Valmennus

Avoin kirje Jari Litmaselle

Hyvä Jari Litmanen

Olin ehkä 11- tai 12-vuotias, kun kävelin 2000-luvun alussa harjoitusten jälkeen Oulunkylän kirjastoon. Lainasin teoksen Kultakenkä – tie mestaruuteen, jonka olit kirjoittanut yhdessä Hannu Teiderin kanssa. Aloitin kirjan lukemisen jo kävellessäni kotiin. Muistan, kuinka taivaalta pyrytti lunta ja sormissa tuntui hyytävä kylmyys. Eihän kirjaa käsineet kädessä voinut lukea. Teos teki minuun lähtemättömän vaikutuksen; en ole koskaan lukenut mitään kirjaa samalla antaumuksella ja mielenkiinnolla. Halusin imeä kaiken tiedon siitä, miten pelaaja Suomesta ja Lahden Suurhallista oli noussut Euroopan jalkapallokenttien kirkkaimpiin valoihin.

Olit suosikkipelaajani. Aikana ennen YouTubeaViaplayta ja sosiaalista mediaa nauhoitin Mestareiden liigan pelejä vanhalle VHS-nauhalle ja katsoin sitten otteluita lukemattomia kertoja uudestaan ja uudestaan. Joskus pääsin seuraamaan pelaamistasi myös lähietäisyydeltä. Muistan, kuinka Suomi nujersi Islannin 3-0-lukemin Pohjola Stadionilla keväällä 2003. Myös karsintaottelu Italiaa vastaan täpötäydellä Olympiastadionilla saman vuoden kesäkuussa on piirtynyt pysyvästi verkkokalvoille. Olit viheriöiden kapellimestari, joka mestarillisilla syötöillä ja oikea-aikaisella liikkumisella heilutti tahtipuikkoa. Teinpä ala-asteella jopa esitelmän sinusta, kuten varmasti tuhannet muut nuoret jalkapalloilijat tuohon aikaan.

Et ole kuitenkaan enää pelaaja. Olet neuvonantaja ja valmentaja, vaikket itse olekaan tuonut kyseisiä rooleja juuri esille. Toimintaasi on nyt arvioitava toisenlaisin kriteerein. Pelaajaurasi aikaisilla voitoilla, saavutuksilla ja maaleilla on hyvin vähän relevanssia enää vuonna 2018.

”Tässä maailmassa ’me’ on enemmän kuin ’minä'”

Muistan sinut pelaajana, joka tutki ympäristöä, imi vaikutteita muilta ja pyrki aina sopeutumaan ympäröivään yhteisöön. Yritit oppia kanssapelaajilta. Miksi et tekisi samaa myös valmentajana? Olen varma, että esimerkiksi HJK:n, Hongan tai vaikkapa VJS:n kaltaisissa seuroissa, muutaman mainitakseni, olisi monia ammattitaitoisia valmentajia, jotka olisivat valmiita haastamaan käsityksiäsi pelistä ja keskustelemaan lajin pienistä yksityiskohdista. Vaikka näillä valmentajilla on 137 A-maaottelua vähemmän kuin sinulla, he käärivät hihansa päivittäin ja työskentelevät läpi vuoden junioripelaajien kanssa. Oppisit heiltä varmasti. Se vaatisi toki uudenlaista lähestymistapaa ja rohkeutta nöyrtyä, vielä kerran, pelin edessä.

Haastattelusi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä syyskuussa 2015 (toimittajana Jouni K. Kemppainen) oli siitä virkistävä, että paljastit siinä yhden tärkeimmistä syistä, miksi saavutit Ajaxissa sellaisen aseman, että sinun mukaasi esimerkiksi nimettiin satoja poikia Hollannissa 1990-luvulla. Puhuit kollektiivisuudesta ja arvoista. Et nostanut itseäsi jalustalle, vaan korostit joukkuetta ja ympäröivää yhteisöä.

