Haastattelu

Jyri Niemisen tie Ylivieskasta Yhdysvaltoihin – ”Pelko oppimisen pysähtymisestä pitää minut liikkeessä”

Jyri Nieminen, 31, on nuoresta iästään huolimatta nähnyt paljon. Tampereella kasvanut Nieminen on toiminut jalkapallovalmentajana neljässä eri maassa ja kolmessa eri maanosassa. Tie on vienyt Suomesta ensin Viroon ja sieltä Qatarin kautta Yhdysvaltoihin.

Päättyneellä kaudella Nieminen toimi maalivahtivalmentajana USA:n MLS -sarjassa pelaavassa San Jose Earthquakesissa. Loppukauden hän hoiti myös kakkosvalmentajan pestiä.

Kausi Amerikassa päättyi lokakuun lopulla ja nyt Nieminen on lomalla Suomessa. Paluu Yhdysvaltoihin tapahtuu tammikuussa, kun valmistautuminen uuteen kauteen alkaa.

Tapaaminen on sovittu helsinkiläiseen lounasravintolaan alkuiltapäiväksi. Tarkoituksena on puhua pelistä, valmennuksesta ja kehittymisestä. Samalla Nieminen kertoo urastaan ja valinnoistaan sekä tärkeimmistä opeista, joita maailmalta on tarttunut.

 

Valmentajauran alku

 

Pelasit Suomessa aladivareissa maalivahtina. Kerro lyhyesti pelaajaurastasi?

”Pelasin kakkosdivisioonassa 17-vuotiaasta lähtien. Minulla oli pitkään ajatus, että pelaan nelikymppiseksi. Ensimmäiset aikuisvuodet vietin Ylivieskassa, jossa pelasin muutaman vuoden ajan. Jatkoin sen jälkeen kaudeksi 2008 juuri perustetun SJK:n riveihin. Seinäjoelta siirryin Poriin, jossa pelasin vielä kolmen kauden ajan. Pelatessani FC Jazzissa loukkasin polveni pahasti. Lähdin kuntouttamaan vammaa puoleksi vuodeksi Argentiinaan.

Aloitin FC Hongassa valmentajana vuonna 2012. Pelasin samaan aikaan vielä yhden kauden Kakkosta BK-46:ssa Karjaalla, mutta pelaaminen alkoi vähitellen jäädä taka-alalle.”

 

Mitä muistoja sinulla liittyy ensimmäisiin valmentajakokemuksiin?

”Olin ensimmäisen kerran maalivahtivalmentajana 14-vuotiaana. Muistan valmentaneeni kolme vuotta itseäni vanhempia pelaajia. Olin jonkin verran kiinnostunut valmentamisesta. Itselläni ei ollut koskaan maalivahtivalmentajaa, mikä vaikutti siihen, että minulla ei ollut esikuvia eikä selkeää kuvaa valmentajuudesta. Valmentaminen oli lähinnä samaa jatkumoa sille mukavalle tekemiselle, jota pelaaminen ja harjoittelu olivat.”

 

Mainitsemasi puolen vuoden jakso Argentiinassa oli ilmeisen merkittävä tulevaisuuttasi ajatellen?

”Lähdin Argentiinaan ensisijaisesti kuntouttamaan polveani. Olin 21-vuotias. Halusin haastaa itseäni ihmisenä ja pohdin, mikä olisi sopivan äärimmäinen kokemus. Halusin saada polveni kuntoon, mutta myös haastaa itseäni.

Minulla oli myös vahva halu nähdä ennen valmentamisen aloittamista täysin erilainen kulttuuri ja toimintaympäristö. Argentiinassa asuessani minulla tuli lopullisesti se ajatus, että haluan olla jonain päivänä valmentaja.

Ymmärsin, että minusta ei voi tulla sen tason pelaajaa, mistä olin joskus nuorempana haaveillut. Aloin Argentiinan matkan jälkeen tietoisesti rakentamaan omaa valmentajapolkuani.”

 

Miten päädyit aloittamaan valmentamisen kunnolla juuri FC Hongassa vuonna 2012?

”Se tapahtui Jarkko Tuomiston kautta. Kun muutin pelaamaan Poriin, aloitin samoihin aikoihin liikunnanohjaajan opinnot Vierumäellä. Opiskeluun kuului lähijaksoja ja etätyöskentelyä. Valmentaminen alkoi noihin aikoihin kiinnostaa yhä enemmän. Olin valmentanut aikaisemmin pelaamisen ohella. Kun valmistuin Vierumäeltä ja lopetin pelaamisen FC Jazzissa, mietin, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Jarkko soitti ja kysyi, mitä suunnitelmia minulla on.

Olimme tavanneet Jarkon kanssa tasan yhden kerran aikaisemmin ja jutelleet eräässä koulutuksessa noin kymmenen minuutin ajan. En etukäteen uskonut Jarkon tietävän minua. Jarkko houkutteli minut FC Honkaan C- ja B -junioreiden maalivahtivalmentajaksi. Lisäksi olin hänen ”apupoikana” reservijoukkue Pallohongassa.”

 

Moni entinen pelaaja on pitänyt valmentamista hyvin erilaisena asiana kuin pelaamista. Miten itse muistelet muutosta pelaajasta valmentajaksi?

”Kun pelasin maakunnissa, kuten Ylivieskassa, Seinäjoella ja Porissa, joissa ei ollut silloin maalivahtivalmennusta, huomasin, että jo pelkästään informaatiota ja huomiota antamalla pystyi innostamaan lapsia maalivahdeiksi. Muistan, kun olin esimerkiksi Oulaisten Huiman tyttöjoukkueen harjoituksissa, koko ryhmä halusi mukaan maalivahtitreeneihin. Tämä loi minulle tunnesidettä valmentamiseen: voin olla tärkeä esikuva valmentajana.

Minulle antoi valtavasti motivaatiota se, että pystyin valmentajana antamaan pelaajille apua sellaisissa asioissa, joissa en itse saanut apua. Se antoi minulle todella suurta tyydytyksen tunnetta.

”Olen kiitollinen siitä putkesta, joka minulla on ollut valmentajana – pienten tyttö- ja poikapelaajien valmentamisesta tähän päivään. Näin kaikentasoisia ja -ikäisiä pelaajia.”

FC Hongassa, jossa minulla oli erinomaisia valmentajia ympärilläni, tajusin kunnolla, miten suuri ero valmentamisen ja pelaamisen välillä on. Hongassa aloin ymmärtämään, että valmentamisessa kaikki liittyy kaikkeen. En ollut esimerkiksi aikaisemmin kuvannut harjoituksia, vaan luotin lähinnä tarkkaan silmään sekä omiin tuntemuksiin. Minulla syntyi valtava kiinnostus kaikkea valmentamiseen liittyvää kohtaan. ’Peli lähtökohtana’ -ajatus vahvistui koko ajan ja ryhdyin tietoisesti kehittämään oman valmentamiseni isoa kuvaa. Kun pääsin Jarkon kautta mukaan myös FC Hongan Veikkausliiga -joukkueen arkeen, näin läheltä, mitä ammattimainen toiminta on. Aika Tapiolassa oli valmentajaidentiteettini – mitä on olla valmentaja – kannalta erittäin tärkeä.

