Haastattelu

Edelläkävijä

Torstai 3.8.2017. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä.

Jalkapalloanalyytikko, liikuntatieteiden tohtori Pekka Luhtanen, 75, istahtaa alas ja avaa kannettavan tietokoneensa. Tietokoneen, joka sisältää todennäköisesti enemmän jalkapalloa koskevaa tutkimustietoa kuin kenenkään muun suomalaisen. Pöytä on täynnä valmennusaiheista kirjallisuutta. On aika kuunnella, mitä sanottavaa emeritusprofessorilla on.

Luhtanen aloitti valmentamisen hieman yli kolmekymppisenä vuonna 1974 sen jälkeen, kun pelaajaura päättyi loukkaantumiseen. Ensimmäiset kipinät valmentamiseen syttyivät jo lapsena, kun Luhtanen pelasi paljon erilaisia pallopelejä jääpallosta tennikseen ja pesäpallosta koripalloon. Yksi laji oli kuitenkin ylitse muiden: jalkapallo. Valmentajaura käynnistyi Jyväskylän Palloilijoissa. Jo ensimmäisen vuoden aikana Luhtanen laati yhdessä kolmen muun henkilön kanssa laajapohjaisen valmennussuunnitelman, joka oli ensimmäinen seurakäyttöön tarkoitettu nuorisosuunnitelma Suomessa. ”Sain oman osuuteni ennen muita valmiiksi, joten päätin sitten tehdä kaikkien muidenkin osuudet”, Pekka Luhtanen naurahtaa.

20629822_10212773274262048_1873584174_o

Liikuntatieteiden tohtori, emeritusprofessori Pekka Luhtanen on tutkinut jalkapalloa yli 40 vuoden ajan.

Yli 40 valmennusvuoden aikana Luhtanen on nähnyt valtavasti: mies on toiminut Palloliiton valmentajakursseilla kouluttajana vuosina 1975-2015 (Jalkapallovalmentajakoulussa ja UEFA PRO:lla 1981-2015), ollut eri valmennustehtävissä 127 maaottelussa, laatinut UEFA:lle Ruotsin vuoden 1992 EM-kisojen pelianalyysin ja sääntömuutosehdotuksen sekä luennoinut jalkapallosta eri puolilla maailmaa vuosikymmeniä. Tutkijan luonne yhdistettynä kuningaspelin kansainvälisyyteen on vienyt analyytikkoa ympäri maapalloa. Tutkimustyö ja kirjallinen tuotanto ovat olleet keskeisellä sijalla Luhtasen uralla. Tästä ovat yhtenä osoituksena 126 jalkapalloon liittyvää julkaisua.

Pekka Luhtasella on selvä käsitys jalkapallosta pelinä. ”Jalkapallo on esimerkiksi yleisurheilun 7- ja 10-otteluun verrattuna 1000-ottelua. Hyvän pelaajan erottaa huonommasta usein se, kuinka nopeasti pelaajaa kykenee keräämään ja käsittelemään informaatiota peliympäristöstä. Etenkin lapsipelaajien kohdalla oman aistijärjestelmän hyväksikäyttö on aivan olennaista”, Luhtanen arvioi.

20641633_10212773273982041_1180093288_o

Poimintoja Pekka Luhtasen kirjallisesta tuotannosta. Ensimmäinen valmennusaiheinen teos, ”Jalkapallon alkeet ja valmennuksen perusteet”, julkaistiin vuonna 1975.

Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa on puhuttu paljon pelaajakehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Jalkapallotoimijoiden puheenvuoroissa ovat toistuneet sellaiset seikat, kuten pelaajamäärät, olosuhteet, valmennuksen taso ja vanhempien merkitys. Myös Luhtasella on teemasta selvä käsitys. ”Ympärivuotiset olosuhteet ovat jo riittävällä tasolla. Nyt avainasemassa on valmennuskoulutusjärjestelmä ja sen kehittäminen. Kilpailu maailmalla kovenee koko ajan. Rima on asetettu muualla korkealle jo ruohonjuuritasolla.” Valmentajuus ja sen merkitys toistuvat Luhtasen kommenteissa säännöllisesti. UEFA PRO-kouluttajana hän on päässyt läheltä näkemään Suomen kärkivalmentajien kehittymistä ja oppimista.

”Suomalaisten jalkapallovalmentajien taso on hyvin vaihteleva. Esimerkiksi UEFA PRO-kursseilla parhaat valmentajat ja häntäpää erottuvat hyvin nopeasti. Usein ratkaisevassa asemassa on se, miten valmentaja suhtautuu työhönsä ja miten hän ymmärtää kokonaisuuksia”, Luhtanen kertoo ja jatkaa: ”Valmentajan pelaajatausta vaikuttaa monesti liikaa siten, että se pelipaikka, jolla valmentaja on urallaan pelannut, dominoi ajattelua.” Yksi suomalainen valmentaja saa Luhtaselta erityiskehut. ”Olin kouluttajana seuraamassa, kun Simo Valakari (tuolloin SJK, nykyisin Tromsø IL) veti malliharjoitusta kolmen eri maan UEFA PRO-kurssilaisille. Valakarin vuorovaikutus, harjoituksen johtaminen ja kokonaisuuden ymmärtäminen oli vakuuttavaa. Kyseistä harjoitusta ei olisi voinut vetää kovin paljoa paremmin”, Luhtanen muistelee.

