Valmennus

Kaikki uusiksi osa 1: kuinka valmentaa peruspelaamista?

17-vuotiaana aloittelevana valmentaja sanoin kerran kollegoilleni: ”Nyt alkaa 1v1-pelaamisen opettaminen olla hallussa”. Kokeneemmilta kollegoiltani taisin saada vastaukseksi ainoastaan naurua ja ihmettelin syvästi miksi he sillä tavalla reagoivat – nopeastihan tämän valmentamisen oppii.

Noista vuosista viime talveen kului aikaa noin seitsemän vuotta ja aika monta toimintatapaa olen ehtinyt heittää 1v1-pelaamiseen liittyenkin jo roskikseen ja ottaa sieltä myös takaisin.

Viime maaliskuusta tähän päivään olen käynyt läpi prosessia, jossa olen joutunut miettimään kaikki toimintatapani valmentajana uusiksi. Prosessiin liittyy hoksaamisia esimerkiksi pelaajan oppimiseen, pelaamisen rakenteeseen, vuorovaikutukseen, perheiden rooliin, yhteisöllisyyteen, kilpailullisuuteen ja ammattivalmentajan työhön liittyen.

Tämä kirjoitus on yksi osa noin kymmenen sarjasta, jossa käydään läpi näitä lähinnä aamukahvin äärellä syntyneitä uusia ajatuksia ja toimintatapoja.

Valmentajan tavoitteena valmentaa pelaajistaan eksperttejä tilanteen tunnistamisessa.

Amerikkalainen psykologi Daniel Kahneman kirjoittaa kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti eksperttiydestä ja siitä, kuinka se on eri aloilla mahdollista saavuttaa.

Kahneman ottaa esimerkikseen shakin, jossa huippupelaaja ymmärtää monimutkaisen tilanteen vain vilkaisemalla laudalle ja osaa heti sen jälkeen miettiä muutaman tilanteeseen sopivan siirron. Tällaisen taidon kehittyminen on hidas prosessi ja vaatii päivittäin tuntien keskittynyttä työskentelyä, jotta pelaajan aivoihin tarttuu muistijälkiä eri nappuloiden mahdollisuuksista puolustaa tai hyökätä toisiaan vastaan.

Shakki ja kaikki pallopelit ovat monimutkaisia, mutta niissä toteutuu kuitenkin kaksi asiaa, jotka ovat Kahnemanin mukaan ehtoja sille, että eksperttiyden saavuttaminen on mahdollista.

a) ympäristö on niin säännöllinen, että se on ennustettava

b) mahdollisuus oppia ympäristön säännönmukaisuudet pitkäkestoisella harjoittelulla

Pallopelien valmentamisessa tulisi pyrkiä samaan kuin shakin pelaamisesta harjoiteltaessa – tavoitteena on, että hyvin valmennetut pelaajat saavat vilkaisemalla tilanteesta vihjeen ja valitsevat sen mukaan tilanteeseen sopivimman ratkaisun.

Jalkapallossa vastustaja prässää toppareita yleensä joko yhdellä tai kahdella pelaajalla. Jos vastustaja prässää yhdellä, hyvässä valmennuksessa ollut toppari tietää, että hänellä on todennäköisesti tilaa kuljettaa eteenpäin, kun prässäävä pelaaja on saatu ensin houkuteltua toisen topparin puolelle.

Hyvä valmennus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kyseinen toppari on harjoituksissa systemaattisesti harjoitellut pelissä eteen tulevia tilaneita – hän tietää miten toimia, kun vastustaja prässää yhdellä tai kahdella pelaajalla.

Ongelmanratkaisuprosessin toistaminen kehittää.

Daniel Kahnemanin mukaan eksperttiyden saavuttaminen millä tahansa alalla on hidas ja aikaa vievä prosessi. Eksperttiyttä ei voi saavuttaa opettelemalla yhden yksittäisen taidon, vaan se on pikemminkin minitaitojen kokoelma. Jalkapallossa näitä minitaitoja voidaan kutsua peruspelaamiseksi.

Kevään aikana olen vetämieni harjoitusten aikana ja niiden jälkeen pysähtynyt yhä useammin pohtimaan, prosessoivatko pelaajat asioita harjoituksen aikana. Tämä on ajanut minut miettimään oppimisprosessin merkitystä valmentamisessani, jotta Kahnemanin mainitsemien minitaitojen oppiminen olisi mahdollista.

