Haastattelu

Miten minusta tuli valmentaja? – Henkilökuvassa Mika Lehkosuo

ALKUVIHELLYS: Muutos

 

Töölö, 9. lokakuuta 2018.

Kolmetoista vuotta on pitkä aika elämässä ja jalkapallossa.

Moni asia lajissa on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Peli heijastelee aina vallitsevaa ajankuvaa, pinnalla olevia trendejä ja tärkeitä arvoja.

Valmennustiimiajatteluun ja joukkuetaktisiin periaatteisiin on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Teknologian merkitys osana valmennusprosessia on lisääntynyt.

Myös suomalaisessa jalkapallossa on hiljalleen siirrytty löyhästä valmennuskulttuurista kohti täsmävalmentamista – ainakin joissain ympäristöissä. Osa Veikkausliiga -seuroista on hakenut osaamista myös ulkomailta.

Maailma muuttuu, eikä jalkapallo ole tässä kehityksessä muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke.

Vuonna 2006 Suomen mestariksi kruunattiin Tampere United, joka on vuoden 2011 konkurssin jälkeen tehnyt uutta tulemista alasarjoista. Mitalijoukkueiden, TamU:n, HJK:n ja FC Hakan, päävalmentajina toimivat menestyneet Ari Hjelm, Keith Armstrong ja Olli Huttunen.

Yksikään heistä ei valmenna enää pääsarjatasolla.

Vain yksi päävalmentaja on yhä, 13 vuotta myöhemmin, päävalmentajana Veikkausliigassa.

Vuonna 2006 Mika Lehkosuo valmensi ensimmäistä kauttaan pääsarjatasolla. Nyt 48-vuotias valmentaja on yksi kokeneimmista Veikkausliigassa.

HJK:n nykyinen päävalmentaja on todistanut pelin kehitystä ja kulttuurin muutosta. Lehkosuo on tehnyt töitä nimenomaan kentällä, lähellä peliä – ei kabineteissa, työryhmissä tai neuvonantajan roolissa.

Toisaalta hän on nähnyt läheltä suomalaisen jalkapallon haasteet suhteessa kansainväliseen ympäristöön. Lehkosuo on ainoana henkilönä esiintynyt sekä pelaajana että päävalmentajana suomalaisen joukkueen kanssa joko Mestareiden liigan tai Eurooppa -liigan lohkovaiheessa.

Miten kolminkertaisen Suomen mestari -valmentajan jalkapalloajattelu on muuttunut vuosien saatossa? Miksi hän valmentaa? Mistä asioista laadukas valmennusprosessi muodostuu?

Tässä haastattelussa Mika Lehkosuo puhuu elämäntavastaan ja intohimostaan, valmentamisesta.


1. JAKSO: Valmentajana kasvaminen ja kehittyminen

 

Yliopiston kautta valmentajaksi

 

Mika Lehkosuon pelaajaura päättyi vuonna 2002. Klubi-kasvatti muistetaan erityisesti Mestareiden liigassa syksyllä 1998 pelanneen HJK:n kapteenina. Keväällä 1999 Lehkosuo pelasi 11 Serie A -ottelua A.C. Perugian paidassa. A-maaotteluita kertyi vuosina 1997-2000 yhteensä 17.

Peliuralle oli mahtunut erilaisia ja vakavuudeltaan eriasteisia loukkaantumisia. Neljäs polven ristisidevamma oli viimeinen naula arkkuun. Ura jalkapalloilijana loppui 32-vuotiaana, mutta Lehkosuo ei pudonnut tyhjän päälle.

Lehkosuo valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta Otaniemestä vuonna 2003. Pääaineena oli graafinen tekniikka. Diplomityö käsitteli materiaalihukkaa painotyössä.

”Olen ylpeä, että suoritin korkeakoulututkinnon. Ala vain oli valmentamista ajatellen väärä. Graafisesta tekniikasta ei ole ollut hyötyä kentällä.”

”Vaikka olen ollut aina sinnikäs, vuodet yliopistolla lisäsivät sinnikkyyttäni. Totuin tekemään asioita loogisesti, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti.”

Valmistumisen jälkeen Lehkosuo ehti työskennellä muutaman viikon yliopistolla tutkimusavustajana, kunnes jalkapallo astui taas kuvaan.

Oraalla olleet suunnitelmat diplomi-insinöörin urasta saivat jäädä.

”Valmentaminen oli looginen jatke elämälleni. Aloitin pelaamisen 6-vuotiaana ja kasvoin kentän laidalla. Isobroidini pelasi Klubissa 21-vuotiaaksi asti ja faijani valmensi minua C-junioreihin saakka.”

Ensimmäinen valmennustehtävä, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, oli HJK:n A-junioreissa kaudella 2003. Lehkosuon tehtävänä oli lähinnä pyöriä harjoituksissa ja auttaa varsinaisia valmentajia.

”Tunsin, että olin palannut kotiin.”

Kesällä 2004 hänet houkuteltiin lopulta A-nuorten päävalmentajaksi.

”Minulla tuli vahva fiilis, että kuulun takaisin jalkapallokentälle. Tajusin, että paikkani on kentällä, ei tutkijan kammiossa. Kun kerroin yliopistolla professorille, että haluan aloittaa valmentamisen ja jäädä pois tutkimusprojektista, hän ymmärsi täysin. ’Kuulut kentälle’, hän sanoi”, Lehkosuo kertaa valmennusuransa alkua.

