Haastattelu

Pelimuodot uusiksi – Suomalainen Mika Sankala haluaa kehittää ruotsalaista juniorijalkapalloa

Ruotsalaisen jalkapallon historia on hienoa luettavaa. Pelkästään katsaus arvokisasaavutuksiin tekee vaikutuksen.

Miehissä maa on voittanut muun muassa olympiakultaa (1948) sekä kolme MM-mitalia (1950, 1958 ja 1994). Naisten puolella palkintokaapissa ovat esimerkiksi MM-hopea (2003) ja EM-kulta (1984).

Ruotsi on tuottanut laadukkaita pelaajia Euroopan suuriin sarjoihin läpi vuosikymmenten. Maajoukkueet ovat säännöllisesti mukana arvokisoissa.

Viimeksi länsinaapuri pääsi juhlimaan heinäkuussa 2015, kun U21 -maajoukkue voitti Euroopan mestaruuden kaadettuaan finaalissa Portugalin.

Myös seurajoukkueet ovat edenneet usein Euroopan kentille.

Ruotsalaisessa juniorijalkapallossa tapahtuu juuri nyt paljon. Käynnissä on jo pitkään ollut erilaisia uudistushankkeita. Tavoittena on ollut pysyä kehityksessä mukana.

Yksi tärkeimmistä toimijoista muutosprosesseissa on ollut suomalainen Mika Sankala.

54-vuotias Sankala tunnetaan paremmin Ruotsissa kuin Suomessa. Kemissä syntynyt ja kolme kautta SM-sarjassa pelannut Sankala on vaikuttanut Pohjanlahden länsirannalla viimeiset 33 vuotta. Ensin pelaajana, sitten valmentajana ja viimeiset vuodet Ruotsin jalkapalloliiton yhtenä koulutuspäällikkönä.

Pelaajauran päätyttyä vuosituhannen vaihteessa Sankala aloitti valmentamisen. Vuonna 2007 hän nosti GIF Sundsvallin pääsarjaan. Vuosina 2009-2010 Kaskö Idrottsklubbin kasvatti valmensi Umeå IK:ta Damallsvenskanissa. Vuonna 2013 Sankala toimi Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen valmennustiimissä.

Syy, miksi Mika Sankala on tärkeä henkilö Ruotsissa, liittyy maan juniorijalkapalloon. Juniorijalkapallon pelimuodot, Nya nationella spelformer, on uudistettu. Lisäksi myöhemmin kehittyvät pelaajat saavat mahdollisuuden Future Team -maajoukkueissa.

Sankala kertoo Suunnanmuutos -jalkapalloblogille muutosprosessin taustoista.

 

Screen Shot 2019-04-02 at 10.09.49

Ruotsalaisessa juniorijalkapallossa sovellettavat uudet pelimuodot.

 

Ruotsalaisessa juniorijalkapallossa on siirrytty viisiportaiseen suunnitelmaan, jossa 3v3 -pelimuodosta edetään vaiheittain, askel kerrallaan, kohti 11v11 -pelimuotoa. Miksi uudet pelimuodot on otettu Ruotsissa käyttöön?

”Uudistukseen on vaikuttanut monta eri syytä. Yksi niistä on ollut lasten peli-ilon säilyttäminen – se, että lapset haluavat aloittaa jalkapallon ja jatkaa sen harrastamista. Tämä on ollut tärkein syy, jonka jälkeen olemme miettineet, miten tuohon tavoitteeseen päästään.

Olemme halunneet, että lapset kehittyvät jalkapalloilijoina niin, että pelimuodot tukevat tätä oppimisprosessia. Piireistä oli tullut palautetta, että maan eri osissa pitäisi olla samat pelimuodot. Aikaisemmin yhdessä paikassa on pelattu tietyssä vaiheessa 5v5 -pelejä, jossain muualla taas 7v7 -pelejä. Meiltä puuttui yhteinen päätös siitä, mitä pelimuotoa missäkin vaiheessa pelataan.

Emme lähteneet tekemään uudistusta vain siitä näkökulmasta, että saisimme parempia maajoukkuepelaajia. Halusimme, että kaikille lapsille löytyy sopivat, kyseisen ikävaiheen kehityksen huomioivat pelimuodot.”

 

Prosessi on ollut pitkä. Miten ja milloin uudistustyö alkoi?

”Lähtölaukaus tapahtui jo vuonna 2010. Aloitimme silloin rakentamaan pelaajakehityssuunnitelmaa koko Ruotsille: Miten haluamme harjoitella ja pelata?

