Haastattelu

Ajattelen, siis olen – Erikoishaastattelussa Ville-Pekka Inkilä

Ville-Pekka Inkilällä, 33, on pitänyt kiirettä. Kalenteri on täynnä ja päivät ovat pitkiä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Tapaaminen on sovittu puoli kahdeksaksi aamulla. Kahvilassa ei ole muita asiakkaita.

Inkilän nimi on monelle suomalaiselle jalkapallon seuraajalle vieras, vaikka mies on ollut monessa mukana yli vuosikymmenen ajan. Google -haulla hänestä löytyy hämmästyttävän vähän tietoa. Haastatteluja on vain joitakin yksittäisiä.

Monet valmentajat ovat kuitenkin kutsuneet helsinkiläistä sellaiseksi jalkapallotieteen huippuosaajaksi, joita Suomessa on hyvin vähän, korkeintaan muutamia. Jo Inkilän Twitter -profiilin esittelyteksti on mielenkiintoinen.

” Exploring the limits of human high-performance and determinants of quality of life.”

Viimeiset vuodet Inkilä on toiminut muun muassa Vaasan Palloseuran Veikkausliiga -joukkueen valmennuksen konsulttina sekä urheiluteknologia- ja analytiikkayritys Kvantia Oy:n tutkimusjohtajana.

Kvantia on tunnettu erityisesti Quanter -nimisestä mobiiliaplikaatiosta, jota useat suomalaiset pääsarjatason joukkueet, kuten HJK ja RoPS, käyttävät rasituksen ja palautumisen seurantaan sekä harjoittelun suunnitteluun. Myös yksittäiset juniorijoukkueet ja seurat jalkapallon ulkopuolelta ovat ottaneet Quanterin osaksi arjen harjoittelua.

Sovellus auttaa valmentajia löytämään oikean tasapainon harjoittelun ja palautumisen välille. Tärkeä tavoite on optimoida joukkueen pelaajien käytettävyysastetta ja suorituskykyä. Pyrkimyksenä on siirtyä mutusta faktaan.

Tammikuusta 2018 lähtien Inkilä on työskennellyt myös Yliaisti Oy:n palveluksessa Lead Analyst -nimikkeellä. Yksi päätavoitteista on kehittää yritysten liiketoimintaprosesseja automaatiota, analytiikkaa ja tekoälyä hyödyntäen. Kuten urheilussa, myös muilla yhteiskunnan toimialoilla data auttaa usein löytämään vastauksia kiperiin kysymyksiin ja päivittäisessä arjessa mahdollisesti esiintyviin ongelmiin. On jotakin kättä pidempää.

Töiden ohella Inkilä viimeistelee kognitiotieteen opintojaan Helsingin yliopistolla.

Katsaus ansioluetteloon kertoo paljon. Tällaisiin toimijoihin ei törmää suomalaisessa jalkapallossa kovinkaan usein.

Datan hyödyntämisen suhteen suomalainen jalkapallo ottaa vasta hapuilevia ensiaskeleita. Maaperä on uusi ja mielenkiintoinen, mutta samalla haastava. Tietoa on saatavilla paljon, mutta harva tietää, kuinka sitä voi tehokkaasti hyödyntää. Jo kysymys siitä, mitä edes kannattaa mitata, on vaikea.

Tässä haastattelussa Ville-Pekka Inkilä avaa ajatuksiaan jalkapallotieteestä, datan käytöstä sekä tulevaisuuden näkymistä. Samalla hän kertoo omasta urastaan ja valinnoistaan, tutkimusmatkastaan jalkapallon parissa.

 

Kaikki alkoi juniorivalmennuksesta

Nuoresta iästään huolimatta Ville-Pekka Inkilä on toiminut jalkapallon parissa jo lähes 20 vuoden ajan. Väliin on toki mahtunut ajanjaksoja, jolloin kosketus lajiin on ollut hieman etäisempi. Valmentaminen alkoi jo vuonna 2001 vasta 16-vuotiaana HJK:n Kulosaaren kaupunginosan joukkueesta. Inkilän isä oli toiminut pitkään lentopallovalmentajana ja jalkapalloerotuomarina.

”Valmentamisessa minua kiinnosti kokonaisuuksien hallinta. Miten joukko ihmisiä toimii yhdenmukaisesti niin, että toiminta aiheuttaa tarpeeksi rikkovia voimia vastaantulevissa voimissa, eli vastustajissa?”, Inkilä pohtii.

HJK:sta tie vei Oulunkylän IF Gnistanin kautta FC Jokereihin. Jokereiden taival on oma lukunsa suomalaisen jalkapallon historian lehdillä. Liikemies ja jääkiekkovaikuttaja Harry Harkimo oli ottanut vuonna 1999 helsinkiläisen pääsarjaseura PK-35:n velat vastattavakseen ja muuttanut seuran edustusjoukkueen nimeksi FC Jokerit. Mustan peliasun ottanut joukkue siirtyi Pukinmäestä pelaamaan Harkimon rakennuttamalle Töölön uudelle jalkapallostadionille.

Vuosituhannen vaihteessa käynnistyi myös Jokereiden junioritoiminta. Inkilä valmensi seurassa junioripelaajia vuosina 2002-2003. Harkimon jalkapalloseikkailu ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Jo maaliskuussa 2004, vain viisi vuotta perustamisensa jälkeen, seura ilmoitti lopettavansa jalkapallotoiminnan.

Inkilän matka juniorivalmentajana jatkui Vantaalle – toiseen uuteen seuratulokkaaseen, AC Allianssiin, jossa hän valmensi kolmen vuoden ajan 1996-syntyneitä pelaajia. Myös vantaalaisseuran junioritoiminta hengitti vain hetken, sillä seura kohtasi nopeasti perustamisensa jälkeen talousvaikeuksia, eikä edustusjoukkue saanut erinäisten hallintoon liittyvien väärinkäytösten johdosta liigalisenssiä enää kaudeksi 2006.

Oranssipaitojen jälkeen Inkilä valmensi vielä yhden kauden FC Hongan junioreissa.

