Jalkapallokulttuuri

200 teesiä suomalaisen juniorijalkapallon kehittämiseksi

Olemme laatineet 200 muutos- ja kehitysehdotusta koskien suomalaista juniorijalkapalloa. Jotkut ehdotuksista ovat erittäin konkreettisia; osa puolestaan on tarkoitettu enemmän herättämään ajatuksia ja keskustelua. Projekti käynnistyi yhteisöpalvelu Twitterissä, jossa aloitimme listaamaan muutosehdotuksia tykkäysten määrän mukaan. Alustan rajoitetusta merkkimäärästä (enintään 140) johtuen ehdotukset ovat ytimekkäitä ja selkeitä. Palloliiton ja piirien edustajat ovat osoittaneet kiinnostusta ehdotuksia kohtaan, ja toimitamme listan kootusti näiden organisaatioiden edustajille. Kiitämme palautteesta, kommenteista, kritiikistä ja ehdotuksista.

kuva

Ehdotukset on luovutettu Palloliiton edustajalle torstaina 26.10.2017.

***

A. Valmentajakoulutus ja valmentajien kehittäminen

1. Horst Weinin ”Developing Youth Football Players” pakolliseksi E-/D-kurssilukemiseksi ainakin kaikille 6-12-vuotiaiden valmentajille.

2. Yksilökeskeisestä puheesta luopuminen seurojen ja liiton virallisissa valmennusmateriaaleissa.

3. Kyvykkäimmät nuorten valmentajat liiton/seurojen tuella ”vaihto-opiskelijoiksi” Lissabonin ”Faculty of Human Kinetics”-opinahjoon.

4. Pienemmästä seurasta tavoitteellisempaan siirtyvälle valmentajalle ensimmäiseksi vuodeksi oma henk.koht. mentori seuran sisältä.

5. Valmentajakoulutusten kurssimuotoisuudesta siirryttävä maltillisesti kohti jatkuvaa vuoropuhelua, reflektointia ja mentorointia.

6. Ulkomaisen valmennuskirjallisuuden ahkerampi kääntäminen suomeksi.

7. Entisten pelaajien aloittaminen suoraan UEFA B-koulutustasolla kyseenalaistettava erittäin vahvasti.

8. Tunnustuksen antaminen valmentajille, jotka pitkästä valmentajaurasta huolimatta valmiita oppimaan uutta vielä ”vanhoilla päivillä”.

9. E-, D- ja C-kurssien tavoitteeksi asetettava, että valmentajat sisäistävät valmentamisen perusteet, esim. peruspelaamisen laatutekijät.

10. C-valmentajakurssista eteenpäin yhtenä osiona oltava pedagogiikan/didaktiikan ammattilaisen koulutus. Valmentaminen on opettamista.

11. Ulkomailla valmentavien ja opiskelevien suomalaisten juniorivalmentajien kokemuksien ja oppien laajempi hyödyntäminen Suomessa.

12. Seurojen kiinnitettävä huomiota valmentajien toisilta oppimiseen. Hyvä joukkue ei auta, jos apuvalmentaja ei opi päävalmentajalta.

B. Seuratoiminta

13. Akatemia-sanan käytön rajoittaminen alle 15-vuotiaiden joukkueiden nimissä. Yli 15-vuotiaillakin vain, jos määrätyt kriteerit täyttyvät.

14. Tavoitteellisten seurojen välillä yhteinen linjaus tai periaate, että pelaaja pidettävä joukkueessa vähintään kaksi kautta.

15. Luopuminen tarpeesta määritellä vain yksi kasvattajaseura. Eri yhteyksissä tuotava esiin kaikki seurat, joissa pelannut väh. 2 vuotta.

16. Tavoitteellisten seurojen avointen harjoitusten sovittaminen samaan aikaväliin paikkakuntakohtaisesti.

17. Epämääräisestä värväyspuheesta luopuminen ja avointen yhteistyömallien kehittäminen erilaisten seurojen välillä.

18. Valmentajat ovat seuralla töissä – lupa ja hyväksyntä puuttua myös muiden joukkueiden pelaajien käytökseen.

19. Tauot joukkueharjoituksista selkeämmiksi. Selvä kauden päätös ja sen jälkeinen riittävän pitkä tauko. Syksyllä yksi viikko liian vähän.

20. Suurempi panostus seurakulttuurin vahvistamiseen, esim. koko seuraa koskettavia tapahtumia kehittämällä, kuten HJK Cup-rankkarikilpailu.

21. Varsinkin huippupelaajakehitykseen tähtäävien seurojen määriteltävä tarkasti valmentajien rekrytointikriteerit nettisivuillaan.

22. Seurojen kesken sovittu periaate, että joukkueiden toiminnan kuukausimaksut näkyvät selvästi seuran nettisivuilla.

23. Erilaisten teemaviikkojen (Pelaajat päättää, Kannusta mua, jne.) sijasta pohdittava, miten päämääriä voisi toteuttaa joka päivä arjessa.

24. Harrasteseurojen valmentajien näkyvämpi arvostus, esim. kutsumalla valmentajia tutustumaan isompien seurojen toimintaan.

25. Valmentajan vaihtaessa seuraa sovittava, ettei valmentaja siirry saman ikäluokan joukkueeseen – varsinkaan, jos kyse samasta tasosta.

26. Seurojen vetämissä päiväkotitapahtumissa liikunnallisimmille lapsille ”stipendi”, jolla ensimmäiset 3kk maksutta seurassa.

