Kaikki uusiksi

Kaikki uusiksi osa 4: kuinka valmentaa pelaajista parempia harjoitteen aikana?

Aloitetaan uusi kirjoitus testillä. Jos toimit valmentajana, muistele viimeisintä vetämääsi harjoitusta. Osaatko kertoa kaikki harjoitteet, mitkä vedit tuolloin joukkueellesi? Oliko kyseessä pallonhallintapeli, aalto, drilli vai peli, jossa maalit olivat mukana? Pelaajamäärät? Harjoitteiden säännöt?

Lisäksi mieti omaa toimintaasi valmentajana silloin, kun harjoitteet olivat käynnissä. Mitä sanoja käytit valmentaaksesi pelaajia, millainen oli vuorovaikutuksesi pelaajien kanssa?

Ensimmäinen kysymys on ainakin itselleni helppo. Vedimme perjantai-iltana valmentamani joukkueen kanssa neljä harjoitetta, joiden kaikki yksityiskohdat pystyn muistamaan kirkkaasti. Toinen kysymys on vaikeampi. Harjoituksen jälkeen joudun käyttämään lähes koko aivojen kapasiteetin siihen, että muistan mitä sanoja olen jollekkin yksittäiselle pelaajalle käyttänyt harjoitteen aikana. Uskallan sanoa, etten ole varmasti ainoa valmentaja, jolle käy näin.

Jotta toiminta on laadukasta, valmentamisessa monen asian täytyy loksahtaa kohdalleen: pitää olla riittävästi lajitietoutta, täytyy osata suunnitella harjoitteet siten, että ne sisältävät ongelmanratkaisua ja spesifistä informaatiota pelistä. Ja niin edelleen. Nostaisin kuitenkin valmentamisen ydinhetkeksi sen, kun harjoite on laitettu käyntiin. Mitä valmentaja sanoo ja millä äänenpainoilla? Kyseleekö valmentaja vai kertooko tämä miten toimia tilanteessa? Puhuuko valmentaja koko joukkueelle vai yhdelle pelaajalle kerrallaan?

Kehittyminen tässä valmentamisen vaiheessa ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii käytännön kokemusta, teoriapohjaa, virheiden tekemistä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Avaan tässä kirjoituksessa muutamia omia käytännön kokemuksia ja teoriaa aiheeseen liittyen.

Kuinka liittää vuorovaikutus ongelmanratkaisuun perustuvaan harjoitteluun?

Kuten olemme monissa aiemmissa kirjoituksissa todenneet, hyvä valmentaja suunnittelee harjoitteet siten, että ne ”kutsuvat” toimimaan. Harjoitteen täytyy sisältää mahdollisuuksia käyttää harjoittelun teemana olevaa jalkapallotaitoa tarkoituksenmukaisesti eri pelitilanteissa. Kun harjoite on suunniteltu ja laitettu pyörimään, kuinka valmentajan täytyisi hoitaa ydintyönsä eli valmentamisen harjoitteen aikana, jotta pelaajista tulisi entistä parempia?

Hyvä pohja valmentaja-pelaaja -vuorovaikutuksen ymmärtämiselle on itsemäärämisteoria. Teorian mukaan sisäisen motivaation synnyssä on kolme keskeistä tekijää: autonomia, koettu pätevyys ja yhteenkuuluvuus.

Kun pelaajasi aloittavat täysin uuden harjoitteen tekemisen, aluksi voi hyvin suurella todennäköisyydellä käydä niin, että pelaajat eivät välittömästi hoksaa mitä pelissä vaadittavaa taitoa harjoite kutsuu tekemään. Pelaajat yrittävät pelata siten, miten he ovat tottuneet pelaamaan. Pallon kanssa taitava, nopea pelaaja pyrkii todennäköisesti kuljettamaan paljon, hyvät syötöt omaava pelaaja pyrkii ratkaisemaan ongelman syöttämällä. Yleensä valmentajalla on epäonnistumisten, esimerkiksi pallonmenetyksen, sattuessa taipumus lähteä korjaamaan ja kertomaan pelaajille miten täytyy toimia.

Pelaajan koetun pätevyyden ja autonomian näkökulmasta tämä on lähes pahin virhe, minkä voi tehdä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pelaajat vain pelaisivat ja valmentaja tulisi seisoa hiljaa kädet puuskassa kentän laidalla.

