Valmennus

Syöttämisen anatomia

Syöttäminen on jalkapallossa yksi laadukkaan peruspelaamisen tärkeimpiä elementtejä. Jos olet seurannut pelin parhaita syöttäjiä Zidanesta vaikka Gutiin tai nykypelaajista Toni Kroosiin, he pitävät yleensä katseensa ylhäällä aina syöttöhetkeen asti. Mitä asioita he katsovat pallon ollessa heidän hallussaan valmiina syöttöön ja mistä tekijöistä laadukas syöttäminen koostuu?

Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että syöttö pelitekona tulisi nähdä pelissä ensisijaisesti kommunikoinnin välineenä.

Hyvä syöttö kertoo vastaanottajalle, mitä pallon kanssa tulisi tehdä

Jokaisella syötöllä tulisi olla tarkoitus. Argentiinalaisen huippuvalmentaja Marcelo Bielsan mukaan syötöllä jalkapallossa on noin 20 erilaista tarkoitusta, ja ne voivat vaihdella vastustajan liikuttamisesta, pallonhallintaa jatkavaksi tai vastustajan linjoja ohittavaksi syötöksi.

Jos syötöillä on tarkoitus, silloin myös niiden toteutustavat vaihtelevat. Hyvä pelaaja ei syötä koko ajan samanlaisia syöttöjä vaan erilaiset syötöt antavat koko ajan sanattomia viestejä, kuinka vastaanottajan tulisi pallon kanssa toimia.

Voimme ajatella, että hyvä syöttäjä etsii syötöillään vastaanottajia, joilla on tilanteessa etu lähimpiin vastustajiin nähden. Etu tarkoittaa tässä sitä, että pelaaja pystyy ottamaan ensimmäisen kosketuksen joko vastustajan linjan tasalta tai linjojen välistä eteenpäin ilman välitöntä prässiä. Tällöin etu pitäisi pystyä säilyttämään syötöllä: syötön tulisi olla riittävän kova, kenttää pitkin rullaava sekä suuntautua ylempään jalkaan. Näin ollen syöttö kertoo vastaanottajalle, että tarkoitus on  edetä kentällä joko ensimmäisen kosketuksen tai yhden kosketuksen syötön avulla.

Hyvä syöttäjä pystyy myös omalla toiminnallaan kasvattamaan pallon vastaanottajan etua salaamalla syötön kohteen viimeiseen asti. Pelaaja voi esimerkiksi kääntää lantionsa osoittamaan eri suuntaan kuin mihin syötön on tarkoitus lopulta lähteä. Näin vastustajat voivat liikkuvat syötön kohteen vierestä poispäin ja vastaanottajalle syntyy isompi etutilanne. Syöttö kannattaa antaa vasta, kun etu on isoimmillaan. Parhaat syöttöjät uskaltavat odottaa viime hetkiin asti, vaikka tila olisi vähissä.

Olisi kuitenkin järjetöntä ajatella, että jokaisen syötön tulisi olla eteenpäin tai ohittaa vastustajia. Joskus tarkoituksenmukaista on liikuttaa vastustajia syötöillä. Puhutaan niin sanotusta houkuttelusyötöistä, joiden tarkoitus on liikuttaa vastustajaa kohti palloa ja sen jälkeen hyödyntää tila, mistä kyseinen pelaaja saatiin irrotettua. Jotta vastustaja ehtii reagoida, vastustajaa liikuttavien syöttöjen tulee olla painoltaan hiljaisempia kuin etenemiseen tarkoitetut syötöt.

Vastustajaa voi liikuttaa poikittain, alaspäin ja ylöspäin suuntautuvilla syötöillä. Ylöspäin suuntautuvista houkuttelusyötöistä jalkapallossa käytetään termiä in-out-syöttö, jolloin pallo pelataan palloa vastaan tulevalle pelaajalle, joka pudottaa pallon takaisin syöttäjälle tai kolmannelle pelaajalle alaspäin. Tarkoituksena on tällöin saada esimerkiksi vastustajan keskikenttälinjaa nostamaan ylöspäin kohti palloa, jolloin vastustajan puolustuslinjan ja keskikenttälinjan väliin niin sanotulle 10-alueelle voi jäädä tilaa, jota hyödyntää.

