Valmennus

Kuinka luoda ja hyödyntää tilaa?

Jalkapallo pelinä on muuttunut hurjasti viimeisten vuosien aikana.

Näin väittää erinomaisessa artikkelissaan The Irish Timesin jalkapallotoimittaja Ken Early.

Syöttömäärät ovat kasvaneet: kaudella 2007-2008 Valioliigan eniten syöttänyt joukkue oli Arsenal 459:llä syötöllä per ottelu. Viime kaudella Manchester City syötti palloa pelaajalta toiselle keskimäärin 743 kertaa ottelussa, 50% enemmän kuin Arsenal 10 vuotta sitten.

Lisäksi Valioliigassa taklausten määrä on vähentynyt kolmanneksella ja eniten keskityksiä antavat laitureiden sijaan laitapuolustajat.

Miten nämä täysmuutoksen kokeneet tilastot näkyvät sitten pelissä?

Parhaat joukkueet näkevät jalkapallon yhä enemmän pelinä, jossa tila on pääosassa. Vaikka syöttömäärät ovatkin kasvaneet, peli ei ole hidasta pallonsiirtelyä vaan tilan luomisen jälkeen eteneminen on todella tehokasta.

Puolustaminen on vaikeampaa, koska puolustavien pelaajien ympärillä tapahtuu enemmän huomioon otettavia asioita. Huippujoukkueet eivät enää luota pallonhallintavaiheessaan pelkästään siihen, että ne voittavat 1v1-kamppailut pelaajien henkilökohtaisella taitokapasiteetilla ja pääsevät sen avulla etenemään kentällä kohti hyvää maalipaikkaa. Peli on muuttunut siten, että usealla joukkueella on tarkoitus muodostaa vastustajan puolustajien ympärille ylivoimia, ja tekevät näin tilanteen puolustajille vaikeaksi.

Early toteaa tekstissään hyvin, että parhaat joukkueet jättävät vastustajan puolustajalle kaksi vaihtoehtoa valittavakseen: huonon ja huonoimman. Laadukasta jalkapalloa pelaavaa joukkuetta vastaan yksin prässäämään liikkuvan pelaajan on vaara saada itsensä näyttämään hölmöltä vastustajan liikuttaessa palloa nopeasti pelaajalta toiselle. Tai kun vastustajan pelaaja etenee kohti viimeistä linjaa, puolustajat joutuvat miettimään, irtoavatko he prässäämään ja hyväksyvät samalla vaaran, että heidän selustaan liikkuvalle pelaajalle syötetään.

Asiantuntijoiden on helppo yksinkertaistaa kompleksinen peli ja syyttää televisiostudioissa puolustavia pelaajia siitä, etteivät nämä mene riittävän kovaa tilanteisiin tai heidän halu riistää pallo ei ole riittävän korkea. Kyse on kuitenkin hyvin usein vastustajan hyvyydestä.

Jalkapallossa pelin voi jakaa pallollisessa vaiheessa avaamiseen, etenemiseen ja maalintekotilanteen luomiseen ja huippujoukkueilla on jokaisessa näissä vaiheissa työkaluja positionaalisten, määrällisten sekä laadullisten etujen muodostamiseksi, joilla puolustajat pyritään saamaan epäedullisiin tilanteisiin. Lähdetään käymään läpi esimerkkien kautta. Tässä kirjoituksessa keskityn avaamis- ja etenemisvaiheeseen.

Ensimmäisen linjan puhdas ohittaminen

Espanjalainen, Positional playn pioneereihin kuuluva valmentaja Juan Manuel Lillo on todennut, että seuraavat pelin vaiheet ovat paljon helpompia, kun vastustajan ensimmäisen prässilinjan ohittaminen on puhdas.

Puhtaus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että linjaa ohittaessa tulisi pyrkiä etenemään pelaajan kautta, jolla on tilanteessa etu eikä välitöntä prässiä linjan ohittamisen jälkeen.

Jotta ensimmäisen linjan puhdas ohittaminen on mahdollista, pelaajien tulisi sijoittua peliä edistävästi, muodostaa vapaa pelaaja ensimmäiseen linjaan sekä palloa liikuttamalla löytää pelaaja, jolla etu on.

