Haastattelu

Mahdollistaja ja totuuden metsästäjät – Tarina valmentajista, jotka etsivät merkitystä

”Whatever you do in life, surround yourself with smart people who’ll argue with you.” (John Wooden)

 

Pertti Kemppinen on ihastuttanut ja vihastuttanut suomalaisessa jalkapallossa vuosikymmenten ajan. Yli 60-vuotias vantaalainen on tunnettu erityisesti kehittämästään Tanoke -metodista. Lyhenne tulee sanoista taito, nopeus ja ketteryys.

Tanoken kultavuodet olivat noin kymmenen vuotta sitten. Kemppisen rakentaman valmennusjärjestelmän piirissä oli tuolloin useita valmentajia sekä satoja lapsia ja nuoria. Mukana oli pelaajia eri puolilta pääkaupunkiseutua, leireillä myös muualta Suomesta.

Tanoken palveluvalikoimaan kuuluivat muun muassa yksilö- ja joukkuevalmennus, maalivahtivalmennus, taitoesitykset eri tapahtumissa sekä koulutukset psykokinestiikasta henkiseen valmennukseen ja koordinaatiosta tekniikan opettamiseen.

Viikot täyttyivät harjoituksista, leireistä ja valmentajakoulutuksista. Kemppinen kirjoitti lisäksi valmennusaiheisia teoksia ja tuotti jalkapallon opetusvideoita. Kiinnostus metodia kohtaan oli ”huippuvuosina” suurta.

Moni seura hyödynsi toiminnassaan valmennusfilosofian oppeja. Useat joukkueet harjoittelivat vähintään kerran viikossa Tanoke -periaatteiden mukaan.

Taitavimmat pelaajat esiintyivät sinisissä paidoissaan maaotteluiden tauoilla, Helsinki Cupissa ja muissa suurissa tapahtumissa. Yleisö ihasteli pienten pelaajien taitavaa pallonkäsittelyä. Yhdestä pelaajasta, Oliver Antmanista, kerrottiin jopa Ylen uutisissa syyskuussa 2009.

Kemppisen ja muiden valmentajien tavoitteena oli, yksinkertaistaen, kasvattaa taitavia ja nopeita pelaajia, joilla pallo pysyy hallussa.

Tanoken Internet -sivuilla missio oli kirjoitettu harvinaisen selvästi.

”Tanoke -valmennuksessa romutetaan perusteellisesti kaikki perinteiset myytit, joiden mukaan suomalaisista hitaista maatiaisfutaajista ei voi tulla taitavia jalkapalloilijoita.”

Tämä teksti ei kerro kuitenkaan varsinaisesti Pertti Kemppisestä, Tanokestakin vain välillisesti.

Kirjoitus kertoo erityisesti samanhenkisistä valmentajista, jotka etsivät pakonomaisesti pelin totuutta. Lyhyestä ajasta, jonka vaikutukset ovat näkyneet pitkään. Ympäristön merkityksestä ja lähellä olevien ihmisten tärkeydestä.

Teemoista, jotka ovat yhä ja alati ajankohtaisia. Samalla piirtyy kuva suomalaisen juniorijalkapallon kehitysaskeleista – matkasta pimeydestä hämärään.

Tanokessa mukana olleet valmentajat ovat päätyneet eri puolille Suomea ja maailmaa.

Vuosia sitten oli kuitenkin ajanjakso, jolloin he väittelivät pelin syvimmästä olemuksesta aamusta iltaan Tikkurilassa sijainneella toimistolla. Monelle toimistosta tuli jopa pakopaikka – terapeuttinen tila, jossa sai esittää radikaaleja jalkapalloajatuksia.

Valmentajat olivat ennen kaikkea totuuden metsästäjiä.

 

Energiaa erilaisuudesta – ”Meille naureskeltiin alussa”

Gert Remmel vastaa puhelimeen Italiasta.

Remmel on valmentanut Koillis-Italian Castelfranco Veneton kaupungissa vuodesta 2016. Giorgione Calcion U17 -joukkueen valmentaja toimi 2000-luvun alkupuolella useamman vuoden Tanokessa.

Remmel muisteli ensikohtaamistaan Kemppisen kanssa Suunnanmuutos -blogin haastattelussa heinäkuussa 2018.

”Seurasin Yle TV2:lta tullutta Sportmagasinetia täysin vahingossa yhtenä iltana. Joku ’hassu äijä’ höpötti todella sekavia, mutta mielenkiintoisia asioita. Kyse oli Pertti Kemppisestä. Lähetin hänelle viestin ja kysyin, voinko tulla tutustumaan Kemppisen Tanoke -toimintaan”, Remmel muisteli kesällä.

”Jäin (koulutuksen jälkeen) keskustelemaan Kemppisen kanssa ja hän kysyi, voinko jäädä Suomeen kolmeksi kuukaudeksi auttamaan häntä ennen kaikkea metodin kehittämisessä ja sen ohella myös valmennuksessa.”

”Muutama kuukausi vierähti sujuvasti useammaksi vuodeksi.”

Remmel aloitti Tanokessa vuonna 2003.

Remmelille, monen muun valmentajan tavoin, Tanoke -aika oli kaikessa kaaottisuudessaan merkittävä ajanjakso. Kemppisen roolin hän näkee ennen kaikkea mahdollistajana.

”Kemppinen antoi meille todella paljon vastuuta ja pakotti käyttämään luovuutta. Hän loi raamit, joiden sisällä kehitimme toimintaa.”

Valmentajat toimivat ympäristössä, jossa he oppivat Remmelin mukaan ”tekemään töitä kelloon katsomatta”.

Remmel muistuttaa, että valmentajien yhteinen aika Tanokessa oli varsin lyhyt, mutta erittäin intensiivinen.

”Saimme valtavasti energiaa siitä, että teimme asioita eri tavalla kuin muut”, hän kertoo puhelimitse.

”Menimme välillä pahasti metsään, mutta meillä oli koko ajan päällä aggressiivinen etsintästrategia. Odotimme aina sitä hetkeä, kun kaikki valmentajat olivat kokoontuneet toimistolle ja pääsimme keskustelemaan motivoivassa ja intellektuaalisesti haastavassa ympäristössä.”

20181016_171243.jpg

Gert Remmel, 42, valmentaa Italiassa Giorgione Calcion U17 -joukkuetta (2002-syntyneet). Kesällä 2018 Remmelin ja Stefano Espositon valmentamat 2001-syntyneet voittivat Italian mestaruuden. Kuva: Erkko Meri.

”Meillä” Remmel tarkoittaa muun muassa Kemppistä, itseään, Jarkko Tuomistoa, Abdi Mohamedia, Teemu Tavikaista sekä Mikko Lignelliä. Valmentajia, jotka janosivat jalkapallotietoa.

