Valmennus

Palloliitto, kannustan sua

Suomen Palloliitto on työstämässä historiallista organisaatiouudistusta. Tilanne on kaksijakoinen; uudistuksen näkökulmasta Suomen jalkapallon surkea tila on hyvä asia. Asetelma muistuttaa Nokian kanadalaisen ex-toimitusjohtajan Stephen Elopin kuuluisaa ”öljynporauslautta tulessa” -kirjelmää. Suomen FIFA-ranking on ennätyksellisen alhainen 108, hyviä futisuutisia saa hakea suurennuslasilla. Varmaan kenellekään ei jää epäselväksi, että edesmenneen presidentin Mauno Koiviston kuuluisa tokaisu ”tarttis tehrä jotain” sopisi toimintaohjeeksi myös suomalaiselle jalkapallolle.

Sitten huonot uutiset. Palloliitto on omalla toiminnallaan miltei koko 2000-luvun maalannut itseään nurkkaan. Vuosituhannen ensimmäiset 10 vuotta menivät harrastusjalkapallon ehdoilla. Vielä vuosikymmen sitten esimerkiksi junnufutiksen henkinen ilmapiiri oli sellainen, että vähäinenkin kilpaurheilullisuus oli lähes kriminalisoitu. SPL:n pönkittämä virallinen totuus oli, että pelaajamäärien kasvu johtaa automaattisesti myös parempaan urheilulliseen menestykseen. Palloliitto tiedotti sitten kasvavien pelaajamäärien ilosanomaa. Tämänkin seurauksena liiton uskottavuus on monen jalkapalloihmisen silmissä heikko.

Viimeisen viiden vuoden aikana suomalaisessa juniorifutiksessa ovat onneksi puhaltaneet raikkaammat tuulet. Tärkeimmät uudistukset ovat olleet Sami Hyypiä Akatemian perustaminen sekä SPL:n talenttituki. Ensimmäisen kerran kilpaurheilullisestikin orientoituneet seurat ovat saaneet huomiota. Samalla Kaikki Pelaa -ohjelman hulluimmat ideat hiipuivat oman mahdottomuuteensa. Näin syntyi kilpa- ja harrastefutiksen välille vähintäänkin rauhanomainen rinnakkainelo.

Vaikka Suomen FIFA-ranking 108 ei naurata, taustalla on myös myönteisiä hiljaisia signaaleja; mm. poikien maajoukkueiden aikaisempaa paremmat peliesitykset sekä nuorten pelaajien exodus ulkomaalaisiin akatemioihin. Tässä tilanteessa SPL:n riittävän radikaali organisaatiouudistus voisi lisätä hiivaa myönteiseen trendiin. Valitettavasti myös Suomi-futiksen ”kampaviineriosasto” on aktivoitunut, kun uudelleenjärjestely uhkaa ”yhdistysdemokratiaa”. Keitä nämä pullantuoksuiset ihmiset sitten ovat? He ovat niitä, joille on yhdentekevää, onko Suomen FIFA-ranking 18 vai 108: ”Eihän siinä ole kuin nolla välissä.” Näille ihmisille olennaista on, että oma piiritoimisto on mahdollisimman lähellä, vaikka siellä ei tulisi koskaan käytyäkään. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oma paikka jossain piirin valiokunnassa.

Ehkä tämänkin vuoksi haluan kampanjahengessä kannustaa Palloliittoa rohkeuteen. Yritän perustella, miksi uudistus on välttämätön. Siis välttämätön, jos haluamme menestyä nykyistä paremmin. Mutta jos lämmin kahvi ja viineri valiokunnan kokouksessa riittävät, niin…

1. LÄHTÖTILANNE

A. Suomi ei ole jalkapallomaa. Useimmat suomalaiset eivät edes pidä jalkapallosta. Tämän lähtökohdan ymmärtäminen on tärkeää, kun me yritämme luoda jotain uutta. Historiallisina syinä voi pitää mm. Suomen myöhäistä kaupungistumista (vaikuttanut myös muiden palloilulajien pohjoismaisittain myöhäiseen leviämiseen) sekä tiettyjä urheilupoliittisia päätöksiä. Yksi tärkeimmistä oli se, että Suojeluskunnat ottivat Tahko Pihkalan johdolla jalkapallon sijaan lajikseen pesäpallon. Tämän seurauksena maalaispaikkakunnissa pesäpallosta tuli ykköspalloilu. Mielenkiintoista on myös se, että useissa vasemmistolaisissa seuroissa harrastettiin pesäpalloa.

