Mielipide

Muutama sana futiskeskustelun sananvapaudesta

“If all mankind minus one were of one opinion, mankind would be no more justified in silencing that one person than he, if he had the power, would be justified in silencing mankind.”

John Stuart Mill

Kesän aikana on suomalaisen jalkapallon sosiaalisessa mediassa noussut muutama ”myrsky vesilasissa”. Kuten laajemminkin yhteiskunnassa, on pohdittu sosiaalisen median toimintakulttuurin eroja verrattuna perinteiseen mediaan yms. Pelkistetysti, on mietitty, kuka saa sanoa mitä, missä ja miten.

Olemme kaikki mukana valtavassa sosiaalisessa kokeilussa, jonka seurauksia tuskin kukaan voi täysin ennustaa. Ihmisten ajankäyttö, joukkotiedotusvälineiden käytännöt ja talous, ehkä myös sananvapauteen liittyvä lainsäädäntö ovat kaikki liikkeessä. Ehkä tunnetuin esimerkki lähiajoilta sosiaalisen median ennen näkemättömistä vaikutuksista on ollut USA:n reilun vuoden takainen presidentinvaalikampanja sekä uuden presidentin oudot sosiaalisen median käyttötavat. On edelleen liian aikaista sanoa lopullisesti, kuinka iso Facebookin tietoja hyödyntäneen Cambridge Analytica -yrityksen vaikutus vaalien lopputulokseen oli. Venäjän väitettyä sekaantumista vaaleihin tutkitaan laajassa oikeusprosessissa. Tässäkin toiminnassa sosiaalisella medialla on ollut iso osuus.

Millä lihaksilla allekirjoittanut näitä asioita arvioi? Ei kovinkaan kummoisilla, ei ehkä kuitenkaan täysin olemattomilla. Ensiksi olen pitkään ollut kiinnostunut aiheesta, ja pyrin lukemaan siihen liittyviä kirjoituksia. Esihistoriallisella ajalla (1980-lvulla) opiskelin Helsingin yliopistossa viestintää pääaineena Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Valmistuin toisesta aineesta, mutta olen lukenut vanhan ajan terminologialla ns. Cum lauden aiheesta. Olen myös repaleisessa työhistoriassani työskennellyt toimittajanakin.

Ehkä tärkeintä, Käpylän Pallon urheilutoimenjohtajana joudun jonkun verran ottamaan kantaa myös tähän aiheeseen. Yritän siis valaista hiukan, miltä viestintä vaikuttaa keskisuuren suomalaisen jalkapalloseuran näkökulmasta. Yritän painottaa arviossani nimenomaan sosiaalisen median roolia.

Tämän, omasta mielestäni erinomaisen blogin (Suunnanmuutos) tekijöillä on läheinen suhde seuraan. Kaksi kirjoittajista valmentaa KäPassa päätoimisesti, yksi on oto-valmentaja. Valmistautuessaan uuden blogin käynnistämiseen he ottivat minuun yhteyttä ja kysyivät, oliko seuralla jotain sitä vastaan, että he kirjoittaisivat laajasti jalkapallosta. Koska tunsin kaikki herrat hyvin, minulla oli 100% luotto siihen, että kaikki kirjoitukset olisivat asiallisia. Halusin kuitenkin osittain uteliaisuuttani ottaa selvää työnantajan juridisista oikeuksista vaikuttaa tällaiseen toimintaan.

Olin yllättynyt, kun eräs työoikeuden asiantuntija kertoi, että työnantajalla on aika suuret mahdollisuudet rajoittaa työntekijöidensä sananvapautta. Yksi peruste on se, että työntekijä hyödyntää kirjoittelussaan työssään saamiaan tietoja. Esimerkiksi ravintolan omistaja voi kieltää keittiömestariaan pitämästä ruokablogia juuri tästä syystä. Samoin työntekijöillä ei ole oikeutta arvostella julkisuudessa rajoitta omaa työnantajaansa. Sananvapauden ytimessä esimerkiksi Yleisradiossa työskentelevät toimittajat eivät voi kritisoida täysin vapaasti työnantajaansa.

Siis, teoriassa KäPa olisi voinut kieltää blogin pitämisen. Mutta tämänkaltaisessa asiassa on tietysti muitakin muuttujia kuin ottaa käyttöön työnantajan oikeudet maksimaalisesti. Itselleni asia on ensiksi periaatteellinen. Vaikka en ole Spiked Online -nettilehden toimittajan Brendan O´Neillin tapainen sananvapausabsolutisti (tämän vuoksi en ole O´Neillin näkemyksen mukaan sananvapauden vaan lisensoidun puheen kannattaja), haluan rajankäynnissä mieluummin koetella sananvapauden rajoja kuin olla liian varovainen. Teema on myös henkilökohtainen. Sain nuoruudessani 1970-luvun YYA-Suomessa ikuisen trauman suomettuneen Suomen itsesensuurista; muodollisesti vapaassa länsimaassa ei voinut arvostella vapaasti yhtä historian kammottavinta diktatuuria, naapurimaatamme Neuvostoliittoa. Siis jo näistä syistä minun mielestäni KäPan työntekijöillä pitäisi olla maksimaalinen oikeus ilmaista näkemyksiään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Rehellisyyden nimissä minulla oli myös seuran etu mielessäni. Ajattelin, että nuoret ja lahjakkaat valmentajamme viihtyisivät seurassamme paremmin, jos me rajoittamisen sijaan pikemminkin kannustaisimme heitä mahdollisimman laajaan mielipiteen esiin tuomiseen. Voin olla tässä asiassa tekopyhä, mutta olen omalta osaltani yrittänyt vaalia seurassamme korostetun vapaata keskustelukulttuuria. Se tarkoittaa mm. sitä, että esimiesasemani ei aseta minua eritysasemaan kritiikin suhteen. Toisin sanoen allekirjoittaneen tyhmiä mielipiteitä (ja niitä totta vie riittää) saa ja pitää kritisoida. Toivottavasti en ole tässä täysin epäonnistunut.