Samaan aikaan sain ympärilläni olleilta ihmisiltä viestejä, että voisin olla hyvä valmentaja. Sekin antoi merkitystä.”

 

Toimit valmentajaurasi alussa maalivahtivalmentajana junioreissa. Millaisena koit nuorten valmentamisen?

”Kun valmensin nuoria pelaajia, opin toimimaan erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Jouduin, osin tiedostamattani, kehittämään erilaisia ryhmänhallintakeinoja ja -metodeita. Kun sitten myöhemmin opiskelin Vierumäellä liikunnanohjaajan koulutuksessa, tajusin luennoilla, että olin tajuamattani käyttänyt juuri niitä toimintatapoja, joista kouluttajat puhuivat. Käytäntö linkittyi teoriaan. Käytän nykyään ammattilaispelaajien kanssa osittain aivan samoja metodeja – eri kielellä vain. Juniorivalmennus antoi minulle opettamisen työkaluja. Olen kiitollinen siitä putkesta, joka minulla on ollut valmentajana – pienten tyttö- ja poikapelaajien valmentamisesta tähän päivään. Näin kaikentasoisia ja -ikäisiä pelaajia. Sain perspektiiviä.”

 

Oliko sinulla jo alkuvaiheessa tavoitteena toimia myöhemmin ulkomailla? 

”Kyllä se oli koko ajan tavoitteeni. Halusin nähdä elämää ulkomailla, toisessa kulttuurissa. Tästä syystä lähdin aikanaan parikymppisenä Argentiinaan laittamaan polveni kuntoon ja samalla selvittämään, haluaisinko todella nähdä tulevan elämäni Suomen ulkopuolella. Ymmärsin tietysti realiteetit siitä, kuinka vaikeaa tavoitteen saavuttaminen voi olla. Pohdin koko ajan erilaisia vaihtoehtoisia polkuja, joita kulkemalla voisin päästä ulkomaille – ja löytää sieltä töitä. Näin ajattelen tänäkin päivänä. Esimerkiksi Qatarin Aspire Academyssa toimiessani tiedostin koko ajan, kuinka pitkä matka sieltäkin on vielä eurooppalaisiin ammattilaissarjoihin. Olen ymmärtänyt, että valmentajana ei niin vain mennä ylöspäin. On tehtävä aika rajuja uhrauksia.

Kun valmensin FC Hongan jälkeen TPS:ssä, mietin sielläkin, millaisia polkuja pitkin voin päästä tavoitteeseeni. Vaikka olin Veikkausliiga -joukkueen valmennustiimissä, hain tehtäviä muun muassa kiinalaisista jalkapallokouluista ja Englannin aivan matalimmilta tasoilta. Ajattelin, että on pakko päästä lähemmäs maailmaa – vaikka se vaatisi aluksi asumista veneen alla.”

 

Jatkuvaa oppimista

 

Jokaisella valmentajalla on takaraivossa ainakin jonkinlainen ajatus siitä, mitä hyvä valmennus on ja mistä seikoista laadukas, päivittäinen prosessi muodostuu. Miten kuvailisit valmennusfilosofiaasi?

”Pelikeskeisyys on aivan ehdoton lähtökohta. Yksinkertaisiinkin harjoituksiin on mahdollista liittää osia pelistä, vaikka käytössä olisi vain yksi pelaaja ja pallo. Haluan valmentamisessani säilyttää sen opetuksellisen tavoitteen, että pelaajat tajuavat ja ymmärtävät asioita myös ilman, että joudun selittämään niitä koko ajan. Miten tämä harjoite linkittyy seuraavaan peliin? Miten tämä treeni liittyy pelaajan henkilökohtaiseen kehittymiseen?

Valmentajan on osattava toimia erilaisissa tilanteissa. Kommunikointi osajoukkueelle ja yksittäiselle pelaajalle on erilaista. Valmentaja opettaa omalla käyttäytymisellään, mikä on tärkeää.

Koen, että yksi syy, miksi olen päässyt valmentamaan ulkomaille, on se, että olen osannut laittaa oman persoonani ’pöydälle’ järkevällä tavalla. En ole halunnut esittää mitään.

Kaikista suurin arvo on se, että valmentaja antaa kaikella tekemisellään esimerkin joukkueelle: kommunikointi, työnteko, valmistautuminen, rehellisyys. Olen näissä asioissa halunnut tehdä eron muihin. Jokaisella asialla on merkitystä.”

 

Valmentaminen on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Ympärillä olevat ihmiset ovat tässä suhteessa usein tärkein voimavara. Keiltä olet itse oppinut eniten?

”Minulla ei ole koskaan ollut maalivahtivalmentajaa, mikä vaikutti siihen, että en saanut pelaaja-aikoinani kovinkaan paljon vaikutteita valmentajilta.

Jarkon (Tuomisto) merkitys on ollut tietysti tärkeä. Välillä olemme olleet enemmän tekemisissä, välillä vähemmän. Jarkko vaikutti siihen, että omista valmennukseen liittyvistä palasista alkoi muodostua kokonaisuus. Nykyään olemme lähes päivittäin yhteydessä sekä sparraamme ja tuemme toisiamme.

Toinen tärkeä henkilö on ollut Iñaki Ulloa, joka toimi Aspire Academyssa ja siirtyi sieltä Real Sociedadiin. Hän oli minulle sekä peikko että esikuva. Voin rehellisesti sanoa, että minuun vaikutti se, oliko hän katsomassa harjoituksia. Joku tiesi koko ajan, mitä teen. Se oli kuluttavaa, mutta myös erittäin tärkeää. Mitä kuluttavampaa jokin asia on, sitä kehittävämpää se todennäköisesti on. Kirjoitimme Aspiressa kolmen vuoden ajan jokaisesta harjoituksesta raportin, joka sisälsi analyysin kaikesta, mitä teimme. Kaikki ratkaisut piti perustella. Valmentajien välillä oli todella kova kilpailullinen henki.”

”Kaikista suurin arvo on se, että valmentaja antaa kaikella tekemisellään esimerkin joukkueelle: kommunikointi, työnteko, valmistautuminen, rehellisyys. Olen näissä asioissa halunnut tehdä eron muihin. Jokaisella asialla on merkitystä.”

Jalkapallovalmennus menee maailmalla kovaa vauhtia eteenpäin. Omaa osaamista on jatkuvasti päivitettävä. Millä eri tavoin pyrit huolehtimaan kehittymisestäsi?

”Valitsen kauden tai jakson alussa usein muutaman asian, joihin haluan kiinnittää erityisesti huomiota. Yritän aina miettiä, miksi joku päävalmentaja valitsisi minut tiimiinsä. Maalivahtivalmennuksen lisäksi olen panostanut otteluanalyysien tekemiseen. Haluan ymmärtää peliä myös laajemmin kuin vain maalivahdin perspektiivistä. Asetan itselleni tiettyjä tavoitteita, joita pyrin tietoisesti kehittämään. Etsin tietoa eri puolilta.

