Valmennus

Miksei maaleja synny?

Jonatan Johansson 11 maalia Valioliigassa kaudella 2000-2001. Mikael Forssell 17 maalia Valioliigassa kaudella 2003-2004.

Näiden maalimäärien arvoa yhdessä maailman parhaista sarjoista ei monikaan osaa riittävästi arvostaa. Ajatusleikkinä voimme miettiä, miltä kuulostaisi, jos joku kertoisi meille suomalaisen hyökkääjän tekevän yli 10 maalia Top4-sarjassa vuonna 2020. Torppaisimme ajatuksen välittömästi alas täysin utopistisena.

Forssellin ja Johanssonin jälkeen A-maajoukkueessa ei ole nähty heidän tasoisiaan maalintekijöitä. Joel Pohjanpalo ei ole pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa Bundesliigassa. Teemu Pukki on hyvä maalintekijä – mutta tällä hetkellä vain Tanskan pääsarjassa.

Suomalaisen hyökkääjätuotannon tehottomuudesta kertoo lisäksi se, että viimeksi yli 20:lla maalilla Veikkausliigan maalikuninkuus on voitettu vuonna 2011, jolloin Interin Timo Furuholm vei tittelin.

Onko tilanteeseen tulossa muutosta lähivuosina? Tulisiko nuoremmista ikäluokista huippuhyökkääjiä Euroopan isoihin sarjoihin ja A-maajoukkueeseen?

Juniorisarjoissa parhaiden maalintekijöiden maalimäärät ovat vielä kohtalaisella tasolla ja Etelä-Länsi -liigan ja Puolen Suomen Liigan maalintekijätilasto on monesti voitettu hieman alle tai jopa yli 30 maalilla, kun pelejä pelataan kaudessa noin 20. Maalintekijätyyppien alkuja siis löytyy, mutta mistään kovin suuresta massasta ei voida kuitenkaan puhua.

Huolestuttava ilmiö liittyy siihen, että juniorisarjojen maalinsylkijät alkavat yleensä hiipua 16-ikävuoden jälkeen, eikä maaleja enää synny totuttuun tahtiin. Näistä lupaavina pidetyistä kentänlaitakeskustelujen vakionimistä poikien maajoukkueissa ainoastaan Maximo Tolosen maalimäärät täyttävät maalintekijän kriteerit. Ulkomaille akatemioihin siirtyneiden pelaajien maalimäärät ovat pienentyneet radikaalisti uuteen ympäristöön siirtymisen jälkeen. Lisäksi Veikkausliigan maalipörssin kärkisijoilla alle 20-vuotiaat hyökkääjät ovat harvinaisuus.

Miksi Suomesta ei tule hyviä maalintekijöitä? Ja jos sellainen löytyykin, miksi urakehitys hiipuu? Lähdin selvittämään kysymyksiin vastausta. Vika ei ole pelaajien, vaan se on syvemmällä.

Pelikäsityksen eteen tehty työ ratkaisevaa

Jalkapallon kohdalla voidaan puhua mahdollisuuksista. 16-ikävuoden paikkeilla pelaajalla pitäisi olla realistinen mahdollisuus valita jalkapalloammattilaisen polku. Tuon valinnan mahdollisuuteen vaikuttaa kaikki se, mitä on tehty tuon 16 vuoden aikana.

Monelle nuorelle pelaajalle ammattilaisen polun valitseminen ei tunnu realistiselta tai se ei ole mahdollisuus enää ollenkaan. Syynä on se, että juuri 16-ikävuoden paikkeilla pelaajien fyysiset erot alkavat tasoittumaan ja pelikäsityksen eteen tehty pohjatyö alkaa näkymään. Ja valitettavasti myös sen tekemättömyys.

Jalkapallossa tiettyyn vaiheeseen asti fyysiset erot muodostavat ikään kuin varjon pelaajien todellisen potentiaalin eteen. Pelaaja voi ehtiä palloihin, vaikka ei ole ennakoinut ollenkaan tilannetta tai pelaaja tekee paljon maaleja, koska tällä on kovempi laukaus kuin muilla ikätovereilla. Kun erot fysiikassa ovat tasoittuneet, ratkaisevaan rooliin nousee se, kuka pelaajista pystyy päihittämään kentällä vastustajansa havainnointi- ja päätöksentekotaitojensa ansiosta. Lisäksi näkyville tulee se, ketkä pelaajista ovat päivästä toiseen pitkäjänteisimmin tehneet hommia taitojen kehittymisen eteen myös joukkuetreenien ulkopuolella.

