Haastattelu

”Vaihtoehtona oli valittaa resursseista tai tehdä helvetisti töitä” – Luciano Posillipo laittoi kaiken peliin, voitti ja väsyi

Myyrmäen jalkapallostadion, 7. lokakuuta 2017.

Käynnissä on Naisten Liigan päätöskierros. Sarjakärki PK-35 Vantaan ja kahden pisteen päässä olevan FC Hongan välinen ottelu on edennyt viimeisille minuuteille 0-0 -tilanteessa.

Katsojat odottavat päätösvihellystä ja kotijoukkueen mestaruusjuhlien alkamista.

Pelin 89. minuutilla vierasjoukkueen Emilia Iskanius syöttää korkean pallon PK-35 Vantaan puolustuslinjan selustaan. Hongan Anna Auvinen ehtii pomppivaan palloon sekunnin kymmenyksen verran ennen PK-35:n maalivahtia Pauliina Tähtistä ja kotijoukkueen puolustajia.

Auvisen pusku ylittää maaliviivan ja vierailijat siirtyvät 0-1 -johtoon.

FC Honka säilyttää johtonsa loppuun asti ja voittaa dramaattisten vaiheiden jälkeen Suomen mestaruuden – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008.

Joukkueen päävalmentaja Luciano Posillipo juoksee päätösvihellyksen jälkeen kentälle juhlimaan. Juomapulloista roiskuu vettä ilmaan.

Monen vuoden pitkäjänteinen työ saa palkinnon. Tuhansien tuntien omistautuminen konkretisoituu Suomen mestaruutena.

FC Hongan mestaruus on seuraus toimintakulttuurin muutoksesta. Muutoksesta, joka alkoi vuonna 2015.

Ei ole liioiteltua sanoa, että Luciano Posillipo oli tämän muutoksen pääarkkitehti – menestyksen mahdollistaja.

Posillipo, 40, on esiintynyt vain vähän julkisuudessa. Marraskuussa 2017, kuukausi Myyrmäen ratkaisuottelun jälkeen, häntä haastateltiin Ylen Urheiluruudussa. Aiheena ei kuitenkaan ollut FC Hongan hieno mestaruuskausi, vaan Italian jääminen ulos kesän 2018 MM-kisoista.

Urheiluruudun jutussa Posillipo kerää tyhjiä samppanjapulloja ja siivoaa espoolaisjoukkueen pukuhuonetta mestaruusjuhlien jälkeisenä aamuna. Keltamustat ilmapallot ovat täyttäneet kopin.

Lyhyt videoklippi kertoo paljon. ”Hän teki joukkueessa kaiken – ihan kaiken”, Hongan toimintaa läheltä seurannut jalkapallovaikuttaja on todennut.

Urheilussa lopputulos on helppo havaita. Mutta tunnistammeko ne tekijät, jotka mahdollistavat voittamisen?

Miten pienistä resursseista rakennetaan laadukas toimintaympäristö, joka luo pohjaa menestykselle?

Tässä haastattelussa Luciano Posillipo puhuu toimintakulttuurin merkityksestä, valmennusprosessista sekä fyysisestä valmennuksesta. Tekijöistä, jotka osaltaan mahdollistivat FC Hongan paluun Suomen mestariksi yhdeksän vuoden tauon jälkeen.

 

Valmentamisen viehätys

HJK/Kannelmäki, Atlantis, IF Gnistan, FC Jokerit, AC Allianssi – ja FC Honka.

Luciano Posillipon valmennusura alkoi viime vuosituhannen lopulla. Parikymppinen nuori päätyi valmentajaksi HJK:n 8-vuotiaiden kaupunginosajoukkueeseen vuonna 1999.

Valmennustehtävät käynnistyivät samalla kaavalla kuin monella muullakin nuorella.

”Olin pelannut junioritasolla Malmin Palloseurassa. Tykkäsin jalkapallosta ja sen parissa oli kiva toimia. Joku kysyi ohimennen, haluaisinko aloittaa valmentamisen. Ajattelin, että ’miksipäs ei’. Siitä se sitten lähti pyörimään.”

”Minua on aina kiinnostanut suunnitelmallinen, pitkäjänteinen ja progressiivinen työ. Lähdin valmentamiseen mukaan aluksi sillä asenteella, että ’kokeillaan mitä tästä tulee'”, hän jatkaa.

HJK:n jälkeen Posillipo toimi juniorivalmentaja useammassa eri seurassa. Allianssissa hän valmensi muun muassa Duarte Tammilehtoa. Posillipon ja Tammilehdon tiet kohtasivat myöhemmin Hongan Veikkausliiga -joukkueessa.

2000-luvun puolessavälissä Posillipo piti muutaman vuoden ajan taukoa valmentamisesta. Yksi soitto muutti tulevaisuuden suunnitelmat.

FC Hongassa juniorivalmentajana toiminut Boris Wistuba halusi Posillipon espoolaisseuraan auttamaan A- ja B-junioreiden fysiikkavalmennuksessa. Valmentajat olivat toimineet aikaisemmin yhdessä Jokereissa ja Allianssissa.

”Pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan Hongan junioripuolen fysiikkavalmennusta. Sitä kautta avautui myös mahdollisuus työskennellä miesten edustusjoukkueessa Mika Lehkosuon valmennustiimissä.”

Samoihin aikoihin Posillipo päätyi mukaan myös naisten liigajoukkueeseen.

”Kun Hongan naisten edustusjoukkueen fysiikkavalmentaja siirtyi vuonna 2012 pois, korvasin hänet”, Posillipo kertaa.