Esimerkki 1: Ylivoima ensimmäiseen linjaan

Joukkueen pelatessa neljän pelaajan puolustuslinjalla ja vastustajan nostaessa esimerkiksi kaksi pelaajaa prässäämään ensimmäistä linjaa, vapaata pelaajaa ei ole helppo löytää ilman pelaajien sijoittumisen muokkaamista.

Yksi ja ehkä eniten käytetty keino vapaan pelaajan muodostamiseen on keskikenttäpelaajan tippuminen ensimmäiseen linjaan ja sen avulla määrällisen ylivoiman luominen vastustajan pelisysteemiin nähden.

Se, kuinka ylivoima kannattaa muodostaa, riippuu vastustajan prässikorkeudesta.

Jos vastustaja prässää korkealta kahdella pelaajalla ja peli on syvällä omalla kenttäpuoliskolla, ylivoima kannattaa luoda siten, että maalivahti muodostaa 3v2-tilanteen ensimmäiseen linjaan ja yksi keskikenttäpelaajista tippuu alaspäin, mutta sijoittuu kuitenkin uhkaamaan kahden vastustajan hyökkääjän väliä näiden yläpuolelle.

Ensimmäisen linjan 3v2-tilanteessa vapaa pelaaja täytyy pystyä löytämään liikuttamalla vastustajan prässääjiä. Tämä on myös syy siihen, miksi Positional playta toteuttavat valmentajat haluavat maalivahtiensa olevan hyviä ”jalalla”. Maalivahdin tulisi pyrkiä liikuttamaan vastustajia kuljettamalla kohti prässääjien väliä ja näin saada avattua syöttölinja joko topparille tai väliä uhkaavalle keskikenttäpelaajalle. Jos vastustaja ottaa kuljetuksen aikana nuo syöttösuunnat pois esimerkiksi nostamalla yhden pelaajan kontrolloimaan keskikenttäpelaajaa, tiloja voi löytyä seuraavasta linjasta.

Jos vastustajan prässikorkeus on matalampi ja kaksi hyökkääjää estää toppareiden etenemistä ja syöttösuuntia, silloin yhden keskikenttäpelaajista kannattaa tippua ensimmäiseen linjaan toppareiden tasolle. Samalla toppareiden kannattaa sijoittua hieman leveämmälle, jotta mahdollistetaan pallon liikuttaminen vapaalle pelaajalle.

Muodostaessa ylivoimaa ensimmäiseen linjaan yleisin virhe on se, että yhden pelaajan lisäksi pallollista pelaajaa kohti tulee liikaa pelaajia (yleensä lisäksi negatiivisessa peliasennossa). Toisen keskikenttäpelaajan kannattaa sijoittua väleihin pelintekoalueella, ja tarjota ensisijaisesti etenemisen mahdollistava syöttösuunta. Laitapelaajien kannattaa sijoittua korkealle leveyteen ja näin tehdä joukkueelle tilaa edetä pelintekoalueelle ja kymppialueelle.

yvekalinja

Kuva 1: Vasemmalla joukkue luo ensimmäiseen linjaan maalivahdin avulla 3v2-ylivoiman. Oikealla joukkue luo ylivoiman tiputtamalla keskikenttäpelaajan ensimmäiseen linjaan.

Esimerkki 2: Pallon liikuttaminen ja linjan ohittaminen

Pelkkä ylivoiman muodostaminen ensimmäiseen linjaan ei riitä, vaan vapaa pelaaja on sen jälkeen löydettävä liikuttamalla palloa. Kertauksen vuoksi: vapaalla pelaajalla tarkoitetaan jalkapallossa pelaajaa, joka on paremmassa asemassa suhteessa lähimpiin vastustajiin. Eli pelaajalla on pallon vastaanottaessaan mahdollisuus edetä.

Jotta joukkue löytää vapaan pelaajan ensimmäisestä linjasta, poikittaissyöttöjen lisäksi pelaajat voivat houkutella vastustajan prässääviä pelaajia kohti palloa pienillä houkuttelukuljetuksilla ja sen jälkeen syöttää vapaaksi jääneelle pelaajalle.