27. Pitkään seurassa toimineiden valmentajien arvostaminen. Muutostilanteissa annettava mahdollisuus ja aikaa sopeutua.

28. Parhaat valmentajat kentällä kehittämässä pelaajia, eivätkä valmennuspäällikköinä toimistolla.

29. Hyvät OTO-valmentajat sitoutettava seuraan toimivilla oheisseikoilla: esim. varusteet, kouluttaminen ja keskustelutilaisuudet.

30. Seuran johtokunnan näkyminen säännöllisesti kentillä ja seuran tapahtumissa: ”Kuinka teillä valmentajilla menee? Miten jaksatte?”

31. Seuran huolehdittava valmentajista enemmän arjen pienillä asioilla, esim. kyyti kotiin, lounas ennen treenejä, tsemppiviestit, jne.

32. Pelaajakehityksen lisäksi seurojen luotava valmennuskehityspolut: miten koulutetaan, rekrytoidaan ja millaisia tehtävänkuvia asetetaan?

C. Turnaukset, sarjat ja muu pelitoiminta

33. U6- ja U7-pelit joko 2v2- tai 3v3-pelaajamäärällä normaalimaaleja pienempiin maaleihin.

34. Junnufutisturnauksissa ja -sarjoissa käytettävän ”eliittitaso”-termin korvaaminen muulla määritelmä, esim. A-taso, ylempi sarja, tms.

35. Seurojen välillä selkeämpi yhteisymmärrys, etteivät joukkueet kiirehdi liiaksi pelaamaan seuraavaa pelimuotoa.

36. Nuorempien ikäluokkien (esim. U9-U10) piirisarjapeleihin kolme jaksoa kahden pitkän sijasta.

37. Turnauksia kehitettävä rohkeammin suuntaan, jossa lyhyemmät peliajat ja useampia pelejä lyhyemmillä tauoilla pelien välissä.

38. Turnauksiin, etenkin isoimpiin, yhteinen päätösseremonia, jossa mukana kaikki joukkueet. Seremonian yhteydessä esim. turnauksen finaali.

39. Osallistujamitaleista luopuminen U7-U9-turnauksissa.

40. Stadi Cupin uutisoinnin ja näkyvyyden nostaminen lähemmäs Helsinki Cupin tasoa.

41. Turnauksissa valmentajille & pelaajille ”lounge”, jossa mahdollista keskustella ja viettää aikaa pelien välillä (Vantaa Cupin esimerkki).

42. Helsinki Cupin U10- ja U11-jatkopelit palautettava Käpylään. Hienon turnauksen kovimpia juttuja.

43. Tavallista tärkeämpien junioripelien kohdalla tapahtuman luominen: kuulutukset, otteluennakot, pelaajat jonossa kentälle, jne.

44. Saman seuran joukkueiden pelit samalle päivälle ja kentälle viikonloppuisin (esim. Etelä-Länsi-liigassa ensin U13 ja sitten U14).

45. Lasten peleissä pelin sujuvuus on yksi tärkeimmistä asioista. Sääntöjen (kuten sivurajakuljetukset & -syötöt) palveltava tätä päämäärää.

46. Miniliiga-mallin (tasaisia, lyhyitä pelejä säännöllisesti & kustannustehokkaasti) toteutus mahdollisimman laajasti eri puolilla Suomea.

47. Yhdistelmäjoukkueiden väärinkäyttöä (esim. ainoastaan parempien tulosten tavoitteluun) tarkasteltava nykyistä kriittisemmin.

48. Esim. ELL-/PSL-seurojen kesken sopimus, että kotijoukkue kuvaa aina ottelun & jakaa sen pelin jälkeen pilvipalvelussa vierasjoukkueelle.

49. Ottelutapahtumissa yleisemmäksi tavaksi se, että valmentaja tervehtii vastustajan pelaajia ja tsemppaa heitä (esim. Honka 06:n Källi, toim. huom. Kjell Friberg).

50. Kenttäkoon määrittäminen pelaajien osaamistason ja iän mukaan, ei valmiiksi maalattujen viivojen perusteella.

51. Helsinki Cupin U8-peleistä osa Narinkka- tai Kansalaistorilla jakamassa nappulafutiksen ilosanomaa ja turnaustunnelmaa ohikulkijoille.

52. Ison tasoeron (esim. 10-0) peleissä vastustajan kunnioittamisen korostaminen. Ei rabonoita tai muita sirkustemppuja, vaikka peli selvä.

53. Eri sarjatasoille ilmoittautumisen kriteerit tehtävä huomattavasti nykyistä selvemmiksi. Epätasaiset pelit eivät palvele ketään.

54. Pelaajan pelaaminen vuotta vanhemmissa vain ”statussymbolisesti” lopetettava. Vain jos pelaaja on selvä avauksen pelaaja vanhemmissa.

55. Tavoitteellisten joukkueiden keskinäisten pelien määrän pitäminen järkevänä, jottei vähäinen lataus katoaisi.

D. Palloliitto

56. Kaikissa tyttö- ja poikamaajoukkuelistauksissa pelaajan aikaisempien seurojen lisäksi myös ensimmäisen valmentajan nimi (vrt. koripallo).

57. Talenttitukijärjestelmästä luopuminen ja seurojen tarpeita paremmin palvelevan, joustavamman tukimuodon kehittäminen.

58. Tyttö- ja poikamaaotteluedustuksista jaettavien korvausten suuruuden tarkastaminen (esim. U15-pelaajilla tällä hetkellä 40e/ottelu).

59. Vastuu. Nuorisomaaotteluiden (etenkin vaikeiden sellaisten) jälkeen joukkueen päävalmentaja ensimmäisenä haastatteluun (jos kuvataan).

