Valmennus

Xavin ja Toni Kroosin jäljillä – Mitä on peruspelaaminen jalkapallossa?

Peruspelaamisella jalkapallossa tarkoitetaan taitoja, joita tarvitaan pelissä pelaajan pelipaikasta, joukkueen pelijärjestelmästä tai joukkueen pelitavasta riippumatta. Toisena määritelmänä voimme pitää sitä, että peruspelaamisella tarkoitetaan yksilön teknistaktisia kykyjä pelissä yhteistyön pelaamisen kontekstissa. Jalkapalloa ei voi pelata ottamatta ympärillä olevia pelaajia huomioon.

Mitä peruspelaaminen tarkemmin pitää sitten sisällään? Aloitetaan esimerkillä maajoukkuetoiminnasta.

A-maajoukkueen valmennustiimillä on sattuneista syistä hyvin rajallisesti aikaa toimia joukkueen ja pelaajiensa kanssa. Ennen EM- tai MM-karsintapelejä puhutaan noin 3-4 päivästä, ennen arvokisoja valmennustiimillä on vähän enemmän aikaa, noin muutamia viikkoja aikaa valmistaa joukkueensa turnaukseen.

Koska aikaa joukkueen ja pelaajien kanssa toimia on vähän, maajoukkueen valmennustiimin täytyy tehdä valintoja, mihin asioihin he pystyvät vaikuttamaan eniten lyhyessä ajassa. Jos olisin jonkin A-maajoukkueen päävalmentaja, keskittyisin itse joukkueen toimintakulttuurin vahvistamiseen, joukkuetaktisten periaatteiden valmentamiseen, ottelusuunnitelmaan, ottelun strategisiin valintoihin ja joukkueen valmistamiseen sekä henkisesti että fyysisesti optimaaliseen vireystilaan ottelua varten.

Mitä listalta uupuu? Niin, yksilön ennakoivan päätöksenteon taidot. Se peruspelaaminen.

Vaikka maajoukkueen valmennus olisi onnistunut täydellisesti omassa hommassaan peliä edeltävinä päivinä, maajoukkueen pelaaminen voi silti näyttää siltä kuin klassisessa vertauksessa, jossa norsu on eksynyt posliinikauppaan. Pelaajilla tuntuu olevan pallon kanssa aina kiire, tulee ylimääräisiä kosketuksia palloon, kuljetuksia väärillä hetkillä, pitkiä syöttöjä vaikka tilaa sille ei ole muodostunut. Ja niin edelleen.

Kyse ei ole siitä, mitä maajoukkueen harjoituksissa on tehty peliä edeltävällä viikolla. Kyse on koko aiemmasta noin viidentoista vuoden ajanjaksosta, jonka pelaaja on läpikäynyt juniorina. Maajoukkueen valmennustiimi ei pysty enää vaikuttamaan yksilön peruspelaamisen laatuun juurikaan ja kriittiset pari päivää ennen karsintapeliä täytyy käyttää aivan muihin asioihin.

Tässä kirjoituksessa esittelen kolme elementtiä, joista laadukkaan jalkapallon peruspelaamisen tulisi koostua ja mitä asioita A-maajoukkueen mukaan tulevalla pelaajalla pitäisi olla jo hallussaan. Rajaan aiheen tällä kertaa pallonhallintavaiheeseen, mutta myös puolustusvaiheessa pelaamisen voi toki jakaa peruspelaamisen periaatteisiin.

Havainnointitaidot ovat kaiken perusta

FC Bayern Münchenin puolustaja Joshua Kimmichiltä kysyttiin alkukeväällä brittilehti The Guardianin haastattelussa hänen yhteistyöstään Pep Guardiolan kanssa. Kimmich kertoi Guardiolan vaikuttaneen eniten hänen havainnointitaitoihinsa kentällä.

There are many things – but Pep showed me completely new spaces in the field. I improved a lot. He cares about your first touch a lot and that you know what to do even before you get the ball. You have to know where your team-mates are, so he wants you to screen the whole field.