Houkuttelusyöttö on siis painoltaan hiljaisempi kuin etenemiseen tarkoitettu syöttö ja se kertoo, että syötön vastaanottaja voi vielä tilanteen salliessa pitää ylimääräisen sekunnin palloa ja houkutella vastustajan vielä lähemmäs. Tämän niin sanotun pausan avulla pelaajat voivat saada vastustajan pelaajien väliset etäisyydet isommiksi ja hyödyntää mahdollisuuksia pelata kahden pelaajan välistä etenemiseen tarkoitettuja syöttöjä.

Syötöt voivat olla myös pelkästään tarkoitettu siihen, että joukkue jatkaa pallonhallintaa. Voidaan sanoa, että parhaat jalkapalloilijat dominoivat pelin rytmiä. Suomessa tällaiset pelaajat erottuisivat helposti massasta, sillä status quo on edelleen se, että pelaajilla on pallon kanssa kiire, eivätkä he pysty tunnistamaan onko tilanteessa järkevää hyökätä nopeasti vai hitaasti. Kyky rytmittää peliä tulee esiin erityisesti pallonriistojen hetkillä. Jos joukkueella on riiston jälkeen ison edun tilanne, laadukas syöttäjä  pystyy muuttamaan syöttämisen intensiteettiä ja syöttämään nopeasti lujan laadukkaan syötön edun omaavalle pelaajalle.

Jos etua ei ole hyvät syöttämisen peruspelaamisen taidot omaava pelaaja pyrkii ottamaan pelistä vauhdin pois pelaamaan pallon ahtaasta tilasta pois syöttämällä ei-vartioidulle pelaajalle joko alaspäin tai poikittain.

Pelaajia, joka pystyvät dominoimaan pelin rytmiä ja ottamaan vastuuta joukkueen hyökkäysnopeudesta on Suomessa todella harvassa. Seuraavan kerran, kun olet katsomassa jalkapallo-ottelua, kannattaa seurata millaisia rytmitysvalintoja pelaajat kentällä tekevät.

”Puhetta!” ja ”eteenpäin!” taitavat olla keskimääräisen suomalaisvalmentajan  yleisimmin käyttämät fraasit ottelujohtamisessa. Jos pelaajat pystyvät syötöstä tunnistamaan, mitä pallon kanssa tulisi tehdä, tarvitaanko kentällä kovin paljon puhetta silloin kun joukkueella on pallo? Ja tarvitseeko valmentajan silloin pelissä kertoa pelaajille, milloin edetä?

Jere Uronen syöttää A-maajoukkueen paidassa kesäkuussa 2019. Kuva: Jussi Eskola.

Löydä kolmas pelaaja

Positional playn teoriassa on syöttämisen kontekstiin monia hyviä ideoita. Tässä kirjoituksessa esittelen ”pelaa kolmannelle pelaajalle” -periaatteen.

Hyvä pelaaja pyrkii etsimään syöttömahdollisuutta vapaalle pelaajalle, eli pelaajalle jolla positionaalinen etu suhteessa lähimpiin vastustajiin. Vastustajan vartioidessa läheltä tai syöttöetäisyyden ollessa liian pitkä voi olla, että pallollinen pelaaja ei pysty suoraan syöttämään tälle vapaalle pelaajalle. Tällöin voidaan pelata vartioidun pelaajan kautta vapaalle pelaajalle, joka on tällöin kolmas pelaaja.

Kun tarkoitus on löytää syötöllä kolmas pelaaja, on äärimmäisen tärkeää, ettei syöttäjän ja kolmannen pelaajan välissä linkkinä toimiva pelaaja lähde kääntymään pallon kanssa. Syötön tulisikin olla sellainen, että se kertoo vastaanottajalle tarkoituksen. Syötön tulisi suuntautua alempaan eli suojan puolen jalkaan ja olla sellainen, että peliä on helppo jatkaa yhdellä kosketuksella. Lisäksi syöttäjän tulisi osoittaa kädellään, kenelle syöttö on tarkoitettu.