”Tajusin valmentamisen avaraksi, haasteelliseksi ja palkitsevaksi toiminnaksi, jossa luovat energiat ovat liikkeessä koko ajan. Se kiehtoi”, Lehkosuo muisteli valmennusuransa alkua Iltalehdessä keväällä 2006.

Klubin junioripelaajien valmentamisen ohella Lehkosuo suoritti Vierumäellä ammattivalmentajan tutkintoa Kyösti Lampisen opissa.

Sami Hyypiä Akatemian johtajana nykyään työskentelevä Lampinen on yksi niistä henkilöistä, joka on vaikuttanut merkittävästi Lehkosuon valmennusajatteluun.

”Olin juuri lopettanut pelaamisen ja katsoin asioita vahvasti pelaajan silmin. Toimin hetken aikaa Jalkapallon Pelaajayhdistyksen hallituksessa ja tapasin sitä kautta Lampisen. Hän repi minut ammattivalmentajakurssille.”

”Lampiselta opin valmentamisen. Menin Vierumäelle kuvainnollisesti tyhjän A4 -paperin kanssa ja Kyösti täytti sen. Tuon paperin sisältöä toteutan edelleen.”

”Opin Kyösti Lampiselta valtavasti asioita. Tärkeimmät opit olivat ihmisläheisyys ja erittäin kokonaisvaltainen näkemys kaikkeen – joukkueeseen, pelaajaan ja näiden kehittämiseen”, Lehkosuo muistelee Lampista, jonka kanssa hän on edelleen säännöllisesti yhteyksissä.

 

Nousujuhlat Myllypurossa – ”Vein unelmani Honkaan”

 

Myllypuro, 16. syyskuuta 2005.

FC Honka on juuri ottanut erittäin vahvan kiinnityksen Veikkausliiga -paikkaan kerrostalojen takana sijaitsevalla nurmikentällä.

Espoolaisseura on hakenut 743 silmäparin edessä 0-2 -vierasvoiton PK-35:sta. Ero toisena olevaan Vaasan Palloseuraan on yhdeksän pistettä, kun vaasalaisilla on jäljellä kolme ottelua. Maaliero on vahvasti espoolaisten puolella.

Käytännössä nousu pääsarjaan on varma.

Vierasjoukkueen fanit, Hongankolistajat, hoilaavat pelin ratkettua ”Kuka on kingi, Bana on kingi” -huutoa. Honka pelaa kaudella 2006 Veikkausliigaa – ensimmäistä kertaa seuran historian aikana.

”Minulla jäi palo jalkapalloiluun (pelaajauran jälkeen)”, Lehkosuo totesi Helsingin Sanomien haastattelussa tärkeän ottelun jälkeen.

HS:n toimittaja Ari Virtanen luonnehti otteluraportin yhteyteen kirjoittamassaan kolumnissa nuorta valmentajaa ”jalat maassa olevaksi raivorealistiksi”.

Lehkosuo 1.jpg

Veikkausliigaan. Lehkosuo nosti FC Hongan Veikkausliigaan kaudeksi 2006. Hän oli korvannut Ville Lyytikäisen joukkueen päävalmentajana kauden aikana. Käytännössä nousu ratkesi Myllypurossa 16.9.2005, kun PK-35 kaatui numeroin 2-0. Kuva: Jussi Eskola.

Lehkosuo aloitti Hongassa apuvalmentajana ja osittain nuorten pelaajien valmentajana. Niin sanottua akatemiasarjaa pelannut joukkue koottiin A- ja B-juniori-ikäisistä pelaajista.

Klubissa lähes koko pelaajauransa viettäneen Lehkosuon päätyminen naapurikaupungin seuraan perustui varsin loogiseen syyhyn: haluun valmentaa.

”Pohdin syksyllä 2004 jatkosuunnitelmiani. HJK:ssa oli tarjolla valmentajan ja junioripuolen toiminnanjohtajan yhdistetty pesti. Halusin kuitenkin käyttää kaiken energiani nimenomaan valmentamiseen. Tällainen mahdollisuus avautui Hongasta.”

”Halusin elää täysillä valmentamista. En miettinyt tarjousta kovin kauaa”, Lehkosuo myöntää.

Hongassa Lehkosuo toimi ensimmäistä kauttaan aikuisten joukkueen valmentajana. Ville Lyytikäisen potkujen jälkeen 35-vuotias noviisivalmentaja nousi kesäkuussa päävalmentajaksi.

Valmennuskokemusta oli vähän, mutta ajatuksia sitäkin enemmän. Oli voimakas halu kokeilla erilaisia asioita.

”Vein Honkaan unelmani siitä, miten jalkapalloa pitäisi pelata. Valmennusosaamista ei ollut kauheasti. Enemmän oli intoa ja ajatusta siitä, mitä jalkapallo on ja miten sitä on kiva pelata”, Lehkosuo muisteli IS TV:n haastattelussa joulukuussa 2014.

”Yritin tehdä aika monta asiaa eri tavalla kuin pelaajaurallani. Lähdin toteuttamaan sitä unelmaa, jonka pelaajaminä oli jättänyt.”

Lehkosuo ei kirjoittanut pelaajauransa aikana muistiinpanoja tai päiväkirjaa. Tämä asia on kaduttanut häntä myöhemmin.

Vuodet FC Hongassa olivat merkittäviä Lehkosuon kehittymisen kannalta. Muutos pelaajasta valmentajaksi oli huomattava.

”En saanut pelaajaurani aikaisilta valmentajiltani juuri mitään valmennusuraa ajatellen. He olivat hienoja ihmisiä, mutta olen vieläkin yrittänyt taistella joitakin vanhoja oppeja vastaan. Pelaajavuosinani esimerkiksi kakkosvalmentajan rooli oli olematon. He olivat päävalmentajien ”kavereita”, jotka lähinnä keräsivät tötsiä.”