Vuonna 2012 käynnistyi prosessi, joka vei fysiikkavalmentajana aloittaneen Posillipon ensin apuvalmentajaksi ja lopulta päävalmentajaksi kaudella 2015. Prosessi huipentui Suomen mestaruuteen syksyllä 2017, kuusi vuotta fysiikkavalmentajanimityksen jälkeen.

Hongan junioriaikoja Posillipo muistelee edelleen lämmöllä.

Seuran akatemiasuunnitelmat olivat kunnianhimoisia. Samanhenkiset valmentajat lähestyivät lajia vahvasti pelin kautta. Toimijoilla oli voimakas halu tehdä asioita eri tavalla aikaisempaan verrattuna.

”Kahlasin läpi kaiken relevantin fysiikkavalmennukseen liittyvän materiaalin ja olin yhteydessä alan parhaimpiin asiantuntijoihin. Halusin löytää kaiken tiedon siitä, miten juniori- ja aikuispelaajien fysiikkaa kannattaa valmentaa jalkapallokontekstissa.”

”Me valmentajat pystyimme puhumaan samaa kieltä ja kyseenalaistamaan toinen toisiamme. Oli sääli, että toiminta kaatui, sillä meillä oli mahdollisuus tehdä jotakin erityistä. Meillä oli selkeä putki valmiina pelaajille. Se, että miesten edustusjoukkueen päävalmentaja (Lehkosuo) istui viikoittain samassa pöydässä esimerkiksi 9-vuotiaiden valmentajan kanssa, oli poikkeuksellisesta.”

Kun keskustelu kääntyy Posillipon valmennusfilosofiaan, seuraa punnittu puheenvuoro. Motiivit valmentamiselle ovat kristallinkirkkaana mielessä.

”Yhteisöllisyys on minulle iso juttu. Valmentaminen on jatkuvaa ongelmanratkaisua, muutoksia ja systeemin kanssa toimimista – ja näiden kokonaisuuksien ymmärtämistä. Ihminen ei ole staattisessa tilassa, vaan yksilö muuttuu koko ajan. Sama pätee joukkueeseen, joka on dynaaminen systeemi.”

”Valmentajan täytyy koko ajan pystyä ennakoimaan, reagoimaan, päivittämään toimintatapojaan ja ratkaisemaan eteen tulevia ongelmia. Vuorovaikutus pelaajien ja valmennustiimin välillä on todella tärkeää.”

Posillipon syyt valmentamiselle ovat pysyneet vuosien saatossa pitkälti samoina. Motiivit palautuvat juuri yhteisöllisyyteen.

”Ihmisten kyky toimia yhdessä on kiinnostanut minua aina. Jalkapallo yhdistää erilaisia henkilöitä, jotka eivät muuten olisi missään tekemisissä. Kaikki haluavat kuitenkin pyrkiä kohti yhteistä tavoitetta – mutta se vaatii, että ympäristö on oikea. Valmentajana minun tehtäväni on edesauttaa tällaisen ympäristön muodostumista.”

”Kysymys siitä, miten saamme potentiaalin esiin äärirajoilla, on erittäin mielenkiintoinen.”

 

Muut ihmiset oppimisen lähteenä

Miten voin kehittyä mahdollisimman hyväksi? Tämä on kysymys, jonka jokainen valmentaja joutuu kohtaamaan säännöllisesti. Tapoja etsiä ja löytää tietoa on erilaisia.

Oli kyse sitten vasta aloittaneesta juniorivalmentajasta tai pitkälle ehtineestä pääsarjavalmentajasta, tietotaidon jatkuva päivittäminen on elintärkeää.

On kirjallisia lähteitä, seminaareja ja videoklippejä. Valmentajien verkostot ovat myös Suomessa laajentuneet. Jotkut kiertävät eri puolilla Eurooppaa tutustumassa muiden seurojen toimintaan.

Luciano Posillipo pitää muita ihmisiä tärkeimpänä oppimisen ja kehittymisen lähteenä.

”Juttelen paljon valmennustiimin muiden jäsenten kanssa ja kysyn heidän mielipiteitään eri asioista. Halusimme luoda Hongan naisten valmennustiimissä kyseenalaistamisen kulttuuria, jossa kaikista asioista sai antaa palautetta.”

Valmennustiimin jäsenten lisäksi Posillipon tärkeimpiin sparraajiin on kuulunut muutama yritysjohtaja sekä suuri määrä valmentajakollegoita.

Toisinaan hän hakee vaikutteita henkisen valmennuksen asiantuntijoilta. Esimerkiksi mentaalivalmentaja Matti Henttinen oli Hongan arjessa mukana vuosina 2016-2018.

Yksittäisistä valmentajista Posillipo haluaa mainita Lehkosuon, Mikko LignellinVesa Vasaran, Gert Remmelin sekä Riku Paularinteen. Kaikilta valmentajilta löytyy yhteinen Honka-tausta. Vasara ja Paularinne valmentavat seurassa tällä hetkellä.

”Pyydän valmentajilta mielipiteitä eri klipeistä ja vaihdamme peliin liittyviä ajatuksia. Välillä katsomme otteluita yhdessä. Joskus keskustelemme johtamisesta ja vuorovaikutuksesta erilaisten ihmisten kanssa.”

”Objektiivinen ja suora palaute on kehittymisen kannalta korvaamatonta. Kyseleminen ja kuunteleminen on ollut minulle äärettömän tärkeää.”

”Aikaisemmin hain paljon oppia myös ulkomailta. Kun vierailin useissa italialaisissa seuroissa, ymmärsin paremmin, miten fyysinen ja taktinen valmennus voidaan yhdistää tarkoituksenmukaisella tavalla”, Posillipo avaa.