Maalinteko on hyvä esimerkki havainnointi- ja päätöksentekotaitojen eteen tehtävän pohjatyön merkityksestä. Kuten ehkä Patrik Laineen esimerkki jääkiekon puolella antaa ymmärtää, tehokkaaksi maalintekijäsi jalkapallossa ei tulla pelkästään hyvällä laukauksella. Jalkapallossa oikeaa laukaisutekniikkaa oleellisempaa on ymmärtää, kuinka maalipaikoille päästään.

Maaliodottama (expected goals, xG) on hyvä työkalu selittämään, mikä on jalkapallossa hyvä maalipaikka ja mikä ei. Yksinkertaistettuna maaliodottama laskee arvon jokaiselle maalintekoyritykselle perustuen siihen, mitä tilanteesta tiedetään. Jos maaliodottama on 0.91, yritys menee maaliin 91%:n todennäköisyydellä. Ja niin edelleen.

Maaliodottamaan vaikuttaa esimerkiksi:

  • Miltä alueelta yritys lähtee
  • Mistä kulmasta yritys lähtee
  • Tapahtuuko yritys jalalla vai päällä
  • Onko pelaaja 1v1-tilanteessa vai tapahtuuko yritys tyhjästä tilasta
  • Millaisesta syötöstä yritys tapahtuu
  • Onko tilanne avoin pelitilanne, kulmapotku, suora vapaapotku, jne.

Voimme siis todeta, että mitä paremman maaliodottaman paikkoja hyökkääjä saa pelissä, sitä tehokkaampi hän todennäköisesti on. Jos hyökkääjä pyrkii saamaan enemmän maalintekoyrityksiä maaliviivan ja pilkun väliseltä alueelta, hyvästä kulmasta maalitolppien sisältä ja välttäen 1v1-tilanteet topparin kanssa, hän tekee pitkässä juoksussa myös enemmän maaleja. Hyökkääjä, jonka maalintekoyritykset tulevat suurilta osin boxin ulkopuolelta, voi olla yksittäisissä peleissä tehokas, mutta kun pelejä on alla enemmän, maalintekomäärät eivät ole todennäköisesti kovinkaan suuria. Tehokas maalintekijä pyrkii siis toimimaan todennäköisyyksien mukaan.

Hyvä hyökkääjä osallistuu maalipaikkojen rakentamiseen

Miten sitten päästään näille hyville maalipaikoille, joista onnistumisen todennäköisyys on suurempi?

Emme voi tarkastella hyökkääjän toimintaa pelkästään maalintekovaiheen kautta, vaan tärkeää on ymmärtää, että maalintekovaihetta edeltävät tapahtumat vaikuttavat siihen, kuinka hyviltä paikoilta hyökkääjä pääsee maalintekoa yrittämään. Moderni ysipaikan pelaaja osallistuu olennaisena osana joukkueen rakenteluun sekä murtautumiseen, ja näillä vaiheilla on iso vaikutus siihen, kuinka paljon ja kuinka laadukkaita maalipaikkoja joukkue pelissä saa.

Valitettavan usein hyökkääjän näkee liikkuvan pelkästään viimeisessä linjassa toppareiden vartioitavana. Rakenteluvaiheessa hyökkääjällä pitäisi olla ainakin kaksi periaatetta, joita toteuttaa. Ensiksi, hyökkääjän pitäisi pystyä toimimaan niin sanotun ”kolmas pelaaja” -periaatteen mukaan ja pudottelemaan palloja vapaille pelaajille kymppialueella, jos vapaata pelaajaa ei muilla keinoin löydy vastustajan puolustaessa keskikentän esimerkiksi miesvartioinnilla. Toiseksi, hyökkääjän täytyy osata liikkua linjojen välissä ja osallistua kymppialueen täyttämiseen sijoittuen keskelle tyhjää tilaa kylkipeliasentoon. Jos ysipaikan pelaaja liikkuu väleihin täyttämään kymppialuetta, tällöin esimerkiksi laitapelaajan on tehtävä pystyliikkeellä uhka syvyyteen.