”Ratkaisevassa asemassa on se, miten valmentaja suhtautuu työhönsä.”

Kymmenien suomalaisten jalkapallovalmentajien (mm. Jyrki Heliskoski, Markku Kanerva, Stuart Baxter ja Michael Käld) kanssa toiminut jyväskyläläinen näkee valmentamisen kehittyvän koko ajan enemmän ja enemmän tiimityön suuntaan. Yhtenä esimerkkinä hän nostaa esiin Vaasan Palloseuran. Tiimityön lisäksi Luhtanen painottaa kokonaisuutta. ”Akateemisen ajattelutavan ja käytännön toteutuksen on kuljettava käsi kädessä. Teoria ei yksinään riitä, mutta toisaalta pelkkä pelaajatausta ei tee kenestäkään hyvää valmentajaa.”

20629918_10212773274542055_1648446834_o

Luhtanen on hyödyntänyt tutkimustoiminnassaan runsaasti dataa. Esimerkiksi Suomen maajoukkueista löytyy paljon tilastoja eri vuosikymmeniltä.

Maailmalla Luhtanen tunnetaan erityisesti kehittämästään pelianalyysijärjestelmästä (Game Analysis System for Soccer). Löyhän valmennuskulttuurin ja saunailtojen kultakautena Luhtanen kehitti valmentajille ja pelaajille työkalun, jonka avulla jokaisen pelaajan onnistumista kentällä voitiin mitata. Vuonna 1993 Luhtanen esitteli tietokoneohjelman, joka korvasi aikaisemman ”kynä ja paperi-menetelmän”. Uuden tietokoneohjelman avulla jokaisen pelaajan kvantitatiivista ja kvalitatiivista suoriutumista kentällä kyettiin arvioimaan aikaisempaa selvästi luotettavammin ja tarkemmin. Valmentajien käytettävissä oli vihdoin numeraalista ja laadullista dataa pelaajien edesottamuksista. Luhtasen pelianalyysijärjestelmä otettiin varsin nopeasti käyttöön eri puolilla maailmaa. Suomessa vain muutama seura innostui tästä uudesta analysointityökalusta.

”Pelianalyysijärjestelmän tarkoituksena oli selittää pelissä menestymistä pelaajaominaisuuksien, tilannekäyttäytymisen ja ratkaisutekojen kautta. Aikaisemmin pelaajan pelissä onnistumisen arviointi perustui liikaa mutu-tuntumaan. Pohjimmiltaan pelianalyysi vastasi kysymykseen ’Missä pelitilanteissa pelaaja on onnistunut?'”, Luhtanen kertoo. ”Tavoitteenani oli luoda pelistä loogisempi ajattelumalli kuin mitä aikaisemmin oli ollut.”

”Olen ollut 14 vuotta eläkkeellä, eikä sinä aikana ole tullut seuraajaa.” 

Jyväskylän yliopistolla ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa akateemisen uransa luonut Luhtanen on nähnyt läheltä myös käytännön valmennustyötä. 2000-luvulla hän on ollut useiden nuorten maajoukkueiden valmennusryhmässä – myös arvokilpailuissa (esimerkiksi ”Vintöiden” eli U17-poikien koti-MM-kisat vuonna 2003 sekä Mikael Forssellin ja Mika Väyrysen tähdittämän U20-joukkueen MM-lopputurnaus Argentiinassa 2001). Useiden huippupelaajien kehittymistä seurannut Luhtanen tiivistää Suomi-jalkapallon kehityskohteet seuraavasti: ”Systemaattinen pelaajakehitys edellyttää seuratasolla selkeää kriteeristöä siitä, mitä pelaajan on osattava missäkin iässä ja pelin eri vaiheissa. Alueellisten valmennuskeskusten tulisi olla vieläkin selvemmin seuroja palvelevia tietokantoja. Sami Hyypiä Akatemia on oikea askel eteenpäin.” Jalkapalloa koskevalle tutkimustyölle Luhtanen antaa varovaista kritiikkiä. ”Olen ollut 14 vuotta eläkkeellä, eikä sinä aikana ole tullut seuraajaa.”

20623590_10212774600015191_1972880826_o

Pieni osa Pekka Luhtasen jalkapalloa koskevasta tutkimustyöstä. Julkaisuluettelo otettu Luhtasen CV:stä.