Yksi kehityskohteeni on muutosten tekeminen kesken harjoitteiden sekä rakenne vastaan rakenne -ymmärryksen syventäminen. Minulla on tietokoneella pitkä lukulista, josta priorisoin tärkeimmät teokset. Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista on espanjan kielen parempi osaaminen, sillä se on San Jose Earthquakesin valmennustiimissä arkikieli tulevalla kaudella.”

 

Et ole puhunut asiasta aikaisemmin, mutta toimit hetken aikaa myös Malawin A-maajoukkueessa. Avaa tätä kuviota tarkemmin?

”Kyse oli vapaaehtoistyöstä. Tein alkuvuoden 2017 Malawin maajoukkueelle analyysejä Aspire -työni ohessa. Maajoukkueen belgialainen päävalmentaja Ronny Van Geneugden oli pyytänyt minua esittelemään joukkueelle tekemiäni analyysejä joukkueen ja vastustajien peleistä.

Olin jo paljon aikaisemmin tutustunut Van Geneugdeniin. Hän oli ollut minuun jossain vaiheessa yhteydessä saadessaan Suomesta työtarjouksen ja kysynyt mielipidettäni. Vaihdoimme myöhemmin materiaaleja ja ajatuksia. Lopulta hän pyysi minut mukaan joukkueen valmennustiimiin. Oli mukana yhteensä kuusi kuukautta.

Kesällä pystyin olemaan joukkueen mukana myös turnauksissa, sillä Aspire Academyssa oli samaan aikaan kesäloma. Olin joukkueen mukana esimerkiksi COSAFA Cupissa Etelä-Afrikassa.

 

Mainitsit Jarkko Tuomiston. Teidän kahden lisäksi myös Tuomas Peltonen toimii maalivahtivalmentajana ulkomailla. Näetkö tähän suomalaisten maalivahtivalmentajien läpimurtoon jotakin yhteistä nimittäjää?

”Maalivahtivalmennus on tullut eri ympäristöissä kautta linjan perässä. Maailmalla on ollut tässä suhteessa tietynlainen kysyntä, johon yksittäiset suomalaiset maalivahtivalmentajat ovat kyenneet iskemään. Vaikka maalivahtivalmennus ja siihen liittyvä ajattelutapa ovat isossa kuvassa kehittyneet paljon esimerkiksi Yhdysvalloissa viimeisen viiden vuoden aikana, se tulee kuitenkin muuta kenttätoimintaa perässä. Olemme pystyneet puskemaan tähän rakoon.

Tärkein asia on kuitenkin se, että Tuomas ja Jarkko ovat ammatilleen ja tavoitteilleen erittäin omistautuneita henkilöitä, jotka ovat määrätietoisesti kartuttaneet osaamistaan. Molemmat ovat raivanneet tiensä nykyisiin pesteihin nimenomaan päivittäisen toimintansa ansiosta. Meillä kaikilla kolmella on ollut tarjota jotain sellaista, mitä ei ole jokaisessa paikassa tarjolla.”

 

Erilaisia seuroja Suomessa

 

Olet toiminut Suomessa muun muassa FC Jazzissa, FC Hongassa ja Turun Palloseurassa. Valmensit hetken aikaa myös Ylivieskassa FC YPA:ssa. Tuohon aikaan liittyy lämpimiä muistoja, eikö?

”Minut valittiin 18-vuotiaana YPA:n Vuoden valmentajaksi. YPA on ollut yksi hienoimmista seuroista, jossa olen ollut. Kaikki asiat hoidettiin hyvin ja ihmiset muistavat yhä minut. Osa soittelee vieläkin ja kyselee kuulumisia. Kun olen myöhemmin siirtynyt seurasta toiseen, YPA:n nettisivuilla on ollut uutisia aiheesta. Nuo tiedotteet ovat koskettaneet minua ja minulla on erityinen tunneside seuraan.”

 

Päädyit Espoosta Turkuun ja TPS:n riveihin loppusyksystä 2012. Miten muistelet aikaasi Turussa?

”Vuosi Hongassa rakensi minun valmentajaidentiteettiä ja kokosi palasia yhteen. Olin syksyllä 2012 yhteydessä TPS:n valmennuspäällikköön Tommi Pikkaraiseen ja kysyin, olisiko siellä hommia. Halusin saada vastuuta ja päästä tekemään. Aluksi sain tilaisuuden TPS:n akatemiassa ja muutama viikko myöhemmin ”Rapa” (edustusjoukkueen päävalmentaja Marko Rajamäki) sanoi, että voin tulla joulukuun ajaksi ”try-out -jaksolle” TPS:n Veikkausliiga -joukkueeseen. Hyppäsin junaan ja lähdin Turkuun. Pian olin vetämässä maalivahtiharjoituksia Henrik Moisanderille ja Jukka Lehtovaaralle.

Muistan, että minun oli aluksi todella vaikea saada ”Rapan” luottamusta. Hän sanoi, että olen lupaava, mutta kovin nuori. ’Katsotaan mitä maalivahdit tykkäävät’, ”Rapa” kommentoi. Roolini kasvoi kuitenkin viikko viikolta. Huomasin, että kun pystyin tekemään asioita korkealla tasolla,  pääsin tekemään myös päätöksiä. TPS:ssä ’pääsin seisomaan pöydällä’, mikä oli silloin erittäin tärkeää kehittymiseni kannalta. Toimin TPS:ssä noin 15 kuukauden ajan. Lopulta jopa pääsin ”Rapan” kyydillä harjoituksiin.

Valmensin TPS:ssä sekä junioreita että aikuisia. Normaalisti vedin kuudet harjoitukset päivässä. Asuntoni oli Kupittaan vieressä, mutta kävin siellä vain nukkumassa. Se oli upeaa aikaa, mutta en olisi pystynyt jatkamaan samalla intensiteetillä yli kahta vuotta. Huomasin, että pystyn tekemään paljon töitä, omaksumaan uusia asioita ja sopeutumaan. Välillä toimin myös joukkueenjohtajana vieraspeleissä. Turussa vakuutuin, että haluan valmentaa ammatikseni lopun elämääni.”

Jyrin teksti, kuva 2

Jyri Nieminen TPS TV:n haastattelussa heinäkuussa 2013. Kuva: TPS.

Millaisena koit suomalaisen maalivahtivalmennuksen tilan vuosikymmenen alussa? Mitä ajattelet siitä nyt?

”Sekä FC Hongassa että TPS:ssä huomasin, että maalivahtivalmennukselle on Suomessa suuri tarve. Yksi iso haaste oli, että sparrausapua ei juuri ollut saatavilla, eikä keskustelukumppaneita löytynyt. Antti Niemen Suomeen paluun myötä tilanne alkoi kuitenkin paranemaan ja nykyään keskustelukulttuuri on huomattavasti lupaavampaa.