Kevät on vahvistanut käsitystäni siitä, että toistojen tekeminen drilleissä tai yleisissä pienpeleissä ei riitä siihen, että pelaaja saavuttaisi tason, jossa hän vain vilkaisemalla pystyisi tunnistamaan pelitilanteita ja löytämään niihin ratkaisuja.

Peter C. Brownin ja psykologian professoreiden Henry Roediggerin ja Mark A. Danielin kirjoittama Make It Stick on loistava perusteos ihmisen oppimisen prosessista.

Massed practice on oppimismenetelmistä varmasti käytetyin ja tutuin. Koulun kokeeseen harjoiteltaessa se tarkoittaisi koealueen lukemista kahteen kertaan edellisenä iltana ennen koetta. Jalkapallossa massed practice tarkoittaa juuri drillejä tai esimerkiksi pelinavaamisharjoitetta, jossa valmentaja kertoo pelaajille eri mallit ohittaa vastustajan ensimmäinen prässilinja.

Massed practice on myös kaikista petollisin, sillä sitä käytettäessä oppiminen tuntuu nopealta ja helpolta. Iso kysymys liittyy kuitenkin siihen, onko oppiminen ollut niin pysyvää, että pelaaja pystyy palauttamaan vaivattomasti asian mieleen kun hän kyseistä tietoa tarvitsee.

Jos haluamme kehittää lajinsa huippuja, jalkapallon, shakin ja esimerkiksi koripallon tapaiset monimutkaiset, mutta säännönmukaiset pelit vaativat sen, että valmentaja pystyy luomaan pelaajilleen prosessin peruspelaamisen oppimiseen. Se vaatii kuitenkin massed practicen keinoja syvällisempää ymmärrystä oppimisesta.

Perinteisessä valmennuskäsityksessä pelaaja toistaa esimerkiksi tiettyä teknistä toistoa tai tiettyä valmentajan antamaa pelinavaamismallia.

Pelaajat toistavat saattavat toteuttaa oikeaa suoritusta monia kertoja peräjälkeen, mutta oppimisen kannalta oleellisin, ongelmaratkaisuprosessin toistaminen, jää toteutumatta.

syöttöharjoite

Harjoite 1. Harjoitellaan syöttämistä. Säännöt: – Eteneminen toiselle alueelle keskirajan yli joko kuljettamalla tai syöttämällä suoraan kohdepelaajalle (jolla käytössä yksi kosketus). – Kun edetty keskirajan yli, pelaajat saavat liikkua vapaasti. – Pisteen saa kun pystyy etenemään toisen alueen päätyyn kuljettamalla. – Puolustava joukkue riistosta kolme syöttöä omille.

Yllä olevassa harjoitteessa ympäristö on luotu oppimisen kannalta laadukkaaksi. Kun pelaaja osallistuu harjoitteeseen ensimmäistä kertaa, ongelmanratkaisuprosessi käynnistyy ja pelaajalle on syytä antaa aikaa ratkaista ongelma itse. Harjoitteen edettyä riittävän pitkälle, pelaaja alkaa oman ongelmanratkaisukyvyn tai valmentajan vinkkien myötä muokkaamaan syöttämistään, jotta palloa vastaanottavalla pelaajalla olisi aikaa ja tilaa kuljettaa keskirajan yli.

Ensimmäisen harjoituskerran aikana pelaaja saa luultavasti ongelman ainakin osittain ratkaistua, mutta jos haluamme kehittää pelaajistamme Kahnemanin tarkoittamia eksperttejä, ongelman ratkaiseminen yhden kerran ei riitä. Itse asiassa ihmisillä on tutkimusten mukaan taipumusta siihen, että he sanovat hallitsevansa tietyn asian, vaikka ovat harjoitelleet sitä vasta todella vähän aikaa.

Seuraavina päivinä pelaajan olisi hyvä toistaa sama harjoite ja ongelmanratkaisuprosessi, jotta oppimisen kannalta olennainen muistiin palauttaminen käynnistyy. Tämä prosessi täytyisi pystyä toistamaan monia kertoja harjoituksissa, jotta siitä tarttuu muistijälki pitkäkestoiseen muistiin.

Seuraavan kerran, kun haluat pelaajiltasi laadukkaampaa syöttämistä, älä laita heitä tekemään pelkkiä drillejä, vaan laita heidät ratkaisemaan ongelmia ja toistamaan tuo prosessi.

