Jalkapallokulttuuri

Huoli pelaajakehityksen laadusta – 24 kehitysehdotusta

Huoli pelaajakehityksen laadusta. Huoli siitä, että kilpaurheilukeskustelun on ottanut haltuun Suomessa tahot, joilla ei ole mitään kosketuspintaa huippu-urheiluun. Huoli ylipäänsä kriittisen tarkastelun vähäisestä määrästä.

Nämä asiat ajoivat blogin kirjoittajat istumaan juhannusta edeltävällä viikolla alas ja pohtimaan suomalaisen huippupelaajakehityksen tilaa. Voitaisiko Huuhkajat nähdä joskus säännöllisesti MM-kisoissa?

Pitkän palaverin tuotoksena syntyi 24:n kehitysehdotuksen lista, joka julkaistiin ketjuna mikroblogipalvelu Twitterissä viime torstaina. Teesit rajattiin koskemaan tällä kertaa pelkästään huippupelaajakehitystä, poikapuolen toimintaa sekä Huuhkajia,  mutta monet asiat koskettavat kuitenkin myös tyttöpuolta ja Helmareita. Lista on herättänyt suurta kiinnostusta lisäksi muiden lajien toimijoiden keskuudessa. Kiitämme kommenteista, palautteesta ja kritiikistä. Julkaisemme nyt listan kootusti alla.

kuva

1. Futiksesta on tehty kerhomainen kokeilulaji. Massojen epämääräisen liikuttamisen sijaan tarkasteltava kriittisemmin laatua. Laadun mittareina esim. poikamaajoukkueiden tulokset ja poikamaajoukkuepelaajien määrä seuroittain.

2. Oletuksen, että pelaajamäärien kasvu tuottaa parempia pelaajia, loputtava. Meidän täytyy siirtyä ajatteluun, jossa toimintakulttuuri ja laatu ovat keskiössä. Milloin joku seura sanoo haluavansa hoitaa kilpatoiminnan 9-12 -vuotiaille mahdollisimman laadukkaasti?

3. Kilpaurheilun realiteetit tuotava selkeämmin esiin. Kuten Sami Hyypiä Akatemian johtaja Kyösti Lampinen on todennut, tavoitteellinen urheilu ei ole kompromissien tekoa. Toimivatko kaikki kilpaseuroiksi itseään tituleeraavat oikeasti kilpaurheilun periaatteiden mukaan?

4. Huippupelaajakehityksen parissa toimivien henkilöiden otettava paljon tiukemmin kantaa pelaajakehitystä koskeviin asioihin. Kumpi johtaa huippupelaajakehityskeskustelua Palloliitto vai Nuorisotutkimusseura?

5. Seuroille maksettavien maaottelukorvausten määrä reilusti isommaksi. Lisää kannustinta toiminnan parantamiseksi. Onko alle 1000€ vuodessa viidestä poikien/nuorten maajoukkuepelaajasta riittävä määrä kannustimeksi?

6. Liiton tapahtumiin pitäisi säännöllisesti osallistua ulkopuolisia kriittisiä tarkkailijoita, jotka tekevät raportin kehitysehdotuksista tapahtuman jälkeen vastuuhenkilöille. Tarvitsemme rehellisyyttä, kriittisyyttä ja objektiivisuutta esim. poikamaajoukkueprosessissa.

7. Palloliittoon lasten ja nuorten valmennuksen asiantuntija, jolla on jalkapallovalmennukseen liittyvä yliopistotutkinto ulkomailta. Vastaako valmennuskoulutuksesta tällä hetkellä parhaat mahdolliset osaajat?

8. Pelaajakehityksen parissa toimivien valmentajien on otettava enemmän vastuuta huippupelaajakehityskeskustelusta. Hymistely ja tumput suorina seisominen ei johda mihinkään. ”Jalkapalloperheen” sisällä on oltava kriittistä keskustelua, myös kaveri pitää suututtaa joskus.

9. Parhaille pelaajakehitysseuroille akatemia-status, jos tietyt tiukat laatukriteerit täyttyvät. Statuksen saaneille seuroille ohjattava liiton korvamerkitty raha toiminnan kehittämiseen. Statuksen saaneiden seurojen vuosittainen tarkastaminen.

10. Lupaavimpien valmentajien auttaminen eteenpäin. Esimerkiksi liitto sponsoroi opiskelua Kölnin tai Lissabonin yliopistoissa. Vastineeksi valmentajat sitoutuvat suomifutiksen kehittämiseen. Liiton nykyiset koulutukset eivät anna kaikille valmentajille riittävästi haastetta.