Olen jälkikäteen miettinyt, että se on ollut jopa hyödyllistä, että meillä Suomessa ei ole ollut mitään taakkaa tai perinteitä maalivahtivalmennuksen suhteen. Olen voinut hakea oppia ympäri maailmaa ja hyödyntää eri vaikutteita erilaisista kulttuureista. Aina, kun oli lomaa, lähdin ulkomaille tutustumaan eri seurojen toimintaan, luomaan suhteita ja imemään uusia ajatuksia. Kaikki aika ja rahat menivät näihin reissuihin.

Vielä 2010-luvun alussa maalivahtivalmennus oli koko maailmassa täysin irrallista muusta toiminnasta. Mietin koulutuksissa usein, että miksi maalivahtivalmennus koetaan drillinä ja miksi yhteys peliin on niin etäinen. Monia harjoitteita vedettiin ilman maalia ja maalialuetta. Oivalsin jossain vaiheessa itse, että ei maalivahtivalmennuksen pidä olla näin erillään muusta toiminnasta.”

”Aina, kun oli lomaa, lähdin ulkomaille tutustumaan eri seurojen toimintaan, luomaan suhteita ja imemään uusia ajatuksia. Kaikki aika ja rahat menivät näihin reissuihin.”

Uusien haasteiden perässä lahden toiselle puolelle

 

Vuosi 2014 oli tietyllä tavalla käänteentekevä urallasi, sillä aloitit helmikuussa maalivahtivalmentajana Viron jalkapalloliiton palveluksessa. Millaisten vaiheiden jälkeen päädyit Suomenlahden eteläpuolelle?

”Se on pitkä tarina. Viron maajoukkueen entisellä maalivahdilla ja nykyisellä maalivahtivalmentajalla Mart Poomilla on Virossa oma seura, FC Nõmme United. Seuran juniorijoukkueet olivat pelaamassa Kupittaalla ja Poom oli sattumalta katsomassa harjoituksiamme. Juttelimme treenien jälkeen ja hän tuli seuraavana päivänä vielä uudelleen seuraamaan treenejä. Pari kuukautta tämän jälkeen sain Viron jalkapalloliitolta sähköpostia, jossa he ehdottivat tapaamista. Viestissä ei ollut juuri muuta – ei tapaamisen syytä, tarkoitusta tai mitään vastaavaa.

Sovimme palaverin kesäkuulle 2013 ja menin Tallinnaan tapaamaan heitä. Kysyin, otanko mukaani jotain materiaaleja tai klippejä, mutta he sanoivat vain, että ’tule paikalle’. Tapaaminen oli ikään kuin työhaastattelu. He kysyivät, miten toteuttaisin ”Head of Goalkeeping” -roolin ja miten suunnittelisin toiminnan. Rooli oli täysin uusi liitossa. Haastatteluihin oli kutsuttu viisi kandidaattia eri maista.

Keskustelimme noin tunnin ajan ja liiton pääsihteeri ilmoitti olevansa myöhemmin tarvittaessa yhteydessä. Koska pitkään aikaan ei kuulut mitään, ajattelin, että homma oli mennyt jäihin. Aivan kauden loppupuolella sain kuitenkin soiton: Virosta olisi tulossa kolmen henkilön delegaatio, joka haluaisi nähdä, kuinka organisoin ja johdan palaverin ja harjoitukset TPS:n A- ja B -junioreille. Kausi oli jo päättynyt, Turussa oli lunta ja Virosta tulleet tarkkailijat värjöttelivät kentän laidalla toimintaani seuraten. He kiittivät ajastani, mutta lähtivät nopeasti pois.

Marraskuussa liitosta soitettiin uudelleen. Viron jalkapalloliiton puheenjohtaja Aivar Pohlak halusi vielä tavata minut. Tiesin, että Virossa yksikään päätös ei mene läpi ilman Pohlakin hyväksyntää. Muutama päivä ennen jouluaattoa, ollessamme TPS:n kanssa matkalla harjoituspeliin Helsinkiin, liiton pääsihteeri lähetti sähköpostia ja ilmoitti, että minun pitäisi tulla allekirjoittamaan työsopimus. Olin hieman hämmentynyt, sillä minulle ei ollut missään vaiheessa ilmoitettu, että minut olisi valittu tehtävään.

Sovimme, että aloitan työt Viron jalkapalloliiton palveluksessa 1.2.2014. Pakkasin repun ja pelikassin ja varasin laivamatkan.”

 

Miten sopeuduit uuteen jalkapallomaahan?

”En kokenut missään vaiheessa sopeutumisvaikeuksia. Tietysti Suomi ja Viro ovat kulttuurisesti lähellä toisiaan. Ympäristö oli toki erilainen ja ihmiset olivat varsinkin alussa todella varautuneita. Pystyin kommunikoimaan viron kielellä kolmen kuukauden asumisen jälkeen. Se helpotti paljon sopeutumista.”

 

Tittelisi oli tosiaan Head of Goalkeeping. Millainen tuo rooli oli?

”Olin Viron poikamaajoukkueiden mukana. Sain suunnitella kalenterini itse. Pystyin vaikuttamaan omiin tehtäviin ja sain vastuuta, kun liiton työntekijät huomasivat, että tein paljon töitä. Olin paljon maajoukkueiden mukana leireillä, pidin valmentajakoulutuksia ja osallistuin palavereihin. Vierailin tietysti myös seuroissa. Kalenteri oli käytännössä koko ajan täynnä. Pääsin tekemään muutoksia toimintaan.”

 

Miten virolainen valmennuskulttuuri erosi siitä, mihin olit tottunut Suomessa?

”Toimin tietysti sekä virolaisten että viron venäläisten kanssa. Minulla oli paljon myös venäjänkielisiä valmentajia alaisuudessani. Muistan esimerkiksi, kuinka pidin palaveria erään noin 65-vuotiaan venäläistaustaisen maalivahtivalmentajan kanssa. Hän oli aikaisemmin toiminut muun muassa Neuvostoliiton maajoukkueessa. Voit kuvitella, että erot olivat ”aika” valtavat. Oli vain sopeuduttava. Pääsin ensimmäistä kertaa urallani pitämään koulutuksia, mikä kehitti minua paljon.

Valmennuskulttuuri oli erilainen kuin Suomessa, autoritäärisempi. Pelaajan ja valmentajan suhde ei ole sama kuin Suomessa. Minulla oli tunne, että Virossa keskivertopelaaja kunnioitti keskivertovalmentajaa enemmän kuin Suomessa, vaikka seuroissa on tietysti eroja. Valmentajat olivat aggressiivisempia kuin Suomessa. Sain Gert Remmeliltä tärkeän ohjeen: Minun täytyy myös itse olla kovempi kuin Suomessa.

Virossa oli yksittäisiä seuroja, joissa tehtiin parempaa pelaajakehitystyötä kuin muualla, mutta mitään yhtenäistä putkea tai linjaa ei ollut. Tilanne oli ja on varmasti monessa suhteessa samanlainen kuin Suomessa.

