Haastattelu

Kaiken nähnyt Martti Kuusela kertoo jalkapalloelämästään

Martti Kuusela, 73, oli neljäkymmentä vuotta sitten tiukassa paikassa. Oli tehtävä iso päätös. Ratkaisu, jolla tulisi myöhemmin olemaan suuri vaikutus Kuuselan uraan ja elämään.

Rovaniemellä kasvaneella Kuuselalla oli takana pitkähkö pelaajaura. Parhaat saavutukset pelaajana olivat SM-hopea ja -pronssi HIFK:n paidassa vuosina 1970-1971.  A-maaotteluita kertyi kaksi.

Alun perin Martti Kuuselasta ei pitänyt tulla jalkapallovalmentajaa lainkaan.

”Äitini oli aina toivonut, että menisin oikeisiin töihin. ’Potkupallo on vienyt sinun koko elämän’, hän sanoi usein”, Kuusela hymyilee.

Peliuran päätyttyä ja valmistuttuaan Tampereen yliopistosta, pääaineena tiedotusoppi, Kuusela toimi hetken aikaa tiedottajana STK:ssa, Suomen Työnantajain Keskusliitossa.

”Pidin STK:sta työpaikkana todella paljon. He kouluttivat minua tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen jälkikäteen kiittänyt STK:n ihmisiä siitä, että he veivät minua erilaisiin johtajakoulutuksiin.”

Jalkapallovalmennus astui kuitenkin pian yhteiskuntatieteiden maisterin elämään.

Ja millainen valmennusura siitä tulikaan.

Kuusela toimi Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana kuuden vuoden ajan, valmensi kuudessa eri maassa ja voitti niin Suomen (kahdesti) kuin Unkarin mestaruuden.

Kuuselan uran ymmärtämiseksi on kuitenkin palattava 40 vuoden päähän, vuoteen 1979. Sitä voidaan pitää valmentajapolun eräänlaisena alkupisteenä. Tuo hetki määritti Kuuselan valmentajapolun suuntaa merkittävästi.

Länsi-Saksan Kölnissä oli alkamassa järjestyksessään 25. Fußball-Lehrer -kurssi. Sinne myös Kuusela halusi. Syy oli yksinkertainen: mistään muualta ei saanut niin hyvää jalkapallovalmentajan koulutusta. Vasta aloittaneelle valmentajalle mikään ei ollut niin tärkeää kuin kouluttautuminen.

”Olen aina sanonut, että koulutus on kaiken a ja o – oli ala mikä tahansa. Sain töistä virkavapaata. Halusin aloittaa jalkapallon opiskelun parhaasta mahdollisesta paikasta. Oli mentävä parhaan tiedon luokse.”

Suomessa Kuusela oli aloittanut valmentamisen Kauniaisissa Grankulla IFK:n riveissä. Vanha tuttu Östen Brännäs houkutteli valmennuksen maailmaan. Kausi GrIFK:ssa jäi kuitenkin kesken, kun mahdollisuus opiskella Kölnissä avautui.

Nuori valmentajanalku janosi uutta ja ajantasaista oppia. Suomessa sellaista ei ollut tarjolla. Mukaan Saksaan lähtivät vaimo ja kaksi pientä lasta.

Päätös ei ollut helppo, mutta Kuusela oli varma, että Köln oli juuri oikea paikka opiskella lajin saloja.

”Hain pankista vähän lainaa ja pakkasimme pienen auton päälle kaksi pahvilaatikkoa. Sitten koko perhe lähti Kölniin.”

Alku Saksassa oli haastava.

”Aika oli perheelleni raskasta. Meillä ei ollut aluksi asuntoa, vaan asuimme hotellissa. Muutimme monta kertaa vuoden aikana. Vasta loppuvaiheessa saimme asunnon läheltä korkeakoulua.”

Kuusela oli sinnikäs, eikä luovuttanut helpolla.

”Koulutuksen järjestäjät halusivat minusta ensin vain kuunteluoppilaan. Jouduin vääntämään heidän kanssaan, että sain suorittaa tutkinnon. Sanoin, että olin uhrannut koulutuksen eteen rahani ja perheeni. Lopulta he suostuivat”, Kuusela muistelee.

Ulkomailla kouluttautuminen oli suomalaisille valmentajille suhteellisen harvinaista vielä 1980-luvun taitteessa. Vaikka Kölnin urheilukorkeakoulusta oli haettu vaikutteita suomalaiseen valmentajakoulutukseen, ennen Kuusela opinahjossa olivat vierailleet ainoastaan Simo Syrjävaara ja Seppo Nuuttila.

