Haastattelu

Kaksi erilaista kulttuuria – suomalainen valmentaja Kataloniassa

Yksi suomalaisen jalkapallon selkeimmistä trendeistä viime vuosina on ollut nuorten pelaajien siirrot ulkomaisiin akatemiaseuroihin. Pelkästään vuonna 2017 lähes parikymmentä alle 18-vuotiasta pelaajaa siirtyi Suomesta muualle Eurooppaan. Kuluvana vuonna tahti on jatkunut lähes samana. Yhä useamman nuorten maajoukkuepelaajan nimen kohdalta löytyy ulkomainen seura.

Ulkomailla työskentelevät suomalaisvalmentajat ovat sen sijaan harvassa. Simo Valakari tekee hyvää työtä Norjassa ja maalivahtivalmentajat Jarkko Tuomisto (Independiente del Valle, Ecuador) ja Jyri Nieminen (San Jose Earthquakes, USA) luovat uraa Amerikan mantereella. Tuomas Peltonen seurasi alkuvuodesta Tuomiston ja Niemisen jalanjälkiä ja aloitti maineikkaassa Qatarin Aspire Academyssa maalivahtivalmentajana. Tamperelaislähtöinen Iikka Miettinen puolestaan nimitettiin muutama viikko sitten venäläisen Zenitin akatemian urheilutoimenjohtajaksi. Lisäksi yksittäiset valmentajat ovat opiskelleet jalkapalloa yliopistotasolla muun muassa Lissabonissa ja Liverpoolissa.

Suomen ulkopuolella toimivia juniorivalmentajia on myös vähän, vaikka suomalaisseurojen kansainväliset kontaktit ovatkin parantuneet. Monet juniorijoukkueet pelaavat vuosittain toistakymmentä kansainvälistä peliä. Valmentajat pyrkivät hakemaan oppia ulkomailta. Ajantasainen valmennustieto on käden ulottuvilla. Matka valmentajaksi ulkomaille on kuitenkin pitkä.

Helsinkiläinen juniorivalmentaja Teemu Tavikainen, 31, sai vuoden alussa mahdollisuuden päästä elämään jalkapalloarkea Espanjassa. Hän aloitti tammikuussa puoli vuotta kestäneen tutustumisjakson barcelonalaisen C.F. Can Vidaletin organisaatiossa ja liittyi osaksi seuran juniorijoukkueiden valmennustiimiä. Kesäkuussa Tavikainen palasi sovitun mukaisesti takaisin Helsinkiin.

Kuusi kuukautta kestänyt arki Suomesta poikkeavassa jalkapallokulttuurissa jätti jäljen valmentajaan.

 

Soccer Services Barcelona siirron mahdollistajana

Nuoresta iästään huolimatta Teemu Tavikainen on kokenut lasten ja nuorten valmentaja. Kokemusta hänellä on muun muassa Käpylän Pallosta, FC Hongasta ja HJK:sta. Espoolaisseurassa Tavikainen toimi juniorivalmennuksen lisäksi seuran Veikkausliiga-joukkueen valmennustiimissä teknisenä assistenttina. KäPassa tehtäviin kuului myös junioripäällikön toimenkuva. Tällä hetkellä hän valmentaa Klubin B-junioreita ja 2004-syntyneitä pelaajia. Valmentamisen Tavikainen aloitti jo 14 vuotta sitten.

Kuva3

Teemu Tavikainen on valmentanut junioripelaajia Suomessa pitkään. Hän on toiminut valmentajana muun muassa KäPassa, Hongassa ja HJK:ssa. Kuva: HJK U14.

Viimeiset vuodet helsinkiläinen on opiskellut intensiivisesti Soccer Services Barcelonan (SSB) kehittämää Ekkono-metodia. Suomessa SSB toimii yhteistyössä Eerikkilässä sijaitsevan Sami Hyypiä Akatemian (SHA) kanssa. Alkuvuodesta 2018 SHA ja SSB solmivat viiden vuoden jatkosopimuksen. Ekkono-metodin neljä kulmakiveä ovat pelit, havainnointi, kysymykset ja konseptit. Kognitiivisen valmennusmetodin tarkoituksena on muodostaa looginen ja jäsennelty oppimisprosessi, joka kehittää pelaajien pelin ymmärrystä.