”(Ajaxissa) kaikki ne arvot vahvistuivat, mitä minulla oli ja mitä olin saanut kotoa ja ympäristöstä. Että tässä maailmassa ’me’ on enemmän kuin ’minä’.”

Miten tämä ohjenuora on näkynyt toiminnassasi esimerkiksi U19-maajoukkueen valmennustiimissä? Kun totesit tämän vuoden alussa Etelä-Suomen Sanomissa, että ”yrität olla mukana” joukkueen valmennuksessa ja että ”et ole mukana joka kerta”, en tunnistanut me ennen minä-ajattelua. Valmentaminen on pohjimmiltaan prosessi, johon myös valmentajan tulee omistautua koko sielullaan. Jos henkilö on mukana vain silloin tällöin omista aikatauluistaan riippuen, kyse on tiukasti arvioiden jostain muusta kuin valmentamisesta – esimerkiksi ”valmentelusta”, kuten valmentaja ja opettaja Tuukka Kotimäki asian Twitterissä muotoili.

kuva

Ei ole sinun vikasi, että henkilöt ympärilläsi ovat nostaneet sinut epämääräiseen neuvonantajan asemaan. Heille olet se sama Jari, joka teki maagisia suorituksia Mestareiden liigassa ja kipparoi kultaista sukupolvea (Tämä on muuten erikoinen määritelmä, kun asiaa miettii tarkemmin). Ole kuitenkin tarkkana. Monet näkevät sinut edelleen pelaajana, eivätkä kykene arvioimaan toimintaasi neutraalisti. Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas.

Tilanne on kuitenkin toinen esimerkiksi vuonna 2028. Silloin maajoukkueissa on pelaajia ja Palloliitossa työntekijöitä, jotka eivät juurikaan muista pelaaja-aikojesi urotekoja. Silloin ratkaisevaa on vain ja ainoastaan substanssiosaaminen. Mitä lisäarvoa henkilö tuo omassa roolissaan yhteisön toimintaan? Napanuora pelaaja-aikoihin ohenee koko ajan. Olen varma, että esimerkiksi maajoukkuevuosiesi kollega Aki Riihilahti on ymmärtänyt tämän merkittävän eron roolissaan HJK:n toimitusjohtajana.

”Minun piti tappaa pelaaja sisälläni ja opiskella valmentamista”

Muutaman vuoden sinua nuorempi Andri Shevtshenko on toiminut Ukrainan maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2016. Kun Ilta-Sanomien toimittaja Saku-Pekka Sundelin haastatteli marraskuussa 2016 ukrainalaista, Shevtshenko ei syyllistynyt epätäsmälliseen valmentajajargoniin, vaan totesi suoraan: ”Minun piti tappaa pelaaja sisälläni ja opiskella valmentamista.” Monet muutkin entiset pelaajat, sarjatasosta ja joukkueesta riippumatta, ovat tuoneet esille samansuuntaisia näkemyksiä. Tämän toki ymmärtänee kunnolla vasta, kun on valmentanut riittävän omistautuneesti. Sinulla voisi olla mahdollisuus kehittyä merkittäväksi valmentajaksi – mutta oletko valmis siihen? Haluatko edes valmentaa? Kyse ei ole mistään epämukavuusalueesta, vaan käytännössä täysin uudesta alueesta. Kokonaisuudesta, jossa pelaajatausta voi auttaa, mutta peliä on lähestyttävä lähes täysin erilaisesta näkökulmasta.

Pelaajasta on pitkä tie valmentajaksi. On opiskeltava pelin lainalaisuuksia uudesta näkökulmasta. On oltava samaan aikaan johtaja, opettaja ja esimerkin näyttäjä. Esimerkiksi Simo Valakari, joka toimi valmentajauransa alussa 12- ja 14-vuotiaiden junioreiden valmentajana, on usein korostanut näitä seikkoja. Juniorivalmennus oli Valakarille korkeakoulu, jossa hän sai kokeilla ja epäonnistua. Kuten varmasti hyvin tiedät, Valakari on nykyään niitä harvoja suomalaisvalmentajia, joka työskentelee ulkomailla.

