Kaikki uusiksi

Kaikki uusiksi osa 3: miksi Benfican juniorit osaavat pelata?

Olen ollut sikäli onnellisessa asemassa vielä lyhyehköllä valmentajanurallani, että olen päässyt kiertämään kymmeniä kovatasoisia junioriturnauksia ympäri Eurooppaa.

Suurin osa kohtaamistamme TOP4-sarjojen isojen seurojen akatamiajoukkueista ovat toki kotimaisella mittapuullamme todella hyviä, mutta todella kovan luokan jalkapallon pelaamisen taidolla erottuvat pelaajat ovat yksittäistapauksia. Kerran olen päässyt myös todistamaan, kun erään saksalaisen ison seuran akatemiajoukkue kokeilee pelin ensimmäisen puoliskon ajan uutta prässäämismallia häiritäkseen pelinavaamistamme. Kun tämä ei ota toimiakseen, valmentaja hermostuu ja siirtää fyysisesti isoimman pelaajansa topparin paikalta kärkipelaajaksi voittamaan pääpalloja.

Vahvan poikkeuksen tähän tekee portugalilainen SL Benfica, jonka 04- ja 06 -ikäluokkien pelaamista olen päässyt seuraamaan useampia otteluita. Yhdestä tänä vuonna pelatusta Benfican 2006-ikäluokan ottelusta minulla on muistiinpanoja vihkossani.

4 min. Pallo syötetään poikittain Benfican puolustajalle, joka ottaa heti 1. kosketuksen liikkeseen ja kuljettaa tyhjään tilaan.

6 min. Pallo on oikealla laidalla Benfican pelaajalla, joka kuljettaa kohti vastustajaa. Kun vastustaja kurottaa kohti palloa Benfican pelaaja ottaa pitkän ohittavan kosketuksen vasemmalta puolelta.

12 min. Benfican keskikenttäpelaaja kuljettaa luontevasti jatkaen juoksuaan ja muuttaa suuntaa kaksi kertaa ilman, että hänen tarvitsee harhauttaa vastustajaa. Ensimmäinen suunnanmuutos vasemmalle, johon on muodostunut tyhjä tila. Tästä sekunnin myöhemmin suunnanmuutos oikealle, jossa on nyt tyhjä tilaa.

14 min.  Benfican laitapelaaja on sijoittunut rangaistusalueen kulmalle noin kahden metrin päähän vastustajasta. Pallo pelataan hänelle, jolloin tämä ottaa pitkän ensimmäisen kosketuksen yläjalalla vastustajan juoksulinjalle kohti maalia. Pallo lisäksi vielä maalin etualakulmaan.

Näin Benfican joukkueelta myös kaksi muuta peliä tuossa turnauksessa ja ylläolevat tilanteet eivät olleet yksittäisiä, vaan ne olivat toisteisia pelaajasta ja ottelusta riippumatta. Isoin huomioini keskittyi siihen, että havainnointia ja päätöksentekoa seuraava toteutus esimerkiksi kuljettamisessa, 1. kosketuksessa ja syöttämisessä olivat Benfican pelaajilla huippuluokkaa.

Viime aikoina olen pohtinut, pystyisimmekö Suomessa valmentamaan vastaavantasoisia pelaajia. Tässä kirjoituksessa yritän pohtia, mitä meidän tulisi ottaa huomioon, jos haluamme tähän pyrkiä.

Havainnointi ja päätöksenteko mukana kaikessa toiminnassa

Olen viime vuosina nähnyt paljon kotimaisia junioriotteluita eri ikäluokissa ja oikeasti jalkapallotaidolla erottuvia pelaajia näen todella harvoin. Etenkin yksittäistapauksiksi jäävät pelaajat, jotka pystyvät ottamaan 1. kosketuksen pitkänä kohti maalia suoraan juoksusta tai pelaajat, jotka pystyvät kuljettamalla ohittamaan pelaajia.

