Valmennus

Etelä-Länsi-liigan ratkaisuottelu: KäPa vs. HJK

MITÄ: KäPa vs. HJK, Etelä-Länsi-liiga (U13)

MILLOIN: Keskiviikkona 21.6. klo 19:20

MISSÄ: Kartanon tekonurmi (Pallokuja 4, 00980 Helsinki)

MIKSI: Suomen kaksi parasta 13-vuotiaiden jalkapallojoukkuetta pelaavat Etelä-Länsi-liigan kevätkierroksen voitosta.

KäPan ja HJK:n välinen ottelu huipentaa 13-vuotiaiden Etelä-Länsi-liigan kevätkierroksen. Pelin panokset ovat harvinaisen selvät: KäPa tarvitsee voiton saavuttaakseen sarjan ykkössijan, HJK:lle riittää piste viimeisestä ottelusta. Molemmat joukkueet ovat pelanneet sarjan 10 aikaisempaa ottelua tappioitta (HJK: 10-0-0, KäPa: 9-1-0). KäPa on sarjan hallitseva mestari; HJK jäi syyskierroksella toiseksi kuuden pisteen päähän käpyläläisistä.

Otteluennakon pääosassa on molempien joukkueiden päävalmentajien, HJK:n Teemu Tavikaisen ja KäPan Jesse Martinin, haastattelut. Valmentajat arvioivat paitsi oman joukkueensa arjen harjoittelua myös laajemmin suomalaisen juniorjalkapallon haasteita ja mahdollisuuksia. Kovat kansainväliset ottelut ovat antaneet tärkeää informaatiota siitä, missä suomalaiset joukkueet menevät suhteessa ulkomaisiin ikätovereihin.

KäPan ja HJK:n väliset ottelut ovat aina merkittäviä tapahtumia, joissa lataus ja tunnetila poikkeavat monesta muusta pelistä. Rakkaan vihollisen voittaminen päihittää monen muun päänahan. Tärkeää ei ole vain voitto, vaan myös tapa, jolla se tulee. Keskiviikon ottelusta on aikaisempien kohtaamisten tapaan odotettavissa tiukka ja vähämaalinen kamppailu, jossa pienet erot ratkaisevat voittajan.

Screen Shot 2017-06-18 at 19.56.11

13-vuotiaiden Etelä-Länsi-liigan sarjatilanne ennen viimeistä kierrosta.

*** *** ***

Viisi edellistä kohtaamista

  • 1.6.2017: KäPa-HJK 1-0, SHA-turnaus
  • 12.12.2016: KäPa-HJK 0-1, SHA-turnaus
  • 29.10.2016: KäPa-HJK 2-2, Super-liiga (talvisarja)
  • 24.9.2016: HJK-KäPa 1-2, Etelä-Länsi-liiga
  • 28.6.2016: HJK-KäPa 3-1, Etelä-Länsi-liiga

Voitot 2-2, maalit 7-6 HJK:lle.

*** *** ***

HJK:n päävalmentaja Teemu Tavikaisen haastattelu

Mitkä ovat joukkueen heikkoudet ja vahvuudet?

Olemme panostaneet tällä kaudella myös puolustuspelaamiseen ja sen tiiviyteen sekä kaksinkamppailutilanteisiin. Meille ei ole helppoa tehdä tällä hetkellä maalia. Vastaavasti se on näkynyt hieman hyökkäyspään tehoissa. Puolustuksen kenttätasapaino johtaa nyt siihen, että meillä on pallon yläpuolella vain tietty määrä pelaajia. Haluamme pitää puolustusvalmiutemme riittävänä.

Harjoittelun painopisteet?

Olemme keskittyneet puolustuspään tasapainoon niin leveys- kuin syvyyssuunnassa sekä kaksinkamppailutilanteisiin. Hyökkäyspään pelaamisen osalta painopistealueina ovat olleet pallollisen pelaajan pelattavaksi liikkuminen ja oman pelitilan tunnistaminen.

Missä asioissa HJK on jäljessä kansainvälisen tason joukkueita?

