Jalkapallokulttuuri

Aulis Rytkösen syntymästä 90 vuotta – Erkki Alajan tribuutti Monsieur Magicille

”Hän lumosi ainutkertaisilla jipoillaan ja näyttävillä harhautuksillaan. Hän tanssi vastustajiensa ympärillä pallo jalassa ja vei heitä mihin suuntaan halusi. Hän erottautui leikkisän ja helpon näköisellä taituruudellaan. Ei ihme, että hän sai kansainvälisillä jalkapallokentillä ainutlaatuisen lempinimen Monsieur Magic – Herra Taikuri.”

Maamme kaikkien aikojen ensimmäinen jalkapalloammattilainen Aulis Rytkönen syntyi Syvänniemellä Karttulassa 5. tammikuuta 1929. Auliksen ollessa kuusivuotias perhe muutti Syvänniemen pikkukylästä Kuopioon Mölymäelle. Asuntona oli 25 neliömetrin kokoinen yksiö, hellahuone, jollaisissa työläisperheet yleensä asuivat. Taavetti-isä työskenteli Haapaniemen rullatehtaassa ja Hilda-äiti pyykkäsi pesulassa.

Sotajoulu 1939 antoi 10-vuotiaalle Aulikselle uuden elämän. Hän sai lahjaksi ikioman jalkapallon, keltaisen väriltään, ja siinä oli nahkakuoren päällä mänttiremmi ja kuoren sisällä sisäkumi. Mölymäellä asui paljon samanhenkisiä veijareita, joiden kanssa Aulis vietti kaiken aikansa. Jalkapallon ohella hän pelasi jääpalloa ja jääkiekkoa, hiihti, nyrkkeili, yleisurheili, paini ja oli myös innokas tanssija.

”Kotoani oli kaupalle hiukan yli 400 metriä pitkä, metsän läpi johtava epätasainen oikopolku. Alettuani työskennellä kaupassa 13-vuotiaana päätin, että kuljen joka ikinen päivä kesät talvet kotini ja kaupan välisen matkan palloa jaloissani pomputellen. Otin tavoitteekseni kulkea tämän välin pudottamatta palloa kertaakaan. Muistan hyvin päivän, jolloin onnistuin tavoitteessani ensimmäistä kertaa. Olimme juuri kuulleet, kuinka Neuvostoliitto oli edellisenä päivänä, 9. kesäkuuta 1944, aloittanut suurhyökkäyksen, ja mieliämme vaivasivat pelko ja apeus. Tavoitteeseen pääseminen merkitsi minulle paljon, ja se vahvisti haluani kehittyä jalkapalloilijana.”

Aulis siirtyi 16-vuotiaana Kuopion Työväen Urheilijoista (KTU) Kuopion Palloseuraan (KuPS) vuonna 1945. Valmentajavelho Aaro Heikkisestä, joka oli savolaisen ”naatiskelevan” pelityylin arkkitehti, tuli hänen tärkein jalkapalloilullinen neuvonantaja. Aulis nousi nopeasti seuran edustusjoukkueeseen ja maajoukkueeseen.

Joulukuussa 1952 Aulis allekirjoitti ammattilaissopimuksen Toulouse Football Clubin (TFC) kanssa. Juuri kun hän oli allekirjoittanut sopimuksen, vanhempien kotiin saapui kirje Atletico Madridista Espanjasta. Englannin kielellä kirjoitetussa kirjeessä tarjottiin neuvotteluja, ei mitään suoraa sopimusta. Koska Auliksen nimi oli jo Toulousen paperissa, hän ei ikinä saanut tietää minkälaisia ehtoja Atletico Madrid olisi ollut valmis tarjoamaan.

