Valmennus

Syöttämisen anatomia

Suomalaisvalmentajien pelin ymmärtämisen taso on ottanut viime aikoina pieniä askeleita eteenpäin ja keskustelemme pelistä aiempaa paremmin pelin periaatteita kunnioittaen.

Tuo on varmasti osatotuus – emme enää laita tappiota yhtä herkästi ”bensan loppumisen” tai jonkin vastaavan selityksen piikkiin silloin, kun joukkueen pelaamisen rakenteessa on ollut isoja ongelmia.

Osa vaikutusvaltaisista jalkapallotoimijoista rakastaa puhua siitä, että kaikille tulisi tarjota hyvää valmennusta, ja mielellään ei kauempana kuin kolmen metrin päässä kotiovelta. Täysin kannatettava ajatus, mutta vaikka valmentajien ymmärrys pelistä on ottanut askeleita eteenpäin, niitä niin sanottuja hyviä valmentajia ei edelleenkään kasva puun jokaisella oksalla.

Hyvän ja vähemmän hyvän valmentajan erottaa käytettyjen futisfraasien määrä. Suurin osa suomalaispelaajista kasvaa edelleen ympäristössä, jossa juokseminen kentällä on itseisarvo. Mitä enemmän juokset, sitä enemmän saat kehuja valmentajalta. Kun puhutaan pallonhallintavaiheesta, juoksemisen sijaan ykkösjuttu pitäisi kuitenkin olla tilaan sijoittuminen. Tilaan sijoittuminen tapahtuu jalkapallossa pienillä liikkeillä esimerkiksi liikkumalla takaperin päkiäaskeleella. Tällöin valmentajan ”liikettä, liikettä” -huudoista tai pelaajan turhista juoksumetreistä voi olla todennäköisimmin vain haittaa.

Toinen itseisarvo valmentajille on perinteisesti ollut se, että palloa pitäisi liikuttaa mahdollisimman nopeasti jokaikisessä tilanteessa. Puhutaan tempon ja intensiteetin tärkeydestä, ja onpa eräs valmentaja todennut Sami Hyypiä Akatemian koulutuksessa haluavansa pelaajiltaan ainoastaan kovia syöttöjä. Kun pelaajilla on ajatuksena ainoastaan päästä pallosta nopeasti eroon ja syöttää kovaa seuraavalle pelaajalle, jää sen tunnistaminen vajaaksi, tulisiko syötön olla vastustajaa liikuttava, pallonhallintaa jatkava vai tulisiko syötöllä ohittaa vastustajan linja. Lisäksi voimme kyseenalaistaa sen, tuleeko pelaajan edes syöttää heti kun mahdollista? Entisen pomoni, nykyään Kotkassa vaikuttavan Ossi Virran sanoin: ”Oleellista on luoda vaihtoehdot ja valita niistä paras”.

Suomalainen jalkapallovalmennus on täynnä kuluneita fraaseja, jotka eivät ole missään linjassa pelin periaatteiden kanssa. Lähdin purkaamaan näitä suomalaisia futisfraaseja osiin syöttämisen yksilö- ja joukkuetaktisten periaatteiden kautta.

Hyvä syöttö kertoo vastaanottajalle, mitä pallon kanssa tulisi tehdä

Jokaisella syötöllä tulisi olla tarkoitus. Argentiinalaisen huippuvalmentaja Marcelo Bielsan mukaan syötöllä jalkapallossa on 20 erilaista tarkoitusta, ja ne voivat vaihdella vastustajan liikuttamisesta, pallonhallintaa jatkavaksi tai vastustajan linjoja ohittavaksi syötöksi.

Jos syötöillä on tarkoitus, silloin myös niiden toteutustavat vaihtelevat. Hyvä pelaaja ei syötä koko ajan samanlaisia syöttöjä vaan erilaiset syötöt antavat koko ajan sanattomia viestejä, kuinka vastaanottajan tulisi pallon kanssa toimia.

Voimme ajatella, että hyvä syöttö kentällä ohittaa vastustajia ja syötön vastaanottaja on tilanteessa, jossa tällä on etu lähimpiin vastustajiin nähden. Etu tarkoittaa tässä sitä, että pelaaja pystyy ottamaan ensimmäisen kosketuksen joko vastustajan linjan tasalta tai linjojen välistä eteenpäin ilman välitöntä prässiä. Tällöin syötön pitäisi olla riittävän kova, kenttää pitkin rullaava sekä suuntautua ylempään jalkaan. Näin ollen syöttö kertoo vastaanottajalle, että tarkoitus on ottaa ensimmäinen kosketus eteenpäin ja edetä.