 

Arvot valmentamisen perustana

”Arvot, jotka ohjaavat toimintaani kaikkein eniten, ovat yhteisöllisyys, rehellisyys itselle ja muille, kaikkien kunnioitus sekä sitoutuminen”, Posillipo kertoo.

”Yhteisöllisyys on minulle sitä, että kaikki ovat samassa asemassa, eikä kukaan pelaajista saa erityisoikeuksia. Kollektiivi tulee aina ensin, ja sitä tulee vaalia. Joukkueen sisäinen ryhmädynamiikka on yksi tärkeimmistä asioista. Kiitos menestyksestä ja onnistumisista kuuluu kaikille, jotka ovat prosessissa mukana.”

”Kun epäonnistumme, epäonnistumme yhdessä. Keskustelemme yhdessä siitä, mitä haluamme tehdä paremmin. Vaikka urheilussa mennään äärirajoille, pelaajalla täytyy olla tunne, että harjoituksiin on kiva tulla ja lähteä. Turvallinen olo on osa yhteisöllisyyttä.”

Rehellisyydellä Posillipo viittaa erityisesti siihen, että valmentaja on rehellinen paitsi valmennustiimille ja pelaajille – myös itselleen. Valmentajat joutuvat käsittelemään suurta määrää epätäydellistä informaatiota, jonka perusteella on tehtävä erilaisia päätöksiä.

”Vaikeitakin päätöksiä on helpompi tehdä, kun valmentajalla on jokin perusta, mittari, arvo tai pelifilosofia, jonka perusteella päätöksiä tehdään. Arvot ohjaavat toimintaa, mutta eivät kahlitse”, hän pohtii.

”Pyrin antamaan aina avoimesti kaiken tiedon ja perustelemaan, miksi toimimme niin kuin toimimme. Rehellisyyttä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Päätöksiä tehtäessä täytyy olla rehellinen omille ja joukkueen arvoille ja tavoitteille. Luottamus valmennustiimin sisällä lisääntyy, kun valmentajat perustavat ajatuksensa samoihin arvoihin.”

Kunnioitus on 40-vuotiaalle valmentajalle itsestäänselvä arvo. Respectistä puhutaan paljon jalkapallossa.

”Haluan kunnioittaa erilaisia persoonia. Jokaisella pelaajalla on erilainen tapa reagoida esimerkiksi vastoinkäymisiin. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki on ’okei’. Jos tulee ylilyöntejä, ne käsitellään joukkueen sisällä. Jos joku pelaajista osoittaa pettymystä olemalla vain hiljaa, se on täysin hyväksyttävää.”

”Erilaiset persoonat, ideat ja konfliktit synnyttävät uutta, ja niitä pitää hyödyntää. Toiminnassa syntyvät konfliktit täytyy käsitellä ja selvittää heti avoimesti, rehellisesti ja toisia kunnioittavasti.”

Posillipolle sitoutuminen on esimerkillä johtamista. Valmentaja näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä joukkueen muille jäsenille.

”Valmentaminen on minulle sitä, että teen valtavan määrän työtä, josta on hyötyä joukkueelle. Neljän vuoden aikana, jonka työskentelin FC Hongassa päävalmentajana, olin vain muutaman kerran poissa joukkueen tapahtumista – ja silloinkin olin korkeassa kuumeessa.”

”Tosissaan tekeminen on erittäin tärkeää. Kaiken toiminnan tulee tähdätä siihen, että joukkue kehittyy ja tulee paremmaksi.”

 

Kohti menestystä

Vaikka Posillipo oli ollut Naisten Liigassa pelaavan FC Hongan valmennustiimissä jo vuodesta 2012 – ensin fysiikkavalmentajana ja sitten apuvalmentajana –, vasta kausi 2015 käynnisti suuren muutoksen. Tuolloin hän aloitti joukkueen päävalmentajana.

Muutoksen siemeniä istutettiin otolliseen maaperään.

”Halusin rakentaa joukkueesta yhteisöllisen ryhmän, jolla on vahva identiteetti. Tavoitteenani oli etsiä ja löytää ne tekijät, joilla voisimme saada maksimin irti siinä sarjassa, jossa pelasimme.”

Posillipo korostaa, kuinka tärkeää on tunnistaa ympäristön realiteetit.

”Ensimmäinen askel oli se, että hylkäsin ajatuksen, että valmentaja kertoo ja pelaajat ovat hiljaa. Naisten Liiga on amatöörisarja. Pelaajat tulevat siviilitöistä harjoituksiin ja ovat usein väsyneitä. Tiesin, että en ole itsekään omien siviilitöideni jälkeen aina ’fresh’. Hyvä ryhmädynamiikka oli meille yksi tärkeimmistä asioista.”

Valmennustiimin perimmäisenä ajatuksena oli, että ihannetilanteessa yhteinen ympäristö ja yhteiset toimintatavat kantaisivat joukkuetta, eikä ryhmä olisi riippuvainen päävalmentajan tai kenenkään muun yksittäisen henkilön vireystilasta.

”Yhteinen päämäärämme oli luoda kehittävä ympäristö, joka mahdollistaa pelien voittamisen.”

”Mottomme oli, että emme harjoittele kahta lajia. On järjetöntä, jos joukkue toimii harjoituksissa yhdellä tavalla ja otteluissa toisella tavalla. Vaatimustason tulee olla molemmissa tilanteissa samanlainen. Jos harjoituksissa toimitaan eri asenteella kuin peleissä, kehittymisen edellytykset ovat heikot.”