”Saimme valtavasti energiaa siitä, että teimme asioita eri tavalla kuin muut.”

”Tanoke opetti näkemään, ymmärtämään ja korjaamaan mikrotason ongelmia. Valmennusmetodini ja toimintatapani ovat muuttuneet noista ajoista, mutta Tanoke -vuodet opettivat etsimään ja näkemään yksittäisen pelaajan ongelmia esimerkiksi pelipaikkakohtaiseen askeltiheyteen tai liikekuvamallin ylläpitoon liittyen”, Remmel avaa.

Remmelin mukaan Tanokessa mukana olleet valmentajat saivat toisiltaan tärkeää vertaistukea, eräällä tavalla jopa terapiaa.

”Ei ole salaisuus, että meille naureskeltiin alussa. Saimme osaksemme vähättelyä. Mutta tämä kaikki yhdisti meitä. Jokainen valmentaja kuuluu johonkin ryhmään. Tanoken toimistolla sain ymmärrystä omille ajatuksilleni.”

Kysymykseen siitä, miksi valmentajat päätyivät mukaan Tanoken toimintaan, Remmelillä on selvä vastaus.

”Kukaan valmentajista ei tullut Tanokeen luomaan uraa. Esimerkiksi Abdilla, Mikolla ja Teemulla oli vain ahdistava tarve tehdä ja valmentaa. He eivät olleet Tanokessa rakentamassa urapolkua.”

”Valmentajat, jotka noudattivat lakipykälien mukaan määriteltyjä työaikoja ja joilla oli vastenmielisen opportunistin geeni, eivät kestäneet Tanokessa kauaa. Siinä mielessä Tanoke oli rehellisen julma ympäristö”, Remmel korostaa.

Remmelin mukaan Tanoke -valmentajia yhdisti myös se, että heillä kaikilla oli luonnollinen populistisen auktoriteetin kammo. Valmentajien maailmankuva ei muodostunut ”fanittamisesta, vaan tiedosta ja tekemisestä”. Kriittinen ajattelutapa näkyi.

”On täysin mahdotonta kuvitella, että olisimme infantiilisti antaneet seisten aplodit jollekin Jari Litmasen aivopierulle. Sellainen asia ei olisi ollut Tanokessa mahdollista, vaikka Palloliiton sisällä näin vielä tapahtuukin.”

”Me kuuntelimme – usein todella nöyrästi – ihmisiä myös Tanoken ulkopuolelta, mutta tällaisella henkilöllä piti aina olla rehellistä tietotaitoa.”

 

Lasten maailma tutuksi

Vuonna 2006 Tanoken Internet -sivuilla julkaistiin manifesti. Tekstissä toistuivat käsitteet tieto, muutos ja kehitys.

Kirjoituksen ensimmäiset sanat olivat julistuksenomaisia.

”Tanoke -valmennus on kehityshanke, joka pyrkii muutokseen suomalaisessa valmennuskulttuurissa. Tavoitteenamme on haastaa urheilupiirit tiedon, ajattelun ja valistuksen kautta sofistikoituneempaan lähestymistapaan.”

Kehittymisen ja erilaisuuden takia myös Abdi Mohamed päätyi Tanokeen vuonna 2008.

”En saanut Palloliiton sen aikaisista koulutuksista mitään irti ja halusin löytää ihmisiä, jotka ajattelivat jalkapallosta eri tavalla. Eksyin Tanoken nettisivuille ja soitin Pertti Kemppiselle. Haastattelu oli seuraavana päivänä.”

Somaliasta Suomeen 4-vuotiaana muuttanut Mohamed, 34, on toiminut suomalaisessa juniorijalkapallossa pitkään. Intohimoinen valmentaja on opettanut pelaajia muun muassa HJK:ssa, Käpylän Pallossa ja nyt FC Hongassa.

Tanokessa Mohamed valmensi aluksi 5-6-vuotiaita. Pertti Kemppinen halusi, että nuori ja innokas valmentajanalku oppii tuntemaan lasten maailmaa.

Valmentamisen lisäksi Mohamed osallistui Tanoke -koulutuksiin ja imi oppia muilta valmentajilta.

”Opin ymmärtämään lasten valmentamista. Lisäksi tajusin, että valmentajan pitää jatkuvasti kehittää itseään”, Mohamed pohtii.

”En saanut Palloliiton sen aikaisista koulutuksista mitään irti ja halusin löytää ihmisiä, jotka ajattelivat jalkapallosta eri tavalla.”

Tällä hetkellä FC Hongan U14- ja U15 -joukkueita valmentava Mohamed oli Tanokessa mukana vuodesta 2008 vuoteen 2015. Pitkää, lähes kahdeksan vuoden ajanjaksoa leimasi Mohamedin mukaan jatkuva halu etsiä ja löytää tietoa sekä kyseenalaistaa asioita.

Näiden ominaisuuksien tarve ei ole suomalaisessa jalkapallossa suinkaan vähentynyt – päinvastoin.

”Ymmärrykseni valmentamisesta kasvoi. Opin kyseenalaistamaan asioita. Mutta vielä tärkeämpää oli, että opin etsimään keinoja asioiden parantamiseen. Parhaimpia hetkiä olivat väittelyt muiden valmentajien kanssa. Esimerkiksi Gertiltä opin, että jos lähtee mukaan väittelyyn, on löydettävä faktoja.”

Abdi

Abdi Mohamed on valmentanut junioripelaajia yli vuosikymmenen. Tällä hetkellä hän toimii FC Hongassa. Mohamed oli mukana Tanoken toiminnassa useamman vuoden. Kuva: Abdi Mohamed.

Pakonomainen tarve löytää tietoa

Suomalainen juniorijalkapallo on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana paljon.

Seurat ovat vahvistuneet, olosuhteet ovat parantuneet ja päätoimisten valmentajien määrä on lisääntynyt. Junioripelaajien valmentamisesta on tullut yhä useamman ammatti.

Seurat ja liitto ovat panostaneet aikaisempaa enemmän valmentajien kouluttamiseen. Sami Hyypiä Akatemia on vaikuttanut vuodesta 2011. Mahdollisuudet hakea oppia ulkomailta ovat ainakin osittain paremmat.

Vuosia sitten tilanne oli kuitenkin olennaisesti toisenlainen.

Tavoitteellisille juniorivalmentajille Tanoke oli paikka kehittyä. Yksittäiset, erityisesti nuoret, valmentajat etsivät nälkäisesti uusia tapoja kouluttautua ja syventää osaamista.

Heille ei riittänyt perinteinen tapa toimia.

Helsinkiläinen Teemu Tavikainen, 31, kuului näiden valmentajien joukkoon.