Yksi SSB:n kouluttajista ja Tavikaisen opettajista oli Fran Rubio, joka toimi aikaisemmin myös Can Vidaletissa. SSB avasi oven seuraan. Rubion kanssa käydyt keskustelut vaikuttivat siihen, että Tavikainen päätti tiedustella mahdollisuutta päästä tutustumaan pidemmäksi ajaksi Can Vidaletin toimintaan. Seuran akatemiajohtaja Óscar García mahdollisti lopulta siirron. Rubio siirtyi kuukausi ennen Tavikaisen muuttoa PSG:n organisaatioon, mutta hänen isänsä Pedro Rubio toimii edelleen Can Vidaletissa.

 

Arki Can Vidaletissa

Vuonna 1966 perustettu C.F. Can Vidalet toimii Barcelonan kaupunkialueella. Seuran kotikenttä Muncipal El Molí sijaitsee muutaman kilometrin päässä Camp Noulta. Miesten edustusjoukkue pelaa maan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla ja on täynnä seuran omia kasvatteja. Juniorijoukkueet ovat mukana Katalonian alueen sarjoissa. Seurassa työskentelee kaksi päätoimista valmentajaa, akatemiajohtaja ja seurasihteeri.

Pätevien valmentajien rekrytointi on olennaisessa asemassa, ja seurasta on ponnistanut valmentajia suurempiin seuroihin, kuten esimerkiksi juuri Rubio PSG:n organisaatioon. Lisäksi muun muassa Espanyolin U16-joukkueen valmentaja ja seuran metodologian johtaja ovat lähtöisin Can Vidaletista. ”Laadukkaiden valmentajien rekrytointi on pienelle, hyvää työtä tekevälle seuralle ehkä kaikkein tärkeintä”, Tavikainen muistuttaa.

Päätoimisilla valmentajilla on molemmilla kaksi joukkuetta. Toinen valmentajista vastaa vanhempien ikäluokkien pelaamisesta ja harjoittelun suunnittelusta, toinen puolestaan nuorempien joukkueiden. Lisäksi seuralla on maalivahtivalmentaja ja fyysinen valmentaja. Kuten Espanjassa yleisesti, myös Katalonian alueella on tyypillistä, että valmentajat käyvät siviilitöissä. Näin tekee myös esimerkiksi Can Vidaletin seurajohtaja.

Can Vidaletissa Teemu Tavikainen oli mukana seuran U15-, U17- ja U19-joukkueissa. Lisäksi hän seurasi aina torstaisin Espanyolin akatemiajoukkueiden harjoituksia. Päivittäinen arki ja jatkuva oppiminen näyttelivät suurta roolia koko tutustumisjakson ajan.

”Seurasin paljon harjoituksia ja keskustelin säännöllisesti valmentajien kanssa. Olin mukana valmennustiimissä, mutta päävalmentaja veti käytännössä harjoitukset. Vastasin peleissä erikoistilanteista ja niiden läpikäynnistä puoliajalla. Treenejä oli kolme kertaa viikossa ja pelit olivat aina viikonloppuisin”, Tavikainen kertoo ja jatkaa: ”Kilpailu Katalonian alueella on erittäin kovaa. Taso on korkea, ja oikeastaan kaikki pelit, joita seurasin, olivat todella tasaisia.”

Vanhimpien ikäluokkien harjoittelussa korostui seikka, joka jossain määrin yllätti Tavikaisen. Ainakin ero Suomeen oli ilmeinen.

”Jo U15-vaiheessa joukkue harjoitteli koko viikon vastustajaa varten. Miten peliä avataan? Miten vastustajan prässi puretaan? Valmentajat selittivät todella tarkasti, miten vastustaja pelaa. Valmentajat katsoivat vastustajajoukkueelta kolme peliä ja tekivät niiden perusteella suunnitelman viikolle. Tuloksilla on iso merkitys ja valmentajat tekevät valtavasti töitä.”

Barcelonassa Tavikainen asui kymmenen kilometrin päässä Can Vidaletin harjoituskentältä. Ympäröivän jalkapallokulttuurin vaikutus oli vahva.

”Seurasin joskus myös nuorimpien junioreiden harjoittelua. Ihmettelin usein, miten aivan pienimmilläkin pelaajilla on niin hyvä ’tatsi’ palloon. Joukkueharjoituksia oli kuitenkin aika vähän, pari kertaa viikossa. Mutta asuntoni viereisessä puistossa oli koko ajan pelit käynnissä. Siellä se kosketus tulee.”