Martti Kuusela, kuva 1

Martti Kuusela selaa Kölnin Fußball-Lehrer -kurssin opasta – 40 vuotta koulutuksen alkamisen jälkeen.

Ajanjaksosta Kölnissä muodostui Martti Kuuselan valmentajauran kannalta merkittävä. Tutkinto oli se valttikortti, joka auttoi Kuuselaa varsinkin valmennusuran alussa. Hänellä oli kilpailuetu, joka löytyi vain harvalta valmentajalta.

”Koulutus kesti elokuusta toukokuuhun. Joka päivä oli koulutuksia ja viikonloput olivat kiinni. Opiskelu oli todella monipuolista, intensiivistäkin. Jalkapallotaktiikoiden lisäksi opiskelimme muun muassa urheilulääketiedettä ja -psykologiaa sekä johtamista. Suoritin tentin myös esimerkiksi hieronnasta.”

”Treenasimme koulutuksessa todella paljon myös itse, varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana. En muista koskaan olleeni niin hyvässä kunnossa kuin silloin – en edes pelaajaurani aikana”, Kuusela arvioi.

Ulkomaalaisia opiskelijoita oli vain vähän. Kuusela muistelee, että hänen lisäkseen ei-saksalaisia valmentajia oli vain yksittäisiä: muun muassa Boliviasta, Jugoslaviasta ja Puolasta.

Opiskelukieli oli luonnollisesti saksa. Englantia ei käytetty lainkaan.

”Muistan, kun suoritin suullista lopputenttiä. Olin yksin luokan edessä, kun korkeakoulun edustaja ja Saksan jalkapalloliiton kouluttaja tenttasivat minua. Se oli kova paikka.”

Kahvi on ehtinyt jäähtyä. Muistot 40 vuoden takaa nousevat pintaan. Kuuselan silmät loistavat kirkkaina. Puhetta riittää.

”Sain vuoden aikana paljon kavereita. Aloitin opiskelun ’huipulta’. Varsinkin Horst Köppel auttoi minua paljon. Hän toimi myöhemmin muun muassa Franz Beckenbauerin kakkosvalmentajana Saksan maajoukkueessa. Kurssikaverina oli myös Christoph Daum. Yhtenä vaihtoehtona oli, että olisin jäänyt valmentajaksi Saksaan. Palasimme kuitenkin perheen kanssa takaisin.”

Pian Suomeen paluun jälkeen 34-vuotias valmentaja sai soiton. Kölnistä oppia hakenut valmentajanalku haluttiin HJK:n peräsimeen.

Kuuselalle tärkeintä oli ollut valmentajatutkinnon suorittaminen. Valmennustehtäviä tai seuravaihtoehtoja hän ei ollut vielä ajatellut. Sen Kuusela kuitenkin tiesi, että siviilitöihin hän ei enää palaisi.

Klubi oli voittanut kaudella 1978 Suomen mestaruuden, mutta seuraava vuosi toi palkintokaappiin ainoastaan pronssin.

Kuuselan haluttiin palauttavan seura Suomen mestariksi kaudella 1980. Vaikka GrIFK oli ollut Kuuselalle rakas seura, HJK-tarjousta ei tarvinnut miettiä kauaa.

Ensimmäinen kausi päättyi kolmanteen sijaan, mutta vuonna 1981 HJK voitti kaivatun Suomen mestaruuden. Lisäksi joukkue kaatoi Suomen cupin finaalissa Kuusysin 4-0.

Kuusela muistelee pelaajia lämmin hymy kasvoillaan.

”HJK:ssa meillä oli paljon hienoja ja samalla erilaisia pelaajia – Atik Ismailista Juha Dahllundiin. Saimme rakennettua erilaisuudesta voimavaran. Kuri ei saa olla kirosana, vaan tarkoituksen pitää olla, että erilaisista pelaajista muodostuu joukkue.”

Kuuselan ura eteni vauhdilla. Niin nopeasti, että HJK-pestin aikana Palloliitto kiinnostui nuoren valmentajan palveluksista. Vain kaksi vuotta Kölnistä paluun jälkeen 36-vuotias valmentaja nimitettiin Suomen miesten A-maajoukkueen päävalmentajaksi.