Linja pitäisi pyrkiä ohittamaan heti, kun vapaa pelaaja on löydetty pallon (sekä vastustajan) liikuttamisella. Vapaan pelaajan tulisi pystyä ottamaan ensimmäinen kosketus siten, että kosketus ohittaa vastustajan prässääjät ja suuntautuu mielellään kohti keskustaa, jotta syöttölinjat ovat laadukkaampia.

Lisäksi linjaa ohittaessa olisi hyvä tietää, mitä seuraavassa vaiheessa tapahtuu. Ensimmäisen linjan ohittaminen pitäisi linkittyä siis seuraavaan pelin vaiheeseen eli etenemiseen. Kun pelaaja ohittaa ensimmäisen linjan, hän voi esimerkiksi kuljettamalla pyrkiä luomaan määrällisen edun seuraavaan linjaan, jos paremmassa asemassa olevaa pelaajaa ei heti löydy.  Samalla lähimpien kanssapelaajien tulisi tukiliikkeillä luoda syöttösuuntia pallolliselle.

Jos etua seuraavassa linjassa ei ole tai sitä ei ole mahdollista peliteoilla muodostaa linjan ohittamisen jälkeen, joukkueen tulisi jatkaa pallon liikuttamista ja etsiä etu joltain toiselta kaistalta. Positional playta toteuttavan joukkueeen pelaajien tulisikin olla hyviä tulkitsemaan pelin virtaa – tekemään sitä, mitä peli kulloinkin kutsuu tekemään.

pallonliikekalinja2

Kuva 2: Vasemmalla joukkue etsii palloa liikuttamalla vapaan pelaajan ensimmäisestä linjasta. Oikealla toppari ohittaa vastustajan linjan ja yläpuolella olevat pelaajat luovat mahdollisuuksia syöttää.

 

Esimerkki 3: Kolmas pelaaja -periaate

Nykyjalkapallossa joukkueet kohtaavat avaamisvaiheessa tilanteita, joissa vastustajat pyrkivät ottamaan pallollisen pelaajan lähimmistä linjoista syöttösuuntia pois korkealla prässillä ja pelaajaorientoituneella puolustamisella.

Tällöin vapaata pelaajaa on vaikea löytää ensimmäisestä linjasta, ja seuraavassa linjassakin pelaajat on usein vartioitu. Kun pelaajat kohtaavat kyseisellä tavalla puolustavan vastustajan, joukkuetta voi auttaa Positional playn kolmas pelaaja -periaate.

Kolmas pelaaja -periaatetta toteutettaessa pallo pyritään pelaamaan jonkun pelaajan kautta vapaalle pelaajalle. Periaate vaatii paljon harjoittelua ja varsinkin nuorille pelaajille se voi olla aluksi vaikea ymmärtää, sillä siinä syöttö ei ole tarkoitettu aina pallon vastaanottajalle, vaan jollekkin toiselle, paremmassa asemassa olevalle pelaajalle. Periaate vaatii pelaajien väliseltä yhteistyöltä paljon, mutta toimiessaan se on lähes mahdoton puolustaa.

Perinteisesti kolmas pelaaja -konseptia on käytetty Suomessakin klassisena ”kärki vastaan ja tiputus” -mallina. Varsinkin avaamisvaiheessa syötöt viimeisessä linjassa operoivalle kärkipelaajalle jalkaan voivat olla turhan ennakoitavia vastustajalle pitkän syöttöetäisyyden vuoksi. Vaarana on, että vastustajan topparit ehtivät syötön aikana kärjen etupuolelle riistämään, ja pallon pitäminen joukkueella on vaikeaa.

Konseptia avaamisvaiheessa käytettäessä oleellista on kentän täyttäminen ja liikkeiden ajoitukset.