Joukkuetapahtumien ulkopuolella tapahtuvan pelaamisen lisäksi Tavikainen muistuttaa seurakulttuurin tärkeydestä. Tässä suhteessa Suomessa on tapahtunut maltillista kehitystä, vaikka petrattavaa onkin vielä paljon. Miten pelaaja kiinnittyy seuraansa? Miten ympäröivä yhteisö vaikuttaa pelaajaan? Aihe on tärkeä, sillä lajin tärkeys ja ympäristön merkitys rakentavat pohjaa sille, kuinka palavasti pelaajaa haluaa tavoitella unelmiaan. Jalkapalloilija ei kasva tyhjiössä.

”Seurakulttuuri ja merkitys luodaan toimintaympäristössä: Miten harjoituksiin tullaan ja miten muita ihmisiä tervehditään? Käyvätkö pelaajat katsomassa seuran muiden joukkueiden pelejä? Viettävätkö pelaajat aikaa yhdessä?”, Tavikainen pohtii.

”Kaikki tämä vaikuttaa siihen, millaisen arvon seura jättää yksittäiselle pelaajalle ja perheelle.”

Can Vidalet

C.F. Can Vidaletin joukkueet harjoittelevat ja pelaavat kotikentällään ”El Molílla”, joka sijaitsee Barcelonan kaupunkialueella, vajaan kymmenen kilometrin päässä pääkatu La Ramblalta. Kuvassa seuran Prebenjamin-ikäluokan (U8) pelaajia. Suurin osa valmentajista tekee siviilitöitä valmentamisen ohella. Kuva: C.F. Can Vidalet.

Havaintoja espanjalaisesta juniorijalkapallosta

Suomessa Tavikainen oli opiskellut paljon Ekkono-metodia. Metodin konseptit, pelaamisen laatutekijät, näkyivät sekä Can Vidaletin arjen harjoittelussa ja pelaamisessa että yleisesti espanjalaisessa jalkapallossa. Jossain määrin Tavikainen jopa yllättyi siitä, kuinka selvästi metodin konseptit olivat, sarjatasosta riippumatta, läsnä Katalonian alueen jalkapallossa. Konsepteilla tarkoitetaan niitä periaatteita, joita noudattamalla pelaaja saa etua vastustajaan nähden ottelutilanteessa.

Tavikaisen ajatukset ja valmennukselliset näkökulmat saivat puolen vuoden aikana vahvistusta: mitä asioita tehdään ja mitä ei, ja miten kaikki olennaiset asiat toteutetaan viikon aikana.

”Ekkono on paras valmennuskoulutuksellinen asia Suomessa, mutta sen omaksuminen vaatii paljon työtä. Jos metodin opiskeluun ei käytä riittävästi aikaa, ei siitä luultavasti mitään opikaan”, Tavikainen arvioi.

”Seuraavaan peliin valmistautuminen oli koko ajan isossa osassa. Tukeen ja havainnointiin liittyviä harjoituksia oli jonkin verran. Maalintekoa ja boxin puolustamista harjoiteltiin sekä teknisesti että pelitavallisesti todella paljon.”

”Jos pelaisimme HJK:n B-junioreiden kanssa Can Vidaletin U17-joukkuetta vastaan, voisimme jopa voittaa. Pelaamisessa on kuitenkin iso ero. Espanjassa peli on selkeämpää ja paremmin organisoitua, ja pelaajien väliset etäisyydet ovat oikeat. Tämä kaikki näkyy oikeanlaisena rauhallisuutena. Pelaajat ovat hyviä suojaamaan, eivätkä juuri menetä palloa. Suomessa pelaaminen on usein kohellusta”, Tavikainen vertaa.

Kuva 4

Puoli vuotta espanjalaista jalkapalloa läheltä seurannut Tavikainen vakuuttui siitä, kuinka paljon paikalliset valmentajat tekivät aina töitä seuraavaa peliä varten. Kuva: HJK U14.

”Myös fyysinen harjoittelu oli koko ajan mukana. Maanantaisin oli aina keskivartalon kuntopiiri ja kahtena muuna päivänä kestovoimaharjoituksia. Fyysinen harjoittelu toteutettiin joko ennen harjoituksia tai harjoitteiden välissä.”

Can Vidaletin vanhemmat juniorit pelaavat tyypillisesti 3-4-1-2-muodostelmalla. Kovempia joukkueita vastaan valitaan usein 5-4-1-ryhmitys. Vastustajan pelaamiseen valmistautuminen on tärkeä lähtökohta. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harjoittelu olisi kehittävää. Espanjasta tulee kuitenkin koko ajan laatupelaajia”, Tavikainen muistuttaa.