Martti Kuuselan puhe keskeytyy hetkeksi. Kuusela kaivaa repustaan nipun muistiinpanoja uransa varrelta. Kahvikuppi on edelleen täynnä.

Tämän Kuuselan me muistamme Ylen jalkapallostudioista. Kokeneen valmentajan kädet heiluvat ja energinen analysointi täyttää kahvilan.

”Mietin jo HJK-vuosien aikana, että haluan päästä valmentamaan ulkomaille. Sekä valmentajan että pelaajan on oltava nöyrä tekemään töitä. Koko ajan on kehityttävä. Minua kiinnosti oppiminen. Paras mahdollisuus siihen oli Suomen ulkopuolella.”

”Ajattelin, että valmennan ulkomailla ja palaan sieltä sitten oppien kanssa takaisin Suomeen. Halusin viedä maajoukkueen kisoihin tai seurajoukkueen pitkälle Euroopassa. Näin jälkikäteen ajatellen maajoukkuevalmentajan tehtävä tuli minulle liian aikaisin”, Kuusela pohtii.

”En ollut riittävän kokenut. Kokemus erilaisista ihmisistä ja ympäristöistä on melkoinen tietopankki. Tieto vie parhaiten kohti päämäärää.”

Kuusela valmensi maajoukkuetta peräti kuuden vuoden ajan vuosina 1982-1987. Se on yksi pisimmistä ajanjaksoista suomalaisen jalkapallon lippulaivan peräsimessä. Vain Olavi Laaksosella ja Antti Muurisella on enemmän maaotteluita päävalmentajana.

Kuuselan johdolla maajoukkue jäi kahden pisteen päähän Meksikon vuoden 1986 MM-kisoista. Muistot ovat positiivisia, vaikka menestys jäi puuttumaan.

”Kokemus oli loistava, vaikka rahaa oli vähän. Muistan, kuinka halusin pitää syksyllä 1986 maaotteluiden välissä pelaajille leirin kotimaassa. Liitosta kuitenkin ilmoitettiin, että rahaa ei ole. Tein sitten eräälle matkatoimistolle, jonka toimitusjohtajan tunsin, mainosesitteen, jolla saimme puuttuvat rahat leiriä varten. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.”

”Leirin jälkeen pelasimme Tanskaa vastaan erinomaisen pelin, vaikka hävisimme 1-0.”

Moni vanhempi jalkapallon seuraaja muistaa yhä, kuinka Kuuselan johtama maajoukkue haastoi tähtipelaajia vilisseen Brasilian Olympiastadionilla toukokuussa 1987.

Palloliiton 80-vuotisjuhlaottelua oli saapunut seuraamaan yli 37 000 katsojaa. Vierailijoiden riveissä nähtiin muuan nuori Romário, joka teki Stadikalla myös maaottelu-uransa ensimmäisen maalin.

Työnteon merkitys on asia, josta Kuusela rakastaa puhua. Alamme lähestyä valmentamisen ydinteemoja. Tapaamisen aikana käy selväksi, että Kuusela haluaa puhua mieluummin valmennusfilosofiastaan kuin yksittäisistä joukkueista tai peleistä.

”Urani alkuvaiheessa kävin kaikki mahdolliset kurssit. Olen aina tykännyt keskustella pelistä. Kun kouluttauduin Englannissa, väittelimme hyvän ystäväni Dave Bassettin (valmentajana muun muassa Wimbledonissa, Sheffield Unitedissa ja Leicesterissä) kanssa aamukolmeen siitä, kumpi on parempi: kolmen vai neljän puolustajan linja? Keskustelut ja väittelyt muiden valmentajien kanssa ovat auttaneet minua kehittymään”, Kuusela innostuu.

Martti Kuusela on tuhansien tarinoiden mies. Monet ovat kyselleet, milloin valmentajan elämäkerta ilmestyy. Viimeksi asiasta soitettiin kaksi viikkoa sitten. Kirjaa ei kuitenkaan ole tulossa. Kuusela ”ei halua avautua”, kuten hän itse sanoo. Muistiinpanoja hän kirjoittaa lapsiaan varten.

Koti on täynnä valmennusmateriaaleja vuosien varrelta – niin Saksasta, Englannista kuin esimerkiksi Ruotsista.

”En ole vielä raaskinut heitä niitä pois”, Kuusela kertoo pilke silmäkulmassa.

