Jalkapallokulttuuri

Futisvuoden 2018 topit ja flopit

Vuoden puheenvuoro

Jari Kupila

Perustelut: Jari Kupilan ELMO-lehdessä huhtikuussa julkaistu artikkeli ottaa vahvasti kantaa suomalaiseen urheilukulttuuriin. Kupila kyseenalaistaa aiheellisesti sen, saako Suomessa olla urheilun parissa ollenkaan tosissaan. Jos peliä analysoi liikaa, kuulee naljailua. Jos muutosta tehdään, sitä tehdään reunaehdoilla, joissa sitä tai tätä ei saa muuttaa. Kupila kannustaa artikkelissaan nuoria urheilijoita ja valmentajia heittäytymään tosissaan siihen, mitä tekee. Huipulle pyrittäessä on joskus syytä käydä Kupilan mukaan jopa pelottavilla rajoilla.

Puheenvuoron kriittisyys osuu hyvin erityisesti jalkapalloon, jossa luulemme pelottavan usein pysyvämme huippu-urheilun kyydissä, vaikka emme ottaisi tekemistä kovinkaan tosissaan. Puhumme asioiden muuttamisesta, vaikka samalla meillä on jarruttelun kulttuuria. Kupilan puheenvuoro on vallitsevan kulttuurin suhteen tiukan kriittinen, mutta antaa samaan aikaan uuden polven toimijoille toivoa paremmasta huomisesta.

Kuva: Ote Jari Kupilan huhtikuisesta ELMO-lehden tekstistä.

***

Vuoden seura

Rovaniemen Palloseura

Perustelut: Kaikki tietävät Rovaniemen Palloseuran edustusjoukkueen hyvän menestyksen tällä kaudella. Me Suunnanmuutos –blogin kirjoittajat haluamme katsoa myös syvemmälle. RoPS:ssa on tapahtunut viime vuosina täyskäännös, ja asioita on alettu tekemään uudella otteella. Monella seuran joukkueella edustuksesta juniorijoukkueisiin alkaa olla havaittavissa loogisen pallonhallintapelaamisen elementtejä ja toisteista peli-identiteettiä.

Lisäksi RoPS on tehnyt järkeviä ja harkittuja rekrytointeja, kuten Pasi Tuutti Ilveksestä sekä Toni Koskela ja Mikko Lignell HJK:sta. Tuutin johdolla seura julkaisi tänä vuonna valmennuslinjauksen, joka kestää vertailun mihin tahansa seuraan Suomessa.

Moni suomalainen seura elää ilman tavoitteita syvässä horroksessa vailla selkeää suuntaa. RoPS on yksi harvoista suomalaisista seuroista, joka on pystynyt nostamaan oman toiminnan tasoa selvästi korkeammalle. Tulokset ovat alkaneet näkymään esimerkiksi poikamaajoukkuepelaajien lukumäärässä ja ulkomaille myytyjen pelaajien määrässä.

***

Vuoden esimerkki

Erotuomari Mohammed Al-Emara

Perustelut: 26-vuotiaan erotuomarin kulunut vuosi on tarjonnut kaksi opetusta. Ensimmäinen on työnteon merkitys. Viidessä vuodessa peruskurssilta Veikkausliiga-tuomariksi edennyt Al-Emara harjoittelee kuin huippu-urheilija – yli 13 tuntia viikossa. Fysiikkaharjoittelun lisäksi nuori erotuomari käyttää huomattavasti aikaa pelissä eteen tulevien haastavien tilanteiden harjoitteluun. Lisäksi hän katsoo tuntitolkulla eri joukkueiden pelejä kehittääkseen omaa ammattitaitoa. Al-Emara osoittaa esimerkillään, että hyviä asioita tapahtuu, kun käärii hihat ja ryhtyy raakaan työntekoon. Kehitystä ei tapahdu ilman sitoutumista ja omaan asiaan omistautumista.

Toinen Al-Emaran suomalaiselle jalkapalloyhteisölle tarjoama opetus on, kuinka tärkeää rasismin kitkeminen urheilusta on. Heinäkuussa Al-Emara keskeytti FC Hakan ja KTP:n välisen ottelun ja käski pelaajat pukukoppeihin katsomosta kuuluneiden rasististen huutojen vuoksi. Huutelija saatiin kiinni, poistettiin tapahtumasta ja peli jatkui. Esimerkillinen teko osoitti rohkeutta, josta nuori erotuomari on saanut paljon kiitosta. Jokainen lajitoimija voi omilla valinnoillaan rakentaa suvaitsevaisempaa jalkapalloympäristöä.