 

Toimit Virossa noin vuoden ajan ennen siirtoa Qatarin maineikkaaseen Aspire Academyyn. Kuinka tärkeä kyseinen vuosi oli urasi kannalta?

”Viihdyin erinomaisesti ja olisin voinut jatkaa Virossa. Vaikka vuosi olikin eräänlainen ”tappovuosi”, opin valtavasti. Oli tärkeää, että pääsin toimimaan yksin eri kielellä. Piti esitellä ja perustella omia ratkaisuja ja viedä ne läpi. Olin kuitenkin esimiesroolissa ja vastuussa liiton maalivahtivalmennuksesta. Roolini oli samalla myös uusi, joten jouduin organisoimaan monet asiat ilman aikaisempaa pohjaa. Oli pakko ottaa roolia.

Tämän pestin ansiosta minut myös noteerattiin kansainvälisenä valmentajana kansainvälisillä markkinoilla, ja sain kutsuja puhumaan eri tapahtumiin muualle Eurooppaan.”

 

Maalivahtien valmentamisesta

 

Mennään seuraavaksi tarkemmin maalivahtivalmennuksen maailmaan. Millaisena näet maalivahdin roolin osana kollektiivia?

”Olen mennyt ajattelutavassani entistä enemmän siihen suuntaan, että miksi edes puhumme maalivahdista ’osana joukkuetta’. Ei ole mitään jalkapallojoukkuetta tai -peliä ilman maalivahtia. Miksi sitä pitää erikseen korostaa? Maalivahdin pelaamisessa on tietysti erilaisia teknis-taktisia vaatimuksia kuin kenttäpelaajien toiminnassa. Tämä vaikuttaa siihen, että maalivahtivalmennuksessa pitää olla enemmän tiettyjä spesifejä harjoitteita. Maalivahdilla on sekä kenttäpelaajan tehtävät että satoja maalivahtispesifejä tekniikoita. Näen, että maalivahti on yksi pelaaja – ja sen lisäksi vielä jotakin muuta.

Kun maalivahti on osana muun joukkueen harjoittelua, pitää aina miettiä, miten harjoite palvelee maalivahtia. Maalivahdin ollessa mukana kenttäpelaajien harjoitteissa on koko ajan ymmärrettävä, että maalivahti tarvitsee myös pelipaikkaspesifiä toimintaa. Tällöin maalivahtia ei pidä viedä mukaan vain ’viemisen’ takia. Jokaisen pelaajan jokainen tehtävä jokaisessa pelin vaiheessa pitäisi olla selvä – myös maalivahdin. Kaikkea ei voida ”läsäyttää” yhdellä kertaa pelaajan päälle, vaan valmentajan pitää tietää, mitä pelaajalta vaaditaan missäkin tilanteessa – esimerkiksi maalivahdilta vastustajan kulmapotkutilanteessa. Tähän liittyy opettaminen sekä jatkuva huolehtiminen, että opetellut asiat toteutuvat koko ajan ja joka päivä.”

Jyri, kuva 5

Jyri Nieminen San Jose Earthquakesin riveissä vuonna 2018. Kuva: Lyndsay Radnedge.

Millaisia tehtäviä maalivahdilla on pelin eri vaiheissa?

”Pelin eri vaiheissa on erilaiset prioriteetit. On kysyttävä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää tietyssä pelin vaiheessa. Yksinkertaisimmillaan, jos oman joukkueen vasemmalla laiturilla on pallo ja pelaaja keskittää, maalivahdin tehtävänä on huolehtia, että hän seisoo itse oikeassa paikassa sekä kiinnittää huomiota prioriteettiasioihin, kuten miten vastustajan pelaajat ovat sijoittuneet mahdollista vastahyökkäystä varten ja onko omalla joukkueella tarpeeksi pelaajia vastahyökkäyksen puolustamista varten. Maalivahdin tulee ymmärtää tarkalleen, miten joukkueen jokaisen pelaajan tulee toimia ja huolehtia, että näin myös tapahtuu.

”Kun maalivahti on osana muun joukkueen harjoittelua, pitää aina miettiä, miten harjoite palvelee maalivahtia. Maalivahdin ollessa mukana kenttäpelaajien harjoitteissa on koko ajan ymmärrettävä, että maalivahti tarvitsee myös pelipaikkaspesifiä toimintaa.”

Lähempänä maalia korostuu luonnollisesti se, että pallo ei ylitä oman maalin maaliviivaa. Näiden esimerkkien väliin mahtuu valtavasti erilaisia tilanteita. Maalivahdin täytyy olla tehtäväorientoitunut. Lisäksi maalivahdilla on oltava erilaisia tapoja ja työkaluja suorittaa näitä tehtäviä pelin muuttuvissa vaiheissa.”

 

Valmennus kehittyy jatkuvasti. Millaisia trendejä näet maalivahtivalmennuksen suhteen maailmalla? Millaisia tulevaisuuden maalivahdit ovat?

”Olin jossain vaiheessa jopa hieman huolissani, että johtaako puhe ”maalivahdin täytyy olla mukana kaikissa kenttäpelaajien harjoitteissa” siihen, että spesifit taidot esimerkiksi pallon kiinniottamiseen tai heittäytymiseen liittyen katoavat. Näitä taitoja on harjoiteltava pitkälle.

Eri ympäristöissä on luonnollisesti erilaisia tapoja valmentaa maalivahteja. Analyyttisen osaamisen merkitystä ei voi väheksyä. Pidän erittäin tärkeänä, että harjoitteet viedään mahdollisimman lähelle pelitilannesimulaatiota – oli kyse sitten lapsi- tai aikuispelaajista. Muuten pelaajalla ei ole välineitä ja työkaluja suoriutua korkea vaatimustason haasteista pelitilanteessa.

Jalalla pelaaminen on maalivahdille ’ihan must’. Tämä ei ole mikään uusi juttu tai erikoisominaisuus enää. Tulevaisuudessa kaikkien maalivahtien pitää osata pelata jalalla – tai tarkemmin molemmilla jaloilla – erittäin laadukkaasti. Aina on tietysti maalivahteja, jotka ovat erinomaisia jalalla, mutta jotka ovat sitten minun pituisia. Tämä on karua, mutta fyysiset ominaisuudet vain ovat isossa osassa. Se on raaka fakta, realismia.”

 

Qatarin kirkkaat valot – Valmentajaksi Aspire Academyyn

 

Aspire Academy ei välttämättä sano monellekaan suomalaiselle jalkapallotoimijalle mitään. Millaisesta ympäristöstä akatemiassa on kyse?

”Aspire Academyssa ympäröivien ihmisten määrä ja näiden henkilöiden osaamisen laatu on jotakin, mitä Suomessa voi olla vaikea käsittää. Akatemiasta rekrytoidaan valmentajia Euroopan suurimpiin pääsarjoihin, esimerkiksi La Ligaan. Tämä asettaa riman todella korkealle. Yksittäinen valmentaja on voinut olla aikaisemmassa ympäristössään aivan ylivertainen, mutta Aspiressa hän on vain yksi muista.