Korkeaa prässiä vastaan on järkevää tiputtaa yksi pelaaja linjaan ja topparit sijoittuvat leveämmälle, mutta jos tästä huolimatta ylivoimaa on mahdotonta muodostaa vastustajan puolustusmuotoa vastaan, joukkueen tulisi etsiä vaihtoehtoja ylemmästä linjasta. Esimerkiksi kymppipaikan pelaaja voi tulla tarjoamaan vaihtoehdon käyttää kolmas pelaaja -periaatetta. Tällöin joukkueen tulisi pystyä avaamaan syöttölinja, joten laitapelaajien kannattaa sijoittua leveyteen ja toisen keskikenttäpelaajan kannattaa sijoittua siten, että tämä on diagonaalikulmassa suhteessa kymppiin riittävän lähellä.

Kymppipaikan pelaajan tulisi liikkua tarjoamaan vaihtoehto juuri oikealla ajoituksella: jos kymppipaikan pelaaja on liikkunut tilaan liian ajoissa, puolustava vastustaja ehtii varmasti peittämään syöttölinjan.

Jos kolmas pelaaja -konseptia käytetään, pelaajien välissä linkkinä toimivalla pelaajalla täytyy olla vähintään yksi vapaa syöttövaihtoehto riittävän lähellä mielellään diagonaalikulmassa. Periaate vaatii pelaajilta seuraavan tukiliikkeen ennakointia, jotta vapaan pelaajan löytäminen on mahdollista.

thirdman

Kuva 3: Vasemmalla kymppipaikan pelaajan tulee viimeisestä linjasta vastaan ja tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa kolmas pelaaja -konseptia. Oikealla keskikenttäpelaaja on liikkunut tueksi alapuolelle ja tälle pelataan kymppipaikan pelaajan kautta.

Eteneminen, kun on saavutettu etu

Edellä esitetyn perusteella voimme ajatella, että jalkapallossa yhtenä keinona päästä todennäköisille maalintekopaikoille on riittävän edun saavuttaminen kentän eri alueilla. Kun joukkueella on riittävä etu, sen on mahdollista edetä. Etu voi olla esimerkiksi pelaajan sijoittuminen positionaaliseen etuun kymppialueella tai numeraalinen ylivoima laitakaistalla.

Pelinopeus jalkapallossa on sitä, kuinka nopeasti joukkue pystyy koko yksitoistikkonsa voimin luomaan tilaa ja hyödyntämään sitä.

Suomalaisjoukkueilla on pelaamisessaan huomattavan usein kaksi näkyvää ongelmaa:

1. Joukkue pyrkii etenemään, vaikka etua ei ole.

2. Kun etu on saavutettu, sitä ei pystytä hyödyntämään tarpeeksi hyvin.

Varsinkin kohta 2 saa pelin näyttämään kuin se olisi hidastettu filmi. Edun hyödyntämisen ollessa heikkoa, vastustajan pelaajat ehtivät pallon alle ja joukkue joko menettää pallon tai palauttaa sen takaisin alempaan linjaan.

Jotta joukkueen on mahdollista hyödyntää etua ja edetä kentällä, etu täytyy siis ensiksi kuitenkin pystyä luomaan. Parhaimmat joukkueet pyrkivät muodostamaan edun kentälle kahdella tavalla: pallon liikuttamisen sekä pelaajien sijoittumisen ja liikkeiden avulla.

Esimerkki 1: Pallon liikuttaminen

Edun etsimisessä pallon liikuttamisella voi olla kaksi erilaista tarkoitusta. Joukkue voi joko liikuttaa pallon pelaajalle, joka on parhaassa asemassa tai pyrkiä liikuttamaan vastustajaa, jotta etu syntyy.

Jalkapallossa kentän voi jakaa poikittaissuunnassa viiteen eri kaistaan: laitakaistat, välikaistat ja keskikaista. Jokaisella näistä kaistoista pallollisella joukkueella ei voi tietenkään olla pelissä samanaikaisesti edullinen tilanne. Yleensä puolustava joukkue pyrkii tuomaan pelaajia kaistalle, jossa pallo sillä hetkellä on, joten etu löytyy yleensä joltain toiselta kaistalta.