Ranskalaiset rakastivat Aulista. Teimme syyskuussa 2008 yhdessä Auliksen ja hänen vävypoikansa Eero Junnilan kanssa tutustumismatkan tuohon Auliksen vanhaan kotikaupunkiin. Laskeuduttuamme Toulousen lentokentälle Auliksen ammattilaisvuosien paras ystävä Richard ”Rischa” Boucher tuli meitä vastaan ja kyyditsi suoraan lounastapaamiseen kaupungin keskustaan. Yllätys oli melkoinen, kun isäntänämme toimi vuoden 1958 MM-kisojen legendaarinen maalikuningas Just Fontaine. Hän tervehti Aulista rutistamalla tämän karhumaiseen syleilyyn ja lausumalla käsi sydämellisesti ojossa: ”L´artiste! Speedy Gonzales! Monsieur Magic! Zidane de Toulose!” Minne ikinä Aulis askelsikaan viikonloppuvierailumme aikana, hänet otettiin vastaan suurena sankarina. En olisi ikinä ilman tätä reissua voinut tajuta, miten rakastettu ihminen ja pelaaja Aulis oli ranskalaisille.

Aulis johti Toulousen peliä kymppipaikalla vasempana välihyökkääjänä. ”Hyvä pelaaja saa vierustoverin loistamaan”. Aulis toteutti tätä filosofiaansa kentällä pelistä toiseen. Usein itsekkään näköisen harhauttelun ja kuljettelun tavoitteena olikin luoda vierustoverille pääsy hyvään maalipaikkaan ja tuulettamaan maalinteon merkiksi. Hän lumosi ranskalaiset juonikkailla harhautuksillaan ja peippaili heidät eksyksiin. Taiteilija. Jonglööri. Monsieur Magic.

Jatkuvat vammautumiset ja halu huolehtia omista vanhemmista pakottivat Auliksen palaamaan Suomeen kesällä 1960. Luvattu työpaikka ja -pelipaikka jäivät Kuopiossa saamatta. HJK ja Apulehti pelastivat Auliksen räätälöidyllä pakettiratkaisulla, jossa HJK:sta tuli uusi elämäntyö ja Apulehdestä siviilityö. Hän valmensi HJK:n miehiä yhteensä 17 ja HJK:n naisia 11 vuotta. Maajoukkueenkin peräsimessä hän ehti olla kolme vuotta.

Auliksen elämä oli yhtä jalkapalloa ja A-lehteä mutta myös paljon muuta. Hän ehti viettää 56 yhteistä vuotta Anneli-vaimonsa kanssa ennen kuin tämä menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 2006. ”Papan” silmäteriä olivat tyttökvartetti Tuija, Merja, Tiina ja Minna sekä seitsemän lastenlasta. Aulis viihtyi Vääksyn mökillään, missä hän sai lepuuttaa hermojaan saunomalla, marjastamalla ja sienestämällä. Hän viljeli vuolaasti erilaisia hokemia. ”Olo on kuin osuuskaupan hoitajalla, kunhan ei tulisi asiakkaita”.

Toulouse jätti Aulikseen ikuisen eleganssin. Pikkutakki päällä harjoituksiin, patongit, croissantit, cafe noir, kortinpeluu, biljardi. Kotikeittiössä höyrysi vaimon laittama bouillabaisse, ranskalainen kalakeitto. Herrasmies Rytkönen tunsi arvonsa säilyttäen kuitenkin nöyryytensä. Hän huokui karismaa, joka sai ihmiset kunnioittamaan häntä ja hyväksymään hänen johtajuutensa.

Muistikuva 1980-luvun puolivälistä. Ystäväni Mikanderin Nipa oli jotenkin saanut houkuteltua Auliksen Brahen hiekkakentälle pelaamaan Kiffenin ikämiesmatsia. Toisella jaksolla Aulis sai pallon vasemman kulmalipun luona aivan päätyrajan tuntumassa. Hän lähti etenemään päätyrajaa pitkin kohti vastustajan maalia, peippasi ensimmäisen, heti perään toisen, kolmas tuli kovaa vastaan mutta Aulis laittoi pallon längistä ja samalla heilautti itsensä pallo jalassa neljännen vastaantulevan vastustajan ohi ja lähestyi jo vastustajan maalitolppaa, enää maalivahti, jonka Aulis kiersi yläkautta, sipsutteli maaliviivalle ja laittoi pallon pehmeästi verkon perukoille. Molempien joukkueiden pelaajat pysähtyivät paikoilleen ja antoivat spontaanisti seisovat ablodit Auliksen maalille. Enpä ollut koskaan ennen nähnyt moista virtuositeettia livenä enkä ole nähnyt sen jälkeenkään.