Jalkapallossa toteutusvaiheen merkitys on äärimmäisen tärkeä etenkin sen takia, että pelivälinettä kontrolloidaan jaloin – käsiin verrattuna jaloista menee huomattavasti vähemmän hermoratoja suoraan aivoihin. Esimerkiksi koripallossa, jossa peliväline on kontrolloitavissa käsin, syötön toteutuksen vaikutus suoritusten onnistumiseen on selvästi pienempi ja harjoittelussa voidaan painottaa enemmän esimerkiksi tilan tekemistä ja täyttämistä.

Jos haluamme kehittää pelaajiemme kykyä toteutusvaiheessa toimimisessa esimerkiksi ensimmäisen kosketuksen, syöttämisen, kuljettamisen osalta, meidän täytyy valita työkalupakistamme pelien lisäksi myös drillityyppisiä harjoitteita. Oleellista on kuitenkin se, kunnioitammeko drillityyppisiä harjoitteita käyttäessämme jalkapallon lainalaisuuksia?

Kuten JP Savolainen viime viikon blogipostauksessaan kirjoitti, jalkapallon pelaamisen voidaan ajatella koostuvan prosessista, jossa havainto sekä toiminta kulkevat käsi kädessä ja päätöksenteko on mukana niiden seassa. Esimerkiksi jos pelaaja havainnoi tyhjän tilan ja päättää edetä kuljettamalla, tämä joutuu myös kuljetuksen aikana havainnoimaan, miten tilanne muuttuu.

Jalkapallon pelaamisessa havainnot, päätöksenteko ja lopullinen toiminta ovat yhtenäistä prosessia, jonka pitäisi olla koko ajan käynnissä pelatessa. Hyvä pelaaja havainnoi ennen valitsemaansa toimintaa kentällä ja myös sen aikana. Tämän takia emme valmentajina voi eriyttää harjoittelua tai pelaamista esimerkiksi tekniseen tai taktiseen osaamiseen, mutta voimme valita mitä painotamme eri harjoitteissa: havainnointia, päätöksentekoa vai toteutusta.

kuvituskuva

Kuva 1: Hyvä pelaaja pystyy pallon lisäksi havainnoimaan ympäristöään.

Yksi käytetyimmistä ja tunnetuimmista teorioista siihen, mikä erottelee eri elämänalojen ekspertit ja noviisit on niin sanottu 10 000 tunnin sääntö. Ruotsalainen Anders Ericsson käytti aikaa eri alojen huippujen taustojen selvittämiseen ja päätyi tulokseen, että huippuosaamisen saavuttaminen vaatii keskimäärin 10 000 tuntia tarkoituksenmukaista harjoittelua.

Teoriaa on kritisoitu, että esimerkiksi shakkimestareita tutkittaessa paneutuneeseen harjoitteluun käytetyt määrät vaihtelivat 3200 tunnista 23 000 tuntiin. Lisäksi 10 000 tunnin sääntö ei kerro vielä mitään vielä siitä, millaista tuon tarkoituksenmukaisen harjoittelun tulisi olla.

Teoria tarjoaa meille valmentajille vain tiedon siitä, että harjoittelumäärä on yksi tärkeä asia – pienillä pallotaituruuden hiomiseen käytetyillä tunneilla huipun saavuttamisesta on turha haaveilla.

Harjoittelumäärän lisäksi tärkeitä ovat valmentajan valitsemat keinot harjoitteissa. Jos päätämme painottaa tietyssä harjoitteessa toteutusvaihetta, saman suorituksen toistaminen satoja kertoja ei riitä. Yksi valmentajan tärkeimmistä keinoista harjoitusympäristön muokkaamiseen tulisi olla havainnoinnin ja toiminnan liittäminen yhteen.

Kyky havainnoida erottaa suuresti lajin kuin lajin eksperttejä ja noviiseja. Pelkkä katseen kääntäminen esimerkiksi pelivälineestä pois ympäristöön ei kuitenkaan vielä riitä, vaan eri tason pelaajat näkevät ympäristön eri tavalla. Aloittelija näkee ympäristönsä enemmän kaoottisena kun taas huippu pystyy kohdentamaan katseensa enemmän pelaamisen kannalta informatiivisiin kohteisiin.