”Jokereissa ja Allianssissa oli ensimmäisiä selkeitä valmennuslinjoja Suomessa. Oli pyrkimystä määritellä asioita, joita haluttiin toteuttaa. Kritisoimatta sen ajan tekijöitä, odotukset valmentajia kohtaan olivat kuitenkin hyvin vapaasti tulkittavalla käsitetasolla. Teknistä osaamista painotettiin ja sitä seurattiin. Pelaajat menestyivät taitokisoissa.”

Muistellessaan vuosiaan juniorivalmentajana Ville-Pekka Inkilä on kriittinen omaa toimintaansa kohtaan. Hän sanoo kokevansa jopa hieman syyllisyyttä.

Mietin juniorivalmentajana paljon sitä, miten pelaajat saavat mahdollisimman paljon toistoja harjoitteissa. Minulle syntyi tästä jopa pakkomielle. Toistojen maksimoimiseksi valmensin paljon drillien kautta. Nyt jälkikäteen olen kokenut asiasta hieman syyllisyyttä. Valmentamiseni oli voimakkaasti ohjaavaa ja nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, että tällainen tapa valmentaa sulki liikaa mahdollisuuksia pelaajilta.”

Kysymys pelaajien kehittämisestä on tärkeä. Mikä on tehokkain tapa oppia? Miten pelaajien ymmärrys pelistä voi kasvaa? Myös Inkilä nostaa nämä kysymykset esille pohtiessaan omia valmennusvuosiaan.

”Erityisesti kansainvälisissä peleissä huomasin, että kovassa tila- ja aikapaineessa pelaajiemme kyky hyödyntää ympäristön informaatiota oli hyvin rajoittunut. Vaikka saavutimmekin hyviä tuloksia, ymmärsin, että ulkomaiset vastustajat osasivat asioita, joita me emme osanneet. Koin vahvasti, että pelin opettamisella on kausaliteetti tuloksiin”, Inkilä muistelee.

2000-luvun alun juniorijalkapallosta ei voi puhua mainitsematta Palloliiton Kaikki Pelaa -ohjelmaa. Aihe herättää monissa jalkapallotoimijoissa edelleen vahvoja tunteita. Kahtiajako oli vahva: oli ohjelman kannattajat ja pieni, mutta äänekäs vastarintaliike. ”Kapinalliset” keskittyivät muutamiin pääkaupunkiseudun seuroihin.

”Toimin itse sellaisessa vaikutuspiirissä, että en kuullut juuri mitään Kaikki Pelaa -ohjelman positiivisista vaikutuksista. Olen miettinyt asiaa vielä myöhemminkin. Kilpaurheilun näkökulmasta koin ohjelman linjaukset vahingollisina, sillä ne sulkivat pois tärkeitä aistikokemuksia. Sellaisia, jotka ovat tärkeitä selviytymisen kannalta. Kilpailu on usein raakaa ja on ongelma, jos luomme sellaisen kilpaurheilua koskevan säännöstön, joka ei ole sitten olemassa siellä, missä kilpailu tapahtuu, esimerkiksi ulkomailla. Kun varoitellaan, että ’ei se ole niin vakavaa’ tai ’ei ihan noin kovaa’, luomme toisenlaisen kilpailuympäristön. Ympäristön, joka ei tarjoa mahdollisuutta reiluun kilpailuun jossakin toisessa ympäristössä.”

 

Ensikosketus aikuisten valmennukseen

Inkilä toimi juniorivalmentajana kuuden vuoden ajan, kunnes päätti pitää hetken taukoa jalkapallosta. Värikkäitä vaiheita oli ollut paljon. Kuuteen vuoteen oli mahtunut viisi erilaista seuraa, joista kahta ei ole enää edes olemassa.

Oli oikea hetki tehdä jotain muuta.

Syksyllä 2007 Inkilä aloitti 22-vuotiaana opiskelun Sunderlandin yliopistossa koillis-Englannissa. Hän opiskeli rannikkokaupungissa neljä vuotta muun muassa urheiluvalmennusta, fysiologiaa ja anatomiaa.

Alkuvuodesta 2009 Inkilä törmäsi mielenkiintoiseen uutiseen: HIFK oli julkaissut valmennuslinjan, Spelbok -nimisen dokumentin.

”Olin jo 2000-luvun alussa miettinyt valmennuslinjaan liittyviä kysymyksiä. Omassa kapeassa versiossani olin hahmotellut opetussuunnitelmaa ja dokumentoinut pelaamisen prinsiippejä. En tiennyt HIFK:sta mitään, mutta seuran valmennuspäällikön Eero Laurilan laatima julkinen valmennuslinja herätti mielenkiinnon. Kysyin Laurilalta, voisimmeko tavata huhtikuussa, kun olin tulossa Suomeen.”

Tapaaminen sovittiin Olympiastadionin kahvilaan.

”Olin tutustunut valmennuslinjaan tarkasti ja keskustelimme sen sisällöstä. Lopulta Laurila kysyi, haluaisinko tulla kesän ajaksi töihin HIFK:n riveihin. Tämä oli ollut myös oma toiveeni, vaikka en sanonut sitä ääneen. Sovimme, että tapaan vielä toisen henkilön – edustusjoukkueen päävalmentajan Gert Remmelin.”

”En tiennyt Remmelistä mitään, mutta pidin hänen suorapuheisuudestaan. Koin HIFK:n mielenkiintoiseksi ympäristöksi. Pelaajien tasolla ei ollut minulle merkitystä. Koin, että tärkeintä oli mahdollisuus työskennellä sellaisten henkilöiden kanssa, joilta voin oppia ja jotka voivat haastaa niitä ajatuksia, joita heille ilmaisen”, Inkilä toteaa.

Inkilä työskenteli kaudella 2009 neljän kuukauden ajan teknisenä assistenttina Remmelin valmennustiimissä Kakkosessa pelanneessa edustusjoukkueessa. Käytännössä Inkilä toimi apuvalmentajana yhdessä Jarkko Tuomiston kanssa.