Toimintaa vahditaan koko ajan. Palautetta tulee koko ajan. Tässä oli myös itselläni suuri kasvun paikka. Mutta sen takia meninkin sinne: tiesin, että ympäristö on kuluttava ja kehittävä.

Tutustuin Qatarissa ammattilaismaailmaan ja sen vaatimuksiin. Näin sisällöllisesti kaksi erilaista opetussuunnitelmaa. Toinen oli täysin holistinen metodi, jossa kaikki perustui opettamiseen ja joka salli enemmän variaatiota esimerkiksi tilan käyttöön liittyen. Toisessa metodissa avainasemassa oli pelipaikkakohtainen, spesifi valmentaminen ja joukkuetaktisten mallien harjoittelu. Molemmat metodit ovat Baskimaasta.

Maalivahtien osalta ainoa mittari oli, mitä kaikkia osa-alueita maalivahti hallitsee. Osaako maalivahti nyrkkeillä yhdellä kädellä? Miten maalivahti syöttää vasemmalla jalalla? Titteleillä tai pääsyllä esimerkiksi maajoukkueeseen ei ollut merkitystä. Maalivahtivalmentajan ”lopputodistuksessa” tärkeintä oli, mitä maalivahti osaa ja millaisia päätöksiä maalivahti tekee. Ja nimenomaan tästä tuli paineita. Voittaa voi myös tuurilla, mutta maalivahdin osaamisen arviointiin oli erittäin yksityiskohtaiset kriteerit. Pelaajia kuvattiin jokaisesta kuvakulmasta ja jokainen suoritus analysoitiin videolta. Löysät perustelut eivät menneet koskaan läpi. Eivät koskaan.”

Jyri, kuva 3

Jyri Nieminen ja Jarkko Tuomisto Qatarissa tammikuussa 2018. Kuva: Jyri Nieminen.

Millaisten vaiheiden jälkeen päädyit Aspire Academyyn?

”Pelasimme Viron U19 -maajoukkueen kanssa Qataria vastaan Tallinnassa. Menin pelin jälkeen juttelemaan vastustajajoukkueen saksalaisen maalivahtivalmentajan kanssa. Menimme heti asiaan ja kävimme peliä läpi. Vaihdoimme lopuksi yhteystietoja. Myöhemmin samana iltana Qatarin maalivahtivalmentaja soitti. ’Minulta kysytään silloin tällöin Aspiressa, että osaisinko suositella ketään maalivahtivalmentajaa. Emme etsi juuri nyt ketään, mutta haluaisitko lähettää CV:si minulle?’, hän kysyi.

Jarkon rekrytointi Aspireen eteni samaan aikaan. Saksalainen maalivahtivalmentaja oli minuun yhteydessä ja kertoi, että akatemian maalivahtivalmennuksen johtaja Iñaki Ulloa oli tutustunut  CV:heni ja pitänyt profiilistani. Kun Jarkon rekrytointi oli liikahtanut eteenpäin, Ulloa tajusi, että olimme olleet Jarkon kanssa FC Hongassa samaan aikaan. Löytyi yhteys.

Lähetin Aspireen heidän pyynnöstä enemmän materiaalia, muun muassa videoita johtamistani harjoituksista. Ensimmäisessä vaiheessa oli Skype -haastattelu. Monien vaiheiden jälkeen sain kutsun kolmipäiväiseen työhaastatteluun Qatariin. Viimeisessä vaiheessa oli jäljellä enää kaksi henkilöä, minä ja toinen ehdokas.”

 

Työhaastattelun intensiivisyys taisi olla jotakin, mihin et ollut aikaisemmin törmännyt?

”Muistan, kuinka kävelin ensimmäisen päivän jälkeen itkien hotellille. Minut runtattiin aivan maanrakoon. Vedin kolmen päivän aikana viidet harjoitukset ja pidin kaksi esitelmää. Lisäksi minua haastateltiin useampaan otteeseen. Kaikki toiminta kuvattiin. Minua haukuttiin lähes jokaisesta asiasta. Sain pitkän listan asioista, jotka pitäisi korjata seuraavan aamun harjoituksiin. Minulle annettiin aiheet ja painotettiin, että jokaisen harjoitteen pitää perustua Aspire Academyn metodiin.”

”Koin, että erotuin Suomessa siinä, että rauhallisesta luonteestani huolimatta olin kentällä aina todella intensiivinen. Aspiressa pomoni sanoi kuitenkin, että olin ’aivan lapanen’. Vaatimustaso kentällä oli ehkä kaikkein hätkähdyttävin asia.”

Millainen ympäristö Aspire Academy on valmentajana kehittymisen kannalta?

”Ympäristö oli valtavan kehittävä. Oma kriittisyyteni kaikkia asioita kohtaan kasvoi. Koska minua tarkkailtiin koko ajan, aloin myös itse kiinnittämään jokaiseen yksityiskohtaan huomiota. Oman konseptini väljät kohdat alkoivat täyttyä. Kaikkiin osa-alueisiin tuli enemmän detaljitason seikkoja. Omat subjektiiviset mielipiteeni putosivat pois. Stressin määrä oli suuri, mutta se kehitti sopeutumiskykyäni. Kuin pääsin elämään ammattilaismaailman arkea joka päivä, palaset alkoivat loksahtamaan kohdilleen vieläkin paremmin.

Minulla kasvoi koko ajan kuitenkin halu tehdä asioita omalla tavallani. Tiesin, että teen 80 % asioista yhdellä ja samalla tavalla. Loput 20 % halusin täyttää omilla ajatuksillani. Minulla kasvoi ihan hävytön nälkä ja tiedonjano.

Koin, että erotuin Suomessa siinä, että rauhallisesta luonteestani huolimatta olin kentällä aina todella intensiivinen. Aspiressa pomoni sanoi kuitenkin, että olin ’aivan lapanen’. Vaatimustaso kentällä oli ehkä kaikkein hätkähdyttävin asia.”

 

Vietit Aspire Academyssa lähes kolme vuotta. Se on pitkä aika vaativassa ympäristössä. Mitä tuo aika merkitsi urasi kannalta?

”Jalkapallomaailma aukeni itselleni uudella tavalla. Aspire on kuitenkin paikka, josta valmentajia viedään suuriin seuroihin. Oli ihan arkipäivää, että esimerkiksi Bundesliigasta tultiin tutustumaan toimintaamme. Aspire avasi ovia ja mahdollisti uusiin ihmisiin tutustumisen. Kun ympärillä on valmentajia lähes jokaisesta maailman kolkasta, uusia vaikutteita tulee väkisinkin. Aika oli itselleni todella merkittävä.