”Osallistuin vuonna 2008 valmentajapäiville Vantaalla. Vaihdoin luennon jälkeen pari sanaa Kemppisen kanssa. Etsin erilaisia tapoja kouluttautua paremmin jalkapallossa. Tanoke haki koulutusohjelmaan nuoria valmentajia. Kävin haastattelussa ja päädyin mukaan toimintaan”, Tavikainen muistelee 10 vuotta myöhemmin.

Kuva 4

Teemu Tavikainen on kokenut lasten ja nuorten valmentaja. Tällä hetkellä hän valmentaa Helsingin Jalkapalloklubissa. Tanokessa hän aloitti vuonna 2008. Kuva: HJK U15.

Tavikainen toimii tällä hetkellä päävalmentajana HJK:n BSM -joukkueessa. Lisäksi hän kuuluu reservijoukkue Klubi 04:n valmennustiimiin.

Valmennustehtävien ohella Tavikainen oli mukana työstämässä HJK:n uuden valmennuslinjan metodologiaosiota.

”Asiat piti joka kerta perustella. P*ska ei mennyt läpi.”

Abdi Mohamedin tavoin myös Teemu Tavikainen päätyi Tanokeen ennen kaikkea kehittymisen takia.

”Isoin asia, jonka opin Tanoke -vuosina, oli työnteon määrä ja vaatimus heittäytyä sataprosenttisesti. Mitään ei voinut tehdä puolitehoilla. Asioiden kyseenalaistaminen johti usein mehukkaisiin väittelyihin, jopa riitoihin. Niitä on ollut jälkikäteen hauska muistella”, hän kertoo.

Tavikainen ja Mohamed olivat nuoria valmentajia, jotka halusivat oppia uutta. Heille ei riittänyt liiton valmentajakurssit.

Seurojen koulutussisällötkin olivat monessa suhteessa vielä lapsenkengissä. Metodeista, opetussunnitelmista tai valmennuslinjoista ei juuri puhuttu. Jos sellaisia oli, ne olivat pääsääntöisesti hyvin suppeita ja liikkuivat yleisellä tasolla.

Ympäristöllä ja lähellä olevilla ihmisillä on valtavan tärkeä merkitys. Tanokeen ajautuivat samanhenkiset valmentajat.

Tavikainen kertoo avoimesti, että Tanoke -vuodet muokkasivat häntä paljon – sekä valmentajana että ihmisenä.

”Sain omaan valmentamiseen paljon erilaisia ajatuksia. Tyhjä paperi alkoi täyttyä erilaisilla käsitteillä. Käsitykseni lajista kasvoi merkittävästi ja opin kyseenalaistamaan asioita – välillä ehkä liiankin naiivisti ja mustavalkoisesti. Mutta se kuului asiaan”, Tavikainen pohtii.

”Kaiken pystyi aina tekemään paremmin ja kaikesta piti ottaa aina paremmin selvää. Asiat piti joka kerta perustella. P*ska ei mennyt läpi.”

Abdi Mohamed on Tavikaisen kanssa samoilla linjoilla. Hän muistuttaa, kuinka tärkeää avoin keskustelukulttuuri on.

Kritiikistä ei pidä loukkaantua ja terve riitely on välttämätöntä. Parhaat ajatukset jalostuvat monesti riitelyn kautta.

”Pystyimme väittelemään Tanokessa, sillä kukaan ei ottanut kritiikkiä henkilökohtaisesti”, Mohamed arvioi.

Gert Remmelille Tanoke oli rehellinen ympäristö – paikka, jossa valmentajat haastoivat toisiaan. Yhteisö, jota ei yritetty muovata toiseksi kuin mitä se oli.

”Oli paljon tilanteita, joissa kaikki muut valmentajat olivat jotakin Kemppisen ajatusta vastaan. Meillä oli Tanokessa terve hierarkia, mutta kaikki tukivat ja auttoivat toisiaan. Korotimme ääntä ja olimme välillä vihaisia toisillemme. Mutta jatkoimme aina seuraavana päivänä.”

 

Pitkiä päiviä – ”Töitä tehtiin kelloon katsomatta”

Valmentajien yhteinen aika Tanokessa jäi suhteellisen lyhyeksi. Useimmat olivat aktiivisesti mukana vain muutaman vuoden. Moni valmentajista toimi samaan aikaan myös seuraympäristössä.

Tikkurilan Tanoke -toimisto toimi näyttämönä lukuisille keskusteluille pelin syvimmästä olemuksesta. Pelipuhe jatkui monesti yön pikkutunneille asti.

”Pystyimme väittelemään Tanokessa, sillä kukaan ei ottanut kritiikkiä henkilökohtaisesti.”

Toimistolla vieraili paljon jalkapallo- ja urheiluihmisiä myös Tanoken ulkopuolelta –  Simo Valakarista Kyösti Lampiseen.

Kun valmentajat eivät olleet toimistolla, he valmensivat Tanoke -ryhmiä ja omia seurajoukkueitaan eri puolilla pääkaupunkiseutua. Valmentajat kiersivät Kemppisen täyteen pakatulla autolla koulutuksesta ja harjoituksesta toiseen.

”Olen jälkikäteen miettinyt, että kun koko ryhmä oli koossa, minulla oli siihen aikaan Suomen paras oppimisympäristö ympärilläni. Keskustelimme aamusta iltaan pelistä”, HJK:ssa työskentelevä Teemu Tavikainen muotoilee.

”Oli pitkä ajanjakso, jolloin Tanoke -toimiston epämukava nahkasohva tuli tutummaksi kuin oma sänkyni kotona”, Gert Remmel toteaa.

Monessa eri seurassa toimineen Abdi Mohamedin mukaan kaikkia Tanoke -valmentajia yhdisti halu oppia uutta.

”Päivät olivat pitkiä ja ne kestivät usein iltakymmeneen asti, joskus jopa myöhempään. Kiire oli kova, emmekä aina sisäistäneet kaikkia asioita.”

”Hommia oli paljon, mutta ihmisiä kuitenkin aika vähän”, Mohamed myöntää.

Valmentajien puheenvuoroissa toistuu kuitenkin sama viesti: he eivät pelänneet työntekoa. Kuten Gert Remmel toteaa, ”Tanoken ympärille muodostui toimintakulttuuri, jossa töitä tehtiin kelloon katsomatta”.

Kiire loi stressiä ja pakotti selviytymään eteen tulevista haasteista. Muuttuviin tilanteisiin piti osata reagoida nopeasti.

”Usein tuli vastaan tilanteita, joissa valmentaja joutui tunnin varoitusajalla lähtemään valmentamaan yksin ryhmää, jossa oli yli 50 lasta”, Remmel avaa Tanoken arkea.