Myös Remmel muistaa ensikohtaamisen Inkilän kanssa hyvin.

”HIFK:n valmennuspäällikkö Eero Laurila kertoi, että häneen oli ottanut yhteyttä Englannissa opiskeleva nuori, joka oli kiinnostunut toimimaan HIFK:ssa. Sovimme Inkilän kanssa tapaamisen ja ymmärsin nopeasti, että kyseessä on erittäin älykäs, ja  erilainen, ihminen, joka ei halua pysyä mukavuusalueella”, Italiassa nykyään valmentava Remmel muistelee lähes 10 vuotta myöhemmin.

”Olen tavannut jalkapallossa ja sen ulkopuolella erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä eri maista. Ville-Pekka Inkilä on ehkä älykkäin henkilö, jonka kanssa olen toiminut. Enkä tarkoita vain urheiluihmisiä, vaan yleisesti kaikkia henkilöitä. Muistan, kun minulla oli päässä joitakin sekavia ja monimutkaisia ajatuksia, jotka sitten kerroin Inkilälle, hän oli viisi sekuntia hiljaa ja kertoi sitten muutamalla sanalla, mistä oikein on kyse.”

HIFK:n kausi Kakkosessa oli sekä tuloksellisesti että pelillisesti haastava. Joukkue oli pitkään putoamistaistelussa ja päävalmentaja Remmelin toimitsijakielto nosti Inkilän useamman pelin ajaksi päävalmentajan tehtävään. Vaikeat ajat opettivat nuorelle valmentajalle kuitenkin paljon.

 

Yliopisto-opiskelua Englannissa

Jo juniorivalmentajana Inkilälle syntyi nälkä opiskella jalkapalloa, halu tietää lajista vielä enemmän.

HIFK-pestin päätyttyä syksyllä 2009 Inkilä jatkoi opintojaan Sunderlandissa. Mahdollisuus päästä seuraamaan sellaisten opettajien, kuten Paul Bradleyn, luentoja houkutteli nuoren helsinkiläisen Englantiin vuonna 2007. Myös perhetausta ja halu keskittyä nimenomaan joukkuepallopeleihin vaikuttivat merkittävästi päätökseen.

”Äitini oli liikunnanopettaja ja hän oli opiskellut Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Pohdin opintojen aloittamista myös Suomessa, mutta Jyväskylässä ei ollut mitään tarttumapintaa joukkuepallopeleihin. Jo ennen kuin muutin Englantiin, olin lukenut muun muassa Bradleyn tutkimuksia juoksumatkoista ottelussa, intensiteetistä sekä teknisten suoritusten lukumääräisestä esiintymisestä pelissä.”

Sunderlandissa yliopisto-opiskelu oli rakenteellista, eikä akateemista vapautta ollut. Odotusarvo oli, että opiskelija suorittaa joka vuosi tietyn määrän kursseja. Muutoin ei ollut mahdollista opiskella seuraavia kursseja. ”Suorittamisen paine oli koko ajan läsnä”, Inkilä muistelee.

”Opiskelu yliopistossa oli jo itsessään tärkeää. Omaksuin siellä ajatteluuni työkaluja, jotka ovat auttaneet tulkitsemaan ja parantamaan asioita omassa toimintaympäristössä.”

Valmistuttuaan kandidaatiksi Sunderlandin yliopistosta Inkilä jatkoi opintojaan pääkaupunki Lontoossa.

Vuosina 2010-2011 hän opiskeli avaruusfysiologiaa London King’s Collegessa. Maisterinpapereissa lukee tutkinnon kohdalla: MSc Space Physiology & Health, Applied Physiology.

”Kiinnostuin Sunderlandissa fysiologiasta ja niistä ympäristötekijöistä, jotka manipuloivat sitä. Mahdollisuus opiskella ilmailufysiologiaa ja nimekäs yliopisto kiehtoivat minua. Miten fysiologia muuttuu esimerkiksi korkeissa ilmanaloissa tai painovoiman puuttuessa? Hain opiskelupaikkaa ja sain sen King’s Collegesta.”

Osittain Inkilän yliopisto- ja opiskeluvalintaan vaikutti se, että jalkapallotutkimus Englannissa ei ollutkaan niin mielenkiintoista kuin hän oli odottanut. Tutkimus oli kuvailevaa, eikä se useinkaan vastannut pelissä havaittuun kompleksisuuteen. Myöskään menetelmiä tutkia peliä ei käyty kovinkaan paljon läpi. Ero oli suuri esimerkiksi Lissabonin yliopiston tutkijoiden tuottamiin tutkimuksiin ja julkaisuihin.

Vuonna 2007 Inkilä oli lähtenyt Englantiin opiskelemaan nimenomaan jalkapalloa. Maisteriopintoihin kuulunut työharjoittelu vei hänet kuitenkin täysin erilaiseen ympäristöön.

”Suoritin harjoitteluni Euroopan avaruusjärjestön rahoittamassa tutkimuksessa Saksan avaruus- ja ilmailukeskuksessa Kölnissä. Tutkimme muun muassa sitä, miten -6 asteen kallistuskulma (maanpäällinen mikrogravitaatiosimulaatio) vaikuttaa astronautin lyhyen aikavälin fysiologisiin sopeutumiin. Tämä tutkimusprojekti oli hyvin mielenkiintoinen kokemus jo siitä syystä, että taustalla oli yli sadan henkilön tutkimusorganisaatio.”

Inkilän akateeminen ura on jatkunut Helsingin yliopistossa, jossa hän viimeistelee kognitiiviseen neurotieteeseen liittyvää graduaan.

 

Kunnianhimoinen projekti Suomessa

Vuodenvaihteessa 2013-2014 Suomessa oli käynnistymässä kaksi uutta, mielenkiintoista ja toisistaan erillistä jalkapalloprojektia.

Innokkaat futiskirjoittajat perustivat Lari Vesanderin johdolla Jalkapallolehden, jonka tavoitteena oli, ei enempää eikä vähempää, viedä suomalainen jalkapallojournalismi uudelle tasolle. Vaikka verkkolehti ehti ilmestyä vain pari vuotta, tekstit jättivät merkittävän jäljen ja jäivät elämään.