60. Palloliiton kehuminen silloin, kun on aihetta. Esimerkkinä Seurojen Palloliitto-hanke.

61. Palloliitto tarvitsee oman lasten valmennuksen asiantuntijan. Mitä nopeammin, sen parempi.

62. ”Neuvonantajien” ja muiden konsulttien vastuun ja roolin selkiyttäminen, kun nämä toimivat tulospainotteisessa ympäristössä.

63. Alueleirityksiin (muun muassa etelän) valittavien pelaajien määrän pienentäminen, jottei leireille pääsyn arvo liikaa laskisi.

64. Jatkossa Palloliiton Lasten valmennus-työryhmien jäsenten nimet selvästi esille liiton sivuilla. Ketkä linjaavat uusia suuntaviivoja?

65. Palloliiton sivuille kirjasuosituslista lasten ja nuorten valmennuksessa hyödyllisistä teoksista.

66. Palloliittoon enemmän tieteellistä osaamista, esim. pelaajakehityspäälliköllä yliopistotutkinto ulkomailta futisvalmennuksesta.

67. Nuorisomaaotteluita koskevissa raporteissa avoin tosiasioiden tunnustaminen, jos vastustaja ollut selvästi parempi.

68. Palloliiton valmennuslinjan konkretisoiminen. ”Hyvä hyökkääjä on yllättävä” – tarkoittaa mitä?

69. Valmennustermistön täsmällistäminen – mitä esimerkiksi ”rohkea eteenpäin puolustaminen” käytännössä tarkoittaa?

70. Palloliiton kutsuttava seuravalmentajia henkilökohtaisesti liiton toimistolle ja alueleireille tutustumaan liiton valmennustoimintaan.

E. Valmennustoiminta

71. Aloitteleville pelaajille kevyemmät pallot, jotta potkutekniikan opettelu olisi helpompaa.

72. Yksilölajiperinteestä luopuminen valmentamisessa ja siirtyminen modernimpaan teoriaan ja käytäntöön.

73. Eri palloilulajien valmentajien välillä säännöllisempi vuorovaikutus, esim. yhteisiä tilaisuuksia. Mitä voisimme oppia koripallolta?

74. Valmentajien ottelujohtamisen muuttaminen positiivisempaan ja peliä opettavampaan suuntaan. Positiivista kehitystä on jo tapahtunut.

75. Seuran valmentajien aktiivisempi keskinäinen sparraaminen – esimerkiksi treenien seuraaminen ja keskustelu niistä.

76. Kahta tai useampaa lajia harrastavien lasten ja nuorten kohdalla yhteydenpito myös muiden lajien valmentajiin (pelaajan etu).

77. Myös lasten valmentajaksi voi erikoistua. Yhä liian usein kysellään, milloin valmentajat siirtyvät aikuisten valmentajiksi.

78. Seuravalmentajille pätevyys opettaa potkutekniikkaa, jolloin pelaajilla ei tarvetta maksaa erikseen ulkopuolisille palveluntarjoajille.

79. Maalivahtivalmentajat osaksi valmennustiimejä ja esimerkiksi peleissä säännöllisesti paikalla antamassa palautetta maalivahdeille.

80. Huippupelaajakehitykseen tähtäävien seurojen rekrytointiprosessissa yhtenä osana mallitreenien pitäminen ja yhden ottelun johtaminen.

81. Nuoria valmentajanalkuja rohkaistava käymään seuraamassa osaavampien ja kokeneempien valmentajien treenejä.

82. Kun nuoret valmentajat käyvät seuraamassa treenejä, harjoitusten jälkeen tärkeää ajatustenvaihto ja harjoitteiden tarkempi avaaminen.

83. Hyvä tapa, jota tulisi lisätä: ennen peliä joukkueiden valmentajat ja toimihenkilöt kättelevät ja tervehtivät toisiaan.

84. Seurojen valmennuslinjat ainakin otsikkotasolla näkyviin seuran nettisivuilla.

85. Ison tasoeron peleissä valmentajan ottelujohtamisen keskittyminen erityisesti loppuun asti yrittämiseen. Ei päästetä parempaa helpolla.

86. Erilaisten opetustyylien monipuolisempi variointi tehtävän ja tavoitteen mukaan.

87. Nuorten pelaajien auttaminen ymmärtämään, että ylemmälle sarjatasolle ei ole kiire. Ensin pelattava hyvin alemmalla sarjatasolla.

88. Lapsipelaajille painotettava riittävän säännöllisesti sitä, että vasta paljon myöhemmin selviää, kenestä tulee futari ja kenestä ei.

89. ”Pelirohkeuden”, ”halu voittaa” ja muiden vastaavien epämääräisten fraasien käytön välttäminen lasten valmennuksessa.

90. Valmentajan puututtava rohkeasti, jos pelaaja purkaa junnupeleissä pallon rajasta yli, vaikka olisi mahdollista pelata kontrolloidusti.

91. Valmentajan aktiivisempi puuttuminen, jos pelaaja jättää juoksematta perään, kun hänet ohitetaan esimerkiksi kuljettamalla.

92. Jokapäiväisessä valmennuksessa on päästävä paremmin kiinni yksityiskohtiin pelkän harjoitteiden ”pyörittämisen” sijasta.

93. Pientenkin asioiden tärkeyden korostaminen. Katsooko valmentaja peliajan kännykästä vai rannekellosta?

94. Valmentajien tunnistettava asemansa roolimallina. Ei esim. pullaa tai limua turnauksissa.

95. Riittävä pitkäjänteisyys uuden valmennuslinjan toteuttamisessa.

96. Valmennuslinjan laajapohjainen haltuunotto niin, ettei toteutus pääty, vaikka henkilöt vaihtuisivat.

97. Pelkän ”havainnoi!”-ohjeen käyttöä vältettävä ja autettava pelaajaa hoksaamaan, mitä havainnoida ja mihin kiinnittää katse.