Kuten Kimmich ymmärtää, pelatessa pelaajan pitää pystyä näkemään kentällä siis paljon muutakin kuin pallo. Pelkkä katseen nostaminen ylös pois pelivälineestä ei kuitenkaan riitä, vaan vilkaisut ilman selvää suunnitelmaa siitä, mitä katsoa voi jopa vaikeuttaa ja hidastaa pelaajan pelaamista kentällä.

Otetaan esimerkki shakista. Shakissa huippupelaaja ymmärtää monimutkaisen tilanteen vain vilkaisemalla laudalle ja osaa heti sen jälkeen miettiä muutaman tilanteeseen sopivan siirron. Minä tai joku muu aloittelija näkisi vilkaisulla tilanteen kaoottisena ja nappuloiden eri mahdollisuuksia liikkua joutuisi miettimään pitkään. Jos joku kaipaisi nopeaa vastausta parhaasta siirrosta, menisin ainoastaan lukkoon eikä luontevaa vastausta tilanteen ratkaisemiseen löytyisi. Ja vaikka vilkaisisin lautaa viisikymmentä kertaa uudestaan, tilanne näyttäisi edelleen yhtä kaoottiselta kuin se oli aluksi.

Vastaavasti jalkapallossakin pelaaja voi kyllä katsoa ympärilleen, mutta tämä ei silti välttämättä näe mitään. Havainnoinnin tarkoitus on löytää ympäristöstä olennainen tieto tai ”vinkki”, joka auttaa ennakoimaan tilanteen kulkua ja saamaan siten etua vastustajaan nähden.

FC Barcelonan ex-keskikenttämoottori Xavia pidetään ansaitusti havainnoinnin mestarina. Hänestä on pyöritetty eri koulutuksissa puolen minuutin videoklippiä, jossa vilkaisuja ympärille tulee kolmetoista kappaletta. Uskallan väittää, että yhtäkään vilkaisua Xavi ei tehnyt vain katsoakseen, vaan pikemminkin löytääkseen ympäristöstään jotain.

Mihin asioihin katse kannattaa siis jalkapalloa pelatessa kiinnittää?


Oma pelitila

Ehkäpä helpoiten ymmärrettävä havainnoinnin periaate on, että pelaajan täytyy nähdä oma pelitilansa yläpuolellaan ja hyödyntämään mahdollinen tila ensimmäisellä kosketuksella, kuljettamalla tai syöttämällä eteenpäin. Pelaajan täytyisi pystyä vilkaisemaan omaa pelitilaansa kerran ennen syötön lähtöä ja toisen kerran syötön rullaamisen aikana.

Oman pelitilan havainnointi on olennaista myös sen takia, jotta pelaaja voi sijoittua mahdollisimman kauas lähimmistä vastustajista. Pelaajan pitäisi vilkaisuilla nähdä tyhjä tila, johon avata itselle pelitila ennen syötön vastaanottoa.

Omat pelaajat

Oman joukkueeni kanssa meillä oli talvella ongelma. Pelaajat oli kyllä opetettu havainnoimaan pelitilaansa ja he pystyivät hyödyntämään tilaa ensimmäisillä kosketuksilla ja kuljetuksilla eteenpäin. Menetimme kuitenkin paljon palloja ensimmäisten kosketusten jälkeen. Ongelma oli siinä, että tilanteen muuttuessa yhtäkkiä ja vastustajan tullessa prässäämään pelaajani eivät tienneet, kenelle pystyvät syöttämään. Pelaajan pitäisi pystyä vilkaisemalla tietämään yksi tai kaksi vaihtoehtoa, mihin pelata vähillä kosketuksilla, jos tilanne niin vaatii.