Samaan aikaan osui myös toinen, ehkä jopa vielä kunnianhimoisempi, hanke: Arctic Football Forum -seminaari.

Inkilä halusi yhdessä Edward Finchin, Jussi Leppälahden ja Ville Simolan kanssa järjestää jalkapallokonferenssin, jollaista ei Suomessa ollut aikaisemmin pidetty. Neljällä nuorella lajitoimijalla oli suuria suunnitelmia. Yrityksen visio tiivistyi kahdeksaan sanaan: The most innovative football community in the world.

Maailman innovatiivisin jalkapalloyhteisö.

Nelikko kiersi ympäri Suomea markkinoimassa tilaisuutta ja puhumassa lajista. Kaiken ytimessä oli itse peli. Osa matkoista suuntautui myös Ruotsiin ja Norjaan. Järjestäjät maalasivat kuvaa ainutlaatuisesta tapahtumasta, joka keräisi yhteen tiedonjanoiset suomalaiset ja ulkomaalaiset jalkapalloihmiset. Varsinkin nuorempi valmentajasukupolvi innostui Arctic Football Forumin raikkaasta otteesta.

Huipennuksen, eli varsinaisen seminaarin, oli tarkoitus tapahtua Helsingin Messukeskuksessa toukokuun lopulla 2014. Järjestäjätiimi onnistui saamaan ulkomailta korkean tason spesialisteja puhumaan Helsinkiin eri aiheista, pelianalyysistä markkinointiin ja strategisesta johtamisesta jalkapallotutkimukseen. Ohjelmaa oli kahdelle päivälle.

Arctic Football Forumin toimitusjohtajan Jussi Leppälahden mukaan Inkilän panos projektissa oli merkittävä.

”Villen rooli Forumin sisällön suhteen oli keskeinen. Hän oli isosti vastuussa tapahtuman puhujalistasta. Hänellä oli sisältörooli siksi, että hän edustaa ajattelun tasoltaan, syvyydeltään ja fiksuudeltaan sitä maailmaa, johon toivon suomalaisen futiksen olevan menossa. Hänellä on sellaista ymmärrystä jalkapallon avainmuuttujista ja lainalaisuuksista, etten tiedä toista vastaavaa henkilöä. Harvoin sitä saa suunnitella futisseminaaria ihmisen kanssa, jolta oppii jokaisella tapaamisella jotain uutta – siksi olen onnellinen yhteisestä kokemuksestamme”, Leppälahti muistelee nyt.

Inkilä 08112013 AFF

Ville-Pekka Inkilä (vasemmalla), Jussi Leppälahti (keskellä), Edward Finch (oikealla) sekä Ville Simola järjestivät vuosina 2013-2014 Arctic Football Forum -seminaaria, joka jouduttiin kuitenkin peruuttamaan. Kuva: Pekka Nykänen.

Puhujiksi oli rekrytoitu muun muassa Brøndby IF:n päävalmentaja John Jensen, belgialainen aivotutkija Michel Bruyninckx sekä Manchester Cityn performance analyst -tiimin johtaja Pedro Marques. Puhujalista oli vaikuttava. Suomalaisista jalkapallotoimijoista esiintyjiksi oli kutsuttu HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti ja tutkija Mika Aaltonen.

Start up -henki projektin ympärillä oli vahva, jotkut jopa kutsuivat seminaaria ”jalkapallon Slushiksi”.

Tapahtumaa ei kuitenkaan koskaan järjestetty.

Järjestäjät joutuivat noin kuukausi ennen h-hetkeä ilmoittamaan, että tilaisuus perutaan. Maksavia osallistujia ja yhteistyökumppaneita ei saatu lopulta tarpeeksi. Markkinointi ei onnistunut. Monelle edullisin 200 euron pakettikin oli hinnaltaan liian kova. Kovat panostukset eivät riittäneet, ja Arctic Football Forum kuopattiin huhtikuussa 2014.

Peruuntumisesta huolimatta Inkilä muistelee projektia lämmöllä.

”Halusimme näyttää, että Suomeen on mahdollista saada kovan luokan puhujia maailman huipulta. Voisin sanoa, että meihin patoutui ärtymystä, kun yleisesti puhuttiin, että Suomeen ei voi saada kovan tason puhujia. Siinä ei ollut mitään sen vaikeampaa kuin soittaa ja kysyä. Tavoitteenamme oli palvella niitä ihmisiä, jotka halusivat oppia pelistä lisää.”

 

Mitä on data jalkapallossa?

Erilaiset tilastot ja numerot ovat nykyään elimellinen osa jalkapalloa. Puhutaan maaliodottamista, laukaisutodennäköisyyksistä ja syöttöjakaumista.

Chris Andersonin ja David Sallyn vuonna 2013 julkaistu Numeropeli -teos löytyy monen lajifanaatikon kirjahyllystä. Moskovassa perustettu InStat -analytiikkayritys on tuottanut raportteja vuodesta 2007 ja kasvanut globaaliksi toimijaksi jalkapallobisneksessä.

Yksittäinen ottelu on mahdollista pilkkoa lukuisiin eri tilastoihin ja yksittäisen pelaajan suoriutumista on mahdollista arvioida monin eri tavoin.

Myös Ville-Pekka Inkilä on ollut jalkapallodatan kimpussa jo pitkään.

”Data itsessään ei ole mikään arvo. Se tarvitsee käsittelijän, joka voi olla esimerkiksi ihminen tai algoritimi. Käsittelijä luo datalle merkityksen. Data on vain digitaalisessa muodossa olevaa informaatiota”, Inkilä korostaa.

Inkilä tunnistaa eräänlaisen datavyöryn. Tämä ei koske vain jalkapalloa, vaan myös muuta elämää.