Lehkosuo ei kuitenkaan halua kritisoida entisiä valmentajiaan. Valmennuskulttuuri oli monessa muussakin maassa vaatimatonta. Aika vuosituhannen vaihteessa oli kovin erilainen nykypäivään verrattuna. Harjoituksissa tehtiin asioita, jotka eivät olleet missään yhteydessä peliin.

Tämän Lehkosuo huomasi myös Italiassa.

”Harjoittelu Perugiassa oli kivikautista nykyaikaan verrattuna. Olen keskustellut asiasta myös José Riveiron kanssa. Hän on todennut, että myös Espanjassa tehtiin vielä 20 vuotta sitten asioita, jotka olivat täysin irrallaan pelistä. Joissakin ympäristöissä, kuten Celta Vigon akatemiassa, jossa ”Rive” työskenteli aikaisemmin, muutos on ollut valtava.”

 

Tärkeimmät vaikuttajat – ”Ihmiset ovat olleet minun jalkapalloyliopisto”

 

Kun Lehkosuo puhuu uraansa vaikuttaneista henkilöistä, kolme nimeä nousee esiin: Kyösti Lampinen, Pertti Kemppinen ja Gert Remmel.

”Jos Kyösti opetti minut valmentamaan, Gert opetti minulle jalkapalloa.”

TaNoKe -valmennusfilosofiastaan tunnettu Kemppinen valmensi Lehkosuota 1990-luvun alussa vantaalaisessa VanPassa. Intohimoisesti peliin suhtautuva Kemppinen sytytti harjoittelun kipinän parikymppisessä pelaajassa, joka tavoitteli paikkaa HJK:n edustusjoukkueesta.

”Pelasin ensimmäisen Veikkausliiga -pelini vasta 23-vuotiaana. Ilman Kemppistä en olisi todennäköisesti pelannut yhtään liigaottelua, maaotteluista puhumattakaan. Hänen intohimonsa sytytti minun intohimon. Harjoittelimme välillä kolme kertaa päivässä, mikä ei ollut fysiologisesti mitenkään järkevää. Sytyin kuitenkin harjoittelemaan. Opin valtavasti urheilijan elämästä.”

Kemppisen vaikutus Lehkosuon valmentajauraan oli nimenomaan välillinen. Ilman pelaajataustaa Lehkosuosta tuskin olisi tullut valmentajaa.

”Jos en olisi syttynyt harjoittelusta, minusta ei olisi tullut pelaajaa, enkä olisi myöhemmin kasvanut valmentajaksi. Työskentelisin tällä hetkellä todennäköisesti insinöörinä”, hän pohtii.

Remmelin ja Lehkosuon tiet puolestaan kohtasivat ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Lehkosuo oli seuraamassa Remmelin ja muiden TaNoKe -valmentajien malliharjoituksia.

Myöhemmin he tapasivat HIFK:n järjestämässä valmentajaseminaarissa. Lehkosuo oli ainoa tilaisuuteen osallistunut Veikkausliiga -valmentaja.

Valmentajien välinen ajatustenvaihto johti lopulta siihen, että Lehkosuo halusi HIFK:ssa toimineen kaksikon, Remmelin ja maalivahtivalmentaja Jarkko TuomistonFC Hongan Veikkausliiga -joukkueen valmennustiimiin.

”Jos Kyösti opetti minut valmentamaan, Gert opetti minulle jalkapalloa.”

”Kaikki nuo kolme henkilöä – Lampinen, Kemppinen ja Remmel – ovat vaikuttaneet minuun eri tavalla. En ole juurikaan tavannut tuollaisia ihmisiä. Heitä yhdistää pakonomainen tarve etsiä uutta tietoa ja intohimo omaa asiaa kohtaan”, Lehkosuo arvioi.

Lehkosuo, Remmel ja Tuomisto aloittivat yhdessä kaudella 2010. Samalla käynnistyi muutosprosessi, joka oli monelle pelaajalle suuri, jopa liian suuri.

”Lehkosuo ja Gert Remmel yhdessä oli silloin aikamoista. Se oli jalkapallollinen shokki, joka meni jopa liian syvälle. Uudet asiat tulivat niin nopeasti, että jälkikäteen ajateltuna heidän olisi pitänyt suodattaa meiltä pelaajilta jotain”, Hongan keskikenttäpelaaja Jussi Vasara muisteli SuomiFutis -sivuston haastattelussa helmikuussa 2015.

Lehkosuo muistaa muutosprosessin hyvin.

Pelin opettamisessa mentiin yksityiskohtien tasolle. Oli valtava halu tehdä asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Yhtäkään kiveä ei jätetty kääntämättä.

”Remmel toi Honkaan jalkapallo-osaamista, ymmärrystä pelistä. Oma valmennustietämykseni oli rakentunut pääosin pelaaja-aikojeni kokemuksista sekä Palloliiton koulutuksista, joten muutos oli valtava.”

”Saimme Remmelin kontaktien kautta esimerkiksi Serie A -seuroissa toimineen italialaisen Massimiliano Canzin hetkeksi seuraamaan toimintaamme. Hän katsoi otteluitamme ja konkretisoi meille puolustuslinjan toimintaa. Kehitimme linjan synkronoitua liikkumista ja tunnistimme paremmin kriittiset hetket puolustamisessa.”