Omien pelaajien sijoittumisen tietäminen vilkaisuilla on oleellista myös kentän täyttämisen takia. Jalkapallossa syöttösuunnat pitäisi maksimoida, mutta usein tilanne on se, että kaksi pelaajaa tarjoaa samaa syöttösuuntaa. Perussääntönä voidaan pitää, että jos tilassa on jo oma pelaaja/omia pelaajia, lähde etsimään uusi tyhjä tila ja liiku pois.

Lähin vastustaja

Kun pelaaja on löytänyt tyhjän tilan ja tietää muutama syöttövaihtoehdon, tämä voi alkaa vilkaisemaan lisäksi lähimmän vastustajan toimintaa. Jos pelaaja tietää, mistä suunnasta lähin vastustaja tulee prässäämään, tämä pystyy ahtaassakin tilassa olemaan rauhallinen. Pallon kanssa ei ole koskaan hätä, jos on ennakoinut.

Syöttövälit

Hyvä peruspelaamista toteuttava pelaaja etsii jatkuvasti sellaisia välejä, joista on mahdollista syöttää linjan ohittava syöttö. Vastustajan puolustamisen voi tehdä vaikeammaksi sillä, että pelaaja pyrkii sijoittumaan eri väliin kuin kanssapelaaja. Myös syöttäessä pelaajan kannattaa etsiä mahdollisuuksia syöttää kahden vastustajan pelaajan välistä.

Millainen tuki tarvitaan?

Pelaajan tulisi myös kiinnittää katseensa sen pelaajan tilanteeseen, kenelle pallo on liikkumassa ja lähteä muokkaamaan tukiliikkeitänsä sen mukaan. Pallollisen tilanteen tietämisen jälkeen pelaaja voi tukea esimerkiksi liikkumalla positionaaliseen etuun seuraavaan linjaan tai avaamalla tilaa kuljettaa eteenpäin, tällöin pelaajan tulisi liikkua tuosta tilasta poispäin.

havainnointiblogi

Kuva: Pelaajan pitää kentällä nähdä ennakoivasti vilkaisuilla muun muassa omia pelaajia, kenelle syöttää (vasemmalla) sekä tyhjää tilaa, johon liikkua (oikealla).


Yksi asia, jota painotan omille valmennettavilleni on periaate ”liiku ja havainnoi samaan aikaan”. Monesti käy niin, että pelaaja vilkaisee ollessaan paikallaan ja liikkuu sen jälkeen esimerkiksi tyhjään tilaan jatkamatta havainnoimista. Tyhjän tilan löytämisen jälkeen ja siihen liikkumisen aikana lähdettävä etsimään esimerkiksi vapaita syöttösuuntia. Liikenteessäkään kukaan ei katso viidenkymmenen metrin päästä, että vihreä valo palaa ja kävele sen jälkeen katse tiehen liimantuneena. Havainnointi ja liike pitäisi tapahtua jatkuvasti yhdessä  – myös jalkapallokentällä.

Poista turhat asiat pelaamisesta

Nassim Taleb esittelee kirjassaan Antifragile kristillisestä teologiasta tutun Via negativa -teorian nykymaailmaan sovellettuna. Tiivistetysti ajatuksena teoriassa on se, että turhien asioiden poistamisella on yleensä isompi hyöty elämässä kuin uusien asioiden lisäämisellä.

Jos ihmisen tavoitteena on lisätä hyvinvointiaan, isompi hyöty tälle on tupakoinnin lopettamisesta kuin liikunnan määrän pienestä päivittäisestä lisäämisestä. Välttämällä turhia asioita on iso vaikutus menestykseen: shakkimestarit voittavat vastustajana oikeastaan vain välttämällä tappion ja Applen Steve Jobs kehitti innovaationsa lähinnä hylkäämällä tuhansia muita huonompia ehdotuksia.

Miten tämä liittyy jalkapallon peruspelaamiseen? Itse asiassa paljonkin. Harjoittelussa keskitytään usein uusien taitojen opetteluun, mutta suurimmalle osalle nuorista pelaajista ensimmäisiä maaotteluita pelaavista ikäluokista Veikkausliigatasolle isompi hyöty olisi turhien asioiden poistamisella pelaamisesta.

