Valmennus

Kun et ole nopein ja vahvin, ole viisain

Kaikille on varmasti tuttu Raamatun tarina Daavidista ja Goljatista. Tarinassa lähtöasetelma on hullunkurinen; jättiläisen kokoinen haarniskaan pukeutunut Goljat saa vastaansa pienikokoisen lammaspaimenen, jolla on aseenaan vain kivilinko eikä taisteluvarusteita yllään. Taistelun lopputulos on myös kaikilla muistissa. Daavid ampuu Goljatia kivellä keskelle otsaa ja tämä kaatuu tajuttomana maahan.

Käsitteenä Daavid ja Goljat on ollut pitkään metafora altavastaajan epätodennäköisille voitoille vahvempaa vastustajaa vastaan. Pidämme itsestäänselvyytenä, että Goljatilla oli taistelussa ennakkoon etu ja Daavid oli ainoastaan altavastaaja.

New Yorkerin toimittaja Malcolm Gladwell kääntää kirjassaan David and Goliath: Underdogs, Misfits, and the Art of Battling Giants tapauksen päälaelleen. Entä jos Daavidilla olikin taistelussa etu puolellaan?

Kun mietimme tarkemmin taistelun lähtökohtia, vastakkain olivat sairas kömpelö jättiläinen painavien varusteiden ja täysin taisteluun soveltumattomien aseiden kera sekä lammaspaimen, jolla oli tuhoisa ase, paljon harjoittelua ja juuri oikea taktiikka kamppailua varten. Goljat oli valmistautunut lähikamppailuun, mutta Daavid oli ajatellut toisin.

Toisin kuin olemme olettaneet, Daavidilla oli etu kamppailussa eikä tämä ollut edes lähtökohtaisesti altavastaaja. Mutta miksi? Se liittyy otsikon ajatukseen; ollakko vahvin ja nopein vai viisain.

Olen viimeiset viisi vuotta ollut äärimmäisen kiinnostunut siitä, miten ihmiset tai  organisaatiot menestyvät. Tai oikeastaan siitä, mitä tekijöitä menestymisen taustalla on. Taustani puolesta olen kiinnostunut tästä erityisesti jalkapallon ja huippu-urheilun näkökulmasta.

Daavidin ja Goljatin tarina toteutuu myös huippu-urheilussa ja korostuneesti jalkapallon kaltaisessa lajissa, jossa tosissaan huipulle himoavat jopa miljoonat nuoret pelaajat.

Jalkapallossa asiaan liittyen on kaksi tasoa: Huipulle pyrkivät yksittäiset pelaajat sekä maa- ja seurajoukkueet, jotka pyrkivät menestymään arvokisoissa tai eurocupeissa.

Yksittäisen huipulle pyrkivän nuoren pelaajan tieltä tulee aina tulee löytymään ”goljatteja”, jotka ovat vahvempia, nopeampia ja esimerkiksi parempia 1v1-pelaajia. Aina löytyy pelaajia, joilla on kovempi taistelutahto. Vastaavasti arvokisakarsinnoissa ja eurocupeissa tulee vastaan aina joukkueita, joilla on isommat resurssit ja lähtökohtaisesti parempia pelaajia.

Siispä, jos teemme asiat samalla tavalla kuin muut, lähdemme taisteluun Goljatia vastaan painava haarniska päällä, keihään kanssa ja häviämme varmasti. Mutta jos pyrimme vahvimman ja nopeimman sijaan olemaan viisaimpia, voimme kääntää ennakkoasetelmat päälaelleen.

Lähdin selvittämään, mitä viisaus voisi tarkoittaa jalkapallossa.

Miten käytät nopeuttasi kentällä?

Minulla oli toissa viikolla palaveri valmentamani 14-vuotiaan pelaajan kanssa. Keskustelimme juttutuokion aluksi muutoksista, joita hän on tehnyt toimintaasa viimeisen puolen vuoden aikana. Kyseisen pelaajan kohdalla nuo ahaa-elämykset ovat aiheuttaneet sen, että puolessa vuodessa pelaaja on noussut rivipelaajasta BSM-sarjajoukkueen harjoitusrinkiin. Seuraavaksi keskustelimme siitä, mitä täytyisi vielä parantaa, jotta tämä pärjäisi paremmin B-junioreita vastaan. Aluksi keskustelu ajatui nopeusominaisuuksien kehittämiseen, mutta lopulta pohdimme, että oleellisempaa onkin se, kuinka pelaaja käyttää nykyistä nopeuttaan paremmin hyödykseen pelitilanteissa –  onhan pelaaja tällä hetkellä joukkueen yksi nopeimmista pelaajista.

Miksi päädyimme pelaajan kanssa tällaiseen ajatteluun?