Se oikeastaan riippuu vastustajan tasosta. Esimerkiksi suurinta osaa ruotsalaisia joukkueita olemme tässä ikäluokassa edellä. Kovat kansainväliset joukkueet ovat teknis-taktisesti meitä edellä. He ymmärtävät peliä vielä paremmin kuin me. Lisäksi he ennakoivat pelitilanteissa reagoinnin sijaan enemmän kuin me. Myös joukkueen organisointi on ollut systemaattista heillä alusta lähtien. Rakenteellinen organisointi on tästä syystä selkeämpi.

Miten kuvailisit valmennusfilosofiaasi?

Uskon vakaasti tällä hetkellä konseptien kautta valmentamiseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pelaajan ymmärtäminen/toimiminen pelaamisen eri vaihtoehdoissa ja tilanteissa on valmentamisen keskiössä.  Joukkueen pallolliseen pelaamisen olen aina kiinnittänyt paljon huomiota. Ehkä avainsana joukkueen pelaamisessa on kontrolli sekä pallollisena että pallottomana. Olennaista on, miten pystymme toteuttamaan pelin vaihtuvissa tilanteissa omaa pelitapaamme. 

Ymmärrys tilanteesta ja toimintatavoista lisää aina kontrollia. Meillä on jotakin, johon voimme vaikealla hetkellä turvautua. Ymmärtämättömyys tilanteesta taas vastaavasti johtaa kontrollin katoamiseen.

Ensimmäinen asia, jonka muuttaisit suomalaisessa juniorijalkapallossa?

Kulttuuri.

Jos lajiamme ja ylipäätään urheilua arvostettaisiin enemmän, olisi toiminta eritasoista kaikilla osa-alueilla. Nyt ei auta muuta kuin omalla toiminnalla nostattaa lajin ja urheilussa työskentelemisen arvostusta ja sillä tavoin vaikuttaa kulttuurin kasvattamiseen. Kaikki lähtee omasta ylpeydestä ja arvostuksesta toimia jalkapallon parissa.

*** *** ***

KäPan päävalmentaja Jesse Martinin haastattelu

Mitkä ovat joukkueen heikkoudet ja vahvuudet?

Peruspelaamisen taso on mielestäni kansallisella tasolla hyvää. Pelaajamme pystyvät pääsääntöisesti ratkaisemaan ja suorittamaan peleissä syntyviä tilanteita niin, että se mahdollistaa pallonhallintaan perustuvan pelitapamme. Esimerkiksi pelaajat pystyvät ja osaavat varsin hyvin havainnoida, milloin ja miten pallollista tulisi tukea, jotta kykenemme säilyttämään pallonhallinnan sekä tilanteen salliessa myös edetä. Hyvästä peruspelaamisen tasosta ja pelaajien riittävän korkeasta teknisestä osaamisesta seuraa myös se, että pelaajamme ovat rohkeita ja itsevarmoja niin pallollisena kuin pallottominakin.

Keskimäärin tarvitsemme noin 20 laukausta, jotta viimeistelisimme kolme maalia. Tilastoja katsoessa yksi selkeä heikkous on siis ollut viimeistely, vaikkakin maaleja ELL:ssä on kasassa jo 54. Olemme mielestäni päässeet sarjassa liian helpolla eikä todellista puolustuspelaamista ole vielä juurikaan mitattu, mutta esim. kansainvälisellä tasolla ei mielestäni pallollisen pelaajan puolustaminen ole riittävän hyvää. Annamme liikaa aikaa ja tilaa, jolloin vastustajalle aukeaa mahdollisuus havainnointiin, jonka Euroopan huippujoukkueet yleensä käyttävät vääjäämättä hyväksi. 

Missä asioissa KäPa on jäljessä kansainvälisen tason joukkueita?