Aloitteen tekijänä oli Ruotsin liiton Grassroots -osaston johtajan. Kysymys pelimuodoista nousi samassa yhteydessä luonnollisesti esiin. Varsinainen pelimuotojen työstäminen alkoi kuitenkin vasta 2014. Ruotsin urheiluliitolta tuli 2010-luvun alussa painetta, että eri lajeissa täytyy esittää toiminnasta selkeämpiä suunnitelmia. Sekä sisäinen että ulkoinen paine vaikutti. Toimintaa oli kyettävä perustelemaan paremmin.”

 

Euroopan eri maissa on vaihtelevia käytäntöjä pelimuotojen suhteen. Joissakin maissa 11v11 -pelit alkavat jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi tietyissä maissa pelataan 7v7 -pelien sijasta 8v8 -pelejä. Haettiinko toimintaan vaikutteita muualta?

”Kyllä. Teimme useita vierailuita esimerkiksi Espanjaan, Saksaan, Englantiin ja Tanskaan. Kävimme myös Belgiassa, jossa oli tosin päädytty 8v8 -pelimuotoon. Olimme yhteydessä myös Suomen Palloliittoon, joka oli hakenut vaikutteita pelimuotolinjauksiin juuri Belgiasta. Luimme paljon tutkimuksia erityisesti small-sided-games -aihepiiristä.

Pohdimme koko ajan kuitenkin sitä, miten tutkimustulokset soveltuvat ruotsalaiseen kulttuuriin ja meidän tapaamme kehittää pelaajia. Tanskassa oli samoihin aikoihin tehty yksityiskohtaisia analyysejä muun muassa syöttömääristä ja pallokosketuksista eri pelimuodoissa. Hyödynsimme jonkin verran myös näitä havaintoja osana suunnitteluprosessia.”

 

Miten suunnitteluprosessi eteni? Kuinka sitoutitte eri toimijoita prosessiin?

”Ensimmäisissä tapaamisissa oli edustajia kahdeksasta piiristä, jotka edustivat erityisesti pieniä seuroja. Myös Svensk Elitfotboll -ryhmittymästä (joka edustaa 32 seuraa) ja Elitfotboll Damer –ryhmästä oli edustajia mukana. Saimme näin sekä huippuseurat että Grassroots -seurat mukaan. Pelimuodot on tehty sekä tytöille että pojille.

Aluksi vain kuulostelimme seurojen ajatuksia ja havaintoja pelitoiminnasta sekä teimme analyysejä. Testasimme eri vaihtoehtoja. Valmentajilla oli erilaisia käsityksiä soveltuvista pelimuodoista. Työryhmä aloitti varsinaisen toimintansa vuonna 2014 ja ensimmäinen ehdotus pelimuodoista oli valmis vuonna 2016. Kaksi ensimmäistä vuotta keräsimme tietoa, teimme vierailuita ja vaihdoimme ajatuksia. Pallottelimme yhdessä eri ideoita. Tärkeintä oli koko ajan arvioida, mitä hyötyjä pienemmät pelimuodot voivat tuoda ja miksi niille on tarvetta. Keräsimme palautetta seuroilta suunnittelun eri vaiheissa. Suunnitteluvaihe kesti pitkään.”

 

Millaisia huomioita seuroilta sitten tuli pelimuodoista? Harvassa maassa siirrytään esimerkiksi 11v11 -peleihin niin myöhään kuin Ruotsissa?

 ”Seurojen välillä oli suuri yhteisymmärrys ensinnäkin siitä, että 3 vastaan 3 -pelit täytyi saada pienimpiin ikäluokkiin. Lisäksi haluttiin edetä sopivin askelein 5v5 -pelimuodosta 7v7 -peleihin ja sieltä edelleen 9v9 -pelimuotoon. Hyppäykset eivät saa olla liian isoja. Erimielisyyttä oli erityisesti siitä, missä vaiheessa 11v11 -pelit pitäisi aloittaa. Me liitossa kannatimme ison kentän pelien aloittamista vasta 15-vuotiaista ylöspäin, mutta monet valmentajat pitivät sitä liian myöhäisenä. Tästä syntyi tiukkaa, mutta rakentavaa keskustelua.