Myös moni muu jalkapallotoimija, Martti Kuuselasta lähtien, on sparrannut Lehkosuota ja tarjonnut tärkeitä ajatuksia.

”Jos aloittaisin nyt valmentamisen, menisin ehdottomasti Kölnin tai Lissabonin yliopistoon opiskelemaan. Ihmiset ovat olleet minut jalkapalloyliopistoni.”

 

Kaikella on merkitystä

 

”Valmentaminen on opiskelua läpi elämän. Kun lopettaa opiskelun, lakkaa olemasta valmentaja.”

Sitaatti on peräisin ukrainalaisen valmentajalegenda Valeri Lobanovskin suusta.

Valmentaminen on opiskelua. Pelaajien ja joukkueen kehittämisen lisäksi valmentajan on kehitettävä myös itseään. Muuten peli ajaa valmentajasta ohi – ennemmin tai myöhemmin.

Mika Lehkosuo innostuu, kun keskustelu kääntyy oppimiseen ja kehittymiseen.

”Valmennus on kokonaisvaltaista toimintaa. Olen aina halunnut saada ympärilleni ammatti-ihmisiä, joilta olen voinut oppia. Olen pyrkinyt jopa aggressiivisesti etsimään uutta tietoa. Tämä ei koske vain peliä, vaan kaikkia niitä asioita, joilla on vaikutusta urheilijan elämään. Käytämme HJK:ssa esimerkiksi uni- ja ravintovalmentajaa.”

Kuluvalla kaudella HJK:ssa toteutettiin mielenkiintoinen projekti. Kaksi Aalto-yliopiston tutkijaa kuvasi useamman viikon ajan joukkueen ja valmennustiimin palavereita.

Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota valmentajien opettamisen ja johtamisen tehokkuuteen, vuorovaikutukseen sekä pelaajien keskittymiseen.

Palavereista saatu videomateriaali lähetettiin Yhdysvaltoihin, jossa ohjelmisto analysoi pelaajien reaktioita muun muassa kasvojen värähtelyistä.

Tulokset olivat mielenkiintoisia.

”Saimme palautetta, että lähes joka kerta pelaajien keskittyminen heikkeni noin seitsemän minuutin kohdalla. Keskittyminen parani aina, kun esiintyjä vaihtui, kunnes seitsemän minuutin jälkeen se lähti taas laskuun”, Lehkosuo kertoo ja jatkaa: ”Olemme ottaneet tämän huomioon palavereissamme ja nykyään puhumme usein Riveiron kanssa vuorotellen tai kommentoimme toistemme esitysten väliin.”

Tutkimustulosten perusteella HJK:n valmennusjohto kiinnitti huomiota myös palaverihuoneen valaistukseen sekä istumapaikkojen sijaintiin.

”Lisäsimme valaistusta ja muutimme istumapaikkoja niin, että pylväät ja muut esteet eivät olleet missään kohdassa kenenkään tiellä.”

”Lisäksi saimme palautetta, että olimme osanneet yhdistää palautteenannon sekä pelaajille henkilökohtaisesti että joukkueelle yleisesti. Yksilö- ja ryhmätavoitteiden yhteensovittaminen oli onnistunut.”

Esimerkki osoittaa, että ammattilaisjalkapallossa jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä. Jo pienillä muutoksilla on mahdollista tehostaa pelaajien oppimisprosessia. Kentällä ja kentän ulkopuolella tapahtuvat asiat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.

Pienet yksityiskohdat ratkaisevat.

 

Lehkosuo 4

Kohtaaminen. Antti Muurinen toimi päävalmentajana ja Mika Lehkosuo kapteenina, kun HJK pelasi Mestareiden liigassa syksyllä 1998. Miehet kohtasivat valmentajina toukokuussa 2014, kun Lehkosuon HJK pelasi Muurisen MYPA:a vastaan Töölön jalkapallostadionilla. Kuva: Niko Karumaa.


PUOLIAIKA: Pelaajakehityksestä

 

FC Hongan akatemiatoiminnan nousu ja tuho

 

FC Hongan organisaatiossa oli 2010-luvun alussa käynnissä kunnianhimoinen projekti.

Joukko samalla tavalla ajattelevia valmentajia halusi rakentaa akatemiaympäristön, jossa tavoitteellisten ikäluokkien toiminta perustuisi samoihin lainalaisuuksiin. Monia asioita haluttiin tehdä täysin toisella tavalla kuin aikaisemmin.

Toimijoiden päähuomio oli yhtenäisen pelitavan luomisessa sekä toimintakulttuurin rakentamisessa. Teemat ovat ajankohtaisia ja jatkuvasti esillä suomalaisessa jalkapallokeskustelussa. Tässä suhteessa ajankuva on sama.

Vaikka Lehkosuon rooli espoolaisseurassa oli edustusjoukkueen päävalmentaja, oli hänellä palava halu vaikuttaa myös junioripuoleen. Olihan siellä kasvamassa tulevaisuuden Honka -pelaajia.

”Meillä oli valtava halu kehittää toimintaa. Ajattelimme pelistä samalla tavalla. Halusimme rakentaa opetussuunnitelman, joka olisi ollut kaiken toiminnan ohjenuora. Aikaisemmin Hongassa oli ollut lähinnä yksittäisiä pesäkkeitä, joissa tehtiin asioita toisistaan poikkeavalla tavalla. Tavoitteenamme oli luoda jalkapallokoulu, jossa olisi menty systemaattisesti eteenpäin, luokalta toiselle”, Lehkosuo muistelee.