98. Oman toiminnan kriittinen tarkastelu junioreissa. Tulokset voivat olla hyviä – mutta oppivatko ja kehittyvätkö pelaajat joka päivä?

99. Parempi ymmärrys, että pelaamisen laatutekijät ovat riippumattomia joukkueen pelitavasta, esim. valinta syötön ja kuljetuksen välillä.

100. Sen ymmärtäminen, että hyvä OTO-valmentaja on lähes aina parempi kuin keskinkertainen päätoiminen valmentaja.

101. Se, että valmentajan ei tule tavoitella voittoa, ei tarkoita, etteivätkö pelaajat haluaisi voittaa. Tämän eron tunnistaminen tärkeää.

F. Jalkapallopuhe ja keskustelukulttuuri

102. Yhdenmukainen jalkapallotermistö Suomi-futikseen Palloliiton ja Sami Hyypiä Akatemian johdolla.

103. Pelaamisen määrittelyssä luovuttava jaottelusta tekniseen ja taktiseen osaamiseen.

104. Tehtäessä vertailuja ulkomaihin erityisen tarkkuuden, huolellisuuden ja loogisuuden korostaminen johtopäätöksiä pohdittaessa.

105. ”Tryout”-termin käytöstä luopuminen ja puhuminen yhdenmukaisesti avoimista harjoituksista.

106. Ns. futispopulismista siirtyminen (esim. ”Kaikille hyvää valmennusta”) siirtyminen aitoon kriittisyyteen, konkretiaan ja ratkaisuehdotuksiin.

107. Maitojuna-termin käytön lopettaminen ulkomaisesta akatemiasta Suomeen palaavista nuorista puhuttaessa.

108. Jalkapallokulttuuri-käsitettä käytetään liian epämääräisesti. Tunnistettava sen pintataso (esim. fanit) ja syvärakenne (esim. arvot).

109. ”Valmentajat ajattelevat liikaa voittoja”, jne. Pitäisikö lopettaa valmentajien niputtaminen yhteen kategoriaan?

110. Jos jotain juniorifutikseen liittyvää asiaa perustellaan sillä, miten asiat olivat esim. 10 vuotta sitten, on oltava erityisen tarkkana.

111. Tarpeettomien yksilö vs. kollektiivi- ja tunne vs. taktisuus-vastakkainasettelujen hylkääminen.

112. Nuorten pelaajien ulkomaille siirtymisen kaunistelun/kauhistelun lopettaminen. Pelaajien yksilölliset tilanteet ja tarpeet huomioon.

113. Jalkapallotoimijoiden lynkkaaminen (eri asia kuin kritiikki) sosiaalisessa mediassa sahaa oksaa pois koko futisyhteisöltä.

114. Lajin kehitys ja tarvittava muutos Suomessa edellyttää, että merkittävässä asemassa olevat junioritoimijat uskaltavat ottaa kantaa.

115. Kun kirjoitetaan herkistä aiheista (esim. drop out tai ”lopettamisleirit”), tilastoihin tukeutuminen argumentoinnissa välttämätöntä.

116. Sen uskomuksen oikaiseminen, että oikeus kritisoida olisi riippuvainen kritisoivan henkilön asemasta. Perustelut ratkaisevat!

117. ”Talentti”-termin varovaisempi ja harkitumpi käyttö virallisissa yhteyksissä.

118. ”Isävalmentajien” lokeroiminen yhteen kategoriaan lopetettava. On erinomaisia, hyviä, ok & heikkoja – siinä missä muitakin valmentajia.

119. Lopetetaan suomalaisen futiskulttuurin tarpeeton vertailu muihin maihin. Ollaan ylpeitä seurojen tärkeästä paikallisesta merkityksestä.

120. Vältettävä kriittisyyden näkemistä futiskeskusteluissa pelkästään huonona asiana. Viisauden alku on tunnustaa tosiasiat.

121. Varottava tekemästä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä yksittäisistä ulkomaan turnauksista.

122. Hassuttelukulttuurin vähentäminen, kun esiintyy julkisesti valmentajana – myös sosiaalisessa mediassa.

123. Ammattilaisuuden ja ammattimaisuuden selvempi erottelu. Päätoimisten valmentajien määrän kasvu ei ratkaise vielä mitään.

124. Sen ymmärtäminen, että pelistä kirjoittaminen ei ole pois valmennustyöstä. Kirjoittaminen erinomainen tapa jäsentää ajatuksia.

125. Osaavien junioritoimijoiden tietotaidon laajempi hyödyntäminen valtakunnallisissa jalkapallolähetyksissä.

126. Futisyhteisön kritisoiminen yhtenä massana vaarallista. Kritiikin edes jonkinasteinen yksilöinti tai kohdentaminen ehdoton vaatimus.

127. Arvostuksen saaminen muilta edellyttää aina, että valmentaja arvostaa ensin itse omaa toimintaansa ja ympäristöään.

G. Pelaajakehitys

128. Nykymuotoisista taitokisoista luopuminen tai ainakin sisällön merkittävä uudelleenorganisointi.

129. Edistyneimmät ja motivoituneimmat tyttöpelaajat poikajoukkueisiin ainakin nuorimmissa ikäluokissa.

130. Jäykästä ja tarkkarajaisesta pelaajapolusta puhumisen sijasta erilaisten osaamis- ja kehityspolkujen tunnistaminen.

131. Pelaajakehityksen syy-seuraus-suhteiden tunnistaminen (esim. ulkomaalaispelaajien tarpeettoman syyllistämisen lopettaminen).