Pidämme tärkeänä, että pelaajat voivat kehittyä rauhassa pienillä kentillä ja pienemmillä pelaajamäärillä saaden riittävästi toistoja. Liiallista kiirehtimistä pitää välttää. Monelle esimerkiksi 70 metrin syöttö isolla kentällä on liian vaikeaa. Tai juokseminen 60 metriä. Jos isolle kentälle siirrytään liian aikaisin, isokokoiset pelaajat dominoivat liikaa ja saavat tarpeetonta etua.

Pienemmät pelaajat, joilla voi olla hyvä pelikäsitys ja tekniikka, eivät pääse peliin mukaan, koska fyysiset erot ovat liian isot. Emme pitäneet aikaisempaa systeemiä oikeudenmukaisena niille pelaajille, jotka kehittyvät myöhemmin.”

 

Miten pelimuotouudistuksessa hyödynnettiin dataa? 

”Tutkimuksiin perehtymisen lisäksi olemme toteuttaneet tilastotutkimuksia junioripeleistä. Lisäksi olemme tehneet yhteistyötä Göteborgin yliopiston kanssa. Yhtenä vuonna kuvasimme neljän suuren junioriturnauksen kaikki pelit ja kirjasimme pelitekoja 5v5-, 7v7- ja 9v9 -otteluista. Laskimme, kuinka paljon peleissä tulee syöttöjä ja kuinka monta kertaa pelaajat koskevat palloon. Vertasimme pelitekojen määriä niihin lukemiin, joita pidimme tavoitteina kyseisille pelimuodoille. Tilastoinnin jälkeen keskustelimme ja pohdimme pelaajien suorituksia. Koskevatko he riittävän usein palloon ottelun aikana? Saavatko he riittävästi toistoja? Kuinka paljon eri pelimuodot aktivoivat pelaajia?”

 

Blogiin

Ruotsalaisessa juniorijalkapallossa on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosien aikana.

 

Hyvien suunnitelmien laatu ratkeaa luonnollisesti vasta käytännössä – siinä, kuinka linjaukset toteutuvat ruohonjuuritasolla. Miten pelimuotojen jalkautus arkeen on edennyt?

 ”Ensimmäinen ehdotus annettiin tosiaan vasta vuonna 2016 – pitkän suunnittelun jälkeen. Nykyiset pelimuotoperiaatteet noudattavat hyvin pitkälti tuota linjausta. Vuonna 2017 kokeilimme uusia pelimuotoja ensimmäisen kerran. Silloin mukana oli noin puolet piireistä. Tämä oli ikään kuin kokeiluvaihe. Seuraavana vuonna pelimuodot olivat kaikissa piireissä suosituksena, mutta eivät vielä pakollisena.

Vuoden 2018 jälkeen teimme seuroilta saadun palautteen ja omien havaintojen perusteella vielä joitakin muutoksia sääntöihin esimerkiksi paitsiolinjan osalta. Aikaisemmin se oli ollut 9v9 -peleissä kentän viimeisellä kolmanneksella, mutta se siirrettiin vuodeksi 2019 puoleen kenttään. Lisäksi pienempien pelimuotojen vetäytymissääntöjä tarkistettiin.

Vuodesta 2019 pelimuotoja on noudatettu pakollisina joitakin turnauksia lukuun ottamatta. Suuret turnaukset, kuten Gothia Cup, ovat saaneet vuoden lisäaikaa uudistuksen toteuttamiseen. Seuraan mielenkiinnolla, miten uudistukset vaikuttavat turnaukseen osallistuvien ulkomaalaisten joukkueiden määrään. Ne maat, joista haimme vaikutteita uudistukseen, kuten esimerkiksi Englanti, Espanja ja Tanska, ovat osoittaneet kiinnostusta prosessiamme kohtaan.”

 

Kaikki seurat eivät ole ottaneet uudistuksia ilolla vastaan. Tietyt linjaukset ovat herättäneet epäilyjä. Millaisia näkemyksiä uudistuksen vastustajat toivat esiin?

”He katsoivat, että kolme pelimuotoa (viiden sijasta) olisi riittänyt. Lisäksi he painottivat, että 11v11 -peleihin siirtyminen tapahtuu liian myöhään. Kysyin heiltä, että ’mistä he tietävät?’. Emmehän ole koskaan aikaisemmin toteuttaneet tällaista muutosta. Kritiikki on tärkeää, mutta emme olleet edes kokeilleet uudistuksia. Työryhmän näkemyksen mukaan uudistukselle on ollut selvät perusteet. Haluamme kehittää pelaajia pitkäjänteisesti.”