”Jos haluamme olla kentällä tosissaan, miksi hihittelisimme harjoituksissa? Jos harjoittelemme pelin avaamista harjoituksissa, emme voi katsella maahan, sillä emme tekisi niin peleissäkään.”

Posillipon ensimmäinen kausi päävalmentajana päättyi ristiriitaisiin tunnelmiin. Joukkue sijoittui sarjassa vasta viidenneksi, mutta onnistui uusimaan Suomen Cupin voiton.

Kauden 2015 tärkein anti ei kuitenkaan liittynyt cup-voittoon. Valmennustiimi oli saanut kauden aikana tärkeää infoa siitä, mitkä asiat olivat toimineet ja mitä valmennuksellisia seikkoja oli vielä kehitettävä.

”Monelle pelaajalle oli uusi asia, että vedimme harjoituksissa ’sata lasissa’ ja toimimme tosissamme kollektiivi edellä. Vasta kausi 2016 käynnisti todellisen muutoksen. Otimme vielä voimakkaammin periaatteeksi sen, että toimintakulttuuri tulee aina ensin. Yksikään toimija – ei pelaaja eikä valmentaja – mene ympäristön edelle. Emme sooloile, jos emme ole sopineet, että sooloilu on hyväksyttävää.”

”Halusimme luoda ympäristön, jossa on selkeät toimintatavat. Monet pelaajat ovat kiittäneet tästä myöhemmin.”

Avoin vuorovaikutus on asia, joka toistuu Posillipon kommenteissa. Jatkuva keskusteluyhteys ei rajoittunut vain valmennustiimin sisälle. Myös valmentajien ja pelaajien välillä käytiin keskustelua harjoittelusta ja sen tavoitteista.

Rehellisyys ja yhteisöllisyys ruokkivat palautteenantoa.

”Jos joku pelaaja oli sitä mieltä, että harjoitteen olisi pitänyt olla erilainen, tätä ajatusta ei tyrmätty. Päinvastoin, kannustimme pelaajia antamaan palautetta, jos jokin asia vaikutti heistä vaikealta tai epäloogiselta. Emme tietenkään voineet toimia kaikkien mielipiteiden mukaan, mutta halusimme kuulla erilaisia ajatuksia. Päävalmentaja tekee kuitenkin aina lopulliset päätökset.”

”Perustelimme valintoja ja keskustelimme, miksi teemme asioita tietyllä tavalla. Kulttuurinmuutos joukkueessa perustui merkittävästi juuri siihen, että pelaajat olivat mukana päättämässä yhteisistä periaatteista ja tavoitteista, vaikka valmentajat päättivätkin pelimallin.”

Valmennustiimin ja pelaajien välinen vuorovaikutus vaikutti muun muassa siihen, että Posillipo pyrki yhdistämään esille tulleita asioita joukkueen pelimalliin. Tavoitteena oli mahdollisimman hyvä ja selkeä lopputulos.

”Kun olimme päättäneet, että haluamme voittaa, seuraava askel oli luonnollisesti miettiä, miten voimme maksimoida voittamisen mahdollisuuden. Pelaajista tuli todella itseohjautuvia ja heidän vaatimustasonsa kasvoi koko ajan”, Posillipo jatkaa.

”Halusin, että urheilijat ymmärtävät, mitä teemme ja miksi. Harjoittelun on oltava työpäivän jälkeen merkityksellistä. Lopulta pelaajille kelpasi vain tavoitteellinen harjoittelu. Jos harjoitukset eivät edenneet kunnolla tai pelaajat eivät ymmärtäneet, miten joku harjoitus liittyi peliin, saimme nopeasti kysymyksiä. Joukkueen kapteenisto saattoi kysyä, että ’onko kaikki ok?'”.

posillipo, 1

Luciano Posillipo antamassa ohjeita kesäkuussa 2017 pelatussa FC Hongan ja Jyväskylän Pallokerhon välisessä ottelussa. Kuva: Jussi Eskola.

Tavoitteena laadukas toiminta – resursseista riippumatta

Naisten Liiga on amatöörisarja. Seurojen resurssit ovat hyvin pienet. Valtaosalle pelaajista ei makseta lainkaan korvauksia. Vaikka esimerkiksi tyttöpelaajien määrä on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosien aikana, naisten pääsarjan näkyvyys on kaukana muun muassa Veikkausliigasta.

Esimerkiksi 2010-luvun kestomenestyjän PK-35 Vantaan vuoden 2018 kausibudjetti oli vain 120 000 euroa. Palkkabudjetti muodosti tästä vain osan. Palkkaa maksettiin ainoastaan yhdelle pelaajalle.

Vantaan Sanomien huhtikuussa 2018 julkaistun jutun otsikko oli suora: ”Naisten jalkapalloeuro on 3 senttiä – PK-35 Vantaa maksaa palkkaa vain yhdelle pelaajalleen”.

Luciano Posillipo todisti naisjalkapallon pääsarja-arkea usean vuoden ajan. Valmentajan työmäärät olivat valtavia. Koska seuran talous- ja henkilöstöresurssit olivat minimaaliset, apukäsiä ei ollut varaa palkata.

Posillipo kertoo rehellisesti arjestaan, johon kuului Hongan tehtävien lisäksi myös siviilityöt. Pesti Hongassa ei ollut päätoiminen, mutta se vei ottelukaudella yli 40 tuntia viikossa.

Burnout oli useaan otteeseen lähellä.