Joka kerta kun pelaamme kovia kv-joukkueita vastaan (esim. AC Milan ja Tottenham) huomaa melko nopeasti, että vastustajan pelaajat ovat asteen taitavampia pallon kanssa. Sellaiset yleisesti pallonkäsittelytaitoihin liittyvät seikat, jotka tuntuvat meille melko vaikeilta ja kaukaisilta – esim. vähän vaikeamman syötön kontrolliin ottaminen tai kääntyminen ahtaassa tilassa – tuntuu onnistuvan noilta pelaajilta melko helposti. Lisäksi pääpelissä olemme ihan selkeästi jäljessä, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Ulkomailla pelaajat tulevat paljon rohkeammin pääpalloihin sekä ajoittavat hyppynsä selkeästi paremmin kuin me. Isoissa joukkueissa pelaajat ovat myös selkeästi jo profiloituneet tietyn pelipaikan pelaajiksi. Laitapelaajat ovat hyviä ohittamaan ja harhauttamaan, keskikenttäpelaajat omaavat laajan syöttövalikoiman ja hyökkääjät ovat yleensä nopeita, ketteriä sekä viimeistelevät todella hyvällä prosentilla. Pelaajien aikaisesta profiloitumisesta kertoo myös pelaajien pelinumerot. Lähestulkoon aina hyökkääjä on nro 9, ylempi keskikenttä nro 10 ja keskikentän pohjalla pelaavat 6 (puolustava keskikenttä) ja 8 (box to box), jne.  Yksi asia mihin myös väistämättä kiinnittää huomion on se, että ulkomailla joukkue on joukkue: ottelupaikalle saavutaan aina yhdessä ja ottelusta lähdetään yhdessä. Pelien välissä ei näe pelaajia katsomassa pelejä erilaisissa kuppikunnissa niin kuin meillä täällä Suomessa.  Tällaisesta seurakulttuurista ja joukkueen kollektiivisesta identiteetistä meillä on vielä paljon opittavaa KäPassa.

Miten kuvailisit valmennusfilosofiaasi?

Minulle lapsi on oman harrastuksensa aktiivinen toimija. Tällä tarkoitan sitä, etteivät pelaajat ole vain passiivisia pelinappuloita, joiden päähän kaadetaan tietoa siitä, miten jalkapalloa tulisi pelata. Kaikessa toiminnassa haluan aktivoida pelaajan ratkaisemaan eteen tulevia haasteita omalla lähikehityksen vyöhykkeellään – eli sillä vyöhykkeellä, jossa oppiminen tapahtuu valmentajan taikka vertaisryhmän avustuksella. Valmentajana pyrin muokkaamaan ja varioimaan ympäristöä niin, että se mahdollistaa ja takaa tuon vyöhykkeen toteutumisen esim. erilaisilla säännöillä. Kaikessa toiminnassa mielestäni on tärkeä muistaa, että lapset ovat lapsia eikä pieniä aikuisia. Näin ollen se mikä sopii aikuisten valmentamiseen ei välttämättä ole yhtään sopivaa lapsille. Kilpailullisuus ja hauskuus eivät ole mielestäni toisiaan poissulkevia käsitteitä ja niinpä meillä vaatimustaso harjoituksissa on aina korkea. Tästä konkreettinen esimerkki on se, että harjoitusten alku- ja loppupelit, jossa pelaajat vaativat toinen toisiltaan ja yrittämisen taso on korkea, ovat pelaajien mielestä yleensä niitä parhaita tapahtumia.

Ensimmäinen asia, jonka muuttaisit suomalaisessa juniorijalkapallossa?

Laaja jalkapallon käsiteanalyysi! Meiltä puuttuu niin paljon jalkapallon käsitteitä, että emme kykene ajattelemaan jalkapalloa laadullisesti ja määrällisesti niin kuin pitäisi. Käsitteet avaavat ilmiötä ja ilman käsitteitä on vaikea paikantaa sekä ymmärtää ilmiöitä. Tästä seuraa myös se, että jalkapallon systemaattisempi opettaminen on vaikeaa. Mieti, jos opettajan käytetyimmät käsitteet koululuokassa olisivat ”taistele”, ”yritä”, ”tsemppaa”, ”kovempaa”, jne. Mihinköhän se johtaisi esim Pisa-vertailuissa?