Espanjalaisen juniorijalkapallon kilpailun kovuus toistuu Tavikaisen puheissa. Pelaajien rekrytointi on erottamaton osa toimintaa.

”Käsitykseni mukaan Katalonian alueella jokainen seura on tehnyt Barcelonan kanssa herrasmiessopimuksen. Jos esimerkiksi Espanyol on kiinnostunut jostain pelaajasta, he soittavat Barcelonalle ja kysyvät, haluavatko he rekrytoida pelaajan. Kilpailu on ihan älytöntä. Mutta toisaalta pienempi seura on ylpeä, jos sen pelaaja siirtyy isompaan seuraan”, Tavikainen taustoittaa.

Teemu Tavikainen näkee espanjalaisen juniorijalkapallon kompleksisena kokonaisuutena, jossa erilaiset valmennukselliset ja ajalliset suuntaukset on kyetty rakentamaan loogiseksi jatkumoksi ilman merkittäviä ristiriitaisuuksia. Ero Suomeen on tässä suhteessa suuri.

”Suomessa peli on kehittynyt jaksoissa. Aikanaan fyysinen valmennus sai suurimman huomion. Sen jälkeen on kiinnostuttu Ajax-drilleistä, Horst Weinin näkemyksistä ja viimeisimpinä havainnoinnin opettamisesta. Espanjassa ne ovat olleet koko ajan yhdessä, ’kimpassa’. Kaikki on pystytty yhdistämään järkevällä tavalla siten, että uusi tieto kerrostuu vanhan päälle ilman aikaisempien oppien hylkäämistä.”

 

Tärkeimmät opit

Kesäkuussa HJK:hon palannut ja BSM-joukkueen päävalmentajana aloittanut Tavikainen vaikuttui Espanjassa monesta asiasta.

”Valmentajien tekemä työ seuraavaa peliä varten oli valtava: vastustajan pelien seuraaminen, videoiden katsominen ja harjoittelun suunnittelu nähtyjen pelien perusteella. On Suomessakin muutamia valmentajia, jotka tekevät paljon töitä, mutta toiminnalla ei ole samalla tavalla vaikutusta pelien lopputulokseen.”

”Espanjassa seuralla on aina vastuu pelaajakehityksestä, ei valmentajalla. Seura on määrittänyt itselleen tietynlaisen metodologian – miten toimitaan ja miten halutaan pelata. Valmentajien tehtävänä on sitten toteuttaa kyseistä metodologiaa. Esimerkiksi Espanyolin akatemiassa oli normaalia, että seuran akatemian johtaja oli paikalla lähes kaikissa harjoituksissa. Jos toiminnassa oli korjattavaa, akatemian johtaja otti asian esille harjoitusten jälkeen, joskus jopa niiden aikana”, Tavikainen toteaa.

kuva1-e1533031647653.jpg

Vuonna 1966 perustettu C.F. Can Vidalet on pieni seura Barcelonassa. Seuran edustusjoukkue pelaa Espanjan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. Seuran logo on näkyvästi esillä kotistadionin portilla. Kuva: Teemu Tavikaisen arkisto.

Oman peli-identiteetin tärkeys on Tavikaiselle itsestään selvä asia. ”Espanjassa minulla vahvistui se ajatus, että jalkapallossa voi menestyä monella eri tavalla. Se, että seura tai laajemmin jopa koko maa, sitoutuu tiettyyn ideologiaan, tuo paljon hyötyjä. Menestystä voi tulla myös muulla tavalla kuin Ekkono-metodilla, tiki-takalla tai jollain muulla.”

”Tärkeintä on, että pelitapa on riittävän pitkälle analysoitua ja riittävän laadukkaasti toteutettua. Toki tietyt globaalit konseptit toteutuvat pelitavasta ja maasta riippumatta. Koska kilpailu on kovaa, erot syntyvät pienistä nyansseista. Can Vidaletissa esimerkiksi havainnoinnin opettaminen toi eroa muihin, isoissa seuroissa taas pelitavalliset yksityiskohdat.”

Suomesta poikkeavassa ympäristössä valmentaminen avaa usein silmiä, tai ainakin vahvistaa näkemyksiä pelistä. Lyhyt viikonloppureissu tai muutama luento tuskin antavat kovinkaan syvällistä kuvaa tietyn seuran tai alueen jalkapallon tilasta, vaikka ne voivatkin herätellä ajatuksia. Myös yksittäisiä artikkeleita lukiessa on varottava tekemästä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä. Eri maiden kehitysprosesseja arvioitaessa on tiedostettava kaikki relevantit taustatekijät.