Oppimisen kannalta toinen tärkeä huomautus pallopelien valmentajille on se, että ainoastaan yhden teeman harjoittelu kerralla ei ole optimaalinen tilanne. Jos mietit esimerkiksi koulun matematiikan koetta, jota ennen oppikirja on käyty läpi opettelemalla ensin asia 1 ja sen jälkeen siirrytään asiaan 3, 4 ja niin edelleen. Opettelun jälkeen on koe, jossa yhdellä paperilla on kaikki asiat sekoitettuna satunnaisessa järjestyksessä. Voi seurata hämmennys, koska viimeisenä opetellun asian laskukaavaa voi tarvita jo ensimmäisessä tehtävässä.

Pallopeleissä tilanne on hieman samankaltainen, vapaa peli on ikään kuin koe jossa täytyisi pystyä käyttämään – ei pelkästään yhtä – vaan tilanteeseen sopivinta taitoa.

Otetaan esimerkiksi kuljettaminen ja syöttäminen. Jos harjoittelemme esimerkiksi pelkkää kuljettamista kaksi kuukautta, ”kokeessa” eli vapaassa pelissä tapahtuu siten, että pelaajat pyrkivät hyvin todennäköisesti ratkomaan tilanteita kuljettamalla myös sellaisissa tilanteissa, joissa se ei ole tilanteeseen sopivin ratkaisu.

Lisäksi, kun kaksi kuukautta yhtä teemaa on harjoiteltu, seuraavan kerran teemaa harjoitellaan tasaisen kierron mukaan 1-2 vuoden sisällä ja se on liian pitkä aika ongelmanratkaisuprosessin toistamisen välillä.

Jos taas harjoittelemme näitä molempia – kuljettamista sekä syöttämistä – samanaikaisesti kaksi kuukautta, fokus siirtyy enemmän siihen, mikä on pallopeleissä olennaista.

Harjoituksissa pelaaja on tehnyt harjoitteita, jotka hyvä valmentaja on suunnitellut siten, että toisessa eteneminen kuljettamalla on sopivin vaihtoehto – toisessa taas syöttämällä lujaa yläjalkaan vapaalle pelaajalle. Tällaisen harjoittelun ansiosta vapaassa pelissä pelaajat eivät enää keskittyisi toteuttamaan yhtä asiaa hyvin, vaan valitsemaan tilanteeseen sopivimman työkalun.

Tällaisen harjoittelun organisoinnin hyvänä puolena on myös se, että jos harjoittelemme kahta peruspelaamisen teemaa yhtä aikaa, tasaisen kierron tahdilla saman kauden aikana yhden teeman pitäisi toistua kaksi kertaa. Näin varmistamme sen, että yhden teeman harjoittelun välillä tapahtuu vähän unohtamista – mutta ei liikaa, jotta mieleen palauttaminen tuottaa entistä vahvemman muistijäljen pitkäkestoiseen muistiin.

Laita pelaajat havainnoimaan ja tekemään päätöksiä.

Kuten sanottua, monen harjoituksen jälkeen olen pysähtynyt miettimään sitä, että saivatko pelaajat harjoituksen aikana riittävästi ärsykkeitä laadukkaaseen pelaamiseen vaadittavaan ketjuun (havainto -> analyysi -> päätöksenteko -> toiminta).

Olen tullut lopputulokseen, että kaiken toiminnan, mitä kentällä teemme, tulisi sisältää havainnointia ja päätöksentekoa. Me valmentajat olemme päästäneet pelaajamme liian helpolla, ja pelaajille annetaan mahdollisuus vetää harjoitus läpi joutumatta sen kummemmin ajattelemaan.

Jalkapallossa harhauttaminen ei ole läheskään aina tarpeellista. Olen käynyt omien pelaajieni kanssa läpi kuljettamalla ohittamista, missä pelaaja yhdellä kosketuksella ja kuljetusta jatkamalla ohittaa vastustajan pelaajan tai pelaajia.

Alla olevassa käytännön esimerkissä on otettu huomioon havainnointi ja päätöksenteko tätä taitoa harjoitettaessa. Olen käyttänyt harjoitetta ennen kenttävuoron alkua ja ennen siirtymistä pienpeliharjoitteisiin.

finalsyöttö

Harjoite 2. Harjoitellaan kuljettamalla ohittamista. Lipuilla passiiviset puolustajat. Kun puolustaja ”ryntää” ja ottaa askeleita eteenpäin, palloa kuljettava pelaaja ohittaa jommalta kummalta puolelta.

Aleksi Piirainen

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s