Jotta parhaassa asemassa olevan pelaajan tai kaistan löytäminen palloa liikuttamalla on mahdollista, joukkueen täytyy ensin kollektiivisesti tunnistaa, millä kaistalla etu on ja muokata syöttövalintojaan sen mukaan. Lisäksi joukkueen pelaajien täytyy sijoittua siten, että pallon liikuttaminen on mahdollista: esimerkiksi pallon ollessa laitakaistalla, yhden keskikenttäpelaajista tulisi olla tukemassa sivulla samassa linjassa pallollisen kanssa. Tai jos joukkueella on pallo toisella välikaistalla, painottoman puolen välikaista tulisi olla täytetty.

Lisäksi joukkue voi pyrkiä muodostamaan määrällisen ylivoiman kaistalle, jonne pallo pyritään liikuttamaan. Pallon ollessa esimerkiksi vasemmalla laitakaistalla, ensimmäisen poikittaissyötön jälkeen oikea puolustaja voi nousta laitaa pitkin pelintekoalueelle ja muodostaa 2v1-tilanteen laitapelaajan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti kymppipaikan pelaaja voi jäädä lähelle laitakaistaa pallon ollessa toisella puolella kenttää. Määrällisen ylivoiman avulla edun pitäisi olla niin suuri, että eteneminen on mahdollista, jos pallon liikuttaminen kaistalle onnistuu.

pallonliiketeneminen

Kuva 4: Vasemmalla joukkue liikuttaa palloa laitakaistalta keskikenttäpelaajan tuen avulla kaistalle, jossa on etu. Oikealla joukkue syöttää välikaistalta toiselle välikaistalle, jossa etu on suurempi.

Nuorille pelaajille pallon liikuttaminen kaistalle, jossa joukkueella on etu, on helpompi ymmärtää. Toinen pallon liikuttamisen tarkoitus voi olla vastustajan liikuttaminen ja houkuttelu.

Vastustajan houkuttelu voi tapahtua esimerkiksi keskikenttäpelaajien välisellä poikittaissyötöllä, jonka tarkoituksena on saada vastustaja irtoamaan kohti palloa ja tämän selustaan muodostuneeseen tilaan voidaan edetä syöttämällä. Kentän pystysuunnassa tapahtuvista houkuttelusyötöistä käytetään termiä in-out -syöttö. Tällöin yleensä ylemmästä pelaajasta yksi pelaaja tippuu linjan alapuolelle ja tällä käytetään palloa tarkoituksena irrottaa vastustajia nostamaan kohti palloa.

Lisäksi yksi käyttökelpoinen keino vastustajan houkutteluun on pallon liikuttaminen ensin lyhyillä syötöillä yhdellä kaistalla ja sen jälkeen pelin kääntäminen pidemmällä syötöllä toiselle puolelle kenttää. Lyhyiden syöttöjen tarkoituksena on houkutella vastustajia lähemmäs palloa, jolloin muut alueet voivat jäädä kontrolloimatta ja pallollisen joukkueen hyödynnettäväksi.

Esimerkki 2: Positionaalinen etu

Jalkapallo on esimerkiksi koripallon tapaan invaasiopeli, jolla tarkoitetaan sitä, että vastustajan kenttäpuolella on edettävä riittävästi maalintekoyrityksen todennäköisyyden kasvattamiseksi.

Yksi keinoista kentällä etenemiseen on luoda niin sanottuja positionaalisia etuja. Positionaalisella edulla tarkoitetaan tilannetta, jossa pallollisen joukkueen pelaajat ovat sijoittuneet tietyllä kentän osa-alueella paremmin kuin vastustajan pelaajat. Usein paremmin sijoittuminen tarkoittaa pelaajien sijoittumista vastustajan pelaajien (tai linjan) yläpuolelle.

Jotta positionaalisen edun luominen on mahdollista, voimme todeta, että osan pelaajista olisi hyvä sijoittua linjojen väleihin tai liikkua sinne etenemisvaiheessa. Etenemisvaiheessa pallo on yleensä pelintekoalueella, joten yksi vaihtoehto etenemisen mahdollistamiseksi on täyttää kymppialue siten, että joukkueella on siellä positionaalinen etu.

