Valmennus

Mahdollisuuksien maailma

Edellisessä tekstissäni kirjoitin siitä miten pelaajille on luotava mahdollisuuksia käyttää jalkapallotaitoja tarkoituksenmukaisesti joukkueen parhaaksi. Nyt jatkan asian tarkastelua vielä syvällisemmin, koska se on mielestäni erittäin tärkeä konsepti ymmärtää kun rakennetaan oppimisympäristöä. Affordance on havaintoteoreetikko James J. Gibsonin kehittämä termi kuvaamaan havaittuja toiminnan mahdollisuuksia esineiden tai ympäristön kanssa. Gibson oletti, että havaitsemme, jotta voimme toimia ympäristössämme. Tällä tavoin havaitsemisesta tulee väline toiminnalle. Termille ei ilmeisesti ole suomenkielistä nimeä, mutta voimme puhua tämän tekstin yhteydessä mahdollisuuksista.

Nuorempana valmentajana asetin pelaajilleni eri harjoitteissa rajoitteita, koska halusin heidän toistavan enemmän tiettyjä suorituksia. Kun halusin pelaajieni opettelevan askelharhautusta pelinomaisesti, niin onnistuneesta askelharhautuksesta pienepelissä sai silloin pisteen.  Tai jos halusin pelaajieni syöttävän enemmän, niin rajoitin heidän kosketusmääriään. Voimme kuitenkin huomata, että tämä ei ole optimaalista: Ei pelaaminen ole tietyn teknisen ominaisuuden käyttämistä pelitilanteessa, vaan pelitilanteiden ratkaisemista joukkueen parhaaksi. Pelaajan pitää havainnoida jatkuvasti ympäristöään ja havainnoinnin perusteella toimia tarkoituksenmukaisesti. Jos laitamme pelaajille rajoitteita väärällä tavalla, niin saamme pelaajat toistamaan kyllä teknisiä suorituksia pelitilanteissa, mutta menetämme tarkoituksenmukaisuuden. Silloin tietystä suorituksesta tulee itseisarvo, kun sen pitäisi olla ratkaisu pelitilanteessa esiintyvään ongelmaan. Sen sijaan, että mietimme miten esimerkiksi Cruyff-käännöstä käytetään eri pelitilanteissa, meidän pitäisi ratkaista pelitilanteet tarkoituksenmukaisesti tietyllä taidolla. Joskus ratkaisu voi olla Cruyff-käännös, muilla kerroilla jotain muuta. Meidän on päästävä nurinkurisesta järjestyksestä pois, jossa tekninen suoritus tulee ensiksi, kohti aitoa pelaamista, missä havainnointi ja tarkoituksenmukaisuus ovat luonnollinen osa suorituksia.

Miten sitten voimme harjoitella pelaamista, niin että pidämme havainnoinnin ja päätöksenteon mukana? Vastaus on luoda pelaajille mahdollisuuksia käyttää jalkapallotaitoja tarkoituksenmukaisella tavalla eri pelitilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia pelejä. Valmentajan tehtävänä on manipuloida harjoitteita niin, että peli ”kutsuu” toimimaan. Jos halutaan esimerkiksi harjoitella kuljettamista on pelissä oltava mahdollisuuksia edetä kuljettamalla niin, että se on joukkueelle edullista. Pelaajien tehtävänä on havaita nämä mahdollisuudet ympäristössä olevista merkeistä (kuljettamisessa esimerkiksi paljon tyhjää tilaa pallollisen edessä) ja käyttää ne hyödyksi.

Voimme manipuloida harjoituksia esimerkiksi seuraavilla muuttujilla:

  • Alueen koko ja muoto
  • Maalinteko
  • Pelaajamäärä
  • Pelaajien sijoittuminen
  • Mistä pallo tulee peliin
  • Muut säännöt ja ohjeet

Näitä muuttujia säätämällä valmentaja voi luoda ja hallita pelissä esiintyviä mahdollisuuksia parhaaksi katsomalla tavalla. On tärkeää, ettemme rajoita harjoiteltavia rooleja liikaa. Jos harjoittelemme syöttämistä ja täten pallollista pelaajaa, emme aseta sääntöjä tälle pelaajalle. Tähän väliin voi huomauttaa, että  voidaksemme luoda tiettyjä mahdollisuuksia on meidän tingittävä niiden roolien tarkoituksenmukaisuudesta, joita emme harjoittele. Esimerkiksi jos harjoittelemme hyökkäämistä, on meidän ehkä rajoitettava puolustavien pelaajien toimintaa, jolloin näiden tarkoituksenmukaisuus kärsii. Todennäköisesti tämä on kuitenkin välttämättömyys, joka meidän on tehtävä.

Otetaan esimerkkiharjoitteeksi monelle tuttu pallonhallinta 3v3+2jokeria neliössä, jossa tavoitteena on pitää pallo mahdollisimman kauan omalla joukkueella. Alue on jaettu neljään pienempään neliöön. Pallonhallintajoukkueen pelaajien sijoittumista on rajoitettu niin, että jokaisella alueella on yksi pelaaja ja toinen jokereista on alueen keskellä. Puolustava joukkue saa liikkua vapaasti. Näillä säännöillä on tarkoitus luoda peliin rakenne joka luo mahdollisuuksia syöttää (alueen koko, ylivoima, pelaajien sijoittumisen rajoittaminen).

Näyttökuva 2017-09-04 kello 16.36.26

PIIRROS 1. 3v3+2j neliössä, harjoitellaan syöttämistä. Pallollisella joukkueella 1 pelaaja jokaisessa pienemmässä neliössä, sekä toinen jokereista keskellä. Puolustajat saavat liikkua vapaasti.