Ensinnäkin, täytyy ymmärtää, että jalkapallo ja muut pallopelit ovat komplekseja systeemejä. Kompleksisuus tulee latinankielen sanasta kompleksi, joka tarkoittaa yhteen kudottua. Kuten monesti luullaan, se ei ole siis synonyymi monimutkaiselle. Kompleksinen teoria ei näe kokonaisuutta yksittäisten osasten kautta, vaan ymmärtää että osien keskinäisen vuorovaikutuksen takia kokonaisuus on aina suurempi kuin nuo osaset yhteenlaskettuna.

Hollantilainen valmentaja ja kirjailija Frans Bosch lähestyy teoksissaan valmentamista kompleksisen teorian kautta ja hänen mukaansa pelaaminen on aina enemmän kuin yksittäisten ominaisuuksien summa. Jalkojen lihasvoiman kehittymisestä ei ole hyötyä, jos sitä ei pysty käyttämään pelissä.

On äärimmäisen tärkeä ymmärtää, mitä nykypäivän jalkapallossa tarkoittaa nopeus. Se on kykyä ennakoida pelitilanteita. Se on sitä, kuinka nopeasti pelaaja havainnoi mahdollisuuksia toimia pelin kutsumalla tavalla. Se on myös liikkeiden oikeaa ajoitusta: Pelaaja voi saada ison edun ominaisuuksiltaan nopeampaankin vastustajaan sillä, että liike tyhjään tilaan tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Jalkapallonopeutta ymmärtääksemme, meidän täytyy hoksata, että esimerkiksi 30 metrin ajaltaan hitaampi pelaaja voi olla pelitilanteessa nopeampi. Nopeus pelikentällä siis linkittyy hyvin vahvasti havainnoinnin ja päätöksenteon taitoihin.

14-vuotiaan valmennettavani kanssa lähdimme miettimään seuraavia askelia kehittymisessä sitä kautta, että nopeusominaisuutta on jo olemassa ja kyse on hänen kohdallaan siitä, kuinka hyvin tämä pystyy sitä hyödyntämään pelitilanteessa.

Yksi tärkeimmistä periaatteista nopealle hyökkäävälle pelaajalle on se, että tämä tunnistaa, milloin pyytää pallo liikkeeseen ja milloin jalkaan. Palaverissa pyysin pelaaja alkaa seuraamaan vastustajan laitapuolustajien sijoittumista; jatkossa jos nämä olivat sijoittuneet liian ylös, pelaajan tulisi jatkossa liikkua täysillä tuohon tilaan laitapakin taakse, jos siihen olisi mahdollista syöttää.

Toinen asia liittyi ensimmäiseen kosketukseen. Kerroin, että pelaajalla on ihan riittävä räjähtävyys siihen, että pääsee ohittamaan vastustajia, kun tälle syötetään linjan tasalle tai linjojen väliin yläjalkaan. Pelaajan täytyisi vaan alkaa kiinnittämään paremmin huomiota siihen, että on jo hieman liikkeessä päkiaskelilla siihen suuntaan, johon on kosketuksen ottamassa.

Molemmissa periaatteissa kyse on siis siitä, että pelaaja pääsee enemmän tilanteisiin, joissa on pallon saadessaan jo valmiiksi liikkeessä. Nopeus linkittyy siis havainnoinnin, päätöksenteon sekä myös koordinaation taitoihin ja pelaaja voi näitä kehittämällä olla pelitilanteessa merkittävästi nopeampi kuin aiemmin. Huipulle pyrkivien pelaajien osalta marginaalit ovat hyvin pieniä ja aina tulee löytymään pelaajia, jotka ovat hieman nopeampia ja vahvempia. Etua kannattaa lähteä etsimään silloin viisauden kautta.

messi

Kuva: Messi on ominaisuuksiltaan nopea, mutta osaa käyttää nopeuttaan hyödyksi myös pelitilanteissa.

Ehkäise vaaralliset tilanteet jo ennen niiden syntyä

Luin talvella Juventuksen topparilegenda Giorgio Chiellinin haastattelun, jossa tämä oli huolestunut siitä, että ”guardiolamainen” pallonhallintapelaaminen on vaikuttanut heikentävästi pelaajien puolustamisen taitoihin. Chiellinin mukaan nykyään Serie A:han tulevat nuoret pelaajat osaavat syöttää lyhyitä ja pitkiä syöttöjä, mutta heillä ei ole tietoakaan, miten esimerkiksi vartioida vastustajan hyökkääjää.

Täytyy toki muistaa, että pelin eri vaiheet eivät ole toisistaan riippumattomia ja joukkueen laadukkaan pallonhallintavaiheen ansioista puolustajat pystyvät pallomenetyksen hetkellä jatkamaan puolustamista paremmin organisoituneena (=kompleksisuus). Muuten olen Chiellinin kanssa samaa mieltä. Etenkin siitä, että tämä näkee puolustamisen nimenomaan opeteltavina taitoina.