***

Vuoden joukkue

Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue

Perustelut: Huuhkajien syksyn hyvistä otteista huolimatta vuoden joukkueen valinta on tänä vuonna helppoa. Tyttöjen U17-maajoukkue eteni toukokuussa upeasti jalkapallon MM-kisoihin sijoittuen EM-turnauksessa kolmanneksi. Saavutus on historiallisen kova. Pikkuhelmarit synnytti Suomessa loppukeväästä ja -syksystä jopa pienoisen jalkapallobuumin.

Arvot U17-joukkueen ympärillä ovat kunnossa. Tärkeä osa joukkueen menestystä oli valmennustiimiajattelu sekä maajoukkueen ja seurojen läheinen yhteistyö. Valmennustiimissä oli sisältöosaajia. Vaikka maajoukkueen menestys MM-kisoissa on jäänyt vaatimattomaksi, joukkueen pallonhallintaan nojautuva peli-identiteetti on kerännyt laajalti ihastusta. Päävalmentaja Marko Saloranta ja muu valmennustiimi on omassa prosessissaan näyttänyt, kuinka selkeällä pelitavalla on mahdollista maksimoida oma potentiaali.

***

Vuoden blogikirjoitus

Eero LaurilaViisi vuotta, 411 ottelua, iloa, yksinäisyyttä ja paljon oppia – mitä on elämä jalkapallokirjeenvaihtajana?

Perustelut: Eero Laurila toimi pitkään jalkapallokirjeenvaihtajana Brittien saarilla. Laurilan avoin ja rehellinen teksti kertoo jalkapallosta, mutta ennen kaikkea elämästä. Kirjoitus ei maalaa ruusuista tai säkenöivää kuvaa, vaan se piirtää rehellisen kuvan ennen kaikkea arjesta sekä siihen kuuluvista haasteista ja valinnoista.

Laurila onnistui tekstillään avaamaan paitsi yksittäisen henkilön kokemuksia myös laajemmin suomalaisen jalkapallon paikkaa maailmankartalla. Tekstin henkilökohtaisuus vetosi laajasti jalkapalloihmisiin. Blogikirjoitus kertoi omistautumisesta ja sitoutumisesta – arvoista, jotka ovat tärkeitä kaikessa toiminnassa ja kaikissa rooleissa, pelaamisesta valmentamiseen ja seurajohtamisesta jalkapallokirjoittamiseen.

***

Vuoden teko

Hyväntekijät Sparv ja Hetemaj

Perustelut: Syksyllä 2018 kaksi suomalaista ammattilaispelaaja, Tim Sparv ja Perparim Hetemaj, osoittivat suuruutensa. Huuhkajien kapteeni Sparv kustansi henkilökohtaisesti vaasalaiselle Vasa övningsskolalle upouuden tekonurmikentän. Vanha hiekkakenttä sai uuden pinnan ja koulun lapset paremman alustan päivittäisille peleille.

Italiassa ammattilaisena pelaava Hetemaj puolestaan riensi apuun, kun Turun Palloseuran Poropuiston jalkapallohalli oli joutunut surullisesti ilkivallan kohteeksi. HJK-kasvatti Hetemaj halusi tukea TPS:ää hallin korjaamisessa. Hetemaj’n ja muiden tukijoiden avulla halli saatiin nopeasti kuntoon junioripelaajia varten. Harjoitukset pääsivät taas jatkumaan normaalisti.

Ammattilaisina maailmalla pelaavat Sparv ja Hetemaj antoivat omalla toiminnallaan tärkeän panoksen suomalaisten junioripelaajien arkeen. Hienoa toimintaa!

***

Vuoden rekrytointi

Ricardo Duarte, Suomen Palloliitto

Perustelut: Palloliitolla on suomalaisen jalkapallon kattojärjestönä tärkeä rooli lajin kehittäjänä, muutosten toteuttajana ja lajikulttuurin edistäjänä. Henkilövalinnoillaan liitto viestii paitsi arvoistaan myös siitä suunnasta, johon se haluaa viedä suomalaista jalkapalloa. Tärkeä kysymys on, miten voimme pysyä edes auttavasti kansainvälisen kehityksen perässä. On selvää, että suomalainen jalkapallo tarvitsee ulkomaisia osaajia, jotka tuovat ympäristöömme sellaista ammattitaitoa ja ajattelua, joita meillä ei täällä välttämättä ole.