”Dataa on käytettävän ajan kannalta jopa liikaa. Meillä on paljon mahdollisuuksia saada dataa, mutta tärkeää olisi ymmärtää, miten sitä voi rajata. On oltava jokin ajatus siitä, mihin kysymyksiin saadun datan pitäisi vastata.”

Puhuessaan jalkapallosta Inkilä näkee neljä kokonaisuutta, ”ilmiöaluetta”, joihin kiinnostuksen pitäisi kohdistua.

  1. Pelin ymmärtäminen kokonaisuutena
  2. Yksilölliset ominaisuudet
  3. Valmiusaste (akuutti suorituskyky)
  4. Pelaajien käytettävyys

Kuinka organisaatiossa kerätään ja käytetään informaatiota ymmärtämään valmennus- ja tukitoimenpiteiden tehokkuutta suhteessa kilpailusuoritukseen?

Tämä on kysymys, joka Inkilän mukaan jokaisen huippu-urheiluorganisaation pitäisi säännöllisesti kysyä. Tässä yhteydessä hän tarkoittaa informaatiolla kaikkea tekemistä, kuten harjoittelua ja pelaamista, sekä tekemättömyyttä, kuten loukkaantumisaikaa.

”Kysymys, miten joukkue voittaa ottelun, on vaikea, sillä saatavilla oleva informaatio ei anna kovin hyvää ennustearvoa. Kysymys on saatava sellaiselle tasolle, että olemassa oleva data pystyy muodostamaan tilastollisesti ja ilmiöteoreettisesti uskottavan vastauksen tai ainakin tarjoamaan hyödyllisen määrän informaatiota”, Inkilä selventää.

”Esimerkiksi pelin ymmärtäminen on kokonaisuutena laaja. Jos tavoitteena on, että pelissä toistuvat tietyt tapahtumat joukkueen sisällä, videotallenteet auttavat vastaamaan siihen, tapahtuuko näin. Tämä ei tietenkään vielä vastaa siihen, mitä pitäisi tehdä voittamiseksi. Kausaalinen rakennemalli siitä, miten jalkapallo-ottelun tulos muodostuu, puuttuu vielä. Tarvitaan aikaa ja oikeita ihmisiä tutkimaan tätä haastavaa kysymystä.”

Ville-Pekka Inkilä innostuu puhuessaan rakenteellisesti ja taloudellisesti kestävästä informaatiohallinnasta.

”Ilmiöaluehahmotelma auttaa vastaamaan kysymykseen, miten rajalliset resurssit käytetään. Mitata ei pidä vain mittaamisen takia. Aina ensin pitäisi miettiä, mihin kysymykseen halutaan saada vastaus. Tällöin ei pidä lähteä liikkeelle siitä datasta, jota meillä on. Jos käytössä on esimerkiksi videotallenne ottelusta, valmentajan pitäisi arvioida, mitä päätelmiä toteutuneista tapahtumista on mahdollista tehdä suhteessa siihen, mitkä ovat olleet asetetut tavoitteet”, Inkilä taustoittaa.

Screen Shot 2018-09-26 at 14.24.30

Ville-Pekka Inkilä luennoi lokakuussa 2017 Veikkauksen Vetosemma  -tapahtumassa datan hyödyntämisestä urheilussa ja vedonlyönnissä.

 

Monien vaiheiden jälkeen Vaasan Palloseuraan

Joulukuussa 2015 Vaasan Palloseura järjesti tiedotustilaisuuden.

Petri Vuorisen valmennustiimiin nimettiin Jani Sarajärvi, Henri Sillanpää ja Ville-Pekka Inkilä. Viimeksi kolmikko oli ollut samassa seurassa AC Allianssissa vuonna 2005, kun Sarajärvi ja Sillanpää pelasivat ja Inkilä valmensi junioreita.

Entisinä Veikkausliiga -pelaajina Sarajärvi ja Sillanpää olivat tuttuja nimiä kotimaisen jalkapallon seuraajille. Molemmat valmentajat olivat esiintyneet myös pelaajana Vepsu -paidassa.

Kolmas henkilö oli sen sijaan monelle tuntemattomampi.

”(Inkilän rooli) tulee olemaan kokonaisrasituksen seurannassa ja kausisuunnittelussa. Hän tulee antamaan meille palautetta harjoittelusta ja pelaajista kuukausittain, viikoittain ja päivittäin, jotta voisimme harjoitella paremmin ja ennaltaehkäistä loukkaantumisia. Rooli on tärkeä”, päävalmentaja Vuorinen kommentoi nimitystä Radio Vaasan haastattelussa tiedotustilaisuuden jälkeen.

Ensimmäiset askelmerkit yhteistyölle otettiin kesällä 2015. Välivuotta valmentamisesta pitänyt Jani Sarajärvi oli saanut Gert Remmelin kautta kontaktin Inkilään ja ehdotti tapaamista.

”En tuntenut Sarajärveä etukäteen. Tapaamisessa hän mainitsi, että saattaisi valmentaa Suomessa pääsarjatasolla kaudella 2016. Kun Olli Huttunen sai potkut kesällä 2015, Petri Vuorinen nousi VPS:n päävalmentajaksi. Hieman myöhemmin Sarajärvi tiedusteli, olisiko minulla yleisesti kiinnostusta jalkapallovalmennusta kohtaan ja kiinnostusta tavata Petri”, Inkilä taustoittaa.

Keskustelu valmennuskuvioista oli alkusyksyn jälkeen edennyt siihen pisteeseen, että Vuorinen, Sarajärvi ja Inkilä tapasivat loppusyksyllä Tampereella. Tapaaminen oli monella tavalla tärkeä.

”En ollut ennen tapaamista suoranaisesti kovinkaan toiveikas mahdollisen roolini sopivuudesta Veikkausliiga -joukkueeseen. Sanoin Petrille suoraan, että roolini on turha, jos päävalmentaja ei allekirjoita toiminta-ajatusta täysin. Olin turhautunut Englannin vuosien jälkeen, sillä en nähnyt urheilutieteellä olevan useimmissa jalkapallo-organisaatioissa mitään merkitystä. Mitattiin satunnaisesti ja tehtiin raportteja, mutta niiden vaikutus arkeen oli mielestäni minimaalinen. Vain silloin, kun data näytti, mitä valmentaja halusi sen näyttävän, sitä käytettiin keppihevosena.”