Hyvä valmentaja pystyy harjoitteen aikana auttamaan pelaajiaan esimerkiksi kohdistamaan katseensa tehtävän kannalta informatiivisiin kohteisiin ja näin ohjata pelaajaa kohti pelin kannalta järkeviä ratkaisuja. Valmentajan keinovalikoimassa harjoitteen aikana tulisi olla suuressa osassa erilaiset kysymykset pelaajille, mutta mitä tahansa ei kannata kuitenkaan kysellä. Kysymysten tulisi auttaa pelaajaa käyttämään kulloinkin harjoiteltavaa jalkapallotaitoa tarkoituksenmukaisesti.

Lisäksi kysymysten tulisi olla avoimia. Esimerkiksi, jos teemme pelaajiemme kanssa ensimmäistä kertaa harjoitteen, jossa harjoittelemme hätätukiliikkeen tekemistä, harjoitteen aluksi pelaajat todennäköisesti ovat sijoittuneet liian ylhäälle suhteessa pallolliseen ja liikkeiden intensiteetti on heikko. Tällaisessa tilanteessa harjoitteen alussa tulisi aloittaa avoimella kysymyksellä, esimerkiksi ”miksi menetämme pallon?”, joka aktivoi pelaajat itse miettimään pelitilanteeseen ratkaisua.

Tässä vaiheessa voi olla, että muutaman pelaajan toiminta muuttuu. Seuraavaksi valmentaja voi kysymysten avulla alkaa auttamaan pelaajia kohdistamaan katseensa tehtävän kannalta informatiivisiin kohteisiin. Hätätukiliikettä harjoiteltaessa pelaajien tulisi havainnoida sitä, onko pallollisella prässi vai ei. Auttaakseen pelaajia kohdistamaan havaintojaan tähän, valmentaja voi kysyä pelaajilta esimerkiksi ”millainen tilanne pallollisella on?”. Kun harjoite on suunniteltu siten, että siinä tulee paljon tilanteita, jossa pallollista pelaajaa prässätään, seuraavaksi valmentaja voi alkaa sulkemaan ratkaisuvaihtoehtoja: ”kuinka voit auttaa pallollista pelaajaa?”, ”onko järkevämpi sijoittua kauas pallollisesta vai tulla alaspäin tukemaan?”.

250px-SelfDeterminationTheory

Kuva 1: Itsemäärämisteoria. Valmentaja pystyy esimerkiksi kyselytekniikalla harjoituksen aikana korostamaan autonomiaa, koettua pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Suljettujen ”kyllä tai ei -kysymysten” lisäksi yksi sudenkuoppa harjoitteen aikaisessa valmentamisessa on liiallinen keskittyminen itse suoritukseen, kun huomion pitäisi olla suorituksen lopputulemassa. Esimerkiksi, jos harjoitteen teemana on kuljettamalla eteneminen ja yksi pelaajista on päässyt etenemään monta kertaa harjoitteen aikana siten, että joukkue päässyt maalipaikkaan. Tällaisessa tilanteessa valmentajan ei kannata kysyä muilta pelaajilta itse suoritukseen liityvää kysymystä, esimerkiksi ”miten Lauri kuljetti palloa?”, vaan nostaa esiin ennemmin lopputulema ”mitä tapahtui kun Lauri kuljetti palloa eteenpäin?”

Kuljettamisen ”oikean” tekniseen suoritustavan valmentamiseen ei kannata käyttää liikaa aika harjoitteen sisällä, sillä kun Laurin lisäksi muutkin pelaajat huomaavat, että valitsemalla kuljettamisen oikealla hetkellä maalipaikkojen määrä kasvaa, he alkavat muokkaamaan myös teknistä suorituttamistaan paremmaksi tehtävän ratkaisemiseksi. Lisäksi, kun jopa huippupelaajien eri tilanteiden teknisisssä suoritustavoissa on havaittavissa isoja eroja, voidaan sanoa että jalkapallossa niin sanottua ”yhtä oikeaa” suoritustekniikkaa ei ole olemassa.

Valmennuksessa on viime vuosina tapahtunut muutos kyselevämpään suuntaan, ja se on erinomainen suuntaus. Jos pystymme valmentajina luomaan edes illuusion pelaajalle siitä, että hän on itse ratkaissut harjoituksissa eteen tulleet tilanteet, sillä voi olla iso vaikutus pelaajan koettuun pätevyyteen. ”Osaan tehdä tämän harjoituksissa, niin osaan sen myös pelitilanteessa”.