Tärkeässä roolissa Lehkosuon lisäksi olivat muun muassa Remmel, Tuomisto, reservijoukkue Pallohongan päävalmentaja Vesa Vasara, valmennuspäällikkö Hans Lahti, taidon opettamisen asiantuntija Mikko Lignell sekä fyysisestä valmennuksesta vastannut Luciano Posillipo.

Lehkosuolle junioritoiminnan kehittäminen oli sydämenasia. Motivaatioliekki sisällä sammui, kun akatemiasunnitelmat kuopattiin.

”Muistelen lämmöllä tuota aikaa. Meillä oli vähintään kerran viikossa Dream Room -palaveri, jossa keskustelimme pelistä useita tunteja. Olimme hulluja, joille mikään ei riittänyt. Etsimme nälkäisesti uutta tietoa. Tuo henki oli poikkeuksellinen. Kun toiminta ajettiin seurajohtajien toimesta alas, sydämeni kylmettyi. Vieläkin tulee lähes tippa linssiin, kun muistelen asiaa.”

 

Huomioita pelaajakehityksestä

 

HJK:ssa Lehkosuo on keskittynyt viime vuodet ennen kaikkea edustusjoukkueen toimintaan. Vuosina 2014 ja 2015 yhteistyö junioripuolen kanssa oli tiiviimpää.

Lehkosuo toki seuraa tarkasti Klubi 04:n harjoittelua ja pelaamista, mutta nuorempien junioreiden toimintaa hän on nähnyt vähemmän.

Junioritoimijoille hänellä on kuitenkin tärkeä viesti. Kyse on systemaattisuudesta ja loogisesta prosessista. Se koskee kaikkia seuroja.

”Opetussunnitelmat tai pelikirjat, mitä nimitystä niistä käytetäänkään, täytyy viedä käytäntöön, kentälle. Niiden toteutumista on valvottava ja linjauksia on pyrittävä kehittämään koko ajan. Opetussuunnitelma on kuin ohjenuora, jonka mukaan kaikki toiminta järjestetään ja jota sitten tarpeen mukaan kehitetään.”

”Jos kentällä huomataan, että jokin asia ei toimi, sitä muutetaan. Opetussuunitelma luo perustan. Jos moni tekee asioita eri tavalla, kehittymiseen on vaikea päästä kiinni. Analysointi on hankalaa, jos ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä tehdään ja miksi.”

Sekä HJK että Honka ovat perinteisiä kasvattajaseuroja. Molemmissa ympäristöissä pelaa useita poikien ja tyttöjen maajoukkuepelaajia.

Lehkosuo on uransa aikana työskennellyt muun muuan sellaisten nuorten pelaajien, kuten Rasmus Schüller, Mostagh Yaghoubi, Robin Lod ja Aapo Halme, kanssa.

Viime vuosina yhä useampi alle 18-vuotias pelaaja on valinnut kotimaisen seuran sijasta ulkomaisen akatemian.

”Kyse on mielenkiintoisesta trendistä. On vaikea sanoa vielä, onko se hyvä vai huono asia. Koska tällaista ei ole aikaisemmin tapahtunut, seuraan kehitystä erittäin suurella mielenkiinnolla. Oma havaintoni on ollut, että maailma karkaa meiltä koko ajan.”

”Olemme 5-10 vuoden päästä viisaampia ja tiedämme, onko trendi ollut hyvä.”

 


2. JAKSO: Valmentajan arki ja valmennusprosessi

 

Prosessi on tärkein – ”Minulla on erittäin vahva näkemys, miten jalkapalloa pelataan”

 

Töölö, 29.4.2014.

Töölön jalkapallostadionille on kokoontunut suuri joukko toimittajia. On alkamassa tiedostustilaisuus. Monella on aavistus, mitä seuraavaksi on tapahtumassa.

Paikalla ovat HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti, hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen sekä Mika Lehkosuo.

Lehkosuo on valittu Sixten Boströmin tilalle HJK:n päävalmentajaksi.

Uuden päävalmentajan tilaisuuden jälkeisissä kommenteissa toistuivat sanat prosessi ja pelitapa.

”Looginen prosessi menee taktisten asioiden suhteen niin, että oman pelitavan kulmakiviä pitää alkaa käymään heti läpi.” (Urheilulehti 29.4.2014)

”Prosessi on käynnistynyt ja menee eteenpäin toivottavasti lujaa.” (Uusi Suomi 29.4.2014)

”Minulla on erittäin vahva näkemys, miten jalkapalloa pelataan ja oma pelitapa. Siitä tänään jo aloitimme. Joka harjoituksissa sitä hiotaan lisää.” (Helsingin Sanomat 29.4.2014)

Lehkosuo 2

Paluu kasvattajaseuraan. Lehkosuo nimitettiin HJK:n päävalmentajaksi huhtikuussa 2014. Tiedotustilaisuudessa olivat Lehkosuon lisäksi läsnä Olli-Pekka Lyytikäinen sekä Aki Riihilahti. Kuva: Jussi Eskola.

Lehkosuo tykkää puhua prosessista. Prosessiin liittyy pitkäjänteisyys ja jatkuvuus. On sarja tiettyjä suoritettavia toimenpiteitä, jotka tuottavat tietyn lopputuloksen. Toimenpiteet toistuvat joka päivä, viikko ja kuukausi.

Lehkosuo lähestyy prosessia, ehkä hieman yllättäen, pelaajalähtöisesti.

”Joukkueen näkökulmasta jokainen kausi on ikään kuin projekti, sillä merkittävä osa joukkueesta, jopa 60 %, voi vaihtua kauden jälkeen”, Lehkosuo muistuttaa.