”Muuten datalla ei ollut vaikutusta tai päätöksentekoarvoa.”

Inkilä aisti tapaamisen aikana Vuorisessa avoimuutta ja rohkeutta. Yhdestä asiasta oli kuitenkin vielä muistutettava.

”Ilmaisin Petrille: ’Ymmärräthän, että tämä on helppo keppihevonen ja syy kaikelle, jos asiat eivät mene halutulla tavalla. Tästä saa helposti leiman otsaan, että nyt ylianalysoidaan ja että ei tämä ole mitään rakettitiedettä.”

Vuorisen ja Sarajärven kanssa käydyt keskustelut vakuuttivat lopulta Inkilän. Ennen pestin alkua hän oli kuitenkin vielä hieman skeptinen. Tai ehkä parempi sana olisi rehellinen.

Muutos aikaisempaan verrattuna oli suuri vaatien uhrauksia seuralta ja sen toimijoilta. Inkilä kuvaili muutosprosessia VPS:n seuralehdessä kaksi vuotta sitten.

”Kysyin (päävalmentaja Vuoriselta ja joukkueelta), olemmeko valmiita, sillä tämä vaatii uhrauksia, eikä tällaista kulttuuria ole istutettu moneenkaan seuraan. Hyvin on kuitenkin sujunut, ja meillä on tällä tavalla mahdollisuus olla myös suunnannäyttäjä sille, että tämä on hyödyllinen ja rationaalinen tapa arvioida, mistä osa-alueista joukkueen suorituskyky muodostuu, miten sitä muokataan, millaiset pelaajat siihen sopivat ja miten heitä tulisi etsiä”, Inkilä kertoi Ilkka Kittilän haastattelussa Good Company -lehdessä (3/2016).

VLBLOT_1000655

Petri Vuorinen, Jani Sarajärvi ja Ville-Pekka Inkilä VPS:n harjoituksissa kaudella 2017. Kuva: Vasabladet / Arash Merit.

 

Valmennuksen konsulttina

Todennäköisyys, systemaattisuus ja teknologia. Nämä sanat korostuivat Inkilän omassa puheenvuorossa.

”Tehtäväni on hallita ja antaa dataa valmennustiimille päätöksentekoon. Ideana on se, miten voimme mahdollistaa systemaattisesti voittamisen todennäköisyyden kasvattamisen. Tähän liittyy palautuminen, harjoituskuormitus ja suorituskyky. Yritämme yhdistää näitä elementtejä käyttäen nykyteknologiaa apuna”, Inkilä avasi itse omaa rooliaan Radio Vaasan haastattelussa.

Joulukuisesta tiedotustilaisuudesta on pian kolme vuotta.

Toimintakulttuurin muutos vaasalaisseuran edustusjoukkueen ympärillä on ollut merkittävää. Joukkueen pelitapa on tunnistettava ja pelaaminen perustuu loogisiin toimintoihin. Vaasaan on saatu uusi ja moderni stadion.

Lissabonin yliopiston professorin Ricardo Duarten rekrytointi kakkosvalmentajaksi vuoden 2017 lopulla oli tärkeä askel – ja erilainen valinta kuin mihin Suomessa on perinteisesti totuttu. Syyskuussa 2018 Duarte nimitettiin Palloliiton valtakunnalliseksi koulutuspäälliköksi. VPS on viritellyt laajemminkin yhteistyötä Lissabonin yliopiston kanssa.

Kauden 2017 europelit ovat viime vuosien kohokohta, mutta Inkilä painottaa ennen kaikkea arjen laatua ja sen tärkeyttä. Kokonaisuutta, jota on aina mahdollista kehittää. Kokonaisuutta, johon useampi henkilö vaikuttaa yhtä aikaa.

”Minun ja Kvantian tuoma lisäarvo joukkueen toimintaan tiivistyy kolmeen asiaan: loukkaantumisten ennaltaehkäisy, pelaajien suorituskyvyn systemaattinen parantaminen sekä ottelusuoritusten analysointi.”

”Esimerkiksi kausilla 2016-2017 teimme aina jokaisesta ottelusta analyysiraportin, josta sitten keskustelimme valmennusjohdon kanssa. Raportteja ei vain ladata johonkin tiedostokantaan, vaan keskustelemme havainnoista. Valmennusjohto miettii sen jälkeen, onko havainto sellainen, jota harjoittelulla on mahdollista muokata ja onko signaali riittävän merkittävä, jotta havainto edes otetaan huomioon.”

Inkilä käyttää omasta VPS-roolistaan nimitystä ’konsultti’. Hänen tehtävänään on tukea valmennusjohtoa päivittäisessä päätöksenteossa tarjoamalla dataa haluttuihin kysymyksiin.

”Valmentajatitteliä ei pitäisi käyttää liian herkästi. Valmentaminen on arvokas asia. VPS:ssä olen konsultti, mutta esimerkiksi lumilautailija Anton Lindforsille olen valmentaja”, Inkilä vertaa tehtäviään.

Pyeongchangin olympiakisojen lumilautacrossissa yhdeksänneksi sijoittunut Lindfors on yksi niistä yksilöurheilijoista, jonka kanssa Inkilä on toiminut pitkään.

Inkilä innostuu silmin nähden, kun kysyn loukkaantumisten ennaltaehkäisystä. Kausi 2016 oli tässä suhteessa VPS:lle hyvä. Pelaajien käytettävyys oli korkea. Seuraava kausi oli, osittain europelien takia, haastavampi.

”Fysiikkavalmentajien pitää samaan aikaan ennaltaehkäistä loukkaantumisia ja nostaa pelaajien suorituskykyä. Tässä on, äärimmilleen vietynä, kaksi vastakkaista voimaa. On otettava pieniä askeleita haluttuun suuntaan, ja tästä voi seurata joko positiivisia tai negatiivisia signaaleja. Kapasiteetin luominen äärimmäisiä suorituksia varten korostuu.”