Annatko yksilöllistä palautetta riittävästi?

Mieti jälleen viimeisintä vetämääsi harjoitusta. Kuinka monta kertaa osoitit palautteesi tai kysymyksesi koko joukkueelle? Valitse sitten yksi pelaaja satunnaisesti joukkueestasi ja mieti kuinka monta kertaa vuorovaikutit tämän pelaajan kanssa joko kyselemällä tai antamalla palautetta nimellä treenin aikana.

Tässä blogissa olemme puhuneet paljon yhteistyön jalkapallosta ja kollektiivin tärkeydestä. Vuorovaikutuksessa pelaajien kanssa asian tulisi olla kuitenkin lähes päinvastoin – tarvitsemme palautteenantoon enemmän yksilöllisyyttä.

Jos valmentaja kohdistaa puheensa koko joukkueelle, pelaaja kuuntelee ensimmäiset pari asiaa, hoksaa että tämä ei koske minua ja alkaa miettimään muita asioita valmentajan jatkaessa puhetta. Itse pyrkisin lasten valmennuksessa pitämään koko joukkueelle annetun palautteen minimissä ja käyttämään sen sijaan muita keinoja.

Kierrellessäni treenikenttiä olen huomannut, että antaakseen palautetta pelaajille valmentaja usein pysäyttää harjoitteen kokonaan. Tarvitseeko aina tehdä näin? Valmentajan tulisi pystyä auttamaan pelaajia myös harjoitteen pyöriessä, esimerkiksi kohdistamalla kysymyksiä yksittäiselle pelaajalle ”Matti, minkälaista tukea tarvitaan?”, ”Kalle, mitä voit tehdä kun sinua vartioidaan?”. Näihin harjoitteen pyöriessä käytettyihin kysymyksiin ei tietenkään odoteta vastauksia, vaan niitä käytetään ainostaan pelaajien aktivoimiseen tunnistamaan tilanteita itse. Yksittäiselle pelaajalle osoitettu kysymys tai palaute kannattaa aloittaa aina nimellä, jolloin saat pelaajan huomion ennen lausetta ja asialla on huomattavasti suurempi todennäköisyys mennä perille.

Oma kokemukseni on, että kehumalla yksittäisiä pelaajia ja nostamalla onnistuneita suorituksia esiin, myös muiden pelaajien aktiivisuus tehtävän ratkaisemiseksi sekä yrittämisen taso kasvavat huimasti. Harjoitteen ollessa alussa kannattaa kuitenkin varoa paljastamasta liikaa. Jos harjoittelemme esimerkiksi vastustajan houkuttelemista kuljettamalla ja yksi pelaajista hoksaa tuon mahdollisuuden harjoitteessa sekä tekee sitä toisteisesti, voi valmentaja käyttää lausetta ”Matti teki jotain hyvin!”, jolloin muut pelaajat joutuvat itse vielä miettimään ratkaisuvaihtoehtoja.

Harjoitteen ollessa jo pidemmällä, valmentajan tulisi edelleen jatkaa yksittäisten pelaajien hyvien suoritusten esiin nostamista. Tällöin valmentaja voi onnistuneen suorituksen jälkeen pysäyttää harjoitteen ja käydä läpi kyselemällä mitä tapahtui. Silloin on kuitenkin järkevä käyttää keinona sitä, että muut pelaajat kertovat mitä pelaaja teki onnistuneesti eikä hän itse. Tämä sen takia, että lapsi voi hyvin paljonkin varoa ylimieliseksi leimautumista, jos tämä joutuu kertomaan omasta suorituksestaan. Kun pelaajat analysoivat onnistuneita suorituksia yhdessä, samalla tulemme korostaneeksi yhteenkuuluvuutta, joka on yksi sisäisen motivaation syntytekijöistä.

Valmentaja, jatkossa älä kerro pelaajille harjoitteiden aikana, miten pitää toimia vaan keskitä kaikki energiasi ja tietotaitosi siihen, kuinka saat pelaajillesi tunteen, että he ovat ratkaisseet kaikki tilanteet aivan itse.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

***

Lähteenä käytetty

Jia Yi Chow, Keith Davids, Chris Button, Ian Renshaw: Nonlinear Pedagogy in Skill Acquisition (2016)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s