132. Futsalin tarjoamien mahdollisuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen pelaajakehityksessä.

133. Vaikka valmennuksen laatu on tärkeää, on korostettava, että pelaajan on tehtävä valtavasti töitä myös itse. Ei liian ruusuista kuvaa.

134. SHA on tärkeä, mutta sitäkin pitää arvioida kriittisesti. Onko alle 12-v. fyysinen testaaminen tarkoituksenmukaisinta toimintaa?

135. Erilaisten pallojen ja oppimisvälineiden rohkeampi hyödyntäminen, esimerkiksi pääpelin opettaminen vaahtomuovipallolla.

136. Ei yritetä löytää suoria ratkaisuja kopioimalla muiden maiden pelaajakehitysmalleja sellaisenaan.

137. Pelaajakehityksen oppimistavoitteissa mieluummin vähän asioita perusteellisesti kuin monia asioita keskinkertaisesti.

138. Junioripelaajien fysiikkavalmennuksessa otettava huomioon lajispesifisyys. Tarvitsemmeko yleisurheiluvalmentajia harjoittelussa?

139. Pelaajan ottaminen joukkueeseen ei voi perustua siihen, että muutoin pelaaja menisi kilpailevan seuran joukkueeseen.

140. Selvä kannanotto mieluiten liiton toimesta, että monipuolinen harjoittelu voi toteutua jalkapallossa myös ilman oheislajeja.

141. Jalkapallo ymmärrettävä nykyistä selkeämmin varhaisen kiinnittymisen lajiksi.

142. Sen voimakkaampi korostaminen, että jalat+peliväline-yhdistelmä vaatii valtavasti pallokosketuksia jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

143. Ymmärryksen lisääminen siitä, että vastuu ja peliaika tärkeää kehittymisessä. Penkillä ei kannata roikkua liian kovassa ympäristössä.

144. Pelaajien omatoimisen harjoittelun vähäisyyden syiden arviointi ilman kenenkään, varsinkaan lapsen, syyllistämistä.

145. Toisaalta tunnistettava omatoimipelailun muutokset. Pihoilla pelataan vähemmän, mutta pelaajat voivat tulla kentälle 2h ennen treenejä.

146. Ennen U11-vaihetta pelin rakenteen valmentaminen siten, että yksilöiden pelaamisen laatutekijät tulevat esiin.

147. Oppimisprosessin tehokkuuden takaamiseksi harjoitteiden sisällettävä samaa informaatiota kuin peli. ”Pelaamaan oppii pelaamalla.”

148. Mitä vanhemmista junioreista kyse, sitä tarkemmin etsittävä kehityskohteita pelistä, eikä liiaksi selittelyä, esim. ”jalat loppuivat”.

H. Joukkueena toimiminen, kasvatustyö ja vuorovaikutus

149. Jo heti pienestä pitäen joukkueen ja joukkueena toimimisen tärkeyden korostaminen.

150. Junioripelaajille enemmän vastuuta omasta harrastuksesta: 10-vuotiaista ylöspäin pelaajien esimerkiksi ilmoitettava itse poissaoloista.

151. Pelaajien opettaminen huolehtimaan joukkueen varusteista (liivit ja tötsät) sekä harjoitteluympäristöstä (esim. maalien siirtäminen).

152. Positiivinen kuri kunniaan.

153. Juniorifutiksessa vältettävä viimeiseen asti lapsipelaajien nostamista ”tähtipelaajiksi”.

154. Tervehtimiskulttuurin parantaminen. Esim. Eerikkilässä keittiöhenkilökunnan, vahtimestarien ja muiden valmentajien tervehtiminen.

155. Pukukoppikulttuurin vahvistaminen osana pelaajan joukkueeseen sosiaalistumista.

156. Helmareiden ja Huuhkajien pelien ja pelaajien säännöllisempi esille tuominen joukkueiden päivittäisessä arjessa.

157. Kättelykulttuurin vahventaminen, esim. alueleireillä pelaajat kättelevät ja tervehtivät kaikki valmentajat, fysiot ja muut toimijat.

158. Valmentajien kiinnitettävä tarkempaa huomiota joukkueena toimimiseen myös kentän ulkopuolella, esim. kaikki ruokailevat yhdessä.

159. Pelaajien osallistaminen huolehtimaan yhteisten tilojen kunnosta. Tarkka suhtautuminen pieniin asioihin, esim. sukkateipit roskiin.

160. Joukkueiden asetettava pelaajille selkeät ohjeet kännykän käytöstä, esim. kielto käyttää puhelinta pukukopissa.

161. Kunnioittava puhetapa, kun valmentaja puhuu harjoituksissa maajoukkueiden peleistä ja pelaajista. ”Potkupallo”-puheen loputtava.

162. Pelaajia rohkaistava ja kannustettava tervehtimään myös muitakin seuran valmentajia kuin vain oman joukkueen valmentajia.

I. Vanhemmat

163. Seurojen kiinnitettävä huomiota myös pelaajien vanhempien kouluttamiseen ja opastamiseen: ”Kuinka tukea nuorta urheilijaa?”

164. Vanhempien syyllistämisen ja keinotekoisen vastakkainasettelun lopettaminen. Selvät linjaukset yhteistyöstä ja eri toimijoiden rooleista.