Olen kuullut, että monet nuorisomaajoukkuepelaajat ovat kehuneet niitä ohjeita, joita olet antanut heille harjoitusten yksittäisissä tilanteissa. Samoin lausunnot, joissa olet painottanut esimerkiksi omatoimisen harjoittelun merkitystä, ovat olleet osuvia. Mitä rajoitetummista osa-alueista on kyse, sitä useammin henkilö kykenee arvioimaan niitä subjektiivisesti omista kokemuksistaan käsin. Kun kyse on laajemman tason monimutkaisista ilmiöistä joissa erilaiset syy-seuraussuhteet ovat limittäin, tarkat perustelut, yksityiskohtainen vaikutusanalyysi ja kaikkien ilmiöön vaikuttavien tekijöiden huomioonottaminen korostuvat. Olitko aidosti sitä mieltä, että esimerkiksi  ulkomaalaisten pelaajien määrän rajoittaminen ratkaisisi Suomi-futiksen ongelmat, kuten Iltalehden jutussa 24.5.2016 viittasit? Epämääräinen jalkapallopopulismi on yksi suomalaisen jalkapallokeskustelun suurimmista haasteista.

Turhautumista ruohonjuuritasolla

Kun Palloliiton vastavalittu puheenjohtaja Ari Lahti kutsui sinua sosiaalisessa mediassa ”Kuninkaaksi”, mieleeni tuli heti Nuori voima-kulttuurilehden Sami Hokkasen loistava muotoilu, joka tiivistää ehkä parhaiten kuningasmyytin ongelmallisuuden.

”Pahimmillaan kertomus kuninkaasta estää ymmärtämästä mitä valtakunnassa todella tapahtuu.”

Hokkasen ansiokas teksti ”Kuninkaan kahleet” on ehkä paras analyysi siitä problematiikasta, joka ympärillesi on rakentunut. Monet juniorivalmentajat, joiden kanssa olen keskustellut asemastasi, ovat olleet hämmästyneitä nykyroolistasi. Samalla tavoin kuin itse olit kriittinen ja vaativa valmentajiasi kohtaan, nuori valmentajasukupolvi on nyt kriittinen sinua kohtaan. Asemasi mielipidevaikuttajana ja tosiasiallisen jalkapallovallan käyttäjänä vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka suuri kuilu ruohonjuuritason toimijoiden ja päättävien elinten välillä on.

Sen jälkeen, kun Palloliiton edesmennyt puheenjohtaja Pertti Alaja nimitti sinut liiton neuvonantajaksi, olet ollut muun muassa valitsemassa Hans Backea Huuhkajien päävalmentajaksi, rakentamassa Suomi-futiksen uutta peli-identiteettiä sekä valmentanut, tai ”valmennellut”, apuvalmentajan roolissa heinäkuun kotikisoihin valmistautuvaa U19-maajoukkuetta. Mikään näistä tehtävistä ei ole mennyt aivan nappiin, jos asian haluaa muotoilla kauniisti. Toki olet ollut vain yksi osa päätöksentekokoneistoa, mutta monessa muussa yhteisössä vastaavat ”näytöt” voisivat herkästi synnyttää keskustelua neuvonantajan asemasta. Turhautumista on lisännyt se, että minkäänlaista itsekriittisyyttä ei juuri ole ollut aistittavissa liiton suunnalta, joitakin väliaikaisen puheenjohtajan Markku Lehtolan yksittäisiä lausuntoja lukuun ottamatta.

