Valmennus

Oodi vastustajan huijaamiselle

Seuratessani jalkapallo-ottelua suurimman arvostukseni saavat nykyisin ne hetket, jolloin joku pelaajista saa kaikki muut ympärillään luulemaan, että syöttö lähtee eri osoitteeseen kuin kenelle pallo lopulta päätyy. Tai hetki, jolloin puolustaja luulee tilanteen olevan kontrollissa, mutta hyökkäävä pelaaja saa pienellä liikkeellä, silmänräpäyksessä, puolustajan lähtemään väärään suuntaan.

Kyse on vastustajan huijaamisesta. Vahvan pallopelikulttuurin maissa tällainen vastustajan kanssa leikittely kuuluu pelin luonteeseen. Meillä Suomessa sitä kaivattaisiin paljon lisää.

Hyvän esimerkin tarjoaa klassinen rondo, jossa (yleensä) kaksi puolustajaa pyrkii riistämään pallon ympyrämuodostelmassa olevilta pelaajilta. Vahvan pallopelikulttuurin maiden pelaajat tunnistaa siitä, että he eivät pelkästään syöttele pelaajalta toiselle, vaan pyrkivät samalla saamaan keskellä olevat puolustajat tuntemaan itsensä hölmöiksi. Syöttöä pyritään salaamaan kropan asennolla, jalan liikkeellä tai katseella. Palloa liikutetaan lyhyillä syötöillä ja juuri, kun puolustaja luulee saavansa riiston, pallo liikutetaan toiselle puolelle aluetta.

Muutama vuosi sitten muodostin uuden termin rondopelaaja pelaajille, jotka ovat mestareita vastustajan huijaamisessa. Kyseiseen kategoriaan on löytynyt valmentamistani joukkueista viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan yksi kriteerit täyttävä pelaaja. Tämä määrä kertoo kyseisen kyvyn harvinaisuudesta.

Rondopelaaja ei muodosta etua itselleen kentällä fyysisillä ominaisuuksillaan tai juoksemalla. Pelaaja saa sen sijaan vastustajan liikkumaan hetkellisesti väärään suuntaan peliteoillaan. Rondopelaajalla ei ole myöskään koskaan paniikki pallon kanssa, edes ahtaassa tilassa, vaan hän pystyy houkuttelemaan paljon vastustajia ympärilleen ja syöttämään viime hetkillä pallon vapaalle kanssapelaajalle. Kyse on siitä, että pelaaja näkee tilanteet ikään kuin hidastettuna, tilanteiden vilistessä muiden silmissä normaalinopeudella.

Kuten todettua, suomalaisilta pelaajilta toivoisi näkevän enemmän oveluuden käyttöä vastustajan harhaanjohtamiseksi pelitilanteissa. Kyse on useimmiten harjoiteltavista taidoista. Mitä eri keinoja vastustajan huijaamiseen sitten löytyy?

Vastustajan huijaaminen pallollisena

Jalkapallossa on siitä upea peli, että siinä mahdollista pärjätä monin eri avuin. Esimerkiksi poikkeuksellista fyysistä kapasiteettiä on mahdotonta vaatia kaikilta pelaajilta, koska pelaajan geeniperimä määrittää sitä paljon. Pelin evoluutio onkin kehittänyt myös muita keinoja, joilla voi löytää vapaan pelaajan tai tehdä itsensä vapaaksi ja menestyä sitä kautta pelissä. Kun fyysisistä ominaisuuksista ei ole apua, vastustajaa täytyy pystyä huijaamaan, olemaan ovelampi. Pallo vetää puolustajia yleensä puoleensa, joten se on käyttökelpoinen väline siihen, että vastustaja saadaan arvioimaan pelitilanteen kulku väärin.

Esimerkki 1: Pausa

Rondopelaajan tunnusmerkkejä ovat edun luominen muille pelaajille ja kyky pitää palloa ahtaissakin tiloissa ilman paniikkia. Kun pelaaja kuljettaa palloa tarkoituksenaan odottaa kanssapelaajien liikkumista parempaan asemaan, puhutaan niin sanotusta pausasta.

Yllä olevassa esimerkissä FC Barcelonan ex-keskikenttämoottori Xavi ottaa huomioon kanssapelaajan tilanteen ja päättää kasvattaa kanssapelaajan etua suhteessa lähimpiin vastustajiin. Kuljettamalla palloa hetken aikaa lyhyillä kosketuksilla Xavi saa puolustajat luulemaan riiston olevan mahdollinen. Samalla hän saa vastustajat irtoamaan prässäämään lähemmäs palloa. Näin lähimmän kanssapelaajan, Sergio Busquetsin, etu kasvaa ja Busquets on vapaa pelaaja, jolle on mahdollista syöttää. On tärkeää huomata, että syöttö tapahtuu oikeaan aikaan: juuri ennen kuin vastustaja yrittää riistoa ja kanssapelaajan etu on suurimmillaan.