”Valmentajana olen vain pätkä pelaajan elämässä. Pelaajalla on jokin tausta, josta hän tulee, ja joku päivä hän lähtee joukkueesta pois. Olen vain palanen pelaajan elämässä. Valmentajana minun täytyy ymmärtää, mitä pelaaja on ja miten autan häntä kehittymään.”

Ajattelutapa tarttui Kyösti Lampiselta. Valmentajan on tunnettava jokainen pelaajansa.

Jalkapallojoukkueen kaltainen yhteisö muodostuu kymmenistä erilaisista ihmisistä, joilla kaikilla on toisistaan poikkeava tausta. Tärkeä osa Lehkosuon valmennusarkea ovat keskustelut pelaajien kanssa.

”Esimerkiksi kaudella 2014 keskustelin paljon Valtteri Morenin kanssa. Valtteri ei tarkkaan tiennyt, haluaako hän todella panostaa jalkapalloon. Juttelimme asiasta usein. Kun kausi päättyi, pakotin Valtterin miettimään, mitä hän haluaa jalkapallolta ja elämältä. Pyysin häntä ilmoittamaan tammikuuhun mennessä, mihin lopputulokseen hän oli päätynyt. Valtteri ilmoitti haluavansa panostaa jalkapalloon ja ammattilaisen uraan.”

Valtteri Moren pelaa nyt neljättä kauttaan Belgian pääsarjassa, Jupiler Pro Leaguessa. Huuhkajat-paidassakin esiintynyt Moren on vain yksi esimerkki.

Lehkosuo korostaa, kuinka tärkeää on tunnistaa pelaajan tausta ja tilanne. HJK:ssa on pelaajia perheenisistä lukiolaisiin.

Kun keskustelu kääntyy suomalaisessa urheilupuheessa paljon esillä olleeseen yksilö vai kollektiivi -teemaan, Mika Lehkosuo tuohtuu. Koko aihe on hänen mielestään absurdi.

”Ääriajattelu on outoa, en ymmärrä sitä lainkaan. Jalkapallo on aivan selvästi joukkuelaji ja kollektiivista toimintaa. Mutta jos en pysty esimerkiksi puhumaan jonkun yksilön kanssa avoimesti, valmentamisella ei ole mitään väliä.”

Lehkosuo nostaa taas esiin pelaajaesimerkin.

”Esimerkiksi Enochin (Banza) kanssa meidän on pakko harjoitella yksilöllisesti vasenta jalkaa, jotta hän voisi tulla paremmaksi pelaajaksi. Tällöin meidän täytyy välillä opettaa asiaa hänelle kahden kesken yksilöllisesti”, hän avaa.

”Yksilö ja kollektiivi ovat symbioosissa. Riveiron kautta olen viimeistään ymmärtänyt, että jalkapallo on erittäin kollektiivista. Esimerkiksi paikallaan seisova ja kaukana muista oleva pelaaja vaikuttaa kentällä välittömästi muihin pelaajiin.”

 

Arvot kaiken perustana

 

Jalkapalloa olisi vaikea kuvitella ilman arvoja. Arvot ovat kuin liima, joka pitää erilaisista ihmisistä muodostuvaa joukkuetta yhdessä. Vaikeina hetkinä arvot tarjoavat tukea ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Yhdessä sovittuihin periaatteisiin on helppo tukeutua.

Lehkosuolle arvot ovat kaikki kaikessa.

”Koko johtamiseni perustuu arvoihin. Perusarvoni ovat avoimuus, rehellisyys, työnteko ja vastuullisuus. Olen pitänyt niistä kiinni koko valmennusurani”, Lehkosuo toteaa.

HJK:n joukkueessa arvot ovat luonnollisesti tärkeässä osassa. Ryhmässä on pelaajia useasta eri maasta ja kulttuurista.

”Keskustelemme pelaajien kanssa paljon arvoista. Kauden alussa työstämme niitä pienryhmäkeskustelujen kautta. Olemme halunneet määrittää, miten arvot näkyvät käytännön toiminnassamme.”

Jakaessaan pelaajia pienryhmiin Lehkosuo ja muu valmennustiimi on hyödyntänyt DISC -analyysiä. Testi auttaa tunnistamaan ihmisten erilaisia toimintatapoja vuorovaikutustilanteissa.

Tavoitteena on ollut löytää jokaiseen pienryhmään ainakin yksi I (Influence) -henkilö, pelaaja, joka on vakuuttava, sosiaalinen ja inspiroiva. Tällainen pelaaja johtaa ryhmää arvojen määrittelyssä.

Arvot muodostuvat pitkälti pienryhmissä, joista ne tuodaan koko joukkueen käsiteltäväksi. Ryhmätöiden kautta on rakennettu myös esimerkkitilanteita arvojen ilmenemisestä.

”Yksi arvoistamme on esimerkiksi respect. Siihen liittyen teimme muun muassa linjauksen, että pelaaja ei käytä hieronnan aikana kännykkää, sillä se ei viestisi kunnioituksesta hierojan työtä kohtaan. Joskus olen nostanut arvoja esiin myös otteluiden puoliajalla.”

Lehkosuo pitää tärkeänä, että seuran arvot välittyvät kaikille klubilaisille. HJK:n toimistokäytäviä kävellessä katse kiinnittyy useisiin ”Kasvu, Kunnianhimo, Klubilaisuus” -tauluihin ja -kuviin.