B. Heikko seurakulttuuri. Kun suomalaisen urheilun pohja on ollut vahvasti yksilölajeissa, esimerkiksi jalkapalloon ei ole syntynyt Pohjoismaiden kaltaista seurakulttuuria, jossa seuroilla olisi omat kerhotalonsa ja harjoitusalueensa. Näin ”hiljaisen tiedon” muodostuminen ja leviäminen on suomalaisissa seuroissa ollut heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Jopa HJK:ssa ei tarvitse mennä kuin reilut 10 vuotta taaksepäin, niin suurin osa seuran juniorijoukkueista harjoitteli ympäri kaupunkia.

Toinen esimerkki seurakulttuurin ohuudesta on lasten heikko sosiaalistuminen seuroihinsa. Vaikka asiat ovat viime vuosina parantuneet, ”vääränlainen” individualismi rehottaa edelleen. Muissa Pohjoismaissa pelaajat ovat jo 12-vuotiaana ylpeitä oman seuransa edustajia. He tietävät, miten AIK:n pelaaja poikkeaa Hammarbyn pelaajasta jne. Suomessa juniori on parhaimmassa tapauksessa sosiaalistunut omaan joukkueeseensa. Mm. HJK on viime vuodet tehnyt ansiokasta työtä seurakulttuurin kehittämisessä. Meillä on kuitenkin vuosikymmenten takamatka.

C. Palloliitto on pönkittänyt potkupallokulttuuria. Osittain byrokraattisista syistä Palloliiton toimintaa on ohjannut populistinen ”jalkapallovaalikarjan” mielistely. Usein on näyttänyt siltä, että Palloliiton strategia on määräytynyt sen mukaan, mistä saa eniten ääniä seuraavassa puheenjohtajavaalissa. Yksi valtava erehdys oli ns. pelisääntöajattelu. Tämän mukaan jokaisen joukkueen piti vanhempien kanssa käydä läpi joukkueen (huom!, ei seuran) pelisäännöt. Jos lajin oma liitto ei ymmärrä, että seura, ei yksittäinen joukkue, on jalkapallon ydinyksikkö, olemme hukassa. Onneksi viime vuosina ei ole enää tullut näitä uudistuksia, joissa liitto sabotoi oman toimintansa ydintä.

Suomalainen jalkapallo ei ole yksin eksyksissä missionsa kanssa. Koko suomalaista (kilpa)urheilua vaivaa identiteettikriisi. Aikaisemmin suomalaisen urheilun rakenne perustui yhteiskunnan laajempiin poliittisiin ja kielellisiin jakolinjoihin. Yhteiskunnan muutosten seurauksena tämä rakenne vanheni, mutta sen tilalle ei ole löytynyt yhtä vahvaa identiteetin pohjaa. Tämän etsimisessä urheilu ja liikunta ovat menneet pahemman kerran sekaisin. Se ei ole hyvä urheilulle, mutta ei myöskään liikunnalle.

D. Me emme osaa valmentaa jalkapalloa. Kun jalkapallo ei ole Suomessa tärkeä asia, me suhtaudumme valmennuksen kehittämiseen yliolkaisesti. Stefan Szymanskin ja Simon Kupersin erinomaisessa Why England lose -teoksessa käydään läpi syitä Englannin jalkapallon alisuorittamiseen. Yksi tärkeimmistä on se, että Englannin jalkapallo on muita Euroopan maita vielä selkeämmin työväenluokkainen laji. Maan työväenluokan kulttuuriin on kuulunut voimakas älyllisyyden vieroksuminen, mikä on Szymanskin ja Kupersin mukaan heijastunut myös englantilaiseen valmennukseen.

Maailmansotien välisenä aikana jalkapallo oli esimerkiksi Wienin kahviloissa politiikan ja taiteen ohella tärkeä debattien aihe. Tämä älyllinen suhtautuminen valmennukseen levisi sitten laajalti itäiseen Keski-Eurooppaan ja Balkanille, jonne syntyi maailmankin mittakaavassa poikkeuksellinen palloilukulttuuri.

Suomen tilanne muistuttaa Englantia potenssiin kymmenen. Eerikkilän valmennuskurssien pitkän ajan perinne on ollut se, että ”pääsee kotioloja pakoon Forssan yöhön”. Tämä kulttuuri on onneksi nuorempien ja jalkapallosta aidosti innostuneempien sukupolvien myötä hälvenemässä, mutta se kertoo, mistä me tulemme.