Suomalainen jalkapallo on mielenkiintoisessa murrosvaiheessa. Seurojen Palloliitto-organisaatiouudistus ravistelee vanhoja byrokraattisia rakenteita ja lajin kattojärjestö on vihdoin siirtymässä uuteen aikaan. Ilmapiiri urheilukeskusteluissa on liikkunut hiljalleen siihen suuntaan, että erilaisia suojatyöpaikkoja kyseenalaistetaan koko ajan entistä voimakkaammin. Tämän kyseenalaistamisen kulttuurin tulisi kohdistua erityisesti sellaisiin toimenkuviin, joissa on paljon valtaa, mutta ei selkeää vastuuta tavoitteiden saavuttamisesta. Kuten esimerkiksi neuvonantajiin.

Kirjoitit taannoin Ylen sivuille hienon tekstin yhdestä esikuvastasi, Johan Cruyffista. Kuvailit hollantilaisen vaikutusta kauniisti muun muassa alla olevin sanoin.

”Cruyff oli ajoittain ristiriitainen hahmo vahvoine mielipiteineen ja näkemyksineen, mutta aina – vahvoissakin kannanotoissa – hänen pontenaan oli itse pelin suojeleminen ja kehittäminen. Johan Cruyff oli jalkapalloihminen.”

Peli on tärkeämpi kuin yksikään toimija.

Minkälaisen jäljen haluat jättää suomalaiseen jalkapalloon pelaajaurasi jälkeen?

Helsingissä, 5. helmikuuta 2018

Jalkapalloterveisin

Erkko Meri

***

Jari Litmanen avaa sydämensä (Helsingin Sanomien Kuukausiliite 5.9.2015, Jouni K. Kemppainen)

Jari Litmanen ei suostu synkistelemään, mutta yhtä asiaa hänkään ei kiertele: ”Suomessa ei hahmoteta, kuinka järjettömän kovaa kilpailu on” (Etelä-Suomen Sanomat 9.1.2018, Mikael Hoikkala)

Onko legendasta valmentajaksi? ”Minun piti tappaa pelaaja sisälläni ja opiskella valmentamista” (Ilta-Sanomat 12.11.2016, Saku-Pekka Sundelin)

Jari Litmanen haluaa Suomi-futikseen muutoksen: ”Näinhän se Barcelonakin tekee” (Iltalehti 24.5.2016, Ilkka Laitinen)

Kuninkaan kahleet (Nuori voima 3.2.2016, Sami Hokkanen)

Johan Cruyff oli suuri esikuva Jari Litmaselle (Yle Urheilu 24.3.2016)

Kategoriat:Valmennus

7 replies »

  1. Pitäisikö Litmasen väistyä kokonaan palloliiton toiminnasta, jos ei halua sitoutua valmentamaan valmentelun sijaan?
    Kirjoitat huhuilujen ja kaikenmaailman haasyatteluiden perusteella.
    Kutsukaa Litti podcast vieraaksi tai haastateltavaksi.

    Tykkää

    • Kysyn kaksi vastakysymystä. Onko Litmanen onnistunut tehtävissään niin hyvin, että hänen asemastaan ei ole tarvetta keskustella? Onko neuvonantajan rooli siinä määrin selkeä, ettei sitä ole syytä arvioida kriittisesti? Peräänkuulutan ennen kaikkea monipuolista arviointia – oli nimi Jari Litmanen, Hannu Tihinen tai mikä tahansa muu.

      Litmasella on varmasti annettavaa jollain osa-alueella, mutta rooli on mietittävä tarkkaan peilaten henkilön kiinnostusta ja osaamista liiton tarpeeseen. Asetan Litmasen kommentit laajempaan kontekstiin – jotain nekin kertovat, eikö? Kyse on laajemmasta ilmöstä suomalaisessa jalkapallossa, mutta paljon problematiikasta henkilöityy Litmaseen.

      Hyvä ehdotus tuo Litmasen haastattelu! Pistetään se korvan taakse.

