seuraa Lehkosuota HJK:n uutena päävalmentajana.

Valmentajat ovat myöhemmin korostaneet yhteisen valmennustaipaleen tärkeyttä. Myös Lehkosuo on oppinut alaisiltaan.

Moni Lehkosuon tiimin entisistä jäsenistä valmentaa ulkomailla. Gert Remmelin valmentama Giorgione Calcio on Italian hallitseva U17 -mestari. Maalivahtivalmentaja Jarkko Tuomisto on suuressa roolissa puolestaan Ecuadorin Independiente del Vallen akatemiassa. Myös Tuomas Peltosella on pitkä historia Lehkosuon kanssa. Hongassa pitkään pelannut ja hetken aikaa myös valmentanut Peltonen nimitettiin vastikään Qatarin maineikkaan Aspire Academyn maalivahtivalmennuksesta vastaavaksi johtajaksi.

Se, että kaikki nämä valmentajat ovat jossain vaiheessa uraansa toimineet Lehkosuon kanssa, kertoo jokaisesta heistä.

Mutta trendi kertoo myös Lehkosuosta. Hän on aina kiinnittänyt huomiota henkilöihin ympärillään – tai tarkemmin heidän osaamiseensa.

Myös moni juniorivalmentaja, varsinkin Honka -ajoilta, on korostanut Lehkosuon vaikutusta omaan valmentaja-ajatteluun. Näille juniorivalmentajille hän on ollut Bana – valmentaja, joka ei päästä jargonia läpi ja joka haastaa myös nuorempia valmentajia.

VJS:n teknisenä johtajana nykyään toimiva Kimmo Eronen, FC Hongan pitkäaikainen juniorivalmentaja, on muistellut, kuinka Lehkosuo haastoi ja sparrasi häntä kerran useamman tunnin. Aiheena oli Erosen silloin valmentaman 9-vuotiaiden juniorijoukkueen viikkosuunnitelma. Kun valmennuspalaverissa oltiin siirtymässä seuraavaan aiheeseen, Lehkosuo keskeytti. ”Olemme päässeet vasta torstaihin!”, hänen on kerrottu sanoneen.

Näitä Dream Room –palavereita järjestettiin espoolaisseurassa lähes joka viikko. Ne ruokkivat jatkuvan kehittymisen kulttuuria.

Useat Honka -valmentajat ovat vielä vuosia myöhemminkin korostaneet valmentajien välisen säännöllisen vuorovaikutuksen tärkeyttä. Edustusjoukkueen ja junioripuolen toimijoiden välinen päivittäinen kanssakäyminen on suomalaisessa jalkapallossa edelleen harvinaista. Yhteinen unelma ja suunta puuttuvat.

Vielä 2000-luvun puolessavälissä lähes kaikissa Veikkausliiga-seuroissa harjoitteita tehtiin irrallaan pelistä. Harjoiteltiin yhdellä tavalla, pelattiin toisella tavalla. Näin ovat todenneet useat sen ajan pääsarjapelaajat.

Pelikeskeisyys ja harjoittelun siirtymävaikutus ottelutilanteeseen on ollut yksi asia, jota Lehkosuo on ainakin jossain määrin tuonut Veikkausliiga -arkeen. Varsinkin useat Hongan pelaajat ovat kertoneet, kuinka valtavasti he joutuivat kohtaamaan uutta, peliympäristöön liittyvää tietoa Lehkosuon ja Remmelin valmentaessa Tapiolassa. Myöhemmin pelaajat, kuten Dani Hatakka, ovat kiittäneet Lehkosuon panosta.

Nykyään vastaava informaatiomäärä, joka ennen koettiin tulvaksi, on arkipäivää – jopa junioritasolla. Pimeydestä on siirrytty hämärään. Lehkosuon roolia tässä kehityksessä ei kannata väheksyä.

Mika Lehkosuo. HJK - Infonet. 22.1.2016. Photo: Jussi Eskola

Mika Lehkosuo tammikuussa 2016. Taustalla Vesa Vasara ja Toni Koskela. Kuva: Jussi Eskola.

Yksi Lehkosuon ominaispiirteistä valmentajana on ollut voimakas halu, jopa pakottava tarve, oppia ja etsiä uutta tietoa. Tämä on näkynyt paitsi valmennustiimin jäsenten rekrytoinneissa myös avarakatseisessa suhtautumisessa tietoon perinteisen piirin ulkopuolella.