 

Screen Shot 2019-04-02 at 11.32.55

Mika Sankala Ruotsin jalkapalloliiton järjestämässä Framtidens Fotboll -tapahtumassa vuonna 2018. Kuva: GFF1905.

 

Mitkä ovat olleet uudistuksen konkreettisimmat hyödyt arjessa?

”Koska pelialueiden kokoja on pienennetty ihan pienimmistä ikäluokista lähtien, saamme enemmän pelejä samaan aikaan yhdelle kenttäalueelle. Pelien määrää voi näin ollen kasvattaa. Pienemmillä kentillä pelaajat joutuvat olemaan aktiivisempia, osallistumaan enemmän peliin ja he saavat enemmän pallokosketuksia ja toistoja.  Lisäksi olemme muuttaneet otteluiden rytmitystä. Nykyään pelaamme kahden puoliajan sijasta kolme jaksoa. Valmentajat voivat antaa pelaajille enemmän palautetta ja opastaa joukkuetta, kun taukoja on kaksi. Lisäksi erilaiset yksityiskohtaisemmat säännöt, esimerkiksi vetäytymisen osalta, palvelevat näkemyksemme mukaan paremmin pelaajien oppimista kuin aikaisemmat säännöt.”

 

Myös suomalaisessa juniorijalkapallossa keskustellaan paljon sopivista pelimuodoista ja näiden linjausten yhteydestä pelaajakehitykseen. Kuinka paljon suomalaiset jalkapallotoimijat ovat olleet yhteydessä?

”Palloliitto ei ole ollut kovin aktiivinen pelimuotouudistukseemme liittyen, vaikka muuten keskusteluyhteys on hyvä. Olen aistinut, että he ovat halunneet luottaa 8v8 -pelimuotoon. Jotkut yksittäiset toimijat ja seurat ovat olleet kiinnostuneita. Pieni porukka Jyväskylän yliopistosta otti aikaisemmin yhteyttä. Olen sanonut usein, että olen valmis sparraamaan ja kertomaan omia ajatuksiani.”

 

Ruotsissa on haluttu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota myöhään kypsyvien, niin sanottujen late bloomer –pelaajien seurantaan. Yksi osa tätä toimintaa on Future Team -maajoukkue. Kertoisitko tarkemmin tästä aiheesta?

”Tämänkin kokonaisuuden suhteen olemme hakeneet vaikutteita ja saaneet ideoita muualta, esimerkiksi Belgiasta, Hollannista ja Tanskasta. Näissä maissa Future Teamit ovat olleet jo pidempään käytössä. Kun olemme järjestäneet 15-vuotiaille pelaajille piirijoukkueleirejä, olemme huomanneet, että suurin osa mukana olevista pelaajista on syntynyt alkuvuodesta. He ovat kehittyneet pidemmälle kuin loppuvuodesta syntyneet pelaajat. Sama pätee maajoukkueisiin. Tämä on yleinen trendi monessa muussakin lajissa. Nuo pelaajat ovat usein fyysisesti muita edellä. Tietyllä tavalla tämä on epäoikeudenmukaista niille pelaajille, jotka eivät ole vielä kehittyneet samalla tavalla.

Olemme halunneet perustaa U15-U17 -ikäluokkiin ylimääräiset ryhmät. Kyseisten ryhmien pelaajat ovat usein varsinaisten poikamaajoukkueiden pelaajia pienempiä, mutta heillä on muita hyviä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi pelikäsitys. Näitä ryhmiä kutsutaan siis Future Teameiksi. Pelaajat eivät välttämättä pärjää vielä fyysisesti, mutta voivat myöhemmin ”puhjeta kukkaan” – nousta tästä ”varjomaajoukkueesta” varsinaiseen ryhmään.

Ensimmäisenä vuonna tapahtumia on neljä, U16-vaiheessa kolme ja lopuksi 17-vuotiaissa vielä kaksi. Future Team -ryhmät pelaavat muiden maiden vastaavia ryhmiä vastaan. Seuraava turnaus on jo parin viikon päästä. Joitakin pelaajia on jo noussut Future -ryhmästä varsinaiseen maajoukkuetoimintaan.

Esimerkiksi Belgiassa Future Team -pelaajille on asetettu tietyt paino- ja pituusrajat, mutta näin pitkälle emme ole täällä vielä menneet. Toki seuraamme koko ajan tarkasti pelaajien kasvamista ja kehittymistä. Tämä on elintärkeää pienille maille.”