      Erkko

      Tykkää

  2. Erkko Meri on vahvasti jäljillä kirjoituksessaan, jopa erittäinkin vahvasti. Ja on tietysti myös hyvin rohkea mies. Peli on tärkeämpi kuin yksikään toimija, juuri näin. Oma tietotaitoni tai edes ymmärrykseni ei riitä tarkemmin analysoimaan Erkon kirjoitusta, joten tyydyn lyhyeen kommentointiin. Täytyy muistaa että ex-huippu-urheilija, tai urheiluikoni ei ole välttämättä hyvä valmentaja tai edes hengen luoja. Nyrkkeilypuolta läheltä seuranneena esim.Amin Asikainen on aivan loistava valmentaja, mutta tiedän myös monia entisiä huippuja, joilta pitäisi lähinnä kieltää salille tulo. He ovat juuri näitä valmentelu valmentajia. Valmentamiseen ei todellakaan riitä vain läsnäolo, ei silloinkaan vaikka se olisi osa-alue tai apuvalmentamista. Hyvään valmentamiseen tarvitaan tieto taidon lisäksi myös intohimoa ja erittäin vahvaa sitoutumista. Kuninkaalta varmasti löytyy tieto taito, mutta intohimo ja sitoutuminen ja sitäkautta uuden oppiminen onkin sitten kysymyksiä, jotka toistaiseksi ovat viellä avoinna. Se että Litmanen ottaisi oikeasti ihan tosissaan tehtävänsä, ei takaa onnistumista mutta antaa onnistumiselle edes mahdollisuuden.

    Christian Korkeavuori.

    Tykkää

  3. En näe mitenkään välttämättömänä, että Litmasen pitäisi alkaa valmennushommiin. Kyllä myös erilaisia mielipiteiden muokkaaja tarvitaan, johon Litmasen arvovalta sopii hyvin. Valmennushommissa tämä arvokkuus voisi saada sellaisia kolauksia, joihin Jarin ei kannata tällä hetkellä heittäytyä. Jarin ei kannata ehkä valmentaa, ei ainakaan Suomessa. Isompiakin pestejä on varmasti tarjolla.

    Tykkää

    • Kiitos Pertti kommenteistasi.

      Olen periaatteessa samaa mieltä. Muutamissa lausunnoissa, joissa Litmanen on esimerkiksi arvioinut omalla ajalla tapahtuvan harjoittelun tärkeyttä, kommenteilla on ollut tärkeä (symbolinen ja tosiasiallinen) merkitys.

      Mitä valmentamiseen tulee, koen, että Litmanen on liittymällä mukaan U19-valmennustiimiin hypännyt sellaiselle alueelle, jossa häntä on välttämätöntä arvioida myös valmentajuuden näkökulmasta. Mikä on Litmasen rooli ja vastuu? Mitä lisäarvoa hän tuo maajoukkuetoimintaan? Ja niin edelleen. Litmasta on arvioitava kuten valmentajia yleensä.

      Käsillämme on dilemma: jos kerran niin monet kehuvat Litmasen valmennuksellista panosta, minkä takia häntä ei sitten hyödynnetä enempää?

      Litmanen on tehnyt osansa ja enemmän Suomi-futikselle, ei häneltä tule vaatia mitään. Mutta jos hän valmentaa maajoukkuepelaajia, kehittää futiksellemme peli-identiteettiä ja osallistuu A-maajoukkueen päävalmentajan valintaan, on arviointi (myös kriittinen sellainen) elintärkeää.

      Erkko

      Tykkää

  4. En näe mitenkään välttämättömänä, että Litmasen pitäisi alkaa valmennushommiin. Kyllä myös erilaisia mielipiteiden muokkaaja tarvitaan, johon Litmasen arvovalta sopii hyvin. Valmennushommissa tämä arvokkuus voisi saada sellaisia kolauksia, joihin Jarin ei kannata tällä hetkellä heittäytyä. Jarin ei kannata ehkä valmentaa, ei ainakaan Suomessa. Isompiakin pestejä on varmasti tarjolla.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s