Pelaajat voivat liikkua kymppialueelle joko valmiiksi niin sanotusti ”uhkaamaan välejä” tai kymppialueelle voi liikkua vasta edeltävien syöttöjen aikana. Jos joukkue haluaa jättää kymppialueelle tilaa eikä halua pelaajia valmiiksi väleihin, se voi edetä väleihin esimerkiksi kolmas pelaaja -konseptin avulla.

positionaalinenetu

Kuva 5: Vasemmalla joukkue on täyttänyt kymppialueen valmiiksi ja kaksi pelaaja ”uhkaa välejä” pallon ollessa pelintekoalueella. Oikealla joukkue jättää kymppialueen aluksi tyhjäksi ja etenee sinne kolma pelaaja -konseptin avulla.

Esimerkki 3: Leveyden ylläpitäminen ja tilaa repivät syvyysjuoksut

Pallon liikuttamisen ja positionaalisen edun muodostamisen lisäksi, jalkapallossa etua etenemiselle voi pyrkiä luomaan myös venyttämällä kenttää poikittais- ja pystysuunnassa.

Paitsiosäännön takia (yleensä) vastustajan puolustuslinja määrittää tilan, joka pallollisella joukkueella on kentän syvyyssuunnassa käytettävissään. Pallollinen joukkue voi kuitenkin pyrkiä venyttämään kenttää syvyysjuoksuilla, jolloin esimerkiksi pallollisen pelaajan jalan ollessa etenemisvaiheessa auki, joukkue haluaa aina vähintään kaksi täysivauhtista aloitetta puolustuslinjan selustaan.

Joukkue voi hyödyntää näitä syvyysjuoksuja joko pelaamalla useamman linjan ohittavan syötön suoraan puolustuslinjan selustaan tai sijoittamalla kaksi kymppipaikan pelaajaa kymppialueelle väleihin, johon syötetään, jos puolustuslinja seuraa syvyysjuoksut ja jättää linjojen väliin tilaa.

Kentän leveyssuunnassa pallollinen joukkue voi venyttää vastustajan pelaajien välisiä etäisyyksiä ylläpitämällä pelissä leveyttä. Perussääntönä voidaan todeta, että jokaista vastustajan ohitettavaa linjaa vastaan tulisi jonkun pelaajista tarjota peliin leveys. Kun ollaan lähempänä vastustaja maalia, leveydessä olevat pelaajat voivat kuitenkin alkaa kaventamaan leveyttä ja liikkua kohti maalia.

Pallollisen joukkueen ylläpitäessä kentässä leveyttä vastustaja ei voi puolustaa kovin lähellä toisiaan, koska laidoille jäisi tällöin isoja tiloja, joita pallollinen joukkue voisi helposti hyödyntää. Näin ollen puolustava joukkue joutuu venyttämään etäisyyksiään ja väleihin voi jäädä tilaa, johon edetä.

Leveyttä tarjoava pelaaja voi vaihtua: jos esimerkiksi laitapelaaja liikkuu taskuun, jonkun muun pelaajan täytyy tarjota leveys. Yleensä tällöin laitapuolustaja nousee seuraavaan linjaan laitaa pitkin.

syvyysjuoksutleveys

Kuva 6: Vasemmalla pallollisen jalan ollessa auki pelintekoalueella, laitapelaaja ja hyökkääjä tekevät välittömästi aloitteen syvyyteen. Tila muodosuu joko heille itselleen tai välejä uhkaaville kympeille. Oikealla joukkue ylläpitää leveyttä.

Lopuksi

Emme aina ymmärrä, kuinka vaikeaa puolustaminen on, jos pallollinen joukkue pyrkii systemaattisesti yhteistyön avulla saamaan vastustajan puolustavat pelaajat vaikeisiin valintatilanteisiin. Irtoanko prässäämään, ja selustani jää tyhjäksi? Seuraanko liikkeen ja jätän pallolliselle tilaa edetä pallon kanssa?

Parhaimmat joukkueet ovat ymmärtäneet pelinopeuden modernin määritelmän: ne pyrkivät koko kentällisensä voimin luomaan tilaa ja käyttämään sitä mahdollisimman nopeasti. Jos jompikumpi noista elementeistä puuttuu, emme voi puhua laadukkaasta jalkapallosta.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s