*** *** ***

Joukkueiden viimeisin peli oli SHA:n kansainvälisessä turnauksessa Eerikkilässä. Peli päättyi KäPan niukkaan 1-0-voittoon. Molemmat joukkueet pelasivat 4-3-3 -systeemillä, joka muuttui KäPalla avaamisvaiheessa 2-3-2-3 muodoksi keskikentän kolmion vaihdellessa yhden ja kahden pohjapelaajan välillä. HJK:lla avaamisvaiheessa oli myös 2-3-2-3 muoto, mutta puolustusmuoto oli selkeästi 4-1-4-1. Molemmat joukkueet pyrkivät avaamaan kontrolloidusti maata pitkin ja tunnistamaan tilanteen, jolloin eteneminen on mahdollista. Puolustaessa HJK vaihteli prässitasoa välillä pitäen linjojen välit tiiviinä ja välillä (varsinkin toisella puoliajalla) pyrkien prässäämään ylempää KäPan puolustuslinjaa. KäPa antoi HJK:n avata lyhyellä pyrkien ohjaamaan pelin laitaan. Välillä myös laitahyökkääjät prässäsivät ylempää. Onkin mielenkiintoista nähdä, tekevätkö valmentajat muutoksia pelijärjestelmissä sekä hyökkäys- ja puolustussuunnitelmissa keskiviikon peliin.

LongoMatch-15.6.2017

KäPa ja HJK pelaamassa Eerikkilässä.

Monissa Etelä-Länsi-liigan otteluissa joukkueiden väliset tasoerot ovat niin suuret, että voittajasta ei synny epäselvyyttä. Sarjan kevätkierros saa kuitenkin arvoisensa päätöksen, kun 2004-ikäluokan hallitsevat seurat pelaavat viimeisellä kierroksella sarjan voitosta. Odotettavissa on laadukas ja tasainen junioriottelu, jonka panokset näkyvät varmasti molempien joukkueiden otteissa. Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa siis saapua keskiviikkona Vuosaareen seuraamaan parasta 13-vuotiaiden futista Suomessa!

*** *** ***

Suunnanmuutos-jalkapalloblogi

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

J-P Savolainen (@JPSavolainen)

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

 

 

 

Kategoriat:Valmennus

2 replies »

  1. Hienot alustukset, näitä lisää.

    Tasoeroihin sen verran kuitenkin kommenttia, että ikuisuusongelmahan tuo on ja tulee sellaisena myös ikuisesti pysymään. Alueen lahjakkaimmat pelaajat hakeutuvat aina niihin jo ennestään parhaisiin joukkueisiin ja kun ne parhaat lähtevät vähän pienemmästä tai aavistuksen heikommasta ryhmästä siihen parhaaseen niin tasoerot kasvavat valtavasti. Usein motivaatiokin hiipuu niissä alunperin hyvissä joukkueissa, joista ne 1-3 parastä lähtevät, kun ei enää pärjätä niille muutamalla parhaalle joukkueelle.

    Turha siitä siis on valittaa, että tasoerot ovat isot kun ensin on vuosikausia haalittu kaikki alueen lahjakkaimmat juniorit 1-2 joukkueeseen. Enkä siis tarkoita, että välttämättä olisi niitä huippuja edes houkuteltu. Valtaosin ihan itse hakeutuvat huippuseuroihin ja huippuseurat heidät ottavat riveihinsä samalla karsien omista joukkueistaan ne heikoimmat lenkit. Vaikea on huippuseuran kieltäytyä ottamasta jonkun pienemmän seuran huippulahjakkuutta, jos itse sinne kovasti hinkuaa. Näin tämä on aina mennyt ja tulee myös jatkossa menemään. Sitä en kuitenkaan ymmärrä että huippujoukkueissa vuosikymmenestä toiseen nuristaan kun ei ole kunnon vastusta kotimaassa eikä varsinkaan pienemmillä alueilla. Se että ne huiput otetaan vastaan tarkoittaa automaattisesti kilpailevien joukkueiden tason selvää laskua ja ne tasoerot ovat vaan tämän lähes luonnonlain tapaisen mekanismin ansiosta ikuiset.

    Tykkää

    • Kiitos palautteesta Jarkko!

      Aihe on tärkeä. Olennaista on, että toiminnan tasoa saadaan nostettua myös pienemmissä seuroissa (osin tällaista kehitystä on jo tapahtunutkin, mikä on näkynyt mm. pääkaupunkiseudulla). Se, jääkö pelaaja seuraan vai jatkaa muualle, on monen asian summa. Siitä olen samaa mieltä, että suurimpien seurojen syyttäminen tai pienempien seurojen kritisointi ei ole avain onneen. Teksti tarkoitus ei suinkaan ole ”valittaa” tai ”nurista”; pikemminkin vain todeta, että tämän päivän pelin kaltaisia tasaisia otteluita on varsin vähän ELL:ssä(kin).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s