Toiminta Tanoken ympärillä ei ollut täydellistä. Mukana olleet valmentajat ovat myöhemmin pohtineet, että organisointi olisi voinut olla täsmällisempää. Lisäksi ajankäytön tehokkuuteen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota.

 

Uniikki asia suomalaisessa jalkapallokentässä

38-vuotias Mikko Lignell on opiskellut jalkapalloa Liverpoolin ja Lissabonin yliopistoissa.

Lignell aloitti marraskuussa Rovaniemen Palloseuran organisaatiossa. Toimenkuva on monipuolinen: B-poikien päävalmentaja, edustusjoukkueen valmennustiimin jäsen ja pelianalyytikko sekä Lapin Urheiluakatemian jalkapallovalmentaja.

”Pelianalyytikkona hän on Suomen parhaita”, RoPS:n valmennuspäällikkö ja edustusjoukkueen kakkosvalmentaja Pasi Tuutti kommentoi Lapin Kansalle syyskuussa 2018.

Ennen RoPS -siirtoa Lignell oli muun muassa luonut HJK:n junioripuolelle uutta valmennuslinjaa.

Lignellin valmennushistoria on pitkä: HJK, Sami Hyypiä Akatemia, PK-35 Vantaa, VJS, FC Honka, PPJ, KOPSE – ja Tanoke.

Lignell valmensi Tanokessa vuosina 2006-2008.

Alkusysäys oli tapahtunut vuonna 2006 Palloliiton B-kurssilla, jossa Lignell oli tutustunut Gert Remmeliin ja sitä kautta myös Tanoken toimintaan.

Opintojen alkaminen Liverpoolin John Moores Universityssä päätti intensiivisen ajanjakson.

Mikko Lignell

Mikko Lignell valmensi uransa alussa Tanokessa. Sen jälkeen tie on vienyt moneen eri ympäristöön. Marraskuussa 2018 Lignell siirtyi HJK:sta RoPS:iin. Kuva: HJK.

”Opin Tanokessa ajattelemaan, mukautumaan, improvisoimaan ja arvostamaan valmentajan ammattia. Rehellisesti, ennen kuin aloitin Tanokessa, en osannut valmentaa juuri yhtään. Suurella määrällä ja kovalla yrittämiselle pääsin kuitenkin eteenpäin omassa osaamisessani”, Lignell tunnustaa.

Sopeutuminen oli Tanoke -valmentajien arjessa isossa osassa. Valmentajat eivät useinkaan tienneet etukäteen, kuinka monta pelaajaa harjoituksissa olisi paikalla.

Harjoitusryhmät vaihtelivat laidasta laitaan  – pelaajien ikäluokasta ja harjoitustaustasta riippuen.

”Opin Tanokessa ajattelemaan, mukautumaan, improvisoimaan ja arvostamaan valmentajan ammattia.”

Tanoke -aika vaikutti Mikko Lignellin valmennusajatteluun paljon.

”Ymmärsin, että voin tehdä jokaisen valmennuksen osa-alueen paljon paremmin. Pelin näkeminen teknis-taktisten toimintojen näkökulmasta antoi täysin uuden tavan ajatella ja auttaa pelaajia”, Lignell kertoo.

”Tulin omassa ajattelussani siihen tulokseen, että tarvitsen vahvan teoreettisen pohjan, jotta voin kehittyä valmentajana. Kokeilin useita eri valmennustapoja: osa toimi itselläni paremmin, toiset vähemmän.”

Lignellin mukaan Tanoken toiminnassa oli paljon hyvää, mutta myös kehitettävää.

Metodin vahvuudet olivat yksilön yleisten ja lajimotoristen taitojen kehittämisessä. Laaja liikepankki oli laadukas.

Monet lapset ja perheet sitoutuivat toimintaan pidemmäksi aikaa, mikä mahdollisti näkyvien tulosten aikaansaamisen.

”Haasteita oli yksilön kokonaiskehityksen ja -kuormituksen hallinnassa sekä yhteistyössä muiden tahojen kanssa”, Lignell myöntää.

Yksi asia on jäänyt RoPS:n uuden valmentajan mieleen erityisen voimakkaasti: ensimmäiset harjoitukset Tanoke -valmentajana.

”En tiennyt Tanokesta juuri mitään muuta kuin, että kyse oli yksilövalmennuksesta. Tulin tapaamaan Kemppistä ja katsomaan yleisesti, millaista toiminta on. Hallissa oli eri-ikäisiä pelaajia, enkä oikein osannut odottaa mitään. Viisi minuuttia ennen harjoitusten alkua Kemppinen kysyi, oliko minulla kengät mukana. Kun vastasin ”kyllä”, Kemppinen kertoi, että minun pitää vetää noin kymmenelle 6-7-vuotiaalle pelaajalle puolen tunnin harjoitukset.”

”Menin hakemaan kengät autosta ja ajattelin, että minulle kerrotaan harjoitusten sisältö. No, ei kerrottu. Harjoitukset alkoivat ja minun piti alkaa improvisoimaan jotain – ilman juuri mitään osaamista. Lopusta muistan hyvin vähän – ainoastaan sen, että selvisin hengissä ja sain tulla vielä uudestaan.”

Mikko Lignell on nähnyt valmentajaurallaan erilaisia seuroja. Vuosituhannen alussa suomalaisessa juniorijalkapallossa ei juurikaan ollut päätoimisia työpaikkoja. Tiedon saaminen oli Lignellin mukana huomattavasti vaikeampaa kuin nykypäivänä.

”Tanoke oli paikka valmentajille, jotka halusivat oppia ja kehittyä. Sieltä löytyi osaamista, jota ei muualla juuri ollut silloin.”

”Tanoke oli uniikki asia suomalaisessa jalkapallokentässä. Tanoken perusydin sisälsi paljon välttämättömyyksiä jokaiselle jalkapallovalmentajalle.”

 

Oksennuksen ja hulluuden rajamaille

Ecuadorin pääkaupunki Quito sijaitsee yli 10 000 kilometrin päässä Tikkurilasta.

Jarkko Tuomisto, 43, on valmentanut kaupungissa tammikuusta 2018 lähtien. Tuomiston seura Independiente del Valle on voittanut tänä vuonna muun muassa Ecuadorin U16- ja U18 -mestaruudet.

Aikaisemmin kokenut maalivahtivalmentaja on toiminut muun muassa Qatarin Aspire Academyssa ja Italian Serie D:n Arzachenassa.

Jarkko Tuomisto

Jarkko Tuomisto on nähnyt maailmaa. Ennen Ecuadoria hän on työskennellyt niin Qatarissa, Italiassa kuin Suomessa. Maalivahtivalmentaja on yksi harvoista suomalaisista jalkapallo-osaajista ulkomailla. Kuva: Jarkko Tuomisto.