”Olin Hongassa samaan aikaan päävalmentaja, fysiikkavalmentaja, fysioterapeutti ja välillä myös joukkueenjohtaja, vastasin naisten joukkueen markkinoinnista, soittelin sponsoreille, neuvottelin pelaajasopimuksia, laskin budjetteja ja kiertelin potentiaalisten yhteistyökumppaneiden luona.”

FC Hongan naisten YouTube -kanavan 70 videosta lähes kaikki ovat Posillipon tekemiä.

”Jälkikäteen ajatellen noin monta roolia oli sairasta, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Muuten joukkueen arki ei olisi pyörinyt. Isot työmäärät ovat normaaleja urheiluseuratoiminnassa, mutta olisin halunnut keskittyä vain valmennustehtäviin.”

Yksi esimerkki kertoo paljon.

”Teimme kaudella 2017 esitettä markkinointia ja sponsorihankintaa varten. Pyysin kaveriani ottamaan valokuvia ja varasimme kirjastosta sopivan tilan. Lauantai-iltana hain kaupasta baby oilia pelaajan ehostusta varten ja pidin suihkepullolla huolen, että kuvattavana olleen Janni Laakson kasvot näyttäisivät hikiseltä.”

”Valmentamisen lisäksi hoidin päävalmentajana myös tällaisia tehtäviä. Miksi? Halusimme tehdä asioita paremmin ja tarvitsimme joukkueelle rahaa.”

screen shot 2019-01-14 at 8.58.34

Urheilussa lopputulos on helppo havaita, mutta tunnistammeko tekijät, jotka mahdollistavat voittamisen? Kuva: Luciano Posillipon arkisto.

”Jouduin usein ristiriitaisiin tilanteisiin eri roolien välillä. Oli hetkiä, jolloin yksittäinen pelaaja olisi tarvinnut tarkempaa palautetta pelaamiseen liittyen, mutta jouduin priorisoimaan joukkueenjohtajan roolia, jotta illan harjoitusvuoro olisi varmistunut. Hyppäsin yhdestä roolista nopeasti toiseen: saatoin neuvotella pelaajan kanssa sopimuksesta ja varusteista, ja 15 minuutin päästä olin hänelle taas valmentaja.”

Posillipon mukaan Honka haki säännöllisesti toimijoita naisjoukkueen taustalle. Rekrytointi tuotti harvoin tulosta.

”Osa hakijoista kävi haastattelussa asti, mutta homma kaatui lähes joka kerta siihen, kun hakija kuuli, kuinka pieni korvaus oli suhteessa työmääriin.”

Vaikka työmäärät olivat valtavia, Posillipo on ylpeä siitä kulttuurista, joka Hongassa oli kausina 2015-2018. Myös saavutukset olivat hyviä, ajoittain erinomaisia.

Kaudella 2016 joukkue voitti sarjassa pronssia ja sijoittui cupissa toiseksi. Kauden loppupuolella oli 17 ottelun tappioton putki.

Seuraava vuosi toi jättipotin ja espoolaisten kausi huipentui kauan odotettuun Suomen mestaruuteen.

Posillipo ja muut valmentajat odottivat, että Suomen mestaruus olisi tuonut helpotusta arjen pyörittämiseen. Toisin kuitenkin kävi. Hongan organisaatiouudistus vaikutti suoraan joukkueen toimintaan.

”Meidän piti varmistaa käytännössä joka viikko, missä pääsemme harjoittelemaan. Budjetin muodostumisesta ei ollut varmuutta. Soittelimme viikoittain Hongan muille joukkueille ja lähialueen seuroille ja kyselimme vapaita vuoroja. Onneksi pelaajat olivat äärimmäisen kärsivällisiä.”

”Ajattelimme yhdessä, että voimme joko valittaa tai tehdä kaiken mahdollisen. Kesällä 2018 tilanne vihdoin parani. Saimme muutaman vapaaehtoisen lisää joukkueen taustoihin huolehtimaan käytännön järjestelyistä ja seura otti enemmän roolia taustalla.”

Kaudella 2018 FC Honka pelasi Mestareiden liigassa ja eteni alkulohkosta 32 parhaan joukkoon. Saavutus on suomalaisten seurajoukkueiden eurohistoriassa suhteellisen harvinainen.

”Jos emme olisi voittaneet sarjaa kaudella 2017, olisin saanut burn outin viimeistään vuonna 2018. Mestaruus antoi kuitenkin energiaa hoitaa päävalmentajalle kuulumattomia tehtäviä.”

Menestyksen syitä analysoidessaan Posillipo nostaa esille seikkoja, jotka loivat perustaa hyvien tulosten saavuttamiselle. Näkökohdat pätevät kaikkeen urheiluun.

”Ensimmäinen asia oli se, että selvitimme, mitä parhaat joukkueet tekevät ja sovelsimme näitä havaintoja omaan ympäristöömme. ’Skip the crap’ oli periaatteemme esimerkiksi fysiikkavalmennuksessa. Emme tehneet mitään sellaista, jonka hyötyä peliin ei voitu osoittaa. Koko ajan oli pakko miettiä kokonaisuutta ja priorisoida asioita.”

”Toinen tärkeä seikka oli, että jokainen joukkueen jäsen – pelaaja tai valmentaja – sai tuoda kaikki ajatukset julki, siis ihan kaikki. Jos jokin asia ei toiminut, mietimme yhdessä, miten voisimme kehittää sitä. Loimme joukkueen sisällä pelaajista pienempiä ryhmiä, jotka vastasivat tietyistä asioista, esimerkiksi aktiivisuudesta Hongan some-kanavissa.”