Joitakin tarinoita saamme kuitenkin kuulla. Yksi niistä liittyy Kuuselan suosikkiteemaan – muilta valmentajilta oppimiseen.

”Kun valmensin maajoukkueessa, halusin oppia muiden maiden valmentajilta. Pelasimme Englantia vastaan ja tutustuin Bobby Robsoniin. Pääsin myöhemmin tutustumaan Englannin maajoukkueen toimintaan. Bobby haki minut Heathrow’n kentältä ja lähdimme harjoituksiin.”

”Lensin myös joukkueen kanssa Romaniaan vierasotteluun. Joukkueen hotelliin minua ei tosin päästetty”, Kuusela naurahtaa.

Vuodet ulkomailla ovat olleet keskeinen osa Martti Kuuselan valmennusuraa. Niissä on usein ollut sama kaava: Kuusela on nähnyt vaivaa, tutustunut lukuisiin eri ihmisiin, keskustellut pelistä ja päässyt kontaktiensa kautta näyttämään osaamistaan.

Ensimmäinen valmennuspesti ulkomailla löytyi Tanskasta. Seurana oli B1903, joka nykyisin tunnetaan nimellä FC Kööpenhamina.

Kuuselan pesti maajoukkueessa oli päättynyt vuonna 1987. Valmennustehtävät Kööpenhaminassa alkoivat pari vuotta myöhemmin. Paluu Suomeen tapahtui kaudeksi 1990. Ensimmäinen pesti ulkomaille kesti siis vain yhden kauden.

Kuusela muistuttaa, että Tanska poikkesi Suomesta jalkapallomaana merkittävästi. ”Koko mentaliteetti oli erilainen”, hän arvioi.

”Tanskan liiton tiedotuspäällikkö, johon olin tutustunut aikaisemmin, soitti minulle ja kertoi avoimesta tehtävästä. Kölnissä suoritettu tutkinto auttoi paljon. Se oli tärkeämpää kuin mistä maasta olin kotoisin.”

Kööpenhaminalaisseurassa Kuusela valmensi muun muassa parikymppistä Per Frandsenia. Kuusela teki paljon töitä nuorten pelaajien kanssa. Hän halusi korostaa työnteon ja sitoutumisen merkitystä.

”Kokoonnuimme nuorten pelaajien kanssa aina tunti ennen harjoituksia. Laitoimme sata palloa riviin ja harjoittelimme potkutekniikkaa. Teimme näin säännöllisesti läpi kauden. Muistutin pelaajille aina, että kehitys tapahtuu vain työnteon kautta.”

”Valmentajan yksi tärkeimmistä tehtävistä on löytää pelistä ja pelaajista ne osa-alueet, joita täytyy kehittää. Tämä kehittäminen tapahtuu harjoituskentällä  – tarvittaessa joukkueharjoitusten ulkopuolella. Jos laitapelaaja ei saa kymmenestä keskityksestä kaikkia maalille, tämä asia täytyy laittaa kuntoon.”

Kun Kuusela ja Frandsen tapasivat kahdeksan vuotta myöhemmin Ranskassa, käynnissä olivat jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Tanskalainen oli siirtynyt myöhemmin englantilaiseen Boltoniin ja edusti nyt kotimaataan MM-kisoissa.

”Kun kohtasimme, hän muisteli, että silloin kaksikymppisenä meidän potkutekniikkatreenit aamuisin turhauttivat häntä. Samalla hän kertoi, että nyt uudessa seurajoukkueessa hän antoi kaikki erikoistilanteet”, Kuusela muistelee hymyillen.

Palattuaan Tanskasta Suomeen Kuusela toimi yhden kauden tutun HJK:n päävalmentajana. Kausi huipentui Kuuselan uran toiseen Suomen mestaruuteen. Tärkeä työtoveri oli Jari-Pekka Keurulainen, ”Gene”, joka oli ollut Kuuselan tiimissä jo maajoukkueessa. Kaksikon yhteistyö jatkui myös myöhemmin.

Kuuselan taustajoukoissa toimi pitkään belgialainen agentti, joten seuraava valmennuspesti löytyi loogisesta suunnasta. Uusi seura oli K.F.C. Germinal Beerschot Belgian Antwerpenistä. Oli aika yrittää uudelleen ulkomailla.

”Urani ei todellakaan ollut aina ruusuilla tanssimista. Välillä oli myös todella vaikeita hetkiä. Mutta kaikki ne kokemukset kasvattivat ja kouluttivat minua. En vaihtaisi päivääkään pois, mutta yrittäisin parantaa vielä entisestään.”