Olemme tottuneet näkemään hyvät puolustajat pelaajina, jotka voittavat nopeudella juoksukisoja ja kaksinkamppailuja hyökkääjiä vastaan sekä pelaavat kovaa. Taas törmäämme samaan ongelmaan; aina löytyy puolustaja joka pelaa lujempaa ja juoksee kovempaa.

Vahvuuden ja nopeuden lisäksi puolustamista voi lähestyä myös viisauden kautta ja etsiä sieltä kilpailuetua muihin.

Puolustamisen mestarit joutuvat vähemmän juoksukisoihin ja kaksinkamppailuihin kuin amatööritason puolustajat. Syy on siinä, että he pyrkivät ennaltaehkäisemään fyysisiä kamppailuja. Real Madridin ex-puolustaja, nykyisin Besiktasissa pelaava Pepe on tehnyt pitkän uran huipulla, vaikka nopeusominaisuuksien vuoksi sen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista. Pepe kompensoi nopeusominaisuuksien puutetta sillä, että pallon ollessa vastustajalla tämä on matalan painopisteen kylkiasennossa koko ajan valmiina seuraamaan linjan taakse lähtevän vastustajan pystyliikkeen. Juuri kun syöttö lähtee, Pepe ehtii yleensä ennen hyökkääjää palloon muutamalla juoksuaskeleella, eikä varsinaista kaksinkamppailua ehdi edes syntyä.

Kuten pallonhallintavaiheessa, myös puolustaessa pelaajat eivät voi vain seurata, mitä vastustaja tekee vaan pelitapahtumia voi pyrkiä kontrolloimaan myös silloin, kun pallo on vastustajan hallussa.

Jalkapallossa pelaaminen voi perustua joko pelkkään reagointiin tai reagoinnin ja ennakoinnin yhdistelmään. Jos esimerkiksi keskikenttäpelaaja perustaa pelinsä pelkästään reagointiin, voi silti näyttää siltä, että tämä on hyvä puolustamaan – juokseehan hän paljon ja tekee paljon töitä. Parhaimmat keskikenttäpelaajat perustavat pelaamisensa puolustusvaiheessa kuitenkin myös ennakointiin. Nämä pystyvät estämään vaarallisia syöttöjä sillä, että omaa aluettaan puolustaessaan ovat kylkiasennossa valmiina ottamaan syötön lähtiessä muutaman askeleen räjähtävästi kohti pallon vastaanottavaa pelaajaa. Näin syöttäjä ei uskallakkaan syöttää vaan joutuu pelaamaan huonomman syötön alaspäin tai sivuttain. Pelaaja, joka on hyvä puolustamaan estää siis jo ennalta vastustajan kannalta parhaita syöttöjä tapahtumasta ja määrää näin myös puolustaessa, mitä pelissä tapahtuu.

Vastikään Bayer Leverkuseniin siirtynyt Lukas Hradecky on lähestynyt pelaamista viisauden kautta. Hradecky puhui pari vuotta sitten Jalkapallolehden haastattelussa siitä, että maalivahdin pelaaminen ei ole haamupelastuksia vaan oikeastaan niiden välttämistä sijoittumalla oikein ja organisoimalla puolustuksen niin hyvin, ettei vaarallisia laukauksia edes pääse syntymään. AC Milanin legenda Paolo Maldini taklasi keskiarvollisesti vain noin kerran kahdessa pelissä ja on puhunut moneen otteeseen siitä, että jos pelaaja joutuu taklaamaan, tämä on jo aiemmin tehnyt virheen. Tämä suhtautumistapa on syy, miksi Maldini pelasi niin kauan huipulla ja syy miksi, Hradecky tulee pelaamaan urallaan vielä Leverkuseniakin kovemmassa joukkueessa.

Modernissa jalkapallossa vaarallisten tilanteiden ehkäiseminen jo ennen niiden syntyä on tärkeä taito. Joskus jopa poikamaajoukkuetasolla vastustajan paremmuutta on selitetty kaksinkamppailupelaamisella. Viisauden kautta jalkapalloa lähestyessämme kiinnitämme huomiota kuitenkin enemmän siihen, mitä ennen tuota kaksinkamppailuun joutumista on tapahtunut.

chiellini

Kuva: Parhaat puolustajat, kuten Italian ja Juventuksen Giorgio Chiellini, perustavat pelinsä reagoinnin ja ennakoinnin yhdistelmään.