Tarkoittaako tämä, että KäPan näkökulmasta Suunnanmuutos -blogissa voi kirjoittaa ihan mitä tahansa? Ei tietenkään. Kirjoittajia, niin kuin meitä kaikkia, tietysti rajoittaa muu lainsäädäntö, esimerkiksi rikoslaki. Selkeyden vuoksi väännetään rautalangasta. Jos blogin nimi viittaisikin mihin tahansa väkivaltaiseen Suomen poliittisen suunnan muuttamiseen, sivuilla annettaisiin neuvoja ihmiskaupan käymiseen, halukkaat voisivat ostaa Suunnanmuutoksen linkin kautta uuden vuoden juhlia varten ”kunnon räjähteitä” jne., toiminta johtaisi varmasti KäPan (ja mahdollisesti viranomaistenkin) puuttumiseen asiaan. Lisäksi, jos sivuilla esitettäisiin täysin perättömiä väitteitä jostain ihmisestä tai hänestä puhuttaisiin erittäin loukkaavaan sävyyn, kirjoituksen kohteella olisi luonnollisesti Suomen lain mukaan mahdollisuus nostaa kunnianloukkaussyyte kirjoittajaa vastaan.

Kuten jo totesin, minulla ei ollut minkäänlaisia huolia kirjoittajien suhteen, eikä minun ole tarvinnut muuttaa näkemystäni. Rehellisyyden nimissä en ole Suunnanmuutosta edes kovin tarkkaan seurannut. Toivottavasti kirjoittajat eivät pahastu tästä välinpitämättömyydestäni, ja saan joskus kirjoittaa sivuille jatkossakin.

Twiittaamisesta olen vielä enemmän ”pihalla” kuin muusta sosiaalisesta mediasta, koska minulla ei ole kyseistä tiliä. Tässä on samalla vinkki niille, jotka pahastuvat jostain twiitistä, ”if you can not stand the heat, stay out of the kitchen”. Siis, jos ei halua mukaan twiittauksen loanheittoon, silloin ei ehkä kannata itse twiitata. Esimerkiksi Juha Malinen on ymmärtääkseni ahkera ja asiallinen twiittaaja, Mika Lehkosuo taas puolestaan ei tätä sosiaalisen median muotoa harrasta. Itseäni twiittaminen ei tosiaan kiinnosta lainkaan. Ehkä Donald Trumpin huono esimerkki on vieraannuttanut minut tästä some-sovelluksesta. Jos jostain aiheesta on noussut KäPaa sivuava some-kohu, olen saanut puhelimeeni kuvakaappauksen aiheesta. Yleensä reaktioni on ollut, että ”mitä ihmeellistä tässä asiassa on?” Ennen sanottiin, että ”huomisen kalat kääritään tämän päivän lehteen”. Mitä some-aikana pitäisi todeta? Ehkä täytyy tyytyä tuttuun ”koirat haukkuu, karavaani kulkee”.

Tästä saan samalla huteran aasinsillan KäPan tiedotuspolitiikkaan. Ensiksi, se on osittain resurssipulasta johtuen aika heikossa hapessa. Liian vähän infoa, liian huterasti kirjoitettuna. Pitäisi olla enemmän, syvällisempää ja laadukkaampaa. Itse kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti seuran uutiskirjeitä, jokainen joukkue vastaa omilla sivuillaan oman joukkueensa informoinnista, Timo Maakannas pitää yllä kiitettävän ahkerasti nettisivustomme etusivulla oleva Facebook -seinää.

Tämä kaikki vähäinenkin tiedotustoiminta edustaa seuran virallista linjaa. Sananvapauden nimissä meillä olisi varmasti täälläkin oikeus kritisoida tarvittaessa esimerkiksi Palloliittoa. Se ei ole kuitenkaan tarkoituksemme. Jos mistään tiedotuspolitiikasta voi KäPan kohdalla puhua, se on pääasiassa suhteellisen lakonista perusasioista informoimista.

Palloliitto on Suomessa usein ansaitusti tai ansaitsemattomasti suomalaisen jalkapalloangstin purkautumisväylä. Inhimillisesti katsottuna on ymmärrettävää, että Palloliiton ihmisistä ei ole hauska kuunnella toistuvaa Haistakaa se ja se Palloliitto -mölinää yms. Niin epämiellyttävää kuin se onkin, se on kestettävä. Pahinta, mitä Palloliitto tässä asiassa voisi tehdä, olisi prinsessanherkästi pyrkiä rajoittamaan sanomisen vapautta. Sananvapauden hinta on se, että joku aina pahoittaa mielensä.

Juha Valla

***

Kirjoittaja on Käpylän Pallon urheilutoimenjohtaja.

Kategoriat:Mielipide

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s