Kun palasin vuonna 2017 kesätauon jälkeen Qatariin, olin jo miettinyt, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Valmentajat työskentelevät Aspiressa keskimäärin muutaman vuoden. Aikaisempi pomo oli sanonut: ’Jos teet työsi hyvin täällä, kahden vuoden jälkeen haluat lähteä pois, koska olet niin puhki tai sopeudut liikaa ja alat tekemään töitä matalammalla intensiteetillä.’ En halunnut mukavoitua tai laskea vaatimustasoani. Tuntui oikealta hetkeltä siirtyä muualle, vaikka ymmärsin, että siihen saattoi mennä aikaa.”

 

Valmentajan arkea Kaliforniassa

 

Valmennat tällä hetkellä Yhdysvaltojen Major League Soccer -sarjassa pelaavassa San Jose Earthquakesissa. Ytimekäs kysymys: Miksi?

”Kun olin lopettamassa Aspire Academyssa ja valmiina jatkamaan matkaa, minulla oli useampi vaihtoehto, esimerkiksi Malesiassa, Kiinassa, Thaimaassa ja Iranissa. Myös kokoaikainen pesti Malawin maajoukkueessa, jossa olin toiminut aikaisemmin vapaaehtoisena, oli mahdollinen. Mikä tahansa vaihtoehto olisi sopinut minulle.

MLS -kuvio tuli mukaan, kun San Jose Earthquakesin silloinen päävalmentaja Mikael Stahre halusi minut valmennustiimiinsä. Olimme olleet useiden vuosien ajan yhteydessä. Kun Stahre oli työskennellyt Kiinassa vuosina 2015-2016, hän oli tiedustellut minulta kiinnostusta siirtyä sinne.

Sovimme Stahren kanssa, että siirryn San Jose Earthquakesiin maalivahtivalmentajaksi ja vastaan lisäksi otteluanalyyseistä ja erikoistilanteista. Ennen siirron varmistumista kävin vielä seuran General Managerin Jesse Fioranellin haastattelussa. Hän oli saanut Aspiresta että italialaiselta kollegaltaan suosituksia ja lopulta allekirjoitimme sopimuksen.”  

 

Viime vuosina USA:han on siirtynyt myös suomalaisia pelaajia, kuten Rasmus Schüller, Jukka Raitala ja Alexander Ring. Millainen sarja MLS on pelillisesti?

”Skaala on iso, mutta yleinen taso on parantunut. Fyysiset ominaisuudet korostuvat edelleen ja varsinkin amerikkalaiset pelaajat arvostavat fyysisyyttä. Yleisesti fyysisyyden kulttuuri on kuitenkin vähentynyt, vaikka jotkut pelaajat näkevätkin pelin yhä fyysisyyden kautta.

Valmentajat ovat hyvin erilaisia: on eurooppalaisia, eteläamerikkalaisia ja paikallisia valmentajia, jotka ovat opiskelleet Euroopassa. Identiteettierot ovat valtavia ja myös valmennusprosessit ovat erilaisia.

Kun olen suorittanut Yhdysvalloissa liiton USSF -maalivahtikurssia (A-taso), olen saanut mahdollisuuden tutustua muiden seurojen valmentajiin. Samalla olen päässyt kuulemaan muiden valmentajien ajatuksia valmennusprosessista.”

Jyrin teksti, kuva 1

San Jose Earthquakes pelaa kotiottelunsa Avaya Stadiumilla. Kuva: Joseph Barrientos (Unsplash).

Miten kuvailisit normaalia työpäivääsi viime kaudella?

”Vieraspelireissut vaikuttivat tietysti viikkoihin, mutta harjoituspäivinä rytmini oli hyvin samankaltainen. Menin aina viimeistään klo 7.00 töihin. Treenasin joko itse tai hoidin tulevaa päivää varten asioita kuntoon. Muut valmentajat tulivat paikalle klo 8.00 aikoihin. Yleensä aloitimme päivän käymällä valmennustiimin kesken läpi minun tai joukkueen analyytikon tekemää videomateriaalia, jossa oli klippejä edellisestä pelistä, erikoistilanteista ja tulevasta vastustajasta.

Videopalaverin jälkeen kävimme tiimin kanssa tulevat harjoitukset vielä läpi. Aina tunti ennen treenejä saimme fysiolta infoa pelaajien kunnosta. Kun olimme laittaneet kentät ja alueet valmiiksi harjoituksia varten, pidimme videopalaverin joukkueen kanssa klo 10.00. Harjoitukset alkoivat tyypillisesti klo 10.15-10.30 ja kestivät, hieman viikosta riippuen, 1,5-2 tuntia.

Harjoitusten päätyttyä pidimme usein vielä niin sanottuja ’individual’ -palavereita, joissa perehdyttiin yksittäisten pelaajien kanssa kehitettäviin asioihin. Itselläni olivat maalivahdit ja puolustajat. 

Lounaan jälkeen istuimme vielä valmennustiimin kanssa alas ja suunnittelimme tulevia harjoituksia ja videomateriaaleja. Harmillisen usein jouduimme myös miettimään erilaisia muutosehdotuksia heikkojen tulosten johdosta. Muut valmentajat lähtivät usein klo 16.00 kotiin. Itse jäin monesti vielä pariksi tunniksi toimistolle tai jatkoin töitä kotona.

Yleensä sunnuntait olivat vapaana tai vaihtoehtoisesti matkustimme silloin. Koska vieraspelimatkat ovat usein pitkiä, useat sunnuntait menivät matkustamiseen.”

 

Miten olet kehittynyt valmentajana Yhdysvalloissa?

”Oma itseluottamukseni on noussut huomattavasti. Tiedän, millaisten asioiden takia pärjään ja miksi olen päässyt MLS:ään. Viime kauden aikana ymmärsin taas paremmin, millainen maailma ammattilaissarja on. Juniorivalmentajana ajattelin vielä naiivisti, mikä on tietenkin siinä kontekstissa täysin luonnollista. Huipputasolla on ymmärrettävä realiteetit.

Kaikilla sanoilla ja teoilla on merkitystä. Pelaaja voi muistaa vielä puoli vuotta myöhemmin asian, jonka olen sanonut hänelle. Valmentaja kohtaa arjessa jatkuvasti sosiaalisia haasteita – sekä työajalla että sen ulkopuolella. Valmentajana minun tulee olla erityisen huolellinen, sillä pelaajat ovat kanssani samanikäisiä.

Oman valmentamiseni pohja ja strategia on edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, sama: peli, pelin vaatimukset ja asioiden opettaminen. Tässä suhteessa ei ole merkitystä, onko kyse MLS-joukkueesta vai suomalaisesta juniorijengistä. Jos jotakin asiaa on tarvetta hinkata analyyttisesti, niin sitten sitä hinkataan.

Ajatukseni ovat vahvistuneet sen suhteen, että asioita on priorisoitava. Olen halunnut San Josessa opettaa aikuispelaajille aivan samoja asioita kuin Qatarissa junioreille. Opetustavan ja -metodin vain täytyy olla erilainen, ja valmentajalla täytyy olla erilaisia työkaluja sinänsä saman asian opettamiseen.