Olisi kuitenkin järjetöntä ajatella, että jokaisen syötön tulisi olla eteenpäin tai ohittaa vastustajia. Joskus tarkoituksenmukaista on liikuttaa vastustajia syötöillä. Puhutaan niin sanotusta houkuttelusyötöistä, joiden tarkoitus on liikuttaa vastustajaa kohti palloa ja sen jälkeen hyödyntää tila, mistä kyseinen pelaaja saatiin irrotettua. Jotta vastustaja ehtii reagoida, vastustajaa liikuttavien syöttöjen tulee olla painoltaan hiljaisempia kuin etenemiseen tarkoitetut syötöt.

Vastustajaa voi liikuttaa poikittain, alaspäin ja ylöspäin suuntautuvilla syötöillä. Ylöspäin suuntautuvista houkuttelusyötöistä jalkapallossa käytetään termiä in-out-syöttö, jolloin pallo pelataan palloa vastaan tulevalle pelaajalle, joka pudottaa pallon takaisin syöttäjälle tai kolmannelle pelaajalle alaspäin. Tarkoituksena on tällöin saada esimerkiksi vastustajan keskikenttälinjaa nostamaan ylöspäin kohti palloa, jolloin vastustajan puolustuslinjan ja keskikenttälinjan väliin niin sanotulle 10-alueelle voi jäädä tilaa, jota hyödyntää.

Houkuttelusyöttö on siis painoltaan hiljaisempi kuin etenemiseen tarkoitettu syöttö ja se kertoo, että syötön vastaanottaja voi vielä tilanteen salliessa pitää ylimääräisen sekunnin palloa ja houkutella vastustajan vielä lähemmäs. Tämän niin sanotun pausan avulla pelaajat voivat saada vastustajan pelaajien väliset etäisyydet isommiksi ja hyödyntää mahdollisuuksia pelata kahden pelaajan välistä etenemiseen tarkoitettuja syöttöjä.

syötöt

Kuva 1: Erilaisia syöttöjä. Vasemmalla etenemiseen tarkoitettu syöttö, oikealla houkuttelusyöttö ja sen jälkeinen pausa.

Syötöt voivat olla myös pelkästään tarkoitettu siihen, että joukkue jatkaa pallonhallintaa. Voidaan sanoa, että parhaat jalkapalloilijat dominoivat pelin rytmiä. Suomessa tällaiset pelaajat erottuisivat helposti massasta, sillä status quo on edelleen se, että pelaajilla on pallon kanssa kiire, eivätkä he pysty tunnistamaan onko tilanteessa järkevää hyökätä nopeasti vai hitaasti. Kyky rytmittää peliä tulee esiin erityisesti pallonriistojen hetkillä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi toki aina pallottominen nopea hyökkääminen tyhjään tilaan ja linjoja ohittava kova syöttö pelaajalle, jolla on etu. Useimmiten tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja silloin järkevintä on pyrkiä säilyttämään pallonhallinta syöttämällä ei-vartioidulle pelaajalle joko alaspäin tai poikittain.

Pelaajia, joka pystyvät dominoimaan pelin rytmiä ja ottamaan vastuuta joukkueen hyökkäysnopeudesta on Suomessa todella harvassa. Seuraavan kerran, kun olet katsomassa jalkapallo-ottelua, kannattaa seurata millaisia rytmitysvalintoja pelaajat kentällä tekevät.

”Puhetta!” ja ”eteenpäin!” taitavat olla keskimääräisen suomalaisvalmentajan yleisimmät fraasit pelissä. Jos pelaajat pystyvät syötöstä tunnistamaan, mitä pallon kanssa tulisi tehdä, tarvitaanko kentällä kovin paljon puhetta silloin kun joukkueella on pallo? Ja tarvitseeko valmentajan silloin pelissä kertoa pelaajille, milloin edetä?

Löydä kolmas pelaaja

Positional playn teoriassa on syöttämisen kontekstiin monia hyviä ideoita. Tässä kirjoituksessa esittelen ”pelaa kolmannelle pelaajalle” -periaatteen.

Hyvä pelaaja pyrkii etsimään syöttömahdollisuutta vapaalle pelaajalle, eli pelaajalle jolla positionaalinen etu suhteessa lähimpiin vastustajiin. Vastustajan peittäessä välit tai syöttöetäisyyden ollessa liian pitkä voi olla, että pallollinen pelaaja ei pysty suoraan syöttämään tälle vapaalle pelaajalle. Tällöin voidaan pelata vartioidun pelaajan kautta vapaalle pelaajalle, joka on tällöin kolmas pelaaja.

Kun tarkoitus on löytää syötöllä kolmas pelaaja, on äärimmäisen tärkeää, ettei syöttäjän ja kolmannen pelaajan välissä linkkinä toimiva pelaaja lähde kääntymään pallon kanssa. Syötön tulisikin olla sellainen, että se kertoo vastaanottajalle tarkoituksen. Syötön tulisi suuntautua alempaan eli suojan puolen jalkaan ja olla sellainen, että peliä on helppo jatkaa yhdellä kosketuksella. Lisäksi syöttäjän tulisi osoittaa kädellään, kenelle syöttö on tarkoitettu.

