Valmennus

Jalkapallotaitojen oppimisesta 2

Helmikuussa kirjoitin jalkapallotaitojen oppimisesta (Linkki) ja omista käsityksistäni mitä taito jalkapallossa on, ja miten sitä kannattaa harjoitella. Puolen vuoden opiskelun ja pohtimisen jälkeen aika on mielestäni kypsä palata takaisin aiheen pariin. Jalkapallo pelinä kiehtoo ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta, joten aihe on aina ajankohtainen.

Vuoden aikana olen huomannut, että monesti ajattelumme lähtökohtana (usein tiedostamatta) on yksilölajien valmennuksen perinteet. Otamme itsestäänselvyytenä, että harjoittelun lähtökohtana on pelaajan ominaisuuksien jakaminen tekniseen , taktiseen , fyysiseen, ja henkiseen osaamiseen. Peliä sitten tarkastellaan näiden neljän ominaisuuden kautta ja mietitään miten pelaajaa voidaan kehittää kussakin ominaisuudessa parhaiten. Tässä lähtökohdassa ei ole mitään vikaa, -kukaan tuskin pystyy kiistämään, etteikö pelaamisessa olisi kaikki neljä elementtiä koko ajan läsnä, mutta mielestäni menetämme silloin osan joukkuelajien (varsinkin invaasiopelien) syvimmästä olemuksesta.

Yksi hyvä viitekehys pelaamisen ymmärtämiseen on Constraints Led Approach, joka on ekologinen teoria liikkeiden säätelystä ja motorisesta oppimisesta. Teoriassa motorinen oppiminen on oppijan ja ympäristön vuorovaikutuksen ja sen kehittymisen tulosta. Havainnot ja toiminta kulkevat prosessina käsi kädessä, mutta havainnot edeltävät aina toimintaa. Harjoitellessaan oppija havainnoi ympäristöä ja sen muuttumista voidakseen suhteuttaa liikkumistaan ympäristön vaatimuksiin. Tämä teoria on helposti sovellettavissa jalkapalloon ja joukkuelajeihin. Jos otamme lähtökohdaksemme pelin, niin huomaamme nopeasti, että pelaaminen on ennen kaikkea vuorovaikutusta ympäriston ja muiden pelaajien kanssa. Pelaajat joutuvat jatkuvasti sopeuttamaan toimintaansa suhteessa kanssapelaajiin ja vastustajiin. Tätä vuorovaikutusta ja sopeutumista taas on vaikea kuvata ja jäsenellä tyydyttävästi teknisten, taktisten, fyysisten, ja henkisten ominaisuuksien kautta.

Näyttökuva 2017-08-14 kello 16.07.38

KUVA 1. Constraints-Led Approach.

Kun puhumme jalkapallotaidoista, on meidän ajateltava niitä aina pelikontekstin kautta, eli miten ja milloin kutakin taitoa käytetään pelissä tarkoituksenmukaisesti oman joukkueen parhaaksi. Pelissä pelaaja havainnoi jatkuvasti ympäristöään ja suhteuttaa toimintaansa sen mukaan. Lisäksi jossain tämän prosessin seassa on intentio, toiminnan tarkoitus. Esimerkiksi pelaaja on havainnoinut tyhjän tilan edessään johon kuljettamalla hän pystyy etenemään kentällä. Jos taas pelkistämme esimerkiksi syöttämisen pelaajan kyvyksi toimittaa pallo paikasta A paikkaan B eri tavoin, niin puhummeko enää edes jalkapallotaidosta vaan jostain ihan muusta? Havainnoinnin ja toiminnan yhteys tarkoittaa, että taitoja harjoitellessa ympäristössä pitäisi olla sama informaatio kuin itse ottelutilanteessa. Syöttämisessä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vapaana olevia pelaajia, syöttövälejä, vastustajia jne.) Jos viemme oleellisen informaation pois ympäristöstä, niin kadotamme havainnoinnin ja tarkoituksenmukaisuuden. Pelkästään tällaisessa ympäristössä harjoittelu tarkoittaa sitä, että taito pitää käytännössä oppia uudelleen kun siirrytään peliympäristöön.

Miten oppii pelaamaan jalkapalloa ja siihen tarvittavia taitoja? Vastaus on hyvin yksinkertainen, mutta silti monelle haastava käsittää: pelaamalla jalkapalloa. Ihminen tulee hyväksi siinä mitä hän tekee. Hakkaamalla paljon puita ei tule hyväksi virkkaajaksi vaan hyväksi puunhakkaajaksi, eikä uimalla paljon hyväksi koripalloilijaksi, vaan hyväksi uimariksi. Hyväksi jalkapalloilijaksi tullaan pelaamalla jalkapalloa ja hyväksi tötsienpujottelijaksi pujottelemalla tötsiä. Harjoittelun siirtovaikutus on siis spesifinen. Mitä lähempänä oikeaa peliä jalkapallotaidot opitaan, niin sitä parempi on siirtovaikutus itse ottelutilanteeseen.

