Valmennus

Enemmän kuin pelkkä jalkapalloturnaus

Nurmen tuoksu hivelee nenää. Kentät täyttyvät kilpailun riemusta ja reippaat kannustushuudot säestävät pelaamisen kulkua. Tansanialaisen FC Viton pelaajien iloinen ja rytmikäs tanssi saa hymyn katsojien huulille. Käpylän karnevaalitunnelma houkuttelee paikalle myös satunnaisia kulkijoita. Kun päivän pelit ovat ohi, lokit valtaavat tyhjät kentät. Jälkipelit ja vastustajaspekulaatiot jatkuvat kotona nukahtamiseen saakka. On Helsinki Cup-viikko.

***

Monen nuoren ja vähän vanhemman jalkapalloilijan parhaat lapsuus- ja nuoruusmuistot liittyvät juuri Helsinki Cupiin. Vuodesta 1976 lähtien järjestetty turnaus on kohonnut instituution asemaan ja kerännyt vuosikymmenien aikana yhteen nykyisiä ja entisiä huippupelaajia, ulkomaisia vieraita, innokkaita tyttö- ja poikapelaajia, tuhansia vapaaehtoisia, nuoria ja kokeneita tuomareita. Jalkapalloihmisiä. Alati kehittyvässä ja monimuotoistuvassa jalkapallomaailmassa turnaus on uudistumisestaan ja laajentumisestaan huolimatta edustanut jotakin perinteistä ja turvallista. Lämpimät muistot kuplivat mieleen aina, kun heinäkuun toinen viikko lähestyy.

Futis

Kuva 1. Helsinki Cup ei ole vain jalkapalloturnaus. Se on yhdessä tekemistä, oppimista, joukkueena toimimista, onnistumisen tunteita, pettymyksen hetkiä. Elämää.

Helsinki Cupia on vaikea tiivistää muutamiin sanoihin. Jokaiselle se merkitsee hieman eri asioita. Yksi muistaa tiukat ottelut ulkomaisia ikätovereita vastaan; toinen sen hetken, kun on saanut olla täydellä Töölön pallokentällä, Bolliksella, oman joukkueensa sankari. Joku ei muista tuloksia lainkaan, ainoastaan hienot yhteiset hetket joukkuetovereiden kanssa. On ilon ja pettymyksen hetkiä: maalijuhlat Myllypurossa, kirvelevään tappioon päättynyt rangaistuspotkukilpailu Laajasalossa, mestaruuspokaalin nostaminen ilmaan Olympiastadionilla. Jokainen kenttä ja kaupunginosa pitää sisällään oman tarinansa.

Mikä on Helsinki Cupin suosion salaisuus? Jos mittarina olisi pelkästään pelin taso, moni muu turnaus Suomessa nousisi sen ohi. Vastaus löytyy yhteisöllisyydestä, perinteistä ja yhteydestä pelaajan kasvuprosessiin. Euroopan kolmanneksi suurimpana juniorijalkapalloturnauksena Helsinki Cupin joukkueiden ja toimijoiden kirjo on laaja. Koska turnaus kestää koko viikon, sen toteuttaminen vaatii vapaaehtoisilta suuren ponnistuksen. Suuri turnauskoneisto edellyttää jokaisen tahon saumatonta yhteistyötä. Peli yhdistää eri puolilta Suomea ja maailmaa tulevia joukkueita viikon ajan ja jokainen pääsee ilmaisemaan itseään jalkapallon kautta. Yhteisöllisyys ei ole yksiselitteistä: suhde turnaukseen ja yleisesti peliin muotoutuu jokaisella erilaisen henkilökohtaisen prosessin kautta.

Muista junioriturnauksista Helsinki Cup eroaa siinä, että se seuraa monen pelaajan kasvua jalkapalloilijana 8-vuotiaasta nappulapelaajasta aikuisiän kynnyksellä olevaan nuoreen. Koska Helsinki Cup järjestetään aina noin kymmenessä ikäluokassa, monen pelaajan kohdalla turnaus toistuu useampana kesänä, vuodesta toiseen. Tarina vahvistuu ja säännöllisesti toistuvat Helsinki Cup-kokemukset uudentavat ja muovaavat nuoren pelaajan kokemisen prosessia. Muistin sopukoihin jäävät asiat poikkeavat 9- ja 15-vuotiaalla pelaajalla. Tarina kerrostuu vuosi vuodelta erilaisesta futisaineksesta.

27792326163_6bc29dfe0b_z

Kuva 2. Tuttu näky Helsinki Cupin finaalipäivältä. Töölön pallokenttä ”Bollis”, täysi katsomo, aurikoinen sää ja panoksena turnauksen voitto.