Kun keskustelu siirtyy pelaajan kehittymisprosessiin, Pekka Luhtanen innostuu. ”Pelaajan näkemän informaation määrä pelissä on valtava, jolloin olennaisen tiedon kerääminen tilanteesta korostuu. Yhden mallin opettaminen ei ole riittävää. Koko ajan on pidettävä mielessä siirtovaikutus peliin. Oppiminen on tehokkainta, kun pelaaja itse ymmärtää ja oivaltaa. Mitä parempi pelaaja on, sitä pienemmällä aivoenergialla ja sitä nopeammin yksittäinen suoritus onnistuu.” Niin sanottuja drilliharjoitteita Luhtanen ei suorilta käsin tyrmää. ”Drillien osalta on tärkeää muistaa järki. Ne voivat toimia hyvin harjoitusten alussa, esimerkiksi alkulämmittelynä, mutta aina on pyrittävä siihen, että pelaajan päätöksentekoprosessia kyettäisiin haastamaan”, Luhtanen pohtii.

”Jalkapallo on kuin shakkia: huippupelaajan tulee pystyä lukemaan peliä jo kolmen siirron päähän.”

Toukokuussa 75 vuotta täyttänyt Luhtanen seuraa edelleen aktiivisesti jalkapalloa. Suurimman osan kirjallisesta materiaalistaan hän on vienyt Jalkapallomuseoon Valkeakoskelle. Tietokoneelleen hän kerää säännöllisesti tilastoja Huuhkajista, Helmareista ja nuorten maajoukkueista. ”Kun maajoukkueiden tulokset olivat jatkuvassa laskusuunnassa, Palloliitto ei enää lisännyt tuloskehityskuvaajia toimintakertomuksiin”, Luhtanen toteaa. Liekö tämäkin yksi osoitus itsekriittisyyden puutteesta? Pitkään uraansa jalkapallon parissa Luhtanen näkee luonnollisen ja yksinkertaisen syyn. ”Valmentaminen on opettamista. Kerran opettaja, aina opettaja.”

On suhteellisen helppo kutsua Pekka Luhtasta oman aikansa edelläkävijäksi. Loogisuus, johdonmukaisuus ja pelin kunnioittaminen paistavat miehen puheissa ja esityksissä. Syyt ja seuraukset eivät mene sekaisin. On nöyryyttä, mutta kuitenkin ylpeyttä omasta työstä jalkapallon parissa. Luhtasen kehittämä pelianalyysijärjestelmä tunnetaan Suomen ulkopuolellakin. Osa on jopa luonnehtinut Luhtasta nykyaikaisten videoanalysointitapojen isäksi. Vuonna 2002 Real Madrid kutsui jyväskyläläisen yhdeksi puhujaksi seuran 100-vuotisjuhlaseminaariin. Arvostus on näkynyt myös esimerkiksi siinä, että Luhtanen toimi UEFA:n teknisen valiokunnan jäsenenä peräti 16 vuotta (1982-1998). Valiokunnan jäsenyyteen liittyy myös Luhtaselle erityinen muisto.

”Ruotsin EM-kisoissa 1992 tehtäväni oli laatia UEFA:lle kisa-analyysit ja raportti mahdollisista sääntöehdotuksista. Tuolloin jalkapallossa maalivahti sai vielä ottaa käsiin kenttäpelaajan syöttämän pallon. Tuo sääntö vaikutti luonnollisesti pelin sujuvuuteen ja rytmiin. Laadin raportin (UEFA Bulletin), jossa ehdotin kyseisen säännön poistamista. Pääsin ehdottamaan sääntömuutosta muun muassa Sepp Blatterille. USA:n MM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin maalivahti ei saanut enää ottaa syöttöä käsiin. Tämä näkyi laadukkaampana pelinä”, Luhtanen muistelee vuosikymmenten takaisia tapahtumia.

Vuonna 2002 Real Madrid kutsui Pekka Luhtasen puhujaksi seuran 100-vuotisjuhlaseminaariin.

Jalkapallo muuttuu ja kehittyy kovaa vauhtia. Jalkapallo vuonna 2017 on hyvin erilaista kuin vuonna 1993, vaikka tietyt peliin liittyvät lainalaisuudet ovat valideja edelleen. Monet Pekka Luhtasen esiin nostamat pointit herättävät ajatuksia. Pistävät miettimään. Kuinka usein valmentaja perustaa toimintansa vain omiin kokemuksiin? Miksi subjektiivisuus voittaa niin kovin usein objektiivisuuden? Kuinka suhtaudumme uuteen tietoon? Lähes kolmituntinen keskustelu jättää päähän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Tapaaminen lähestyy loppuaan. Kiitämme jalkapalloprofessoria ja toivotamme hyvät kesänjatkot. Kiiruhdamme bussiin. Vaikka mieli kuplii valmentamiseen liittyviä pohdintoja ja valtaosa ajatuksista on vielä jäsentymättömiä, yksi asia on varma: jalkapallon opiskelu jatkuu.

Luhtanen ja koutsit

Erkko Meri (@ErkkoMeri) ja Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Kategoriat:Haastattelu

1 reply »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s