”Päätimme valmennustiimin kesken, että amatöörisarjan arki ei saa vaikuttaa kahteen asiaan. Ensimmäinen oli pelaajan arki ja harjoitustapahtumat. Urheilijat saisivat keskittyä vain harjoitteluun. Heitä ei kuormitettaisi liikaa taustatöillä. Pelaajien työ oli harjoitella mahdollisimman hyvin.”

”Toinen asia oli valmennustiimin työ jalkapallon osalta. Kun pelaaja tulee harjoituksiin, on harjoitustapahtuman oltava mahdollisimman laadukas.”

Vaikka arki oli raskasta, se kannatti.

Näin Posillipo ajattelee nyt – vajaa puoli vuotta pestinsä päättymisen jälkeen. Kova työnteko ei ollut kenellekään ongelma, vaikka tahti oli välillä ”sairasta”, kuten Posillipo kuvailee.

”Teimme yhdessä valtavasti töitä. Meillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Valitammeko pienistä resursseista vai paiskimmeko helvetisti töitä? Itselläni oli heti vuodesta 2015 alkaen kova tarve näyttää, että osaan valmentaa. Pelaajat, valmentajat ja muu staffi paiskivat todella paljon töitä.”

”Halusimme kaikki näyttää. Ylimääräinen p*ska putosi toiminnasta pois.”

 

Havaintoja arjesta ja tiimityöstä

Luciano Posillipo myöntää avoimesti, että kauden 2018 loppu oli vaikea ja raskas. Joukkue hävisi loppukaudesta kaksi tärkeää peliä ja sijoittui sarjassa lopulta neljänneksi. Valmentaja oli väsynyt. Mestareiden liigan ottelut olivat haastavan kauden kohokohta.

”Keskinäinen vuorovaikutus, vaatimustaso ja selkeät toimintatavat olivat tärkeitä tekijöitä koko neljän vuoden prosessin ajan. Jos joku pelaaja tai toimihenkilö eksyi näistä periaatteista, palautimme hänet yhdessä takaisin ’ruotuun’ tai mietimme, haluammeko toimia eri tavalla.”

”Halusin pelaajien ymmärtävän, että laadukas toiminta ja yksilön kehittyminen osana kollektiivia on nimenomaan päivittäisen arjen seurausta. Se tarkoitti yksinkertaisimmillaan esimerkiksi sitä, että katsoin rondossa, että jokainen pelaaja liikkuu päkiöillä optimaalisesti. Tämä on yksilön valmentamista – ei se, että valmentaja käskee pelaajaa vetämään yksin 800 kaaripalloa.”

”Halusimme organisoida harjoitusympäristön niin, että yksilö pystyy kehittymään kollektiivisessa harjoittelussa tietämättä, että hän harjoittelee samalla ’yksilötreeniä’.”

Posillipo korostaa päivittäisen toimintakulttuurin merkitystä. Sekä pelaajat että valmentajat allekirjoittivat yhdessä toiminnan tärkeimmät periaatteet.

”Olen pelaajista ylpeä, sillä he sitoutuivat erittäin hyvin päivittäiseen toimintaan. Onnistuimme luomaan terveen keskustelukulttuurin ja vaativan harjoittelukulttuurin joukkueen sisälle. Viimeisellä kaudella olin itse liian väsynyt ja aloin vain suorittamaan. Menimme Euroopassa jatkoon, mutta neljäs sija sarjassa oli kaikille pettymys.”

”Päävalmentajana kannan vastuun koko yhteisön epäonnistumisista ja onnistumisista.”

Samaan aikaan Posillipo huomauttaa siitä, että pettymykset kuuluvat urheiluun – varsinkin silloin, kun toiminnassa mennään äärirajoille.

”Jokainen on välillä pettynyt, ahdistunut tai iloinen. Jalkapallo ei ole irrallinen muusta elämästä. Kun on tehnyt paljon duunia ja tulee epäonnistuminen, on luonnollista kokea pettymyksen tunteita. Piste.”

”Kaudella 2017 teimme hulluna töitä, elämämme oli pelkkää jalkapalloa ja voitimme Suomen mestaruuden. Koimme kahtena peräkkäisenä kautena kaksi ääritunnetta: ensin hyvä olo ja sitten pettymys. Tulen aina muistamaan tavan, jolla voitimme sekä ne ihmiset, jotka olivat mukana.”

Resurssipulasta huolimatta valmennustaakka ei ollut yksin Posillipon harteilla. Tärkeitä henkilöitä olivat valmennustiimin muut jäsenet: kaudella 2016 Veera Vartiainen sekä kahdella viimeisellä kaudella Sofia Lipponen ja maalivahtivalmentaja Eemeli Ihalainen. Viimeisellä kaudella mukana oli myös Emma Tillander.

Valmentajien lisäksi Posillipo haluaa nostaa esille päivittäisessä toiminnassa mukana olleet huoltaja ”Sipa” Karosen ja joukkueenjohtaja Kari Paleniuksen. Lisäksi Teemu Hiekka kirjoitti vapaaehtoisena otteluraportteja ja päivitti nettisivuja. Ottelutapahtumissa auttoi lisäksi suuri joukko muita vapaaehtoisia.

Valmennustiimiajattelu toimi Hongassa luonnollisena lähtökohtana, josta ei tingitty.

”Halusin olla samaan aikaan vaativa ja turvallinen johtaja. Tavoitteemme oli toimia maksimaalisen laadukkaasti. Halusin johtaa toimintaa esimerkillä. Jokaisen henkilön ajatusten, myös minun, piti pohjautua yleisiin toimintatapoihimme ja periaatteisiimme.”