Tuomisto oli mukana Tanokessa vuosina 2006-2011. Hänen vastuullaan oli maalivahtien valmennus.

”Olin päätynyt piirijoukkuetoiminnan kautta helsinkiläiseen PPJ:hin valmentamaan Walter ViitalaaGert Remmel oli mukana seuran toiminnassa ja otti yhteyttä. Myöhemmin sovin Pertti Kemppisen kanssa, että maalivahtien valmennus otetaan osaksi Tanoken toimintaa.”

Jarkko Tuomistolle Tanoke -vuodet olivat jatkuvaa oppimista ja tiedon etsimistä.

Samanhenkiset valmentajat muodostivat oman mikroympäristön. Valmentajat kulkivat erilaisia polkuja verrattuna moneen muuhun jalkapallotoimijaan.

”Opin sen, että tiedonnälkä on loputon. Missä tahansa voi kehittää mikroympäristön, joka tukee sen jäsenten kehitystä – ympäröivästä kulttuurista huolimatta. Omia ajatuksia täytyy reflektoida ja haastaa, mutta myös kokeilla käytännössä”, Tuomisto valottaa.

”Ymmärsin myös, että tietoa on haettava alkulähteeltä – sieltä, missä on paras osaaminen. Tutkimme kyltymättömästi erilaisia valmennusjuttuja eri aloilta. Asioiden muuttamiseksi on mentävä oksennuksen ja hulluuden rajamaille.”

Tuomisto korostaa, että Tanoken toiminnassa oli luonnollisesti parannettavaa. Valmentajana kehittyminen ja erilaisissa ympäristöissä toimiminen on tuonut viisautta ja laajempaa ymmärrystä. Tanokessa oli paljon myös keskeneräisiä asioita.

”Jokaisen valmentajan prosessi kulkee omaa kaartaan”, Tuomisto muistuttaa ja jatkaa: ”Esimerkiksi omalla kohdallani monet valmennettavani joutuivat tai pääsivät koekaniineiksi erilaisiin kummallisiin harjoituksiin, joiden kautta kokonaisuus saattoi muodostua hieman sekavaksi ajoittain.”

Kolmekymppisenä Tanoken toimintaan mukaan tullut Tuomisto alleviivaa muiden valmentajien tavoin työnteon merkitystä.

Pitkät päivät opettivat. Toistot tuottivat rutiinia. Vaatimustaso kasvoi.

”Sain Tanokessa uskomattoman rutiinin valmentaa eri-ikäisiä pelaajia. Välillä ryhmäkoot vaihtelivat suuresti ja jouduimme lennosta soveltamaan treenejä. Tanoke oli kovaa duunia. Itselläni oli viikkoja, jolloin jokaisena arkipäivänä oli seitsemän harjoitusta. Muun ajan puhuimme jalkapallosta ja riitelimme toimistolla.”

”Asioiden muuttamiseksi on mentävä oksennuksen ja hulluuden rajamaille.”

”Muistan vieläkin toimiston ummehtuneen hajun ja vanhojen loisteputkien valon. Olimme ajaneet Kemppisen lommoisella Méganella toimistolle. Istuimme siellä ja kiusasimme Tavikaista, kun hän oli möläyttänyt jotain hönöä”, Tuomisto muistelee hymyillen.

Tanokessa mukana olleet valmentajat vierailivat toisinaan ulkomaisissa seuroissa ja toivat sieltä tietoa muille. Valmentajat etsivät jatkuvasti uusia oppeja.

”Katsoimme esimerkiksi iltaisin Tanoke -leiripäivien päätteeksi kuvaamaani videota italialaisen A-juniorijoukkueen harjoituksista ja yritimme koko ajan etsiä parempia tapoja valmentaa. Valmentajat ruokkivat toistensa tiedonnälkää, eikä kukaan voinut jäädä statistiksi.”

Suuret työmäärät, kyseenalaistamisen kulttuuri ja jatkuva tiedon etsiminen jalostivat tärkeää ominaisuutta, jota Jarkko Tuomisto arvostaa korkealle.

”Koska arvioimme koko ajan toimintaamme suhteessa ympäröivään maailmaan, valmennuksesta alkoi pudota pois asioita, joille ei löytynyt tieteellistä perustetta.”

 

Valon pilkahduksia pimeässä – ”Tanoke täytti tyhjiötä”

Yksittäiset jalkapallotoimijat ovat myöhemmin sanoneet, että Tanoke oli harvoja positiivisia ilmiöitä aikakaudella, jolloin suomalainen juniorijalkapallo hortoili hämärässä.

Tanoken merkityksen ymmärtämiseksi on tunnettava suomalaisen juniorijalkapallon yleistä tilaa ja vallinnutta kulttuuria 2000-luvun alussa.

Vuonna 1999 lanseerattu Kaikki Pelaa –ohjelma jakoi juniorijalkapallon kentän kahteen leiriin. Oli ohjelman puolestapuhujat sekä sen vastustajat.

Jälkimmäinen joukko profiloitui selkeästi kilpajalkapalloilun sanansaattajiksi. Toimijoiden kritiikin kärki kohdistui ennen muuta Kaikki Pelaa -julistuksen sisältämiin alhaisiin harjoitus- ja pelimääriin sekä siihen, että tasoryhmien perustamista suositeltiin vasta 14-vuotiaista ylöspäin.

”Puolestajapuhujista” on vaikeampi saada otetta. Kyse oli pikemminkin siitä, että valtaosa seuroista yksinkertaisesti noudatti Palloliiton suosituksia liiton ohjauksella ja tuella. Ohjelma synnytti seuroissa erilaisia tulkintoja. Liitossa ja sen piireissä uuteen ohjelmaan suhtauduttiin pääsääntöisesti myötämielisesti.

Ylilyönneiltäkään ei vältytty. Kaikki Pelaa -ideologia herätti voimakkaita tunteita molemmissa leireissä.

Helsingin piirijohtaja Jari Kurittu käytti Futis-Sanomien artikkelissa (23.2.2005) liian kilpailuhenkisistä toimijoista ilmaisua ”henkiset pedofiilit”.

Lasten kilpaurheilua puolustaneet kritisoivat Palloliiton propagandista tyyliä ja totesivat myöhemmin, että Kaikki Pelaa -ohjelma muistutti enemmän uskonnollista hartauskirjaa kuin valmennussuunnitelma (Urheilulehti 49/2012).

HJK:n nykyinen valmennuspäällikkö Juha Valla kuului kiivaimpien Kaikki Pelaa -vääntöjen aikana kilpajalkapallon kannattajiin. Valla on seurannut suomalaista juniorijalkapalloa yli 25 vuotta.

”Kaikki Pelaa -ohjelma upposi kuin kuuma veitsi voihin. Suurin osa osti ideologian välittömästi.”

