Johdanto

Pelit vs. drillit on yksi valmentamisen ikuisuuskysymyksistä. Toiset painottavat toistojen määrän tärkeyttä (drillit), toiset taas pelikontekstin tärkeyttä toistoissa (pelit). Harjoitteen valitseminen drillin ja pelin välillä on usein kuin vaihtokauppaa: Jos haluat enemmän toistoja, valitset drillin, mutta menetät pelikontekstin. Jos taas haluat pitäytyä pelissä, et saa niin paljon toistoja, mutta ympäristö on lähempänä oikeaa peliä. Halusin selvittää pitääkö intuitiivinen johtopäätös toistojen määrästä paikkansa. Lähestyin aihetta tutkimalla toistoja, sekä niiden vaihtelevuutta muutamalla eri muuttujalla, yhdessä peliharjoitteessa ja yhdessä drilliharjoitteessa. Kuvasin 06-poikien kanssa tiistaina 6.2.2018 kaksi harjoitetta ja analysoin ne myöhemmin kotona tietokoneella.

Viitekehys

Blogitekstissä Oppimisympäristön luominen: Harjoitetyypit esittelin nonlineaarisen pedagogiikan pohjalta muodostetun viitekehyksen eri harjoitetyypeille niiden spesifisyyden mukaan. Harjoitetyypit johdettiin pelistä, eli ottelusta virallisilla säännöillä toista joukkuetta (usein myös eri seuraa) vastaan, vähentämällä pelin ominaispiirteitä:

• Pelaajien välisen vuorovaikutuksen määrä
• 1, 2 vai 0 maalia
• Onko pelissä suunta
• Onko pelissä selvästi 2 joukkuetta ja yksi pallo
• Onko harjoitteessa vastustaja
• Onko pelaajien toiminnot ennaltamäärättyjä

Mitä lähempänä harjoiteyyppi on oikeaa peliä, sitä enemmän siinä on pelin elementtejä. Tästä kompleksisuudesra pitäisi seurata, että harjoitteessa on silloin paljon vaihtelua. Tämä tarkoittaa, että harjoitteessa esiintyvät tilanteet eroavat toisistaan keskimäärin merkittävästi. Vaihtelun suuren määrän pitäisi myös tarkoittaa, että toistoja tulee vähemmän kuin harjoitteessa, jossa on vaihtelua on vähän. Taulukon alapäässä olevissa harjoitetyypeissä taas toistoja tulee enemmän.

Kuva 1. Harjoitetyyppien viitekehys.

Harjoitetyyppien viitekehyksen mukaisesti testataan kahta hypoteesia:

Hypoteesi 1. Drilliharjoitteessa tulee enemmän toistoja tietyssä jalkapallotoimnnossa kuin peliharjoitteessa

Hypoteesi 2: Peliharjoitteessa on enemmän vaihtelua jalkapallotoiminnon toistojen toteutustavassa kuin drilliharjoitteessa

Menetelmät

Valittiin tutkittavaksi jalkapallotoiminnoksi syöttäminen. Luotiin yksi peliharjoite, sekä yksi drilliharjoite tämän pohjalta. Harjoitteiden tarkoitus oli olla kyseiselle ikäluokalle sopivia syöttämisen harjoittelemiseen. Testiryhmässä oli kahdeksan 2006 syntynyttä pelaajaa, jotka suorittavat molemmat harjoitteet. Molempia harjoitteita tehtiin kaksi 3 minuutin jaksoa, jotka kuvattiin iPadilla. Toistot saatiin laskemalla videoista syöttöjen määrä, sekä tehokas peliaika. Toistojen toteutustavan vaihtelua tutkittiin laskemalla syöttöjen rytmi, eli monta kosketusta pelaajat käyttivät syöttämiseen. Jos pelaaja syötti suoraan syötöstä, syötti hän tällöin yhden kosketuksen rytmillä. Jos pelaaja otti ensin haltuun ennen syöttämistä, pelasi hän kahden kosketuksen rytmillä. Viimeisenä kategoriana oli enemmän kuin kolmen kosketuksen käyttäminen syöttämiseen. Lisäksi yhtenä vaihtelun muotona laskettiin videoista paremman ja heikomman jalan sisäryjäsyötöt, sekä ulkosyrjäsyötöt molemmilla jaloilla.