”Kun vierailin Celta Vigon akatemiassa muutama vuosi sitten, huomasin, että arvoja oli kirjattu kaikkialle. Se herätti. Sanoin heti matkan jälkeen HJK:n toimistolla, että seuran arvojen täytyy näkyä paremmin käytävillä, toimistotiloissa ja muissa stadionin osissa.”

 

Tiimiajattelua – ”Sama arvomaailma on erittäin tärkeä”

 

Lehkosuo on tullut valmentajaurallaan tunnetuksi siitä, että hän on toisinaan hakenut valmennustiimiinsä osaajia rohkeasti perinteisten piirien ulkopuolelta.

Vuonna 2009 Lehkosuon tiimiin Honkaan nimettiin kakkosvalmentajaksi Gert Remmel ja maalivahtivalmentajaksi Jarkko Tuomisto.

Molemmat valmentajat olivat toimineet aikaisemmin ainoastaan miesten kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla ja junioreissa.

”Arvot vaikuttavat siihen, millaisia henkilöitä haluan valmennustiimiini.”

Viime vuonna Lehkosuo haki jälleen uutta osaamista valmennusryhmäänsä. HJK:n Fitness Coachiksi valittiin tuntematon nimi, 28-vuotias Anton Matinlauri.

Matinlauri oli opiskellut jalkapallofysiikkaa Yhdysvalloissa ja Espanjassa sekä työskennellyt muun muassa Sevillan La Liga -organisaatiossa. Suomessa Matinlaurin nimi oli kuitenkin tuttu vain pienelle joukolle jalkapallotoimijoita.

Oli kyse sitten tutusta tai tuntemattomasta nimestä, Lehkosuo korostaa tiimin tärkeyttä, yhteistyön merkitystä. Sisältöosaamisen lisäksi yhteinen arvomaailma ratkaisee.

Sama arvomaailma on erittäin tärkeä. Arvot vaikuttavat siihen, millaisia henkilöitä haluan valmennustiimiini. En halua erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia arvoja.”

”Tietysti tarve määrittää aina rekrytoinnin lähtökohdan. Olen aina yhteydessä muutamiin luottohenkilöihin, jotka antavat minulle arvion valmennustiimin mahdollisesta uudesta jäsenestä. Olen oppinut luottamaan näiden ihmisten arviointikykyyn.”

Avoimuus, halu jakaa tietoa ja kova työnteko.

Nämä ovat ominaisuuksia, joita Lehkosuo arvostaa. Näihin seikkoihin hän myös kiinnittää huomiota rekrytointiprosessissa.

Lehkosuon mukaan liian moni seura rekrytoi valmentajia täysin sattumanvaraisesti.

”Haastattelen aina itse mahdollista uutta valmentajaa. Puhumme avoimesti toimintakulttuurista ja tavasta toimia. Esimerkiksi Antonin kohdalla huomasin nopeasti, että hän ei pelkää työtä. Pidän ihmisistä, jotka ovat valmiita jakamaan tietotaitoaan.”

Viimeiset kaksi kautta ovat olleet eräässä suhteessa jopa poikkeuksellisia Lehkosuon valmentajauralla. Hän on antanut paljon vastuuta kakkosvalmentaja Riveirolle. Espanjalaisella on ollut iso rooli arjen harjoittelussa.

”En ole koskaan halunnut tiimiini tötsän keräilijöitä. Kun olen valinnut jäseniä valmennustiimiin, olisi tyhmää, jos en antaisi heille tilaa ja vastuuta.”

 

Tavoitteena harjoitusmetodologian ylivoima

 

”(Tavoitteeni) ovat aina liittyneet jokapäiväiseen työhön, pelikirjaan ja harjoitusmetodologiaan, sekä niiden ylivoimaan muihin nähden. Ylivoima tulee siitä, että pelaajat ja joukkue menestyvät. Tämä prosessi on pahasti kesken, ja paljon on vielä opittavaa.”

Lehkosuo puhui Honka TV:n haastattelussa toukokuussa 2010 jokapäiväisen työn ja sen laadun tärkeydestä. Haastattelusta on yli kahdeksan vuotta aikaa.

Kun Lehkosuo kirjoitti hakemustaan Jalkapallovalmentajakouluun (JVK) monta vuotta sitten, hänen piti kirjoittaa hakemukseen tavoitteet valmentajana. Ne eivät liittyneet pokaaleihin tai voittoihin.

Hakemuksessa luki: Haluan kehittää omat toimintatapani maailman parhaaksi.

Ajattelutapa ei ole vuosien aikana muuttunut. Päinvastoin, se on vain vahvistunut.

”Unelmani on saavuttamaton, abstrakti. Ajattelen vahvasti, että unelmaa eletään silloin, kun sitä kohti mennään. Matka on paljon tärkeämpi kuin se, toteutuuko unelma koskaan. Saavutus ei ole se juttu, vaan matka ja siitä nauttiminen.”

Kysymys siitä, miten Lehkosuo varmistuu, että hän etenee kohti tavoitetta, on vaikea. Valmentaja pohtii kysymystä pitkään. Vastaus on kuitenkin looginen.

”Tärkein hetki on se, kun katson itseäni peilistä. Leiskuuko silmissäni tuli? Ajattelen joka päivä, että minun on löydettävä uutta tietoa, jotta voin tulla paremmaksi.”

Ammattilaisurheilusta ei voi puhua ilman voittamista. Varsinkin HJK:n kaltaisessa kestomenestyjässä Suomen mestaruus on minimitavoite. Joukkue lähtee kotimaan sarjassa jokaiseen otteluun ennakkosuosikkina. Vain voitto kelpaa.