”Kulttuurisella tasolla Suomessa on tapahtunut viimeisen 10-15 vuoden aikana kolme suurta muutosta.”

”Päätoimisten valmentajien määrä on kasvanut. Suurin osa ammattivalmentajista on nuoria. Seurojen harjoituskeskusten ja -alueiden synty on ollut toinen iso muutos. Esimerkiksi HJK:n kilpajoukkueet harjoittelivat vielä 15 vuotta sitten eri puolilla Helsinkiä. Lisäksi suurimpien ja parhaimpien seurojen osalta dokumentointi on aivan eri tasolla. Aikaisemmin esimerkiksi pelitapaa ja lasten valmennusta koskevat linjaukset olivat lähes kaikissa seuroissa täysin mumina-tasolla”, Valla pohtii.

Valla toimi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pitkään juniorivalmentajana HJK:ssa, joka oli perustanut vuonna 2007 Nappulaklubin tavoitteellisille pelaajille.

”Seurojen toiminta oli pitkään epämääräistä puuhastelua ja valmennusajattelu oli hyvin fragmentoitua.”

Myös Käpylän Pallo, pitkään ruususen unta nukkunut seura, oli vuosikymmenen puolenvälin jälkeen ryhtynyt panostamaan voimakkaammin kilpajalkapalloon perustamalla United -joukkueet.

Seurojen ryhtiliikkeiden avainhahmot olivat entiset pääsarjapelaajat Erkka V. Lehtola ja Erkki Valla.

Tanoken suosiolle Juha Valla näkee loogisen syyn.

”Seurojen toiminta oli pitkään epämääräistä puuhastelua ja valmennusajattelu oli hyvin fragmentoitua. Systemaattisesta tekemisestä ei ollut tietoakaan. Liiton koulutukset olivat vaatimattomia. Monelle valmentajalle kovin juttu esimerkiksi Eerikkilän koulutuksissa olivat reissut Forssan yöhön.”

”Pertti Kemppinen oli 2000-luvun alussa tietyllä tavalla tienraivaaja, eräänlainen yksinäinen susi. Suomessa oli valmentajakoulutusten suhteen valtava tyhjiö, jota Tanoke täytti. Monet valmentajat osallistuivat Tanoke -koulutuksiin. Arvostan Kemppistä siitä, että hän on ollut valmis muuttamaan omaa lähestymistapaansa lajiin vuosien saatossa”, Valla arvioi.

”Pitää muistaa, että vielä vuosituhannen alussa suurin osa jalkapallovalmentajista toteutti fyysistä valmennusta yleisurheilun opeilla. Lisäksi ajateltiin, että alle 10-vuotiaille ei voida opettaa mitään taktisia asioita. Minulla oli vahva kuva, että Tanokessa haluttiin tässä suhteessa etsiä uutta tietoa ja haastaa vallinnutta konsensusta.”

 

Mahdollistaja

Yhtä, tämän jutun kannalta tärkeintä, henkilöä on vielä haastateltava. Toimijaa, joka kokosi samalla tavalla ajattelevat valmentajat yhteen.

”Kemppinen oli hyvä hankkimaan hulluja ympärilleen. Hän laittoi kaiken peliin ja vaati samaa myös muilta. Pertin merkitys oli korvaamaton”, Teemu Tavikainen toteaa.

Abdi Mohamedille Kemppinen oli ennen kaikkea esimerkki ja kipinän sytyttäjä.

”Kemppisen oma halua oppia uusia asioita vielä kuusikymppisenä äijänä oli meille nuorille valmentajille tärkeä esimerkki. Jos hän pystyi oppimaan uutta, niin miksi me emme olisi pystyneet samaan”, Mohamed kysyy.

Jarkko Tuomisto korostaa Pertti Kemppisen roolia toiminnan mahdollistajana, joka saattoi ihmiset yhteen.

”Kemppinen osoitti omalla toiminnallaan, että heittäytyminen lasten valmennukseen ei katso ikää, vaan luovuutta ja osaamista.”

Pertti Kemppinen. VJS-valmennustilaisuus. 5.11.2008. Photo: Jussi Eskola

Pertti Kemppinen kouluttamassa Vantaan Jalkapalloseuran valmentajia marraskuussa 2008. Tanoken aktiivisimmat vuodet olivat noin kymmenen vuotta sitten. Kuva: Jussi Eskola.

”Jos valmentaja ymmärtää vain jalkapalloa, hän ei ymmärrä mitään jalkapallosta. Kemppinen mahdollisti omalla laaja-alaisella ymmärryksellään laajan ja luovan intellektuaalisen pommituksen Tanokessa. Meillä ei ollut mitään rajoja”, Gert Remmel muotoilee.

Myös Mikko Lignellin kommenteissa toistuu Kemppisen ”laaja-alainen osaaminen ja hullu intohimo”.

”Hänellä oli aito pyrkimys tukea muita valmentajia heidän kehittymisessään. Kemppisellä oli omanlainen humaani lähestymistapa.”

Moni asia suomalaisessa juniorijalkapallossa on muuttunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana.

Seurojen asema on vahvistunut läpi 2000-luvun. Ne palvelut, joita seurat aikaisemmin hankkivat Tanokelta, toteutetaan nykyisin pitkälti omassa seuraympäristössä.

Työntekijöiden kasvanut määrä seuroissa on mahdollistanut lisä- ja erikoisvalmennuksen tarjoamisen. Koulutusmahdollisuudet ovat monipuolistuneet.

Valmentajilla on paremmat kanavat hakea ja löytää jalkapalloon liittyvää tietoa. Seurojen kontaktit ulkomaille ovat laajentuneet.

”Heittäytyminen lasten valmennukseen ei katso ikää, vaan luovuutta ja osaamista.”

Moni Tanokessa mukana ollut valmentaja ryhtyi vähitellen keskittymään voimakkaammin seuravalmennukseen.

”Jäin Tanokesta sivuun, sillä seuravalmennusta alkoi olla paljon, enkä enää löytänyt aikaa Tanokelle. Valmentajat lähtivät eri teille hakemaan oppia”, Abdi Mohamed kertoo.

”Kaikki asiat tulevat joskus tiensä päähän. Vietimme paljon aikaa yhdessä, usein jopa 15 tuntia vuorokaudessa. Halusin valmentaa joukkueessa, joten aikani Tanokessa tuli luonnollisella tavalla päätökseen”, Gert Remmel sanoo.

Pertti Kemppinen valmentaa ja kouluttaa kuitenkin yhä. Harjoituksia on päivittäin ja koulutuksissa käy erityisesti nuoremman polven valmentajia.