”Esimerkiksi pelaajan harjoitushistoria ja perimä vaikuttavat kokonaisuuteen merkittävällä tavalla. Riski, kuten esimerkiksi pehmytkudosvaurion mahdollisuus,  ei voi olla urheiluympäristössä koskaan nolla. Ratkaisevaa on se, miten tuo riski tunnistetaan ja sen suuruutta säädellään, ja minkälaiseen harjoitteluun halutaan investoida saavuttaakseen tavoitteellinen suorituskyvyn taso. Yksi tehtävistäni VPS:ssä oli vastata kysymykseen, milloin ja miten pelaajia altistetaan harjoituksissa tietynlaiselle ärsykkeelle.”

 

Jalkapallotiede nyt ja tulevaisuudessa

Jyväskylän yliopistossa on tarjottu liikuntatieteen opetusta vuodesta 1963. Oma tiedekunta perustettiin viisi vuotta myöhemmin. Se on edelleen ainoa yliopistotasoinen liikunta-alan asiantuntijoiden koulutusyksikkö Suomessa. Joukkuepallopelejä koskeva tutkimus on Suomessa kuitenkin vielä lapsenkengissä. Emeritusprofessori, jalkapalloanalyytikko Pekka Luhtasta voidaan pitää Suomessa alan pioneerina.

”Jalkapallosta käytetään englannin kielessä usein käsitettä ”invasion team sport”. Päätavoitteiden, eli maalinteon ja -eston, lisäksi on tarpeellista löytää todennäköisyyspohjaiset väylät kyseisten tilanteiden luomiseksi. Kyse on tiloista, tilojen ”valloittamisesta”. Miten arvioimme tilan käyttöä kentällä, alueiden peittoa tai pelaajien synkronoitua liikkumista suhteessa päätavoitteisiin? Puhutaanko näistä asioista riittävästi? Peli elää koko ajan. Esimerkiksi tilanteenvaihdoista puhuttaessa pitäisi tunnista myös se, mitä pelissä on tapahtunut ennen tilanteenvaihtoa”, Inkilä pohtii.

Kun keskustelu kääntyy pelipuheeseen, Inkilä pääsee vauhtiin. Hän haluaa, että perinteistä lähestymistapaa peliin haastettaisiin enemmän. On tärkeää kyseenalaistaa vallitsevia ajattelutapoja.

”Hyökkäämisestä ja puolustamisesta puhutaan liikaa toisistaan erillisinä pelin vaiheina. Jos esimerkiksi pallo liikkuu hitaasti muodon ulkopuolella, tämä tulkitaan helposti passiiviseksi toiminnaksi hyökkäystavoitteen kannalta. Mutta, kun huomioidaan, että tämä on myös tapa puolustaa, asetelma muuttuu. Pelaajien sijoittuminen kentällä vaikuttaa tällöin riskiin. Meidän pitäisi ajatella enemmän, että hyökkääminen on sekä pyrkimystä tehdä maali että estää maali. Kyse on jatkuvuudesta, ja kyseisillä valinnoilla voi olla myös pidemmän aikavälin vaikutuksia pelissä syntyviin tiloihin.”

Jani Sarajärvi, Henri Lehto ja Tomi Vänttinen. Vaikka Suomesta puuttuu vielä jalkapalloa koskeva tutkimuslinjaus, Inkilä haluaa nostaa muutaman nimen esiin. Vieläkin olennaisempaa kuin yksittäiset nimet on kuitenkin isompi kuva. Mahdollisuudet, jotka ovat vielä käyttämättä.

”Minulla on vaikutelma, että Palloliitolla on halua panostaa jalkapalloa koskevaan tutkimukseen. Valmennukseen painottuva liikunnanohjaajan AMK-tutkinto on tärkeä alku. Yliopistotason yhteistyö olisi seuraava, looginen askel.”

”Kyse ei ole vain urheilutieteestä, vaan myös kasvatustieteestä, tietojenkäsittelytieteestä, sovelletusta matematiikasta, ja niin edelleen. Voisimme ratkaista hankaliakin kysymyksiä, jos kykenemme hyödyntämään eri alojen tutkimustietoa ja -menetelmiä. Voisimme olla Suomessa edelläkävijöitä ja saada merkittävää kilpailuetua”, Inkilä arvioi.

Palloliitossa tutkimus- ja pelianalyysiasiantuntijana toimiva Henri Lehto näkee, Inkilän tavoin, joukkuepallopelejä koskevan tutkimuksen melko vähäisenä ja sekalaisena. Tutkimukset syntyvät yksittäisten opiskelijoiden omista mielenkiinnon aiheista, ei niinkään lajin tarpeista tai lähtökohdista.

”Joukkuepallopelien asema esimerkiksi Kilpa-ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n toiminnassa on vaikea, sillä joukkuelajeihin keskittyvien asiantuntijoiden määrä on vähäinen ja KIHU:n toiminta on todella vahvasti keskittynyttä yksilölajipuolelle, KIHU:n historiasta ja myös esimerkiksi Olympiakomitean painotuksista johtuen”, Lehto pohtii.

Muun muassa pelaajapolkuja tutkinut Lehto pitää tärkeänä, että tutkimustoiminta tukisi jatkossa päätöksentekoa mahdollisimman hyvin myös liiton toiminnassa. Tutkitun tiedon siirtovaikutus esimerkiksi eri lajiliittojen koulutustoimintaan on ollut liian vähäistä.

”Haluamme, että toimintaamme ohjaa jatkossa entistä enemmän selvät ja tutkittavat mittarit ja perustamme esimerkiksi päätöksentekomme entistä vahvemmin mutun sijaan faktapohjalle. Esimerkiksi A-maajoukkuetoiminnassa pyrin hyödyntämään erilaisia tutkimusmenetelmiä ja ”tieteellistä otetta”, vaikkapa kuormitusseurannassa tai pelianalyysipuolella maajoukkueiden pelitavasta johdettujen KPI-mittareiden tarkastelussa. Organisaatiouudistuksen myötä liittoon on tulossa tehtävänkuvia, joissa painottuu entistä vahvemmin tutkimustoiminta”, Lehto kertoo.