Portugalilainen Ricardo Duarte tuo Palloliittoon merkittävää jalkapallo-osaamista. Duarte on väitellyt tohtoriksi Lissabonin yliopistossa ja kouluttanut vuosien ajan jalkapallovalmentajia eri maista. Hänen jalkapallotutkimuksensa edustavat syvyydeltään ja yksityiskohtaisuudeltaan sellaista tasoa, johon Suomessa ei juuri lainkaan törmää.

On selvää, että Duarten rekrytointi ei yksinään riitä. Se, kuinka suuren hyödyn hän tuo suomalaiseen jalkapalloon, riippuu hyvin pitkälti myös siitä, millaisia ihmisiä hänen ympärillään on ja kuinka oppimis- ja muutoshaluisia nämä henkilöt ovat. Pahin pelko on, että yhteisö Duarten ympärillä estää todellisen kehityksen.

***

Vuoden kannanotto

Kyösti Lampinen

”Suomessa pitäisi jo vähitellen ymmärtää että ei tavoitteellinen urheilu ole missään urheilijauran vaiheessa kompromissien tekoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi olla hauskaa ja toimintaa toteutetaan pilkettä silmäkulmassa!”

(Kyösti Lampisen Twitter, 19.6.2018)

Perustelut: Suomalaisessa urheilua koskevassa keskustelussa esiintyy ajoittain sellaisia lausuntoja ja ajatuksia, että erittäin kilpailluissa lajeissa, kuten vaikkapa jalkapallossa, huipulle olisi mahdollista päästä jonkinlaisella epämääräisellä, vesivellimäisellä puuhastelulla. Erityisen ongelmallista tämä on, jos tällaisia kannanottoja esittävät julkisuudessa paljon esillä olevat ”urheiluvaikuttajat”.

Sami Hyypiä Akatemian johtajana toimiva Kyösti Lampinen on suhteellisen harvinainen urheilujohtaja: Lampisella on paitsi osaamista ja urheiluymmärrystä myös rohkeutta sanoa asioita ääneen – myös ikäviä sellaisia. Lampisen ulostulo Twitterissä kesällä 2018 oli erittäin virkistävä. Vastaavanlaisiin kannanottoihin törmää harvoin.

Kannanotto alleviivaa, että tavoitteellisen toiminnan ei pidä olla mitään vakavaa, hampaat irvessä ”pakottamista”. Päinvastoin, tavoitteellisuus ja systemaattisuus luovat usein turvallisuutta ja hyvän olon tunnetta, kun on jokin suunta, johon urheilija tai joukkue tähtää. Toiminta perustuu johonkin järkevään, pitkän aikavälin päämäärään.

Toisaalta on muistettava, että tavoitteellisessa urheilussa on harvoin sijaa kompromisseille. On tehtävä loogiseen punnintaan perustuvia kovia päätöksiä, joiden tulokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Mutta sellaista urheilu on.

***

Vuoden erikoisin twiitti

Juha Malinen

Screen Shot 2018-11-12 at 13.03.44

Perustelut: Juha Malinen on näkyvä jalkapallovaikuttaja. Kesällä 2018 hän toimi Suomen U19 -maajoukkueen päävalmentajana EM-kotikisoissa. Merkittävässä asemassa toimivien valmentajien asemasta, valinnoista ja ratkaisuista on aina voitava käydä keskustelua. Valtaa seuraa aina myös vastuu. Kriittisten kysymysten esittäminen ja tiettyjen ratkaisujen kyseenalaistaminen eivät ole ”naljailua”. Suomalaisessa jalkapallossa on mahdollista tehdä lukematon määrä asioita paremmin.

Jos maajoukkueen valmennustiimin jäsen ei ole mukana valmistavissa harjoituksissa ennen EM -avausta, valinta on nostettava esille. Jos joukkue häviää kaikki ottelut, onnistumisesta on voitava käydä keskustelua. Kuten Filosofian Akatemian hankejohtaja Reima Launonen on todennut: ”On tärkeää ylläpitää hyvää fiilistä, mutta se ei voi tapahtua toiminnan järkevyyden kustannuksella. Vääränlainen “hyvä fiilis” on tilanne, jossa ihmisiä vaaditaan olemaan tuomatta epäkohtia esille, ettei se “droppaisi tunnelmaa”.”