Taitovalmennuksessaan hän painottaa nykyään enemmän kollektiivisuutta, pelaajien välisiä suhteita ja havainnointia.

”Taitoharjoittelu on nykyään ympäristöä havainnoivaa. Pelaaja on olemassa suhteessa ympäristöönsä ja muihin pelaajiin. Nykyään koulutan lapsia pienestä pitäen siihen. Katse pyritään saamaan heti ylös”, Kemppinen kommentoi Urheilulehden jutussa marraskuussa 2018.

Tapaaminen on sovittu Tikkurilassa sijaitsevaan kahvilaan. Tanoke -toimisto sijaitsi kivenheiton päässä. Nyt toimistolla on uusi vuokralainen.

Tanoken nettisivut löytyvät enää vain arkistoja penkomalla. Kemppisen taitovalmennukseen keskittyvistä käsikirjoista on yksittäisiä niteitä kaupunginkirjastoissa.

Tuli leiskuu kokeneen valmentajan silmissä edelleen. On aika muistella menneitä.

”Halusimme vaikuttaa valmennukseen kokonaisvaltaisemmin taitovalmennuksen ja motoriikan kautta. Lähtökohtanamme oli, että taitavat pelaajat pärjäävät aina. Jos motoriikka ja taitopohja puuttuvat, pelaajalla tulee myöhemmin haasteita”, Kemppinen taustoittaa.

Kemppisen mukaan Tanoke erosi sen aikaisista seuroista erityisesti kolmessa asiassa: toiminnan intensiteetissä, vaatimustasossa ja työmäärissä.

”Jotkut käyttivät Tanokesta käsitettä lahko. Uskoimme kehitykseen. Fanaattisuus ja intohimo yhdistivät meitä. Menimme toistemme iholle koko ajan.”

”Valmentajat täydensivät toisiaan, eikä meillä ollut turhaa byrokratiaa. Jokainen valmentaja oppi muilta. Halusin tietoisesti herättää valmentajissa kognitiivisia ristiriitoja. Muistan, kun lähdin usein iltapäivällä harjoituksiin ja tulin myöhään illalla takaisin toimistolle, niin Abdi, Gert ja Teemu olivat edelleen fläppitaulun kimpussa väittelemässä.”

Kemppinen on ylpeä, että Tanoke -valmentajat jaksoivat puhua väsymättömästi taidon merkityksestä.

”Saimme motivaatiota vasta-argumenttien etsimisestä. Jos joku valmentajista jäi väittelyssä alakynteen, hän lähti häntä koipien välissä etsimään uutta tietoa. Dialogi jatkui seuraavana aamuna. Halusimme saada muutosta aikaan.”

 

Tosissaan loppuun asti

Tanokeen suhtauduttiin kaksijakoisesti. Sama pätee metodin kehittäjään.

Esimerkiksi psykokinestiikkaan liittyvät koulutukset herättivät monissa valmentajissa mielenkiintoa. Myös muut koulutukset kiinnostivat – ei vain jalkapallovalmentajia, vaan myös muita urheiluihmisiä.

Pertti Kemppinen herkistyy, kun puhe kääntyy Tanoken vastustajiin. Kokeneen valmentajan silmät kostuvat.

”Saimme valtavasti vastustusta ja ivaa osaksemme  – sekä pelaajat että valmentajat. Esimerkiksi Oliveria (Antman) arvosteltiin pirun paljon, jopa kiusattiin. Kun menimme hakemaan Töölön Palloilukeskuksesta lisää tötsiä, omistaja kysyi minulta ja Gertiltä, miten jaksamme tehdä hommia kaikesta haukkumisesta huolimatta. Liikkeen pyörittäjä sanoi meille: ’Koettakaa kestää, vaikka kaikki haukkuvat teitä’, Kemppinen toteaa vakavana.

”Muistan myös, kuinka Palloliitosta soitettiin ja sanottiin, että emme saa julkaista Tanoke -videoita.”

Tosissaan tekeminen antoi, vastustajista huolimatta, Kemppiselle ja muille valmentajille energiaa.

Asioita tehtiin Tanokessa Kemppisen mukaan ”tosissaan ilman kompromisseja ja aina loppuun asti yrittäen”.

”Tuo asenne tarttui valmentajista myös pelaajiin.”

20181204_122737

Pertti Kemppinen joulukuussa 2018. Kuva: Erkko Meri.

Oman roolinsa Kemppinen näkee selvänä.

”Olin duunarivalmentaja muiden joukossa. Alkuvaiheessa minulla oli enemmän annettavaa muille valmentajille, mutta muiden kehittyessä erot tasoittuivat vähitellen. Opimme toinen toisiltamme”, Kemppinen kertoo.

”Muistan, kuinka Palloliitosta soitettiin ja sanottiin, että emme saa julkaista Tanoke -videoita.”

Kemppinen kertoo kaksi esimerkkiä siitä omistautumisesta, joka kuvasi Tanoken ympärillä ollutta tosissaan tekemisen kulttuuria.

”Aina, kun kuvasimme Tanoke -videoita, pidimme huolen, että hiekkakenttä oli täydellisesti lanattu.”

”Toinen tilanne liittyi Tanoke -kirjaan. Olin juhannusaattona perheeni kanssa mökillä, kun puhelin soi puoli yhdeltä yöllä. Teokseen kuvia ottanut Sakari Sunila valitteli, että yhden valokuvan valaistus kirjassa oli hieman huono ja että tällaista jälkeä ei voida hyväksyä.”

”Halusimme tehdä kaiken täydellisesti ja pitää vaatimustason korkealla.”

 

Tanoken perintö?

Abdi Mohamed toimi Tanoken piirissä aktiivisesti vuoteen 2015 asti. Mikko Lignell, Gert Remmel, Teemu Tavikainen ja Jarkko Tuomisto olivat jääneet pois aikaisemmin.

Yhteisen matkan päättymiseen oli lopulta looginen syy: valmentajat siirtyivät muihin haasteisiin. Osa aikaisemmin, osa myöhemmin. Joku opiskelemaan, toinen muihin valmennustehtäviin.

Seurat ja niiden yksittäiset joukkueet ovat jalkapallotoiminnan ydinyksikkö. Jalkapallo tapahtuu seuroissa ja joukkueissa.

Kun seurat ovat kasvaneet, niiden mahdollisuudet eri palveluiden tarjoamiseen ovat parantuneet. Seuroihin on hiljalleen syntynyt syvällisempää tietotaitoa.

Tanoken lähestymistapa on aina ollut erilainen: harjoituksissa ja koulutuksissa kävi pelaajia ja valmentajia eri seuroista, jopa eri lajeista, kuten jääkiekosta ja koripallosta.

Tanoke oli yhtäältä erilaisia jalkapalloon liittyviä palveluita tarjonnut yritys, toisaalta ajattelutapa ja valmennusfilosofia.