Inkilä näkee tiettyjä jalkapallotiedettä koskevia trendejä, jotka saattavat virrata maailmalta myös Suomeen. Joissakin ympäristöissä muutokset saattavat tapahtua nopeasti, toisissa hitaammin.

”Uskon, että pelisuoritusten analysointiin käytetään jatkossa vieläkin enemmän aikaa. Lisäksi pidän todennäköisenä, että osaajia haetaan myös jalkapallopiirien ulkopuolelta, eri tieteenaloilta. Pitää muistaa, että urheilutiede, kuten esimerkiksi biomekaniikka tai liikuntafysiologia muutaman mainitakseni, on vain osa jalkapallotiedettä. Sen lisäksi esimerkiksi kasvatustiede, tilastotiede ja jopa peliteoria vaikuttavat.”

”Urheilutiede ei välttämättä tarjoa yksinään riittävää työkalupakkia kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka valmentajia kiinnostavat”, Inkilä muistuttaa.

Inkilä on seurannut myös juniorijalkapalloa koskevaa keskustelua. Muutama kokonaisuus nousee keskustelussa pintaan. Inkilällä ei ole tarkkoja vastauksia, mutta hän haluaa haastaa muutamaa paradigmaa.

”Puhumme paljon yksilölähtöisestä valmennuksesta. Jos jaamme valmentajan ajan jokaiselle pelaajalle, aika pelaajaa kohden on hyvin pieni ja se voi jakautua epätasaisesti, vaikka valinta ei olisikaan tietoinen. Yksilön valmentaminen ei toteudu tällä tavalla kovin hyvin. Miksi emme puhu enemmän ryhmäkommunikaatiosta? Voisiko ryhmäkommunikaatio vaikuttaa yksilöihin paremmin ja olla sitten laadukkaampaa valmennusta?”

Kommunikaation lisäksi Inkilä on pohtinut paljon taitokisojen merkitystä. Hän on mukana Palloliiton asettamassa taitokisojen uudistamista koskevassa työryhmässä. Ryhmän työskentely on vasta alussa ja teema on pelaajakehityksen näkökulmasta tärkeä. Onko olemassa jokin tehokkaampi tapa innostaa lapsia omalla ajalla tapahtuvaan harjoitteluun? Jo kysymys siitä, mitä taito tarkoittaa, on Inkilän mukaan haastava.

”Haluaisin ymmärtää, mikä on taitokisojen suoritusten ennustearvo suhteessa pelisuorituksiin. Onko syöttöpenkkiajalla esimerkiksi korrelaatiota pelissä tapahtuvien syöttöjen tarkkuuteen? Koko ajan pitäisi muistaa linkki itse peliin. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni, enkä ole asiasta lainkaan varma. En käyttäisi aikaa mihinkään sellaiseen, jonka suhde peliin on totaalisen epäselvä.”

”Henkilökohtaisesta näkökulmastani tärkeämpää olisi säännöllinen tapahtumien seurantajärjestelmä, videotallenteet peleistä, ynnä järjestelmällinen pelin tapahtumien notatointi, joiden avulla näemme, kuinka paljon pelaajalla tulee vaikkapa riistoja, syöttöjä ja muita pelitekoja. Tässäkin ratkaisussa havainnointi vinoutuu pallon välittömän ympäristön tapahtumiin, mikä ei tarjoa kokonaiskuvaa joukkueiden tilanhallinnasta.”

***

Tapaaminen lähestyy loppuaan. Vajaa kolmen tunnin keskustelu on tarjonnut korkeintaan pintaraapaisun, jos sitäkään, monisyiseen ja laajaan teemaan. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Ajatukset eivät ole vielä jäsentyneet.

Ennen tapaamisen loppua Ville-Pekka Inkilä haluaa puhua vielä yhdestä tärkeästä asiasta. Aiheesta, jonka perässä hän on ollut usean vuoden ajan.

Kyse on merkityksen löytämisestä.

”Minulle ei ole koskaan ollut ratkaisevaa se, missä työskentely-ympäristöni sijaitsee. Paikka ei ole olennainen. Ei edes se, onko kyse jalkapallosta. Ihmiset ympärillä luovat merkityksen. On tärkeää, että ympärillä on henkilöitä, joilta voin oppia ja jotka haastavat ajatteluani. Muu on vähemmän olennaista.”

”Ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä.”

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

4 replies »

  1. Ihmiset ovat tärkeitä, tosi tärkeitä. Vielä tärkeämpi on kuitenkin ihmiset yhdistävä tekijä: peli
    Pelin vaaliminen sen kaikilla tasoilla (kasvatuksellisesti, teoreettisesti, fyysisesti jne.) pitää huolta myös pelin parissa toimivista ihmisistä.

    Tykkää

    • Olen samaa ja toisaalta hieman eri mieltä! Peli on tärkein, mutta se saa sisältönsä ihmisistä pelin ympärillä. Peli kokoaa ihmiset yhteen. Peli voi hyvin silloin, kun ihmiset sen ympärillä voivat hyvin. Voin allekirjoittaa tuon sinun näkemyksesi, mutta samalla tavalla minun on helppo samaistua Villen ajatukseen.

      Tykkää

  2. Näinhän se on, peli saa sisältönsä ihmisten toiminnasta. Siksipä peli on ”hauras” ja tarvitsee vaalimista osakseen. Pelin ja ihmisen suhde on myös eriarvoinen, peli tarvitsee ihmistä toteutuakseen, ihminen elää myös ilman peliä.

    Tykkää

  3. Hello;
    First of all thank you for sharing your knowledge; I already use the translate to try understand everything and maybe i didn’t understand a lot of things; Anyway i like to recommend something; one book from Antonio Damasio english version ”Descartes error”, I really hope you enjoy the point i’m trying to share with you.

    Best Regards
    Tiago Santos

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s