Valmentajan toiminta harjoitteessa rajoittui organisoinnin neuvomiseen. Nonlineaarisen pedagogiikan periaatteiden mukaisesti ohjeita ei annettu suoritustapaan tai tilanteen ratkaisemiseen, vaan jokaisen pelaajan tuli löytää oma optimaalinen liikerakaisunsa. Valmentaja ei siis pyrkinut vaikuttamaan pelaajien suoritustasoon opettamalla.

Peli

Kuva 3. Pallonhallinta

Peliksi valittiin harjoitetyypeistä pallonhallinta, jossa tavoitteena on pitää pallo mahdollisimman pitkään omalla joukkueella. Molemmissa joukkueissa on kolme pelaajaa, jonka lisäksi pelissä on kaksi jokeripelaajaa, jotka ovat aina pallollisen joukkueen puolella. Kahden pelaajan ylivoima valittiin, jotta pallollisella joukkueella olisi enemmän syöttömahdollisuuksia, mutta pallonhallinta olisi riittävän haasteellista pelaajilla. Tilanteenvaihdot tapahtuvat normaalisti, eli roolit vaihtuvat välittömästi kun puolustava joukkue saa pallon haltuunsa. Alueen muotona käytettiin neliötä, jonka suuruus oli 14x14m. Palloja harjoitteessa oli käytössä kahdeksan kappaletta, eli yksi pallo per pelaaja. Mikäli pallo meni pelin aikana alueen ulkopuolelle, niin pelaajat hakivat lähimmän pallon mahdollisimman nopeasti ja jatkoivat pelaamista. Alueen keskikohta merkittiin yhdellä tötsällä ja ohjattiin yksi jokereista pelaamaan koko ajan alueen keskellä syöttövaihtoehtojen lisäämiseksi, muita rajoitteita ei ollut kosketusmäärien, sijoittumisen tai tekniikoiden suhteen.

Video 1. Pallonhallinta.

Drilli

Kuva 3. Drilli

Drilli johdettiin pallonhallintapelin perusteella pyrkien vastaamaan pallonhallinnan aluetta, pelaajamäärä, ja pelaajien sekä syöttöjen etäisyyksiä. Tehtävänä oli syöttää ennaltamäärätyssä järjestyksessä pelaajalta toiselle, mutta kosketusmääriä, syöttävää jalkaa tai tekniikkaa ei oltu määritelty etukäteen, vaan pelaajat saivat päättää monta kosketusta ottivat ja millä tekniikalla syöttivät. Pelaajat liikkuivat syötön jälkeen seuraavalle paikalle. Puolessa välissä jaksoa suuntaa vaihdettiin. Alueena käytettiin samaa 14x14m neliötä, kuin edellisessä harjoitteessa. Palloja harjoitteessa oli käytössä samat kahdeksan kappaletta, eli yksi pallo per pelaaja. Mikäli pallo meni pelin aikana alueen ulkopuolelle, niin pelaajat hakivat lähimmän pallon mahdollisimman nopeasti ja jatkoivat pelaamista.