Miten valmentaja sitten valmentaa harjoitteen aikana? Auttamalla pelaajia kiinnittämään huomion  pelissä esiintyviin mahdollisuuksiin: Pallollisella joukkueella on ylivoima, joten joku pelaajista on aina vapaana. Puolustajien välissä on väli, josta voi syöttää, pelaaja on liikkunut tyhjään tilaan niin, että syöttölinja pallollisen nähden on avoinna jne. Näin valmennettaessa vuorovaikutus harjoitteissa muuttuu automaattisesti kyselevämpään suuntaan: ”Miten voit pitää pallon omalla joukkueella?” Kenellä on tilaa ja aikaa? Kuka on vapaa pelaaja? Kokemuksieni perusteella pelaajien syöttämistä parantaa ylivoimaisesti eniten juuri pelaajien sopeutuminen havaitsemaan esiintyvät mahdollisuudet:  Itse syöttämisestä ei tarvitse puhua sanaakaan. Samalla kuin maagisesti myös tekniset suoritukset parantuvat. Sama on tapahtunut muissa treeneissä: Puolustamista harjoitellessa pelaajien puolustusasento on parantuntut automaattisesti ja 1.kosketusta harjoitellessa pelaajat avasivat vartalonsa automaattisesti siten, että 1.kosketus on helppo ottaa eteenpäin tyhjään tilaan. Tuntuu, että murehdimme välillä liikaa ”oikeasta” tekniikasta (koska pelaajilla pitää olla oikea tekniiikka!), emmekä luota pelaajien kykyyn ratkaista pelitilanteita.

Otetaan toinen esimerkkiharjoite: 3v3 pallonhallinta, jossa tavoitteena edetä vastustajan maalialueelle. Puolustavan joukkueen sijoittumista on rajoitettu niin, että yhden pelaajan on puolustettava maalialueella. Tällä säännöllä on tarkoitus luoda peliin paljon erilaisia ylivoimatilanteita, jolloin pelaajille tulee mahdollisuus valita syötön ja kuljetuksen väliltä.

Näyttökuva 2017-09-04 kello 17.05.20

PIIRROS 2. 3v3 viivapelinä, harjoitellaan valintaa syötön ja kuljetuksen välillä. Puolustavan joukkueen yksi pelaaja puolustaa maalialueella.

Taas omien kokemusten perusteella pelaajien huomion kiinnittäminen pelissä esiintyviin mahdollisuuksiin parantaa pelaajien valintaa syötön ja kuljetuksen välillä parhaiten. Pelaajat, jotka yleensä ratkaisevat tilanteet etenemällä itse, alkavat syöttämään kun vastassa on monta vastustajaa, tai toinen kanssapelaaja on paremmassa asemassa.

On hyvä huomata, että mahdollisuudet riippuvat aina pelaajien taidoista, fyysisistä ominaisuuksia, tunteista, ympäröivästä sosiokulttuurista ja aikomuksista. Esimerkiksi nopea pelaaja, joka on hyvä kuljettamaan, saattaa havaita pelaajien välissä olevan välin tilaisuudeksi edetä siitä läpi kuljettamalla. Joku toinen pelaaja taas ei havaitse tätä mahdollisuutta. Samoin, jos pelaajien osaaminen ei ole riittävällä tasolla, niin tiettyjä mahdollisuuksia ei pysty luomaan: Jos pelaajat eivät osaa liikkua tyhjään tilaan pelattavaksi, niin on hyvin vaikea luoda tilaisuuksia syöttää. Valmentajan onkin tunnettava joukkueensa ja pelaajansa todella hyvin, jotta hän voi luoda ja hallita harjoitteissa esiintyviä mahdollisuuksia. Onkin löydettävä tasapaino, jossa on riittävästi vaihtelua ja kaaosta, mutta ei liikaa, jotta pelaajat voivat havaita ympäristössä olevat mahdollisuudet. 5v1 -harjoite esimerkiksi varmasti kutsuu syöttämään, mutta on todennäköisesti liian yksinkertainen ja ei edusta peliä riittävästi (liian iso ylivoima). Jos taas peli on liian vaativa, niin pelaajat eivät pysty prosessoimaan ympäristöään.

Itse aloitin oman matkani pienpelien pyörittämisellä (vältin onneksi pelkästään drillien kautta valmentamisen.) Tämän jälkeen siirryin rajoitteiden asettamiseen erilaisissa peleissä, koska halusin pelaajien oppivan tiettyjä asioita. Nyt olen kokeilemassa ja tutkimassa päivittäin miten voin auttaa pelaajiani vielä paremmin luomalla heille mahdollisuuksia toimia ympäristössään. Liian kauan olemme nähneet taidon joko riittävän korkean teknisen kapasiteetin omaamisella tai sillä, että pystyy siirtämään tietyn teknisen suorituksen pelitilanteessa. Meidän on ymmärrettävä, että pelaaminen koostuu jatkuvasta havainnoinnista, päätöksenteosta ja toiminnasta. Mahdollisuuksien kautta valmentaminen antaa hyvän työkalun ymmärtää miten voimme kehittää entistä älykkäämpiä ja taitavampia pelaajia, jotka pelaavat tarkoituksenmukaisesti ja osaavat sopeutua kulloiseenkin pelitilanteeseen. Haastan kaikki pohtimaan asiaa ja kokeilemaan käytännössä. Voit vaikka yllättyä positiivisesti.

 

JP Savolainen  (@JPSavolainen)

 

Kategoriat:Valmennus

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s