Helsinki Cupissa moni nuori jalkapalloilijan alku saa ensikosketuksensa vieraasta kulttuurista tuleviin pelaajiin. Erilaiset tavat ja rutiinit avaavat silmiä; suhtautuminen jalkapalloon voi vaihdella hyvinkin paljon eri maissa, maanosista puhumattakaan. Afrikkalaisten joukkueiden tapa saapua kentälle yhdessä tanssien on jotakin, johon emme pohjoisen perukoilla ole tottuneet. Myös pelaamisen tavoissa voi olla suuriakin eroja: esimerkiksi Pohjois-Amerikasta tulevien pelaajien kaksinkamppailuvoima ja urheilullisuus yllättää usein suomalaiset ikätoverit. Kieli, jalkapallo, ja sen ilmaiseminen, pelaaminen, ovat kuitenkin kaikille yhteisiä. Höynä kentän laidalla ei tunne kansalaisuus- tai kielirajoja; mukaan pallotteluun mahtuu niin suomalainen, brasilialainen kuin tansanialainenkin lapsi.

Kirjoittajan yksittäisiä muistoja 2000-luvun Helsinki Cupista

I. Akatemian kasvatit

Varsinkin 2000-luvun alussa pietarilainen Smenan jalkapallokoulu hallitsi nuorimpien ikäluokkien sarjoja. Kyse oli akatemiasta sanan varsinaisessa merkityksessä: jalkapallokoulun joukkueisiin valitut pelaajat harjoittelivat koulupäivien aikana yhdessä koulun harjoituskeskuksessa. Helsinki Cupissa Smenan ylivoima oli ajoittain murskaavaa. Laadukkaan ja kurinalaisen pelaamisen lisäksi silmiinpistävää oli pelaajien yhtenäisyys myös kentän ulkopuolella ja valmentajien auktoriteettiasema. Smenan pelaajat olivat tulleet voittamaan turnauksen ja se näkyi kaikessa kollektiivisessa tekemisessä. Jokaisen Smenan pelaajan käyttäytyminen ja pelaaminen oli kuin samasta muotista. Nykyään jalkapallokoulu tunnetaan nimellä Smena-Zenit Akatemia ja vierailut Helsinki Cupissa ovat selvästi vähentyneet.

II. Tulevat maajoukkuevalmentajat vastakkain Siltamäessä

Vuoden 2011 Helsinki Cupin B14-poikien (-97) sarjassa A-alkulohkon voitto ratkesi HJK:n ja KäPan välisessä tiukassa ottelussa. Siltamäen nurmella vilisi tulevia Veikkausliiga-pelaajia: Klubilla mm. Obed Malolo, Roni Peiponen ja Lucas Lingman, KäPalla Leo Väisänen, Emil Lidman ja Paavo Valakari. Myös joukkueiden valmentajat ovat marinoituneet Helsinki Cupin jälkeenkin: KäPan Simo Valakari erityisesti SJK:ssa ja Huuhkajissa, HJK:n Erkka V. Lehtola poikien maajoukkuevalmentajana. Ottelu päättyi lopulta 1-0 KäPalle, joka marssi myöhemmin koko turnauksen voittoon.

III. Lyhyt, mutta arvokas herrasmies punaisessa lippalakissa

Nimi José Guimarães ei sano monellekaan mitään. Brasilialaisen Pequeninos do Jockeyn historian kannalta mies on kuitenkin ollut korvaamaton. Jockey on ollut Helsinki Cupin vakiokävijöitä ja myös seuran perustaja Guimarães on ollut lähes aina paikalla. Viimeisen 35 vuoden aikana hänellä on jäänyt välistä vain kolme Helsinki Cupia. Punaiseen lippalakkiin ja Jockeyn verkkareihin sonnustautunut Guimarães tarkkailee aina hillitysti seuran joukkueiden otteita, yleensä muusta joukkueesta etäällä. 80-vuotias Guimarães on Jockeyn yli 30-vuotisen historian aikana kasvattanut useita huippupelaajia Ze Robertosta Julio Baptistaan. Yksi Helsinki Cupin historian tunnistettavimpia ja arvostetuimpia henkilöitä.

IV. EsPa ja maailman paras maalivahti

Vuoden 2002 Helsinki Cupin D13-ikäluokan (-89) finaalissa kohtasivat HJK ja Etelä-Espoon Pallo. Muun muassa Sakari Mattilan ja Valeri Minkesen tähdittämä HJK oli varsin odotettu finalisti, mutta EsPa oli ja on myöhemminkin ollut harvinaisempi seura turnauksen finaalipäivinä. HJK voitti tiukan ottelun lopulta 2-1, mutta muutamasta EsPan pelaajasta olemme kuulleet myöhemminkin: espoolaisten ainoan maalin finaalissa tehnyt Akseli Pelvas siirtyi pian turnauksen jälkeen HJK:n riveihin ja EsPan maalivahti Noora Räty ryhtyi panostamaan toden teolla jääkiekkoon, jossa tie vei yhdeksi maailman parhaista jääkiekkomaalivahdeista. 15 vuotta myöhemmin Pelvas on kuusinkertainen Veikkausliiga-mestari ja Räty moninkertainen arvokisamitalisti.