 

Miten käytännön organisointi on toteutettu?

”Yksi maajoukkuevalmentajista käyttää 50 % työajastaan Future Team -toimintaan. Hän vastaa kaikista kolmesta ikäluokasta. Toiminnan piirissä on noin 40 pelaajaa per ikäluokka. Jokaiselle pelipaikalle on näin ollen suunnilleen neljä pelaajaa. Jokaisessa piirissä on pelaajakehitysvastaava, joka seuraa Future Team -pelaajia ja raportoi maajoukkuevalmentajalle. Moni pelaaja tulee pienestä seurasta, jolloin näiden nuorten kehityksen seuranta on korostetun tärkeää.

Akatemiaseuroihin suhteet ovat hyvät. Käymme seuraamassa paljon heidän harjoituksiaan ja valmentajat vaihtavat tietoja keskenään. Pienemmät seurat ovat enemmän tekemisissä piirin kanssa.”

 

Ruotsalaisessa juniorijalkapallossa on pinnalla juuri nyt kysymys siitä, mikä on oikea hetki perustaa kilpajoukkue, johon valitaan rajoitettu määrä pelaajia osaamisen ja motivaation mukaan. Monet seurat kannattavat linjaa, jossa joukkue perustetaan 9- tai 10-vuotiaissa. Esimerkiksi IF Brommapojkarnassa pidetään tärkeänä, että pelaajille löytyy oikealla tavalla haastava ympäristö riittävän aikaisessa vaiheessa.

Mikä on oma näkemyksesi asiaan?

”Käytäntöjä on erilaisia. Pidän itse kovana sitä linjaa, että niin sanotut kilpajoukkueet perustetaan jo alle 12-vuotiaissa. Liiton säännöt mahdollistavat sen, että seurat voivat perustaa kilpajoukkueet jo ennen liiton suositusta, joka on U13-ikäluokka. Jotkut seurat perustavat ryhmät jo aikaisessa vaiheessa, ja se on heidän valintansa. Emme voi, ainakaan vielä, mennä sanomaan liiton puolesta, että ryhmät voi perustaa vasta silloin ja silloin.

Jokainen seura on oma yksikkönsä, joka voi päättää itse toiminnastaan. Pidän tärkeänä, että seurat viestivät vanhemmille, mikä on seuran toimintatapa. Näin vanhemmat voivat arvioida, onko ympäristö oikea juuri heidän lapselleen. Ruotsin liitto on tuonut esiin, että kilpajoukkueiden perustaminen aikaisessa vaiheessa ei ole liiton linjan mukaista, mutta vanhemmat ja pelaajat tekevät lopullisen ratkaisun. Emme voi kieltää seuroja soveltamasta heidän omia suunnitelmiaan.

Kannatan itse sellaista linjaa, että joukkueen sisällä pelaajia voi jakaa pienempiin harjoitusryhmiin osaamisen mukaan ja sen mukaan, millaisia haasteita pelaaja tarvitsee. Kaikkia ei voi tietenkään pakottaa harjoituksissa tekemään esimerkiksi hitaimman mukaan.”

 

Mitä terveisiä sinulla on suomalaisen jalkapallon päätöksentekijöille?

”Olen usein sanonut, että olen valmis kertomaan ajatuksistani ja haastamaan esimerkiksi Palloliittoa ja kysymään, miksi Suomessa on valittu tietyt toimintatavat. Myös suomalaisen jalkapallon kehitys kiinnostaa minua totta kai. Hyvä dialogi eri osapuolten välillä on todella tärkeää.”

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

 

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

1 reply »

  1. Junioripelaajan ikään ja kehitysmahdollisuuksiin sopiva pelimuoto on hyvä lähtökohta, joka ei kuitenkaan takaa mitään. Muutaman vuoden välein muuttuva pelimuoto antaisi/antaa mahdollisuuden määritellä täsmällisesti ikävaiheessa opeteltavat asiat.

    Esimerkiksi näin: opeta pelaajille ikävaiheessa 6-7 (pelimuoto 3vs3) nämä asiat 1,2 ja 3. (4)

    Linjaaminen ja asioiden konkretisointi vaatii rohkeutta ja on siksikin tärkeää.

    Tosi hyvä muuten, jos junioripeleihin tulee useampia taukoja, jotka antavat mahdollisuuden valmentaa joukkuetta!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s