165. Paljon puhutaan isien roolista pelaajan kasvupolulla – hyvä. Mutta ei unohdeta myöskään äitien tärkeää merkitystä.

166. Vanhempien kannustus pelaajille äänekkäämmäksi, mutta huudot tuomareille ja ohjeet pelaajille kitkettävä pois.

167. Vanhempien vielä parempi perehdyttäminen siihen, että myös he ovat seuran edustajia. Huutelut tuomareille leimaavat koko seuraa.

J. Viestintä, tiedotus ja seurakulttuuri

168. Valmentajien ja muiden avainhenkilöiden tuominen selkeämmin esiin seuran viestinnässä ja markkinoinnissa – sisäisesti ja ulkoisesti.

169. Kaikkien juniorijoukkueiden kalentereihin seuran edustusjoukkueen kotipelit.

170. Juniorijoukkueiden some-tileille muutakin sisältöä kuin vain tuloksia – esimerkiksi joukkueen toimintatapoja ja arvoja.

171. Seuran nettisivuilla selkeästi esillä seuran nuorten maajoukkuepelaajat.

172. Seuran tiloihin (esim. pukukoppikäytävälle) ulkomaille siirtyneiden pelaajien esittely, esimerkiksi nimi, kuva ja urapolku.

173. Seuran merkittävissä uutisoinneissa (esim. pelaaja siirtyy ulkomaille) selvästi esiin myös pelaajan aikaisemmat seurat.

174. Seurajohtoisen viestinnän avulla joukkueiden ongelmatilanteiden ennaltaehkäisy, esim. milloin joukkueen uudet valmentajat julkistetaan.

175. Laadukas uutisointi, ei vain pelaajien, vaan myös valmentajien siirtyessä toiseen seuraan. Hyvä esimerkki viime kuukausilta Pallo-Iirot.

176. Oman seuran ja yhteisön näkyvämpi tunnustaminen. ”It’s not perfect. But it’s mine”.

177. Seuran sisällä yhtenäinen pukeutumiskoodisto. Liikaa näkee erityylisiä virityksiä. Yhtenäinen pukeutuminen tärkeä viesti ulkopuolisille.

178. Seuran vanhempien junnujen (esim. B-jun.) toiminnan & saavutusten hyödyntäminen seuran nuorempien pelaajien (esim. U10) innostamisessa.

179. Jos joukkueen sosiaalisen median kanavissa tuodaan tuloksia esiin, ei tuloksia pidä liiaksi valikoida tai priorisoida vain voittoja.

180. Seurojen arvojen täsmällisempi määrittely ja konkretian lisääminen. Mitä esimerkiksi rohkeus tarkoittaa toiminnassa ja miten se näkyy?

181. Kun joukkue osallistuu isoon kv. turnaukseen, turnauksen jälkeen seuran nettisivuille laajempi raportti muiden joukkueiden luettavaksi.

182. Jokaisen seuran nettisivuille edes lyhyt historia-osio, jossa tarinaa seuran alkuvaiheista ja merkittävistä ajanjaksoista.

183. Vaikka valmentaja siirtyy seurasta tavoitteellisempaan ympäristöön, seuran tärkeää olla ylpeä omasta roolista valmentajan kasvupolulla.

K. Infrastruktuuri ja olosuhteet

184. Hallien meluisuuden ja siitä seuraavan oppimisympäristön häiriintymisen huomiointi lasten valmennuksen suunnittelussa & toteuttamisessa.

185. Harjoitus- ja pelialueiden kunnioittaminen. Ei esimerkiksi lastenrattaiden kanssa kentän läpi BSM-pelin puoliajalla (tositarina).

186. Eri alustojen hyödyntäminen osana oppimisprosessia. Välillä hiekka, asfaltti tai parketti tekonurmen sijaan.

187. Hallit ja koulujen salit avattava nykyistä paremmin pelaajille omatoimista harjoittelua varten.

188. Seuran hallinnoimien kenttien porttien ja aitojen selkeämpi merkitseminen seuran logolla tai muilla tunnuksilla.

L. Erotuomarit ja pelinohjaajat

189. Pelinohjaajat ovat itsekin oppimassa. Tämän ymmärtäminen on ratkaisevaa, jos haluamme synnyttää lajikulttuuria & kasvattaa laji-ihmisiä.

190. Captain´s Ball-gaalassa palkittava vuoden tyttö- ja poikapelaajan lisäksi myös vuoden juniorituomari (nyt vain aikuisten erotuomarit).

M. Koulujen ja seurojen välinen yhteistyö

191. Nykyistä parempi yhteydenpito kouluihin pelaajan yläkoulu-vaiheessa.

192. Koulujenvälisiin jalkapalloturnauksiin kaksi tasoa, jotta myös vähemmän pelanneet pääsevät pelaamaan. Seurojen panoksen hyödyntäminen.

193. Koulun yhteydessä toimivia ”akatemiamalleja” luotaessa tunnistettava haasteet: joukkue on ydinyksikkö pelaajakehitysprosessissa.

N. Koko jalkapalloyhteisö

194. Yksittäisten suurten muutosten tavoittelun sijasta lukuisten pienten asioiden tekeminen päivittäin laadukkaammin.

195. Vallitsevan FIFA-rankingin tuijottamisen sijasta rohkeus pitkäaikaisempien tavoitteiden asettamiseen ja toteuttamiseen.

196. Ulkomaisten joukkueiden kannattamisessa ei ole mitään väärää. Mutta futistoimijoiden on tunnistettava roolinsa osana lajiyhteisöään.

197. Suomessa on hyvät olosuhteet ja paljon ammattivalmentajia. On kuitenkin ymmärrettävä, ettei se riitä vielä mihinkään.