Pesti Belgiassa kesti vuoden, kunnes oli jälleen muuton aika. Uusi seura löytyi Unkarista. Rekrytointiin vaikutti osaltaan se, että seurassa oli belgialainen omistaja.

Olemme menossa kohti Martti Kuuselan uran yhtä tärkeintä ympäristöä. Kuuselan historiasta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta juuri Unkariin liittyen.

”Vuodet Unkarissa olivat itselleni tärkeä ajanjakso. Ferenc Puskásin Unkari oli minulle yksi maailman parhaista maajoukkueista. Isäni toimi tuomaritehtävissä Helsingin vuoden 1952 olympialaisten nyrkkeilyssä ja pääsin aistimaan olympiatunnelmaa. Muistan, kun istuin Messuhallin katsomossa unkarilaisten jalkapalloilijoiden seurassa.”

”Laukkaavan majurin” tähdittämä Unkari voitti kisoissa lopulta olympiakultaa kaataen finaalissa Jugoslavian maalein 2-0.

Kuuselan ja jalkapallosankari Puskásin tiet kohtasivat neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Unkarilainen pelaajalegenda toimi Budapest Honvédin johtokunnassa. Seura halusi suomalaisvalmentajan uudeksi päävalmentajaksi.

Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1992. Ensimmäisessä tapaamisessa miehet muistelivat muun muassa sitä, oliko 6-vuotias Kuusela istunut Messuhallissa myös Puskásin sylissä.

Uusi päävalmentaja toi muutoksen joukkueeseen – heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien.

”Honvédin joukkue oli taitava, mutta heiltä puuttui työnteon kulttuuri. Minulta kysyttiin pestin alussa, osaanko unkaria. Sanoin tietäväni kolme sanaa: munka, munka, munka.

Työtä, työtä, työtä.

”Myöhemmin, jo pestin päätyttyä, minulle sanottiin, että opetin pelaajat tekemään töitä. Kapteeni József Csábi oli minulle tärkeä henkilö. Hänen johdollaan joukkue sitoutui päivittäiseen vaatimustasoon. Kapteenit ovat olleet monissa muissakin joukkueissani minulle tärkeitä henkilöitä.”

”Kun Csábi täytti muutama vuosi sitten 50 vuotta, hänen tyttärensä pyysi minua lähettämään videotervehdyksen. Tuskin juhlat olivat edes alkaneet, kun synttärisankari soitti ja kiitti terveisistä. Se oli minulle iso asia”, Kuusela muistelee hymyillen.

Budapest Honvéd voitti Kuuselan johdolla Unkarin mestaruuden kaudella 1993. Sarja oli äärettömän tasainen, sillä kärkikolmikko oli kahden pisteen sisällä. Mestaruus on kiistatta yksi kovimpia saavutuksia, joita suomalainen valmentaja on saavuttanut ulkomailla.

Ulkomaalaisten valmentajien menestyminen vahvan palloilukulttuurin maissa ei ole koskaan helppoa. Myös Kuusela huomasi kulttuurieron.

Suomalaisen päävalmentajan tausta herätti Unkarissa aluksi epäilyjä.

”Minulta kysyttiin, että mikä hiihtovalmentaja oikein olen. Uskoin kuitenkin alusta lähtien omiin vahvuuksiini. Olen halunnut johtaa ihmisiä rehellisellä tavalla saaden jokaisen sitoutumaan. Minun täytyy tuntea pelaajani ja tietää, mitä valmentajana haluan.”

”Ihmiset ovat valmentajan tärkein pääoma. Tarvitsemme pelaajia, mutta saamme ihmisiä.”

Jotain Kuuselan saavutuksesta kertoo se, että vuoden 1993 jälkeen Honvéd voitti seuraavan mestaruuden vasta 24 vuotta myöhemmin. Suomalaisesta tuli sotien jälkeen ensimmäinen ulkomaalainen, joka on johdattanut joukkueensa Unkarin jalkapallomestaruuteen.

Mestarivalmentaja silmäilee jälleen muistiinpanojaan. Yksi lause pistää silmään luentokalvojen joukosta.

Valmentajalla täytyy olla kulttuuris-yhteiskunnallista ymmärrystä.

Mitä Kuusela tarkoittaa tällä lauseella?