Video 2. Drilli

Tulokset

Syöttömäärät

Kahden 3 minuutin jakson aikana pallonhallintaharjoitteessa pelaajat syöttivät yhteensä 115 kertaa. Syöttöjä per pelaaja tuli 14,4 kappaletta ja syöttöjä minuutissa keskimäärin 19,2 kappaletta. Vastaavasti drilliharjoitteessa syöttöjä tuli 170 kappaletta, jolloin syöttöjä per pelaaja tuli 21,3 ja syöttöjä minuutissa keskimäärin 28,4. Drillissä oli siis 48% enemmän syöttöjä kokonaisuudessaan. Pelikatkoja pallonhallintapelissä tuli 15 kappaletta ja drilliharjoitteessa 10. Katkot pallonhallinnassa olivat pidempiä kestäen yhteensä 66 sekuntia, kun drillissä katkojen yhteispituus oli 26 sekuntia. Syöttöjä minuutissa, kun pallo oli pelissä, oli pallonhallinnassa keskimäärin 21,4 ja drillissä 30,6. Tällöin drillissä oli 30% enemmän syöttöjä per minuutti.

Taulukko 1. Syöttömäärät pelissä ja drillissä.

Kosketusmäärät ja jalan osat

Pallonhallintaharjoitteessa syötettiin 29 kertaa yhdellä kosketuksella, 57 kertaa kahdella kosketuksella ja 29 kertaa kolmella tai useammalla kosketuksella. Drillissä vastaavat luvut olivat 36, 130 ja 4. Prosentteina ilmaistuna pelissä 50% syötöistä tapahtui kahden kosketuksen rytmillä. Sekä yhden, että kolmen tai useamman kosketuksen rytmillä tehtiin 25% prosenttia syötöistä. Drillissä prosentit olivat 21, 76 ja 3. Molemmissa harjoitetyypeissä eniten syötettiin haltuunoton jälkeen seuraavalla kosketuksella palloon. Pallonhallinnassa syötettiin 76 kertaa paremman jalan sisäsyrjällä, 21 heikomman jalan sisäsyrjällä ja 18 kertaa ulkosyrjällä. Drillissä paremman jalan sisäsyrjällä syötettiin 134 kertaa, heikomman jalan sisäryrjällä 30 ja ulkosyrjällä 6 kertaa. Heikomman jalan tai ulkosyrjän osuus syötöistä oli pelissä 34%, kun ne olivat drillissä 21%.

Taulukko 2. Syöttämisen rytmi ja tekninen toteutus.

Johtopäätökset

Kuten hypoteesissa 1 oletettiin, niin drilliharjoitteessa päästiin suurempiin toistomääriin. Ero pallonhallintaan oli 48% enemmän kokonaisaikana, ja 30% enemmän, kun laskettiin syötöt tehokkaan peliajan aikana. Jokainen pelaaja teki keskimäärin 7 syöttöä enemmän kahden kolmen minuutin jakson aikana syöttödrillissä, kuin pallonhalinnassa.

Hypoteesin 2 mukaan peliharjoitteessa on enemmän vaihtelua toistojen toteutustavassa, kuin drilliharjoitteessa. Tämä piti paikkaansa niin syöttörytmin, kuin jalkaisuuden ja jalan osan osalta. Pelaajat syöttivät prosentuaalisesti enemmän yhdellä ja kolmella tai useammalla kosketuksella pallonhallinnassa kuin drillissä, jossa 76% syötöistä tapahtui kahdella kosketuksella. 3 tai useamman kosketuksen rytmillä syötettiin pelissä kolme kertaa enemmän kuin drillissä. Molemmissa harjoitetyypeissä käytettiin eniten paremman jalan sisäsyrjää, mutta pelissä muiden toteutustapojen osuus oli suurempi, -34% prosenttia, kun drillissä prosenttiosuus oli 21. Kuitenkin määrällisesti pallonhallinnassa tuli vain 3 suoritusta enemmän vasemmalla jalalla tai ulkosyrjällä kuin drillissä. Toisaalta ulkosyrjällä syötettiin pelissä kolminkertainen määrä drilliin verrattuna.