Jalkapallossa parhaat hyökkääjät pystyvät jatkuvasti haastamaan vastustajan toppareita liikkumisellaan. Toppareille puolustaminen on hankalaa, jos ysipaikan pelaaja pyrkii koko ajan toteuttamaan periaatetta, että tämä sijoittuu murtautumisvaiheessa diagonaalikulmaan suhteessa palloon ja pyrkii lähtemään pystyliikkeisiin jomman kumman topparin pimeästä kulmasta eli selän takaa. Näin vastustajan toppareiden on vaikeampi kontrolloida katseellaan samanaikaisesti sekä palloa että pelaajaa. Lisäksi hyökkääjän tulisi ”kytätä” sitä hetkeä, jolloin vastustajan toppari irtoaa omalta paikaltaan kohti palloa ja pyrkiä tekemään pystyliikeitä tämän irtoavan topparin taakse.

Hyvä hyökkääjä tunnistaa syy-seuraussuhteita ja toteuttaa yhteistyön pelaamista murtautumisvaiheessa. Otetaan kaksi esimerkkiä: Hyökkääjä voi esimerkiksi irrottaa topparin seuraamaan pystyliikkeensä ja luoda epätasapainon vastustajan puolustuslinjaan, Joukkue voi hyödyntää tämän epätasapainon tekemällä toisen liikkeen pystyyn esimerkiksi painottoman puolen laitapelaajan toimesta. Toisena esimerkkinä kuvitellaan tilanne, jossa hyökkääjä on tehnyt pystyliikkeen, mutta pallo on pelattukin poikittain keskikentällä. Tällöin hyökkääjä voi tulla seuraavaksi vastaan tarjoamaan syöttösuuntaa jalkaan väleihin ja esimerkiksi kymppipaikan pelaaja liikkuu vuorostaan pystyyn. Jokaisella aloitteellaan hyökkääjän ei ole siis tarkoituskaan saada palloa itse, vaan hyökkääjän täytyy ymmärtää, milloin tämän kannattaa tehdä tarkoituksellisesti tilaa muille pelaajille.

Jalkapallo on kompleksinen peli ja pelin eri vaiheet linkittyvät toisiinsa. Pallon menetyksen hetkellä joukkueella on mahdollisuus riistää pallo välittömästi, jos pallonhallintavaiheessa pelaajien etäisyydet ovat olleet hyvät. Täysin vastaavasti joukkueen rakentelu- ja murtautumisvaiheen toiminnan laatu vaikuttaa siihen, kuinka hyviä maalipaikkoja joukkue saa.

rakentelufinal

Kuva 1: Hyökkääjän tulee rakenteluvaiheessa pystyä toimimaan ”kolmas pelaaja” -periaatteen mukaan sekä osallistua kymppialueen täyttämiseen.

Ehdi palloon ennen vastustajaa ja viimeistele

Jalkapallossa iso osa maaleista tehdään niin sanotulta ykkösalueelta maaliviivan ja pilkun välistä vähillä kosketuksilla. Kun kaukolaukaukset osuvat kohdalleen, päätyvät ne miljoonien ihmisten katseltavaksi Instagramiin ja Youtubeen. Jätän niiden käsittelyn tässä kirjoituksessa kuitenkin vähemmälle, koska tehokkaan maalinteon kannalta niiden merkitys on pienehkö.

Maalintekovaiheen voimme jakaa toimintaan juuri ennen maalintekoyritystä ja itse viimeistelysuoritukseen.

Pelaajan toiminta juuri ennen maalintekoyritystä on hyvin ratkaisevaa. Tuossa vaiheessa on kyse siitä, onko hyökkääjällä työkaluja siihen, että tämä pystyy päihittämään lähimmän vastustajansa. Jos hyökkääjää ei ole valmennettu näissä pelipaikkakohtaisissa periaatteissa, viimeistelyitä tulee enemmän 1v1-tilanteista vartioituna. Huonoimmassa tapauksessa pelaaja ei pääse ollenkaan yrittämään viimeistelyä.

kuvituskuva3

Kuva 2: Jalkapallossa maalit tehdään usein niin sanotulta ykkösalueelta maaliviivan ja pilkun välistä.

Klassinen esimerkki maalintekovaiheesta on keskitystilanne. Kun katsomme huippuhyökkääjien tekemiä maaleja näissä tilanteissa, emme voi olla huomaamatta, että puhtaan teknisen suorituksen sijaan olennaista on palloon ehtiminen ennen vastustajaa.