Valmentaja on kertonut hyödyntäneensä mentoreita esimerkiksi johtamiseen ja vuorovaikutukseen liittyen. HJK:ssa on ollut jo tovin aikaa käytössä uni- ja ravintovalmentajat. Kaudella 2018 Klubissa tutkittiin yhteistyössä yliopiston kanssa pelaajien vireystilaa palavereiden aikana. Kaikki kivet on haluttu kääntää menestyksen eteen. Mitä vain voittamisen eteen.

Lehkosuo on usein puhunut yksityiskohtien merkityksestä. Tässä diskurssissa näkyy hänen akateeminen taustansa. Diplomi-insinöörin koulutus ja opiskeluvuodet Teknillisessä korkeakoulussa ovat Lehkosuon mukaan vaikuttaneet hänen ajatteluunsa paljon.

”Vaikka olen ollut aina sinnikäs, vuodet yliopistolla lisäsivät sinnikkyyttäni. Totuin tekemään asioita loogisesti, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti.”

Kun Jalkapallon Juniorivalmentajat ry on järjestänyt koulutusiltoja juniorivalmentajille, Lehkosuo on ollut ainoa Veikkausliiga -valmentaja yleisössä. Aiheet ovat vaihdelleet muun muassa henkisestä valmennuksesta maalivahtivalmentamiseen ja valmentamiseen ulkomailla. Lehkosuo on ollut yksi muiden joukossa: kysymässä, haastamassa ja sparraamassa.

Vieressä ovat usein istuneet parikymppiset valmentajat. Ylimielisyys, josta valmentajaa on toisinaan kritisoitu, on loistanut poissaololla. Kaikki valmentajat, myös Lehkosuo, ovat olleet oppimassa. Tiedonjano on yhdistänyt.

Se, mistä, miten ja kuinka aktiivisesti ihminen etsii uutta tietoa, kertoo paljon. Valmentaminen on jatkuvaa opiskelua, kehittymistä. Aikakaudella, jolloin merkittävät jalkapallovaikuttajat väheksyvät avoimesti esimerkiksi datan merkitystä, maanisuus ja nöyryys uuden tiedon edessä on pelkästään hyvä piirre valmentajassa. Se erottaa ammattilaiset ja päätoimiset.

Lehkosuon asemassa olevalla valmentajalla ei välttämättä olisi syytä istua vasta-aloittaneiden juniorivalmentajien seassa. Siellä hän on kuitenkin ollut. Uskallan sanoa, että kokeneen, lähes kaiken voittaneen valmentajan esimerkki nuorille valmentajanoviiseille on ollut tärkeä. ”Jos kerran hän on täällä oppimassa, miksen minäkin.”

Lehkosuon kolmentoista vuoden Veikkausliiga-jaksoon on mahtunut sekä hienoja että vaikeita hetkiä. Monesti sanotaan, että ihmisen todellinen kantti mitataan vaikeilla hetkillä. Miten ihminen reagoi, kun paine kasvaa? Kun HJK on kyntänyt, Lehkosuo ei ole syyllistynyt halpoihin selityksiin. Ratkaisuja ongelmiin on pyritty löytämään pelistä ja arjen toiminnasta – viime kädessä peilistä.

Valmentaja ei ole heittänyt pelaajiaan bussin alle, manannut yksilövirheitä, joita on hyvin harvoin edes olemassa, tai selitellyt tappioita epäonnella. Kaikkiin näihin selityksiin törmää Veikkausliigassa yhä säännöllisesti.

Lehkosuo on joutunut taistelemaan koko valmentajauransa tiettyjä myyttejä vastaan. Yksi niistä on liittynyt paljon puhuttuun ihmisjohtamiseen. Milloin häntä on kutsuttu insinöörivalmentajaksi, milloin Excel -valmentajaksi. Jokainen, joka on elänyt edes hetken pukukoppi- ja urheiluelämää, ymmärtää, että eriasteiset konflikit ovat luonnollinen osa arkea. Kun ollaan tosissaan, välillä kiehuu.

Monet pelaajat, jopa vaikeimmiksi tituleeratut persoonat, ovat ylistäneet opettajaansa myöhemmin. Viimeksi näin teki SJK:n Moshtagh Yaghoubi, jonka sopimus HJK:n kanssa päättyi ennenaikaisesti syksyllä 2018.