Suomalaisen valmennuksen heikko tila on samalla kuitenkin suuri mahdollisuus. Tämän puutteen määrätietoinen ja pitkäjänteinen parantaminen vie suomalaista jalkapalloa varmasti parempaan suuntaan. Ensimmäiset askeleet on jo otettu: Sami Hyypiä Akatemiassa toimiva katalonialainen Soccer Service antaa ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta Suomessa ennen näkemättömän laadukasta valmennuskoulutusta.

Oman osaamisen riittämättömyyden tunnustaminen ei ole kuitenkaan helppoa. 25 vuoden valmennuskokemuksella on kova pala kuunnella yliopistossa opiskelleita jalkapallovalmennuksen asiantuntijoita ja tunnustaa oma osaamattomuus. Siksi tarvitsemme AA-kerhon tyyppistä alastonta rehellisyyttä: ”Minä olen Juha, en ymmärrä jalkapallosta riittävästi. Mutta. Minä olen valmis yrittämään uudestaan ja olen valmis hylkäämään aikaisemmat epäonnistuneiksi todetut toimintatapani”.

2. MUUTOKSEN MAHDOLLISUUS

A. Graalin malja vai kaizen? Kun suomalaiset futisihmiset ovat liian usein henkisesti laiskoja, me haemme helppoja ratkaisuja. Me kaipaamme yhtä suurta muutosta, jonka seurauksena suomalainen jalkapallo yhtäkkiä muuttuisi kokonaan. Se on futisihmisten Graalin malja. En kiistä suuren muutoksen tarvetta. Itse asiassa Palloliiton nykyisessä organisaatiouudistuksessa on tällaisen suuren ja välttämättömän muutoksen aihiot.

Uudistustarve on kuitenkin kaksijakoinen. Muutaman ison uudistuksen lisäksi me tarvitsemme ainakin parhaisiin seuroihin jatkuvan kehityksen periaatetta. Ruotsalaiselta jääkiekkovalmentajalta Curre Lindströmiltä jäi Suomeen lentävä lause ”ännu lite bättre”, joka on kliseisyydestään huolimatta järkevä slogan. Se on kansanomainen ruotsinnos japanilasten kaizen-periaatteesta, joka tarkoittaa jatkuvan kehittämisen prinsiippiä. Kun meidän seuroiltamme suurelta osin puuttuu syvällinen identiteetti ja päämäärä, kaizenia on vaikea toteuttaa. Sen sijaan jossain HJK:n tai Hongan tapaisessa seurassa kaizenin pitäisi olla arkipäivää.

B. Rohkea rokan syö – Palloliiton on uskallettava johtaa. Palloliiton organisaatiouudistuksen myötä Suomessa on valtava mahdollisuus uudistaa radikaalisti jalkapallon toimintakulttuuria. On oltava rehellinen: tehtävä ei ole helppo. Esimerkiksi Palloliiton Komsomol-tyylinen tiedotuskulttuuri kääntyy nyt järjestön uudistuspyrkimyksiä vastaan. Miksi täytyy tehdä mittavia uudistuksia, kun kaikki on SPL:n mukaan hyvin?

On myös uskallettava esittää kipeitä kysymyksiä. Miksi me emme ole parempia kuin mitä me olemme? Saammeko käytettävistä resursseista edes kohtuullisesti tehoja irti? Missä on suomalaisen jalkapallon aleneva rajahyöty? Mihin seuraava euro pitäisi sijoittaa, jotta se tuottaisi parhaan mahdollisimman tuloksen?

Maailman urheilusta löytyy esimerkkejä onnistuneista uudistuksista. Yksi huikeimmista on Ison-Britannian olympiaurheilu. Vuonna 1996 Atlantan olympialaisissa Ison-Britannian ”team of shame” sai 15 mitalia (vain yksi kulta) ja sijoittui maiden mitalitilastossa 36. sijalle. Viime vuonna britit saalistivat 67 mitalia (27 kultaa) ja olivat mitalitilastossa toisena. Nousu takaisin huipulle kesti 10 vuotta, viimeiset kolmet kesäolympialaiset ovat kaikki olleet menestyksekkäitä.

Itse ehdotan uimista suomalaisen urheilun vastavirtaan ja rajua satsausta huippu-urheiluun. Mitä meillä on menetettävää? FIFA-ranking putoaa sijalta 108 sijalle 120?

Juha Valla

Kirjoittaja on Käpylän Pallon urheilutoimenjohtaja.

Kategoriat:Valmennus

2 replies »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s