”Pidän itseäni erittäin kilpailullisena. Rakastan voittamista yli kaiken ja kärsin tappion tunteesta.”

”Jos minulla ei ole mitään annettavaa pelaajille, heillä ei ole järkeä tulla harjoituksiin.”

”Voittaminen ei ole siltikään se juttu. Jos se olisi tärkein asia valmentamisessa, niin olisin varmasti jo kyllästynyt valmentamiseen.”

Arki on asia, joka korostuu Lehkosuon puheenvuoroissa. Jokapäiväinen työ ja sen laatu, aivan kuten hän totesi Honka TV:n haastattelussa jo vuosia sitten.

”Rakastan arkea. Mietin joka päivä ja jokaisessa harjoituksessa, voinko antaa pelaajille jotakin. Oliko harjoituksilla yhteyttä peliin? Saivatko pelaajat harjoituksista jotain lisäarvoa?”

”Näistä asioista saan valmentajana tyydytyksen, mutta koen myös painetta. Jos minulla ei ole mitään annettavaa pelaajille, heillä ei ole järkeä tulla harjoituksiin.”

 


LISÄAIKA: Tulevaisuus

 

Lehkosuo on valmentanut HJK:ssa nyt viisi kautta. Ajanjaksoon on mahtunut sekä merkittäviä saavutuksia että vaikeita hetkiä. Kritiikkiä on tullut paljon – välillä täysin aiheellisesti, toisinaan aiheettomasti. Paineet kuuluvat valmentajan arkeen. Pelkät tulokset eivät aina riitä.

Viimeiset kaudet ovat olleet vakaampia, mutta keskustelu valmentajan jatkosuunnitelmista on ollut jokasyksyinen puheenaihe. Mitä HJK aikoo? Mikä on Lehkosuon seuraava osoite? Kysymyksiä on ollut enemmän kuin vastauksia.

Lehkosuo valmentaa HJK:ssa vielä kaudella 2019.

HJK rekrytoi FC Interin päävalmentajaksi siirtyneen Riveiron tilalle kakkosvalmentajaksi Jani Sarajärven. Sarajärvi valmensi VPS:ssä kausilla 2016-2017. Viimeisen vuoden hän on opiskellut Lissabonin yliopistossa.

”Saan järjettömän mielenkiintoisen kollegan ja odotan erittäin innoissani, että pääsen työskentelemään hänen kanssaan”, Lehkosuo sanoo.

Tuleva kausi on valmennuksellisesti ehkä mielenkiintoisin Veikkausliiga -kausi koskaan.

Lehkosuo, Riveiro, Vasara ja Toni Koskela ovat kaikki eri joukkueissa. Monessa joukkueessa lähestytään peliä täsmävalmennuksen kautta. Positional play näyttelee isoa roolia. Useassa ympäristössä on vahva valmennustiimi.

Mikä on Mika Lehkosuon kädenjälki suomalaiseen jalkapalloon? Voiko sellaista edes määrittää?

Lehkosuo on voittanut valmentajauransa aikana kolme Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupia. Se on määränä kohtalainen, ei järin suuri. HJK:n pääsy Eurooppa -liigaan vuonna 2014 on suomalaisen palloilun lähihistoriassa merkittävä saavutus.

Eräs jalkapallotoimija on sanonut, että Veikkausliiga voidaan jakaa aikaan ennen Lehkosuota ja aikaan Lehkosuon jälkeen.

Kulttuuri on muuttunut.

Muutos näkyy esimerkiksi valmentajien profiileissa ja tavassa lähestyä peliä. On pyrkimystä päästä yksityiskohtien tasolle. On halua opettaa peliä. Nöyrä uteliaisuus yhdistää. Jos tietoa ei löydä läheltä, sitä etsitään kauempaa.

Samoja piirteitä näkyy myös niissä juniorivalmentajissa, jotka ovat toimineet Lehkosuon kanssa.

Mika Lehkosuo. HJK - Infonet. 22.1.2016. Photo: Jussi Eskola

Samanhenkiset valmentajat. Lehkosuo yhdessä Vesa Vasaran ja Toni Koskelan (taustalla) kanssa HJK-Infonet -ottelussa Talin jalkapallohallissa tammikuussa 2016. Monet valmentajat ovat työskennelleet uransa alussa tai sen aikana Lehkosuon tiimissä. Koskelan ja Vasaran lisäksi muun muassa Jarkko Tuomisto ja Tuomas Peltonen ovat toimineet Lehkosuon tiimissä. Kuva: Jussi Eskola.

Valmennus on korkeakoulu, josta pelin opiskelija ei valmistu koskaan. Aina löytyy uutta opittavaa. Valmentajana kehittyminen on prosessi, jolla ei ole päätepistettä.

Lehkosuon prosessi on kestänyt jo lähes 15 vuotta – ja tämä prosessi jatkuu.

Tuleva kausi on hänen 14. vuotensa pääsarjatasolla valmentajana. Sen jälkeiseen aikaan liittyy suuria suunnitelmia.

Yhden tavoitteen Lehkosuo sanoo ääneen. Konkreettisen tavoitteen, josta hän ei ole aikaisemmin juuri puhunut.

”Haluan päästä ulkomaille valmentamaan. Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että tämä tavoite täyttyy vielä joskus.”

”Joku päivä valmennan vielä ulkomailla.”

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

3 replies »

  1. Kiiitos. Oikein informatiivinen. Yksityiskohdistahan peli koostuu, mutta mulla on pieni epäily, että onko Banan ”mikromanagerointi” jo liiankin next levelillä? Toivottavasti todistaa epäilyni vääräksi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s