198. Jatkuvan lisäresurssien vaatimisen sijasta ymmärrettävä, että monet toimintakulttuuriin liittyvät asiat muutettavissa ilman rahaa.

199. Kaikille aikuisille selvempi ymmärrys, ettei junioritoiminnan tavoitteena ole aina ensisijaisesti seuraavan pelin voittaminen.

200. Suomi-futiksen kehitys ja muutos edellyttää, että ymmärrämme yhteistyön arvon. Tuetaan ja kannustetaan enemmän toisia futisihmisiä.

***

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

J-P Savolainen (@JPSavolainen)

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Haluamme erikseen kiittää FC Hongan Paula Myllyojaa, HJK:n Aleksi Lallia sekä Pallo-Iirojen Johan Suomista muutamista osuvista kommenteista ja mielenkiintoisista huomioista.

 

 

5 replies »

  1. 89. “Pelirohkeuden”, “halu voittaa” ja muiden vastaavien epämääräisten fraasien käytön välttäminen lasten valmennuksessa.

    90. Valmentajan puututtava rohkeasti, jos pelaaja purkaa junnupeleissä pallon rajasta yli, vaikka olisi mahdollista pelata kontrolloidusti.

    91. Valmentajan aktiivisempi puuttuminen, jos pelaaja jättää juoksematta perään, kun hänet ohitetaan esimerkiksi kuljettamalla.

    Eikö kohdassa 90. juuri ole kyse ”pelirohkeudesta”, eli että pelaaja osaa ja uskaltaa tehdä sen valinnan että lähtee pelaamaan kontrolloidusti, eikä pura palloa yli rajan? Vai mitä termiä käyttäisit tuossa kohtaa?

    91. kohdassa taas ”halu voittaa” pallo itselle, kun on ohitettu.

    Toki kyseisten termien käyttö on hieman ympäripyöreätä ja ne tulisi avata pelaajalle, niin että hän ymmärtää mistä on kyse.
    Erittäin hyvän ja mielenkiintoisen listauksen olette tehneet, hienoa työtä!

    Tykkää

    • Ihan oikeita ajatuksia. Yhteyshän noilla kohdilla on, mutta itse näen eron siinä, että esim. pelirohkeudesta puhuminen jää varsinkin lapsipelaajalle usein epäselväksi, eikä oikein konkretisoi, mitä sillä halutaan. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun valmentaja puhuu alkupalaverissa sanamuodoin, kuten ”muistetaan ollaan pelirohkeita tänään” tai huutaa pelin aikana joukkueelle, että ”halutaan voittaa”. Näitä kuulee aika ajoin junnupeleissä. Tuo on vähän sellaista ”koutsijargonia”, josta on aika vähän hyötyä yksittäiselle pelaajalle.

      Yksittäisiin pelitilanteisiin puuttuminen taas on selvästi konkreettisempaa ja ainakin itse näen, että niissä lapsipelaaja tajuaa lopulta itse, että miksi palloa ei tule purkaa yli rajan tai miksi puolustamista tulee jatkaa. Näitä esimerkkitilanteita käyttämällä voidaan sitten pelin jälkeen tai muussa yhteydessä painottaa, miten kyseinen pelaaja oli rohkea, tms. Ja toki nuo tilanteet ilmentävät muutakin kuin rohkeutta tai halua voittaa (yrittäminen, joukkueelle pelaaminen, jne.).

      Uskoisin, että olemme samoilla linjoilla tässä. Lähinnä olemme halunneet korostaa kyseisissä teeseissä konkretian ja selvän opettamisen merkitystä nuorten pelaajien kohdalla. Epäselviä käsitteitä on syytä täsmällistää pelin kautta.

      Tykkää

      • Kyllä vain. Itse olen käyttänyt tuota pelirohkeus-termiä silloin tällöin alkupalavereissa, mutta tarkentanut siinä mitä sillä tarkoitan ja haluan nähdä. Toki usealla ja useassa tilanteessa junnukoutsit viljelevät ympäripyöreitä hyvältä kuullostavia lausahduksia, joilla yrittää saada pelaajat (lapset) toimimaan haluamallaan tavalla. Yleensä lapsilla ei kuitenkaa ole mitään hajua, mitä valmentaja haluaa heidän näissä tilanteissa tekevän.

        Kuten sanoin, että hyviä teesejä olette listanneet ja varmaan aion joitain teesejä vielä kommentoida ja tuoda omia näkemyksiä ja kysymyksiä esille.

        Tykkää

  2. Asia joka on monesti jätetään keskustelujen ulkopuolelle.
    Monesti tulee lukeneeksi sen ,että jalkapallo valmennuksessa tai valmentajissa on kovasti moitittavaa. Mutta tuskin koskaan
    kuule puhuttavan siitä ,että jalkapallo ei saa houkuteltua lajin piiriin kaikkein lahjakkaimpia yksilöitä tarpeeksi.

    Kuten hyvin tiedetään. Jääkiekko vetää puoleensa lahjakkaita junioreita. Samoin pesäpallo. Jokainen joka on seurannut kentänlaidalla junioreiden pelejä on huomannut se ,että pojat jotka pelaavat jääkiekkoa sekä jalkapalloa pärjäävät pääsääntöisesti hyvin myös jalkapallossa. Mutta kun tulee aika tehdä valinta siitä mitä harrastaa. Jää jalkapallo monesti kakkoseksi niiden lahjakkaiden pelaajien kohdalla jotka pärjäävät jääkiekossa kilpasarjassa. Tässä kohtaa
    jalkapallo menettää paljon mahdollisia tulevia lahjakkuuksia. Ajatus siitä ,että korvataan menetetyt lahjakkuudet isosta massasta ei ole toteutunut.