11. ”Höntsäkulttuurin” sijaan kilpailu keskiöön. Harjoituksissa kova vaatimustaso, pisteidenlasku harjoitteissa, kilpailemaan oppiminen ja tappioiden/voittojen käsittely avainasemassa. Tarvitsemme enemmän kilpailusuuntautuneita pelaajia.

12. Seurojen vahva keskittyminen vain muutamaan asiaan. Ei enää kaikille kaikkea, vaan kilpaseurojen aito fokusoituminen huippupelaajakasvatukseen. Päätökset, vaatimustaso ja valmennuksen laatu sen mukaan. Suomifutiksen pelastus pienet ja ketterät erikoisseurat?

13. Vahvemmat jännitteet seurojen välille ja kilpailu toiminnan laadulla. Kilpailu pakottaa kehittymään tai seura putoaa kelkasta. Mikä seura on omalla alallaan maan paras (harraste, kilpa, poikapuoli, tyttöpuoli)?

14. Pelaajien sosiaalistuminen seuraan painopisteeksi. Nyt tilanne se, että pelaajat saattavat pelata 10 vuotta seurassa eikä synny minkäänlaista tunnesidettä. Ensimmäinen askel seurojen arvojen konkretisointi käytännön toimintatavoiksi.

15. Palloliiton pelipuheen konkretisointi samalle tasolle kuin, miten parhaissa seuroissa on totuttu puhumaan pelistä. Mitä tarkoittaa esimerkiksi ”rohkea pelinavaaminen”? Futistermistön täsmällisyys opettaa ja kehittää myös valmentajia.

16. Maajoukkueille kilpailuedun hankkiminen muihin maihin nähden, esimerkiksi erikoistilannepelaaminen Euroopan huipputasolle kuten jalkapallovalmentaja -ja toimittaja Gert Remmel on ehdottanut.

17. Palloliiton rekryilmoitusten on mahdollistettava jatkossa paremmin myös ulkomaisten osaajien hakemukset. Kansainvälinen dialogi tehtävä osaksi päivittäistä arkea.

18. Rekrytoinnissa painotettava pätevyyttä. Ilman maineikasta pelaajauraa toimiva valmentaja voi olla paljon pätevämpi kuin vasta valmentamisen aloittanut entinen huippupelaaja.

19. Liiton ja seurojen työntekijöillä oltava periaatteena jatkuva kehittyminen ja tietotaidon päivittäminen esimerkiksi seminaareissa ulkomailla. Nyt isoissa pesteissä paljon tekijöitä, jotka ovat jämähtäneet eri vuosikymmenelle. Jalkapallovalmentaminen kehittyy jatkuvasti.

20. Seurojen ymmärrettävä, että pelaajat eivät kehity itsestään. Seurojen luotava opetussunnitelma, kuinka kehittää pelaajien peruspelaamista, pelipaikkakohtaista peruspelaamista, futisfysiikkaa ja futiksen henkisiä valmiuksia huippupelaajan uraa varten.

21. Urheilijaksi kasvamisen ottaminen painopistealueeksi seuroissa. Pelaajia pitää valmistaa siihen, että heistä osa siirtyy nuorella iällä ulkomaiseen akatemiaan. Mitä pelaaja syö, miten hoitaa lihashuollon, millä liikkeillä aktivoi kroppansa harjoitusta varten?

22. Panostaminen talenttien löytämiseen. Meidän pitää löytää sellaiset pelaajat, joilla parhaimmat edellytykset olla parhaita futareita tulevaisuudessa. Talenttien löytämiseen selvät periaatteet, mitä asioita tarkkaillaan. Koriksen tapainen stipendijärjestelmä seuroihin?

23. Huippupelaajakehityksessä ei ole kompromisseja. Meidän on kerrottava rehellisesti pelaajillemme, mitä huipulle pääsy vaatii ja se, että joistain asioista on tingittävä. Tavoitteellisten pelaajien syyllistäminen ja patistaminen muiden asioiden pariin loputtava.

24. Jos nämäkään keinot eivät auta, tarvitsemme kovempaa lobbaamista FIFA:n päättävissä elimissä, jotta tulevaisuudessa MM-kisat pelattaisiin 64:n maan voimin.

***

Aleksi Piirainen

JP Savolainen

Erkko Meri

4 replies »

  1. Palloliiton pitäisi myös ottaa konkreettisempaa linjaa määritellessään suomalaisessa jalkapallossa toimimista. Täamällistä johtamista ei pidä pelätä, olettaen että osaaminen on korkealla tasolla.