Muistikuva vuodelta 2009. Kirjoitin kirjaa Auliksesta. Matkasin alkuvuoden keskimäärin kerran viikossa taksilla Töölöstä Espoon keskuksessa sijainneeseen Auliksen kotiin, laitoin nauhurin pöydälle ja aloimme jutustelun. Kun noin tunti oli vierähtänyt, Aulis ponkaisi pystyyn ja kysäisi minulta: ”Kuule, söisitkö pizzan?” Vastasin: ”Kyllähän se passaa.” Aulis jatkoi: ”Ottaisitko Frutti di Maren?” Ja vastasin: ”Kiitos mielelläni. Mä voin hakea.” Mutta Aulis halusi aina noutaa itse pizzamme. Vastaava vuoropuhelu käytiin yli kaksikymmentä kertaa eli niin monta kertaa kuin pidimme haastattelusession Auliksen kotona. Pizzansyönnin jälkeen jatkoimme haastattelua yleensä tunnin verran. Voi että: minun on niin ikävä näitä pizzahetkiä – ja Aulista.

20071117_rytkocc88nen_1-e1544168243666.jpg

Aulis Rytkönen palkittiin vuonna 2007 Captain’s Ball -palkinnolla. Erikoispalkinto luovutetaan erityisen positiivisesta ja merkittävästä suomalaisen jalkapalloilun hyväksi tehdystä työstä. Kuva: Jussi Eskola.

Töölöntorilla tapahtunutta. Olen tutustunut Töölöntorin telttakahvilassa yhteen rollaattorin avulla liikkuvaan keski-ikäiseen mieheen. Joitakin vuosia sitten hänelle tehtiin operaatio, jossa hänelle rakennettiin uusi kieli. Tämän operaation jälkeen hänen täytyi opetella puhuminen uudelleen. Ja ärrän oikein lausuminen oli kaikista vaikeinta. Mitä teki tämä ystävä? Alkoi hokea nimeä ”Aulis Rytkönen, Aulis Rytkönen, Aulis Rytkönen…jne.” oppiakseen lausumaan ärrän oikein. Ja työ tekijäänsä kiittää. Auliksen avulla ärrä tulee häneltä tänä päivänä loistavasti. Kun kuulin tämän liikuttavan tarinan mieheltä, kiikutin hänelle seuraavaan tapaamiseemme vuonna 2009 julkaistun, Teoksen kustantaman kirjani ”Monsieur Magic – Aulis Rytkönen”.

Aulis Rytkönen oli Suomifutiksen ja suomalaisen urheilun merkkihenkilö, joka palkittiin muun muassa Urheilugaalassa elämäntyöpalkinnolla vuonna 2010. Pelaajana hän vei Suomen Eurooppaan. Valmentajana hän toi Euroopan Suomeen. Naisten jalkapallolle hän antoi kasvot, maalipotkun ja tarkan keskityksen.

Aulis Rytkönen siirtyi taivaallisille pelikentille 16. huhtikuuta 2014 täytettyään hiukan aiemmin 85 vuotta. Lainaan tähän Auliksesta kirjoittamani nekrologin viimeistä kappaletta: ”Aulis Rytkösen perintö näkyy siellä, missä pieni jalkapalloilijanalku askeltaa tiheästi pallo jalassaan, heilauttaa vartalollaan vastustajan sivuun, harhauttaa toisenkin, luo pikaisen katseen sivulle, näkee kanssapelaajansa ja saa tämän loistamaan millimetrintarkalla syötöllään.”

 

Erkki Alaja

Kirjoittaja on liikuntaneuvos, suomalaisen urheilumarkkinoinnin uranuurtaja, tietokirjailija sekä entinen pääsarjatason jalkapalloilija ja käsipalloilija.

Alajan kirjoittama elämäkerta Aulis Rytkösestä julkaistiin vuonna 2009.

Kategoriat:Jalkapallokulttuuri

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s