Pidä peli-informaatio mukana

Jalkapallossa hyvä pelaaja pystyy keräämään informaatiota esimerkiksi tyhjän tilan tai ylempänä olevan kanssapelaajan sijainnista. Oleellisin on kuitenkin informaation kerääminen lähimmästä vastustajasta ja tämä on asia, missä Benfican junioripelaajat erottuvat selvästi muista.

Jos haluat kehittää pelaajiasi entistä paremmiksi, niin harjoituksissasi pitäisi tulla paljon tilanteita, joissa pelaaja pääsee harjoituttamaan katseen kohdistamista informatiivisiin kohteisiin ja havainnoimaan lähimmän vastustajan sijaintia tai toimintaa.

Harjoitteissa käytetyn informaation tulisi olla vahvasti spesifistä ja peliä edustavaa, jotta harjoitusvaikutus olisi suurin mahdollinen. Esimerkiksi jos harjoittelemme kuljettamista tötsiä vastaan, pelaajalle ei ole tarjolla aidossa pelitilanteessa olevaa informaatiota ja katseen voi helposti kohdistaa pelkästään palloon.

Jo joitain vuosia ollut pinnalla niin sanottujen yleisten, ei laji-spesifisten havaintoärsykkeiden käyttö harjoitteissa ja esimerkiksi erilaisten värien ja numeroiden käyttöä on perusteltu, sillä että se nopeuttaa pelaajan havainnoin ja toiminnan välistä aikaa. Yleisten havaintoärsykkeiden käyttö varsinkin aloittelijoiden kanssa on myös hyödyllistä, mutta etenkin edistyneempien pelaajien kanssa tulisi siirtyä nopeasti pelistä johdettujen ärsykkeiden käyttöön, jotta pelaajat pääsevät harjoituttamaan katseen kohdistamista pelin kannalta olennaisiin asioihin.

Passiivisten vastustajien käyttö harjoittelussa

Olen kehitellyt kesän aikana toteutusvaiheeseen drillityyppistä harjoittelumallia, jossa pelaajat joutuvat ennen toimintaa havainnoimaan lähimmän vastustajan ja toimimaan sen mukaan. Passiivisille puolustajille on annettu tehtäviä, jotka pyrkivät simuloimaan pelissä olevaa informaatiota.

Harjoiteltaessa syöttämistä drillinä painottaen toteutusvaihetta, pelaaja joutuu ennen syöttöä ja sen aikana havainnoimaan esimerkiksi kumman kahdesta syöttösuunnasta lähin vastustaja sulkee ja syöttämään sen mukaan vapaalle pelaajalle.

Harjoiteltaessa kuljettamista drillinä, pelaaja joutuu kuljettamisen aikana havainnoimaan tyhjää tilaa, johon kuljettaa riippuen siitä ottaako passiivinen puolustaja tilan pois oikealta vai vasemmalta.

Pelaajan tulisi siis jo aikaisessa vaiheessa nähdä kentällä muutakin kuin pallo ja mitä pelaamisen kannalta informatiivisempiin kohteisiin katse kiinnittyy, sitä laadukkaamasta pelaamisesta puhutaan. Harjoituskertojen ja ajan kuluessa pelaaja pystyy koko ajan pienemmällä vaivalla ja vähemmillä katseensiirroilla keräämään informaatiota ympäriltään ja muokkaamaan omaa toimintaa sen mukaan.

Kuljetus voi olla teknisesti hyvä, mutta jos se pelitilanteessa suuntautuu kohti kahta vastustajaa siitä ei ole juuri hyötyä.

Aleksi Piirainen

***

Lähteenä käytetty

Jia Yi Chow, Keith Davids, Chris Button, Ian Renshaw: Nonlinear Pedagogy in Skill Acquisition (2016)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s