    Suomessa on pelipassin omaavia jalkapalloilijoita noin 140 000. Luku sisältää naiset ja tytöt joita on noin 35 000. Jääkiekkoilijoita on noin 75 000. Naisia 6500
    On hyvä kysyä. Montako urheilijaa esim Islanti,Tanska,Belgia,Hollanti,jne… Menettää jääkiekolle.
    Voidaan sanoa ,että ei yhtään.

    Karu totuus on luettavissa alla olevasta raportista. Jalkapallo noin 250 ammattilaista kotimaassa.
    Jääkiekko noin 725 ammattilaista kotimaassa. Näistä luvuista puuttuu ulkomailla pelaavat ammattilaiset.
    Eli kaikkein kovimmat ammattilaiset. Pesäpallo noin 100 ammattilaista.

    Vaikka monen Suomessa pelaavan jääkiekko ammattilaisen tulotaso on todella pieni. Niin siitä huolimatta näitä pelaajia
    löytyy. Se kertoo omaa kieltä siitä asenteesta ja sitkeydestä mitä heillä on. Nämä lahjakkuudet eivät ole jalkapallon käytettävissä.

    Jalkapallon pitää pystyä tarjoamaan työtä Suomessa. Tämä on ainut mahdollisuus millä voidaan lisätä
    lajin kiinnostusta niiden yksilöiden kohdalla joilla on kapasiteettia ammattimaiseen urheiluun. Nyt Jalkapallo ei pysty vastaamaan tähän huutoon Suomessa.

    Suomessa 1195 ammattiurheilijaa
    Suomessa urheilutoimintaa harjoittavan urheiluseuran tai muun yhteisön on vakuutettava urheilija tapaturman ja vanhuuden varalta, jos urheilija on alle 43-vuotias ja hänen kanssaan on sovittu, että hän saa pääasiallisesti Suomessa harjoitetusta urheilemisesta veronalaista palkkaa vuodessa tai vuotta lyhyemmässä pelikaudessa vähintään 10 690 euroa. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton mukaan Suomessa urheili vuonna 2013 yhteensä 1 195 kyseisen vakuutuksen alaista ammattiurheilijaa. Ammattiurheilijoiden määrä on kasvanut 150 urheilijalla vuoteen 2010 verrattuna.
    Urheilu on Suomessa mielletty työksi vasta noin 20 vuotta. Ennen vuotta 1995 urheilijoilla ei ollut lainkaan tapaturma- ja työeläkelakeja vastaavaa sosiaaliturvaa. Vuosien 1995–99 välisenä aikana ammattiurheilijoiden sosiaaliturvaa hoidettiin erityisjärjestelyin ja vasta vuonna 2000 astui voimaan laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta. Yksilölajien urheilijoille vakuutusturva on vapaaehtoista.
    Ammattiurheilijoita eniten jääkiekossa
    Jääkiekko työllistää Suomessa selvästi eniten ammattipelaajia, vuonna 2013 yhteensä 725. Ammattijääkiekkoilijoiden lukumäärä on kasvanut 25 % viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana. Jalkapallossa ammattipelaajia oli 248, mutta ammattijalkapalloilijoiden määrä on ollut hienoisessa laskussa. Muissa joukkuelajeissa on alle sata ammattiurheilijaa, mikä tarkoittaa sitä, että lajit ovat puoliammattilaisia. Eniten kasvu ammattipelaajien määrässä vuosien 2010–2013 välillä on lentopallossa (+68 %) ja koripallossa (+36 %).
    Yksilölajien pieni ammattilaisurheilijoiden lukumäärä selittyy osittain sillä, että urheilijoille ei ole yhtä työnantajaa, joka olisi velvoitettu vakuuttamaan urheilijat. Yksilöurheilijat rinnastuvat näin joko yrittäjiin tai luovilla aloilla toimiviin ns. itsensä työllistäjiin. Osalla yksilölajien huippuurheilijoista on myös yritysmuotoista toimintaa.

    2010 2011 2012 2013

    Jääkiekko 582 576 686 725
    Jalkapallo 272 250 256 248
    Koripallo 58 72 78 79
    Pesäpallo 79 92 91 96
    Lentopallo 22 30 33 37

    Ammattiurheilijoiden lukumäärä on lisääntynyt vähitellen Suomessa. Suomen Liikunta ja Urheilu kyseli vuosien 1997–2007 välillä säännöllisesti lajiliitoilta arvioita ammattiurheilijoiden lukumäärästä. Vuonna 1997 lajiliitot arvioivat Suomessa urheilleen yhteensä 660 ammattiurheilijaa, joista 210 oli ulkomaalaisia. Vuonna 2007 vastaava arvio oli noussut yhteensä 950 ammattiurheilijaan, joista ulkomaalaisia oli 150. Lisäksi lajiliitot arvioivat noin 400–500 suomalaisen urheilevan ammatikseen ulkomailla.
    Naisammattiurheilijoita ainoastaan 2 %
    Ammattiurheilu on Suomessa lähes täysin miesten pelikenttä, sillä naisammattiurheilijoita (18) oli ainoastaan 2 % kokonaismäärästä. Vuosien 2010–2013 välisenä aikana Suomessa on ollut 10–18 naisammattiurheilijaa vuodessa. Kuten jo aiemmin todettiin, läheskään kaikki yksilölajien menestyneet huippu-urheilijat eivät ole mukana tilastoissa.

    http://www.sport.fi/kirjasto/teos/suomessa-1195-ammattiurheilijaa

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s