”Se, että teimme valmentajien kesken tiimityötä, oli kolmella viimeisellä kaudella yksi tärkeimmistä valmennuksellisista syistä, että saavutimme hyviä tuloksia. Pystyimme puhumaan kaikista asioista ja antamaan toisillemme palautetta. Kun meillä oli virtaa, sitä ’buustattiin’. Kun joku meistä oli väsynyt, muut ottivat enemmän vastuuta. Kaudella 2015 en hoitanut tätä asiaa niin hyvin ja valmennustiimin toiminta oli liian epämääräistä.”

”Muiden valmentajan ammattitaito oli isossa osassa. Pystyimme luottamaan toinen toisiimme. Tein useita päätöksiä esimerkiksi kakkosvalmentajan (Lipponen) näkemysten pohjalta. Sofia on äärimmäisen fiksu, asioita hyvin jäsentelevä ja jalkapalloa ymmärtävä ihminen.”

”Tiimityö on tärkeää, koska yksi henkilö ei voi osata kaikkea. Ihminen, joka sanoo olevansa kaikessa hyvä, todennäköisesti valehtelee tai ei vain ymmärrä, ettei tiedä.”

Posillipo on analysoinut tarkasti Hongan taivalta Mestareiden liigassa kaudella 2018.

Joukkue voitti alkulohkossaan kaksi ottelua ja eteni parhaana lohkokakkosena jatkopeleihin. Karsintalohkoja oli yhteensä kymmenen.

Jatkoonpääsy on ollut suomalaisille seuroille harvinaista herkkua.

Pudotuspelikierroksella Sveitsin mestari FC Zürich osoittautui liian kovaksi ja espoolaiset putosivat jatkosta maalierolla 1-6.

”Olimme mielestäni taktisesti kypsiä. Isoin ero oli kognitiivisella puolella. Vastustajan pelaajat pystyivät toteuttamaan laadukkaita ratkaisuja nopeammin. He toimivat korkeammalla intensiteetillä.”

”Peruspelaamisen taso oli vastustajan pelaajilla korkeampi. He eivät tehneet mitään ylimääräistä. Kun pelaaja sai pallon haltuun, hän syötti sen laadukkaasti ja nopeasti eteenpäin. Tällaiset ketjut sitten toistuivat pelissä lukemattomia kertoja uudestaan ja uudestaan.”

”Sekä tilastojen että analyysin perusteella vastustajat saivat maalipaikkoja paremmilta sektoreilta, ja he viimeistelivät lähes jokaisesta paikasta. Tässä oli iso ero verrattuna Naisten Liigaan”, Posillipo analysoi.

 

Vähemmän on enemmän

Posillipon tausta fysiikkavalmentajana ja fysioterapeuttina auttoi paljon Hongan arjen harjoittelussa. Kun sama henkilö oli sekä päävalmentaja että fysiikkavalmentaja, informaatiokatkoksia ei tullut ja kommunikointi oli jatkuvaa. Kokonaiskuva oli selkeä.

”Olen aina miettinyt, miten, milloin ja miksi jotakin liikettä tai harjoitetta tehdään. Periaatteemme oli keskittyä olennaiseen, ’skip the crap’. Se, kuinka hieno jokin liike on, ei ole relevanttia.”

Isona tavoitteena oli suunnitella harjoittelu fyysisesti ja kognitiivisesti tarkoituksenmukaisella tavalla – harjoituksen ensimmäisestä askeleesta viimeiseen.

Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana Hongassa ei tullut yhtään rasitusperäistä lihasvammaa, joka olisi pakottanut pelaajia jättämään otteluita välistä. Normaalia rotaatiota ja pelaajien lepuuttamista oli ajoittain.

”Varsinkin alussa pelaajat ihmettelivät, miksi harjoittelu ei ollut aina niin raskasta. Halusimme tietoisesti tehdä joistakin harjoituksista kevyitä. Koska toimin samaan aikaan sekä päävalmentajana että fysiikkavalmentajana, minun oli pakko miettiä, mikä on jokaisen harjoitteen kuormitus ja miten eri harjoitteet tukevat toisiaan.”

”Rasituksen ja levon suhteen ymmärtäminen ja manipulointi sekä harjoittelun rytmittäminen olivat isossa osassa”, Posillipo taustoittaa loukkaantumisten pientä määrää.

”Avoin keskustelukulttuuri ja jatkuva vuorovaikutus pelaajien ja valmentajien välillä mahdollisti sen, että pelaaja uskalsi heti sanoa, jos hän tunsi kipua esimerkiksi takareidessä. Myös Quanter -sovellus toimi tärkeänä apuvälineenä rasituksen ja palautumisen seurannassa. Välillä harjoittelumme oli todella raskasta, mutta perusteltua. Joskus se taas oli todella kevyttä – ja silloinkin perusteltua.”

FC Hongan kilpailuetu suhteessa muihin joukkueisiin. Tätä teemaa Posillipo pohti paljon vuosina 2015-2018.

”Suuri etu oli tietysti se, että olin samaan aikaan sekä päävalmentaja että fysiikkavalmentaja. Harjoittelimme fysiikkavalmennusta pelityylimme mukaan, emme vain kestävyys-, nopeus- tai voimaoppien mukaisesti. Kaikki harjoittelumme tähtäsi siihen, miten haluamme pelata. Tähän liittyy se, että emme harjoittele kahta lajia.”

”Välillä myös huoltava harjoittelu tehtiin taktisessa mielessä suhteessa pelitapaamme”, Posillipo kertoo.