Joukkueen toteuttaessa positional playn periaatteita on hyvin oleellista, että pelaajat ymmärtävät, että jokainen syöttö ei ole tarkoitettu heille itselleen vaan he toimivat ikään kuin linkkinä syöttäjän ja positionaalisen edun omaavan pelaajan välillä.

Tässä ajattelutavassa joudumme valmentajina tekemään erityisen ison työn, sillä yksilön nostaminen keskiöön joukkuelajeissa sekä taustalla vaikuttava länsimainen individualistinen kulttuurimme on aiheuttanut sen, että pelaajat ovat alkaneet ajattelemaan ”miksei tuo syöttänyt minulle?”. Tämä silloinkin, kun syöttövalinta on kohdistunut paremmassa asemassa olevaan pelaajaan, joka pystyy paremmin edistämään peliä.

Millainen on hyvä murtosyöttö?

Kuten todettua, syötöllä voi olla siis monia eri tarkoituksia vastustajan liikuttamisesta etenemiseen ja pallonhallinnan säilyttämiseen. Yksi vaikemmista syötöistä toteuttaa on murtosyöttö, jolla tarkoitetaan vastustajan puolustuslinjan ohittavaa syöttöä.

Ensiksi voimme lähteä miettimään kysymystä, mihin suuntaan murtosyöttö tulisi antaa. Huomaamme, että itsestäänselvästi murtosyötön tulisi mahdollistaa maalintekoyritys sellaiselta alueelta, josta maalin tekeminen on todennäköisempää. Tällöin varsinkin  murtosyötöt kohti pelikentän nurkkaa liikkuvalle hyökkääjälle tulisi jättää vähemmälle ja suunnata ne enemmän kohti maalia. Hyvä pelaaja pystyy tunnistamaan, missä kulmassa murtosyöttö kannattaa antaa; yleisenä periaatteena voimme pitää, että jos aloite syvyyteen on pystysuuntainen, syötön tulisi silloin lähteä diagonaalikulmassa. Vastaavasti, jos aloite syvyyteen on diagonaalikulmainen, pääsemme paremmin kohti maalia jos syöttö on pystysuuntainen.

Mitä muita periaatteita voimme laadukkaaseen murtosyöttöön löytää? Jos ajattelemme vastustajan kannalta, millainen syöttö on vaikein puolustaa voimme todeta, että syötön ja aloitteen syvyyteen tulisi toteutua eri välistä. Aloitteen syvyyteen tullessa puolustajan oikelta puolelta, syötön tulisi tulla siis samaisen puolustajan vasemmalta puolelta. Tällöin puolustaja ei pysty kontrolloimaan katsellaan molempia – syöttöä sekä liikettä – yhtäaikaa.

Seuraavaksi voimme miettiä, milloin murtosyöttö tulisi antaa. Onnistunut murtosyöttö vaatii ehdottomasti toki tilaa vastustajan puolustuslinjan selustassa, aloitteita tyhjään tilaan sekä vastustajan puolustuslinjan epätasapainon. Kiinnostavampi kysymys murtosyötön ajoituksessa on se, kannattaako syöttää heti kun joku tekee aloitteen selustaan? Yleensä ei. Hyvät murtosyötön antajat pystyvät odottamaan oikeaa ajoitusta ja syöttävät usein vasta toiseen liikkeeseen. Tällöin ensimmäinen liike luo epätasapainon puolustuslinjaan ja syöttö toiseen liikkeeseen on helpompi toteuttaa.

Syöttäminen on loistava tapa kommunikoida pelaajien välillä, kontrolloida pelin virtaa sekä luoda kanssapelaajalle laadukkaita maalintekotilanteita. Se on parhaimmillaan silmiä hivelevää taidetta, joka perustuu kuitenkin loogisiin opeteltavissa oleviin periaatteisiin.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s