Ison asia, jonka olen oppinut, on kuitenkin apuvalmentajan vastuu: erikoistilanteet, palautteenanto, harjoitteiden suunnittelu, ja niin edelleen. Olen kokenut sekä onnistumisia että epäonnistumisia.”

 

Tulevaisuudesta

 

Olet valmentajaksi vielä nuori. Millaisia tavoitteita sinulla on tulevaisuuden suhteen?

”Oman osaamispankin laajentaminen on kaikki kaikessa. Se voi johtaa konkreettisten uratavoitteiden saavuttamiseen, kuten työskentelyyn La Ligassa tai Bundesliigassa. Mutta näitä tavoitteita vielä motivoivampaa on uusien taitojen oppiminen ja parempien valmiuksien kehittäminen erilaisia tilanteita varten. Ne tekevät loppuelämästäni tämän ammatin parissa mielenkiintoisemman, ja tulen joka tapauksessa nauttimaan matkasta.

Jos teen vielä 35 vuotta näitä samoja hommia, haluan, että oma osaamispankkini –  oli se sitten teknis-taktista osaamista, teknologian käyttöä tai vaikkapa kielitaitoa – on niin laaja, että viihdyn tässä työssä. Valmennan tällä hetkellä todella suurella intohimolla. Mutta jotta tämä palo säilyisi myös tulevaisuudessa yhtä suurena, voi olla, että joudun lähestymään lajia myös jostain toisesta näkökulmasta.

”Henkilöt, jotka olivat minulle vielä kuusi vuotta sitten nuivia, saattavat nyt kysellä, mitä mieltä olen jostakin asiasta. Olen saanut suurimman osa valmennustehtävistäni sillä, että olen tutustunut muihin ihmisiin. Tie on ollut pitkä.”

Jos jonain päivänä otan etäisyyttä maalivahtivalmennukseen, haluan, että minulla on annettavaa jossakin toisessa roolissa. Se ei tarkoita, että unohtaisin täysin oman spesiaalisosaamiseni. Haluan olla tärkeä siinä organisaatiossa, jossa toimin.”

Jyri, kuva 4

Jyri Nieminen Helsingissä joulukuussa 2018. Kuva: Erkko Meri.

 

Suomessa on juniorivalmentajia, jotka haaveilevat ulkomailla valmentamisesta. Millaisia ohjeita antaisit heille?

”Tästä kysymyksestä pitäisi tehdä ihan erillinen kirjoitus. Olen yrittänyt tarjota joillekin suomalaisille valmentajille, joiden olen tiennyt tai ymmärtänyt olevan kiinnostuneita ulkomailla toimimisesta, pestejä, joita minulle on ehdotettu. Olen saanut aina vastaukseksi, että ’nyt ei ole oikea hetki’ tai ’pitää hoitaa tämä ja tämä asia ensin loppuun’.

Kun on mahdollisuus, on mentävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos siis aidosti haluaa toimia ulkomailla. Itse olen aina ollut henkisesti valmis menemään minne vain. Voisin hyvin lähteä esimerkiksi Afrikan kehittymättömimpiin maihin valmentamaan.

Tällaisissa tilanteissa on usein tehtävä uhrauksia. Jos asiaa oikeasti haluaa, se ei kuitenkaan ole uhraus. Pitää lähteä todella ”alhaalta”, esimerkiksi intialaisesta jalkapallokoulusta. Mutta siellä voi tutustua ihmisiin, jotka avaavat oven seuraavan paikkaan, jossa taas uudet ihmiset auttavat eteenpäin – kunhan onnistut tekemään eron muihin ja näyttämään, miksi juuri sinä olet se valmentaja, jolle pesti kuuluu.

Henkilöt, jotka olivat minulle vielä kuusi vuotta sitten nuivia, saattavat nyt kysellä, mitä mieltä olen jostakin asiasta. Olen saanut suurimman osa valmennustehtävistäni sillä, että olen päässyt näyttämään osaamistani uusille ihmisille, osoittanut olevani luotettava henkilö ja kyennyt tuomaan lisäarvoa muiden ihmisten toimintaan. Tie on ollut pitkä.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on oppimisen kannalta tärkeää, jopa välttämätöntä. Jokaiselta on mahdollisuus oppia jotain uutta, ja reflektoida omaa toimintaa valmentajana ja ihmisenä.

Lähtökohta ei milloinkaan saa olla se, että ihmisiin tutustutaan vain oman uran edistämiseksi. Etenemisen pitäisi tapahtua vain oppimisen kautta.”

 

Olet sanonut, että haluat vielä joskus olla valmentajana jossain maailman suurimmista seuroista. Mitä asioita on tapahduttava, jotta tuo tavoite toteutuu?

”Minun on jatkuvasti tehtävä itsetutkiskelua. Tiedän, että minussa on vielä valtavasti heikkouksia. Löydän koko ajan kehitettäviä asioita. Strategiani on aina ollut, että haluan kulkea erilaisia teitä kuin muut valmentajat. Uskon, että oma tieni on erilaisten asioiden osaaminen ja erilaisten kulttuurien tunteminen. Olen ajatellut, että näissä asioissa voin tehdä eroa muihin. Sen mukaan olen myös luonut strategiani. Olen toiminut aasialaisten, afrikkalaisten, amerikkalaisten, arabien ja eurooppalaisten kanssa. Olen aina pyrkinyt sopeutumaan. En halua henkisesti pysähtyä. Pelko oppimisen pysähtymisestä pitää minut liikkeessä.” 

 

On viimeisen kysymyksen aika. Miksi valmennat, Jyri Nieminen?

”Haluan elää elämäni tekemällä asioita, joita rakastan.”

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

2 replies »

  1. Ajatuksia herättävää…
    Kirjoituksesta ja tekemisestä Jyrin osalta huokuvat: massiivinen määrä työtä, sitoutuminen ja läsnäoleminen, mitkä mahdollistavat detaljitason valmentamisen.
    Kun paikalla oleminen ei riitä.
    Jos harjoitusten ”pyörittäminen” ei ole tarpeeksi.
    On mahdollisuus edistää joukkueen ja sen pelaajien kehittymistä.
    Poikkeuksellinen! tekeminen mahdollistaa poikkeuksellisia asioita!

    Liked by 1 henkilö

  2. Mielestäni tämä on ajatuksia herättävä, koska kyllä Jyristä huomaa, että elämä menee hyvin ja muutosta on tapahtunut. Harvalla suomalaisella menee jalkapallorintamalla noin hyvin ja vieläpä valmentajana. Jyri tekee paljon työtä, sitoutuu ja on läsnä aina. Jyri valmentaa detaljitasolla eli aika ylhäällä. Jyrin sanat ” pelko oppimisen pysähtymisestä pitää minut liikkeellä” ovat tärkeitä. Jyrille isot tsempit tulevaisuuteen ja toivottavasti tulee pääsemään vielä ylemmälle tasolle. Tämä blogi antoi minulle paljon tulevana valmentajana.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s