Ottelutilanne toista joukkuetta vastaan on todennäköisesti kuitenkin turhan kompleksinen ja kaoottinen, jotta keskittyminen tietyn taidon opettelemiseen olisi mahdollista. Meidän on muokattava oppimisympäristöä niin, että jalkapallotaitojen harjoitteleminen onnistuu. Harjoitteiden suunnittelussa voimme taas käyttää muutamia periaatteita apunamme:

  • Toistoja ilman toistoja
  • Pidä havainnointi ja toiminta liitettynä yhteen
  • Sama informaatio kuin ottelutilanteessa
  • Peliä edustava suunnittelu
  • Yksinkertaistaminen
  • Luo mahdollisuuksia pelaajille toimia

Pikaisella analysoinnilla huomaamme, että suurin osa näistä kohdista on läsnä erilaisissa peleissä: Esimerkiksi syöttämistä harjoitellessa 4v2 -pienpelissä jokainen syöttö eroaa toisesta, mutta toistoja tulee paljon (toistoja ilman toistoja). Jos jonkun taidon haluaa oppia hyvin, pitää sitä harjoitella kaikenlaisissa tilanteissa, ei toistamalla samaa suoritusta miljoona kertaa putkeen. Pelissä havainnointi on aina läsnä ja pelaaja joutuu suhteuttamaan toimintaansa havainnoinnin perusteella (pidä havainnointi ja toiminta liitettynä yhteen). Lisäksi tarkoituksenmukaisella suunnittelulla saadaan harjoite vastaamaan oikeaa peliä, jolloin esiintyvät tilanteet ovat samanlaisia kuin peleissä (peliä edustava suunnittelu) ja sisältämään samaa informaatiota kuin pelitilanteessa. Esimerkiksi drilleissä oleva informaatio usein eroaa pelitilanteen informaatiosta: Pujotellaan tötsiä sen sijaan, että havainnoidaan tyhjää tilaa mihin kuljettaa.  Näiden lisäksi tärkeä periaate on yksinkertaistaminen, eli vaikka pyrimme säilyttämään saman informaation kuin ottelussa, on meidän vähennettävä esimerkiksi pelaajamäärää tai suurennettava aluetta pelaajien osaamisen ja kehitysvaiheen mukaan.

20170705_172219.jpg

KUVA2. Pelaamaan oppii pelaamalla.

Viimeinen kohta listassa on ehkä tärkein, jos ja kun haluamme pelaajien oppivan pelaamaan tarkoituksenmukaisesti. Valmentajan tehtävänä on luoda ympäristö, jossa pelaajille avautuu mahdollisuuksia toimia tietyllä tavalla. Esimerksi mikäli tavoitteena on harjoitella syöttämistä, niin pelissä pitää olla mahdollisuuksia syöttää tarkoituksenmukaisesti. Esimerkiksi pallollisella joukkueella oleva ylivoima on esimerkki keinosta saada peli ”kutsumaan” pelaajia syöttämään. Pelaajat sitten päättävät käyttävätkö he pelissä avautuvat mahdollisuudet hyväksi ja jos käyttävät, niin miten. Usein valmentajat pakottavat pelaajat sääntöjen avulla syöttämään (esimerkiksi rajoittamalla kosketukset kahteen), mutta tällöin kadotamme syöttöjen tarkoituksenmukaisuuden. Pelaajat syöttävät koska sääntö ajaa heidät siihen, eivät siksi, että se olisi tilanteen mukaan joukkueelle kannattavaa. Valmentajan onkin oltava mestari manipuloimaan oppimisympäristöä erilaisin keinoin, jotta pelaajien on mahdollista opetella tiettyä taitoa.

 

Mielestäni meidän on muutettava ajatteluamme kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Sen sijaan, että erottelemme teknisen ja taktisen puolen tai teemme vastakkainasettelun drillien ja pelien välillä, puhuisin mieluummin siitä mitä haluamme painottaa harjoiteltaessa jalkapallotaitoja. Tiedostamme, että kaikki tekijät ovat aina läsnä (havainnointi, intentio, toiminta), mutta teemme valinnan mihin keskitymme. Painotammeko havainnointia ja tarkoituksenmukaisuutta? Vai kenties toimintaa? Esimerkiksi jos painotamme toiminta-osaa kuljettamista harjoiteltaessa, niin luomme ympäristön, jossa tulee paljon toistoja ja pyrimme pitämään jonkin verran myös havainnointia ja tarkoituksenmukaisuutta mukana. Erilaisten pelien käyttämistä pitää kuitenkin aina preferoida, jos se vain on mahdollista. Jälleen kerrtan painotuksesta riippuen valmentaja harjoitteita manipuloimalla luo ympäristön, jossa pelaajat voivat harjoitella tiettyä jalkapallotaitoa tietyin painotuksin.

Perinteisellä harjoittelun jaolla voidaan varmasti päästä hyvin samankaltaisiin harjoitteisiin, mutta mikäli haluamme muuttaa ajatteluamme lajista syvällisempään suuntaan, on meidän otettava lähtokohdaksemme peli ja pelaaminen. Tämä on oleellinen asia mikäli haluamme kehittää toimintaamme ja auttaa pelaajiamme oppimaan paremmin. Yksilölajien valmennuksen jäsentelyllä on rajansa sovellettaessa joukkuelajeihin. Valmennetaan siis peliä ja pelaamista pelistä johdetuilla menetelmillä ja sisällöillä.

 

JP Savolainen(@JPSavolainen)

 

Lisää aiheesta:

http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt2-3_16_32-39_lowres.pdf

https://www.researchgate.net/publication/283018293_Nonlinear_Pedagogy_in_Skill_Acquisition

 

Kategoriat:Valmennus

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s