Onnistunut pausa on vastustajan kannalta todella turhauttava. Onhan heidät ensin saatu luulemaan riiston olevan mahdollinen, mutta pallo onkin syötetty nopeasti pelaajalle, jolla on paljon tilaa ja aikaa.

Pausassa on kyse vastustajan provosoinnista, jonka tarkoituksena on saada puolustajat liikkumaan haluttuun suuntaan. Toinen tapa provosoida vastustajaa on kuljettamalla haastaminen, jota suomalaisilta pelaajilta näkee pelitilanteissa harvemmin. Tällöin pelaaja kuljettaa vastustajaa kohti, uhkaa ohittamisella ja saa lisää vastustajia liikkumaan kohti palloa. Samalla muille pelaajille syntyy tilaa, jolloin peliä edistävin ratkaisu on usein vauhdin pysäyttäminen ja syöttäminen paremmassa asemassa olevalle pelaajalle.

Esimerkki 2: Syötön salaaminen

Valmentajat opettavat nuorille pelaajille usein näyttäviä ja suuriliikkeisiä harhautuksia, mutta pelissä tärkeimmät harhautukset ovat valesyöttö sekä syötön salaaminen. Jotta syötön salaaminen ja valesyötön käyttö on mahdollista, katseen täytyy pysyä ylhäällä ja pallon on oltava lähellä jalkaa.

Real Madridin Toni Kroos on syötön salaamisen mestari. Yllä olevassa klipissä Kroos etsii parasta mahdollista peliä edistävää syöttövalintaa ja samalla uhkaa syöttävänsä, mutta jättää liikkeen viime hetkellä kesken. Syöttämistä muistuttavalla valesyötöllä sekä katseen kiinnittämisellä kohti mahdollista syöttökohdetta Kroos saa vastustajan keskittymään vääriin pelaajiin luoden samalla itselleen tilaa ja aikaa tehdä paremmin peliä edistävä syöttövalinta.

Syöttöä voi salata jalan liikkeen lisäksi myös lantion asennolla sekä katseella. Klassisin esimerkki syötön salaamisesta lienee se, kun pelaajan lantio ja katse osoittaa kohti laitaa, mutta syöttö lähteekin kohti keskemmällä olevaa syöttöväliä. Tällaiselle syötölle on annettu myös osuva termi – pinocchio -syöttö.

Esimerkki 3: Pallon suojaaminen käännöksillä ja harhautuksilla

Jalkapallo vaatii montaa erilaista taitoa, ja moni tekijä vaikuttaa pelissä menestymiseen. Yksi tärkeimmistä yksittäisistä asioista, johon itse kiinnitän ensiksi huomion pelaajan tekemisessä on se, pystyykö pelaaja selviytymään pallon kanssa ahtaasta tilasta pois.

Jos tavallinen sunnuntaipelaaja pääisisi kokeilemaan pelaamista huippupelaajia vastaan, ensimmäisenä huomio kiinnittyisi siihen, kuinka vaikea palloa on riistää huippupelaajan jalasta pois. Yllä olevassa klipissä PSG:n ja Italian maajoukkueen Marco Verratti johtaa lähimmän vastustajansa harhaan tekemällä leikkaavia käännöksiä samalla antaen väärää tietoa kuljetuksen suunnasta yläkropan liikkeillään. Lisäksi italialainen vie vastustajan ensin poispäin tilasta, johon hän pallon kanssa haluaa. Oleellista on huomata, että klipissä kaikki nämä teot tehdään vastustajaa varten, eikä irrallisina ympäristöstä.

Ahtaissa tiloissa syöttäminen ei ole aina mahdollista tai se ei ole järkevää, joten pallosta huolehtiminen kuljettamalla ja käännöksiä hyödyntäen on tärkeä kyky. Keskimääräisellä suomalaispelaajalla pallo irtoaa jalasta liian helposti vastustajan paineistaessa ja Marco Verrattin yllä toteuttama pallon suojaamisen ja vastustajan juoksuttamisen elementti puuttuu monelta. Kuljettaminen ahtaassa tilassa on motorisesti ja teknistaktisesti haastavaa, joten se vaatii paljon harjoittelua jo aikaisessa vaiheessa.

Vastustajan huijaaminen ilman palloa

Jalkapallossa pallollisen pelaajan ympärillä (ja vähän kauempanakin) olevien pallottomien pelaajien tulisi luoda liikkeillään vaihtoehtoja, joista pallollisen vastuulla on valita peliä edistävin ratkaisu. Paljon liikkuminen ja aktiivisuus eivät kuitenkaan aina ole parhaita tapoja tarjota syöttösuuntia, vaan olennaisempaa on tehdä liikkeitä, joilla on tarkoitus. Jos liikkeellä ei ole tarkoitusta, se on parempi jättää tekemättä ja pysyä mieluummin paikallaan.