V. Paremman elämän puolesta

Vuoden 2005 Helsinki Cupiin osallistui ryhmä, jonka nimi ei muistuttanut jalkapallojoukkuetta: Kicking Aids Out. 14-vuotiaista sambialaispojista koostunut joukkue edusti kansainvälistä Kicking Aids Out-järjestöä, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta HIV:sta ja AIDS:sta sekä edistää nuorten terveyttä. Järjestön jalkapallojoukkue oli saanut taloudellista tukea matkaa varten Suomen ulkoasiainministeriöltä. Suomalaista futisyleisöä ilahdutti erityisesti KAO:n poikien iloiset ja vauhdikkaat alkulämmittelytanssit. Kuusi kuukautta ennen Helsinki Cupia perustettu joukkue sijoittui turnauksessa lopulta hienosti kolmanneksi.

27792300653_71831eb53a_z

Kuva 3. Brasilialainen Clube Pequeninos do Jockey on turnauksen vakiovieras. Seuran presidentti, 80-vuotias José Guimarães on vuodesta 1976 lähtien osallistunut lähes jokaiseen Helsinki Cupiin (kuva: Helsinki Cupin arkisto).

Helsinki Cup ei olisi Helsinki Cup, jollei se seuraisi kansainvälisen jalkapallon ilmiöitä, trendejä ja suuntauksia. Turnauksen päällekkäinen ajankohta kansainvälisten arvoturnausten kanssa tarjoaa joka toinen vuosi tähän oivan mahdollisuuden. Vuoden 2002 Helsinki Cupissa monen nuoren hiustyyli oli suoraan kopioitu Brasilian MM-sankari Ronaldolta. Viime vuoden turnauksessa puolestaan nähtiin Ranskan EM-kisojen innoittamana mitä hienoimpia Griezmann- ja Pogba-tuuletuksia. Cup-viikko tarjoaakin jokaiselle nuorelle mahdollisuuden olla lyhyen hetken viheriöiden ikimuistoinen jalkapallosankari. Toisaalta, arvokisojen vaikutus ei ole ainoastaan näkynyt Helsinki Cupissa, se on myös kuulunut – kiitos vuvuzelojen ja Etelä-Afrikan MM-kisojen 2010.

Turnauksen laajuuteen ja pelien valtavaan määrään nähden Helsinki Cup sujuu vuosi toisensa jälkeen lähes moitteettomasti. Toki välillä sattuu erikoisia, jopa absurdeja, kommelluksia. Yksi sellainen nähtiin Siltamäessä muutama vuosi takaperin. Ensimmäisen turnauspäivän aamuna kymmenet joukkueet ja erotuomarit odottivat innokkaina pelien alkua, kunnes joku tajusi, että kentiltä puuttuvat maalit. No, maaleja lähdettiin hakemaan toisilta kentiltä ja pelit siirtyivät. Tästä ja muistakin sattumuksista kuitenkin selvitään usein, kiitos tehokkaan turnausorganisaation ja aikaisempien vuosien tietotaidon – sekä oikean huumorin – ansiosta.

28374789586_68b30e50bd_z

Kuva 4. Helsinki Cupin loppuhuipennus: voittajajoukkue saa mestaruuspokaalin käsiinsä ja juhlat voivat alkaa (kuva: Helsinki Cupin arkisto).

Helsinki Cup ei tapahdu vain vihreällä veralla kalkkiviivojen sisällä, se on paljon muutakin. Ilmiö, tunnetila ja käsite. Turnaus näkyy pääkaupungin katukuvassa ja lajiin vihkiytymätönkin voi aistia, mistä Helsinki Cupissa on kyse. Jalkapallokulttuuri-käsitettä käytetään liian usein ja liian epämääräisesti. Helsinki Cupin kohdalla sitä voi kuitenkin käyttää täysin riidattomasti. Asioita tehdään yhdessä: on avajaiskulkueita, päätösseremonioita, yhtenäisesti pukeutuneita pelaajia, jalkapallokeskusteluja. Mutta kaikki nuo ovat kuitenkin alisteisia itse pelille, jota ilman ei olisi koko turnausta. Sadat joukkueet ja tuhannet ottelut sekä pelaajat, valmentajat ja vapaaehtoiset yhdessä muodostavat turnauksen perustan. Pelit pyörivät aamusta iltaan taukoamatta.

Oodi Helsinki Cupille on samalla oodi pelille. Peli on tärkein.

Erkko Meri

Kirjoittajan oma pelaajataival Helsinki Cupissa alkoi Käpylässä vuonna 2000 Juuan Palloseuraa vastaan ja päättyi samalla kentällä kahdeksan vuotta myöhemmin brasilialaista Clube Pequeninos do Jockeyta vastaan.

42. Helsinki cup järjestetään 10.-15. heinäkuuta. Otteluita pelataan ympäri Helsinkiä noin 20 kenttäalueella. Turnaus huipentuu lauantaina pelattaviin loppuotteluihin Töölön Pallokentällä.

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s