”Isot tsemppiä toivon sydämeni pohjasta Banalle joka opetti paljon ja joka luotti kun olin nuorimies ja teki minusta pelaajan”, Yaghoubi kirjoitti Twitterissä ja lisäsi perään kiitollinen -hashtagin.

Lehkosuon alaisuudessa maalikuninkuuden vuonna 2008 voittanut Aleksandr Kokko muisteli Lehkosuota yhtä lämpimästi.

”Hän opettaa kentällä kädestä pitäen. Kotonaan hän ei varmaan tee muuta kuin katsele futista ja mieti missä peliasennossa pitää olla kun tekee jotain. Se panostus on huikeaa. Hän tekee paljon duunia oman kehityksensä eteen. Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa Banasta ja hän on antanut minulle paljon”, Kokko arvioi syyskuussa 2013.

Yksi kutsuisi tätä excel-valmentamiseksi, joku toinen välittämiseksi, ammattitaidoksi ja omistautumiseksi.

Kun Lehkosuon työsopimus oli purettu FC Hongassa työsopimuslain vastaisesti, seuran pelaajat osoittivat pidetylle valmentajalle varauksettoman tukensa.

”Bana on ollut Veikkausliigan kiistatta paras valmentaja jo vuosia. Hän tekee töitä enemmän ja tunnollisemmin kuin kukaan muu, on saanut tekemisellään kehitettyä lukuisia nuoria pelaajia ja seuran omia kasvatteja joukkueen runkopelaajiksi, houkuteltua nimekkäitä vahvistuksia seuran ulkopuolelta ja ollut monelle pelaajalle tärkein yksittäinen tekijä esimerkiksi jatkosopimusta tehdessä”, pelaajat kirjoittivat avoimessa kirjeessään.

En tiedä ketään toista jalkapallovalmentajaa, jota entiset pelaajat olisivat kehuneet julkisuudessa yhtä paljon. Jääkiekon puolelta yksi vertailukohta voisi olla Vladimir Jursinov.

On todennäköistä, että Veikkausliigassa nähdään seuraavan 5-10 vuoden aikana rynnistys: Lehkosuon entisistä pelaajista moni luo jo orastavaa uraa valmentajana.

Mika Lehkosuon pesti HJK:n päävalmentajana päättyi aiheesta. Hän epäonnistui.

Tulokset määrittävät lopulta valmentajan onnistumisen. Menestys ja pelaamisen sujuvuus ja virtaus eivät olleet sillä tasolla, jota Suomen suurimmassa seurassa tulee edellyttää.

Oliko pelitapamuutos kaudesta 2018 liian suuri? Joutuivatko puolustajat puolustamaan liian isoja vastuualueita? Miksi HJK ei kyennyt hyödyntämään eri edun muotoja etenemisvaiheessa? Miksi seurassa ei ole videoanalyytikkoa, kuten monilla kilpailijoilla?

Analyyttisenä toimijana Lehkosuo tekee varmasti tarkan yhteenvedon heikosta alkukaudesta. Hänellä on edelleen valtavasti annettavaa suomalaiselle jalkapallolle.

Mika Lehkosuon merkitystä suomalaiseen jalkapalloon 2010-luvulla ei voi kyseenalaistaa. Valmentajan seuraava askel on erittäin mielenkiintoinen.

Missä hän valmentaa seuraavaksi? Löytyykö seuraava osoite mahdollisesti ulkomailta? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Yksi asia on varma. 49-vuotias Lehkosuo haluaa edelleen oppia. Kehitys tuskin pysähtyy.

Oman valmennusfilosofiansa perustan Lehkosuo tiivisti syksyllä 2018 – kuukausi sen jälkeen, kun hän oli voittanut kolmannen Suomen mestaruuden. HJK pistemäärä, 78, oli tuolloin Veikkausliiga -historian toiseksi korkein.

”Tärkein hetki on se, kun katson itseäni peilistä. Leiskuuko silmissäni tuli? Ajattelen joka päivä, että minun on löydettävä uutta tietoa, jotta voin tulla paremmaksi.”

Siinä on erinomainen ohjenuora jokaiselle jalkapallovalmentajalle.

Se on samalla Mika Lehkosuon 13 vuoden Veikkausliiga -taipaleen ehkä tärkein opetus.

 

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Mielipide

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s