Sen sijaan useamman kuukauden kestävä arjen näkeminen, valmentajien kanssa toimiminen ja yhteisössä eläminen voivat antaa selkeämmän kuvan pelistä, valmennuksesta ja laajemmin koko kulttuurista. Varsinkin, jos valmentaja on päivittäin mukana valmennustiimissä, kuten Tavikainen Can Vidaletissa. Ympäristö muokkaa aina ihmistä, joukkuetta ja peliä – enemmän tai vähemmän. Jalkapallo ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke.

Toisaalta uran luominen ulkomailla on suomalaiselle valmentajalle kivinen tie, varsinkin vahvan jalkapallokulttuurin maissa, kuten vaikkapa Espanjassa. Jos haluaa kasvaa kansainvälisen tason osaajaksi, kansainvälisten jalkapalloimpulssien jatkuva kokeminen on välttämätöntä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Suomessa valmentaminen olisi jotenkin vähemmän arvokasta. Realiteetit on kuitenkin tunnistettava. On tehtävä valtavasti töitä, tutustuttava oikeisiin ihmisiin ja löydettävä sopiva ympäristö. Ja mikään ei ole siltikään varmaa. Myös Teemu Tavikainen tiedostaa tämän.

”Ulkomaille ei niin vain mennä. Ensin on pakko verkostoitua ja tutustua eri ihmisiin. Usein ainoa tie on aloittaa apuvalmentajana, ja lähteä sieltä rakentamaan uraa. Haluan kuitenkin vielä joskus työskennellä sellaisessa maassa, jossa jalkapallolla on suurempi merkitys kuin Suomessa.”

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

***

Info: C.F. Can Vidalet

  • Perustettu vuonna 1966
  • Soccer Services Barcelonan yhteistyöseura, joka noudattaa toiminnassaan Ekkono-metodia
  • Ikäluokat U7-U19 (Prebenjamin-Juvenil) sekä naisten ja miesten edustusjoukkueet, yhteensä 300 junioripelaajaa
  • Seuran tunnetuin kasvatti on Dani Borreguero (s. 1975), joka pelasi yli 300 ottelua Espanjan Segunda Divisiónissa (mm. Elche ja Sporting de Gijón)
  • Kaksi päätoimista valmentajaa, yhteensä 50 valmentajaa
  • Miesten edustusjoukkue pelaa Primera Catalana-sarjassa (Espanjan 5. korkein sarjataso)
  • Sami Hyypiä Akatemiassa Ekkono-kouluttajana toimiva Pol Deulonder valmensi seurassa vuosina 2007-2014

***

Teksti on julkaistu alunperin EOM-jalkapallolehdessä (numero 4/2018).

Kategoriat:Haastattelu, Valmennus

2 replies »

  1. Kysymys Twitter-käyttäjä @krx99:lta:

    Erkko millä tasolla nämä Vidaletin joukkueet pelaavat?
    Montako junnua tämä seura on kasvattanut edes segundaan?
    Can vidalet pelaa 5. sarjatasolla Espanjassa. Sekö on suomalaisen futiksen tavoite?
    Kukaan ei tunne Soccer serviceä espanjassa. Miksi?

    Vastaus:

    Hei Kari,

    Kiitos hyvistä kysymyksistä.

    Ensinnäkin tekstin tarkoituksena on ollut tuoda esille se, että ulkomaille valmentajaksi siirtyminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Perustaa on lähdettävä usein rakentamaan alhaalta pienestä seurasta ja pienestä roolista (hyvänä esimerkkinä tästä on maalivahtivalmentaja Jarkko Tuomisto, joka aikanaan aloitti Italiassa Serie D:stä). Blogillamme on lukijoina paljon nuoria (ja vanhempia) valmentajia, jotka pohtivat mahdollisuuksia valmentaa ulkomailla. Kuten Tavikainen toteaa, ulkomaille ei niin vain mennä. Can Vidaletin kaltaiset seurat ovat usein niitä seuroja, joista omaa valmennuspolkua on lähdettävä rakentamaan. Tuollaisten seurojen arjen kuvaaminen on siksi perusteltua. En usko, että olisin kirjoittanut juttua, jos joku valmentaja olisi käynyt tutustumassa viikon ajan esim. Espanyolin toimintaan.