Oman joukkueeni pelaajille toistan harjoituksesta toiseen fraasia ”jokaisella kosketuksella palloon täytyy olla tarkoitus”. Toistelen heille, että hyvä jalkapalloilija välttää turhien, pelin kannalta merkityksettömien kosketusten ottamista palloon. Jos pelaaja lähtee pallon saadessaan esimerkiksi kuljettamaan kohti sivurajaa ilman peliä edistävää tarkoitusta, tämä huomaa pian, että on kolmen vastustajan ympäröimä eikä ulospääsyä tilanteesta ole. Tai kun pelaaja on heikon ennakoivan havainnoinnin takia joutunut käyttämään syöttöön paremmassa asemassa olevalle pelaajalle yhden sijaan kolme kosketusta, haluaisin käyttää elokuvassa Click nähtyä kaukosäädintä, pysäyttää tilanteen ja kysyä pelaajilta ”miksi otit tuon, tuon ja tuon kosketuksen, mikä niiden tarkoitus oli?”

Peruspelaamiseen ei kuulu ylimääräiset peliä edistämättömät kuljetukset tai kääntymisen yrittäminen kolmen vastustajan ollessa selän takana. Kun pelaaja ymmärtää, että jokaisella kosketuksella palloon voi olla tarkoitus, mahdollisuudet ovat sen jälkeen rajattomat.

Jalkapallossa ylimääräiset kosketukset palloon ovat loistava keino houkutella vastustaja tai vastustajia irtoamaan omalta paikaltaan, täytyy vain ymmärtää, milloin keinoa tulee käyttää. Kuljettamalla katse ylhäällä rauhallisesti kohti omaa aluettaan puolustavaa vastustajaa, tämä joutuu ehkä jossain vaiheessa irtoamaan ja tilaa syntyy syötölle vapaalle pelaajalle tämän selustaan. Tai esimerkiksi espanjalaiset pelaajat tekevät suomalaisia pelaajia enemmän sitä, että he kuljettavat täysillä kohti boxia uhaten ohittamisella, viime hetkillä lyövät jarrut päälle ja syöttävät pelaajalle, jolle on muodostunut enemmän tilaa vastustajien liikuttua puolustamaan pallollista pelaajaa.

Seuraavan kerran, kun seuraat Real Madridin tai Saksan maajoukkueen peliä katso, miten Toni Kroos ottaa kosketuksia palloon. Kroos on mestari siinä, että hän ottaa ensimmäisen kosketuksen lyhyenä jalkaansa, saa vastustajan houkuteltua lähemmäs ja sen jälkeen hyödyntää tyhjän tilan pidemmällä kosketuksella, ehkä pienen vartaloharhautuksen jälkeen.

Ensimmäisellä kosketuksella vastustajan voi saada myös poikittaisliikkeeseen. Sen takia esimerkiksi topparille oleellista on pyrkiä ottamaan ensimmäinen kosketus kohti keskustaa, vastustajan laitapelaaja joutuu liikkumaan hieman kohti palloa ja parempi syöttölinja avautuu laitaan.

Valmentajien tehtävä on auttaa pelaajia. Jos olet valmentaja, uskon, että seuraavissa harjoituksissa ja peleissä katsot pelaajiesi tekemistä hieman eri tavalla. Laitapelaajalle iso apu voi olla siitä, että kun mieleen tulee kuljetus vailla tarkoitusta, tämä lainaa seuraavan kerran palloa ja lähtee itse liikkumaan uuteen paikkaan. Via negativa -teoriaa mukaillen: Uuden asian oppiminen vaatii tosi paljon työtä, turhien asioiden poistaminen on hieman helpompaa. Miksi emme siis aloittaisi niistä?