    Tykkää

  2. Aiheellinen kirjoitus, mutta näen tuon listan jonkinlaisena ihanneluettelona. Siitä puuttuu se, millä edellytyksillä noihin ihanteisiin päästään. Maaottelukorvaukset isommiksi. Hyvä on, mutta kuka maksaa? Tai kuka kustantaa valmentajien opiskelun ulkomailla ym. ?

    Toiseksi, vain pääkaupunkiseudulla pystytään siihen, että seurat voisivat erikoistua joko kilpa- tai harrastefutikseen. Jo pelkästään Uudenmaan kehyskunnissa tilanne on se, että se yksi ja ainoa futisseura yrittää hoitaa sekä harrastajat että kilpafutikseen tähtäävät.

    Useimmilla paikkakunnilla kamppaillaan edelleen ihan perusjuttujen kanssa: Miten saada paremmat talviharjoitteluolosuhteet tai mistä perhe saa rahat pojan kilpafutiksen jatkamiseen. Tämän jälkimmäisen syyn takia menetetään monta potentiaalista pikku-litmasta.

    Tykkää

    • Moi, kiitos kommentista! Lista on ihannelista, mutta muissa maissa mennään niin kovalla tasolla, että optimiin meidän pitää pyrkiä.

      Rahoituksesta: liiton budjetti oli viimeksi 600k ylijäämäinen ja pitäisi myös miettiä pystytäänkö vielä siirtämään panostuksia muista asioista pelaajakehitykseen.

      Isoimmissa kaupungeissa näen, että ketterät erikoisseurat olisivat hyvä ratkaisu. Pienemmillä paikkakunnilla ymmärrän kyllä tilanteen.

      Viimeiseen huoleesi: se on aiheellinen. Seuroilla pitäisi ollakkin hyvä stipendijärjestelmä käytössä lahjakkaille vähävaraisille pelaajille.

      Tykkää

  3. Olen ollut tekemisissä eri palloilulajin mitä futiksen kanssa aika kauan. Katson ja seuraan urheilua hyvin laaja-alaisesti, futis on rakas laji katsojan ja seuraajan näkökulmasta. Harrastelu ja vanhempien ”vaatimuksesta” pelaaminen oli ne asiat mitä itselle jäi mieleen kun käväisin katsomassa viime vuoden helsinki cupia. Vanhemmilla on aivan liikaa kommentteja ja mielipiteitä, tämän lisäksi tiedossa on että useasti se juniorivalmentaja on jonkun pelaajan vanhempi. Futiksesta vähän jokaisella on oma mielipide, lajeista joista he eivät tiedä niin he pysyvät hiljaa. Minusta se on ongelma jos valmentajien aikaa menee vanhempien kanssa väittelemiseen, itseasiassa mieleen tuli vanhempien tulemisen otteluita katsomaan kieltäminen.

    Monessa lajissa on menossa huippuvalmentamisen keskittäminen tiettyyn paikkaan, mallilla on tullut erinomaista tulosta joukkuelajeissa (koripallo, lentopallo) ja myös yksilölajeissa. Tärkeää on myös aina muistaa ettei hyvä entinen pelaaja tarkoita samaa kuin hyvä valmentaja. Tämän lisäksi tietämys kehittyy jatkuvasti. Futis on kokonaisuudessaaan kaikkein vaikein laji nimenomaan valmentajalle. Sellainen lainalaisuus on kuitenkin fatkaa lajista toiseen, oikeanlaisen perustekniikan lisäksi on urheilijoiden oltava fyysisesti kunnossa. Vaikka kuinka paljon on kohtalaisen lahjakkaita tapauksia joille fyysisesti kovempi harkoittelu ei maistu. Se on valmentajalta pään seinään lyömistä yrittää tehdä heistä jotain. En usko että nykypäivän ammattilaisfutiksessa voi pärjätä ilman juoksukuntoa se on niin olennaisessa osassa futista. Tyyppien jotka ovat valmiita tähän ja elävät terveellisesti ilman päihteitä on ensimmäinen kohta missä tapahtuu paljon karsiutumista. Seuraava on sitten se että kuinka paljon heillä on lajiin kuuluvaa lahjakkuutta. Joka tapauksessa minä päivänä tahansa valmentaisin mieluummin niitä joilla on tämä ensimmäinen asia kunnossa, oikeastaan kaikki muut kuuluu jo tähän harrasteluryhmään. Futiksessa nimenomaan luulen että on paljon tekemistä nimenomaan tällä saralla. Jos jotkut lopettaa pelaamisen niin siinähän lopettaa, jos ajattelee että kunhan kukaan ei lopeta niin lopputuloksena on juuri artikkelissa mainittu harrastelufutis ja se muuten häiritsee myös niitä joilla olisi halua yrittää laittaa kaikki peliin urheilijana. Asenne tarttuu.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s