Kuten pallollisena, myös pallottomana pelaajan tarkoituksena kannattaa usein olla vastustajan johtaminen harhaan. Pelaajien tulisi usein liikkeillään kokeilla, seuraako lähin puolustaja liikettä vai ei. Jos vastustaja seuraa, muille pelaajille tai itselle syntyy tilaa sinne, mistä vastustaja irtosi. Jos taas ei, niin pelaajalla voi olla tilaa ja aikaa vastaanottaa pallo itse.

Esimerkki 1:  Tilan tekeminen kanssapelaajalle

Rondopelaajat ymmärtävät peliä laajemmin kuin vain itsensä kautta. He ymmärtävät, että on pelitilanteita, jolloin heille itselleen ei ole pelin edistämisen kannalta järkevä syöttää. Tällöin rondopelaajat pyrkivät parantamaan liikkeillään kanssapelaajien asemaa.

Jalkapallossa ja muissa invaasiopeleissä kahden tai useamman pelaajan synkronoidut liikkeet – niin sanotut rotaatiot – ovat yksi keino huijata vastustajaa ja löytää edullisessa asemassa oleva vapaa pelaaja.

Yllä olevassa esimerkissä,  FC Barcelona-Sevilla -ottelussa, tapahtuu kotijoukkueen toimesta rotaatioista ehkäpä klassisin. Arthurin ollessa syöttövalmiudessa Lionel Messi liikkuu viimeisestä linjasta kohti palloa – ei saadakseen pallon itse, vaan tarkoituksenaan saada vastustajan toppari seuraamaan liike. Sevillan topparin liikkuessa kohti Messiä, Ivan Rakitić liikkuu tilaan, josta toppari irtosi ja Barcelona pääsee etenemään puolustuslinjan selustaan ja maalintekoon. Toki Arthurin syöttökin on tilanteessa mainio.

Esimerkki 2: Vartioinnista irtaantuminen

Viimeistelyssä tärkeintä on se, mitä tapahtuu hetki ennen viimeistely-yritystä. Vastustajan boxissa pelaajat ovat yleensä tarkasti vartioitu, mutta parhaat hyökkääjät pystyvät tekemään itselleen hieman enemmän tilaa antamalla vastustajan puolustajalle ensin väärää tietoa liikkeen suunnasta.

Yllä oleva klippi on malliesimerkki siitä, mitä on tarkoituksenmukainen liikkuminen jalkapallossa.  Hyökkääjä Mauro Icardi seisoskelee käytännössä paikallaan pitkän tovin ennen kuin alkaa tehdä pelitekoja. Keskityspallon lähtiessä Icardi liikkuu ensin vastustajan topparin etupuolelle saaden tämän reagoimaan ja liikkuu sen jälkeen nopeasti topparin pimeälle puolelle tämän selän taakse. Näin Icardilla on tilaa puskea pallo vapaasti maaliin. Tässäkään tapauksessa Icardi ei liiku sattumanvaraisesti, vaan pyrkii tietoisesti tekemään peliteot vastustajaa varten saadakseen itsensä vapaaksi.

Lopuksi

Kuten aiemmin todettiin, jalkapallossa ei ole yhtä ainoaa pelaajan optimaalista prototyyppiä ja pelissä voi pärjätä keskivertaisillakin fyysisillä ominaisuuksilla. Jos räjähtävän nopeilla askelilla ei ole mahdollista saada etua, pelaajan täytyy olla vastustajaa ovelampi.

Itse nautin peliä seuratessani monenlaisista suorituksista: nopeat ja räjähtävät pelaajat tuovat peliin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja synkronoidusti toimivat yhteistyösuoritukset ovat parhaimmillaan ilo silmälle. En tiedä, johtuuko se kulttuuristamme, mutta varsinkin suomalaisilta junioripelaajilta haluaisin kuitenkin nähdä enemmän sitä ajattelutapaa, että pelitekoja tehdään vastustajaa varten – leikitellään vastustajan kustannuksella olematta kuitenkaan ylimielisiä.

Seuraavan kerran, kun katsot jalkapallo-ottelua tai seuraat valmennettaviesi tekemistä, seuraa kuinka moni pelaaja pyrkii tietoisesti ja toistuvasti antamaan vastustajalle väärää tietoa aikeistaan. Rondopelaajat pärjäävät aina, vaikka he eivät olisikaan kentän atleettisimpia.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

3 replies »

  1. Hienoa Aleksi!
    Tässä on kaikki tärkeä siitä ”havainnointihöpötyksestäkin”, joka toimii kentällä parhaiten juuri näin. Vartioivaa pelaajaa ”huijataan” viemällä se pois tilasta, johon tilaan toinen pelaajaa liikkuu pelattavaksi, j.n.e. Sama toimii pallollisena vielä paremmin, kuten erittäin hyvin, ihan ydinasiana esitit. KIITOS taas!
    nimimerkki: Itsekin huijannut, itse kipua tuntematta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s