Peliteot aina joko pelikaverille tai vastustajalle

Turhien asioiden poistamisen lisäksi monen pelaajan pelaaminen parantuisi huomattavasti, jos nämä muuttaisivat hieman suhtautumistaan peliin.

Liian usein eri peliteot kentällä tehdään itseä varten: Syötetään sellaisia syöttöjä, joiden tarkoitus on ainoastaan siirtää vastuu pallosta kanssapelaajalle, tuetaan pallollista ainoastaan silloin, kun ei tarvitse liikkua kovin intensiivisesti. Tai pelaaja tekee harhautuksia pelissä vain näyttääkseen omaa osaamistaan katsojille.

Jalkapallossa peliteot pitäisi tehdä joko pelikaveria tai vastustajaa varten, harvemmin itselle. Jos pelaaja ymmärtää tämän ajatuksen, hän on jo pitkällä.

Suomi pääsisi tulevaisuudessa jokaikisiin arvokisoihin ilman, että meillä olisi yhtään parempia pelaajia vain sillä, jos jokaisen junioripelaajan päässä jyskyttäisi pelatessa ajatus ”kuinka voin auttaa pelaajaa x?” Tukiliikkeiden ja esimerkiksi syöttämisen tarkoitus pallopeleissä on auttaa kanssapelaaja parempaan tilanteeseen. Jos pelaaja on sijoittumisellaan saavuttanut esimerkiksi positionaalisen edun vastustajan keskikenttää vastaan, mutta syöttö on hiljainen ja pomppiva, syöttäjä ei auttanut vastaanottajaa säilyttämään tuota etua vaan pikemminkin aiheutti tälle ongelman.

Omien kanssapelaajien auttamisen lisäksi osa peliteoista kentällä tulisi tehdä vastustajaa varten. Maaliskuussa koripalloilija LeBron James teki NBA-pelissä kaksi pientä liikettä, ja tuota videota katseltiin seuraavina päivinä miljoonia kertoja. Ensin syöttöharhautuksella neljä vastustajan pelaajaa väärään suuntaan ja sen jälkeen syöttö korin alle täysin vapaana olevalle pelaajalle. Kun espanjalaiset pelaavat rondoa, yksi tärkeimmistä elementeistä siinä on vastustajan huijaaminen eri suuntaan, mihin syöttö lopulta lähtee.

Monen suomalaispelaajan pitäisi lisätä pelaamiseensa näitä vastustajan huijaamisen elementtejä. Coerver-tyylisten liikesarjojen tekeminen voi futarinaluilla auttaa siihen, että pallo saadaan paremmin kontrolliin ja katse nostettua ylös pelivälineestä. Jalkapallossa vastustajan huijaaminen tapahtuu kuitenkin pienillä liikkeillä, ei coervereiden tyylisillä isoilla liikkeillä.

Jos pääsisimme seuraamaan jotain yksittäistä huippupelaajaa lähikameralla koko 90 minuutin ajan, asia avautuisi. Huippupelaaja tekee normaalia divarijyrää enemmän pieniä syöttöharhautuksia pallo lähellä jalkaa, saa vastustajan liikkumaan aavistuksen ja syöttää eri paikkaan. Pallon ollessa lähellä jalkaa huippupelaaja käyttää myös aloittelijaa enemmän yläkroppaansa harhauttaakseen vastustajan – yläkropan pieni nojaus vasemmalle, kosketus oikealla tyhjään tilaan. Pallottomana huippuhyökkääjä liikkuu ensin puolustajan selän taakse ja liikkuu viime hetkillä etupuolelle. Vastustajan huijaamista sekin.

Peruspelaaminen jalkapallossa ei ole askelharhautuksia, zidane-käännöksiä tai turhia kuljetuksia vailla tarkoitusta, vaan informaation keräämistä havainnoinnilla, vastustajan houkuttelua tarkoituksenmukaisilla kosketuksilla palloon, kanssapelaajien auttamista ja vastustajan huijaamista. Kyse on siis pelaamisesta.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s