Joukkueen toteuttaessa positional playn periaatteita on hyvin oleellista, että pelaajat ymmärtävät, että jokainen syöttö ei ole tarkoitettu heille itselleen vaan he toimivat ikään kuin linkkinä syöttäjän ja positionaalisen edun omaavan pelaajan välillä.

Tässä ajattelutavassa joudumme valmentajina tekemään erityisen ison työn, sillä yksilön nostaminen keskiöön joukkuelajeissa sekä taustalla vaikuttava länsimainen individualistinen kulttuurimme on aiheuttanut sen, että pelaajat ovat alkaneet ajattelemaan ”miksei tuo syöttänyt minulle?”. Tämä silloinkin, kun syöttövalinta on kohdistunut paremmassa asemassa olevaan pelaajaan, joka pystyy paremmin edistämään peliä.

3rdman

Kuva 2: ”Pelaa kolmannelle pelaajalle” -periaate. Pyritään pelaamaan (yleensä) vartioidun pelaajan kautta vapaalle pelaajalle.

Millainen on hyvä murtosyöttö?

Kuten todettua, syötöllä voi olla siis monia eri tarkoituksia vastustajan liikuttamisesta etenemiseen ja pallonhallinnan säilyttämiseen. Yksi vaikemmista syötöistä toteuttaa on murtosyöttö, jolla tarkoitetaan vastustajan puolustuslinjan ohittavaa syöttöä.

Ensiksi voimme lähteä miettimään kysymystä, mihin suuntaan murtosyöttö tulisi antaa. Huomaamme, että itsestäänselvästi murtosyötön tulisi mahdollistaa maalintekoyritys sellaiselta alueelta, josta maalin tekeminen on todennäköisempää. Tällöin varsinkin pienen kentän 8v8-peleistä tutut murtosyötöt kohti pelikentän nurkkaa liikkuvalle hyökkääjälle tulisi jättää vähemmälle ja suunnata murtosyötöt kohti maalia. Hyvä pelaaja pystyy tunnistamaan, missä kulmassa murtosyöttö kannattaa antaa; yleisenä periaatteena voimme pitää, että jos aloite syvyyteen on pystysuuntainen, syötön tulisi silloin lähteä diagonaalikulmassa. Vastaavasti, jos aloite syvyyteen on diagonaalikulmainen, pääsemme paremmin kohti maalia jos syöttö on pystysuuntainen.

Mitä muita periaatteita voimme laadukkaaseen murtosyöttöön löytää? Jos ajattelemme vastustajan kannalta, millainen syöttö on vaikein puolustaa voimme todeta, että syötön ja aloitteen syvyyteen tulisi toteutua eri välistä. Aloitteen syvyyteen tullessa puolustajan oikelta puolelta, syötön tulisi tulla siis samaisen puolustajan vasemmalta puolelta. Tällöin puolustaja ei pysty kontrolloimaan katsellaan molempia – syöttöä sekä liikettä – yhtäaikaa.

murto

Kuva 3: Vasemmalla murtosyöttö pystysuuntainen ja aloite syvyyteen diagonaalikulmainen + syöttö ja liike eri välistä. Oikealla toiseen liikkeeseen syöttäminen.

Seuraavaksi voimme miettiä, milloin murtosyöttö tulisi antaa. Onnistunut murtosyöttö vaatii ehdottomasti toki tilaa vastustajan puolustuslinjan selustassa, aloitteita tyhjään tilaan sekä vastustajan puolustuslinjan epätasapainon. Kiinnostavampi kysymys murtosyötön ajoituksessa on se, kannattaako syöttää heti kun joku tekee aloitteen selustaan? Yleensä ei. Hyvät murtosyötön antajat pystyvät odottamaan oikeaa ajoitusta ja syöttävät usein vasta toiseen liikkeeseen. Tällöin ensimmäinen liike luo epätasapainon puolustuslinjaan ja syöttö toiseen liikkeeseen on helpompi toteuttaa.

Palatakseni niihin fraaseihin. Jos murtosyötössä tai vastustajan houkuttelussa pallon pitäminen sekunnin kauempaa – eli pausa – voi luoda uusia mahdollisuuksia edistää peliä, miksi siis asia, jota pelaajiltamme haluamme nähdä on pallon liikuttaminen mahdollisimman nopeasti tilanteesta riippumatta? Tai miksi valmentajina vaadimme pelaajia puhumaan, kun oleellisempaa olisi opettaa pelaajia havainnoimaan vapaita pelaajia ja syöttämään siten, että syötöt kertovat seuraavan peliliikkeen? ”Liikettä”-, ”puhetta”-, ”eteenpäin”- ja ”liikuta palloa” -fraaseja kuulisin mielelläni vähemmän kaikumassa jalkapallohallien seinillä.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s