    Mitä tulee Can Vidaletin edustusjoukkueen sarjatasoon, en pidä sitä(kään) tässä tilanteessa olennaisena. Huomionarvoista on, että kyseessä on seura, joka toteuttaa voimakkaasti Suomessa vallalla olevaa valmennusmetodia ja josta on ponnistanut useampi valmentaja suurempaan seuraan (mm. Espanyoliin ja PSG:hen). Tuollaisessa ympäristössä on varmasti mahdollisuus oppia uutta – tai saada vahvistusta omille ajatuksilleen, kuten Tavikaisen kohdalla kävikin. Varsinkin, jos valmentaja on opiskellut seurassa käytössä olevaa metodia. Itse näen tämän Tavikaisen kuuden kuukauden jakson eräänlaisena työharjoitteluna: teorian soveltamista käytännön valmennusympäristössä. Uskon, että myös HJK hyötyy kuviosta.

    Mielestäni suomalaisessa jalkapallossa olisi mahdollista selvästi nykyistä rohkeammin etsiä tietoa myös epätavallisemmista, ei-niin-tunnetuista ympäristöistä ja pienemmistä seuroista. Ei kai meillä asiat sentään vielä ihan niin hyvällä mallilla ole, että voisimme olla tämän suhteen ”nirsoja”? Vai?

    Viittausta suomalaisen futiksen tavoitteeseen en aivan ymmärtänyt. Jos pienestä seurasta on ponnistanut valmentajia merkittäviin huippufutisseuroihin, jotain mielenkiintoista tuossa seurassa on, vaikka edustusjoukkue sattuisi pelaamaan alasarjoissa. Olen tässä suhteessa ”sisältöautisti” – itseäni kiinnostaa vain ja ainoastaan, mitä oppia, ajatuksia tai näkökulmia jokin ympäristö voi tarjota. Tavikaisen kanssa keskustellessani aistin, että kuuden kuukauden jakso oli hänelle tässä suhteessa antoisa.

    Yllälausutun valossa ei siis ole nähdäkseni ratkaisevaa myöskään se, mikä juniorijoukkueiden sarjataso on. Seuran tunnetuin kasvatti lienee Segundassa useamman vuoden pelannut Dani Borreguero (s. 1975).

    Mitä Soccer Servicesiin tulee, niin kyseessä on yritys, joka tarjoaa valmennuskoulutusta. Tämän lähtökohdan tunnistaminen on tietenkin tärkeää. En tiedä, kuinka tunnettu Ekkono on Espanjassa. Tuskin kovin hyvin tai ei lainkaan, kuten totesit. Yrityksen referenssit taitavat olla suurimmalta osin Espanjan ulkopuolelta. Se, mikä itseäni kiinnostaa, on, mikä metodin sisältö on ja mitä se tarjoaa pelaajakehityksen näkökulmasta. Sisältö ratkaisee. Muu on toissijaista. En ole Suomessa törmännyt yhtä korkeatasoiseen ja syvällisesti pohdittuun tapaan lähestyä peliä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että metodi olisi autuaaksi tekevä. Se on hyvä tapa edesauttaa kehittymistä valmentajana ja syventää ymmärrystä lajista nimeltä jalkapallo – siinä missä moni muukin paradigma. Ymmärrän, miksi Tavikainen on halunnut mennä juuri Can Vidaletiin. Siellähän Ekkono-metodi on päivittäin osa toimintaa. Vastaava jakso suuremmassa seurassa tuskin olisi antanut samanlaista hyötyä, jos tapa lähestyä peliä on eri kuin mitä valmentaja on Suomessa opiskellut. Monet itseäni pätevämmät ja metodia enemmän opiskelleet ovat pitäneet sen merkitystä omaan valmennustoimintaansa huomattavana. Siihen en tosin usko, että metodi yksin ratkaisisi mitään Suomi-futiksessa. Kysymykseesi metodin tunnettavuudesta Espanjassa en osaa vastata.

    Erkko

    Tykkää

  2. Turun alueella (KaaPo ja TuNL) käyttivät 3 vuotta Soccer Servicen palvelua, joka käytännössä oli Albert Solerin päätoimisuutta. Albert koulutti valmentajia, tutoroi heitä ja päivitti valmentajien kanssa yhdessä valmennuslinjaa ja harjoituspankkia.
    Väittäisin , että mistään muusta koulutuksesta ainakaan meidän valmentajat eivät ole näin paljoa saaneet.
    Kuten Erkko kirjotti , uskon myös että valmentajat eivät ole törmänneet yhtä korkeatasoiseen ja syvälliseen lähestymistapaan.
    Väitän , että monessa meidän nuoremmassa ikäluokassa näkyy Ekkonon jälki.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s