”Valmentajan toimintaympäristö on yhä useammin monikulttuurinen. Olen valmentanut pelaajia idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Eri kansallisuuksia on ollut yli 30. Valmentajan täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.”

”Olen valmentanut esimerkiksi brasilialaista pelaajaa, joka ei ollut koskaan käynyt kouluja. Minun on valmentajana tunnettava tällaisen pelaajan tausta ja historia.”

Kesken papereiden selailun Kuusela muistuttaa, että valmentajan työ on aina opittavissa. Kyse ei ole synnynnäisestä taidosta. Valmentajana kehittymisen teema on ollut esillä koko tapaamisen ajan. Koulutus on kaiken a ja o, Kuusela muistuttaa.

Honvéd-pestin jälkeen Kuusela valmensi muun muassa Kreikassa ja Kyproksella. Pestit olivat pääsääntöisesti varsin lyhyitä.

”Olen rakentanut elämäni ja valmennusurani monesti vaikeimman kautta”, Kuusela tunnustaa. Ympäristöt, joissa hän on valmentanut, eivät ole olleet helpoimpia.

Suomessa Kuusela valmensi Finnairin Palloilijoita kaudella 1997. Kaksikko Kuusela-Keurulainen johdatti FinnPan sen seurahistorian ainoaan mitaliin, pronssille.

Ulkomailla viimeinen tehtävä oli kreikkalaisseura Arisissa kaudella 2005. ”Tämä on aika tuulista hommaa, mutta kyllähän minä sen tiesin”, Kuusela kommentoi Ylelle lokakuussa 2005.

Eurooppaa kiertäneen konkarin valmennusura päättyi Turun Palloseurassa vuonna 2008. Takana oli mittava ura ulkomailla.

Mies, jonka ei koskaan pitänyt ryhtyä valmentajaksi, näki jalkapallomaailmaa valmentajana 30 vuotta.

Tienraivaajan roolia 73-vuotias Kuusela ei kuitenkaan suostu ottamaan. Ei, vaikka hän on edelleen kansainvälisesti menestynein suomalainen jalkapallovalmentaja.

Kuusela on rehellinen.

”En ole pystynyt raivaamaan tietä muille. Suomalaiset valmentajat eivät ole onnistuneet luomaan uraa ulkomailla, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Se on erittäin kova haaste.”

Myös omaa onnistumistaan kohtaan Kuusela on kriittinen. Se tuntuu hämmästyttävältä. Onhan kyse valmentajasta, joka on voittanut mestaruuden vieraassa maassa ja saanut valmentaa ammatikseen monessa erilaisessa ympäristössä. Vuoden jalkapallovalmentajaksi Kuusela valittiin vuosina 1985 ja 1990.

Toisaalta ilman tätä kykyä itsearviointiin Kuusela tuskin olisi luonut vastaavaa uraa.

Saavutukset eivät nouse ensimmäisenä esiin, kun keskustelu kääntyy parhaimpiin muistoihin.

”Olen ylpeä siitä, että olen tullut ihmisten kanssa toimeen. Ilman pelaajia ja taustaryhmää valmentaja ei voita mitään. Minulla on ollut tärkeitä taustahenkilöitä, jotka ovat auttaneet minua paljon. Päävalmentajan tehtävänä on johtaa valmennusprosessia.”

Titteleistä Kuusela ei juuri innostu puhumaan. Paljon kiihkeämmin hän analysoi esimerkiksi eri valmentajien toimintaa sekä yksittäisten pelaajien heikkouksia ja vahvuuksia. Tietopankki eri sarjoista, joukkueista ja pelaajista on edelleen valtava. Se tekee vaikutuksen.

Kerran valmentaja, aina valmentaja.

Kuuselan analyyttisyys on säilynyt läpi vuosien. Se näkyy myös siinä tavassa, miten hän arvioi omaa valmentajauraansa.

”Minulla oli valmentajana kovat tavoitteet. Jokainen voitto on tuntunut menestykseltä ja jokainen tappio on maistunut karvaalta. Olen halunnut pysyä pelin kehityksessä mukana. Valmentajan on aina pystyttävä uusiutumaan. Se on vaatinut vuosien aikana jatkuvaa opiskelua.”

”Ihmisten kanssa toimiminen on erittäin mielenkiintoista.”

Niin yksinkertainen on Martti Kuuselan vastaus siihen, miksi hän on valmentanut.