Rakenna identiteetti ja tiedä vahvuutesi

Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweck kollegoineen kehitti noin 30 vuotta sitten growth mindsetin teorian. Tiivistetysti teoriassa on kyse siitä, kuinka ihminen suhtautuu kykyihinsä ja oppimiseen. Growth mindsetin omaava ihminen ajattelee, että paljon työtä tekemällä mikä tahansa kyky voi kehittyä huomattavasti vaikka lähtötilanne olisi kuinka heikko.

Olen itsekin puhunut varsinkin growth mindsetiin liittyvän sinnikkyyden merkityksestä urheilijan kehittymisessä jo pitkään. Mitä pidempään ihminen jaksaa yrittää vaikealta tuntuvaa asiaa, sitä parempi hänestä alallaan tulee. Ja niin edelleen.

Mutta onko asia sittenkään näin? Viime viikolla julkaistiin Michigan State Universityn ja Case Western Reserve Universityn tutkijoiden toimesta tutkimus, jossa todettiin growth mindset -ajattelutavan merkityksen olevan pienehkö opiskelijoiden akateemisessa menestyksessä.

Growth mindsetin kanssa hieman vastaavaa ajattelua edustaa niin sanottu 10 000 tunnin sääntö, jonka mukaan tuon verran harjoitteluun käytettyjä tunteja korreloi vahvasti menestymisen kanssä lähes millä tahansa allalla.

Molemmat teoriat liittyvät siis puurtamiseen ja ajatteluun siitä, että kovalla työllä kehittyminen on mahdollista. Ajattelusta on varmasti huippu-urheilussa hyötyä, mutta mitä jos miettisimme asiaa tässäkin viisauden lähestymiskulman kautta. Tärkeintä olisikin se, että mitä ja miten tehdään kuin se, että kuinka paljon.

Yksi iso asia, missä olemme valmentajina epäonnistuneet on se, että suurimmalla osalla pelaajistamme ei ole pelaajaidentiteettiä ollenkaan. He eivät tiedä, millaisia pelaajia he ovat ja millaisia heidän kykynsä ovat. Pahimmillaan pelaajat ajattelevat, että ovat kaikessa ”ihan ok” -tasolla.

Pelaajan on olennaisen tärkeää tietää vahvuutensa. Aki Riihilahti muutti pelaamisensa täysin ennen uraansa Englannissa ja päätti keskittyä siihen, että sai mahdollisimman paljon riistoja ja syötöt niiden jälkeen omille. Ilman tätä hoksaamista – kaikella kunnioituksella Riihilahtea kohtaan – hänen uransa olisi tapahtunut Suomen kentillä. Nykyisin Serie A:ssa pelaava Sauli Väisänen lähti rakentamaan itsestään päämäärätietoisesti oikeilla keinoilla hyvin peliä avaavaa topparia sen jälkeen kun tämä ei mahtunut Hongan B-junioreissa pelaamaan.

Mitä jos kaikkien asioiden yksitoikkoisen puurtamisen sijaan, pelaaja miettisi yhdessä valmentajansa kanssa vahvuutensa, tekisi niistä itselleen huoneentaulun ja lähtisi toteuttamaan ylöskirjattuja asioita harjoituksissa ja peleissä enemmän kuin aiemmin?

Mitä jos harjoituskentällä ratkaiseekin se, kuka tekee asioita viisaammin. Kun muut tekevät kentällä vähän kaikkea, vahvan pelaajaidentiteetin muodostanut pelaaja treenaa muutaman vahvuutensa huipuksi ja saa niistä etua pelitilanteissa muihin nähden. Ulkomaisten seurojen pelaajatarkkailijat etsivät pelaajia, joilla on erinomaisten peruspelitaitojen lisäksi jotain extraa. Nämä asiat voivat olla lähes mitä tahansa täsmällisesti ajoitetuista räjähtävistä pystyliikkeistä pääpeliin. Oleellista on, että pelaajalla on vahva pelaajaidentiteetti ja asioita, joita tämä tekee paremmin kuin muut. Oleellista on myös se, että pelaajalle rakennetaan valmentajan johdolla itseluottamus vahvuuksiinsa.

Aina tulee löytymään pelaajia, jotka ovat kovempia tekemään töitä ja pelaajia, jotka puurtavat enemmän harjoituskentällä. Kilpailuetu muihin voi tässäkin löytyä siitä, että tekee asiat viisaammin kuin muut.

Aleksi Piirainen ( @ApiPiirainen )

Kategoriat:Valmennus

1 reply »

  1. Growth mindset -ajattelu ja pelaajaidentiteetin rakentaminen eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin, viisauden ja lähestymiskulman kautta kun mietitään pelaajaidentiteetti ja siihen kulmaan otetaan growth mindset tai 10 000+ toistoa, niin ruvetaan olemaan aika vahvoilla. Keskitytään siis siihen missä ollaan hyviä ja vahvistetaan niitä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s