Joillekin jalkapallotoimijoille Tanoke oli – ja on yhä – ’punainen vaate’.

”Mielestäni Tanokea ei arvostettu, eikä arvosteta tarpeeksi. Monella ei ollut tietoa, mitä teimme. Tanokessa opetettiin esimerkiksi motorisia valmiuksia, jotka auttavat pelaamaan peliä”, FC Hongassa nykyään toimiva Mohamed painottaa.

Jarkko Tuomisto arvioi, että Tanoke -valmennus toi ensimmäisten joukossa Suomeen monia, nyt jo vakiintuneita, valmennuskäytäntöjä.

”Koordinaatioharjoittelu, Coerver -tyyppinen pallon käsittelyyn perustuva menetelmä ja havaintomotoriikka olivat ’kemppisläistä tuontitavaraa’. Osalle niistä naurettiin, osa otettiin käyttöön. Tanoke loi mielestäni täysin uudenlaisen lasten valmentamisen konseptin.”

Mikko Lignellille Tanoke opetti myös ammattiylpeyttä.

”Ammattivalmentajien ympäristössä oma ammattiylpeys oli iso asia. Se oli Tanokessa minulle uutta. Uskon, että se on suurin yksittäinen syy, jonka ansiosta saan vieläkin tehdä työtä jalkapallon parissa.”

Kun Suomessa pelattiin heinäkuussa 2018 alle 19-vuotiaiden EM-kisat, isäntäjoukkueen riveissä oli useita pelaajia, jotka olivat olleet lapsuus- ja nuoruusvuosina säännöllisesti ja aktiivisesti mukana Tanoke -valmennuksessa.

Isossa roolissa Minihuuhkajissa olivat Jaakko Oksanen, Eetu Vertainen ja Saku Ylätupa. Lisäksi Tobias Fagerström oli vuoden nuorempana mukana kisajoukkueessa.  Fagerström, Oksanen ja Ylätupa pelaavat ulkomailla, Vertainen HJK:ssa.

Monen pelaajan kohdalla Tanoke toi merkittävää lisäarvoa, kenties jopa ratkaisevan panoksen.

Toisaalta eri pelaajien kategorisoiminen tietyn mallin tai metodin pelaajaksi antaa kehityksestä liian lineaarisen kuvan.

”On mahdotonta mitata, miten paljon kukakin pelaaja on niin sanotusti Tanoke -pelaaja. Joidenkin pelaajien kohdalla Tanoke auttoi paljon, toisten osalta vähemmän”, Italiassa nykyään työskentelevä Gert Remmel pohtii.

Jokainen pelaaja on ympäristönsä kasvattama. Pelaajat eivät kehity tyhjiössä.

Kaikella on merkitystä: perheellä, muulla lähiympäristöllä, täsmä-, yksilö- ja joukkuevalmennuksella, omalla ajalla tapahtuvalla harjoittelulla, joukkuevalinnoilla, muun liikunnan määrällä, jopa sattumalla.

Kokonaisuus ratkaisee.

Kun suomalainen juniorijalkapallo hortoili pimeässä, Tanoke oli harvoja valopilkkuja. Tätä seikkaa tuskin kukaan jalkapallotoimijaa kiistää.

”Kemppisen vaatteet ovat aina p*skaiset, koska hän tarvittaessa ryömii lasten kanssa maassa, jotta saisi heidät innostumaan ja liikkumaan.”

Yksittäiset henkilöt ovat antaneet julkista kiitosta Kemppisen työlle.

”Monet Tanoke -vuodet Kemppisen Pertin intohimoisessa ohjauksessa olivat taitoperustan näkökulmasta tärkeitä. Ei ole sattumaa, että Suomen U19-maajoukkueessa on paljon poikia, jotka ovat vuosia tehneet hommia hänen kanssaan”, jalkapalloilija Eetu Vertaisen isä Jorma Vertainen on todennut.

Tanoke henkilöityi Pertti Kemppiseen, joka kokosi valmentajat yhteen. Kemppinen mahdollisti paljon.

Juha Valla muistuttaa, että esimerkiksi Palloliiton piirissä ei ole ollut samalla tavalla legendaarisia kouluttajia, joiden osalta valmentajat olisivat voineet sanoa, että ’olin hänen tai hänen opissa’.

”Kaikki Tanokesta ’valmistuneet’ valmentajat tulevat aina puhumaan Kemppisestä erittäin lämmöllä. Suomessa on hyvin vähän jalkapallovalmentajia, joiden entiset oppilaat puhuisivat valmentajastaan samalla tavalla”, Remmel puolestaan pohtii.

Yhtä asiaa, kaiken muun ohella, Remmel arvostaa Kemppisessä ehkä kaikkein eniten.

”Hän heittäytyy luonnollisella tavalla itselleen tärkeisiin asioihin. Jopa niin luonnollisella syväpaneutumisella, että Stanislavskin metodin opettajat voisivat olla siitä ylpeitä. Olen nähnyt, kuinka mestarivalmentajat vetävät junioreille malliharjoituksia kädet taskussa ja kännykkä kädessä.”

”Kemppisen vaatteet ovat aina p*skaiset, koska hän tarvittaessa ryömii lasten kanssa maassa, jotta saisi heidät innostumaan ja liikkumaan.”

Valmentajien osalta Tanoke oli lyhyt, mutta intensiivinen vaihe. Tuon ajanjakson merkitys näkyy valmentajissa yhä.

Oli pelkäämättömyyttä uusia asioita kohtaan. Oli luonnollinen tarve päästä yksityiskohtien tasolle, kiinni itse sisältöön.

Yleiseltä tasolta haluttiin mikrotasolle, hulluuden rajamaille. Toimijat arvostivat toisiaan ja omaa työtään.

Kriittisyydellä oli arvoa ja merkitystä. Oli kyseenalaistamisen kulttuuria. Töitä tehtiin maanisesti – ja yhdessä.

Valmentajat olivat merkityksen ja totuuden perässä.

”Elämän tarkoitus on löytää merkitys”, Tanoken luoja Pertti Kemppinen totesi Ylen haastattelussa syyskuussa 2009.

Joulukuussa 2018 hän on edelleen samaa mieltä.

”Jalkapallo on ollut meille valmentajille elämän tarkoitus, ykkösasia. Olemme tehneet valintoja ja asettaneet jalkapallon kaiken muun edelle. Olemme tehneet uhrauksia ja tavoitelleet merkitystä.”

Kemppisen sanoihin tiivistyy myös Tanoken perintö.

Ympärillä olevat ihmiset ovat tärkein voimavara elämän tarkoituksen etsimisessä ja löytämisessä.

Merkitystä ei voi löytää yksin.

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s