Posillipo kertoo joutuneensa aika ajoin törmäyskurssille naisten maajoukkueen kanssa. Posillipon tapa työskennellä poikkesi siitä, miten maajoukkuetoimijat halusivat pelaajien harjoittelevan ja ajoittain pelaavankin. Toimijoiden välille syntyi pieniä konfliktitilanteita.

”Suunnittelimme Hongassa kaiken toiminnan suhteessa pelitapaan, pelaajan työelämään ja viikon rasitukseen. Pyrimme saamaan maksimin irti optimaalisesti. Halusimme ennen kaikkea, että pelaaja pysyi terveenä. Ainoa asia, mitä toivoin maajoukkueelta, oli, että minulle perustellaan ammatillisesti, miksi jotakin asiaa tehdään.”

”Koen, että välillemme ei syntynyt koskaan kunnon ammatillista keskustelua. Aihe tuntui jopa tabulta. Urheilijat joutuvat ristiriitaisiin tilanteisiin ja perusteluita kysyvät valmentajat saavat hankalan tai yhteistyökyvyttömän toimijan maineen.”

Posillipolle oli tärkeää, että hän ymmärsi päävalmentajana, miten taktinen harjoite kuormittaa pelaajia kognitiivisesti ja fyysisesti. Harjoittelu muodosti loogisen kokonaisuuden, jossa harjoitteet linkittyivät toisiinsa – tekeminen oli ”combined”, kuten Posillipo asian muotoilee.

”Emme harjoitelleet fysiikka edellä, vaan tähtäsimme siihen, että pelaaja pystyy pelaamaan huipputasolla. Kehitimme fysiikkaa erikseen, jos se oli este pelaamiselle tai terveenä pysymiselle.”

 

Prosessin loppu

Posillipon tehtävät FC Hongan päävalmentajana päättyivät lokakuussa 2018.

Takana oli seitsemän vuoden ajanjakso, josta hän toimi neljä kautta päävalmentajana. Se on pitkä aika vaativassa ja kuluttavassa ympäristössä, jossa päävalmentaja on paljon muutakin kuin vain valmentaja ja apukäsiä on vähän.

Valmennustehtävien päättymiseen liittyy syitä, joita Posillipo ei halua avata julkisuudessa.

Tällä hetkellä Posillipo työskentelee fysioterapeuttina ja personal trainerina jalkapallon ulkopuolella.

Heti Honka -pestin päättymisen jälkeen hän sai muutaman mielenkiintoisen tarjouksen. Ne tulivat kuitenkin liian nopeasti, ensin oli pakko hengähtää. Posillipo kertoo saaneensa säännöllisesti tarjouksia valmennustehtävistä. Seuraavalle tehtävälle on kuitenkin tietyt kriteerit.

”Kehittymiseni kannalta on tärkeää, että seuraava ympäristöni päävalmentajana on riittävän kilpailullinen, jossa ei jauheta mutua ja p*skaa. Ihmisten täytyy puhua samaa kieltä. Haluan, että ympäristössä ymmärretään ammatillisen toiminnan päälle – vaikka niin, että olisin itse aluksi pihalla.”

”Vaikka Suomessa on ammattitaitoisia valmentajia, olen törmännyt liian usein sellaiseen kulttuurin, jossa ei edes tiedetä, mistä puhutaan. Kehityksen kannalta on välttämätöntä, että kaikki puhuvat – tai ainakin kuuntelevat – ammattikieltä”, Posillipo arvioi.

Vaikka Posillipo on työskennellyt lähes koko 2010-luvun aikuispelaajien kanssa, hän pitää historiaansa juniorivalmentajana tärkeänä. Vuodet junioripelaajien kanssa rakensivat valmentajaidentiteetin perustaa.

”Kun valmensin junioripelaajia, halusin tietää, miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla. Samaa asiaa olen miettinyt, kun olen toiminut ikääntyneiden ihmisten fysioterapeuttina. Janosin tietoa pedagogiikasta, ihmisen psyykeestä, fysiologiasta ja sosiaalisista suhteista. Kyseisistä vuosista minulle jäi halu löytää tietoa ja oppia muilta ihmisiltä, tarve päästä kiinni parhaimpaan tietoon.”

Posillipo aloitti valmentamisen tasan 20 vuotta sitten. Takana on onnistumisia ja epäonnistumisia. Työtä, työtä ja työtä. Valintoja ja uhrauksia. Valmentajan arkea.

Kaikki on tapahtunut piilossa julkisuuden valokeilasta.

Luciano Posillipo puhuu haastattelun lopuksi aiheesta, jota hän todisti – ja toteutti – Hongassa usean vuoden ajan.

Pienillä resursseilla on mahdollista tehdä laadukasta työtä.

”Olen ylpeä siitä työnteon määrästä ja kulttuurinmuutoksesta, jonka teimme Hongassa. Emme välttämättä keksineet mitään uutta, eikä kaikki ollut aina todellakaan romanttista tai sujuvaa. Kyse oli sitoutumisesta ja omistautumisesta. Suurimman osan ajasta toimimme yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla. Se oli jokaisen ihmisen ansiota, jotka olivat mukana vuosina 2015-2018. Etsimme tietoa, selvitimme ja tutkimme. Halusimme tehdä kaiken paremmin kuin aikaisemmin. Mietimme tapoja olla vuorovaikutuksessa. Annoimme palautetta suoraan.”

”Emme valittaneet resursseista, vaan teimme yhdessä todella paljon töitä.”

posillipo 2

Luciano Posillipo ja FC Hongan kapteeni Anna Auvinen halaavat Suomen mestaruuden ratkettua lokakuussa 2017. Kuva: Petri Lunki.

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s