Rakasta peliä, jalkapalloa, Kuusela ei ole jättänyt. Otteluita hän kertoo katsovansa noin kymmenen viikossa. Kun Kuusela toimi asiantuntijana Ylen jalkapallolähetyksissä, hän laati ennen jokaista lähetystä noin sadan sivun verran muistiinpanoja. Per ottelu.

Valmentajan utelias mieli ei ole kadonnut mihinkään.

”Ajan fillarilla usein katsomaan junioreiden pelejä ja treenejä. Olen usein sanonut, että kaikkea voi harrastaa, mutta pallon kanssa pitää elää ja nukkua joka päivä, jos haluaa hyväksi pelaajaksi. Miksi? Kokeilepa syödä jaloilla!”

”Jalkapallon seuraamisen lisäksi mentoroin kahta nuorta valmentajaa. He ovat saanet kaikki materiaalini käyttöön. Hyvä, että en ole heittänyt niitä pois, vaikka vaimo on joskus pyytänyt”, Kuusela toteaa ja väläyttää tuttua virnettään.

Kuuselan halu oppia, ymmärtää peliä, ei ole kadonnut mihinkään. Silmiini katsoo kaiken nähnyt jalkapalloihminen, joka janoaa edelleen tietoa. Se on harvinaista.

”Niin kauan kuin elän, kysyn ihmisiltä neuvoja. Olen aina halunnut oppia muilta.”

Martti Kuusela, kuva 2

Valmentajalegenda Martti Kuusela Vantaalla maaliskuussa 2019.

 

Teksti ja kuvat: Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

7 replies »

  1. Kiitos hienosta blogitekstistä!

    Maralla hieno asenne ja paljon ammennettavaa. Siinä on mallia jokaiselle. Jäin pohtimaan, kuinka saada hyödynnettyä ja jaettua Maran osaamista laajemminkin. Kiitos Mara kokemuksien jakamisesta! 🙂

    Tykkää

    • Ehkä voisi istua Maran kanssa alas toistekkin ja mennä syvemmälle peliin, pelin valmentamiseen, oheisharjoitteluun, yms.
      Marassa on esimerkkiä todellakin kaikille, ei pelkästään jalkapalloihmisille!
      Ja hänen kohdallaan puhutaan kuitenkin ajasta jolloin maailma oli isompi ja lähteminen ei ollut yhtä helppoa kuin tänään.
      Ei ollut nettiä mistä varata hotellit valmiiksi tai tutustua kuvien ja Google Mapsin avulla paikkaan johon on menossa.
      Lainan hakeminenkin on nykyään helpompaa!

      Kaikesta kehityksestä huolimatta ihmisten pelko tehdä asioita on lienee kuitenkin ennallaan..

      Tykkää

      • Jatko-osa ei olisi lainkaan huono ajatus! Pidän tärkeänä vaikutteiden ja ajatusten hakemista eri jalkapalloihmisiltä (ja myös lajin ulkopuolelta) – oli kyse sitten kokeneesta mestarivalmentajasta tai nuoresta ja nousevasta valmentajasta.

        Olet oikeassa, että ajantasaista tietoa on nykyään saatavilla enemmän kuin koskaan. Ja samaan aikaan ulkomailla valmentaminen on edelleen haastavaa suomalaisille. Sinne ei niin vain mennä. On tehtävä valtavasti töitä, tutustuttava oikeisiin ihmisiin, lähdettävä hyvin usein aivan pohjatasolta liikkeelle, tyydyttävä matalaan palkkatasoon, jne. Eikä mikään ole siltikään varmaa. Kuinka moni valmentaja olisi vuonna 2019 valmis samanlaisiin uhrauksiin kuin Kuusela vuosikymmeniä sitten?

        Erkko

        Tykkää

  2. Kiitos!

    Olen ollut Martin kanssa yhteyksissä ja yrittänyt sopia tapaamista mutta kiitos oman saamattomuuteni treffit ovat jääneet vaiheeseen.
    Sinä teit sen ja istuit alas tietynlaisen esikuvan kanssa. Martin esimerkkiä seuraten tekisi mieli ottaa itsekin lainaa, pakata perhe autoon ja ajaa ulkomaille. Saksan asemasta Portugali kiinnostaa itseä kovasti. Siellä kausi jossain tekisi ihmeitä omalle valmentajuudelle..

    Ehkäpä tässä Maran kanssa joskus vielä pääsee kahville..

    Liked by 1 henkilö

Vastaa käyttäjälle Erkko Meri Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s