Pohdinta

Hypoteesien paikkansapitävyys ei sinänsä ollut yllätys: intuitiivisesti pelikontekstissa on enemmän vaihtelua ja täten muita jalkapallotoimintoja enemmän kuin ei-pelinomaisessa harjoitteissa. Drillissä pelaajien toiminnot olivat pääsääntöisesti syöttämistä ja syötön haltuunottamista, kun pallonhallinnassa pelaajat liikkuivat ilman palloa ja suojasivat sekä harhauttivat pallon kanssa enemmän kuin drillissä. Tämä johtaa siihen, että pelaajat käyttivät enemmän kosketuksia ennen syöttöä pallonhallintaharjoitteen aikana, mikä on yksi syy pienempään syöttömäärään. Luonnollisesti pelaajan havainnoima informaatio on peliharjoitteessa kompleksisempaa, jolloin optimaalisten liikeratkaisujen löytäminen on hitaampaa. Syötön ajoitus riippuu pelissä tilanteesta, kun drillissä voi syöttää heti kun pallollisella on siihen mahdollisuus. Joskus pelissä ei kannata syöttää nopeasti, vaan hidastaa tarkoituksella toimintoja. Tilanteiden vaihtelu sai aikaan pelaajien monipuolisemmat liikeratkaisut peliharjoitteen aikana. Vaikka monta muuta muuttujaa olis voinut testata, kuten syöttöjen kulmia ja nopeuksia tai yllättävyyttä, niin jo syöttörytmin ja tekiikoiden mittaaminen paljasti pallonhallinnassa olleen enemmän vaihtelua toteutustavassa.

Toinen asia, mikä vaikutti syöttöjen määrään ja toteutustapaan, oli pelaajien sijoittuminen alueella. Pelissä pelaajien liikkumista ei rajoitettu muuten kuin, että yhden jokerin piti pysyä pelissä alueen keskellä. Usein pallottomien pelaajien sijoittuminen ei ollut optimaalista ja etäisyydet liian lyhyitä. Drillissä pelaajien ei tarvinnut juuri liikkua, joten etäisyydet olivat suhteellisen vakiot.

Tämän voi havaita alla olevista kuvista:

Kuvat 4&5. Pelaajien etäisyydet peliharjoitteessa olivat pääsääntöisesti pienemmät kuin drilliharjoitteessa.

Harjoitteen organisointi vaikuttaa merkittävästi suoritusten määrään ja laatuun: Esimerkiksi pallon laittaminen nopeammin peliin tai pelaajien sijoittumisen rajoittaminen olisi nostanut syöttömääriä pallonhallintaharjoitteessa. Toisaalta drillissä toisen pallon lisääminen olisi käytännössä tuplannut syöttömäärät. Eri harjoitetyyppien vertailu sinänsä onkin ongelmallista, sillä organisoinnilla on valtava merkitys toistojen ja vaihtelun määrään. Ohjenuorana voikin sanoa, että peliharjoitteissa tulisi pyrkiä lisäämään tiettyjä toimintoja tai tarjoumia, ja ei-pelinomaisissa vaihtelua (ja havainnointia)

Pelkän määrän sijaan meidän tulisi kehittää mittareita, jotka ottavat huomioon myös toistojen laadun oppimismielessä: Vastaako ympäristö oikeaa peliä? Onko informaatio, jonka perusteella toimitaan samaa kuin ottelussa? Onko informaatio ja toiminta liitettynä yhteen? Tutkimuksessa menetettiin siirryttessä drillistä peliharjoitteeseen 55 syöttöä, mutta tilalle saatiin pelikonteksti, jossa syöttäminen tapahtuu informaation perusteella, joka on merkittävästi lähempänä ottelua, kuin drillin informaatio. Drillissä syöttöjen tarkoitus on syöttää valmentajan suunnittelemalla tavalla, pelissä tarkoitus liittyy itse pelitilanteeseen.  Kumpi oli siis parempi? 170 syöttöä ei-pelinomaisessa ympäristössä, vai 115 syöttöä pelikontekstissa?

Seuraavaksi olisikin mielenkiintoista tutkia toistojen määrää yhdistettynä laatuun eri harjoitetyypeissä.

JP Savolainen