Liiankin tuttu tilanne varsinkin junioripeleissä on, että hyökkääjä ei ehdi palloon ja keskitys menee niin sanotusti läpi. Suurin syy tähän ei ole teknisissä suorituksissa, vaan kommunikoinnissa. Jotta hyökkääjä pääsee yrittämään maalintekoa keskityksistä, vaaditaan yhteistyötä keskittäjän ja vastaanottajan välillä. Esimerkiksi Italiassa monella seuralla on ohjeita, montako kosketusta palloon tulee ottaa tietyllä alueella: Jos keskityksen vastaanottaja tietää, että keskitys lähtee kolmen kosketuksen rytmillä, hän pystyy ajoittamaan liikkeensä ja palloon ehtiminen ennen vastustajaa sekä siihen osuman saaminen on todennäköisempää.

Maalinteon todennäköisyyttä lisää myös se, jos hyökkääjä pääsee yrittämään maalintekoa tyhjästä tilasta. Ennen keskityksen lähtöä hyökkääjä voi käydä lähellä topparia, jolloin toppari saadaan luulemaan, että pelaaja on hänellä kontrollissa. Ensimmäistä liikettä tulisi kuitenkin seurata toinen liike, jolla hyökkääjä irtoaa tyhjään tilaan esimerkiksi toppareiden väliin. Muita periaatteita tyhjään tilaan liikkumiselle on liike ensin puolustajan pimeälle puolelle ja sen jälkeen etupuolelle. Tai pallon ollessa lähellä päätyrajaa hyökkääjä voi juosta täysillä kohti maalia ja pysähtyä sitten tyhjään tilaan takaviistokeskitystä varten.

Keskityksistä viimeistelyn lisäksi maalintekosuoritus läheltä maalia voi tapahtua erilaisista syötöistä – esimerkiksi murto- tai poikittaissyötöistä. Tällöin oleellista on, tapahtuuko viimeistely-yritys yhdellä vai kahdella kosketuksella. Jos hyökkääjä ehtii ottaa kosketuksen ennen viimeistelyä, hänen tulisi pyrkiä liikuttamaan maalivahtia sivuttaisliikkeeseen. Kosketus oikealle avaa paremman mahdollisuuden viimeistellä vasempaan kulmaan. Ja toisinpäin.

Yhdellä kosketuksella poikittaissyötöstä viimeistellessä, tulisi yrittää laukausta maalivahdin tulokulmaan. Syötön lähtiessä maalivahti liikkuu sivuttain syötön suuntaan, jolloin avautuu mahdollisuus viimeistellä siihen kulmaan, miltä puolelta syöttö on lähtenyt.

Hyökkääjän ollessa yksin läpi hänen täytyy pystyä kiertämään tai nostamaan pallo vastaan tulleen maalivahdin yli. Jos maalivahti ei lähde vastaan, hyökkääjän tulisi sijoittaa pallo maalivahdin jalan vierestä matalana.

Millainen itse viimeistelysuoritus sitten on? Jos olisin 13-vuotias hyökkääjä, antaisin itselleni jälkiviisaana seuraavia ohjeita. Treenaa yhden kosketuksen laukaukset sellaisiksi, että pystyt pitämään ne matalana kohti maalia täydestä juoksuvauhdista, kurottaen, huonosta tasapainosta ja silloinkin, jos syöttö on pomppiva tai tulee ilmassa. Lisäksi harjoittele terävästi lähteviä lyhyen latauksen laukauksia eri asennoista, pyri pitämään laukaukset matalina ja sellaisina, että ne ottaisivat pompun juuri ennen maalivahdin torjuntayritystä. Puskemalla viimeistelystä treenaa näitä periaatteita: pidä niska jäykkänä, pyri pitämään puskuliike terävänä ”kobraniskuna” ja yritä puskea pallo maan kautta maaliin.

Maalintekemisen todellisuus on vastakkainen siihen, mihin olemme tottuneet ja miten olemme sitä harjoitelleet. Maalintekoa harjoitellaan liian kaukaa pitkistä kuljetuksista, vaikka vain harva maali jalkapallossa tehdään siten. Lisäksi on kysyttävä, käytämmekö liikaa aikaa potkun teknisten yksityskohtien hiomiseen, kun oleellisempaa on vastustajan topparin päihittäminen oveluudella, palloon ehtiminen ensiksi ja kyky pitää laukaus matalana erilaisista syötöistä sekä asennoista?

Jos hyökkääjän pelikäsityksen eteen on tehty töitä, 16-vuotiaana pelaajalla voi olla mahdollisuus. Muussa tapauksessa ei ole mitään saumaa.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s