Maajoukkueen päävalmentajan on kestettävä epäkohtien esille nostamista, vaikka se saattaisikin tuntua itsestä epämiellyttävältä. Muuten henkilö ei ole oikeassa paikassa. Malisen muuten asiallinen twiittaus sai ikävän sivumaun, kun hän meni erikoisella tavalla möläyttämään ”naljailijoista”.

***

Vuoden erikoisin lausunto

Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen

”Viitanen uskoo, että tulevaisuudessa junioriturnauksissa pitää tehdä poikkeuksellisia innovaatioita. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on yhä kovempaa, kun tekemistä on tarjolla mielin määrin.

– Vaikkapa niin, että musiikin soidessa maali onkin kahden maaliin veroinen. Tarvitsemme sellaista tietokonepelien luovuutta lasten kilpailutoimintaan, raumalainen visioi.”

(Länsi-Suomi 6.2.2018)

Perustelut: Palloliiton nuorisopäällikö Marko Viitanen tuli omalla kommentillaan, todennäköisesti tahattomasti, alleviivanneeksi suomalaisen juniorijalkapallon problematiikkaa. Viitasen lausunto henkii vahvaa kerhomaisen kokeilulajin ideologiaa.

Jalkapallo on itsessään arvokas asia. Peli joko kiinnostaa tai ei kiinnosta. On peräti luonnollista, että laji ei innosta kaikkia lapsia – ja hyvä niin! Onhan meillä Suomessa paljon muitakin hienoja urheilulajeja, joissa lapset voivat liikkua ja toteuttaa omia unelmiaan. Jalkapallon ei pidä haalia lisää harrastajia keinolla millä hyvänsä, eikä lajia pidä väkisin paketoida hienoihin lahjakääreisiin.

Jalkapallo pelinä on aina kiehtonut lapsia, nuoria ja aikuisia. Peliä ei tule ”värittää” tai ”elävöittää” millään lyhytnäköisillä vippaskonsteilla. Jos peli ei enää riitä, vika on jossain muussa kuin itse lajissa: useimmiten lajitoimijoissa, kuten meissä valmentajissa. Liiton nuorisopäällikön erikoinen heitto herätti lajitoimijoissa hämmästyneitä ajatuksia – täysin aiheesta.

***

Elämäntyöpalkinto

Jouko Jokinen, VPS

Suomalaisessa jalkapallossa on useita pitkän linjan toimijoita, jotka eivät ole välttämättä suurelle yleisölle tuttuja, mutta jotka ovat omassa seuraympäristössään lähes korvaamattomia. Tällaiset henkilöt ovat elintärkeitä arjen mahdollistajia, jotka tuovat jatkuvuutta muutosten hetkillä ja luovat pysyvyyttä seuraorganisaatiossa.

Vaasan Palloseuran joukkueenjohtaja Jouko Jokinen on toiminut vaasalaisseurassa eri tehtävissä yli 50 vuoden ajan. Edustusjoukkueen matkassa Jokinen on ollut yli 20 vuotta. Elokuussa 2018 Jokinen sai täyteen yhteensä 900 ottelua VPS:ssä (pelaajana ja joukkueenjohtajana). Vaikka pelaajat ja valmentajat ovat vaihtuneet, Jokinen on pysynyt mukana.

Joukkueenjohtajana hän mahdollistaa, että pelaajat ja valmentajat voivat keskittyä työhönsä. ”Vepsun” nettisivuilla Jokista on kuvattu seuraavasti: ”Pitkäaikainen joukkueenjohtaja ”Takku” on joukkueen herra ja hidalgo. Todella tykätty ja sympaattinen mies, joka organisoi kaiken ja enemmänkin.”. Jotakin Jokisen arvostuksesta kertoo myös se, että hän on saanut viimeisen seitsemän vuoden aikana viisi kertaa Vuoden herrasmiesjoukkueenjohtaja -palkinnon.

Maaliskuussa 2015 Jokisella todettiin olevan eturauhassyöpä. Taistelu syöpää vastaan päättyi Jokisen voittoon. Huhtikuusta 2017 eteenpäin hän on voinut keskittyä täysillä taas rakkaaseen seuraansa. Myös Jokisen vaimo ja lapset ovat olleet vuosien ajan mukana VPS:n toiminnassa. Jouko Jokisen kaltaiset näkymättömät ja kokeneet arjen puurtajat ovat valtava voimavara suomalaisessa jalkapallossa.

***

Helsingissä, 19.11.2018

Aleksi Piirainen

Erkko Meri

J-P Savolainen

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s